Kyllä Sporadeille pääseminen Ateenasta on näköjään hankalaa.

Helpoin ja hermoja säästävin tapa lienee oikeasti lentää suoraan charter-lennolla kotimaastaan. :p

Olin selvittänyt netistä, että Sporadeille pääsee kolmesta eri satamasta; Voloksesta, Agios Konstantinoksesta tai Kymin kautta Evian saarelta (Evia on yhteydessä mantereeseen sillan kautta).

Seuraavaksi pitäisi siis vain valita, mitä kautta lähteä. Jos matka olisi tapahtumassa Suomessa, olisin jo selvittänyt lippujen hinnat ja aikataulutkin netistä, tai kävellyt lähimpään matkatoimistoon jossa virkailija olisi selvittänyt vaihtoehtojen aikataulut ja kulut.

Kreikassa tämä ei onnistu. Maan kansallinen bussiyhtiö KTEL ei enää julkaise aikataulujaan saati hintojaan netissä, ja asiakkaiden on joko soitettava maksulliseen palvelunumeroon tai hakeuduttava KTELin toimistoon. Matkatoimistot myyvät vain laiva- ja lentoyhtiöiden lippuja (eivät kaikkien - pienempien saarten väliset yhteydet selviävät vasta paikan päällä saarella) tai omia pakettiratkaisujaan. Kreikassa ei ole yhtä paikkaa, mistä saisit varattua kaiken kerralla.

Niinpä. Eilinen kuluikin eri paikoissa juoksemiseen.

Kuva islandsailing.gr

Aloitin KTELin toimistolta. Oman alustavan suunnitelmani mukaan ottaisin bussin Ateenasta Volokseen ja sieltä laivan Skiathokselle. KTELillä on Ateenan keskustassa yksi ainoa toimisto jonka löytäminen ei ole ihan helppoa osoitteenkaan kanssa. En edelliselläkään kerralla pari vuotta sitten meinannut löytää paikkaa ja nytkin jouduin kysymään apua. Toimiston ovessa tai ikkunoissa ei ole minkäänlaisia tekstejä ilmoittamassa, että kyseessä on KTEL.

Sanni: "Hyvää päivää, puhutteko englantia?"

Mies: "Kyllä, vähän".

Sanni: "Haluaisin päästä Volokseen, mihin aikaan sinne lähtee busseja?"

Mies, epäröiden: "Ehmmmm, Volos... ei, sinne ei ole bussia. Tai on, on sinne mutta - - Odotatko hetkisen."

Mies soitti puhelun.

Mies: "Noniin, annan sinulle osoitteen. Volokseen on bussi, mutta minä en voi myydä sinne lippua. Sinun täytyy mennä B-terminaaliin KTELin Liosionin toimistoon."

Mies ojensi minulle osoitelapun. Liosionin terminaali on minulle tuttu neljän vuoden takaa, jolloin otin sieltä bussin Eviaan. Terminaali ei suinkaan ole keskustassa eikä myöskään suorien julkisten liikenneyhteyksien päässä, ja viimeksi päädyimmekin ottamaan taksin.

Sanni: "Siis, KTELillä on bussi Volokseen mutta sinä et voi myydä lippua?"

Mies: "En, sinun täytyy mennä Liosionin toimistoon."

Oookei. Sama siis kuin menisit Matkahuollon toimistoon, ja he kertoisivat että juuri tämä Matkahuollon piste ei myy sinulle lippua tiettyyn bussiin. Huokaus.

En todellakaan jaksanut lähteä Liosionin toimistolle ja otin seuraavaksi kohteeksi OSEn, Kreikan junayhtiön. Olen aiemmin törmännyt OSElla häkellyttävän töykeään palveluasenteeseen, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus.

Astuin toimistoon, jossa ei ollut yhtäkään asiakasta. Vuoronumerolaite ei toiminut. Tiskin takana istui luukuissaan kaksi naisvirkailijaa. Lähestyin toista heistä.

Sanni: "Anteeksi, oletkohan vapaa?"

Nainen: "Riippuu siitä mitä olet vailla. Mitä haluat?

Sanni (päässään) "Mitä helkkaria, mitä asiakkaat nyt yleensä haluavat rautatieyhtiön lipputoimistosta? Souvlakia??"

Sanni (ääneen): Olen menossa Volokseen ja kysyisin onko sinne junayhteyttä.

Nainen, innottomasti: "Mmmjaa, onhan sinne."

Saadakseni selville vielä aikataulut ja hinnat, jouduin esittämään ainakin 10 lisäkysymystä. Pelkkä "Mihinkähän aikaan sinne lähtee junia?" ei riitä täällä päin. Oma-aloitteisesti ei kerrota mitään mahdollisesti asiakasta hyödyttävää lisäinformaatiota.

Tulos: junamatka kestää kaksi kertaa bussia pidempään enkä ehdi aamujunalla laivaan. Selvä. Unohdetaan juna.

Seuraavaksi suuntasin matkatoimistoon.

Sanni: "Hyvää päivää, voisittekohan auttaa minua? Haluaisin päästä Sporadeille, mikä olisi helpoin tapa?"

(Vähän niinkuin toivoin että matkatoimistovirkailijalla olisi hihassaan jokin ässä jota netin erinäiset sivustot eivät olleet paljastaneet.)

Nainen: "Sporadit... Hmm, sinun kannattaa lähteä Agios Konstantinoksesta. Mutta minä voin myydä vain laivalipun, en bussilippua. Sinun on mentävä yhteen toiseen toimistoon, Alkyon Traveliin, he järjestävät Agios Konstantinoksen laivojen aikatauluihin synkronisoituja bussikuljetuksia Ateenasta."

Kysyin KTEListä ja Voloksen vaihtoehdosta. Nainen ravisti päätään. "Ei, Agios Konstantinos on parempi vaihtoehto. KTEListä en osaa sanoa mitään, sinun on mentävä KTELin toimistoon."

"Entä Evia? Jos menisin Kymin kautta ensin Skyrokselle..?"

Nainen puisti päätään. "Skyrokselle on huonot yhteydet, ei kannata mennä sitä kautta. Et pääse Skyrokselta muille Sporadeille." En vai..? Netissä kerrotaan ihan muuta.

"Jos siis haluan Skyrokselle, minun on palattava mantereen kautta?" Matkatoimistovirkailijan mukaan kyllä. Huokaus.

Sain lapulle Alkyon Travelin osoitteen, joka on samassa suunnassa Omonia-aukion lähellä josta juuri tulin. Palasin samaa reittiä. Toimiston pitäisi sijaita Kanigos-aukiolla. Aukio on pieni. Kiersin sen kahteen kertaan. En löytänyt toimistoa. Hermostuin enkä enää kysynyt apua toimiston löytämiseksi. Sen sijaan marssin seuraavaan matkatoimistoon, itsepintaisesti toivoen että joku paikka osaisi tarjota muunkin ratkaisun kuin KTELin tai Alkyonin.

Tämäkään toimisto ei kuitenkaan tuntenut parempaa vaihtoehtoa kuin Alkyonin järjestämän kuljetuksen. He eivät myöskään suositelleet Evian kautta menoa, mitä en ymmärrä. Evia on suuri saari ja sinne menee päivittääin busseja tasatunnein. Virkailija sentään löysi yhteyden Skyroksen ja muiden Sporadien välillä. Hänen mukaansa Skyrokselta on yhteys Alonissokselle kolmesti viikossa. Se riittää minulle, eipähän tarvitse kiertää mantereen kautta.

Kello oli jo paljon. Minun oli nälkä enkä enää jaksanut ruokailun jälkeen lähteä takaisin Kanigos-aukiolle etsimään Alkyonia. Se olkoon seuraavan päivän asia.

Lähdin kävelylle Akropolille ja Anafiotikaan. Postauksen kuvitus kävelyltä.

 Keskustan parhaat kattoterassibaarit Akropolis-näkymillä (kuva Akropolilta päin)

P.S. Melkein aloin jo harkita koko Sporadien hylkäämistä - Pireuksesta pääsee lähes kaikille muille Kreikan saarille päivittäin, ja Pireus taas on lyhyen metromatkan päässä Ateenan keskustasta. Mutta ei. Sporadeille mennään kun se oli päätetty.

P.S. 2. Löysin sen hemmetin Alkyonin tänään. Skiathoksen lippu on hallussani. :) Ajoitus oli kohdallaan - sesongin viimeinen laivayhteys Agios Konstantinoksesta Sporadeille lähtee sunnuntaina...

Kävin eilen täydentämässä matkakosmetiikkani niillä tuotteilla, jotka eivät mahtuneet litran pussiin matkalaukkuun. (Matkustan siis vain käsimatkatavaralla.)

Kipitin aamulla auringon noustessa ystävieni asunnon katolle kuvaamaan tuotteet. Aina voi yrittää keksiä jonkun mielikuvituksellisemman ympäristön tuotekuville kuin sen pöydän kulman. :P

Ystäväni Milton ja Saiva asuvat Ilioupolin kaupunginosassa Imittos-vuoren juurella, ja täältä on kauniit, joskin rakennusten rajoittamat näkymät aina Pireuksen satamaan saakka.

Miltonin ja Saivan koti on minulle todella rakas, tänne on aina yhtä mukavaa palata ja saan asua täällä kuin kotonani. Katto"terassi" on tämän kesän uutuus. :D Kreikassa kerrostalojen katot ovat vapaata aluetta jota talon asukkaat saavat käyttää jos haluavat, ja Saiva oli tänä kesänä ottanut katon haltuunsa. Nyt siellä kasvaa pieni city-kasvimaa. Minä puolestani olen ottanut katon aamujumppakäyttöön. :)

Matkatavaroista jäivät uupumaan:

* Suihkugeeli

* Vartalovoide

* Aurinkovoide

* Käsivoide

* Jalkavoide (....joo, voiteissa riittää..)

* Kynsilakanpoistoaine

Ateenassa ykköskohteeni oli - - mikäpä muukaan kuin Korres Shop. :) Korresia saa toki joka apteekistakin, mutta hinnat ovat samat kaikkialla ja minä tykkään Korresin omista myymälöistä joissa voi hipelöidä koko valikoimaa.

Kreikassa Korresin hinnat ovat alle puolet Suomen hinnoista. Esimerkiksi 250 ml suihkugeeli maksaa täällä 4,95€ ja Suomessa 12,50€, 200 ml body lotion on täällä 7€ ja Suomessa 15,90€. Kyllä, vieläkin halvemmalla saisin suihkut ja vartalon kosteutukset hoidettua, mutta täällä haluan hemmotella itseäni Korresilla. Merkki kuuluu suosikeihini ja onhan se nyt kivempi käyttää Kreikassa kreikkalaista kuin jotain Niveaa...! :D Korresin pakkaukset ja tuoksumaailmat ovat todella mieleeni, tämä on juuri sitä kosmetiikan elämyksellisyyttä.

(...ja kyllä, ostin Korresilta myös hiusvärin...! En nimittäin ehtinytkään hoitaa tyvikasvua Suomessa ennen lähtöä.)

Kynsilakanpoistoaineella ei muuten olisi ollut väliä, en yleensä lakkaile kynsiäni reissussa, mutta kun on se Trindin kuuri...

Erillinen jalkavoide on ihan pakollinen, en enää halua joutua viime syksyn tilanteeseen jossa kantapään iho oli lopulta ihan rikki (eikä Nivea Creme auttanut). Hansaplastilta löysin edullisimman, runsaasti ureaa sisältävän kantapäävoiteen.

Olen käyttänyt viime vuodet uskollisesti Nivean aurinkovoiteita, mutta tällä kertaa päätin palata vanhaan vakkariini Piz Buiniin. Ei niillä varmasti ole juuri mitään käytännön eroa. Piz Buinin pullo vain on mun silmään virtaviivaisemman näköinen... :D

Korresilla oli niiiin vaikea päättää minkä tuoksuiset vartalotuotteet ottaisi... Pyörittelin pitkään käsissäni Sitruuna-Basilikaa ja tämän kesän uutuutta Santorini Vine -vartalovoidetta, mutta päädyin lopulta raikkaampaan Sitruuna-Basilikaan.

Suihkugeeliksi valikoitui Citrus. Eilisen suihkutuokion perusteella totesin, että se oli miedompi mitä odotin, mutta jätti ihon tosi hyvän tuntuiseksi. Ei niin kuivattavaa kuin viime syksyn reissu-suihkugeeli, joka oli budjetin niukkuuden vuoksi käsisaippuaa. ;)

(Kirjoittelen muuten taas oman postauksensa tämän reissun budjetista, mä tykkään ruotia näitä "miten saa pennin riittämään" -juttuja. :))

Käsivoiteen suhteen olen todella nirso, koostumuksen täytyy olla "just eikä melkein". Voiteen on oltava tarpeeksi rasvaista jotta se pehmentää riittävästi, ja pieni kalvon tunnekin on toivottavaa, mutta toisaalta koostumuksen täytyy imeytyä kunnolla jättämättä ihoa tahmeaksi.

Korresin Almond Oil & Calendula -käsivoide täytti nuo kriteerit. Se on vesinen - rasvainen -asteikolla keskitäyteläistä, ja voidetta hieroessa tuntuu miellyttävä kalvomaisuus. Tahmeaksi iho ei jää, vaan kalvo asettuu iholle voiteen imeytyessä huomaamattomaksi, suojaavaksi pinnaksi. Erinomainen "semi-kuiville" käsille. :)

Ja lopuksi: höylät.

En ole enää koskaan nähnyt höyliä samalla tavalla blogissa käydyn viime syyskuisen höyläkeskustelun jälkeen. Kaikkea sitä oppiikin päälle 3-kymppisenä...! Miksi ottaa kalliimpi 3-teräinen kun voi valita halvemman 2-teräisen... No, kiitos teidän se selvisi. ;)

Tällä kertaa otin itsekin 3-teräisen, hehheh...

.

P.S. Tajusin sitten eilen kaikki ostokset suoritettuani, että no helkkari, puolella tästä summasta olisin maksanut laukun ruumamaksun lentokoneessa ja saanut kaiken kaman mukaan jo Suomesta. Hohhoijaa. :D No, toisaalta: kiitos blogin kautta saamani kosmetiikan määrän, en kotioloissa ole enää juuri koskaan varsinaisesti pakotettu ostamaan kosmetiikkaa. Kun käsimatkatavaralla matkustus asettaa minut tilanteeseen, jossa on perusteltu syy ostaa kosmetiikkaa, niin sehän on itse asiassa... kivaa. ^_^

Ja onhan käsimatkatavaralla matkustaminen aina vaivattomampaa.... Seliseli.... ;)

Ensin: Esprit-huivin voitti nimimerkki Marjo K, random.orgin luotettavalla avustuksella! :) Onnittelut Marjolle, toivottavasti huivista on iloa syksyyn.

Olin siis muutama viikko sitten Tampereen Sokoksella muuttumisleikissä jossa perustyyliäni päivitettiin kuuden eri stailauksen muodossa.

Laitan tähän vielä detaljikuvia asusteista, muutamista niistä tuli kysymyksiäkin. Itsehän en osaa asustaa pukeutumistani lainkaan, ja sain stailauksesta muutamia ideoita joita aion ainakin kovasti yrittää ujuttaa mukaan maustamaan varsin korutonta ja arkista tyyliäni. :) Hankintojakin tuli tehtyä, ja osa on jo ollut ahkerassa käytössäkin.

Koru - Noa Noa

Laukku - Esprit

Kengät -Vagabond

Laukku - Bulaggi

Kengät - Vagabond

Koru - Korukolmio

Koru - Snö Of Sweden

Vyö - Veniz

Laukku - Esprit

Vyö - Veniz

Rannekoru - Aarikka

Laukku - Esprit

Laukku - Laukkuasema

Asun 5 laukusta ei valitettavasti ollut selkeämpää kuvaa.

Laukku - Esprit

Bootsit - Ten Points

Tässä muuten vaihtoehtoinen versio asusta 5 - bootsit vaihdettiin ballerinoihin ja laukku eri malliseksi.

Vyö - Esprit

Laukku - David Jones

Kengät - Vagabond

. . .

Ja mitäs sitten tuli hankittua....?

Kyllä, edc:n mekko oli yksi ilmiselvimmistä kotiutettavista! :) (Pahoitteluni teille jotka ette voi sietää tätä blogimaailmaan pesiytynyttä ilmaisua... :) Olen saanut palautetta piste-piste-piste -intoni lisäksi myös tämän sanan käytöstä! :D)

Espritin sudenkorento-huivi oli myös erittäin mieluinen, ja erittäin kaukana mun omasta tyylistä. Taitaa olla ensimmäinen omistamani huivi jossa on joku kuvio.

Korukolmion koruun ihastuin myös heti. Se onkin ollut ahkerimmassa käytössä stailauksen jälkeen! Kohta mulle alkaa varmaan kaverit nauraa kun ilmestyn kaikkiin tilanteisiin lehtikorun kanssa... :D Ehkä voisi rohkaistua ostamaan jonkun toisenkin? ;)

Uskokaa tai älkää, mutta nämä simppelit paidat ovat minun silmiini tosi naisellisia (omaan tyyliini verrattuna). Tykkäsin niistä kovasti, sillä ne edustavat sitä tyyliä johon haluaisin oppia pukeutumaan kun tilaisuus vaatii siistimpää habitusta. Valkoisen kohdalla vähän emmin kun jotenkin mä niin arvaan että tulee olemaan tosi vaikeaa käyttää sitä (en osaa pukeutua valkoiseen), mutta halusin sen sitten kuitenkin. Kun tarkoitus oli oikeasti löytää vaatteita jotka poikkeavat perustyylistäni.

Kummatkin paidat ovat Mexxin. Pukeutumisneuvoja Eeva Aspelin vinkkasi, että Mexxin leikkaukset sopivat minun vartalon mallilleni ja sieltä löytyy myös tarpeeksi pieniä kokoja.

Tämän saatoitte *ehkä* arvata... :) Niin kaunis ja toimiva perusneule - mutta hitusen siistimpi ja ehdottomasti laadukkaamman vaikutelman antava kuin vaatekaappini henkkamaukka-neuleet. Tykkäsin kovasti leikkauksesta sivusaumassa - pieni mutta kivan extran tuova detalji. :)

Neule on Kaiio-merkkinen.

....ja... kuka yllättyi? :D

Ehkä olisin voinut jättää tämän hankkimatta kun trikoopaidat nyt kuitenkin ovat, köhöm, aikas hyvin edustettuina vaatekaapissani. Mutta en voinut vastustaa... Niin ihana..! Nämä ovat niin minua, ei siitä mihinkään pääse. Eikä ole tarviskaan.

Pusero on Espritin. Melkein ostin oranssiraidallisenkin kappaleen...! :D Sitten sain hillittyä itseni ja vein sen takaisin rekkiin.

.

Stailauksista edc-mekko yhdistettynä vyöhön oli suosikkinne, ja itsekin tykkäsin siitä. Ehkäpä moni siis kysyykin, "Miksi et ostanut sitä vyötä...?"

Kyllä minä sitä mietin. Mutta lopulta käytännöllisyyden tajuni voitti. Vyö näytti stailauksessa tosi kivalta, mutta mä tiedän etten tulisi sitä "tosielämässä" käyttämään. Se on omaan tyyliini liian erilainen, liian... kiiltävä, koristeellinen, jotain.... Aion opetella käyttämään vöitä eri tavalla, mutta tuo vyö oli liian erikoinen.

Loppuun vielä pari kuvaa uusien hankintojen yhdistelystä vanhoihin vaatteisiini.

Tämä superhalpis pilkkumekko on niitä harvoja mekkoja joita olen käyttänyt vuosien varrella aika paljonkin, se on tarpeeksi simppeli - ja suoraan sanottuna tarpeeksi halvan :D näköinen jotta olen kokenut oloni kotoisaksi siinä. Se päällä ei ole yhtään "hieno olo". (Anteeksi Seppälä.) Mekko näkyy päälläni tässä postauksessa.

Pilkkumekon käyttö on rajoittunut vain kesäaikaan, mutta nyt mietin, että voisin kokeilla käyttää sitä myös syksyllä neuletakin ja huivin kanssa. Ja ehkäpä uskaltaisin liittää siihen vielä punaisen vyönkin väriä tuomaan..!

Tämä musta silkkimekko on ollut minulle sellainen "parempien tilaisuuksien" mekko, mutta ilman asusteita se näyttää aika tylsältä. Aiemmin ei olisi tullut mieleenkään laittaa sen kanssa jotain pitkää ja roikkuvaa korua, mutta uusi kaverini lehtikoru näyttää sopivan sen kanssa aivan mainiosti! :) Nyt oikein odotan seuraavaa tilaisuutta päästä pukeutumaan tähän! :)

.

Tällaisia vaatteita ja ideoita tarttui mukaan Sokoksen stailauksesta. :) Voisin ehdottomasti mennä joskus uudestaankin. Ammattilaisen silmän kautta saa niitä omia silmälappujaan vähän auki ja näkee muitakin mahdollisuuksia kuin ne joihin on tottunut. Olen katsellut vaatekauppojen ikkunoita ihan uudella inspiraatiolla stailauksen jälkeen..! :)