Lumenen syysmeikkikokoelma on nimeltään Nude & Matt ja se tarjoilee huurteisia ja mattaisia roosan ja beigen sävyjä.
Ennen kesäisemmille leveysasteille lähtöä ehdin tehdä kokoelman tuotteilla syksyisen lookin. Tuotteet on saatu Lumenelta, ja ne tulevat myyntiin syyskuussa.
Meikissä käytetty aurinkopuuteri ja poskipuna kuuluvat Lumenen perusvalikoimaan.
Kokoelmaan kuuluu neljä kynsilakkaa, kaksi huulipunaa ja kaksi luomiväriduoa. Tuotepaketissani oli luomivärisävy 8, Tunturimaisema.
Lakkoja on kahdella koostumuksella; Frosted Pearl ja Frosted Matt. Pearl jättää himmeän hohtavan helmiäispinnan, Matt taas mattaisen cremen. (Odotin huurretumpaa jälkeä mutta Frosted Matt -sävyt ovat minun kynsilläni käytännössä kuin normi-cremet.)
Suosikkini ja matkallekin mukaan päässyt sävy on #33 Utuharso, aika täyydellinen nude-beige.
Kuvassa Utuharso-lakkapullo.
...ja piti vielä ottaa toinen kuva jossa näkyy peukalon kynnessä Aamuinen sade. :)
Tunturimaisema-luomiväriduo yhdistää silkkisen, himmeästi hohtavan beigeroosan ja tumman mattaruskean. Välillä kuulee kritisoitavan Lumenen pigmenttiä, mutta tämä duo ainakin on erittäin pigmenttinen. Tummanruskeaa ei tarvinnut kuin hipaista siveltimellä ja luomelle ilmestyi kunnolla väriä.
Roosan sävyn koostumus on silkkinen ja kauniisti levittyvä, ei yhtään pölyinen ja variseva. Lumenelle 10 pistettä ja papukaijamerkki tämän luomivärin laadusta!
Meikin tein klassisella avoimella banaanivarjostuksella (avoin = luomen ulkonurkkaa ei varjosteta), tosin tein banskusta tällä kertaa graafisemman ja tiukemman, vähemmän häivytetyn. Kuvissa meikin vaikutelma ei valitettavasti tule oikein esiin, mutta silmäni näyttävät tosi erilaisille ja paljon suuremmille tällaisella banskulla.
Koko luomella Tunturimaisema-duon roosaa, luomivaossa duon tummanruskeaa.
Rajauksen tein kynällä ja siveltimellä.
Huulipunissa on tummempi marjanpunainen ja klassinen vaalea nude.
.
Ei ole kynnet juuri vielä ehtineet kasvaa Trind-kuurin myötä, takana vasta kaksi viikkoa...
Tässä vielä punahuuliversio silmälaseilla.
Olen saapunut Ateenaan.
<3
Vietin päivän ystävieni Mariannan ja Vassiliksen talolla auringosta, hyvästä ruoasta ja mitä parhaasta seurasta nauttien.
Tänään ei sen kummempaa postausta kuin auringon ja oliiviöljyn makuiset kuvaterveiset...!
Marianna oli kattanut pöytään kreikkalaisia lempiherkkujani. Voitte arvata että sieltä löytyi klassinen horiatiki (eli kreikkalainen salaatti), joka ei missään muualla maistu yhtä hyvältä kuin täällä. Mikä ihme siinä onkaan... Vaikka kuinka ostaisi kreikkalaista oliiviöljyäkin, ei salaatti maistu kotona samalta. Mysteeri :)
Juustoaddiktin unelmalounas...! Marianna oli koonnut lautaselle kreikkalaisia lempijuustojaan, jälkkäriksi oli vielä suussa sulavaa anthotiroa, hieman ricotan tyylistä tuorejuustoa.
Tuo manouri on sellaista herkkua että oijjoi... Suosittelen todellakin maistamaan kun olette Kreikassa! Näyttää pehmeältä fetalta mutta maistuu ihan erilaiselle, se on kermaista eikä juuri lainkaan suolaista.
Katiki on pehmeää ja lusikoitavaa ja muistuttaa rahkaa, mutta on happamampaa, vähän kuin ranskalaisten fromage frais.
Pääruokana oli Briamia... Mmmm...! Ilman perunaa ;)
Rakastan kreikkalaisia ladera-ruokia, joihin Briam kuuluu. Ladera on perinteistä kreikkalaista maalaisruokaa, runsaassa oliiviöljyssä pitkään haudutettuja, lähes poikkeuksetta pelkistä kasviksista valmistettuja uunipaistoksia. Oliiviöljy on tämän ruokalajin salaisuus - sitä täytyy uskaltaa käyttää paljon. ;)
.
Illalla saavuin toisen ystäväpariskuntani Miltonin ja Saivan luokse. Ovella tervehti heidän Izabel-tyttärensä.
Izabel oli tehnyt minulle paperiveneen. Siinä lukee kreikaksi Sanni.
<3
Voi Kreikka, ystäväni. Ihanaa nähdä taas!
Kaksi toisiinsa mitenkään liittymätöntä asiaa. :)
Juttuvinkki: Indiedaysin etusivulla ilmestyi tänään mun kirjoittama juttu meikkisivellinten hoidosta ja puhdistuksesta. Minulta aina aika ajoin kysellään tuosta aiheesta, ja tänään tuollaisen jutun voi siis käydä lukemassa täältä. :) Te keitä kiinnostaa.
Asia 2: tämä saattaa kiinnostaa vielä harvempia kuin sivellinten pesu, mutta en malta olla jakamatta ilostustani mun ensimmäisistä kaalikääryleistä! ^_^
Olen tänä vuonna tehnyt keittiössä moniakin "ekoja", ja tällä viikolla tuli kaalikääryleiden vuoro. Kyllähän näin klassinen ruoka täytyy joskus kokeilla tehdä. :) Tosin en etsinyt mitään reseptiä käsiini eikä nämä rullat varmaan ole lähelläkään sitä klassista reseptiä (tiedän että normaalit kaalikääryleet valellaan ainakin siirapilla), mutta hyviä tuli päästä vetäistyllä ohjeellakin! :)
Tein kääryleet savoy- eli savoijinkaaliin, joka minusta on maukkaampaa kuin valkokaali. Ja onhan siinä nätimpi, "pitsinen" pinta! :)
Aloitin höyryttämällä kaalinlehdet. En tiedä kuuluisiko ne "oikeasti" keittää, mutta sama kai se lopulta on millä ne pehmentää.
Täyte valmistui quornista, sipulista, kesäkurpitsasta, paprikasta ja chilistä. Pilkoin kasvikset ja kuullottelin öljyssä kunnes pehmenivät ja lisäsin sitten quorn-rouheen ja mausteet. Sambal Oelek -tahna kuuluu niihin käteviin "kädettömien" keittiöpelastuksiin joilla saa ruokaan makua helposti - vajaa teelusikallinen 400 g quorn-rouhesatsiin ja johan tulee mukavan pehmeä ja makeahko tulisuus. Sambal Oelekia käyttäessä ei välttämättä tarvitse chilipalkoa mukaan lainkaan.
Sidoin täytettä lorauttamalla joukkoon hitusen kermaa, unohtui tuosta ohjeesta. Tuorejuustokin olisi käynyt oikein hyvin, tai juustoraaste.
Lusikoin täytteen höyrytetyille kaalinlehdille ja taittelin rulliksi.
Sirottelin kääryleiden pinnalle parmesan-juustoa. Paistoin 200 asteessa noin 15 minuuttia.
Tulipa niistä söpöjä..! (Tässä siis vielä ennen uuniin menoa.)
Olen lapsellisen innoissani tällaisista jutuista. :) Kaalikääryleet kuuluu sarjassamme niihin ruokiin, joiden kuvittelin entisessä "lisää-vain-vesi -elämässäni" olevan niin vaikeita valmistaa että en kuunaan olisi kuvitellut niitä joskus tekeväni.
Ruoanlaitto on niin yksinkertaista kun siihen pääsee jyvälle että ihan naurattaa oma entinen kädetön itseni. Miten sitä ei osannut soveltaa yhtään mitään.... :)
Mä en lapsena itse asiassa edes tykännyt kaalikääryleistä. Niinkuin en juuri mistään liharuoista. (Siksi lopetinkin lihansyönnin 14-vuotiaana....)
Mutta nyt maistuu. :) Ei liha vaan kaalikääryleet, siis. Kääryleisiin voi laittaa vaikka mitä täytettä, miksipä sen tarvitsisi juuri lihaa tai lihankorviketta olla. Inspiroiduin yhdessä ravintolassa ihan hulluna punajuuri-vuohenjuustotäytteisistä kaalikääryleistä, niitä täytyy kokeilla seuraavaksi. :)
