Sain äidiltä postia. Kirjeen mukaan äiti, tuo vanha lehtihamsteri, oli laittanut Helsingin Sanomien NYT-liitteen artikkelin syksyltä 2003.
Ihan selvää blogimatskua! :)
Artikkeli käsittelee meikkisävyjen nimeämistä, ja jutun päätähtenä on Lumene.
Tiesittekö, että Lumenella kaikista tuotteiden nimistä vastaa yksi ainoa henkilö? Maarit Veromaa (NYTin artikkelissa vielä vanhalla nimellään Maarit Haukilahti) on keksinyt lähes kaikki nimet Lumenen tuotteille 90-luvun puolivälistä lähtien. Tukena hänellä on tietysti Lumenen markkinointitiimi, mutta Veromaa on tuotenimien pääarkkitehti.
Aikamoista puuhaa.... Montakohan sataa sävyä Lumeneltakin tulee ulos vuosittain... :) Kyllä siinä saa olla aika hyvä runosuoni. ^_^ Pakostikin tulee vuosien varrella samoja nimiä useampaan kertaan. :D Olisi hauskaa olla kärpäsenä Veromaan työhuoneen seinällä kun hän pähkäilee vaikka jonkun uuden kausikokoelman parissa.
Mitä muuten tykkäätte Lumenen varsin romanttisesta nimimaailmasta? Minusta nimet ovat aina olleet aika hauskoja, vaikkeivat ne useimmiten millään lailla liity itse väriin.
Voisin tarjota apuani jos Veromaalle joskus tulee tenkkapoo :D Mitenkäs olisi talviseen meikkikokoelmaan vaikkapa huulipunasävyt "Rohtunut Oon" ja "Huul' halkeaa" tai poskipunat "Nyt Nipistää" ja "Pakastunut Poski"?
Muistelin, että vanhemmissa Lumenen tuotteissa sävynnimi olisi ollut vain suomeksi, tai ainakin ensin suomeksi ja sitten englanniksi.
Asian sai helposti tarkistettua "museojemmoistani".
Kyllä nimi on näköjään jo 10 vuotta sitten ollut ensin englanniksi.
Jännä että ulkomaan vienti säätelee nimipolitiikkaa näin... Olen ajatellut, että Suomen markkinat silti ovat se Lumenen päämarkkina-alue jossa tuotteita myydään eniten.
*
Mutta Lumene sikseen, itse asiassa koko postauksen ideana oli mietiskellä artikkelin inspiroimana meikkien sävynimiä yleisesti. Nimet ovat aina kiehtoneet ja kiinnostaneet minua suuresti. Ehkä tämä on vain näitä meikkifriikkien päässä suuren merkityksen saavia asioita, ja tavalliselle kuluttajalle on yksi ja sama lukeeko luomivärin pohjassa "EC-4558", "Brown" vai "Glistening Sea". Olisi kiinnostavaa kuulla, onko näin. :)
Kiinnitättekö te huomiota meikkien sävynimiin?
Minusta pelkästään numeroilla nimeäminen on huipputylsää ja osoittaa anti-luovuutta. (Luovuus on aina plussaa ;)) Tulee sellainen tunne että ei vain "jakseta" miettiä, helpompi lyödä tuotteisiin persoonaton numerosarja. Meikkiharrastajana minusta on paljon kivempi puhua "Satellite Dreamsista" ja "Sunset Cafésta" kuin "A-39":stä tai "52886":sta. Ja onhan kaunis tai herkullisen kuuloinen nimi myyvempikin kuin mitäänsanomaton luku.
Konsulenteilla on oma tapansa. Ainakin Diorin maailmassa konsulentit puhuvat nimenomaan numeroista, ja jonkun paletin varsinainen nimi saattaa olla heille ihan vieras. Kerran kysyin Stockalla Silver Goddessia, ja sain Diorin myyjältä vastakysymyksen, "Millä numerolla se on?" He kuulema tuntevat tuotteet niiden numeroilla. Olin vähän hämmästynyt. Asiakkaille varmasti tuotteen nimi jää paremmin mieleen kuin anonyymi numerosarja - vai oletteko kosmetiikkamyyjät koskaan kuulleet asiakkan kysyvän tuotetta sen sarjanumeron perusteella? :D
Jos kiinnostaa lukea NYTin artikkeli kokonaisuudessaan, kuvan saa klikattua isommaksi.
Esimerkiksi Wet'n'Wildilla on mielestäni hauskoja leikitteleviä sävynimiä; Blue Had Me At Hello, I Dream Of Greenie, Cool As A Cucumber, The Earth Looks Small From Down Here.
Kynsilakkojen puolella sävyillä on pitkään ollut vielä kasvomeikkejäkin korostuneempi merkitys. Merkit kuten OPI ja Essie tunnetaan ihan omaksi taiteenlajikseen jalostuneesta nimikulttuurista eivätkä monet muut merkit jää jälkeen. Mavala tunnetaan kapunkien mukaan nimetyistä lakoistaan.
Onko joku tietty kosmetiikan sävynimi jäänyt teille vuosien varrelta erityisesti mieleen?
[vimeo 102467954 w=550 h=368]
.
Nyt se on käsillä.
Rakas puhelimeni ei jaksa enää.
Yksitoista vuotta kuljit rinnallani. Yksitoista vuotta herätit minut, muistutit minua palautettavista kirjoista, piippasit kun kahvi oli valmista. Näppäimiisi on paineltu tuhansia kuumeisia viestejä, täynnä rakkautta, iloa, surua ja epätoivoa.
Vanhentuessasi muistisi heikkeni, et enää jaksanut tallentaa asioita niin kuin nuoremmilla päivilläsi. Kadotit monia säästämiäni viestejä, sekoitit osan niistä toisiinsa. Muutamia jaksoit kuitenkin säilyttää. Uumenistasi löytyy historiaa. Viesteissä on läsnä ihmisiä, joita ei enää ole. Tunnetiloja joita olen varjellut. Olen pitänyt kiinni noista viesteistä. Ehkä niistäkin on nyt aika luopua.
Sinut korvaa nyt uusi Kolmeviiskymppi. "Uusi".
Sain sen lukijaltani kun kirjoitin sinusta viime vuonna.
Mietin, että vaihtaisin siihen sinun pinkit, kuluneet kuoresi. Mutta en minä tee niin. Sinä saat mennä lepoon kokonaisena, vuosien naarmut mukanasi.
Kiitos vuosista, nimetön puhelimeni.
Pidän hyväntuoksuisesta kosmetiikasta. En hae tuotteita erityisesti tuoksun perusteella, mutta miellyttävä tuoksuelämys tuo aina lisäarvoa, kun taas ikävän hajun takia tuote jää todennäköisesti hyllylle.
Aloin mietiskellä kosmetiikan tuoksuja oman postauksensa verran kun kesäkuussa juteltiin Lushin tuoksuista.
On hyvän-, pahan ja neutraalin tuoksuisia tuotteita, mutta harva lopulta jättää erityistä muistijälkeä tai hinkua ostaa tuote uudelleen pelkästään tuoksun perusteella. Useimmat tuoksut sijoittuvat lopulta kategorioihin "ihan kiva" tai "mitäänsanomaton".
Tähän postaukseen kokosin sellaisia tuotteita, joiden tuoksussa on "sitä jotain" - jotain, joka saa käden kerta toisensa jälkeen hamuamaan purkkia ihan vain jotta aivojen mielihyväkeskus saisi stimulaatiota tuoksun muodossa. Koen tällaista koukuttumista hyvin harvoihin tuotteisiin. Mutta kun tällainen tuoksuyhteys löytyy, se on todella vahva ja saa minut jopa säästämään tyhjän pakkauksen jotta saan palata tuoksuun aina mieliteon iskiessä.
Muutama näistä tuotteista ei edes oikein sovi ihotyypilleni, mutta silti käytän niitä vain koska tuoksu vetää minua puoleensa. Tiesittehän, että tuoksut, etenkin eteeriset öljyt, vaikuttavat tunnetiloihin. (Nojoo, tämä oli varmaan ihan yleistietoa :D) Hyväntuoksuisesta tuotteesta tulee konkreettisesti hyvä olo.
Virvekin on sattumoisin hiljattain kirjoittanut kosmetiikkatuotteiden tuoksuista, muistijälkinäkökulmasta.
Virve kirjoittaa eräästä voiteesta näin:
"En ollut aiemmin ajatellut, kuinka suuressa ja merkittävässä osassa kasvovoiteiden tuoksut minulle ovat, mutta tajusin asian vähän aikaa sitten erästä kasvovoidetta käyttäessäni. Assosioin sen välittömästi onnellisiin hetkiin ja joka kerta sitä iholleni levittäessä tunnen itseni todella onnelliseksi. Ikäänkuin minulla olisi purkitettua onnellisuutta, jota lätkin nassuuni saaden kasvoilleni aikaan sen saman onnellisuuden tunteen jälleen. Aika mahtava salainen ase."
Niinpä. Juuri tämän vuoksi valitsen aina matkoille eri tuoksut. ;) Nyt, kun haluan piipahtaa Chamonixissa, nuuhkaisen vähän Chance Eau Fraîchea... <3)
Tässä on kolme kasvotuotetta, joiden tuoksuun olen ihan lääpälläni. Toisin kuin Virvelle, kasvotuotteet eivät kuitenkaan tuo minulle mitään erityisiä muistoja vaikka tuoksuissa olisikin "sitä jotakin". Mikä johtuu varmasti siitä, että käytän yhtä kasvovoidetta aivan turkasen kauan. Näin ollen sen tuoksu ei sitoudu yhteen tiettyyn, rajattuun aikakauteen.
Estelle & Thildin Super Bioactive Age Control -seerumi on kuin kimppu niittykukkia pullotettuna; ihana, suloinen, todella kukkainen tuoksu. Näin voimakasta tuoksua en odottaisi kasvotuotteelta, ja uskon, että moni kokee tuoksun liiankin voimakkaana. Minä puolestani tykkään tästä poikkeuksellisesti todella paljon, ja kun seerumin koostumuskin on kohdallaan niin saadaan kasaan yksi Sannin lempparituotteista. Tuote esiteltiin aikoinaan täällä.
Yves Rocherin ekosertifioidun linjan Aloe Vera -kasvovoide, vaikkakin tarkoitettu normaali- ja sekaiholle, on minun iholleni liian paksua eikä imeydy kunnolla. Olin aikeissa antaa sen eteenpäin, mutta huomasin koukuttuneeni tuoksuun kuin vaivihkaa. Kun satunnaisesti laitoin voidetta iltaisin, olin joka kerta ihan että "Hyvänen aika, tässäkö voiteessa oli tämä näin hyvä tuoksu..!" En osaa edes kuvailla tuoksua, se on hyvin pehmeä ja aromaattinen, ehkä vähän kukkainen mutta ei sinne päinkään kuin Estelle & Thild. Lopulta voide jäi minulle vain jotta voisin aika ajoin nuuhkutella sitä. Ihan harmittaa että koostumus on niin paksu, olisi ihana käyttää tätä päivittäin. Koostumuksensa puolesta se sopii minulle vain pakkasaikaan yökäyttöön.
Dr. Hauschkan Hoitava Värivoide (eli ihan vain "sävyttävä päivävoide", nimi on näitä vanhoja hassuja Hauschkan suomennoksia jotka uudistuksen myötä päivitettiin) on ihan ensimmäinen Hauschka-suosikkini, johon ihastuin välittömästi merkkiin tutustuttuani viisi vuotta sitten. Voide esiteltiin aikoinaan täällä.
Voide on paksua ja suhteellisen rasvaista, eikä tosiaankaan omiaan minun ihotyypilleni. Silti jokin koostumuksessa, sävyssä ja etenkin tuoksussa (minkä tajusin myöhemmin toista tuubia ostaessani) ihastutti. Voiteessa on Hauschkan "trademark"-tuoksu eli ruusu, josta pidän vain hyvin harvoissa muodoissa. Tässä voiteessa ruusu on jotenkin aivan täydellisen puuterisen, harmonisen ja rauhoittavan tuoksuinen. Lempeä ja pehmeä. Talvella aina oikein odotan megapakkasia jotta pääsen käyttämään tätä...!
Logonan Mediterran -deodorantin käytin loppuun jo kolme-neljä vuotta sitten, mutta minun oli pakko säästää pakkaus jotta pääsen vielä nuuhkuttelemaan pulloa. Tämä on varmasti vastustamattomimpia tuoksuja joihin olen kosmetiikassa törmännyt, enkä oikein osaa edes selittää miksi..! Ensinuuhkaisulta tuoksu oli "nojoo, ihan kiva", mutta mitä pidempään sitä käytin, sitä huumaantuneempi olin.
Mediterran-tuoksun muodostavat salvia, punainen greippi, saflori sekä seetrin, bergamotin, ylang-ylangin ja vaniljan eteeriset öljyt. Logonan Mediterran -tuotteita ei käsittääkseni enää saa Suomesta (korjatkaa jos olen väärässä), mutta Saksasta kyllä. Pitäisikin tilata uusi pullo nyt vuosien jälkeen ihan vain jotta voisi verrata onko tuoksu yhä vanhan veroinen.
Born To Bion Sensation Zen -deodorantti on tainnut vilahdella blogissa paljonkin, aina niissä yhteyksissä joissa mainitsen luonnonkosmetiikan lempparidödöstäni. Harvemmin deodoranttia laittaessa tulee erityisen "elämyksellinen olo" :D, mutta niinkin pieni asia kuin tuoksu (joka Sensation Zenissä on hyvin mieto) voi kohottaa kainalonhinkkaustuokion astetta tai useampaa miellyttävämmäksi hetkeksi. Joka kerta kun laitan Zeniä tulen tuoksusta hyvälle mielelle - niin hullulta kuin se kuulostaa. Zenissä tuoksuvat salviankukka ja bambu.
Yves Rocherin Les Plaisirs Nature -sarjan Oliivi on yksi oudoimpia tuoksulemppareitani. Oudoimpia siksi, että en pysty nimeämään tuoksua enkä kunnolla edes kuvailemaan sitä, mutta oliivilta tuotteet eivät tosiaankaan tuoksu. Ainakaan sille, miltä minun tuntemani oliivit tuoksuvat. Sarjalle on siis varmaankin kehitetty joku keinotekoinen tuoksu. Minun nenäni haistaa jotain ihanan pehmeää ja kevyen makeaa, hitusen vihreää. Ei sitrusta vaan enemmänkin jotain kukkaista...
Oli tuoksu mikä hyvänsä, se on erittäin onnistunut! :) Ja varsin unisex, miehellekin kelpaa. :)
Loppuun klassikko.
Tämä tuoksu ei liity mihinkään tiettyyn tuotteeseen, vaikka Yves Rocherin tuotteissa olen siihen lapsena alun perin tutustunut.
Tuoksuhan on tietysti Monoï. Monoï-öljyn erehtymättömän tunnistettava tuoksu tulee kookosöljyssä liotetuista gardeniankukista. Tykkään myös gardeniasta yksinään, mutta en niin paljon kuin Monoï-öljy-yhteydessä. Kookoksen ja gardenian liitto on kesän tuoksun ruumiillistuma...!
Perinteisen Monoï-öljyn lisäksi käytän Monoïta suihkeena, suosikki on Born To Bion sertifioitu kuivaöljysuihke. Myös YR:n suihke on hyvää, mutta ei voita koostumuksellaan täysin 100-prosenttisesti luonnon aineista valmistettua Born To Bio'a.
*
Oletteko te ostaneet joitain kosmetiikkatuotteita vain pelkän tuoksun takia? (Jos hajuvesiä ei lasketa ;))
Mitä tuotteita löytyisi teidän "Parhaan tuoksuiset kosmetiikkatuotteet" -listalta?
(Saa kertoa myös niistä hirveimmistä tuoksuista :) Onko joku tuote jäänyt peräti käyttämättä kamalan tuoksunsa takia?)
P.S. Sekin piti vielä mainita, että parhaan tuoksuiset hajusteettomat tuotteet olen löytänyt Estelle & Thildiltä ja Laveralta (Neutral-linja). Hajustamattomissa tuotteissakin on tietysti aina se raaka-aineiden muodostama ominaistuoksunsa ja tämä tuoksu voi poiketa paljonkin eri merkkisten tuotteiden välillä. Jotkut voivat olla vähän karujakin, niinkuin vaikka Clinique. Aaa, voisin jatkaa tästä tuoksuaiheesta vaikka kuinka, koko ajan tulee uutta mieleen :D
