Estelle & Thild elää vahvaa uudistumisaikaa, ja viimeisimpänä päivityksen ovat läpikäyneet sarjan puhdistustuotteet. Uudet putsarit saapuivat kauppoihin marraskuun lopussa.
Aiemmin puhdistustuotteet olivat linjakohtaiset - Neroli Bergamot -, Fragrance Free - ja Rose Otto -linjoihin kuului kuhunkin omat puhdistustuotteet; emulsio, geeli ja kasvovesi (Rose Otossa ei geeliä). Nyt putsarit on irrotettu omaksi kokonaisuudekseen nimeltään Biocleanse, ja perheen muodostaa neljä tuotetta; puhdistusmaito, -geeli, -vaahto ja kasvovesi.
Bio-liitteen käyttö on uudistuneen Estelle & Thildin juttu; nyt kaikki kasvotuotelinjat Lily-naamiota ja -kuorintaa lukuunottamatta ovat Bio-alkuisia; BioHydrate peruskosteutukseen, hajusteeton BioCalm herkälle iholle, BioDefense ensimmäisiin ikääntymisen merkkeihin ja Super BioActive ikääntyneelle iholle.
Sain testiin uusista putsareista maidon, vaahdon ja kasvoveden. Hajusteherkille ja -allergikoille uudistus on vähemmän mieleinen, sillä uudet putsarit ovat kaikki hajustettuja. Niissä on Estelle & Thildin uusi tunnusomainen kukkaistuoksu, joka on käynyt minulle tutuksi jo Super BioActive ja BioHydrate -linjoista. Mutta, kuten todettua; hajusteherkät muodostavat kosmetiikkamarkkinoilla vähemmistön, ja firmat palvelevat ensisijaisesti enemmistön tarpeita. Enemmistö haluaa kosmetiikkansa tuoksuvana.
Yksi juttu Estelle & Thildin putsarilinjassa hämmentää ihan yleisesti; sarjassa ei ole lainkaan tuotetta silmämeikin poistoon. Erillistä silmämeikin putsaria ei ollut vanhassakaan tuoteperheessä, mutta täyteläisellä emulsiolla sai silmämeikin pois vaivatta - ja kirvelemättä. Muistaakseni vanhaa emulsiota jopa suositeltiin silmämeikin poistoon. Uuden linjan kaikkien neljän tuotteen kohdalla neuvotaan välttämään tuotteen joutumista silmänympärysiholle. Mielenkiintoista ja erikoista. Mitä tuotetta E&T oli ajatellut tarjota asiakkailleen silmämeikin poistoon? "Joo, meillä on tässä uudet ihanat putsarit, mutta silmämeikinpoistoaineen saat hankkia kilpailijalta". Eh? :p
Silky Soft Cleansing Milk
Uudistunut emulsio on koostumukseltaan aivan erilainen kuin edeltäjänsä - paksu, täyteläinen emulsio on vaihtunut juoksevampaan maitoon. Iho suositellaan kostutettavan ennen kuin maito pyöritellään iholle, ja se neuvotaan poistamaan huuhtelemalla. Tämä ei siis ole vedetön puhdistusmuoto, vaikka veikkaan, että homma toimii ilman huuhteluakin niinkuin monet kuivaihoiset emulsioita käyttävät.
Maito ei ole erityisen rasvaista, eikä se jätä iholle rasvaista pintaa niinkuin jotkut maitomaiset putsarit saattavat tehdä. Kokeilin suosituksesta huolimatta poistaa maidolla myös silmämeikin, ja tuloksena oli mieletön kirvely.
Annoin tuotteen äidilleni, joka tykkää maitoputsareista. Hän testasi sitä myöskin silmämeikinpoistoon - ongelmitta. En osaa sanoa miksi E&T neuvoo välttämään tuotteen joutumista sy-iholle, mutta jokainen voi tietysti kokeilla miten tuote toimii omissa silmisä. Minulla on niin super-reagoivat silmät, että kirvely on enemmän sääntö kuin poikkeus minkä tahansa puhdistustuotteen kohdalla.
3-in-1 Cleansing Foam
Pumppuvaahtoa täälläkin! :) Asiaa! Vähän niinkuin misellivedet, pumppuvaahto puhdistustuotteena on noussut viime vuosina sellaiseen suosioon että yhä useampi sarja on lisännyt valikoimaansa sellaisen.
Mutta tuo nimi... äh. Anteeksi kun tartun taas lillukanvarsiin, mutta mä en jaksa tuotteiden nimissä noita x-in-1- tehosteita. Miksi ihmeessä tuotteen normaaliin, asianmukaiseen vaikutukseen kuuluvat ominaisuudet täytyy eritellä joksikin "näin-ja-näin-monta-vaikutusta-yhdessä" -höpötykseksi? Tai sitten listataan mahtavilta kuulostavia mutta ihonhoidollisina ilmaisuina täysin epämääräisiä adjektiiveja tyyliin "ENERGISOI ja VITALISOI ja UUDISTAA ja RAIKASTAA jne jne... Ja ne on nyt sitten niitä ihme ominaisuuksia joita saat yhdessä ja samassa tuotteessa - wow!!!
Nojoo, nämä on näitä minun mietteitä, sori kun mouhoan epäolennaisista. Estelle & Thildin vaahto on oikein kiva putsari, koostumukseltaan tyypillinen luonnonkosmetiikan pumppuvaahto eli ohut ja vähän "tiskivaahtomainen" - ei siis liukas ja kermainen niinkuin synteettisiä ainesosia sisältävät kilpailijansa, mutta kuitenkin miellyttävä. Iho puhdistuu ja jää mukavan tuntuiseksi, ei nahkeaksi, ei narskuvaksi tai kiristäväksi.
Entäs ne "kolme-yhdessä" -vaikutusta? "Cleanse, balance and tone". Aika innovatiivista :)
Multi-Action Facial Toner
Alkoholiton kasvovesi kaikille ihotyypeille. Tämä tuote on säilynyt tunnultaan ja ihofiilikseltään samanlaisena kuin vanha kasvovesi, vain tuoksu on erilainen.
E&T:n kasvovesi on minun mieleeni - minähän tykkään juuri tällaisista "olemattoman" tuntuisista kasvovesistä. Kommenteista olen lukenut, että moni muukin inhoaa jälkitunteen iholle jättäviä kasvovesiä, ja jopa skippaa kasvoveden sen takia. "Jää sellainen nahkea tunne". Aivan, joissain kasvovesissä on ainesosia, jotka jäävät ihon pinnalle vähän kalvomaisina. Minäkin inhoan niitä, vaikka ymmärrän niiden tarkoituksen - ne ovat niitä kosteutta sitovia ja pidättäviä ainesosia.
Tässä on vesi, joka ei jätä iholle mitään jälkituntemuksia, muuta kuin raikkaan. Juu, ja onhan tässä vielä sellainen ero vanhaan kasvoveteen verrattuna, että formulaan on lisätty PHA-happoa (gluconolactone), eli tuote on myös kevyesti ihoa kuoriva. PHA-hapot ovat AHA-happojen kaltaisia, mutta hellävaraisempia.
*
Lopuksi, päivitetty tieto Estelle & Thildin valmistusmaasta. Estelle & Thild on ruotsalainen brändi, mutta tuotteet valmistutetaan muualla. Merkillä ei siis ole omaa tehdasta, niin kuin vaikka Dr. Hauschkalla, Laveralla tai Mádaralla. Aiemmin tuotteet valmistettiin Suomessa, mutta uudistuksen myötä valtaosa valmistuksesta siirtyi Tanskaan. Kasvotuotteiden koostumukset ovatkin nyt ihan erilaisia. Ne valmistetaan Tanskassa. Suomessa valmistetaan edelleen Estelle & Thildin lastentuotteet, Bergamot- ja Violet -vartalotuotteet sekä huulirasvat. Eli vielä tulee osittain tukeneeksi kotimaista yritystä ostaessaan Estelle & Thildiä. ;) Kaikilla tuotteilla on edelleen Ecocert-sertifikaatti.
Seuraavassa Estelle & Thild -tuotearviossa on vuorossa BioHydrate -linja, joka on korvannut vanhan Neroli Bergamot -kasvolinjan.
P.S. Ennustan, että seuraavan uudistuksen kohteena ovat E&T:n hiustuotteet. Vanhat ovatkin jo poistuneet nettisivuilta... Toivottavasti, TOIVOTTAVASTI he eivät koskaan uudista vartalovoiteita..!! Koska niitä parempia ei ole <3 Ja Suomessa osataan näköjään valmistaa parhaat sellaiset ;)
Jouluterveisiä pakkasesta. :) On se vain ihanaa että saimme kuin saimmekin valkean joulun. <3
Joulun juhlakosmetiikkaa; tuoksuna itseoikeutetusti Acorellen makoisa Delicious (tästä tulee ehdoton joulun perinnetuoksu), kynsillä Goshin Lambada ja Lumenen Timantit Yössä ja luomilla Diorin Cuir Cannage.
En osannut kotoa lähtiessä päättää millä punaisella joulukynteni lakkaan, joten otin mukaan muutaman suosikkini josta valita. Päädyin Goshiin. Lumenen viime joulun sesonkilakka Timantit Yössä viimeisteli lakkauksen.
Geelikynnet ovat minulle vuoden paras kosmeettinen tapahtuma. :) Oikeasti, te ette tiedä miten onnellinen olen. :)
Olen palannut omimpaan kynsi-itseeni. Minulla kuuluu olla pitkät kynnet. Niin on ollut yli puolet elämästäni, ja niin tulee taas olemaan. Jos siihen vaaditaan geelivahvisteet, niin olkoon sitten niin :)
<3
On käyty asioimassa Henkkamaukan lastenosastolla... ^_^
Poniystävät ovat myös läsnä.
...ja tämän joulun jälkeen olen vihdoin paikannut Friendship Is Magic -aukon yleissivistyksessäni :)
.
Jouluaaton luukun palkinnon voitti:
Olen tehnyt vähähiilihydraattisia pipareita jo kolmena jouluna. Olen aiemmin valmistanut piparitaikinan uskollisena siirappiversiolle, jossa perinteinen siirappi on korvattu itsetehdyllä taatelisoseella tai agavesiirapilla, tämän ohjeen olen jakanut täällä. Taateleissa ja agavesiirapissa kuitenkin on fruktoosia. Jättämällä tämän elementin pois, saa piparkakkusista tietenkin huomattavasti vähähiilihydraattisempia.
Tänä vuonna lähdin kokeilemaan pipareita karppaus.infon Traanitapiirin ohjeella.
Alkuperäisen ohjeen keksit olivat makuuni liian rasvaisia, ja lähdin sitten tuunaamaan reseptiä paremmin minulle sopivaksi. Yllättäen vaati vain kaksi testisatsia kunnes täydellinen koostumus löytyi! Mmmmm-rousk!
Tätä taikinaa ei pysty kaulitsemaan, toisin kuin noita siirappiversioita. On siis noudatettava vaihtoehtoista piparoimistekniikkaa.
Traanitapiirin ohje:
2 munaa vatkattuna
100 g voita
50 smetanaa
2,5 dl mantelijauhetta
1 tl psylliumia
1,5 dl Hermesetas-jauhetta
4 tl piparkakkumaustetta
Lämmitä uuni 175 asteeseen. Sekoita yhteen munat, sulatettu voi ja smetana. Sekoita yhteen kuivat aineet. Yhdistä seokset. Anna turvota n. 5 minuuttia. Levitä taikina lastalla tai nuolijaa apuna käyttäen leivinpaperin päälle uunipellille. Esipaista taikinalevyä noin 10-15 minuuttia, ota pelti ulos ja leikkaa taikinalevy veitsellä suupalan kokoisiksi neliöiksi. Laita takaisin uuniin ja anna paistua vielä 12-15 minuuttia.
(Minulla keksit jäivät tällä paisto-ohjeella pehmeiksi, tosin jokuhan voi tykätä pehmeämmistä pipareista. Itse laskin lämpötilan noin 130 asteeseen esipaiston jälkeen ja annoin pipareiden tekeytyä uunissa vielä vajaan tunnin. Näin sai rapeita pipareita.)
Minusta on kivempi kun piparit ovat "piparin muotoisia" eivätkä neliötä, joten veitsellä leikkaamisen sijaan painelin esipaistettuun taikinaan muoteilla kuvioita. Raakana taikinasta ei pysty ottamaan osioita muotilla.
Poistin kuvioiden ympäriltä reunat samantien, lähtivät oikein helposti. Asettelin reunat omina paloinaan pellille ja paistoin piparit loppuun alennetussa lämpötilassa.
Tällaisia tuli.
Tuomio: Traanitapiirin piparit maistuivat oikein hyville ja aidon piparimaisille (joskaan eivät siirapin puutteessa yhtä makeille kuin "oikeat" piparit), mutta olivat hieman liian rasvaisia. Reseptissä käytetään pelkkää mantelijauhoa, joka on jo itsessään todella rasvaista, 100 g voita ja vielä smetanaakin.
Päätin kokeilla vähempirasvaista versiota eri jauhoseoksella, puolittamalla voin määrän ja jättämällä smetanan pois. Käytin jauhoseokseen 1,5 dl mantelijauhoa, 0,5 dl Bake Pro -heraproteiinijauhetta ja 0,5 dl Fibrex-sokerijuurikashiutaleita. Jälkimmäiset ovat erittäin kuitupitoisia ja lähes rasvattomia.
Tulos: ehm. :D Kuva kenties puhuu puolestaan? Pipareista tuli karkeita ja kuivia. Taikina ei myöskään kohonnut yhtä paljon (mikä ei tosin vaikuta makuun), eivätkä kuitupiparit vaatineet kuin noin 15 minuutin jälkipaiston 150 asteessa esipaiston jälkeen. Reunoja oli myös hieman hankalampi saada irti muottikuvioiden ympäriltä.
Mutta - maku oli mieleeni oikein onnistunut. Aika kuivahko, tosiaan, mutta maku silti hyvä. Tykkäsin myös super-rouskuvaisesta koostumuksesta, joka on Fibrexin aikaansaama. Mies maistoi yhden ja sanoi - "Pahviako leivoit?"
Ykkösversiota hän ei tämän jälkeen edes suostunut maistamaan. Tylsä tyyppi. :)
Traanitapiirin smetanapiparit vs. Sannin rujot kuitupiparit.
Traanitapiirin keksin nautittuaan on mentävä käsienpesulle.... ^_^
Versio 3: laskin Fibrexin osuutta taikinassa ja lisäsin heraproteiinijauhetta, ja lisäsin 30 g ranskankermaa. Jos tällä saisin taikinasta vähemmän kuivan ilman että se silti on merkittävästi rasvaisempi.
Näytti lupaavalta; esipaistetusta taikinalevystä sai muotilla erittäin hyvin paloja, ja ne irtosivat levystä lähes itsestään.
Nämäkään piparit eivät vaatineet rapeutuakseen yhtä pitkää jälkipaistoaikaa kuin Traanitapiirin, taisin paistaa max. 20 minuuttia 150 asteessa ja ne alkoivat jo tummua.
Tulos: rasvakoostumukseltaan oivallisen tasapainoisia, aavistuksen pehmeitä mutta silti mureita piparkakkuja. Eikä näpit jää rasvaisiksi! Perrrr-fect! :)
Tässä siis pipariverstaan Vuoden 2014 Voittajaresepti:
(ohjeesta tulee yksi pellillinen, koko pellillisessä alimmillaan 5,4 g hiilihydraattia valituista jauhomerkeistä riippuen)
Sananen makeutuksesta: vähähiilihydraattisia makeutusaineita on monia, ja itse huomasin, että pelkällä erytritolilla pipareissa maistui sellainen jännä "jäinen" sivumaku. Jäinen maku maistuu erytritolissa "raakana", mutta aiemmin en ole sitä leipomuksissa huomannut. Käyttäessä yhdistelmää stevia-erytritoli pipareiden maku oli parempi - vaikka steviassa tunnetusti on erytritolia voimakkaampi sivumaku. Kannattaa myös lisätä makeutusta vähän kerrallaan ja maistella, minulle esim. tuo Traanitapiirin käyttämä 1,5 dl olisi aivan liikaa.
Joulun herkkukeittiössä on valmistunut myös vhh-versiot Julia-konvehdeista, luumutortuista ja Rocky Road -suklaista! :) Näistä laitan oman postauksen.
P.S. Mikä on teidän lempparijouluherkkunne? Oletteko enemmän pipari- vai torttuihmisiä? Vai maistuuko suklaat paremmin? (Kellepä ei suklaa maistuisi.. ^_^)
Entäs maustekakku - liian "Tyyne-tätiä"? Vai uppoaako suolaiset herkut paremmin? :)
(Piti ihan tehdä kysely sivupalkkiin :))
