Lyötyäni aamuisen Pierce Brosnan -piirakkapostauksen "Julkaise" -nappia olin jo melkein myöhästyä aamun ensimmäisestä bussista Glossaan.
(...ja niinpä pitikin vähän lisätä tekstiä aamubloggaukseen, jäi kertomatta mm. mistä Skopeloksen erikoisen näköinen piirakka on saanut muotonsa :))
Päivän kohde: Mamma Mia -elokuvasta tuttu Agios Ioannis -kirkko Skopeloksen koillis-rannikolla.
Monesti joku elokuvassa käytetty lokaatio on livenä vähemmän hohdokas, mutta Agios Ioannis on todellisuudessa aivan yhtä spectacular kuin elokuvassa. En erityisemmin pitänyt elokuvasta mutta ne kirkolle vievät, jyrkkää kalliota kiipeävät, loputtomilta vaikuttavat portaat jäivät vahvasti Kreikka-fanin mieleen. (Katsoin elokuvan aikoinaan ylipäänsä vain Kreikan takia.) Ajattelin, että tuolla olisi kyllä mahtava käydä joku päivä. Se päivä oli tänään.
Komea on. Ja on vetänyt ihmisiä ihailemaan sen kauneutta jo kauan ennen Mamma Miaa. Elokuvan jälkeen hääturismi on muuten kummasti lisääntynyt Skopeloksella... ;)
Kirkon sijainti on varsin eristyksissä, lähimpään kylään Glossaan on 6 kilometriä. Agios Ioannisille ei mene julkista liikennettä.
Jäin pois bussista päätien varrella ja patikoin 5 kilometrin matkan alas kirkolle auringon noustessa.
Auringonnousu bussista kello 7.18....
Aamuaerobista kerrakseen... Portaita kirkolle todella riittää.
Agios Ioannisilla on myös oma ranta. Täysin autio tähän aikaan vuodesta.
Kyllä oli upea paikka. Minulla alkaa adjektiivit loppua kesken täällä Skopeloksella, en tiedä voiko kuvauksellisuudesta saada jossain vaiheessa jo yliannostuksen.
En usko.
Loppuun vielä minikollaasi Glossan kylästä. Ihan vain koska kohtasin siellä Sottungan jälkeen ehkä pienimmän koskaan näkemäni keskustan - ja Glossassa asuu varmasti enemmän jengiä kuin Sottungassa ;)
Kyltissä luki "To Center".
Ja se center on tämä kahden kahvilan väliin jäävä, pöytien täyttämä pikkuruinen aukio, jonka toisella reunalla seisoo kirkko.
Ainoa paikka mistä Glossassa saa sunnuntaisin aamupalaa. Tuli havaittua kierreltyäni hyvän tovin kylällä maha muristen.
Tämä oli taas varsin mukava päivä.
P.S. Jos viimeisten postausten otsikoissa on viljelty pornoa ja julkkiksia, niin tämäniltaisen veikkaan olevan Karkkipäivän kaikkien aikojen epäseksikkäin, epä-myyvin otsikko. ;)
Eikös näin voi sanoa kun on tavannut ihmisen, joka on tarjonnut Pierce Brosnanille juustopiirakkaa? :D
Skopeloshan tunnetaan saarena, jolla Mamma Mia -elokuva kuvattiin. Paikalliset kertovat mielellään tarinoita kesältä, jolloin Mamma Mia -näyttelijäkaarti asui saarella; Brosnan kuulema liikkui eniten "paikallisen rahvaan" keskuudessa.
Kreikassa kun ollaan, niin piirakka on läsnä kaikkialla. O Mihalis on Skopeloksen tunnetuin piirakkabaari. Kyllä, piirakkabaarejakin on olemassa ;) Ja tottahan toki Piercellekin maistui "skopelitikes tiropites".
Kuva Brosnanista ei (valitettavasti) ole omani, se on Mihalikselta. Jäin paikan omistajan kanssa eilen drinkille ja hän tietysti esitteli jossain vaiheessa iltaa Mamma Mia -kytköksiään. Olin ihan että "Iiik, tämähän on melkein kuin tapaisin Brosnanin itse...! ^_^ No ainakin istuin mahdollisesti samassa tuolissa...! :D
Skopeloksen piirakka on muuten aivan omansalainen. Se tehdään filotaikinaan niinkuin perinteisetkin kreikkalaiset piirakat, mutta uunissa paiston sijaan se friteerataan - ja tehdään tuollaiseen rullaan.
Mihalis kertoi, että rullamuoto on perujaan siitä, kun niitä perinteisiä isoja uunipiiraita valmistavat kreikkalaiset mammat Skopeloksella käärivät filotaikinasta jääneistä reunapaloista pikku-maistiaisia malttamattomina piirakkaa odottaville lapsille. Friteeraamalla ne paistuivat nopeasti ja lapset saatiin tyytyväisiksi.
Mihaliksen piirakkabaari on muuten juuri niin pittoreski kuin kaikki muukin täällä tuntuu olevan...
Tänään lähden "mamma-miailemaan" Agios Ioannis -kirkolle, jossa kuvattiin elokuvan hääkohtaus. Kai se on pakollinen osa jokaisen Skopelos-turistin ohjelmaa..! :D
P.S. En syönyt piirakkaa ;) Menin baariin ihan vain lasilliselle - oikeasti! :D
Okei, Skopelos on aivan tyrmäävän idyllinen.
Mä en taida vielä lähteä täältä.
Skopeloksen pääkylästä käytetään syystäkin saari-oppaassani ilmaisua ridiculously picturesque.
Mutta ennen kuin hukutan teidät Skopelos-kollaaseihin, pakko kertoa mun uudesta majapaikasta... joka itse asiassa sekin on syynä siihen että haluan jäädä Skopelokselle pidemmäksi aikaa.
Mulla kävi ihan törkeän hyvä tuuri!
Aloitetaan alusta. :)
Olin varannut kahden ensimmäisen yön majoituksen netin kautta. Ajattelin, että jos tykkään paikasta, jään sinne vielä yöksi tai pariksi. Paikka, Sea View Studios, olikin oikein mukava; 20 euroa yö, tosi suuri huone kunnon keittiöllä, koko rakennuksen levyinen parveke ja upeat maisemat alas rannalle.
Mutta. Sinne päästäkseen on käveltävä sellaiset 2 kilometria erittäin jyrkkää ylämäkeä. Paikka sijaitsee varsinaisen Skopelos Townin ulkopuolella, Townista ulos johtavan tien varrella kukkulan takana.
Ylämäkipuuskutuksen voi tietysti ottaa kuntoilun kannalta, mutta jo ensimmäisen päivän jälkeen tiesin, etten jäisi Sea View'hun. Se oli minun makuuni aivan liian syrjässä. Minä haluan asua tapahtumien keskellä, en yksin jossain kukkulalla.
Torstaina otin tehtäväkseni löytää uuden paikan lähempänä keskustaa. Arvelin, että keskustapaikat olisivat kuitenkin todennäköisesti kukkulamajoitusta kalliimpia. Kiertelin keskustaa ja kyselin domatia-paikkojen ovilla, mutta sopivaa ei tuntunut löytyvän. Joko hinnat olivat liian kalliita tai paikassa ei ollut keittiötä.
Kun olin jälleen pysähtynyt erään "Rooms To Let" -kyltin kohdalle, kuulin yläpuoleltani huhuilua. "Are you looking for me?" huusi nainen ylemmältä kadulta, portaiden päässä sijaitsevan talon kattoterassilta. Vastasin että kyllä, mikäli hän omisti domatian jonka edessä juuri seisoin.
Kävi ilmi, että nainen ei omistanut sitä domatiaa, vaan ylemmällä kadulla olevan. "Come, come!" nainen kehotti innokkaasti ja viittoi minua tulemaan ylös.
Astuin ovesta ihastuttavalla, istutusten täyttämälle pikkuiselle sisäpihalle.
"I have room for you!" nainen sanoi hymyillen ja lähti johdattamaan minua portaita ylös talon toiseen kerrokseen. Katselin hurmaavaa rakennusta ja ajattelin, että tähän paikkaan minulla ei todellakaan olisi varaa. Paikka oli aivan erinäköinen ja -tasoinen kuin mikään domatia missä olin koskaan majoittunut.
Toisessa kerroksessa oli sisäpihaa kiertävä viehättävä kattoterassi kera tuolien ja pöytien, ja upeat maisemat satamaan ja ympäröivään vanhaan kaupunkiin.
Sisällä talossa panin merkille hyvin pidetyt puulattiat ja kauniit vaaleat materiaalit. Tämähän oli kuin jonkun vähän varakkaamman kreikkalaisen koti. Nainen esitteli minulle huoneen, joka oli kooltaan hyvin pieni mutta sitäkin siistimpi ja kotoisampi. Puulattia sen varmasti teki. En ole koskaan aiemmin ollut puulattiaisessa domatiassa, lattiat ovat käytännössä aina kivimateriaalia.
Kerroin tarvitsevani keittiötä, ja nainen johdatti minut seuraavaan kerrokseen, josta löytyi talon asukkaiden yhteinen keittiö. "Mutta ei tätä juuri kukaan käytä, melkein kaikki asiakkaani ottavat aamiaispaketin. Haluatko sinä aamiaisen? Se maksaa kaksi euroa. Muussa tapauksessa keittiö on varmasti täysin sinun omassa käytössäsi."
Olin aivan hurmaantunut paikasta, mutta en meinannut edes uskaltaa kysyä hintaa. Tämä oli selvästi joku 40 euron domatia. Mutta ennen kuin ehdin sanoa mitään, nainen kysyi, "How much you pay in Sea View?" Kun kerroin, että 20 euroa, nainen sanoi että saan huoneen häneltä samaan hintaan.
*sisäisiä riemun kiljahduksia*
Jes! Jes! Whooo! Eläköön low season...! ^_^
(Nyt kun olen majoittunut huoneeseeni, voin raportoida että huoneen ovessa olevan hintataulukon mukaan huoneen hinta on low-seasonin aikaan 40 euroa ja high seasonilla 60 euroa.)
Nyt siis olen täällä uudessa paikassani. Täällä on aivan ihanaa. Skopeloksella on ihanaa. Täällä on myös paljon enemmän nähtävää kuin Skiathoksella.
En malta vielä jatkaa Alonnisokselle.
Tällainen paikka - kahdella kympillä...!!
...ja tuolla majoituin kaksi ekaa yötä.
Kyllä nyt kelpaa! :)
.
...ja sen sanottuaan nainen lähti ulos kirkkaaseen auringonpaisteeseen, vailla suuntaa, vailla suunnitelmaa, kunhan vain eksymään kujille ja kaduille, lukemaan kirjaa johonkin kahvilaan, katselemaan ihmisiä, hengittämään kylää ja sen kauneutta.
