Maskarat - se ikuinen luonnonkosmetiikan "kompastuskivi". Luonnollisen ripsivärin on todella hankala kilpailla synteettisiä sisariaan vastaan, ongelmia on etenkin pysyvyydessä ja allekirjoittaneen kokemusten pohjalta kerrostuvuudessa.
Zuiin volyymimaskara on saanut paljon kehuja; tämä kuulema pysyy varisematta ja ripsiin saa oikeasti sitä paksuuttakin. Minulla ei ole koskaan ongelmia ripsarin pysyvyyden kanssa, joten sitä puolta en osaa arvioida, mutta se volyymi. Tähän mennessä luonnonkosmetiikan maskaroista vain Dr. Hauschkan Volume Mascara on saanut ripsiini runsautta - tosin senkään jälki ei voita synteettisiä maskaroita.
Ensimmäinen reaktioni Zuiin maskaran korkattuani oli; "Onpas kuivaa!" Siis todella kuivaa, verrattuna ihan mihin tahansa koskaan käyttämääni ripsariin. Yleensähän vastakorkattu uuden ripsarin massa on jopa märkää. Koin Zuiin maskaran olevan niin kuivahtaneen oloinen, että kysyin asiasta maahantuojalta. Sain testiin uuden. Se oli yhtä kuiva. Myös Kempparin Noora kommentoi omassa arviossaan Zuii-ripsarin kuivuutta, joten päättelen, että tämän maskaran massan kuuluu olla tällainen.
Massan kuivuus näkyy myös ripsissä. Ripsari levittyy rosoisesti ja "nukkaisesti".
Entä sitten volyymipuoli?
Kyllä, Zuiin maskara kerrostuu näkyvästi. Siitä siis peukkua, lupaus täyttyy.
Mutta jäljen siisteydestä voi olla montaa mieltä. Massan ollessa kuivaa on jälkikin sen mukaista. Kerrostuvuudesta annan täydet pisteet, sillä massalla todellakin saa lisättyä kerrosta kerroksen päälle, ja ripsarilla on mahdollista saada yhtä paksut ripset kuin normimaskarallakin (ainakin minä olen saanut). Jälki on kuitenkin pörröistä ja paikoin jopa paakkuista. Välillä onnistun saamaan paakuttomamman tuloksen, mutta useimmilla kerroilla jälki on yllä näkyvän mukainen.
Ylistävistä arvioista päätellen kuivakka koostumus kuitenkin toimii monien muiden ripsissä paljon paremmin. Teiltä lukijoiltakin olen kuullut vain positiivisia kommentteja. Nooran lisäksi en ole kohdannut muita kuivuutta mainitsevia arvosteluja. Esimerkiksi Ida365 julisti Zuiin Volumen parhaaksi kokeilemakseen luonnolliseksi maskaraksi joka ei varise yhtään eikä liukene edes tihkusateessa.
Pullea harja on silmän muodolleni vähän liian suuri. Pidän itse myös enemmän erottelevista harjaksista, nämä tuuheat ja spiraalin muotoiset eivät ole suosikkejani.
Maskaran sävystä - sävy Granite ei ole täysin musta vaan mustanharmaa. Jostain syystä Volume Mascaraa saa vain tässä yhdessä sävyssä.
Muutama kuva hieman siistimmällä lopputuloksella.
Zuiin Volume Mascaralla on hintaa 26 euroa. Sitä myyvät mm. maahantuojan oma verkkokauppa, Jolie ja Biodelly.
Avasin silmäni enkä ensin muistanut missä olin. Tuota tapahtuu tosi harvoin, mutta silloin kun tapahtuu, se on aina tosi outoa.
Helsingissä, Marian luona.
Jossain kahvinkeiton ja lapsen vaatekriisin ("En halua tätä mekkoa..! - No ottaisiko Sanni sitten sen? Se on violetti, minulle kelpaisi kyllä.") välillä Maria kiikutti luokseni tutun näköisiä purkkeja. "Oletko kokeillut näitä? Nää on ihan tosi hyviä".
Tästähän alkaa jo muodostua déjà-vu. Viimeksi Tiinan luona tapahtui sama; eteeni tuotiin Idunia kasvot innosta loistaen. Jos en olisi jo itse tutustunut merkkiin niin alkaisi vakavasti tulla tunne, että olen missannut jotain maagista. ;)
Idun on näköjään parissa vuodessa todella onnistunut lyömään itsensä läpi. Aika kiinnostavaa, kun kyseessä on vain apteekeissa myytävä kosmetiikkamerkki.
Maria lähti töihin ja heitti minut samalla Kalasataman metroasemalle.
Olin keskustassa yhdeksän maissa, hain Kampin supermarketista aamiaista ja suunnistin jälleen Lasipalatsille.
Aina kun olen Helsingissä, teen töitä Lasipalatsin Kaupunkiverstaalla. Mainio paikka; kaupunkitoimistotila jota kuka tahansa saa käyttää ilmaiseksi. Tilaan kuuluu myös pieniä neuvottelutiloja joita voi erikseen varata.
Lasipalatsin vessassa minua tervehti fasismin vastainen My Little Pony -tarra. :)
En ole olkalaukkuihmisiä silloin, kun pitää kantaa mukana läppäriä. Kuljenkin aina koululaistyyliin reppu selässä tapaamisesta toiseen. :) Ostin North Facen läppärirepun viime kesänä Chamonixista, ja se on yksi parhaita hankintojani.
Kello 9.20 Kaupunkiverstaalla oli vielä hyvin tilaa ja monta pöytää vapaana. Levittäydyin isolle sellaiselle ja söin aamiaissalaattini.
Vastasin sähköposteihin. Tuotenäytetarjouksia, Airbnb-viestejä, Couchsurfing-yhteydenottoja ("ei, en valitettavasti ole Maarianhaminassa houstaamassa toukokuussa") ja yksi älyttömän mielenkiintoinen ja erilainen yhteistyöehdotus josta innostuin niin että silmissä tuikki.
Mistäs tänään kirjoittaisin blogiin? Päätän usein päivän postauksen aiheen vasta aamulla. Minulla on loputtomasti enemmän tai vähemmän puolivalmiita luonnoksia, ja valitsen niistä fiiliksen mukaan. En suunnittele postausten julkaisuajankohtia etukäteen kuin tosi harvoin, esimerkiksi silloin kun tiedän olevani poissa koneelta useamman päivän ja jutut täytyy ajastaa.
Harkitsin kakkuteeman ja interrail-kuulumisten välillä. Zuii-testausten jatkojututkin ovat hyvällä mallilla, mutta ei tuntunut siltä että haluan kaksi Zuii-juttua peräjälkeen. Fiilis on tärkeä ;)
Päädyin kakkunyyttäreihin.
Arvioin saavani jutun valmiiksi yhteen mennessä, jolloin kävisin lounaalla ennen päivän sovittua tapaamista PR-toimistolla. Halusin myös ehtiä VR:n kansainvälisten lippujen luukulle tekemään muutamia pakollisia paikkavarauksia tulevalle reilille.
Noooh. Siinä sitten hieroin kuvia ja säädin fontteja vähän turhankin hartaasti, ja kuten niin tavallista, aika katosi jonnekin ja yhtäkkiä tajusin että kello näytti 15.00. Samperi! Moneltakohan se VR:n kansainvälinen piste menee kiinni?
Vaivautumatta siirtämään kysymystä ajatuksen tasolta käytännön selvitykseen, julkaisin kakku-jutun, suljin koneen ja lähdin rivakasti kohti lounaspaikkaa.
Ulkona satoi.
Tieni kulki kadun yli Kiasmaan, jonka kahvila oli seuraava kohteeni. Edellisellä Helsingin vierailulla Luonnonkaunis-messut/Blog Awards -viikonloppuna kävimme miehen kanssa katsomassa Kiasmassa Robert Mapplethorpen näyttelyn, ja tässä yhteydessä silmiini osui Cafén menu. Whoa! Miten paljon ihanan kuuloisia ruokia...! Onko tällaista kahvilamenua olemassakaan? Pääruoissa vain yksi liharuoka ja neljä kalaruokaa...!
Tiedänpä, missä tulen viettämään kaikki seuraavat lounashetkeni Helsingissä. ^_^
Tilasin Kolatun munajuustosalaatin puolikkaana annoksena (sekin onnistui..!) ja punakampelaa tilli-punajuurikastikkeessa.
Kauniit ja erinomaisen maukkaat annokset - ja hintaa alle 19 euroa...!
Lähdin eteenpäin mitä tyytyväisimpänä. Tyytyväisyys ei kuitenkaan kestänyt kuin korttelin päähän rautatieaseman halliin, jossa minulle selvisi, kellon näyttäessä 16.20, että kansainvälisten lippujen luukku oli sulkeutunut neljältä. Eihhh.
Olisiko kannattanut tarkistaa ne aukioloajat aikaisemmin?
Lievästi pää savuten lähdin kohti tapaamista Korkeavuorenkadulle. Onneksi olin kutakuinkin rauhoittunut Yves Rocheria edustavalle PR-toimistolle saapuessani.
En ole aikoihin käynyt Yves Rocherilla, josta minulla alkaa jo melkein olla huono omatunto. Merkki kun kuitenkin on minulle rakas, eikä millään muulla sarjalla ja minulla ole yhtä pitkää historiaa. Mielelläni kirjoitan Yves Rocherin tuotteista, mutta kun ehtisi niitä joskus taas testailemaankin....
Sain kuulla viimeisimmistä uutuuksista, kuten herkän ihon sarjasta, kynsilakoista ja kasvovoiteiden pakkausuudistuksesta. Harmillisesti sertifioituun Organic Cosmetic -sarjaan ei ole tullut mitään uutta.
Sain poimia mukaani minua kiinnostavia tuotteita, ja niiden joukossa olivat mm. Omena-Tähtianis-kausituoksun suihkugeeli ja vartalokuorinta sekä täysin vaahtoamaton, voidemainen Low ShamPoo. Incin perusteella sulfaatiton Low Shampoo toimii kuten conditioner only -pesu, mielenkiintoista...! Tämän testausta odotan kovasti. (Niiden jo jonossa olevien, hmm, viiden shampoon jälkeen...)
Minulle esiteltiin myös muutamia muita toimiston edustamien merkkien tuotteita, kuten Color Wow - jauhemainen tyvikasvun peittoväri.
Olin saanut tästä muinoin sähköpostiin tiedotteen, mutta ensireaktioni oli, "Blääh, tyvikasvuko muka peittoon jollain jauheella?" Enkä tilannut siitä kokeilukappaletta. No, nyt tuote sitten demonstroitiin minulle käytännässä, ja joudun ehkä vähän muuttamaan reaktiotani.
Tyvessäni näkyvät raidat on tehty Color Wow -jauheen sävyllä Platinum. Jauheen annetaan vaikuttaa ja kiinnittyä hetki ja hiukset voi sitten harjata jotta ylimääräinen jauhe poistuu. Kuvassa hiuksia ei ole harjattu käsittelyn jälkeen, siksi tyvessä näkyy vähän jauhoisuutta.
Värin luvataan kestävän seuraavaan pesuun saakka. Todellakin wow! Aine tuli minulle ihan täydelliseen aikaan - tyvikasvuni kun on melkoisen hirveä enkä voi sitä värjätä ennenkuin Mago-pidennykset on poistettu. (Tai voisin, mutta en itse vaan Mago-kampaajalla. Väri ei saa yhtään osua pidennyksiin.) Sain mukaani Platinum-sävyn, ja kirjoittelen teille myöhemmin miten tuote on minulla toiminut. Virve ainakin näkyi vakuuttuneen.
Karvainen työntekijä, toimistokoira Kerttu. :)
Lähtiessäni PR-toimistolta oli VR-harmi jo jonkun verran unohtunut. Onnistuin kuitenkin hetkeä myöhemmin sekoilemaan ratikoiden kanssa niin, että se sai minut ärtymään uudelleen ja miettimään, kannattaako tällaisen maalaisen Helsingissä ylipäänsä liikkuakaan ilman viisasta paikallista.
Olin menossa yöksi toiselle ystävälleni Länsi-Pasilaan, ja olin olevinaan selvittänyt pääseväni sinne 7B-ratikalla. Siinä sitten etsin onnettomana 7B:n pysäkkiä ihmetellen, miksi Pasilaan päin meneviltä pysäkeiltä kulki vain 7A, ja kadun toisella puolella takaisin päin tuli 7B. Voi ihmistolloa.... Jouduin sitten soittamaan kaverilleni ja tunnustamaan etten löydä oikeaa pysäkkiä, saadakseni kuulla naurun lomasta että 7A ja B kulkevat saman reitin mutta vastakkaisiin suuntiin.
Kiitos ystäväni, kun kestätte minua. :)
Tällainen oli tarina kahdesta päivästäni Helsingissä.
Huomenna ei tule enää "Sannin mukana torstaina" -jaksoa. ;) Jos joku huolestui.
