Kaupallinen yhteistyö: Mossa
Mossa on lanseerannut tänä vuonna Acne Act -nimeä kantavan sarjan epäpuhtaalle ja rasvoittuvalle iholle.
Sarjan putsari ja täsmähoitotuote tulivat myyntiin keväällä ja saattavat olla osalle teistä jo tuttuja. Nyt syksyllä toivotamme tervetulleeksi myös Acne Act -kasvovoiteen, ja täydennyksen myötä sarja pääsee viimein esittelyyn Karkkipäivään. :)
Acne Act -sarjan signature-aktiiviainecocktail koostuu mustikan ja karviaisen sekä ruusumyrtin uutteista. Tämä cocktail löytyy kaikista tuotteista, minkä lisäksi kussakin tuotteessa on omat juuri sille tuotteelle sopivat, epäpuhtauksia lievittävät aktiiviaineensa.
Ruusumyrtti (Rhodomyrtus Tomentosa Fruit Extract) on uudempi, kiinnostava anti-akne-aktiiviaine. Uute vähentää ihossa aknea aiheuttavaa Cutibacterium acnes -bakteeria, hillitsee rasvoittumista sekä laskee tulehdusta. Ruusumyrtti on itselleni ihan uusi ainesosa ja vaikuttaa todella lupaavalta! (Lisätietoa esimerkiksi täällä.)
Mustikan ja karviaisen sisältämät vitamiinit ja antioksidantit puolestaan parantavat ihon kuntoa kokonaisvaltaisesti ja tukevat ihon uudistumista.
Kaikki Acne Act -sarjan tuotteet ovat vegaanisia ja alkoholittomia ja edustavat modernia, hellävaraista suuntausta epäpuhtaan ihon hoidossa. Tuotteilla on Cosmos Organic -sertifikaatti.
PUHDISTUSAINE 14,90€ / 140 ml
Miedosti vaahtoava sulfaatiton puhdistusgeeli poistaa iholta lian ja kevyen meikin samalla hoitaen ihoa. Veden sijaan putsarin pohjan muodostaa kosteuttava ja rauhoittava aloe vera.
Mukana on myös mieto pitoisuus maitohappoa, joka kuorii ihoa hellävaroin ehkäisten ihon tukkeutumia.
Acne Act Clarifying Wash huuhtoutuu iholta helposti ja jättää iholle raikkaan tunteen.
KASVOVOIDE 14,90€ / 50 ml
Acne Act Balancing Moisturiser on kevyt ja vähärasvainen voide, joka sisältää signature-uutteiden lisäksi epäpuhtauksia taltuttavaa sinkkiä. Sinkki on rasvoittuvan ja epäpuhtaan ihon sankariainesosia.
Lipidien lähteeksi Acne Act -voiteeseen on valittu arganöljy, joka tunnetaan yleisemmin anti-age-ihonhoitotuotteista. Arganöljyä on kuitenkin käytetty perinteisesti kotimaassaan Marokossakin myös epäpuhtauksien hoitoon, ja pieninä määrinä käytettäessä se jopa hillitsee rasvoittumista. Arganöljyn sisältämä linolihappo tasapainottaa ihoa ja on miedosti keratolyyttinen. Lisäksi arganöljyn sisältämät antioksidantit auttavat laskemaan tulehdusta.
Acne Act -voiteen tuoksu on erittäin mieto, miedoimmasta päästä Mossan maailmassa. Voide jättää iholle raikkaan tunteen ja himmeän pinnan.
TÄSMÄHOITO 12,90€ / 15 ml
Acne Act Spot Treatment -tuotetta voi pitää sarjan tähtituotteena. ⭐️ Tähän pikkuiseen tuubiin on pakattu kaikki herkut! 💪
Voimakkaasti antibakteerinen ja näppyjä taltuttava koostumus sisältää salisyylihappoa, teepuuöljyä ja kaoliini-savea. Ruusumyrttiuute tukee salisyylihapon ja teepuuöljyn tiimiä, ja nämä kolme muodostavat luonnonkosmetiikan tehokkaimman trion epäpuhtauksia vastaan.
Myös tässä tuotteessa vesi on korvattu aloe veralla, jonka rauhoittava vaikutus edesauttaa tulehtuneen ihon paranemista.
Ja sanoinko jo, että näissä tuotteissahan ei ole alkoholia..? ;)
Mossan Spot Treatment on tosi hyvä tuote, joka pääsi testiin minunkin ihollani, kun mulle pälähti viime viikolla finni huulen viereen. Finni oli kuivunut ja rauhoittunut seuraavana aamuna. Spot Treatment on sävyltään harmaata, kiitos kaoliinin, mutta sävy ei näy iholla vaan koostumus on iholla näkymätön.
Mossan Acne Act -tuotteet ovat saatavilla hyvin varustelluissa tavarataloissa sekä luonnonkosmetiikan verkkokaupoissa. :)
Tein viime viikolla Instagramissa kyselyn liittyen kosmetiikan ostopaikkoihin. Minua kiinnosti tietää, ostatteko kosmetiikkaa eniten tavarataloista, marketeista, erikoismyymälöistä, verkosta vai kenties apteekeista. Hoitoloita ja kosmetologeja unohtamatta.
Lähes tuhat ihmistä vastasi kyselyyn, ja aika lailla odotetusti verkkokaupat veivät voiton.
Vastausten jakautuminen näytti tältä:
(Jouduin vaihtamaan prosentit, koska Instagramissa yhteen kyselyyn saa max. neljä vaihtoehtoa, ja jouduin jakamaan kyselyn kahteen osaan saadakseni mukaan kaikki vaihtoehdot.)
'Erikoismyymälä' tarkoittaa mitä tahansa erikoistuneen valikoiman kivijalkamyymälää, näihin kuuluvat kosmetiikan osalta mm. ketjut Kicks, Emotion, Ruohonjuuri, Life sekä yksittäiset liikkeet kuten Twistbe, Jolie ym, joilla on verkkokaupan ohella myös palveleva kivijalkaliike.
Mihin ostopaikkaryhmään te kuulutte? :)
Mä kuuluin ennen verkkokauppa-joukkoon ja ostin lähes kaiken kosmetiikan yksinomaan netistä, mutta nykyään ostan eniten kivijalasta, ihan vain mukavuuden vuoksi. Tykkään hypistellä tuotteita ja minusta on kiva nähdä kosmetiikkahyllyjä livenä.
Eniten ostan tavarataloista, mutta myös marketteja tulee hyödynnettyä. Erikoismyymälöistä asioin eniten Ruohonjuuressa.
Nuorempana hinta oli suurimpia vaikuttavia tekijöitä ostopaikan valinnan suhteen, nykyään hinnan merkitys on vähentynyt ainakin edullisemmissa tuotteissa, eikä parin euron säästöllä ole niin väliä. Ostan sieltä, mistä minun on helpointa ostaa.
Tähän liittyen kysyin myös Instagramissa, millä perusteella valitsette ostopaikkanne ja mikä syy vaikuttaa eniten valintaan.
Vastaukset olivat seuraavat:
Näiden jakautuminen hieman yllätti minut. Hinta-perusteen päätyminen ykköseksi oli aika lailla selvä juttu, mutta olisin odottanut asiantuntevuuden sijoittuvan korkeammalle.
Siksi halusinkin laajentaa keskustelun myös tänne blogin puolelle, jossa teitä seuraajia on enemmän. Mitä te vastaisitte?
Millä perusteella te valitsette paikan ja kanavan, josta ostatte kosmetiikkanne? Onko asiantuntevuudella todella näin vähän merkitystä?
Toisaalta vastaukset heijastavat tottumuksia sellaiselta kuluttajaryhmältä, joka on jo lähtökohtaisesti keskivertoa tiedostavampi ihonhoitotuotteiden suhteen, eikä ehkä kaipaa niin paljon apua. Uskoisin, että Karkkipäivän kanavia seuraa juuri tällaisia ihmisiä. Jos kyselyn olisi tehnyt vaikka Savon Sanomien somessa, vastausten jakaantuminen olisi saattanut olla erilainen. :)
Myymälöissä tuotteiden hipelöinti on ihanaa, ja teen selvästi enemmän spontaaneja mielijohdeostoksia kuin verkossa.
Minulla myyjä-taustaisena on tietysti toive, että ihmiset hyödyntäisivät enemmän myyjien asiantuntemusta (ja työllistäisivät meitä..! 😄❤️), mutta samalla ymmärrän todella hyvin nettikauppojen helppouden ja verkkotilaamisen ilon. Olenhan myyjän ohella myös se entinen postimyyntiaddikti...
Olen viimeisen parin vuoden aikana alkanut tunnistaa muutoksia, joita minussa on tapahtunut sosiaalisesti. Muutos on kulkenut mukana jo pidempään, mutta vasta nyt olen alkanut kiinnittää siihen tarkemmin huomiota.
Minusta, megasosiaalisesta ja ihmisiä rakastavasta "eijavilppaasta", on selvästi tulossa introvertti.
Ainakin introvertimpi.
Oivallus on hämmentänyt minua. Miksi tämä tapahtuu..?
Olen syntynyt suunnilleen tietokirjaesimerkiksi ekstrovertistä henkilöstä. Yläasteella sain lempinimekseni Eija Vilpas, koska olin se koulun rempsein ja puheliain tyyppi. (Käheä äänikin muistutti Vilpasta..!) Olen aina rakastanut ihmisten seuraa ja kanssakäymistä muiden kanssa. Juttelua, ajatusten ja kokemusten vaihtoa, muilta ja muista oppimista, jakamista, yhdessäoloa. Sosiaalisuus on ollut yhtä kuin minä.
Teininä tai nuorena aikuisena ei ollut mitään rajaa sille, kuinka paljon jaksoi olla muiden seurassa. Muiden kanssa halusi olla - sitähän eläminen oli.
Mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä pienempään rooliin sosiaalinen kanssakäyminen on kutistunut. Tämä on tietysti ymmärrettävää elämänvaiheiden näkökulmasta: monella sosiaaliset kontaktit vähenevät siinä vaiheessa kun perustaa perheen, ja entinen kaveriaika omistetaan lapsille ja puolisolle. Joskus työurakin voi viedä vähemmän sosiaaliseen suuntaan, kun tekee pitkää päivää ja työ saattaa nousta prioriteetiksi. Vaikka en itse perustaisi perhettä, kaverit voivat perustaa, ja se vähentää luonnollisesti sosiaalisia kohtaamisia.
Ylipäänsä kaikkein sosiaalisin vaihe elämässä liittyy monilla nuoruuteen ja opiskeluvuosiin, aikaan, ennenkuin vakiinnutaan. Kaikki tämä makes sense. Iän myötä vähentyvä sosiaalisuus ei varmasti ole täysin epätavallinen imiö.
Minullakin epäsosiaalistuminen liittyi varmasti yhdessä vaiheessa työlle omistautumiseen. Ja parisuhteeseenkin; sitä vietti aikaa enemmän kotona kuin ulkona riennoissa.
Mutta nykyinen sosiaalinen tunnetilani on jotain muuta kuin edellä kuvailtu.
Se on syvempi muutos tarpeessani olla yhteydessä muihin vs. olla yksin.
Aloin joitain vuosia sitten hiljalleen tunnistaa, että väsyn sosiaalisissa tilanteissa ja viihdyn yhä enemmän yksinäni. Ja lopulta: että tarvitsen aikaa yksin - paljon aikaa. Jotta palaudun.
Oivalsin, että Kreikan matkani ovat yksi ilmentymä tästä sisäisestä muutoksesta. Käyn Kreikassa yksin, koska tarvitsen sitä. Juuri sitä, että saan "luvan kanssa" olla vailla sosiaalisia velvollisuuksia monta viikkoa. Saattekohan kiinni siitä, mitä tarkoitan.
(Toki näihin matkoihin liittyy vapautuminen muistakin kuormittaviksi kokemistani asioista, ennen kaikkea sisäisistä.)
Minusta tuntuu yhä kasvavassa määrin, että mun omissa ajatuksissa ja sisäisissä prosesseissa on niin paljon "seuraa", että muut ihmiset ovat välillä liikaa. Siinä missä sosiaalisuus toimi nuorempana palauttavana aktiviteettina työlle tai opiskelulle, nyt tarvitsen palautumista sosiaalisuudesta.
Jopa oma kumppani saattaa välillä kuormittaa.
Nämä oivallukset ovat olleet hämmentäviä ja kipeitäkin. Mitä minulle on tapahtumassa? Miten ihmisetkin muka voivat uuvuttaa...?
Tuntuu, että ympärillä (ja sisällä) on niin paljon kaikkea, että kuppi menee helposti yli. Tarvitsee pakopaikkaa ja palautumista elämän tahdista ylipäänsä.
Vain yksin ollessa pystyn kunnolla rauhoittumaan ja palautumaan. Yksin ollessa olen olemassa vain mulle, eikä tilaan liity mitään odotuksia ja velvollisuuksia. Tuo huoneeseen yksikin muu ihminen, vaikka se olisi äitini tai sisareni, ja koko tunne muuttuu. Pitää huomioida myös se toinen. Täydellinen palautuminen on minulle sitä, että huomiota ei tarvitse jakaa mihinkään muuhun.
Juuri huomion jakaminen on keskeinen tekijä mun uupumisessa. Nuorempana tätä ei tarvinnut miettiä tai edes tiedostaa, koska ärsykkeet ympärillä olivat tasapainossa, ja huomio riitti kaikelle tarvittavalle. Kaverit olivat omassa huomiolokerossaan, asiakkaat ja työtehtävät omassaan, TV-ohjelmat ja viihde omassaan jne. Lokeroita oli kerralla auki vain yksi tai kaksi.
Nykyään huomiota vaativia (tai kutsuvia) asioita on niin paljon, että lokerot ovat menneet päällekkäin ja monen kansi on auki ja tajuntaan suihkuaa samanaikaisesti valtavasti huomiosta kilpailevia asioita.
Seuraus: uuvumme. (Tämä ei ole vain mun ongelma. Kognitiivinen uupumus on jo globaali ilmiö.)
Kuormituksen seurauksena kukin yksilö tekee omia ratkaisujaan, tiedostettuja tai tiedostamattomia, ärsyketulvan karsimiseksi.
Mulla seuraus on ollut yksin oloon hakeutuminen.
.
Kaipuu ihmisten pariin ei ole poistunut minusta. Tykkään ihmisistä, ihmiset ovat kiinnostavia. Saan edelleen sosiaalisista kohtaamisista iloa ja voimaa - olen yhä se iloisesti pälpättävä "eija", jonka koko olemus herää antoisassa keskustelussa tai asiakaskohtaamisissa.
Sosiaalisuus vain täytyy annostella sopivasti. Mun täytyy saada olla yksin. Aika paljonkin.
Kutsutaanko tätä sitten ehdolliseksi ekstroverttiydeksi...? Vai osa-aika-introverttiydeksi..?
