Kun edellisessä postauksessa puhuttiin kosmetiikan estetiikasta....
...niin mitäs tuumaatte Estelle & Thild -uutuuksista?
<3 <3 <3
Kävin tänään postissa hakemassa Estelle & Thildin PR:ltä tulleen lähetyksen. Hyvä etten huokaissut ääneen ihastuksesta kun avasin paketin.
Tämä merkki se vain vahvistaa asemaansa THE viehättävimpänä kosmetiikkasarjana markkinoilla. Siis minun mielessäni. Eikä mitenkään haittaa että tuotteetkin ovat hyviä! :) Tai että ne valmistetaan Suomessa.
Estelle & Thild'hän oli ensimmäisiä luonnonkosmetiikkasarjoja jonka löysin Weledan ja Dr. Hauschkan jälkeen siirryttyäni kesällä 2009 luonnonkosmetiikan käyttäjäksi. Bongasin E & T:n tulevalla työpaikallani, jossa sitten pääsinkin tutustumaan tuotteisiin perusteellisesti. Sarjan hajusteettomasta kasvovoiteesta löysin tuolloin korvaajan aiemmalle suosikilleni Aqualan L:lle. (Kyllä - ennen luonnonkosmetiikan aikakautta oli Aqualan L suosikkikasvovoiteeni varmaan 10 vuotta... Tuntuu oikeastaan ihan hullulta, nyt kun miettii, että Aqualan L-ajoista on lopulta niin vähän aikaa...)
Uudet BioHydrate- ja BioDefense -linjat näyttävät korvanneen vanhat Rose Otto- ja Neroli Bergamot -linjat. Hajusteeton Fragrance Free -linja on jo aiemmin päivittynyt BioCalm-nimiseksi.
Estelle & Thild on selvästi hakemassa uudistuksillaan hienostuneempaa ilmettä. Alkuperäiset purkit olivat kaikessa yksinkertaisuudessaan hellyttäviä ja lähes kömpelöitä (mutta mä tykkäsin siitäkin ilmeestä!), eikä niillä ollut ulkopakkauksia. Ulkopakkausten ilmestyessä niiden tarve selitettiin mm. laajentuneella viennillä ja vientimaiden vaatimuksilla, mutta epäilemättä asiaan liittyi myös imagollinen syy - kukapa kiistäisi kukkien vetovoimaisen vaikutuksen pahvipakkausten kyljessä. ;) Itse puteleissa kukkasia ei ole.
.
Sitten vähän toisenlaista estetiikkaa.
Päivän look.
(Saan samalla taas tilaisuuden havainnollistaa polttovälin vaikutusta lärviin... Tämä kuva on otettu itselaukaisimella 105 mm:n polttovälillä, joka on ihanteellinen kasvojen mittasuhteiden kannalta - mittasuhteet eivät juuri vääristy kuvassa. Pitkällä polttovälillä kasvot myös "latistuvat", mikä on usein kaunistavaa, vink-vink siis jos haluatte "beauty-kuvia" ;))
Tämä kuva on otettu käsivaralla 65 mm:n polttovälillä. Kasvojen mittasuhteet vääristyvät helposti lyhyemmällä polttovälillä läheltä kuvatessa, ja esimerkiksi nenä ja leuka näyttävät helposti jättimäisiltä jos niitä vähänkään tilttaa kameraan päin.
Mutta kuvissa on jotain muuta epäesteettistä, joka saattoi osua jonkun silmään.
Joo, mulla on naamassa nätti pieni "paise".
Halloween-look ^_^
Pakko myöntää, että päädyin aamulla peittämään sen laastarilla mennessäni pankkitapaamiseen. (Jess - nyt ollaan Kreikan korttiongelmien jälkimainingeissa shoppaamassa uutta pankkia! ;)) Paiseen koko ja väri ei ihan tule kuvissa esiin, mutta se on todella ulkoneva ja punainen. Saattoi kyllä olla, että laastari herätti vielä enemmän huomiota... :P Vältin kiusauksen alkaa selittämään pankkineidille miksi naamani on laastaroitu. ^_^
Paiseelle on ihan kiinnostava selitys. Mutta kerron siitä sitten viikon-kahden kuluttua, kun möntti toivon mukaan on kadonnut iholtani. :)
P.S. Tämä kuukausi tuntuu kestäneen vähintään kolme kuukautta.
Nyt kun ajattelen, että oli tätä samaa lokakuuta kun toivottelin teille hyviä huomenia Syroksen ihanasta penthouse-huoneestani tai fiilistelin Mykonoksella auringonlaskua, se tuntuu ihan käsittämättömältä. Nuo hetket tuntuvat kuuluvan johonkin toiseen aikaan... Jälleen voimme siis todeta, että matkustamalla saa lisää aikaa. <3
Riikassa vai Riiassa - siinä pulma. Minun korvani haluaa kovasti valita ensimmäisen muodon, mutta 'Riiassa' lienee oikea taivutus. Ainakin Kotimaisten kielten keskuksen mukaan.
Oli miten oli, minun tiistaipäiväni vietettiin RiiKassa. ;)
Päivä alkoi kasvohoidolla vastikään avatussa Mádaran Skin Caféssa keskustan Galerijas Centr -ostoskeskuksessa. Skin Café on Mádaran ensimmäinen myymälä, jonka yhteydessä toimii myös hoitola. Mádaralla ei ylipäänsä ole aiemmin ollut hoitolaa.
Hoidon minulle tarjosi Mádara. Sain valita mieleiseni hoidon "kahvilamenusta", ja päädyin pisimmän kaavan mukaiseen, eli 75 minuutin SOS Sking Cleansing'iin. (Tokihan sitä nyt pisimmän ottaa kun tarjotaan :D) Idea Skin Café -nimeen tulee ajatuksesta, että ihokin "syö". "Feed Your Skin", sanotaan Mádaralla.
Vaikka Skin Café sijaitsee vilkkaassa ostoskeskuksessa, ei hoitohuoneeseen kuulunut mitään ääniä käytävältä. Olin hoidon aikana kuin muussa maailmassa.
Kosmetologi Inese oli aivan huippu. Hoito oli parhaita missä olen koskaan käynyt ( - RF-hoitoa en laske, sillä se on enemmän "tekninen" kuin hemmotteluhoito).
Tykkäsin hoidossa siitä, että vaikka se elämyksellisesti tietenkin oli hemmottelua (minun ihooni eivät kosmetiikkaan pohjautuvat hoidot tee mitään visuaalista eroa), sen aikana myös tuntui siltä että iholle "tehtiin" jotain. Kaikki liittyy olennaisesti hoidon suorittavan henkilön tatsiin. Kasvohoidoissa kävijät tietävät varmasti, mistä puhun.
SOS Skin Cleansing Treatmentiin kuuluuvat seuraavat vaiheet:
1 Puhdistus (lempparillani pumppuvaahdolla :))
2 Kasvovesi
3 AHA-naamio (Mádara-uutuus, sain tällaisen myös kotiin viemisiksi)
4 Hyaluronihapposeerumi (ammattikäyttöinen, ei Mádaran kuluttajavalikoimassa)
5 Soothing Hydration Superseed Oil (tämäkin Mádaran uusia tuotteita, lanseerattu Suomessa jo aiemmin mutta Latviassa vasta lokakuussa) ja akupainelua
6 Dekoltee-alueen hieronta (+viininrypäleöljy)
7 Algin-naamio (kuvassa). Ammattilaistuote, ei Mádaran valikoimassa.
Tämä olikin jännä tuote. Se jähmettyi kasvoilla kumimaiseksi, ja poistettiin noin 10 minuutin vaikutusajan jälkeen kasvojen muotoisena "naamarina". Naamiolla on lymfaattinen, kohottava, puhdistava ja alle levitettyjen aineiden imeytymistä buustaava vaikutus. Ennen naamion levitystä Inese varmisti, ettei minulla ole klaustrofobiaa (!). Jotkut asiakkaat kuulema kokevat naamion ahdistavana koska se peittää silmät. Minusta se tuntui vain mukavalta :)
Tuttuun tapaan sain kuulla, että ihoni on erittäin hyväkuntoinen, mutta pelkästä seerumin käytöstä kosteustuotteena sain vähän "soo-soota". Inesen mukaan ihollani on selvästi pintakuivuutta etenkin leuan ja suupielien alueella, ja voide olisi tarpeen.
*
Hoidon jälkeen oli aika lähteä tutustumaan Riikaan.
Riika muutamalla sanalla?
Kaunis, viehättävää arkkitehtuuria tarjoileva kaupunki, tunnelmaltaan tietyllä tapaa - pahoittelen kömpelöä ilmaisua, "neuvostoliittomainen". En löydä tähän parempaakaan ilmaisua, kertokaa te muut jotka olette kaupungissa vierailleet. :) Olen käynyt Neuvostoliitossa, joten tiedän mistä puhun.
Tunnelma on aivan erilainen kuin läntisemmissä kaupungeissa kuten Pariisissa tai Brysselissä, Barcelonasta tai Lontoosta puhumattakaan. Voisiko fiiliksestä sitten käyttää termiä "itäeurooppalainen".... hurjan vaikeaa tämä kuvailu..! :)
Mutta tosiaan, kolhot, järkälemäiset patsaat ja rakennusten tietty synkkä majesteetillisuus luovat henkeä, joka vie ainakin minun mieleni välittömästi Neuvostoliittoon. Ihmisten kasvoillakin on jotain hyvin erilaista kuin lännessä... Mutta tunnelma on ehdottomasti myönteinen. :)
Pidin Riikasta kovasti. On virkistävää käydä paikoissa, joissa on jotain erilaista... Saman tyyppistä vanhaa kaupunkia ja arkkitehtuuria löytyy monista muistakin paikoista Euroopasta, mutta tunnelmissa on eroa.
Vanha ja moderni kohtaavat Kaleju Iela -kadulla.
Drogas on paikallinen "Duane Reade" tai "Boots" (= eli kemppariliike).
Vapauden muistomerkki kurkottaa taivaisiin Brivibas -bulevardilla.
...ja siellä täällä kurkkaa Hesburger. :p En muistanutkaan, että Hese on valloittanut Baltian.
Maisemia massiivisen päärautatieaseman kellotornista. (Itse torni näkyy ylempänä ensimmäisessä Riika-kollaasikuvassa.)
Stockmann ja Seppäläkin ovat täällä kova sana. Olipa mulla muodikas olo Seppälän takissani ^_^
Sitten muutama kosmetiikkabongaus.
Stenders on suosittu latvialainen kosmetiikkamerkki, ja ihastuin heidän liikkeisiinsä päätäpahkaa. Kuvista voi kenties päätellä miksi. Olen todellinen "sucker for esthetics", ja Stendersin liikkeet ovat ehkäpä kauneimpia kosmetiikkamyymälöitä joissa olen kuunaan käynyt.
Kaikkialla on kukkia - niitä roikkuu jopa katosta. Liikkeissä on hienostunut tunnelma, mutta hinnat eivät ole luksusta. Eivät tosin halpaakaan, Stenders on hintatasoltaan ehkä jotain The Body Shopin luokkaa. (Jonkun mielestä tietysti TBS'kin voi olla halpaa. Minusta Herbina on halpaa ;)) Tuotteet ovat koostumukseltaan peruskosmetiikkaa, eli synteettisiä ja luonnon raaka-aineita yhdistäviä. Ei mitään luonnonkosmetiikkaa Puutarha-imagosta huolimatta :)
Melkein ostin Stendersiltä tuliaisen äijälle... Miesten sarja oli niin kivan näköinen. Mutta sitten haistoin tuotetta. No eih. Mr. Karkkipäivä on tigimäisten tuoksujen ystävä. Kaikki "horsman hajut" voi unohtaa saman tien. ;)
Stockalta bongasin Kivvi-nimisen paikallisen sarjan. Jälleen visuaaliset tekijät vetivät puoleensa... Todella kauniita pakkauksia. Tuli välitön halu ostaa. Nämä tuotteet olivat yllättävän kalliita, habitus ei kuitenkaan ole ylellinen.
(Oho - huomaan että Kivville on suomalainen maahantuojakin...! Missä näitä myydään Suomessa? No kenties Stockalla...!? :D Onko joku kokeillut Kivvi'ä?)
Päivä päättyi ihanaan illalliseen Domini Canes -ravintolassa vanhassa kaupungissa. Latvia ei minusta ole erityisen halpa maa Suomeen verrattuna, eivätkä ravintolatkaan ole hinnoiltaan yhtä edullisia kuin vaikka Kreikka, mutta kahden ruokalajin ja kahden viinilasin illallinen ns. "paremmassa paikassa" irtosi kuitenkin 30 eurolla. :)
Söin alkuruoaksi grillattua kukkakaalia kera kermaisen pinaattipyreen ja paahdettujen mantelien, ja pääruoaksi turskaa butternut-kurpitsan kera (mikä on butternut squash suomeksi..?).
Kukkakaali... <3 Sitä ei useinkaan ravintoloiden menuissa näe, ainakaan omana annoksenaan.
* * *
Mádara-vierailun satoa pääsen julkaisemaan vasta myöhemmin, sillä odotan vielä muutamaa presentaatiota sähköpostiini, ja lisäksi madaralaiset haluavat lukea tekstit ennen julkaisua. :) Sen verran voin kertoa, että jälleen kerran oli oikein kiinnostava vierailu, ja opin taas uutta! :)
Täältä pesee hieman pikselimössäkuvia lauantai-illan palkintogaalasta.
(En tykkää julkaista blogissa näin huonolaatuisia kuvia, mutta totuus on, että en ikinä jaksa raahata minnekään iltamenoihin mukaan järkkäriä ja hyvää, valovoimaista linssiä, joten kuvat ovat aina tätä puuroa...)
Inspiroivimman Kauneusblogin tittelin vei tuttuun tapaan Saara Sarvas, Karkkipäivä sijoittui toiseksi ja kolmantena palkittiin minullekin suhteellisen uusi tuttavuus (vaikkakin jo usean vuoden ikäinen), häikäisevää meikkitaidetta tarjoileva Rose Shock.
Saara ja Rose Shock -Tanja.
Saara.
Hieman vähemmän pikselimössöinen Saara. :)
Saaran lookin inspiraationa toimi @theonlydetox (- josta voin heti tunnustaa ettei se sanonut minulle mitään... Nimimerkillä "Vähän huonosti kärryillä viihdemaailman jutuissa").
Emilia ja Rilla.
Kuvan oikeassa reunassa supersymppis, Pastellimaja-blogia pitävä Hanna, joka on ns. etä-tuttujani mieheni ystäväpiirin kautta. Illan aikana kävi ilmi, että olen aikoinaan ollut Hannan häissäkin - enkä yhtään muistanut sitä...! ^_^ Tulossa vanhaksi for real?
Heidin ja Rillan kanssa.
Valtaosa minusta otetuista kuvista illalta näytti tältä:
Haukkaamassa palaa Rillasta...?
Blogissa voi näyttää itsensä juuri sellaisena kuin päättää, valikoiden postauksiin ne 2% kuvista, jotka onnistuvat. Minun naamani vääntyilee tosielämässä jatkuvasti kuin Jim Carreylla konsanaan. :) Jos pitäisin blogia sen kuvamateriaalin pohjalta, jota about 98% kuvistani edustaa, ei minulla todennäköisesti olisi kauneusblogia vaan komediablogi. ;)
Mustaa Kajalia -blogin Heidi oli upea ilmestys, siis herranjestas tätä kaunotarta..! Oli pakko jäädä tuijottamaan aina kun Heidi kulki ohi... ^_^
Minun muodoillani voi vain haaveilla tällaisista korsetti-lookeista. Ihanaa, Heidi!
Heidi on Saaran ohella pitkäaikaisia meikki-idoleitani, harmi että meikkien tallentuminen kameralle illan valaistuksessa oli mahdottomuus...
.
Sitten niistä HIUKSISTA. Jotka näköjään alkoivat eilen elää netissä ihan omaa elämää. Voikohan sitä pitää jonkinlaisena saavutuksena blogiurallaan, kun omalle tukalle perustetaan ketju keskustelupalstalle...? Lisään CV:hen ;)
Kyseessä oli siis tosiaan peruukki, kuten moni oivalsikin. Mutta hämmästyttävästi, lähes yhtä moni piti tukkaa aitona. :)
Livenä hiukset näyttivät paljon luonnollisemmilta kuin kuvissa (tietysti tilaisuudessa oli hämärä valaistus jne), eikä kukaan muu kuin minut lähemmin tuntevat arvanneet, että kyseessä oli peruukki. Sain paljon kiitoksia ja kehuja uudesta leikkauksestani. :)
Ystäväni on töissä Kinnusella, ja sitä kautta minulle järjestyi lainaan gaalatukka. Koska inhoan hiusten laittoa, keksin, että tällä kertaa skippaan kampaajan kokonaan ja lyön vain päähäni valmiin tukan :)
Tykkäsin hiuksistani aivan valtavasti. Sorry kuva-overload! ^_^ Sävykin oli niin ihana että..! Olen aina karsastanut ruskeaa (olen kerran elämässäni värjännyt hiukset ruskeiksi ja se oli suurin floppi ever), mutta tämä pähkinäinen, vaaleanruskea sävy oli jotenkin kuin tehty mulle.
Mieskin oli ihan että "Miksi et leikkaa tällaisia? Leikkaaleikkaa..!"
Mutta eihän minun hiuksistani tulisi tämän näköisiä vaikka leikkaisin. Hiuslaatuni on aivan erilainen, ja tämän kuohkean, sileän ja suoran polkan sijaan minun kasvojani kehystäisi lättänä, kiharalle koko ajan pyrkivä, pörröinen nössötukka.
Lisätietoja Kinnusen peruukeista saa täältä. Heiltä saa mittatilausperuukkeja ja oikeastaan ihan mitä tahansa peruukkeihin liittyvää. Nykyajan laatuperuukit eivät todellakaan näytä "peruukeilta", ja parhaiden kanssa voi mennä vaikka uimaan.
Minun peruukkini oli kuituhiusta, eikä sitä näin ollen voinut käsitellä tai muotoilla muotoiluaineilla. Eli sitä perunajauhoakaan ei olisi voinut tähän tukkaan laittaa kiillon hillitsemiseksi, terkut muuan lukijalle! ;)
Voisin oikeasti jopa harkita peruukin ostamista.... Luopuminen omista pitkistä kutreistani tuntuu todella vaikealta, mutta pakko myöntää, että tuo lyhyt malli käy minulle mielestäni jopa paremmin kuin pitkät hiukset. Peruukin avulla voisin saada nuo hiukset... menettämättä omia pituuksiani...!
Gaalamekostakin kyseltiin. Se sitten vaihtui ihan viime tingassa... Kävi nimittäin niin, että mä en mahtunut enää siihen Barcelonasta ostettuun French Connectionin mekkoon. :D Jeshh. Taisi Kreikan herkut vähän jättää kylkeä.... ;) (Oikeasti söin siellä ihan sairaasti... tämä postaus on vielä tuloillaan...!)
Niinpä otin päälleni käytännössä ainoan muun kaapissa roikkuvan pikkumustan, Closetin kellohelmaisen mekon joka on tämän vadelmanpunaisen mekon sisko. Eivät ole ihan samaa mallia, mutta kummassakin kellohelma ja taskut = Sanni loves. :)
Nyt on kiire meikkaamaan - Mádaralta tullaan hakemaan minua 30 minsan päästä ja istun tässä vielä sängystä nousseen näköisenä! :D
