En ollut eilen ainoastaan passikuvassa.

Tuli myös käytyä nosturin nokassa syömässä vähän lounasta :)

Elämyslahjat.fi tarjosi minulle kesän alussa yhteistyömahdollisuutta elämyslahjojen testaajana. "ElämysBloggaajana" minulla on mahdollisuus silloin tällöin päästä kokeilemaan erilaisia Elämyslahjat.fi'n välittämiä elämyksiä.

Tarjous kuulosti oikein hauskalta ja juuri minulta. :) Itse olen jo vuosia suosinut elämyksellisiä lahjoja materialististen sijaan ja minun joulupaketeistani löytääkin juttuja kuten lahjakortteja Kauppahallin lounaalle ja teatteriin, itsetehtyä näkkäriä tai vaikkapa itsekirjoitetun kirjasen. :)

Eilen koitti ensimmäinen Elämys.

Pääsin nauttimaan huippukokin loihtiman lounaan ystäväni Suvin kanssa Tampereen Keskustorilla 50 metrin korkeudessa.

Osa teistä on varmasti jo kuullutkin Dinner In The Sky -konseptista, joka taisi vierailla Suomessa ensimmäistä kertaa parisen vuotta sitten. Illallisen lisäksi yläilmoissa on mahdollista nauttia myös aamiaista, lounasta, cocktaileja ja kuohuvaa. Tänä kesänä Dinner In The Sky -tiimi on vieraillut Helsingissä ja Tampereella. Helsingissä taivasravintolasta voi vielä nauttia elokuun 5.-10. päivä.

Tapahtumasta vastaa virolainen järjestäjä, ja osa henkilökunnasta on Virosta, osa suomalaisia. Taivasravintolan rakenteet on valmistettu Belgiassa.

Osallistujat istuvat taivasvisiitin ajan tiukasti turvavöissä ja kokki ja muu henkilökunta ovat kiinni valjaissa.

Vaikka olin koko kesän ollut tosi innoissani mahdollisuudesta päästä nauttimaan Michelin-tason ateriasta yläilmoissa, huomasin pienten paniikin poikasten alkavan lepatella vatsanpohjassa lähestyessämme vekotinta. Eihän siinä ole edes lattiaa...! Jalkojen välistä  näkyisi pudotus maahan..! Yritin naureskella pois hermostuneisuuttani mutta turvavyön kiristyessä kylmä hiki alkoi iskeä pintaan. Chamonixin köysiratahissit olivat vielä tuoreessa muistissa..!

Noo, tässä istutaan nyt seuraavat 40 minuuttia. :)

Suvilla oli huomattavasti rennompi ote.

"Hehh, koskahan se viinitarjoilu alkaa...?"

Kohta mennään...

Hii-jop.

Taivasraflan nytkähtäessä liikkeelle henkilökunta kertasi turvallisuussääntöjä (esim. ei missään nimessä tupakointia) ja meille kerrottiin, että jos kenellekään tulisi huono olo ja haluaa alas, niin ei kuin pyytämään.

[vimeo 102393989 w=700 h=393]

Suvi: "Hei, miten sä oikeesti lähdit tällaiseen, eikös sulla ole sitä lentopelkoakin...?"

Sanni: "Joo on mutta ei puhuta siitä nyt...!"

Sydän hakkasi ja samaan aikaan oli aivan mahtava ja tosi jännittynyt olo. Keskitin katseeni horisonttiin ja ympäröiviin maisemiin.

Yrittäen välttää katsomista alaspäin....

...koska jalkojen alla näytti tältä.

Ei muuta kuin Bon appetit! :)

Laatikkoa laatikkoa.... ;)

Lounaan meille loihti Helsingin Chef & Sommelier -ravintolan keittiömestari Sasu Laukkonen. Chef & Sommelier sai ensimmäisen Michelin -tähtensä tänä vuonna.

Alkuruoaksi oli päärynää ja purjoa, jos ihan oikein muistan, sillä olin sen verran jännittynyt etten tajunnut a) painaa ruoka-aineita mieleen tai b) edes kuvata ensimmäistä annosta. ^_^

Oli vekkulia katsella, kuinka Sasu ja tiimi työskentelivät leppoisasti valjaissaan. Täällä sitä vain kokataan kaupungin yllä....

Pääruokaa ei tuotu taivaalle valmiina vaan se kokattiin siinä edessämme. Alkuruoka oli lautasilla kuvun alla tullessamme, ja jälkiruoka noudettiin välilaskulla alhaalta.

Pääruoaksi oli kuhaa.

Suvilla oli lisukkeena perunapyreetä, minulla joku juures. Maun puolesta veikkaisin maa-artisokkaa, mutta toisaalta kasvis ei näyttänyt ihan artisokalta... Pahoitteluni, Sasu, jos satut lukemaan tätä, olen kyllä vähän nolo kun en muista mitä annoksista kerrottiin... ^_^ On tässä meillä ruokaharrastaja. :D Mutta hei, tilanne oli aika tavallisesta poikkeava! ^_^

Ruoka oli hyvää, mutta tuuli hieman hankaloitti sen syömistä. Pari sientä lensi haarukasta matkalla suuhun. :)

Jotkut huimapäät hyödynsivät tuolin taaksepäinnojautuvuuskulmaa... Minulle liian hoo-ceetä! :)

Jälkkäriii! Minulla tuoreita marjoja.

Suvilla jäätelöä.

Sitten oli aika tulla alas.

...ja olihan se ihan huippukokemus, vaikka tosiaankin jännitti!

Poistuimme ravintolasta ihan vahvoin nilkoin ja kiitimme vielä Sasu Laukkosta.

Whoa, kaikkea sitä tulee elämässä koettua! :)

Jos huipputason ruokaelämys tai lasillinen kuohuvaa Helsingin kattojen yllä kiinnostaa, tsekkaa Dinner In The Sky'n ensi viikon tapahtuma-aikataulut täältä.

Mun miestä jäi selvästi vähän kutkuttelemaan kun ei päässyt mukaan, eli ensi kesänä kenties yläilmoihin yhdessä! :)

Kävin tänään passikuvassa.

Kyllä vain linssin polttoväli vaikuttaa ihan mielettömästi kuvaan ja siihen, miltä naama näyttää.

Vasemmanpuoleisessa kuvassa olen juuri tehnyt passikuvameikin. 30 minuuttia myöhemmin ikuistuin ihan eri näköisenä. :D Mun mielestä mulla on melkein sukupuolikin vaihtunut tuossa passikuvassa. :p

Itse olen tottunut näkemään itseni vasemmanpuoleisena Sannina, mutta ilmeisesti näytän oikeasti enemmänkin passikuva-Sannilta. Itse ottamissani kuvissa kun on aina väkisin kasvojen mittasuhteiden vääristymä, joka tulee siitä kun kuvaa liian lyhyellä polttovälillä liian läheltä. Polttovälin on tietysti pakko olla lyhyt että pälli mahtuu kuvaan käsivarsien etäisyydeltä. :) Studiokuvissa kuvat otetaan useimmiten pidemmällä polttovälillä, yleensä noin 85-100 mm pidetään ihanteellisena. Tällöin kasvojen mittasuhteet tulevat kuvaan luonnollisina.

Jos siis joskus olette käsivara-selfien jälkeen ihmetelleet, miksi nenä tai leuka näyttää valtavalta tai naama muuten vain "hevoselta", se johtuu juurikin liian laajasta kulmasta eli lyhyestä polttovälistä. Toisilla meistä on tietysti muutenkin suuri nenä. :)

.

Passikuvameikissä käytin matkaostosmeikkejä. Silmämeikki tehty Bourjoisin luomivärillä ja Sephoran It Nude -paletilla, poskilla Bourjoisin Love-Struck Rose -poskipuna (huhhuh miten pigmenttinen ! Piti laittaa tosi varovasti) ja huulilla Bourjoisin Peach On The Beach -huulikynä.

(Kiva oli tehdä meikkiä kun naama pukkasi koko ajan hikeä.... Ennen kuvan ottoa sain taputella naaman vielä puuteripaperilla.)

Näköjään sitä vain muuttuu vanhemmiten kulmikkaammaksi....

Kymmenen vuoden takaisessa kuvassa olen paljon pehmeämmän näköinen. :)

Oletteko te tyytyväisiä teidän passikuvaan? Nykyään kyllä tuntuu ettei passia tarvitse missään enää näyttääkään kun check-initkin tehdään itse automaatilla....

Pahoitteluni heti alkuun - postauksessa on kuvitusta irtirullautuvasta ihosta joka mahdollisesti voidaan luokitella ällöksi.

Mutta kuvaan liittyy taas sarjassamme näitä hulluja postauspäähänpistoja - täytyy kysyä lukijoilta kuinka monella muulla iho rullaa irti. :)

Olin luullut, että kaikilta ihmisiltä irtoaa ihoa suihku- ja saunaolosuhteissa. Kunnes hiljattain selvisi (ja näinkin outoja keskustelunaiheita voi pariskunnilla olla saunassa), että mieheltäni ei koskaan irtoa ihoa tällä tavalla. Vaikka hän kuinka hinkkaisi tai raapisi ihoa, ei siitä lähde irti mitään. Koko keskustelu taisi saada alkunsa kun mies vähän aikaa sitten kysyi, että "mitä hittoa susta oikein lähtee?" kun pyörittelin saunan lauteilla ihoriekaleita olkapäistä.

Tämä kuva liittyy postauksen loppuun.

Minun ihoni on aina rullaantunut etenkin saunassa, ja etenkin silloin kun edellisestä kuorintakerrasta on aikaa. Ei tarvitse kuin vähän hangata ihoa niin jo lähtee riekaleita rullaantumaan. Jos raapii, niin saa kynnenaluset ihan täyteen ihomössöä. Sori, ehkä tarpeettoman graafista kuvailua...:p

Onko tämä tuttua monelle muullekin teistä?

Kun olin lapsi, äitini kutsui näitä ihoriekaleita "hierteisiksi". Hän sai perusteltua hierteisillä, miksi ihoa täytyy pestä ja puhdistaa (lapsista kun ei aina ole niin kivaa peseytyä enkä minäkään tykännyt yhtään kun hinkattiin pesusienellä).

Kuolleita ihosolujahan meiltä varisee päivittäin, mutta miksi joillain, kuten minulla, solukkoa irtoaa näin voimallisesti? Peseydyn aina karheapintaisen sienen kanssa, mieheni taas saippuoi itsensä pelkillä käsillä. Minulle sieni on aina ollut ehdoton juuri siksi, että se irrottaa kuollutta ihosolukkoa tehokkaammin, ja tällöin rullaantumisefektiä syntyy miedommin. Jos taas peseydyn ilman sientä tai en kuori ihoani viikkoihin, "hierteisiä" voi hangata iholta ihan hurjia määriä. Enkä puhu mistään väkivaltaisesta, voimakkaasta hankauksesta, iho rullaa ihan pienestä kosketuksesta.

Minulla ei ollut Ranskassa mukana sientä. En myöskään kuorinut ihoa kahteen viikkoon. Niinpä matkan jälkeisessä mökkisaunaillassa saikin taas irroitella ihoa ihan kunnolla....

*

Tästä saan aasinsillan yhteen lempivinkeistäni, jonka olen maininnut blogissa aiemminkin, mutta nostetaan se taas ajankohtaisena esiin. Mökkisaunan jälkeen suoritin välittömästi kahvinpurukuorinnan.

Sen tehokkaampaa kuorintaa en ole vielä kokenut. Puuha on sottaista, kyllä, ja siksi normiarjessa tulee ennemminkin käytettyä kaupan kuorintoja. Mutta kun haluaa jynssätä ihon oikein vauvan pehmeäksi ja sileäksi...

Kouraisen vähän aamukahvilta jääneitä kahvinpuruja.

Kahvinpurut voi sekoittaa kämmenellä joko öljyyn tai suihkugeeliin, jolloin ne liukuvat iholla mukavasti.

En ole huomannut kahvin jauhatuskarkeudella eroa tulokseen, minun ihoni ei ärry edes todella karkeasta murusta. Kahvinpurujen reunat eivät ole erityisen teräviä.

Vinkki: jos haluat välttää kaiken kahvinpurun huuhtomisen kylppärin viemäriin, jätä purut kuorintasession jälkeen suihkun lattialle, anna lattian kuivua ja imuroi sitten sotkut pölynimurilla. :)