Ateenan kävijät tuntevat varmasti Plakan, vanhan kaupungin alueen.

Plakasta puhuttaessa opaskirjat mainitsevat usein myös Anafiotikan, pienen kaupunginosan Plakan ylärinteellä. Alueella on aivan erityinen tunnelmansa ja arkkitehtuurinsa. Anafiotika on itse asiassa kuin pienois-Kykladit keskellä pääkaupunkia.

Mutta kuinka moni turisti oikeasti löytää Anafiotikan? Kortteli on todellisuudessa yllättävän vaikea löytää, sillä sinne on vain kolme sisäänkäyntiä, joista yksikään ei sijoitu turistien valtaväylille. Itsekin luulin tuntevani Anafiotikan useiden kymmenien Ateenan vieralujeni jälkeen, mutta arvatkaas mitä - löysin korttelin ihan vahingossa vasta viime syksynä...! Alue, jota olin luullut Anafiotikaksi, olikin ylä-Plakaa.

Olin löydöstä niin haltioissani, että minun piti saman tien kirjoittaa siitä teille juttu. Mutta, kun minulla on tämä "luksusongelma" eli liikaa materiaalia ja ideoita blogipostauksiin, niin Anafiotika sai jäädä odottamaan tähän syksyyn. Näin kävi kreikkalaisen ruokakatsauksenkin kanssa, joka ilmestyi vuoden viiveellä. :)

Mutta nyt; annan teille avaimet Anafiotikaan. Jos koskaan tulette Ateenaan ja haluatte tehdä persoonallisen kävelyn jonnekin pois turistikeskustasta, Anafiotika on ehdoton.

Merkitsin karttaan Anafiotikan sisäänpääsyreitit kirjaimilla.

A on kaikkein "vaihtoehtoisin" ja oma suosikkini, sijaitsee Pritaniou- ja Stratonos-katujen kulmassa.

B on viehättävin ja "vähiten pelottava" :D sisäänkäynti Stratonos-kadun toisesta päästä. Pääset tänne kulkemalla Plakasta ylös suosittua ravintolakatua Thespidosta (yksi Plakan pääkaduista, Kydathineon, muuttuu Thespidokseksi Adrianou-risteyksen jälkeen). Käänny Thespidoksen yläpäässä heti jyrkästi oikealle ja tulet Akropolin reunaa kulkevalle Stratonos-kadulle (moni ei tajua kääntyä tästä koska katu  näyttää tyhjältä eikä vaikuta millään lailla kiinnostavalta.) Se vie sinut suoraan Anafiotikaan.

C-sisäänkäynti on Akropolin toiselta puolelta kukkulan reunaa seuraavalta Theorias-kadulta. Käänny Theoriakselta jyrkästi ylöspäin, katu muuttuu kapeammaksi, Anafiotikan korkeimmalla kohdalla kulkevaksi poluksi. Voit laskeutua tältä polulta mitä tahansa portaita, niin pääset Anafiotikaan. Ränsistyneet, töherrellyt ja rikkaruohoja kasvavat portaat näyttävät erittäin epäilyttäviltä, mutta sinne vain :) Kortteli on turvallista aluetta.

Tässä on oma lempparisisäänkäyntini eli A. Juuri tästä menin sisään kun vahingossa löysin Anafiotikan. Katu on Pritaniou, ylin karttaan merkitty ja nimetty katu Plakassa.

Koska tykkään samoilla kaiken maailman epäilyttävänkin näköisillä alueilla ja etsin aina kaikkea kuvauksellista, päätin kääntyä Pritanioulta lähtevälle porrasmaiselle "kadulle" ränsistyneen graffiti-charmin houkuttamana.

Eli tästä. Porraskatu on nimeltään Stratonos, ja on ainoa Anafiotikan läpi kulkeva katu jolla on nimi. (Tämä selvisi minulle vasta myöhemmin, en vielä kadulle kääntyessäni tiennyt että tulisin päätymään kätkettyyn Anafiotikaan :D)

Tulisiko teille mieleen kääntyä tästä? No ei varmasti kovinkaan monelle turistille, siksi Anafiotika jääkin monelta löytämättä.

Kävele suoraan eteenpäin oikeanpuoleisen kuvan kapeaa käytävää.

Eli tätä.

Tulet tämännäköiselle graffitien reunustamalle käytävälle.

Kun käännyt graffitikäytävän kulmasta, tulet rauniopihalle. Rohkeasti eteenpäin vain portaisiin :)

Jatka portaita ylös ja eteenpäin kapeaa, käytävämäistä, muurin reunustamaa katua.

Tämä raunioalue Anafiotikasta on täysin hylättyä, mutta ainakin päiväsaikaan täysin turvallinen. Olen ensikävelyn jälkeen kulkenut reitin lukuisia kertoja eikä täällä hengaile koskaan ketään "epäilyttäviä" tyyppejä vaan kadut ovat tyhjiä ja hiljaisia.

Kapealta käytäväkadulta putkahdat yhtäkkiä...

...tällaiseen maisemaan. Valkoiseksi kalkittuja taloja Kykladien tyyliin ja paljon kukkaistutuksia.

Voisiko olla suurempaa kontrastia graffitien peittämään kortteliin jonka läpi juuri kuljit? Juuri tämän kontrastiefektin vuoksi "raunioreitti" Anafiotikaan on suosikkini :)

Tulet kadunkulmaukseen jossa on kyltti "Acropolis". Mene kyltin osoittamaan suuntaan kahden rakennuksen välistä (kuvassa).

Tulet mitä ihastuttavimpaan kortteliin, "pikku-Anafiin", ja Ateena tuntuu yhtäkkiä kovin kaukaiselta. Olet valkoiseksi kalkittujen talojen keskellä, ihan kuin pienessä saaristokylässä

Kaupunginosa on rakennettu 1840-luvulla, ja sen nimi tulee Kykladien saariryhmään kuuluvasta Anafin saaresta. Anafiotika --> "pikku-Anafi". Anafilta ja muilta Kykladien saarilta tuli Ateenaan paljon työmiehiä rakentamaan uutta asuinaluetta, ja he rakensivat omat kotitalonsa Kykladien tyyliin.

Vielä tänäkin päivänä korttelissa näkee Anafi-julisteita joidenkin rakennusten ulkoseinillä.

Jos menet ylös mitä tahansa portaita tai kapeaa katua, tulet Akropolin reunaa seuraavalle Anafiotikan "yläkadulle". Täältä on upeat maisemat Ateenan keskustaan ja Lykavittos-kukkulalle.

Täältä tapaa usein kaveriporukoita picnicillä ja viinilasien kanssa nauttimassa rauhallisemmasta "alternative"-Ateena-kokemuksesta maisemineen, ilman turistien hälyä.

Jos Pritanioulta lähtevä graffitireitti tuntuu liian epäilyttävältä, kokeile sisäänkäyntiä B Stratonoksen toisesta päästä.

Kun käännyt Stratonokselle aiemmin mainitulta ravintoloiden reunustamalta Thespidos-kadulta, tulet aukiolle, jonka reunassa on pieni valkoinen kirkko. Kyltissä lukee "Church of Ayios Georgios of The Rock". Voit joko kääntyä kirkon vierestä vasemmalle rinteeseen johtavia portaita ja pääset Anafiotikan yläkadulle eli maisemareitille, tai jatkaa kirkolta suoraan eteenpäin, jolloin edessä on tämä katu:

Katu johtaa samaan pisteeseen mihin putkahdat rauniokaduilta.

Anafiotkan kaduilla ei ole nimiä lukuunottamatta tämän kadun alapuolella kulkevaa, samansuuntaista, ränsistyneempää katua, joka on jatkoa Thespidosin kulmasta alkaneelle Stratonos-kadulle. Katu johtaa portaille Pritaniou-kadun kulmaan.

Anafiotika on niin pieni alue, että täällä ei tarvitse pelätä eksyvänsä vaikka kaduilla ei olekaan nimiä.

Jos menet ylös päin, tulet aina lopulta Anafiotikan yläkadulle Akropolin rinteen reunaan, jos taas menet alaspäin, päädyt raunioreitille tai Stratonokselle, jotka vievät sinut takaisin Plakaan.

Eikö ole kaunista? Aivan erilaista kuin muualla Plakassa tai Ateenassa ylipäänsä. Jotkut Anafiotikan "kadut" ovat niin kapeita, että niitä pitkin on enemmänkin hivuttauduttava kuin käveltävä, mutta katuja ne tosiaan ovat ja vievät sinut aina uusille portaille ja käytäville. Saattaa tuntua yksityisyyden rikkomiselta kulkea niin lähellä ihmisten ovia ja ikkunoita, mutta korttelin asukkaat eivät häiriinny siitä, että puikkelehdit heidän kotiensa keskellä.

Anafiotikan tunnelma on vain koettava! :) Ravintoloita tai kahviloita täällä ei ole, mutta tee niinkuin paikalliset ja ota eväskorin mukaan ja pysähdy yläkadulle nauttimaan maisemista.

.

Kuvasin viime syksynä myös pienen Anafiotika-videon, jossa näkyy ehkä parhaiten korttelin rakenne pikkuruisine, kapeine käytävineen:

Perinteeksi muodostunut katsaus matkakosmetiikkaan :)

10 kilon käsimatkatavaralaukustani kosmetiikka ja kauneudenhoitoon liittyvät härpäkkeet vievät tilaa 2 x litran kokoisen minigrip-pussin verran. Tai yhden ja puolen, toinen (jossa ei-nestemäiset) ei ole täynnä.

Aloitetaan meikeistä.

Mukaan päätyi yhteensä kuusi eriväristä rajauskynää. Viime vuonna huomasin kaipaavani lisää värejä kun mukana oli vain ruskea, turkoosi ja sininen kynä.

Peiteaine vaihtui ensimmäistä kertaa Dermablendin tummimpaan sävyyn, sillä rusketun aika voimakkaasti eikä Suomen oloissa käyttämäni sävy ole koskaan sopinut mun Kreikka-iholle. Silti en ole jostain syystä muistanut tai vaivautunut päivittämään peiteainetta rusketuksen tasolle. Nyt muistin, että minullahan on nuo mainiot Dermablend-peittarit, joiden tummin sävy #35 Sand sopii erinomaisesti ruskettuneelle iholle. Siinä on vieläpä suojakerroin 30, eli mitä parhain tuote näihin olosuhteisiin.

Ja tuo Elizabeth Ardenin purkkiin siirretty silmämeikinpohjustusaine... Muistatteko, kun kerroin siitä toukokuussa? Purkkiin siirretty jämä ei ole a) vieläkään lopussa eikä b) edelleenkään millään lailla kuivahtanut. Niin mahtava tuote!!

MACin maskarasta on tulossa pian oma arvostelunsa. On ainakin 100 x mieluisampi matkaseuralainen kuin viime syksynä mukaan valikoitunut Jane Iredalen ripsari joka on ehkä huonoimpia koskaan kokeilemiani maskaroita.

Biothermin littanat Sun Vivo -purkit ovat mitä oivallisimpia matkakosmetiikkapakkauksia. Tällä kertaa sen sisällä on Puhas Loodus -mustikkapuhdistusgeeliä.

Cliniquen epäkäytännöllisempi (koska lieriön muotoinen) Take The Day Off -pullo puolestaan kätkee sisäänsä Garnierin misellivettä, jolla poistan silmämeikin. Natural Coden silmämeikinpoistogeeli on nyt vihdoin loppunut.... (nyyh). Siksi Garnier.

Kuorinta on aivan ehdoton juttu matkallakin, ja littanan purkkinsa ansiosta mukana on kesäkuusta saakka kulkenut Clarinsin Gentle Refiner.

Kasvovesi on tuttuun tapaan Cliniquen Mild Clarifying, Clarinsin minipulloon lorautettuna. Tuollainen 10 ml minipullo riittää kummasti monen monta viikkoa.

Täälläkin tuttua kamaa. Hymyilyttää kun teistä moni osaa jo varmaan ulkoa mun matkakosmetiikkarutiinin ja -tuotteet :D

Eli korkea suojakertoiminen voide huulten ympäryksen melasma-alueelle (käytän tätä myös silmänympäryksillä), ja koko kasvoille sitten matalampi suojakerroin. Biothermin pullossa Clarinsin aurinkovoidetta. Kömpelön muotoinen Clarins-tuubi sai jäädä kotiin.

Ja kuten EkoPharma-postauksessa tuli hehkutettua, ainoana kasvojen kosteustuotteena mukaan lähti EkoPharman Tyrni-silmänympärysvoide, jota käytän koko kasvojen iholla. Luulen, että voiteen appelsiinisesta tuoksusta muodostuu tämän matkan "signature-tuoksu". :)

Hiustuotteet: tutut Casting-hoitoainepakkaukset, tällä kertaa täytettynä Aubreyn Rosa Mosqueta -hoitoaineella.

Shampooksi valikoitui kuin valikoituikin lopulta ei-nestemäinen, koska litran pussiin ei olisi enää mahtunut shampoota. Ma Provencen palashampoo ei ole saippuaa, vaan sulfaattipitoista, kiinteään muotoon tehtyä "perusshampoota". Lähmätukka à la 2013 ei todellakaan enää ole tavoitteena...! :)

Kynsijutut.

Muita härpäkkeitä. Creme Intexillä nitistetään näppylät (joita hiessä ja aurinkorasvassa kylpevään naamaan on jo ehtinyt pompsahdellakin viikon aikana), Kuopion torimarkkinoilta ostetulla Pihkavoiteella hoidetaan haavat (erinomainen tökötti!!), tiskiaineella puhdistetaan silmälasit.

Tällä kertaa huulirasvoja lähti mukaan kaksi, viime vuodesta viisastuneena.

Nuo pikkuiset, violetit, mehiläiskuvioidut Tweezerman-pinsetit on jotain niin suloista...! Olen ne muinoin saanut blogin kautta. En ole juuri tuolla kuviolla varustettua nähnyt missään myynnissä.

Matkakoon raspi on muuten iHerbin kylkiäisiä! :D Sieltä saa välillä kaupanpäällisrihkamana hyödyllisiäkin juttuja. Esim. iHerbin pyykkipojat on ihan parhaita avattujen jauho- ja kahvipussien sulkijoita. :)

No mutta - - entäs kroppajutut?

"Eikö sulla ole mukana suihkugeeliä tai vartalovoidetta?"

Ei. En pakannut niitä mukaan, koska....

....minulla on Ateenassa jemmattuna oma Kreikka-kassi! :) Joku kenties muistaakin tämän ah-niin-ruman-mutta-käytännöllisen hankinnan viime syksyltä.

Olen joka syksy ostanut paikan päällä jonkun halpiskassin jossa kuljetan kaikkea sitä mikä ei mahdu käsimatkatavaralaukkuuni; Suomesta mukana tulleita kylmemmän sään vaatteita (päällä lentokoneessa), ruokatavaroita (kyllä, saarelta toiselle kulkee mukana myös elintarvikkeita) ja paikan päällä hankittuja kosmetiikkatuotteita. Viime syksynä tajusin, että tyhmähän minä olen kun olen ennen heittänyt laukun menemään Suomeen palatessa,  kun täällä kerran asuu kavereita joiden nurkkiin laukku mahtuu mainiosti säilöön.

Laukun sisällä odotti läjä viime syksynä hankittua kosmetiikkaa ja hygieniatuotteita:

Aurinkovoidetta, suihkugeeliä, vartalovoidetta, hammastahnaa, saippuaa, kynsisakset, deodoranttia, jopa kynsilakanpoistoainetta jonka olin ehtinyt unohtaa. (Kuvasta muuten puuttuu käsi- ja jalkavoiteet, ne oli toisella pöydällä kun olin just käyttänyt niitä...)

Apivita-näytteetkin jäi näemmä tänne..!

Yksi laukun sisällöstä kirvoitti erityiset naurut. Kukas se täällä, ellei meidän oma "haisuli"...

...Lushin palashampoo Godiva! Miksi helkkarissa mä olen tämän säästänyt? :D

Kiitos ja näkemiin, Godiva. Meidän ystävyytemme ei oikein ottanut tuulta alleen. :)

*

Eilisaamupäivän omistin ensi viikon reittisuunnitelman pähkäilylle.

Olin viime hetkillä vaihtamassa suunnitelmaa Joonialta tuntemattomammille Kykladeille, aloittaen joukosta Kea-Kythnos-Serifos. Myös Mariannan hehkuttama, suomalaisille varmasti ihan tuntematon Kytherakin alkoi houkuttaa. Jotenkin nuo vähemmän turistilliset paikat vetää mua enemmän puoleensa...

Kythera joutui sitten jäämään huonojen yhteyksiensä puolesta; se sijaitsee ihan erillään muista saarista ja ainoat yhteydet ovat mantereelle (Neapolis, kaukana Ateenasta ja muista satamakaupungeista) tai Kreetan Kissamokseen, ja Kissamoksellekin pääsee vain kerran viikossa keskellä yötä. Kytheraa ei oikein voi yhdistää mihinkään muuhun saareen, Kreetalle päin en ole tällä kertaa menossa.

Vietin tuntitolkulla etsien sopivia laivayhteyksiä ja majoitusta Kealta alkavalle Kykladi-reitille, kunnes väsyin sivujen huonoon informaatioon ja palasin Jooniaan. Täytyy katsoa miten kauan viihdyn Joonialla ja menisinkö Kykladeille sitten lokakuun puolella.

Bussilippu Zakynthokselle on vihdoin hankittu ja lähden matkaan maanantaina. Zakynthokselle, kuten monille muillekin Joonian saarille, pääsee Ateenasta suoraan bussilla (bussi lastataan satamassa lautan kyytiin). Käytin bussiyhteyttä myös vuoden 2012 reissulla mennessäni Korfulle. Ihan kätevää :)

Sain lukijalta kiinnostavan kysymyksen muotoilutuotehaaste-postaukseni kommenteissa:

"Osaatko Sanni, tai joku lukijoista, kertoa suolasuihkeen vaikutuksista hiukseen? Kampaajat ja naistenlehdet aina varoittelevat etelässä lomailijoita meriveden vaikutuksista hiuksiin ja vannottavat huuhtelemaan tukan kunnolla uimisen jälkeen. Miten suolasuihke vaikuttaa hiuksiin, siis kemiallisesti?"

En ollut tätä tullut aiemmin ajatelleeksikaan suolavesituotteiden yhteydessä (kumma kyllä), mutta tottahan se on, meriveden vaikutuksia hiukseen ei pidetä mitenkään ainakaan kuntoa kohentavana. Silti suolaveteen pohjautuvat muotoilutuotteet ovat supersuosittuja.

(No, niin on toisaalta föönauskin. ;))

Luonnon luoma suolavesi-tuulitukka Androksella :)

Otin yhteyttä SIM Sensitiven kemistiin Vesa Rämöön, jota olen haastatellut blogissa aiemmin. (Kiinnostavan haastattelun voit lukea täältä: Henkilökuvassa kosmetiikkakemisti osa 1 (koulutuksesta, työtehtävistä ja tuotekehittelystä)  ja osa 2 (vastauksia lukijoiden kysymyksiin).

Rämö kertoi suolaveden vaikutuksesta näin;

"Suola imee itseensä kosteutta eli kuivattaa hiusta jonkun verran. Suolan kuivattava vaikutus on luonnollisesti suoraan verrannollinen käytettyyn suolan määrään, ja myös hiustyyppi vaikuttaa.

Useimmiten tämä ominaisuus ei ole suolavesituotteiden käyttäjille kuitenkaan se tärkein tuotteen valintakriteeri eli asia (--> siis kuivattavuus, Sannin lisäys) on tiedossa jo ostopäätöstä tehdessä. Omalle hiukselle ja halutulle tyylille soveltuva suolasuihke löytyy vain kokeilemalla, sillä tuotteiden koostumuksissa on melko suuria eroja."

Pyysin Rämöä kertomaan myös SIMin valmistamien suolavesisuihkeiden koostumuksesta.

Rämön mukaan heidän suolasuihkeissaan "rapsakkaa, tuuheaa ja mattaista beach-lookkia antaa suolan sijaan lähinnä pitopolymeeri polyacrylate-22, joka antaa suolamaisen efektin hiukseen kuivattamatta sitä. Varsinaista suolaa tuotteissa on vähän ja sen määrä on verrannollinen ns. perusshampoissa käytettäviin määriin, joissa suolaa käytetään tuotteen koostumuksen paksuntamiseen".

Noniin. Taas olemme oppineet jotain uutta hiustuotekemian alalta. :) Suodaan nyt SIMille tästä mainos, ja pitäkääs siis silmät auki ainesosalle polyacrylate-22, (ja siihen miten korkealla varsinainen suola on incissä) jos etsitte vähemmän kuivattavaa suolavesisuihketta. ;)

Kiitos lukijalleni Paulii'lle kiinnostavan pointin esiintuomisesta. Halusin julkaista Rämön vastauksen omana pikkupostauksenaan, koska arvelin tiedon kiinnostavan muitakin lukijoita. :)

.

Mulla taitaa tällä hetkellä olla luontainen "hiki-suurkaupunkisaaste-tukka-look".... ^_^ Täytyy myöntää, että näilläkin saa tukkaan jonkinlaista havaittavaa tuuheutta :D