Muistatte, kun kerroin teille ehkä rumimmasta ruoka-aineesta johon olen törmännyt - tempeh. Tai tempe, miten kirjoitusasu toimii suomeksi paremmin (koska h ei joka tapauksessa äänny).

Kiitos teidän vinkkien, sain kuin sainkin tuosta rypyläisestä "avaruuskuutiosta" valmistettua oikein makoisat sapuskat! :)

Niille jotka eivät aiempaa juttua lukeneet ja joille ruoka ei ole tuttu: tempe on kakkumainen, sienirihmaston yhteensitoma massa fermentoituja kokonaisia soijapapuja. Sitä voi tehdä muistakin palkokasveista tai viljasta, mutta soija on yleisin.

Tempen maku jakaa mielipiteitä, ja omaakin mielipidettä oli lopulta vaikea muodostaa. Tämä on kieltämättä ehkä persoonallisimman makuista proteiinia mitä olen elämässäni maistanut. Maku ei ole paha mutta erikoinen - voin kuvitella että siihen voi pikkuhiljaa jopa koukkuuntua. "Suutuntuma" oli juuri sellainen mitä tempen ulkonäön perustella odottaisikin - kuin söisi hyvin isorakeista, yhteenpuristettua, friteerattua riisikönttiä. Aika miellyttävä rakenne, pureskeltavampi kuin tofu. Mausta tuli ensimmäisenä mieleen savuisuus ja paahteisuus... Jotain lihaisaakin aromissa on. Tempen yhteydessä usein mainittua pähkinäisyyttä ja sienimäisyyttä en maistanut.

Mutta sitten niihin ruokiin! Tein kaksi erilaista kokeilua teidän vinkkienne pohjalta.

Vinkki #1: paista tempeä chilin, valkosipulin ja inkiväärin kanssa. Kuulosti hyvältä ja simppeliltä! :) Tästä lähtöasetelmasta päädyin seuraavanlaiseen tuotokseen:

Kuutioin puolikkaan tempe-mötikän. Kuumensin pannussa öljyä ja kuullotin siinä tuoretta chiliä, valkosipulia ja raastettua inkivääriä. Heitin joukkoon tempet ja paistelin kunnes olivat ruskistuneet.

Hmm. Mitäs sitten? Joku kastike? Tähän sopisi tomaatti. Ja tietysti sekaan jotain kasviksen tynkää.

Poistin kaiken pannulta - siirsin tempet omalle lautaselleen ja kaavin reilusti ruskistuneet chilit, valkosipulin ja inkiväärin omalle lautaselleen odottamaan paluuta kastikkeeseen.

Kuutioin sipulia ja vihreää paprikaa ja suikaloin porkkanaa. Pannuun kuullottumaan ja sekaan uusi tuore satsi valkosipulia ja raastettua inkivääriä. Kasvisten kypsyttyä kaadoin päälle tomaattimurskaa ja lisäsin joukkoon aiemmin ruskistuneen chili-valkosipuli-inkivääri-erän. Annoin pulputella hiljalleen tovin ja maistoin. Hmm-momentti numero 2. Kyllä tämä kaipaisi vielä jotain muutakin maustetta. Mutta en tiedä mitä.

Googlasin "intialainen tomaattikastike" saadakseni ideoita. Törmäsin tähän reseptiin. Kappas, siellähän oli myös chiliä, inkivääriä ja valkosipulia. :) Nappasin ohjeesta juustokuminan ja korianterin ja lisäsin niitä pannuun. Välimaisto. Vielä vähän makeutusta kiitos. Lisäsin steviaa. Lirautin joukkoon myös soijakastiketta jota tunnun tuikkaavan melkeinpä kaikkiin kastikkeisiin ja saattoipa pannuun kaatua vähän ruokakermaakin makua pyöristämään. Nyt alkaa saavuttaa valmiutta..!

Yhtäkkiä mieleeni pälähti paneer - tuo ihana tuorejuusto jota saa nepalilaisissa ja intialaisissa ravintoloissa. Oijoi kun se sopisi tähän mössöön...! No mutta kotimainen leipäjuustohan on paneerin kaukainen "serkku"! Sitä löytyy aina meidän jääkaapista, joten ei kun viipaloimaan muutama mehukas pala ja tomaattikastikkeen joukkoon. Juustopalojen alkaessa sulaa heitin joukkoon myös tempet.

Annos ei voittaisi ulkonäkökehuja Tomi Bjöckiltä, mutta hyvää oli! :) Ihanat juusto"klimpit" kruunasivat pöperön.

Vinkki #2: Indonesialainen Gado Gado eli kylmistä ja lämpimistä kasviksista, keitetystä kananmunasta, tempestä ja maapähkinäisestä kastikkeesta koostuva ruoka. En ole tällaisesta koskaan kuullutkaan, mutta tulevaisuudessa Gado Gado tulee varmasti vierailemaan lautasellani useamminkin! Totaalisen eri makuista mitä olen tottunut itse kokkaamaan, indonesialaiset maut eivät ole minulle lainkaan tuttuja.

Käytin tätä ohjetta oman jää- ja maustekaappini sisällön mukaan varioiden. Tamarinditahnaa, kalakastiketta ja vaaleaa soijakastiketta piti hakea erikseen kaupasta, en ole niitä koskaan ennen käyttänyt.

Aloitin paistamalla kuutioidut tempet sellaisinaan ilman mausteita pannulla öljyssä. Siirsin 100-asteiseen uuniin odottamaan (että pysyvät lämiminä).

Kastike

1 valkosipuli

1 chili

--> Murskasin morttelissa .

n. 3 dl kasvislientä

2 dl kookosmaitoa

1 runsas rkl maapähkinävoita

1 runsas tl tamarinditahnaa

ripaus steviaa

pieni loraus (vajaa rkl) kalakastiketta

pieni loraus vaaleaa soijakastiketta

puolikkaan limetin mehu

Yhdistin kasvisliemen, kookosmaidon, murskatun chilin ja valkosipulin ja kaikki muut ainekset ja sekoittelin sauvasekoittimella.

Kasvispohja

Kuorimaveitsellä suikaloitua porkkanaa, höyrytettynä

Kiinankaalia, höyrytettynä

Tuoretta pinaattia, höyrytettynä

Tuoretta suikaloitua kurkkua

Raakaa punasipulia

Kovaksi keitettyä kananmunaa

Kokosin kasvikset lautaselle. Lisäsin päälle tempet ja mikrossa kuumaksi lämmitetyn gado gado -kastikkeen.

.

Makeaa, jännää, todella maukasta!

Seuraavana päivänä tein vielä hiukan eri version eri kasviksilla ja lisäsin päälle seesaminsiemeniä. Kastike on niin voimakkaan makuista että tempejä ei tosiaan tarvitse maustaa millään.

Taas on saatu uusia makuelämyksiä perustonnikalojen ja pakasteseitin rinnalle! :) Kyllä ruoka on <3

Näin on sitten Karkkipäivän ensimmäinen lukijamiitti koettu :) Kyllä jännitti että tuleeko paikalle lopulta edes kukaan, mutta kaikki saapuivat ja meillä oli niin mukava parituntinen että en voi kuin olla superiloinen ideastani järkätä tapaaminen!

Meitä oli perjantaina koolla minä ja kuusi lukijaa Jyväskylän Ekolossa. Kukaan ei tuntenut toisiaan entuudestaan ja yhtä hyvin olisimme voineet istua siinä kahvikuppejamme hämmennellen ja "On ilmoja pidellyt" -fraaseja mumisten. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan kaikki alkoivat heti iloisesti juttelemaan keskenään eikä kertaakaan tullut sellainen "Öö, sanokaa nyt joku jotakin" -fiilis. :) Oli hurjan luonteva ja rento tunnelma.

Rupattelun ohessa saimme maistella Ekolon tarjoamia raakaruoka-snackkeja; pähkinöitä, Life Foodin näkkäriä ja keksejä ja Cocoan suklaakuorrutteisia manteleita.

Ekolon Kalle jutusteli meille superfoodeista ja erityisesti raakasuklaasta. (Mä en ole muuten vielä kertaakaan koettanut itse valmistaa sitä itse mikä on aika outoa kun niin tummaa suklaata rakastan..! Täytyy oikeasti tsempata ja saada aukko paikattua :))

Kysyin minkä "superin" Kalle valitsisi jos saisi valita vain yhden. Vastaus oli levät - chlorella ja spirulina.

Miittiläisten suosikkisnack (minä mukaanluettuna) oli Life Foodin porkkanakeksit. Nämähän ovat vähän kuin minun siemennäkkärini mutta kevyemmällä koostumuksella, näissä on vain auringonkukansiementä, pellavansiementä ja porkkanaa (eli oikein vhh ;)).

Oli tavallaan hassu tunne istua pöydän päässä ja miettiä, että nämä kivat tytöt tulivat tänne tapaamaan juuri minua, vaikka eivät tunne minua..! En tiedä tottuuko kukaan bloggaaja siihen, että joku saattaa haluta tavata heidät vain, koska tykkäävät sivusta jota he kirjoittavat netissä. :) Se on erikoinen mutta tietysti mukava tunne.

Myöskään siihen, että joku pitää minua meikki- tai kosmetiikka"guruna", en tule koskaan osaamaan suhtautua. Tästä juteltiinkin miitissä. Kun aloitin blogin pitämisen viisi vuotta sitten olin vain yksi kosmefriikki muiden joukossa, ihminen, joka intoilee voide- ja shampoopurkeista, tykkää syynätä incejä vähän tarkemmin ja rakastaa meikata - ja mielellään myös höpöttää siitä julkisella sivulla. Sitten opiskelin kosmetiikkamyyjäksi, menin töihin liikkeeseen ja yhtäkkiä olin joidenkin silmissä "guru". Hassua. Raja ammattilaisen ja harrastajan välillä on oikeasti lopulta henkäyksen pieni. Jos sitä edes pystyy määrittelemään. :)

.

Nyt kun olen saman kuun sisällä tavannut lukijoitani sekä meikkausten että Ekolo-miitin merkeissä ja tapaamiset ovat olleet hurjan kivoja, rohkenen ehkäpä tulevaisuudessakin järjestää vastaavia tilaisuuksia.

Kivaa että teette Karkkipäivästä Karkkipäivän yhdessä mun kanssa! :)

Sunnuntai-illan "saa hymyillä" -postauksessa nostalgiakuvia vuosilta 88-90, olkaa hyvä. :)

Ponit pääsivät tietysti välillä myös ulos kävelylle.

Ponien joulujuhla. Tässä ponit avaavat lahjojaan. :)

Vampyyrityttö....

Olin hyvin kalpea ja vakavan näköinen lapsi - vaikka vakavan ilmeen takaa löytyikin pirskahteleva persoonallisuus. Minua ei voinut parhaalla tahdollakaan kutsua kauniiksi lapseksi. Pahoitteluni tarpeettoman vahvasta sanavalinnasta. Sanotaan mieluummin että en ollut se kaikkein rusoposkisin ja hymyilevin lapsi. :)

Vanhoja kuva-albumeita katsellessa ei todellakaan tunnu ihmeelliseltä, että kiinnostuin kosmetiikasta niin varhaisella iällä ja "meikatusta minästä" muodostui hyvin nuorena se "todellinen minä".

Toisaalta ikä on tehnyt minulle hyvää. :) Siis oikeasti. Harva ihminen sanoo näyttävänsä 30-vuotiaana paremmalta kuin 17-vuotiaana, mutta minä voin sanoa niin. Ehkäpä kokemus liittyy myös itsetuntoon. Joka tapauksessa, vasta 30 täytettyäni olen alkanut kokea että myös meikitön Sanni on "oikea Sanni".

Rakas ystäväni Mili <3

Olemme kuvassa 11-vuotiaita, ja menossa on ylimenokausi leikki-iästä teini-ikään. Ponitytöistä Nyykkärityttöihin.

Huoneessani oli vielä 12-vuotiaaksi saakka ponihylly, vaikka en enää poneilla leikkinytkään.

5-luokkalainen tekee läksyjä. Kirjoituspöydällä New Kids On The Block -juttujen lisäksi myös Baywatch-fanikuvia. :)

Voi New Kids...! <3 Kuinkas paljon fanikrääsää muilla Nyykkäri-faneilla on ollut? Paljastakaa NKOTB-menneisyytenne, ikäluokkani Karkkipäivä-lukijat...! :D

(Tämän kuvan naamakalpeus oli jo liikaa julkaistavaksi... :p)

*

Vielä loppuun päivän ilostusaihe: afrikkalainen tanssi! Kävin tänään siskoni kanssa monikulttuurikeskuksella kokeilemassa afrikkalaista tanssia ja tiedättekö, koin ehkä ensimmäistä kertaa todellista liikuntatilanteeseen liittyvää iloa! :) Se oli niin hyvän mielen tunti että ilo ja hymy jäi kareilemaan koko olemukseen loppupäiväksi. Afrikkalainen musiikki tempasi minut mukaansa ja sympaattisen opettajan energiasta ei voinut olla saamatta tartuntaa..! Niin kivaa! :)