Ainakin minulle. ;)

(Samalla voisin muutenkin kertoa salaattien maailmasta Kreikan ravintoloissa.)

Mutta ensin: horiatiki. Eli kreikkalainen salaatti.

Horiatiki tarkoittaa "kylänmukaista" eli perinteistä, (c)hora = kylä. Horiatiki on Kreikassa yhtä selvä osa ateriaa kuin meillä, hmm, mikähän se voisi edes olla? Joku vihreä salaatti?

Mikä minua nyppii suomalaisissa kreikkalaisissa ravintoloissa, on horiatikin epäoikeaoppinen ja sanalla sanoen halvennettu koostumus. Eikä muunnos jää pelkästään kreikkalaisiin ravintoloihin, vaan tilasitpa kreikkalaisen salaatin missä ruokapaikassa tahansa Suomessa, saat sen vesitettynä.

Oikeaoppinen kreikkalainen salaatti koostuu näistä:

Kurkku, tomaatti, vihreä paprika (nimenomaan vihreä), punasipuli (nimenomaan puna ;)), oliivit ja feta. Siinä raaka-aineet horiatikiin.

Mausteeksi oreganoa ja kastikkeeksi oliiviöljyä.

Juuri nämä ainesosat yhdessä luovat horiatikille sen ominaisen maun. Jätä yksikin pois, niin salaatti ei ole ihan horiatiki. Jos vaikka vain vaihtaa paprikan punaiseen, maut eivät toimi samalla lailla yhteen.

Jep, hyväähän se on muullakin paprikalla ;) Mutta ei sama asia.

Joskus Kreikassa tapaa versioita, joissa on oliivien sijaan tai lisäksi kapriksia, tai koristeen ominaisuudessa peperonia (aika harvinaista, mutta esim. Thymaloksen versiosta niitä löytyi).

Salaatin rakenteeseen kuuluu myös ainesten suurpiirteinen pilkkominen, ne ovat kulhossa isoina, mehevinä lohkoina ja feta yhtenä palana kasvisten päällä. Aineksia on runsaasti, jopa niin paljon että yksi horiatiki käy usein omasta ateriastaan.

Tilaa sama salaatti Suomessa, ja se tulee melkein aina vihreällä salaattipohjalla. Oletteko huomanneet? Suomessa vihreä salaatti (usein halvin mahdollinen eli jäävuorisalaatti) muodostaa suurimman osan salaatista, ja salaatinlehtien seassa on pilkottuna vähän tomaattia, kurkkua ja paprikaa. Oliivit ja/tai sipuli saattavat usein puuttua. Ja feta on lähes aina kuutioitua, kumimaista "salaattijuustoa", ei aitoa fetaa.

Jonkun mielestä on varmasti pikkusieluista ärtyä tällaisesta. Mitä väliä? Mutta minä ärryn, koska horiatikin klassinen maku vesittyy salaatinlehdillä. Ne eivät kuulu kreikkalaiseen salaattiin. Lisäksi ärryn, koska salaatinlehdet muuttavat horiatikin vähemmän ruokaisaksi, ja koska veikkaan, että niiden funktio on edullistaa salaatti = vähemmän kustannuksia ravintolalle. Täytä kulho isoilla tomaatti-, kurkku- ja paprikalohkoilla, on tuloksena tietysti kustannuksiltaan kalliimpi annos kuin höttöisillä, kivasti tilaa vievillä salaatinlehdillä täytetty lautanen.

Noniin. Mutta se horiatikista. :)

Salaatit Kreikassa.

Suuressa kreikkalainen keittiö -jutussani kerroin, kuinka Kreikassa 'salaatti' on paljon laajempi käsite kuin meillä, sisältäen mm. kaikki ylläolevassa kuvassa näkyvät ruoat (takimmaisena olevaa pinaattipiirasta lukuunottamatta).

'Salaatti' voi siis olla meille tuttu salaatinlehdistä ja muista perinteisistä salaattivihanneksista tehty sekoitus, mutta se voi olla myös tahna, pyree tai dippi tai lämmin kasvislisuke kuten lautasellinen keitettyä punajuurta tai höyrytettyä kesäkurpitsaa. Käytännössä mikä tahansa lämmin tai kylmä kasvislisuke on kreikkalaiselle 'salata'.

Ajattelin jakaa muutaman sanan salaatin valinnasta Kreikassa ruokaisuutensa näkökulmasta. Täällä nimittäin salaatin koko, koostumus ja hinta eivät kulje minkäänlaisessa loogisessa synkassa.

Jos salaattijorinat eivät kiinnosta ja skippaat mielelläsi loppupostauksen, niin postauksen ydin on tässä: hinta-laatu-ruokaisuus-suhteeltaan ei ole horiatikin voittanutta. Se maksaa 4-6€, ja sisältää hintaansa nähden kiistatta kaikkein eniten syötävää. Kerran laskin, että horiatikissani täytyi olla ainakin neljä isoa tomaattia. Aina en edes jaksa syödä kaikkea. Salaatin päällä lepäävä fetapala on sekin useimmiten erittäin reilu kimpale.

Mutta tilaapa joku muu salaatti...

Tässä esimerkiksi pääruokalistalta tilattu mustekala-linssi-salaatti. Hintaa 15,90€, eli todella kallis kreikkalaisen ravintolan annokseksi. Kun annoksessa on seafoodia, hinta pompsahtaa heti. Katkaravut nostavat salaatin aina korkeimpaan hintaluokkaan, mustekala tulee heti seuraavana.

Salaatin koostumus: muutama vihreä salaatinlehti ja keko linssejä, joiden seassa muutama toisiaan etsivä kuutio kurkkua ja paprikaa. Mustekalaa salaatista oli vaikea löytää tai maistaa, kai sitä oli jokunen ihan pieneksi leikattu pala jossain linssikeon uumenissa.

Jäikö nälkä? Todellakin.

Tässä erilliseltä Salaatit-listalta tilattu annos, eli pääruoaksi luokiteltava, hintaa 9€. Hyvin tyypillinen esimerkki pääruokasalaatista.

Mediterranean Salad -niminen annos sisälsi menun mukaan vihreän salaattipohjan, punakaalia, grillattua munakoisoa, aurinkokuivattua tomaattia, paprikaa ja fetaa. Kuulostaa hyvältä, eikö? Välillä menen siihen lankaan, että tilaan näitä vihreän salaattipohjan pääruokasalaatteja (kun vaihtelukin kiinnostaa), mutta petyn aina.

Kuten näkyy, annoksesta 80% muodostuu vihreästä salaatista ja punakaalista, jota on lautasella hyvin ilmavasti siroteltuna = vatsantäyttöarvo minimaalinen. Entä grillattu munakoiso? Salaatinlehtien alla on muutama ohut koisoviipale. Paprikaa ja aurinkokuivattua tomaattia on myöskin hyvin niukanlaisesti. Fetaa muutama kuutio.

On se hullua. Saman ravintolan horiatiki maksaa 4,50€ eli puolet vähemmän, ja sisältää arvoltaan 10 kertaa arvokkaammat ainesosat. Puhumattakaan täyttävyydestä. Sama kuvio lähes kaikissa ravintoloissa.

Tässä puolestaan on alkuruokasalaatti, hinnaltaan 4€. Löytyi ruokalistalta nimellä Seasonal Salad, ja sisältää vihreää salaattia, kurkkua, tomaattia, porkkanaa ja oliiveja. Ruokaisuusavoltaan aivan vastaava kuin edellisen kuvan Mediterranean-salaatti.

Panee suomalaisasiakkaan kovasti miettimään, millä kummalla Mediterranean-salaatin hinta perustellaan.

Kreikkalaisravintoloiden epälooginen logiikka tuntuukin olevan: kun ruoka on Orektika/Mezedes-listalla, se on halpa, vaikka olisi saman kokoinen tai suurempi kuin pääruokalistan annos.

Suosi siis alkuruokalistaa ;)

Myös lämpimien alkuruokasalaattien ruokaisuus on mitä parhain. Tässä yksi lempiannoksiani ja kreikkalaisten tavernoiden vakkareita, grillattuja kasviksia balsamicokastikkeella. Joskus annos tulee halloumin kanssa, useimmiten ei. Halloum-versio maksaa yleensä noin 7€, pelkät kasvikset 5-6€.

Ruokaisuusarvo on lähes yhtä hyvä kuin horiatikissa. Argostolin Arhontikon-ravintolassa annokseen kuului poikkeuksellisesti myös perunaa, klassinen sekoitus koostuu munakoisosta, sipulista, kesäkurpitsasta ja paprikasta. Joskus mukana on myös sieniä = yhä vain parempaa :)

.

Tämä annos, Manouri-salaatti, maksoi 10€. Jälleen, ainoa ruokaisa ainesosa on juusto.

Vihreä salaatti on näppärä keino tehdä annoksista kookkaan ja näyttävän näköisiä, samalla kun annoksen kustannukset pysyvät alhaalla. Kun annos koostuu lähes pelkästään vihreästä salaatista, odottaisi hinnankin tietysti kuvastavan tätä, mutta niin ei ole. En koskaan lakkaa ihmettelemästä tätä, mutta bisness is bisness.

Manouri on halvimpia arkijuustoja Kreikassa, kilohinta 6 euron luokkaa. Kun tällainen annos myydään 10 eurolla, tulisi horiatikin hinnan olla ainesosiensa puolesta 20 euroa. Silti se on aina listan kaikkein halvin juustoa sisältävä salaatti. Juustottomat kaali- ja kurkku/tomaattisalaatit ovat kaikkein edullisimpia. Jos et tykkää fetasta ja mieli tekee ihan perussalaattivihanneksia, tilaa Tomato-Cucumber Salad. Saat kolmella eurolla suuren kulhollisen tomaattia ja kurkkua, usein mukana voi olla vähän paprikaa ja oliiviakin.

Itse asiassa, jos haluaa ruokaisan salaatin juustolla, kannattaa tilata listalta erikseen kaali- tai tomaattisalaatti (3€) ja juusto (3-4€). Hinta jää alemmaksi kuin pääruokasalaatin, mutta saat enemmän ruokaa :)

Seafood Salad. Tällä Naoussan sataman kalatavernassa nautitulla annoksella oli hintaa 12,50€. Huomattavasti parempi investointi tällä kertaa kuin ylempänä ollut mustekala-linssiviritelmä.

Annoksiin vaikuttaa luonnollisestikin myös ravintolan tyyli. Mitä hienostuneempi paikka, sitä pienemmät annokset. Mustekala-linssisalaatin tarjonnut ravintola Ithakalla pyrkii olemaan ns. vähän tyylikkäämpi estiatorio. Tavallisessa tavernassa saat useimmiten aina parempaa vastinetta rahoillesi. Paitsi kun on kyse niistä vihreän salaattipohjan pääruokasalaateista... ;)

Lopuksi: leipäyllätykset salaateissa.

Monia tämä ei tietenkään haittaa, mutta mikäli ei halua salaattinsa sekaan leipää, kannattaa pitää silmät auki sanoille dakos ja paximadi.

Nämä ovat kostutettuja, korppumaisia leivänpaloja, erityisen suosittuja Kreetalla mutta hyvin yleisiä myös muualla Kreikassa. Joskus leipä-lisää ei edes mainita salaatin tiedoissa, kuten kuvan tomaatti-kritamo-mizithra-salaatin kohdalla. (Kritamo = merenrannassa kasvava villivihannes, mizithra = anthotiron tapainen mutta vielä pehmeämpi tuorejuusto).

Salaatti kootaan leipäpalojen päälle, joten leivät on toki helppo jättää syömättä, mutta ne voivat joissain tapauksissa muodostaa jopa puolet salaatin tilavuudesta. Tämä on hyvä tietää jos ei syö leipää eikä mielellään maksa turhasta ainesosasta.

Muuten tuo kuvan salaatti oli yksi reissun parhaimmista... Niin ihanan raikas yhdistelmä "meriyrttiä", marinoitua tomaattia ja hapokasta mizithraa...

.

Mutta perus-horiatikiinkaan ei koskaan kyllästy. Tavallinen kreikkalainen syö sitä melkein joka päivä.

Nyt keksin mikä meillä suomalaisessa ruokapöydässä vastaisi horiatikia - ruisleipä. Kummatkin yhtä olennainen osa maansa ruokakulttuuria.

.

P.S. Kaverini jakoi äsken Karkkipäivän Facebook-sivulla vinkin kuvan kera Espoon Haukilahdessa rannalla sijaitsevasta kreikkalaisesta kahvilasta, jossa horiatiki tarjoillaan täysin oikeaoppisena ja mitä muhevimpana! Ei näemmä koossa kursailla! :)

Tästä tuli mieleen, että kertokaa ihmeessä vinkkejä jos tiedätte muuallakin päin Suomessa sijaitsevia paikkoja, joissa saa kunnollista kreikkalaista salaattia! :)

Niin sitä tilanteet muuttuvat hetkessä.

Mietin pitkään Paros-viikon aikana, mille saarelle vielä lähtisin. Serifos tuli nähtyä, mutta vielä on aikaa ainakin yhdelle uudelle saarelle, miksei kahdellekin. Ios, Amorgos, Kythnos… Pyörittelin aikatauluja ja selasin majoitustilannetta.

Lopulta annoin periksi tunteelle, joka kaikesta saariuteliaisuudestani huolimatta tuntui vahvimmalta – en lähde enää minnekään. Jään Parokselle kotoilemaan. Sillä kodilta Paros todellakin tuntuu, ehkä kaikkein kotoisimmalta kaikista Kreikan saarista.

Vaikea kuvailla sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta, jota tunnen kävellessäni Parikian katuja. Tuntuu, kuin olisin käynyt täällä 10 enkä vasta 3 kertaa. Hassua. Mutta Paros on valinnut minut ja tarttunut minua kädestä otteella, joka on luja ja lämmin.

Voisin kuvitella jääväni tänne vaikka asumaan. Jos jossain päin Kreikkaa pitäisi asua.

Ja hei – Happy Green Cow oli vielä auki tänä syksynä! :)

Nyt kuitenkin istun laivassa tätä kirjoittaessani, Paroksen etääntyessä ikkunoiden takana.

Olin päätökseni jo tehnyt, mutta se joutui eilen illalla rankan koetuksen kohteeksi.

Juttelin illallistavernassa paikan omistajan Yanniksen kanssa. Kun kerroin harkinneeni lähteväni Iokselle, Yannis totesi, ”Oh, Ios would be worth it, it is beauuutiful”.

Ei, älä sano noin kun olin jo päättänyt jäädä… Sain illan aikana kuulla kerran jos toisenkin, että ”Sinun todellakin kannattaisi vielä miettiä…”

Kotia kohti kävellessä muutin sitten mieleni. Lähtisin Iokselle yhdeksi yöksi ja palaisin vielä viikonlopuksi rakkaalle Parokselle.

Istuin kämpillä koneen ääreen etsimään majapaikkaa Iokselta.

Siinä istuessani Facebook-chattiin tuli viesti: ”Wanna come see us in Santorini? We have a very comfortable couch waiting for you..!”

Viesti oli Drew’lta ja Katjalta. (10 pistettä jos joku muistaa missä tapasin Drew’n ja Katjan…!) Tämä pariskunta myi koko omaisuutensa ja lähti vuodeksi kiertämään maailmaa. Tutustuin heihin toukokuun lopussa Sloveniassa ystäväni Natashan häissä.

Drew ja Katja ovat kaltaisiani superspontaaneja matkailijoita, ja olivat vain pari päivää sitten päättäneet ex-tempore lentää Barcelonasta Kreikkaan – minun Facebook-kuvieni inspiroimina..!

Ja nyt sain kutsun tulla sohvasurfaamaan heidän luolataloonsa Santorinille…! (Jep, hekin ovat majoittuneet sellaiseen. Oih.) Kuka voisi vastustaa tuollaista kutsua?

Mikä tämä juttu on Santorinin ja yllätyssohvapaikkojen kanssa..?

Olin ihan kiemurassa. Apua, mitämitämitä… osa minusta halusi edelleen jäädä leppoisaan olotilaani Parokselle. Onhan tässä jo näitä uusia paikkoja nähty kuukauden ajan Joonialla… Osa oli päättänyt lähteä päiväksi Iokselle. Ja nyt osa ei kyennyt löytämään mitään syytä kieltäytyä Drew’n ja Katjan kutsusta!

Vastasin Drew’lle, että nukkuisin yön yli ja päätös olisi toivon mukaan aamulla päässäni.

Ja niin se olikin.

Istun nyt laivalla, joka saapuu tuokion kuluttua Iokselle. Jään sinne yhdeksi yöksi. Huomenna jatkan Drew’n ja Katjan luokse.

Voi Santorini. Kuukausi sitten kirjoitin, että kaipaan sinne niin.

Kai meidän sittenkin oli tarkoitus nähdä tällä matkalla..!

Tämä voisi olla Seinfeld-jakson nimi ja aihe.

Paha haju.

Kuvitelkaa pahin hien haju mitä olette kohdanneet ja kertokaa se kymmenellä.

Sellainen haju tarttui minuun kefalonialaisessa bussissa matkalla Argostolista Samiin kolmatta viikkoa sitten.

Olin istunut bussissa hetken kun aistin sen. Pistävä, todella aivan erityisen paha hien haju. Kuin viikon helteessä muhinut kassillinen jalkapallojoukkueen treenivaatteita sekoitettuna mädäntyneisiin hedelmiin. Mistä se tulee? Takanani ei istu ketään. Eihän se voi minusta tulla..? Apua...!! (**aloin haistella huolestuneena kainaloitani, ei, ei ole hajun lähde**)

Mutta se tulee jostain ihan läheltä...

Sitten nykäisin paitaa selkäpuolelta ja nuuhkaisin kangasta. Haju oli siellä...! Käännyin sniffaamaan penkkiä. Kyllä! Ja voi saamari! Istuin penkissä, johon oli takertunut mitä voimakkain ja vastenmielisin hien haju. Ja nyt hiki oli tarttunut minun vaatteisiini.

Jouduin istumaan kuvottavan hajun seurassa vielä Samin satamassa ja 40 minuutin laivamatkan Samista Ithakaan. Ajattelin, ettei ole mitään järkeä vaihtaa paitaa ennenkuin olisin majapaikassani Ithakalla, mihin minä paidan matkalla laittaisin? Sehän tartuttaisi laukussa hajun muihin vaatteisiin.

Merikapteenin talossa pesin paidan sekä päälläni olleet shortsit samantien. Ennen kuin Dimitriksen pyykkikone lähti pyörimään, haju leijaili voimakkaana koko huoneessani. Hyi helkkari. Olin aivan typertynyt hajun voimakkuudesta. Miten jonkun hiki voi haista tältä, ja olla niin vahva että tarttuu vielä bussin istuimesta muihin matkustajiin..?

Pyykistä tultuaan vaatteet olivat taas "entisensä".

Jonkun aikaa kaikki oli hyvin.

Mutta sitten eräänä päivänä haistoin sen taas.

Mitä ihmettä..? Minne hajua oli saattanut jäädä? Altistuneet vaatteet oli pidetty erillään muista ja pesty välittömästi. Vai olivatko ne sittenkin ehtineet koskettaa jotain toista vaatetta....?

Haistelin hulluna tartunnan saanutta puseroa. Miksi tämä haisee?! Ei kai mun oma hiki muka oikeasti ole alkanut haista tältä..?

Ainakaan en ole koskaan ikinä milloinkaan haistanut itsessäni tai vaatteissani tällaista hajua. Ei kai ihmisen hiki voi yhtäkkiä varoittamatta muuttaa kemiallista koostumustaan ja iho bakteerikantaansa..? Bakteerithan lopulta saavat aikaan hien ominaishajun.

Pesin puseron. Ja muutaman päivän päästä sniffasin hajun taas toisessa vaatteessa.

Sitten tajusin yhdistävän tekijän.

Reppu. Ne vaatteet, joita käytin reppupäivinä, alkoivat haista. Hajun oli täytynyt siirtyä alunperin bussissa "saastuneista" vaatteista reppuuni, ja siitä se nyt levitti hajua puseroiden ja farkkujen & hameiden selkäosaan. Vain vaatteiden selkäpuoli haisee, ja nimenomaan se kohta, joka on kosketuksissa reppuun.

Reppu itse ei tartuntaansa paljasta, sillä omituista kyllä, se ei haise millekään. Voitte uskoa, että olen haistellut sitä lähes neuroottisesti. Edes silloin, kun sen selkämys oikeasti on hiestäni märkä kuumina päivinä, ei mitään hajua ole havaittavissa.

Voisiko tämä johtua repun materiaalista...?

Tänä aamuna tyhjensin koko matkalaukkuni ja nuuskin läpi kaikki vaatteet.

Jonkun repun saastuttaneista vaatteista on täytynyt olla matkalaukussa ennen kuin tajusin sen hajuuntuneen, sillä melkein jokaisessa vaatteessa oli nyt aistittavissa The Bad Odour.

Pimahdin ja sulloin kaikki vaatteet kasseihin.

Pesulaan.

Nyt koko scheisse kunnon pesuun eikä mitään nyrkkipyykkäystä.

No, päälle oli tietysti pakko jättää jotkut vaatteet, sniffasin nekin sieraimet punaisina eikä niissä mielestäni ole hajua.

Ahh.

Huuhteluaineen tuoksuiset vaatteet ovat roikkuneet koko päivän parvekkeella kuivumassa. (En maksa kuivauksesta kun on omakin pyykkinaru, hain vaatteet märkinä ;)) Odottelen tässä josko saisin illalliselle pitkälahkeiset jalkaan, illat ovat taas viilentyneet.

Nyt on enää seuraava ongelma.

Millä hitolla hajun, jota ei edes haista, saa pois repusta??

Kyseessä on kameravarusteille tarkoitettu erityisreppu.

Voiko repun pestä? Voiko sille tehdä jonkun ionisointikäsittelyn..?? Ei, se lienee vain sisätiloille tehtävä toimenpide...

Mitä mä teen, jos haju seuraa minua Kreikasta kotiin...?

Mitä Seinfeld tekisi...?

.

P.S. Onko teillä jotain erityisen pahoja hienhajukokemuksia...?