NYT mulla menee hermot niin totaalisesti että revin täällä hiuksiani - ja laitan nyt ulos - jos vain tää kone mitenkään suostuu, päivän postauksesta puolikkaan, koska loppua en saa näköjään kirjoitettua tällä menolla ennen auringonlaskua. Kone hitailee niin että tässä on jo mennyt puoli päivää kuvien käsittelyyn ja yksinkertaisen tekstin tuottamiseen - aargh tuo hemmetin pieni "rantapallo" tuossa vain pyörii näytöllä keskeyttäen tämänkin lauseen kirjoituksen "annakunmänytmietin-mietin-mietin-mietin"..... Taitaa olla paras luovuttaa ja vetää kone sammuksiin.

Tarkoitus oli kirjoittaa pieni esittely Syroksesta sekä kuvakertomus kaupungin kosmetiikkaostosmahdollisuuksista sekä eilisistä kosmetiikkahankinnoistani, mutta jälkimmäinen osuus jää iltaan. Jos kone silloin suostuu taas yhteistyöhön.

Tässä siis alkupätkä:

Nykyinen sijaintini ei olekaan mikään pieni kylä. Syroksen pääkaupunki Ermoupolis on koko Kykladien pääkaupunki ja täällä asuu 18 000 ihmistä. 17 300 enemmän kuin Folegandroksella ;) Ermoupolissa sijaitsee myös yksi harvoista saarilla sijaitsevista yliopistoista, Egean University. Sen myötä kaupungissa on eloisa opiskelijatunnelma.

Olen vieraillut Syroksella kerran aiemmin, vuonna 2001 (jos ihan oikein muistan – no, yli 10 vuotta sitten kuitenkin). Tällä vierailulla muuten tutustuin ensimmäisen kerran domatiamajoitukseen :) Nyt oli aika jälleennäkemiselle.

Uusklassiseen tyyliin rakennettu Ermoupoli on tyyliltään kuin ihastuttavan Symin Yialosen isosisko.

Täällä ei ole kapeita labyrinttikujia vaan kadut ovat leveitä ja suoria. Lukuunottamatta yläkaupungissa sijaitsevaa, keskiaikaista  Ano Syrosin kaupunginosaa, joka hallinnollisesti on oma kuntansa mutta käytännössä osa Ermoupolia.

Ermoupolin tunnusomainen “Twin Peaks” – vasemman kukkulan muodostaa Ano Syros ja oikealla on Vrondadho, jonka laella kohoaa Anastasiksen komea kirkko.

Ermoupolis ei ehkäpä ole se paras kohde liikuntarajoitteisille, puolet amfiteatterimaisesti levittäytyvästä kaupungista on nimittäin pitkiä ja korkeita porraskatuja.

Täällä on muuten parhaillaan menossa kansainvälinen animaatioelokuvafestivaali AnimaSyros, jonka esityksiin on ilmainen sisäänpääsy. Festivaalin tapahtumapaikkana on Ermoupolin historiallinen Apollon-teatteri, varsin komea settinki elokuvien katseluun.

Aika kipeitä maailmoja noilla animaatioelokuvien tekijöillä kyllä... Materiaalihan ei siis todellakaan ole mitään Disneytä. ;)

Torstaina menin myöhäisillan International Competition Programme -näytökseen. Ensimmäisessä elokuvassa anonyymit miehet panivat raajattomia, päättömiä naisia sairaalassa yrittäen saattaa heidät raskaiksi. Toisessa, Tim Burton goes very disturbed -henkisessä filmissä isä ja poika olivat villikoirien saartamana pienessä talossa hylätyssä kylässä. Isä putosi katolta ja koirat söivät hänet välittömästi. Yhdellä koirista oli naisen kasvot. Hän kiipesi sisälle taloon, raiskasi pojan ja palasi myöhemmin synnyttämään tälle lapsen - samalla kun pojan oma, kesy koira repi naiskasvoisen villikoiran kappaleiksi.

Kauniita unia sitten vain. Palasin kämpille vähän eriskummallisissa tunnelmissa.

Eilen menin päivänäytökseen, arvellen että päivällä varmaan esitetään "harmittomampia" pätkiä. Viereeni istuivat nuori, ehkäpä 7-vuotias poika ja mies, joka ikänsä puolesta oli varmaankin pojan isoisänsä. Elokuva kertoi tanskalaisesta papista joka taisteli kylänsä alkoholismia vastaan. Poika kommentoi elokuvan aikana hätääntyneeseen sävyyn isoisälleen. Siinä vaiheessa kun filmin mielipuolinen lääkäri suoritti papin menehtyneelle isälle ruumiinavausta ja joi verta ruumiin nenästä, poika alkoi itkeä.

Kuka älypää tuo lapsen katsomaan aikuisille suunnattua animaatiofilmiä? Taisi ukki luulla piirrettyjä vähän toisenlaiseksi...

* * *

Illalla sitten uusi yritys kosmetiikkaosuudella....

Tämä on nyt taas niitä aiheita, joista todennäköisesti tulee kuraa niskaan. Hoikkienhan ei kuulu sanoa ääneen mitään kielteistä kropastaan, etenkään jos se liittyy pehmeään navanseutuun -  se oikeus on varattu ylipainoisille. Kun hoikka valittaa turvotuksesta, ylipainoiset pyörittelevät silmiään. "Ettäs kehtaa, mokoma luikku, ihan kuin tolla olisi jotain oikeita ongelmia".

Ainiin, ja tietysti tästä aiheesta tulee negaa myös kuvituksensa puolesta. Minähän olen joidenkin näkemysten mukaan niin huomionhakuinen että pitää esitellä kroppaa ja muutenkin kerjään blogissa kehuja. Sanni-ressu. Tämä postaus on ihan paras esimerkki - niin monelta meni koko jutun pointti totaalisesti ohi. :/ Hoikka ihminen ei voi laittaa kuvia joissa hänen vartalonsa on esillä, ilman tulkintaa huomion ja ihailun kerjäyksestä.

No, ajattelin kuitenkin uskaltaa. Minä haluan kirjoittaa turvotuksesta. Ja hiilihydraateista. Koska tällä matkalla niiden vaikutus on ollut taas niin mielettömän selvä. Ehkä joku saa kirjoituksestani apua omaan turvotukseensa..?

Olen aina ollut hoikka, koko ikäni. Koko perheeni on hoikkia ihmisiä. Minun ei tarvitse esitellä kuvia itsestäni saadakseni vahvistuksen tälle faktalle.

Mutta minulla ei käytännössä koskaan ollut litteää vatsaa. Olin litteä kaikkialta muualta paitsi vatsasta. Littana perse, lättänät tissit jne. Ja sitten keskellä pullottava vatsa. Kyllähän se aika hassulta tuntui ja näytti. Laiha tyttö jolla on möhömaha. Ei kumpu millään lailla ainakaan imarrellut vartaloani. Ajattelin nuorempana, että kai minulla vain kertyy jostain syystä rasvaa juuri vatsan seudulle. Ja yritin raukka saada pömppää litistymään loputtomilla situps-kuuri-yrityksillä.

No eihän se maha millään rutistuksilla tai rasvanpolttojumpilla lähtenyt. Koska kupu ei muodostunut läskistä. Se oli turvotusta. Turvotus voi liittyä ruoansulatuksen häiriöihin tai johtua nesteen kertymisestä elimistöön (kantsii lukea vaikka Kiloklubin artikkeli Turvotus ei ole lihomista). Turvotuskumpu koostuu aina joko nesteestä tai kaasuista, tai molemmista. Kun jonkun jättiläismäisen pasta-aterian jälkeen vatsa on kuin rantapallo, niin pastan hiilarit ne siellä juhlivat ja sitovat hulluna nestettä ja keräävät ilmaa kehoosi.

Minun pallomahani johtui ruokavaliostani. Kuten olen täällä niin seikkaperäisesti kertonut, söin 32-vuotiaaksi saakka ravintoa, joka koostui 90-prosenttisesti nopeista hiilihydraateista. Elin voileivillä, muroilla, pastalla ja riisillä. Kehoni oli jatkuvassa turvotustilassa.

Muuten, tärkeä huomio - kaikki ihmiset eivät ole yhtä hiilihydraattiherkkiä. Moni voi syödä muroja ja makaronia niin paljon kuin sielu sietää ilman mitään turvotusoireita. En siis sano, että hiilihydraattien vähentäminen auttaa kaikilla turvotukseen. Myös maitotuotteet voivat olla syntipukkina. Samoin gluteeni. (Toinen juttuvinkki: Ainon hyvä postaus Mistä tukala olo ja turvotus johtuu?).

Minun kohdallani toteutui epäonnekas yhtälö: erittäin huono hiilarien sietokyky plus erittäin suuri addiktio hiilihydraattivoittoiseen ruokaan. Eipä ihme että masu pömpötti kroonisesti.

Vatsa littaantui pysyvästi vasta ruokavalion totaalimuutoksella. Vuosia samana pysynyt peruspainoni ei pudonnut (olen saavuttanut takaisin ruokavaliovaihdoksen alussa menettämäni kaksi kiloa), mutta pallomaha on poissa. Niin kauan kuin vältän nopeita hiilihydraatteja. Tahalliset tai tahattomat lipsahdukset näkyvät kropassa saman tien.

Mitä ovat tahattomat lipsahdukset? Ravintoloissa ei valitettavasti ihan aina voi olla varma siitä mitä annos sisältää, vaikka kuinka luulee pysyvänsä turvallisella alueella. Salaatti on oiva esimerkki. Kasviksethan ovat aina mitä parhainta ravintoa. Niiden kastikkeet ikävä kyllä kuuluvat harmaalle alueelle - menussa harvoin listataan mitä salaatinkastike sisältää. Minua ei todellakaan haittaa jos kastikkeessani on esimerkiksi vähän hunajaa, mutta monet makeat salaatinkastikkeet on tehty makusiirappipohjaan.

Yllä olevan kuvan vatsa oli seurausta kahden vuorokauden aikana nautituista kahdesta salaatista - jotka käytännössä uivat sokeriliemessä. Minulla kävi kahdesti peräkkäin huono tuuri ja sain kahdessa eri ravintolassa salaatin supersokerisella kastikkeella. Oli niin imelää että melkein hampaat tippui suusta (kuka tykkää syödä tuollaisia salaatteja..?). Seurauksena kolmen päivän tukala turvotus.

No, opinpahan ainakin kysymään tästä lähin aina onko kastike makeaa vai ei. Olen niin tottunut täällä Kreikassa pelkkiin oliiviöljy- ja viinietikkapohjaisiin kastikkeisiin että jotenkin ei tullut edes mieleen kysyä.

Vain viittä päivää myöhemmin, pysyteltyäni visusti kasvis-juusto-kala- linjalla, vatsa näytti tältä:

Ja nyt, noin kahta viikkoa myöhemmin, masu on tässä kondiksessa:

Olo on kevyt ja normaali. :)

Nopeilla hiilareillakin on eroja. Toiset ovat pahempia kuin toiset. Ja tietenkin sillä on väliä, missä muodossa ne nauttii. Puhdas sokeri on tietysti pahinta.

Kaikki tietävät, että sokeroidut limsat ja mehut ovat kuin vetäisi naamaan lasillisen sokeripaloja. Nestemäinen sokeri vaikuttaa kehossa kaikkein nopeiten ja verensokeri nousee hetkessä pilviin. Niinpä siirappipohjainen kastikekin on pahempi kuin esimerkiksi leivitetty pyörykkä. Olen sallinut täällä itselleni kreikkalaiseen meze-valikoimaan perinteisesti kuuluvia pyöryköitä. (Niitä on kaikissa mahdollisissa mauissa - kesäkurpitsaa, rapua, tomaattia, munakoisoa, juustoa, kalaa, sipulia, kikherneitä.. Ihan törkeän hyviä.) Itse taikinassa jauhoja ei yleensä käytetä (tarkistan aina ravintolasta ;)), mutta pyörykät käytetään kevyesti korppujauhossa ennen paistamista. En ole saanut näistä pyöryköistä mitään oireita. En ole niitä tosin joka viikko syönytkään, mutta ero salaatinkastikkeen välittömään seuraukseen on selkeä.

Piirakoita en ole syönyt yhtäkään. Ei vain ole tullut sellaista mielitekoa. Mitä todella hämmästelen.

Kaikkea muuta ruokaa kyllä on tullut syötyä sitäkin enemmän. Ja minähän tosiaan syön! On niin hassua miten eri lailla ihmiset, ruokavalionäkökulmasta riippuen, näkevät terveellisen ruoan. Toiset välttävät rasvaa. Se on ihan ok. Minä en. Öljyssä kylpevät ladera-ruoat ja rasvainen jogurtti ja juustot ovat Kreikassa jokapäiväistä murkinaani. Normaalin pohjoiseurooppalaisen rasva-asenteen omaava henkilö saisi sydänkohtauksen nähdessään suuhuni katoavat oliiviöljyä ja fetaa tihkuvat paistokset. :)

On ihanaa voida nauttia ruoasta ilman pallomahaa. Se on niin suuri etu ettei piirakoista luopuminen ole siitä suuri hinta. ;)

Voivatko nämä aamut enää parantua...? En tiedä, mutta näyttää siltä että voivat.

Niin monet upeat auringonnousut olen eri majapaikoissani täällä jo kokenut, mutta en vielä omasta penthouse-huoneistosta kaupungin kattojen yltä.

Saavuin eilen illalla Syrokselle, ja tsekkauduin sisään vuokrahuoneeseeni. Sain oman pienen kattohuoneiston 360 asteen näköaloilla. 20 eurolla.

Päätin saman tien että jään neljäksi yöksi. Kukapa ei haluaisi herätä tällaisissa maisemissa? En voi tarpeeksi hehkuttaa domatia-majoituksen mahtavuutta ja sesongin ulkopuolella reissaamista. Tällaisia helmiä - joihin kengännauhabudjetillakin on varaa...!

Parhaan tunnelman saavuttamiseksi suosittelen taustamusiikiksi Pearl Jamin Just Breathe'a tai Cranberriesin huikean kaunista Linger-biisiä. As you just want to..... linger.

Voin katsella ikkunastani kun laivat saapuvat satamaan....

[vimeo 107784248 w=680 h=383]

Voiko pesä enää tämän kotoisammaksi tulla? <3 Niin sympaattinen huoneisto!

Toivottelen teillekin oikein ihanaa aamukahvia! :)