Olen tämän viikon testaillut Benecosin silmämeikin pohjustajaa. Kyseessä on BDIH-sertifioitu luonnonkosmetiikan meikkituote, eli silikoniton pohjustaja. Normikosmetiikan meikinpohjustajathan perustuvat aina enemmän tai vähemmän silikonille, jolla on kiistämättä erinomaiset ominaisuudet tässä tehtävässä.
Luonnonkosmetiikassa silikoni on kuitenkin kielletty. Aiemmin olen kokeillut luonnollisista pohjustajista Lily Lolon Eyelid Primeria, joka pohjautuu vahaan ja luonnon öljyihin. Se oli positiivinen yllätys, ja olen edelleen hieman ihmeissäni siitä miten öljymäisiin ainesosiin perustuva tuote voi niinkin hyvin pysyä luomella. Mutta niinpä vain pysyy. :) Vaikkakaan silikonipohjaisten tuotteiden kestävyyteen luonnollisia versioita ei tietenkään voi verrata.
Benecosin Eyeshadow Basen inci on seuraavanlainen:
Aqua (Water), Salvia Sclarea (Clary) Flower/Leaf/Stem Water, Glycerin, Octyldodecyl Stearoyl Stearate, Isostearic Acid, Mica, Sucrose Palmitate, Silica, Cetearyl Alcohol, Glyceryl Stearate, Ci 77891, Glyceryl Caprylate, Oleic/Linoleic/Linolenic Polyglycerides, Prunus Amygdalus Dulcis (Sweet Almond) Oil, Potassium Palmitoyl Hydrolyzed Wheat Protein, Tocopherol, Helianthus Annuus (Sunflower) Seed Oil, Fragrance (Natural Essential Oils), Magnesium Aluminum Silicate, Ci 77491, Xanthan Gum, Chamomilla Recutita (Matricaria) Flower Extract, Silver.
Benecosin pohjustaja poikkeaa tavanomaisista silmämeikinpohjustajista vaalean persikkakultaisella sävyllään. Mielenkiintoinen valinta sävyksi - tuote ei sävyn kannalta toimi ihanteellisesti kaikkien meikkien pohjustajana. Harva valitsee kullansävyisen pohjustajan vaikkapa violettiin meikkiin. Toisaalta pigmentti on hyvin läpikuultava, eikä todennäköisesti vaikuta päälle tulevan luomivärin sävyyn. Silti, erikoista. :) Ihon sävyinen pohjustaja on luonnollisestikin kaikkein käyttökelpoisin.
Sävynsä ja koostumuksensa puolesta Benecosin Eyeshadow Base on kuin voidemainen luomiväri. Hyvin ohut sellainen. Koostumus on vetisen tuntuinen, mutta nappaa kiinni ihoon nopeasti, aika lailla samaan tyyliin kuin Kicksin silmämeikinpohjustaja, mutta sillä erolla että Benecos ei rullaa ja tee yhtä nahkeaa pintaa. (Joillain hyvin kuivakoostumuksellisilla silikonipohjustajilla on tuo ikävä rullaustaipumus.)
Toisella puolella yksi kerros Benecos-pohjustajaa, toinen puoli paljas. Minun näytölläni sävy näyttää vaaleammalta kuin todellisuudessa. Livenä sävy on selvästi kultainen, ja jälki helmiäistä. En laittaisi tätä pohjustajaa ihan kulmakarvaan saakka, ellen olisi tekemässä täysin kultaista meikkiä.
Ensimmäisinä päivinä pohjustus toimi erinomaisesti. Pinta jää sopivan nihkeäksi niin että luomivärit tarraavat kiinni todella hyvin. Silmämeikki oli paikoillaan vielä illallakin.
Tässä kuvassa muuten näkyy hyvin kuinka minulla on oikeassa (teille päin vasemmassa) silmässä luonnostaan enemmän "vekille" menevä luomi kuin vasemmassa. Oikean silmän meikki liukenee ja suttaantuu aina pahemmin kuin vasemman, jos olosuhteet ovat otolliset = ei kunnon pohjustajaa.
Keskiviikkona oli erittäin kuuma päivä (ja töissä ilmastointi rikki), joka päättyi vielä eeeerittäin hikiseen kuntosalisessioon. Luomiväri oli liuennut jonkin verran jo työpäivän jälkeen, mutta treenin jälkeen se näytti tältä. Tämä oli muuten ihan arkipäiväinen näky ajalta, jolloin en vielä ollut löytänyt silmämeikinpohjustajia.
Näin haastavista olosuhteista Benecosin pohjustaja ei selvinnyt. Silikoni vastustaa kosteutta tehokkaammin, eikä esimerkiksi UDPP ole koskaan pettänyt minulla edes saunassa. Kyllä, välillä tulee saunottua silmämeikissäkin.
Mutta ei luonnonkosmetiikan käyttäjä varmasti odotakaan tuotteelta vastaavanlaista suorituskykyä kuin synteettiseltä pohjustajalta. Koska se on käytännössä aika mahdotonta.
Tässä Benecosin pohjustaja yksinään päivän päätteeksi eilen. Levitin pohjustajaa 2 tai 3 kerrosta. Kuten näkyy, sävy on melkein haihtunut päivän päätteeksi (ja painunut odotetusti noihin luomen vekkeihin, vasen, vekitön luomi näytti siistimmältä).
Sain Benecosin pohjustajan kokeiltavaksi Biodellystä, jossa sillä on hintaa huimaavat 7€. (Kerrankin muuten Hyvinvoinnin Tavaratalo ei ollut edullisin.. ;))
Yhteenveto (plussat ja miinukset):
+ Ollakseen luonnollisista ainesosista, oikein hyvä silmämeikinpohjustaja.
+ Käy myös vaaleankultaisesta luomiväristä
+ Ei rullaa
+ Edullinen
- Ei peitä luomien kirjavuutta
- Ei sovi ihanteellisesti kaikensävyisten meikkien pohjalle
- Ei pidä meikkiä hikisissä olosuhteissa
Olen tänä kesänä syönyt vähän vapaammin (ja syönyt paljon..!), ja se näkyy vaa'alla ja tuntuu vyötäröllä. Siitä ilosta jaan pari siskoni reseptiä, jotka sijoittuvat vhh-asteikolla kategoriaan "hyvä-karppaus". Näissä on esimerkiksi kaurahiutaleiden ja papupastan muodossa enemmän hiilihydraatteja kuin aineenvaihdunnan säätelyyn tähtäävässä, tiukemman hiilarimäärän karppauksessa (aargh, inhoan edelleen tuota sanaa), mutta ne ovat hyviä, hitaita hiilihydraatteja.
Siskoni tekee ihan älyttömän hyvää ruokaa! Oletteko huomanneet, että joillain ihmisillä on vain se jokin "tatsi" sormissaan, mitä tahansa he heittävät pannuun, on tuloksena mystisen maukasta, "Mitä sä olet tähän laittanut?" -kommentteja kirvoittavaa ruokaa. Jos itse toistat saman reseptin (vaikkei näillä taitajilla yleensä mitään täsmällisiä reseptejä tietysti ole...), saat lautaselle usein vain kalpean version alkuperäisestä ruoasta. Kummatkin siskoni ovat tällaisia luonnostaan lahjakkaita keittiövelhoja, on aina ihan mahtavaa päästä heidän ruokapöytäänsä. :)
Minä olen sen verran hiilihydraattiherkkä, että korkeamman hiilarimäärän nauttiminen, vaikka hitaidenkin, vaikuttaa nopeasti olotilaani ja johtaa näläntunteiden voimistumiseen ja napostelun himon palaamiseen. Olen hyvällä mielellä kesän aikana nauttinut tällaisia herkutteluun rohkaisevia ruokia, mutta koska en halua enempää herätellä hiilarihimojani (nuo teeleivät.... aika paha tiketti takaisin leipäriippuvuuteen! :p), olen tällä viikolla siirtynyt "katkaisumoodiin" ja vedän pienen induktiovaiheen. Atkinsin induktio on vhh-ruokavalion starttauksen lisäksi, lyhennettynä vaikka vain viikonkin mittaiseksi, kätevä tapa katkaista herkuttelukierteeltä siivet.
Mutta tänään muistellaan vielä kesän ihania "hyvä-karppaus"-herkkuja. :)
Ohjeesta riittää n. neljälle hengelle.
Pilko kasvikset. (Kasvisten määrä? Suhteuta tomaattimurskan määrään ja päätä itse miten löysää tai tuhtia kastikkeesta haluat.) Freesaa sipuli ja valkosipuli ja heitä joukkoon kukkakaalit, chilit ja tomaatit (kukkakaaleja voi hieman esihöyryttää niin eivät jää niin al-denteiksi ;) - tai käyttää esikeitettyä pakastekukkakaalia). Kun kasvikset ovat vähän pehmenneet, lisää quorn - tai soijarouhe (pakasteista löytyvä Anamman soija"jauheliha" on minusta parasta). Lisää lopuksi tomaattimurska ja kerma ja anna muhia. Mitä pitempään muhitat, sitä enemmän maut tiivistyvät. Mausta suolalla ja pippurilla.
Papupasta on loistava, ravinnerikas vaihtoehto vehnäpastalle. Papupastasta melkein puolet on proteiinia...! Hiilariakin on maltillisesti viljaan verrattuna, pavusta riippuen 16-20% (papupastaa on kolmea eri versiota).
Anoppi-Karkkipäivä leipoo legendaarista, pehmeää, runsas-voista vehnänäkkäriä (ei mitään tekemistä paremmin näkkärinä tunnetun kovan näkkileivän kanssa), johon kuka tahansa vehnäisen ystävä koukkuuntuu alta aikayksikön. Minäkään en ollut poikkeus, ja monta vuotta ehdinkin tuota taivaallista vehnäleipää mussuttaa silmät onnesta viiruina anoppilavierailuilla.
Kunnes kolme vuotta sitten tuli loppu.
Myös siskoni on maistanut anopin näkkäriä. Nyt hän oli puoli-vahingossa keksinyt reseptin, jonka tuloksena uunista putkahti hämmästyttävän paljon maultaan tuota vehnänäkkäriä muistuttavia leipäsiä. Kun maistoin näitä siskoni luona ihan kiljaisin riemusta. Valitettavasti ahmimisreaktiota ei voinut estää. :D Nämä ovat koostumukseltaan rapeampia kuin anopin näkkärit, mutta elämyksellisesti niin lähellä tuota vehnäihanuutta kuin vain vehnättömin keinoin voi tulla..!
Sekoita kaikki aineet keskenään, levitä pellille ohuehkoksi levyksi ja paista uunissa 200 asteessa n. 10-15 minuuttia. Leikkaa viipaleiksi.
Savolainen perinneruoka mustikkakukko on ehkä parhaita jälkiruokia maan päällä. Ainakin minun mielestäni. :) Aito kukko tehdään ruiskuoreen, mutta vhh-versiossa rukiisen maun saa taiottua sokerijuurikashiutaleilla (kauppanimi Fibrex).
Sekoita pohjan jauhoainekset yhteen ja puristele joukkoon pehmennyt voi. Laita taikina hetkeksi jääkaappiin tai pakkaseen niin kannen muotoilu on helpompaa.
Lämmitä uuni 200 asteeseen. Painele noin 2/3 taikinasta pyöreän vuoan pohjalle. Esipaista pohjaa n. 10 minuuttia. Sekoita mustikat ja makeutus ja kaada marjat vuokaan. (Perinteisessä reseptissä täytteeseen tulee vielä n. ruokalusikallinen perunajauhoja.) Laita loppu, kylmässä jähmettynyt taikina kahden leivinpaperin väliin ja kauli pieneksi levyksi. Aseta levy kukon kanneksi. Tai jos et jaksa kaulia, taputtele taikinasta pieniä lämpäreitä jotka asetat täytteen päälle kunnes täyte on peittynyt. Paista vielä n. 10-15 minuuttia kunnes kansi on ruskistunut.
Mustikkakukko tarjotaan kermavaahdon tai vaniljajäätelön kanssa. Yksinkertaisin vhh-jäätelö syntyy sekoittamalla kermavaahtoa ja keltuaisia sekä haluttua makeutusta, mutta koska siskoni yrittää parhaillaan välttää eläinrasvoja, hän teki jäätelön kookoskermaan. Kokeellisena keittiöttärenä hän sujautti sekaan myös soijatuorejuustoa..! Toimi!
Vegaaninen kookosjogurttijäätelö
1 tölkki kookoskermaa
pari desiä soijajogurttia
100 g Tofutti-tuorejuustoa
1 tanko Bourbon-vaniljaa
pari rkl makeutusta
Sekoita aineet ja pakasta. (Kai tämän voi tehdä myös jäätelökoneessa jos sellaisen omistaa..?) Sekoittele jäätelöä noin puolen tunnin välein niin koostumuksesta tulee jäätelömäinen. Jätski on valmista noin parin tunnin kuluttua, halutusta kiinteysasteesta riippuen.
*
Muun muassa tällaisia eväitä on tullut tänä kesänä nautiskeltua. Olen syönyt myös paljon bataattia ja jonkun verran palkokasveja ja hedelmiä. Ja mahtuihan kesään myös se Épernayssa nautittu suklaajäätelöstä, keksistä ja tuulihatuista kasattu kunnon sokerijälkkäri. :)
Miten hyvä-karppaus ja "tavallinen" karppaus eroavat käytännössä toisistaan? Hyvä-karppaaja ei pyri ruokailemaan tietyn hiilihydraattirajan puitteissa, vaan koostaa ravintonsa niin, että valitsee hitaampia hiilihydraatteja nopeiden sijaan. Hän suosii esimerkiksi bataattia perunan sijaan ja täysjyväviljaa ja -riisiä valkaistujen sijaan. Karkit ja muut sokeriset herkut hyvä-karppaaja vaihtaa hedelmiin, pähkinöihin ja vaikka raakasuklaaseen. "Perus-karppaaja" taas välttää kaikkea viljaa ja syö esimerkiksi hedelmiä, palkokasveja ja bataattia vain harvoin. Sokeri ei luonnollisestikaan kuulu kumpaankaan ruokavalioon.
Minun oli alunperin tarkoitus siirtyä ruokavaliomuutoksellani hyvä-karppaajaksi. Huomasin kuitenkin, että hiilihydraattien sietokykyni on sellainen, etten hyvä-karppauksella saavuta samoja etuja kuin hiilaritietoisemmalla linjalla. Etuihin kuuluvat kevyt ja tasapainoinen olo sekä makean- ja yleisen herkuttelun himon poissaolo. Minulle sopiva päivittäinen hiilihydraattimäärä on noin 40-50 grammaa. Jos syön pidempään tuon määrän yli, voimakkaat napostelunhimot ja tiheät näläntunteet palaavat.
Nyt siis induktio-interventio ja uusin voimin kohti Kreikan piiras-houkutuksia elokuun lopussa! :)
Toukokuisessa Dr. Hauschkan lehdistötapahtumassa pääsimme myös Hauschkan kansainvälisen meikkitaiteilija, Karim Sattarin, vetämään meikkiworkshopiin.
Kuva: Karim Sattarin Instagram
Karim (heh, olen tehnyt oma-aloitteiset sinunkaupat ;)) oli juuri niin "daaahh-ling" kuin kuvan viba kertoo!
Toisilla vain on Suuri Persoonallisuus. Sellainen, joka valtaa ja sähköistää huoneen heti kun henkilö astuu sisään. Vaikka en tiennyt Karim Sattarista yhtään mitään enkä ollut koskaan aiemmin edes nähnyt kuvaa hänestä, tuli välittömästi "Iiik, julkkis!!" -olo kun mies astui huoneeseen ja esittäytyi.
Julkkisfiilistä ei mitenkään vähentänyt se, että mies oli juuri tullut Cannesin filmifestivaaleilta ja aloitti tilaisuuden kertoillen hilpeitä julkkiskohtaamisia juhlilta.
Olin ollut siinä käsityksessä, että Karim meikkaisi meidät, mutta olin ymmärtänyt väärin. Workshopin alettua tajusin, ettei tunti tietenkään edes riittäisi 10 henkilön meikkaamiseen. Sen sijaan näkisimme iltameikkidemon ja saisimme meikata itseämme ja toisiamme Karimin vinkkien ja sävysuositusten pohjalta.
Muuten, liittyen taannoiseen "meikkaatko testereillä" -keskusteluun - täälläkin meikattiin suvereenisti yhteisillä paleteilla, meikkikynillä, huulipunilla ja ripsiväreillä. Tarkkailin workshopin osanottajia. Kukaan minua lukuunottamatta ei käyttänyt puhdasta maskaraharjaa vaan laittoi ripsensä yhteiskäytössä olevalla maskaralla. Ja huulimeikin suoraan huulipunasta tai -kiillosta.
Mietin siinä sitten että eipähän tämä minun puhtaan harjani käyttö mitään eroa tee, kun itse maskaratuubi on kuitenkin täynnä ties kuinka monen workshoppilaisen silmäpöpöä.... Vähän kyllä arvelutti laittaa ripsaria, myönnän. Mutta terveillä silmillä palattiin! :)
Karimin vinkkejä:
* Ei mustaa maskaraa alaripsiin, se vanhentaa. Valitse ruskeaa tai vaikka luumun sävyä.
* Saadaksesi peittävämmän meikkipohjan (luonnonkosmetiikan tuotteilla), laita iholle alimmaksi puuteria, sitten meikkivoidetta ja sitten taas puuteria.
* Nielaisu auttaa siihen, etteivät silmät vuoda meikatessa. (Tätä en ollut koskaan kuullut! Eli jos silmät alkavat vuotaa, nielaise.)
* Laita samaa sävyä poskipäälle ja kulmakarvan alle, se nuorentaa.
* Saat vedenkestävän meikin laittamalla ensin meikkikynää ja päälle puuteriluomiväriä.
Karim oli tehnyt mallille edellisessä workshopissa (meidät oli jaettu kahteen ryhmään) luonnollisen päivämeikin, jonka päälle iltameikki nyt rakennettiin.
Hämmästyin, kun Karim veti uuden meikkivoidekerroksen edellisen valmiin meikin päälle. Ehkäpä hän menetteli näin säästääkseen aikaa, mutta sanoi kuitenkin että tällainen meikkipohjan kerrostus on ihan toimivaa Dr. Hauschkan tuotteilla.
Karimilla on myös tapana käyttää meikkipohjassa kahta eri meikkivoidesävyä niin, että toinen, usein vaaleampi, toimii primerina. Hän siis käyttää Dr. Hauschkan meikkivoidetta sekä pohjustukseen että varsinaiseen "väripohjaan".
Karim levitti mallin luomille ensin sinivihreää kajalia ja sen päälle siniharmaata luomiväriä. Hän kertoi eri väristen kynien ja luomivärien yhdistelymahdollisuuksista uusien värien luomiseen, mikä oli ainakin allekirjoittaneelle tuttua puuroa. :)
Kuvissa tulos ei näytä yhtä voimakkaalta kuin livenä, mutta poskille Karim levitti niin runsaasti rusehtavaa poskipunaa että minusta malli näytti jo suoraan Dynastiasta tupsahtaneelta. :D Älkää ymmärtäkö väärin, Karim on eittämättä upea meikkitaiteilija (ei varmaan kuka tahansa räpeltäjä pääse Cannesiin ja muotinäytöksiin meikkaamaan malleja ja julkkiksia), mutta tällaisissa nopeasti kulkevissa demoissa tähtimeikkaajankaan kädenjälki ei mielestäni tule ehkä parhaalla mahdollisella tavalla esiin.
Karim antoi jokaiselle henkilökohtaiset sävysuositukset.
Minulle suositeltiin toiseksi vaaleinta meikkipohjasävyä (mikä jälleen vahvisti käsitystäni siitä, että menneiden vuosien megakalpeus on mennyttä, näköjään ihminen voi tummua vanhetessaan :)) ja tuttuun tapaan lämpimiä, kultaisia sävyjä. Ja ruskeaa ripsiväriä.
Dr. Hauschkan siveltimet osoittautuivat todella hyviksi, siis oikeasti ihan yllätyin (vaikka en tiedä miksi - siis miksi ne eivät olisi laadukkaita? :D Ehkä sitä vain yhdistää laatusiveltimet aina niihin muutamaan hassuun merkkiin omassa päässään..).
Ostin mukaan MACin 239:iä muistuttavan yleistyöskentelyyn sopivan luomivärisiveltimen. Se on ihan paras luomivärisivellin mihin olen törmännyt 239:n jälkeen. Harmillisesti Hauschkan siveltimet eivät ole yleisessä myynnissä muualla kuin Walan omassa shopissa. Välillä niitä on ilmestynyt erityispakkauksissa osana jotain kokoelmaa, mutta vakiovalikoimaan ne eivät kuulu. Höh.
Tässä minun ennen- ja jälkeen-workshop-naama. Tykkään tuosta glow'sta!
Karim vinkkasi (jälleen allekirjoittaneelle varsin tutusti...! ;)), että vaaleaa helmiäistä luomiväriä voi käyttää poskipäillä korostuksena. Hauschkan Golden Sand sopiikin siihen erinomaisesti. Siinä on hyvin saman tyyppinen sävy ja hohteen voimakkuus kuin henk.koht. suosikissani L'Orealin Golden Beigessä, jota olen viime vuodet itse asiassa käyttänytkin enemmän kasvoilla kuin silmissä.
Yksinkertaisessa kulta-ruskeassa silmämeikissä minulla on Golden Sand -, Golden Earth - ja Peach Blossom -sololuomivärejä sekä ruskeaa Stone Colours -paletista. Rajaus nestemäisellä ruskealla eyelinerilla. Kasvoilla meikkivoide 01 Pale Sand, aurinkopuuteria, poskipunaa kahden sävyn sekoituksena (persikkainen 02 Natural Red ja beigempi 03 Soft Terracotta), ja Karimin innokkaasti lisäämä Golden Sand -korostus. :)
Huulikiillon sävy ei jäänyt mieleen, mutta eipä sävy paljon näykään. :)
Workshopin lopussa Karimin luokse kerääntyi jono yhteiskuviin halajavia. :) Kuulin kuinka keskustelua käytiin Instagram-tileistä ja erilaisista meikkaukseen liittyvistä sivustoista ja tytöt antoivat jopa Karimille vinkkejä fanittamistaan sivuista :)
"Ei saa sitten julkaista minusta mitään karseita kuvia...!" Karim heitti lopuksi ja heilautti kättään just siihen tyyliin minkä voitte ehkä kuvitella. :)
Kuva: Karim Sattarin Instagram
Karim ja Coco Rocha, jonka meikin Karim teki viime kevään Vienna Awardseihin.
Dr. Hauschka on muuten käsittääkseni ainoa luonnonkosmetiikkamerkki, jonka tuotteita käytetään elokuvateollisuudessa - siis ihan virallisissa yhteistyökumppanuuksissa. Se on erityisen kiinnostava juttu, mielestäni. Filmimeikissähän meikkipohja on melkein kaikkein tärkein elementti, eikä luonnonkosmetiikalla tunnetusti saa peittävää pohjaa. Vaikka Hauschkan meikkejä aika laadukkaana pidänkin, on jotenkin vaikea uskoa että millään luonnonkosmetiikan meikkivoiteella saisi aikaan kuvausmeikin vaatimukset täyttävän meikkipohjan. Olisi pitänyt kysyä Karimilta...! :p
Oma mielipiteeni Hauschkan meikeistä? Workshopissa aiempi kokemukseni Hauschkan värikosmetiikasta pääsi laajenemaan, ja koen edelleen että Hauschkalla on paras ja oikeasti näyttävimmän tuloksen tekevä maskara luonnonkosmetiikan merkeistä. Myös puuterimaiset tuotteet ja kajal-kynät ovat todella hyviä. Tosin luomivärien laatu vaihtelee kokoelmittain, niinkuin käytännössä kaikilla merkeillä. Muistan etten ollut kovin vakuuttunut esim. Natural Pastels -kokoelman luomivärien pigmentistä, mutta esimerkiksi Stone Colours -paletti on yksi parhaita mattaisia ruskeita sisältävä paletti jonka tiedän.
Poskipunasävyt (vakiovalikoimassa kolme) ovat tosi toimivat ja pigmenttisyys & koostumus oikein hyvä.
Meikkivoide taas ei ole minun makuuni. Peiteaineellakaan en saanut tarpeeksi peittävyyttä.
Suurlempparini Bronzing Powder on muuten Karimin mukaan "muutaman muunkin" suursuosikki maailmalla, ja kuuluu Hauschkan myydyimpiin meikkituotteisiin. Siitä ilmestyy nyt elokuussa tuollainen kuvitettu limited edition -versio (aivan sama sävy siis), joka tulee omassa pienessä meikkipussissaan siveltimen kera. Suosittelen tsekkaamaan Hauschkan aurinkopuuterin mikäli etsii mattaista, viileän ruskeaa kaakaon sävyistä aurinkopuuteria. (Tässä kuvassa vertailu muutamaan muuhun aurinkopuuterisävyyn referenssiksi. :)) Mun mielestä tämä on NYXin Taupen ohella paras sävy kasvojen varjostuksiin.
