Minusta on tänä vuonna alkanut tuntua vanhalta.
Tai sanotaan – eläneeltä. Tuntuu ainakin siltä, että nuoruus ja monet parikymppisenä kokemani asiat ovat vihdoin jääneet kauas taakse. Ehkä jopa kolmekymppisenä koetut.
Olen todella pitkään tuntenut olevani iätön. Oikeastaan tunnetta kuvaa parhaiten se, että lähestyessäni kolmea kymppiä minusta tuntui, kuin kaikki olisi alkanut hidastua, tai minä jäänyt jollain tapaa paikoilleni. Eletyt vuodet olivat kuin eteenpäin kulkevat liukuportaat, joilla minä astelin taaksepäin – pysyen aina vain alkupäässä.
Välillä pysähdyin ihmettelemään ilmiötä. En roikkunut nuoruudessani tarkoituksella - ainakaan tietoisesti - , mutta nuoruus vain oli ja pysyi läheisenä. Kolmikymppisenä pystyin yhä muistamaan mitä ajattelin 16-vuotiaana, mitä odotin, mistä iloitsin, mitä pelkäsin. Mitä minulla oli päällä koulussa, mitä olin sanonut historian opettajalle eräällä tunnilla, mihin aikaan piti lähteä kotoa, että en myöhästynyt. Miltä jääkaapissa näytti, kun piti tehdä välipalaa. Muistot olivat pelottavan tarkkoja.
Minusta myös tuntui nuorelta. Tätä on vaikea selittää, sillä mitä nuoruus ylipäänsä on? (Tai mitä on aikuisuus?) Se on monitulkintainen asia. Kokemustani kuvaa ainakin se, että koin vielä kolmikymppisenä olevani liian nuori äidiksi. Ihan konkreettisesti minusta tuntui siltä: en ollut lähellekään kypsä vanhemmaksi. Tunsin samaa, kuin olisin tuntenut yläasteikäisenä: eihän tässä iässä vielä tulla äidiksi. On vielä niin paljon kaikkea kokematta.
Samalla en kuitenkaan kokenut epäkypsyyttä kaikilla tasoilla. Olin pitänyt huolta itsestäni koulusta valmistumisestani saakka ja muuttanut itsekseni Kuopiosta Ahvenanmaalle ihan vieraaseen ympäristöön – josta tein omani. Olin matkustellut kymmenissä maissa – suurimmassa osassa itsekseni. En varmaankaan ollut ihan kokematon…? Silti, en tuntenut olevani aikuinen.
En oikeastaan muista, missä vaiheessa minusta sitten alkoi tuntua aikuiselta. Tai tuntuuko vieläkään..? Aikuisuus on jotain, johon liittyy mielessäni ominaisuuksia kuten ennustettavuus, harkitsevuus ja auktoriteettisuus. Nämä ovat asioita, joita on vaikea liittää itseeni.
Kuitenkin, kyllä mä olen jo pidempään kokenut olevani aikuinen. Tulinko aikuiseksi kun erosin..? Ehkä viimeistään silloin. Sanotaan, että kipu ja ikävät kokemukset kasvattavat, ja niinhän ne tekevät.
Mutta vanha… Vasta tänä vuonna minusta on tullut vanha. Nelikymppinen ei monestakaan näkökulmasta ole vanha, mutta puhun siitä, mitä tunnen. Tänä vuonna tajusin, että ne tunteet, joita kuvailin esimerkiksi Peter Pan -ilmiö -postauksessani, ovat poissa. En ole enää lähellä nuoruuttani.
Aika, kun jonotin Maarianhaminassa Arkeniin, on kaukana. Aika, kun koulukaverini vei minut treffeille huoltamon kahvilaan ja veisti minulle lahjaksi pöllön, on kaukana. Aika, kun kävelin Niiralan halki kelloa vilkuillen lukioon, on todella kaukana.
Muistot, jotka ennen olivat lähellä, ovat nyt saaneet uuden sanan: menneisyys.
Tämän tajuaminen satutti minua. Ja samalla se tuntuu myös… luonnolliselta.
Olen nyt itseni ikäinen.
Täytän pian 45, ja elämäntapahtumien, joita koin 2-kymppisenä, kuuluukin tuntua etäisiltä.
Tiedättekö, mitä muutakin tajusin. Vaikka tämän ei ehkä pitäisi tulla minään yllätyksenä. En enää muista edes 10 vuoden takaisia tapahtumia valokuvantarkasti. Hyvä jos viiden. Kun nuoruuden vuodet pitkään muodostivat viitekehyksen, johon itseäni peilasin ja johon oli helppo nojata, nyt ei enää ole sellaista kehystä.
Se, mihin samaistun, on muuttunut himmeäksi. Kuin mieleni olisi käymässä läpi vaihetta, jossa se yrittää päättää, pitäisikö sen keskittyä näkemään minut tulevan vai menneen kannalta. Mikä minä olen? Määrittääkö minua mennyt vai se, mikä on vielä edessä..?
Kaiken kaikkiaan tunnen, että olen hyvin täynnä. Mielen kovalevy on todella täynnä, kokemusten päiväkirjaa on jatkettu jo useammalla lisäniteellä. Ehkä juuri se tekee oloni vanhaksi, on tapahtunut niin paljon, että on ollut pakko tulla vanhaksi – ainakin vanhemmaksi. Minussa on sen ymmärrys, että olen tosiaankin elänyt.
Kirjoittaessa tajuan, että tämä kuulostaa myös jotenkin synkältä. Se ei ole tarkoitus, mutta en kuitenkaan korjaa sanojani, vaan kirjoitan juuri siltä miltä tuntuu.
Tällaiset etapit, oivallukset ja pysähdykset kuuluvat varmasti tähän ikään. Nelikymppisyys on kuitenkin suuri rajapyykki. Se on vähintään raja-aita sille, mikä jakaa naisen elämän hedelmälliseen ja ei-hedelmälliseen ikään. Vaikka moni muu asia ei muuttuisi, se muuttuu. En edelleenkään aktiivisesti ajattele tätä omalla kohdallani, mutta ehkä sekin aika vielä tulee, kun ajattelen.
(Olisinko nyt riittävän kypsä äidiksi…? Ehkä kokemuspohjalla, kyllä. Mutta tunnetasolla, en.)
.
Päätän kirjoituksen oman äitini lohdullisiin sanoihin vanhenemisesta. Keskustelimme kahdeksan vuotta sitten ikääntymisestä ja kerroin äidille, ettei minusta tunnu sen aikuisemmalta kuin 10 tai 15 vuotta sitten. ”Ikään kuin mitään kalenteri-ikää ei olisikaan”.
Äitini vastasi:
"Minusta tuntuu ihan samalta. Ei se muutu 69-vuotiaanakaan. Omassa mielessäni olen nuori. Vasta peiliin katsoessa muistaa, että onkin eri ikäinen.”
(Ehkä tästä voi ottaa talteen sen opin, ettei pidä katsella turhan paljon peiliin – konkreettiseen tai oman elämänsä. Antaa elämän vain kulkea – ja antaa liukuportaiden rennosti viedä.)
Tänään oli jälleen mitä ihanin talvipäivä, ja sen kunniaksi esittelen kaksi hyvää kasvovoidetta talveen :)
Tai toinen on balmi! ☺️
Olen ostanut voiteen itse.
Flow Cosmeticsin tämän vuoden uutuuksiin kuulunut Arctic Beauty Cream on täyteläinen ja ravitseva kosteusvoide kuivalle iholle. Se on koostumukseltaan yllättävän ohutta, mutta tuntuu kasvoilla todella ravitsevalta. Kyllä huomaa, miten suuri ero on vuodenaikojen vaikutuksella ihoon: kesällä tämä oli minulle aivan liian tuhtia ja nyt talvella täydellistä.
Voiteessa on Flow'lle ominaisesti aivan mahtava koostumus: inci pullistelee hoitavia ja kosteuttavia kasviöljyjä, -rasvoja ja -uutteita sellaisella volyymilla, että tästä riittäisi kahdenkin voiteen tarpeisiin. 😍
On sheavoita, auringonkukan siemenöljyä, ruusunmarjaöljyä, jojobaöljyä, mustaherukan siemenöljyä, tyrniöljyä, mustikansiemen- ja puolukansiemenöljyä. Marjojen vitamiinipitoiset siemenöljyt ovat pohjoisen luonnon suurimpia lahjoja iholle..! Fermentoitu bambu-uute kosteuttaa ja suojaa ihoa antioksidanttisesti, bisabolol rauhoittaa, glyseroli, betaiini ja hyaluronihappo sitovat kosteutta.
Voiteessa on kevyesti marjainen ja yrttinen tuoksu. Saatavilla on kaksi kokoa: 50 ml (54€) ja 10 ml (20€).
Olen saanut voiteen House Of Organicilta.
Vaikka olen täysin öljyyntynyt, balmit ovat vielä odottaneet mun ihon "hyväksyntää". Balmit ovat öljyjen tavoin vedettömiä , 100% rasvapohjaisia ihonhoitotuotteita, ja kuten koostumuksesta voi päätellä, ne ovat vielä öljyjäkin tuhdimpia iholla. Koska minussa asuu yhä tahman pelkoinen ihonhoitaja, olen pysynyt etäällä balmeista - rehellisesti olen mieltänyt ne todella tahmeiksi aineiksi. Mutta! Eivät ne olekaan sitä, kun löytää omalle iholleen sopivan koostumuksen, JA annostelee balmia oikein. :)
Koska ihoni on joka vuosi kuivempi ja vastaanottavaisempi rasvoille, päätin ottaa balmit tänä talvena tehotestaukseen. Niistä on tulossa tammi-helmikuussa oma juttunsa.
Tänään esittelen ihanan tuotteen meille balmien vasta-alkajille: Evolven uuden Blue Tansy Beauty Balmin. Se on iholla hämmästyttävän kevyen ja "epärasvaisen" tuntuinen, ja jättää todella miellyttävän samettisen pinnan. Vaikka pinta on ohut, se on suojaava ja ehkäisee tehokkaasti kosteuden haihtumista ihosta. Balmien ei ole tarkoituskaan imeytyä syvälle ihoon, vaan ne jäävät aivan ihon pintaan pehmentämään ja suojaamaan.
Blue Tansy Beauty Balmin upea koostumus sisältää makadamian-, auringonkukan-, kamelian, jojoban ja ruusunmarjan siemenöljyjä, marja- ja riisivahaa, kaurapohjaisia keramideja, makadamiansiemenöljyyn uutettua kamomillaa ja kehäkukkaa sekä Blue Tansy -öljyä, josta tulee balmin sininen väri.
Marja- ja riisinlesevahoja on kiittäminen siitä, että tämä balmi ei ole jähmeää tai kovin rasvaisen tuntuista. Esimerkiksi mehiläisvaha, jota myös käytetään paljon balmeissa, tekisi koostumuksesta paksumman ja rasvaisemman.
Blue Tansy Beauty Balmilla on hintaa 29€ ja purkissa on tavaraa 60 ml. Balmissa on pehmeän makea tuoksu, joka tulee yhdistelmästä Blue Tansya, kamomillaa, ruusugeraniumia, laventelia ja frankinsensia.
Vielä ei ole Vuoden Parhaat -listauksen aika, mutta yksi tuote on kerjännyt niin pahasti päästä vuoden flopiksi, että se tuotakoon nyt esiin.
Medik8 R-Retinoate Day & Night Eye Serum.
Olen haaveillut tämän ostosta jo pari vuotta, ja tämän vuoden helmikuussa sain hankinnan vihdoin tehtyä. (129€ hinta on vähän jarruttanut aikeita.) Luotan retinoidien voimaan silmänympärysihollani, ja testattuani jo retinolin, HPR:n ja retinyylipalmitaatin, halusin päästä kokemaan tämän "kahdeksan kertaa retinolin tehoiseksi" mainostetun molekyylin tehon. ➡️ Retinyyliretinoaatti. Sen ovat kehittäneet eteläkorealaistutkijat vuoden 2008 kieppeillä ja siinä yhdistyvät retinoli sekä retinoiinihappo. (Ymmärrän sua, jos aivosi tippuvat jo reti-kärryiltä... näitä yhdisteitä on paljon....)
Jostain syystä retinyyliretinoaatti ei ole yleistynyt samaan tapaan kuin vaikkapa HPR ("Granactive Retinoid"), ja syyksi veikkaan joko hintaa tai mahdollista ihoärsytystä. Tai sekä että. Retinolin tapaan r-retinoaatti voi ärsyttää ihoa. Medik8 käyttää yksinoikeudella kapseloitua r-retinoaattia, joka on hellävaraisempaa kuin kapseloimaton.
Joka tapauksessa, tämä pitäisi siis olla tehokkaampaa kuin retinoli. Odotukseni olivat korkealla.
Tulos: R-Retinoate Day & Night Eye Serum ei ole tehnyt silmänympäryksilleni 10 kuukaudessa yhtään mitään.
Itse asiassa silmänympäryksilleni on ilmestynyt tänä vuonna uusia juonteita. Silmäkulmien harakanvarpaat ovat voimistuneet, ja bongasin joitain viikkoja sitten ihka uuden vaakajuonteen - kuin joku olisi piirtänyt ohuella lyijykynällä tarkan symmetrisen puolikaaren mun vasemman silmän alle.
R-Retinoate on "hajuton, mauton" ja mitäänsanomaton tuote, josta saa maksaa 129€. (Itse maksoin siitä -20% alehinnan, "vain" 103,20€.) Se ei kosteuta ihoa, ei silota ihoa eikä tuoksu miltään. Täydellinen nolla-funktion tuote minulle. Koostumus on emulsiomainen, mutta tuote ei edes pehmennä ihoa. Kun tätä levittää silmänympärysiholle, iho tuntuu 10 minuutin kuluttua siltä, kuin sille ei olisi mitään laittanutkaan.
Jo keväisessä Leahlani vs. Medik8 retinoidi-arviossani puhuin tuotteen epähoitavuudesta, mutta siinä vaiheessa annoin vielä toivoa A-vitamiinin juonteita silottavalle vaikutukselle. Nyt on pullo tyhjä ja suoritus toteennäytetty.
Voi vain sanoa että, tulipahan kokeiltua - kokeilemalla nämä vain selviävät. Ilmeisesti toiset retinoidit toimivat mun iholla paremmin.
Ostin samoilta tarjouspäiviltä myös Medik8'n toisen silmien ympäryksille kehitetyn tuotteen, Intelligent Retinol Eye TR'n, joka vaikuttaa koostumukseltaan enemmän mun jutulta. Siinä on safloriöljy- & silikonipohja ja vaikuttavana aineena 0,1% retinolia. Öljypohjassa retinoidit imeytyvät parhaiten. (Tuote muuten myydään tuolla lailla vajaana - mun piti ihan jälkikäteen tarkistaa YA:lta kuuluuko pullon näyttää tältä, ja kuulema pullo on isompi kuin sisältönsä. Tässä on vain 7 ml tavaraa.)
Toisaalta - mun sy-iho on tottunut jopa 1% retinolivahvuuteen (jota ei siis tosiasiassa suositella silmänympärysiholle), joten tämä taitaa olla mulle liian mietoa. Halusin joka tapauksessa kokeilla. :)
Lähitulevaisuudessa 1% retinolivahvuudet näyttävät joka tapauksessa olevan kiellettyjä EU:ssa, joten saamme kaikki "pärjätä" miedommilla tehotipoilla.
Olen muuten saanut EU:n "retinolikiellosta" kysymyksiä, ja kyse ei ole siitä, että retinoli kiellettäisiin EU:ssa. EU vain kaavailee retinolin ja muutaman muun A-vitamiiniyhdisteen pitoisuuksien rajoittamista siten, että kasvotuotteissa maksimi olisi 0,3% ja vartalotuotteissa 0,05%. Lakiesitys on yhä luonnos-asteella, ja jos/kun se viimein tulee voimaan, senkin jälkeen tehokkaampia retinolivalmisteita saa myydä 36 kk:n siirtymäkauden ajan. Aikaisintaan vahvemmat retinolituotteet katoavat EU:sta siis vasta vuonna 2026.
