Tähän tällainen viikonlopun loppukevennys-postaus. :)
Olen harrastanut talviuintia 12 vuotta. Tai 13, joka tapauksessa aika pitkään. ☺️ Ehkä tätä voisi toisaalta kutsua enemmänkin talvipulahteluksi, sillä en mä varsinaisesti avannossa ui, vaan menen veteen ja vietän siellä noin minuutin kerrallaan. Jo sekin kylmäaltistus tekee hyvää.
Sen lisäksi että talviuinti vahvistaa vastustuskykyä, se on maailman paras anti-stress-lääke. Siis todellakin paras, ja saattaa Kreikkakin jäädä kakkoseksi. Ainakin avantopulahdus on helpompi toteuttaa arjessa kuin Kreikassa käyminen. :)
Viime talvet olen harrastanut avantopulahtelua etenkin Kalastajan eli miesystäväni mökillä. Täällä on tehty aina viime talveen saakka laiturin viereen avanto, ja sinne sitten vain jäähyille tikkaita pitkin. ☺️
Erään kerran menin avantoon suoraan suksiltani, tullessani hiihtolenkiltä. Olin niin kuumissani (taisi olla liikaa päällä sillä lenkillä...), että heitin vaatteet jäälle ja laskeuduin avantoon. Ai että teki hyvää.
(Tämä oli mulle ainutlaatuinen avantokokemus, sillä normaalisti mun avantokäyntejä edeltää sekä seuraa sauna - oon sen verran "nössö", että ilman saunaa en avantoon normaalioloissa menisi.)
Viime talvena miesystäväni keksi uudenlaisen avannon. Tämä siksi, että avannon hakkaaminen sekä sulana pitäminen kieltämättä on erittäin työlästä, ja mies oli muutenkin innostunut kuulemastaan omalaatuisesta vinkistä.
Niin sitten mökille ilmestyi viime talvena seuraavanlainen "avanto":
Ei tämä nyt tosiaan yhtä tunnelmallinen ole kuin reikä järven jäässä, mutta ajaa asiansa...! :) Ja on lähempänä saunaa kuin järvi..!
Meillä on nyt siis mökin terassilla vedellä täytetty arkkupakastin. Tämän talven kylpysesonki starttasi viime viikolla.
On tässä välillä käyty vielä järvessäkin, mutta pakko myöntää, että etenkin tuulisella säällä on paljon mukavampi ottaa kylmäkylpy terassilla saunan yhteydessä, kuin lähteä viimassa alas rantaan.
Pakastimeen mahtuu hyvin istumaan. Vettä ei voi pitää ihan pintaan asti tai se loiskuu yli.
Vesi ei jäädy talven pakkasillakaan, sillä (ironisesti), pakastin suojaa sitä jäätymiseltä.
Kalastaja on rakentanut pakastimen ympärille suojan, jolloin se ei myöskään peity lumeen :)
Eilen tuli nautittua pakastekylvyssä myös kauden ensimmäinen glögi. 🥰
Kuka muu tykkää talviuimisesta? Tai talvipulahtelusta..?
Voi olla, että silti varovasti ehdotan, jos oikeakin avanto vielä tekisi paluun... 💙
Ostin testiin kotimaisen Smuuti Skin -sarjan puhdistusbalmin. Harvemmin käyttökokemus eroaa näin paljon tuotteen brändäyksen ja ulkonäön luomista ennakko-odotuksista.
Smuuti Skin on Suomessa kehitetty ja Etelä-Koreassa valmistettu K-Beauty-sarja. Historiallisesti, brändi teki kaiken ennakkomarkkinoinnin pelkästään somessa ja kun sarja tämän vuoden tammikuussa lanseerattiin, tuotteet myivät loppuun parissa tunnissa. Osoitus TikTokin voimasta.
Markkinointikanavasta ja mainoskuvista voi päätellä, että sarja on kehitetty nimenomaan nuorelle kohderyhmälle. En siis itse kuulu Smuutin kohderyhmään, mutta en aio tässä "ryppyillä" tuotteista kalkkeutuneen 4-kymppisen näkökulmasta, vaan kertoa yleisellä tasolla, miksi odotukseni sarjan puhdistusbalmia kohtaan eivät täyttyneet.
Tässä on mielestäni ainesta yleisesti kiinnostavaan mielikuvat vs. todellisuus -pohdintaan markkinoinnin näkökulmasta. :)
Mitä mielleyhtymiä kuvassa näkyvä tuote teissä herättää?
Pakkauksessa on ihanan herkulliset värit ja nimi vesimelonisorbetti tuo ainakin allekirjoittaneelle välittömästi mieleen jonkin raikkaan makean jälkiruoan. Smuuti-tuotteiden mainosviestinnässä korostetaan tuotteiden hedelmäisyyttä sekä herkullisuutta; sanat 'herkullinen' ja 'hedelmäuutteet' toistuvat tuon tuostakin.
Näillä spekseillä odotin ilman muuta kohtaavani purkkia avatessani tainnuttavan herkullisen tuoksun. Mutta....
Vesimelonisorbettibalmi osoittautui täysin hajuttomaksi.
Tuote on hajusteeton sekä tuoksuton, siinä eivät tuoksu edes raaka-aineet.
Olin aivan hölmistynyt kohdatessani tämän totaalisen hajuttomuuden. Balmi on kyllä miellyttävää käyttää; se sulaa iholle nopeasti ja levittyy paljon paremmin kuin 99% luonnonkosmetiikan balmiputsareista, mutta kun hedelmäpommi-mielleyhtymillä markkinoidusta tuotteesta puuttuu kokonaan tuoksu, on kokemus tyrmäävän ristiriitainen: kuin saisi jäätelöä tilatessa käteensä tötteröllisen jäähtynyttä mannapuuroa.
Kirmasin tutkimaan Smuuti Skinin sivua uudestaan. Eikö täällä tosiaan missään puhuta tuoksuista? Lopulta löysin tuotetietojen kohdalta viimeiseltä riviltä maininnan "ei sisällä lisättyjä hajusteita", mutta missään sarjaa yleisesti esittelevissä teksteissä hajusteettomuus ei nouse esiin. Pakkauksen printeissä ei ole sanakaan hajusteettomuudesta ja Smuutin somesta löydän yhden ainoan maininnan hajusteettomuudesta. Sen sijaan viestinnässä korostetaan vegaanisuutta ja eläinkokeettomuutta.
(EU:ssa on muuten suositeltu luopumaan eläinkokeettomuuteen viittaavista mainosväittämistä kokonaan, sillä kaikki EU:ssa myytävät kosmetiikkatuotteet ovat lain vaatimuksesta eläinkokeettomia. Tällä väittämällä ei siis voi EU:ssa erottautua muista kosmetiikkatuotteista tai antaa ymmärtää olevansa tällä ominaisuudella kilpailijaa parempi.)
Käy ilmi, että kaikki Smuuti Skinin tuotteet yhtä lukuun ottamatta ovat hajusteettomia.
Tässä ei ole mitään väärää, päin vastoin. On hienoa, että markkinoilla on hajusteettomia vaihtoehtoja.
Se mitä ihmettelen on hajusteettomuuden näkymättömyys Smuuti Skinin markkinoinnissa.
Kuten alan ihmiset tietävät, hajusteettomuus tai tuoksullisuus ovat erittäin tärkeä teesi ihon- ja hiustenhoitotuotteiden markkinoinnissa ja kohderyhmän valinnassa. Tuoksu jakaa kuluttajia merkittävästi, ja moni ostaa tuotteen juuri siksi kun se tuoksuu ihanalle, tai juuri siksi kun se on täysin tuoksuton.
Siksi ihmettelen Smuutin valintaa jättää hajusteettomuus viestinnässään lähestulkoon piiloon. Hajusteettomuus ON valinta. Kirkkaasti suurin osa markkinoiden kosmetiikkatuotteista on hajustettuja, ja silloin kun hajusteet jätetään pois, sillä on jokin tarkoitus. Yleensä tarkoitus liittyy herkkäihoiseen tai hajusteille herkkään kohderyhmään. Mutta - herkkäihoiset ja allergiset eivät ole Smuutin kohderyhmää, eivätkä he viestinnälläänkään pyri tavoittamaan hajusteherkkien asiakkaiden huomiota.
Siksi jään miettimään: miksi hajusteettomuus?
Sarjan mainoskuvia katsellessa ei voi välttyä mielleyhtymältä, joka vie ajatukset herkullisen hedelmäisiin tuoksuihin, ja hedelmistä ammentavat nimet vahvistavat mielikuvaa. En todennäköisesti ole ainoa asiakas, joka odotti Smuuti-tuotteelta jotain purkkien ulkonäköä enemmän vastaavaa käyttökokemusta.
Trooppisen smoothien näköisen purkin sisältö oli elämykseltään kuin apteekin perusvoidesarjan hyperneutraali putsari. Watermelon Sorbet? Pikemminkin paksunnettu ja vaaleanpunaiseksi värjätty Lipolan. Tämä oli mulle floppi.
Entä putsarin suoritus muuten?
En valitettavasti voi antaa siitäkään kiitosta. Kehuja heruu sentään balmin miellyttävästä ihotuntumasta; tämä ei kitkaa iholla lainkaan, kuten suuri osa luonnonkosmetiikan balmiputsareista mun iholla tekee, vaan sulaa heti juoksevaksi öljyksi. Toinen plussa tulee balmin hyvästä huuhtoutuvuudesta: se emulgoituu ja lähtee iholta helposti veden mukana. Hinnasta ja saatavuudesta tulee vielä kolmas piste: tämä on todella edullinen (15,95€ / 100 ml) ja saatavilla marketeissakin.
Mutta siihen jäävät kiitokset. Huuhtelun jälkeen iholle jää todella kiristävä ja samalla myös nahkean kalvomainen tunne. Tämä putsari kuivattaa ihoani, ja myös jättää iholle ikäänkuin vahamaisen tunteen. Tuotteessa onkin synteettistä vahaa, lukuisten muiden synteettisten rasvamaisten aineiden ohella.
En sano, että juuri tuotteen synteettisyys tekee siitä (mun kirjoissa) huonon, ehei. Tämä vain on todella pesevä, ja sen toimintaperiaate on kuta kuinkin päinvastainen kuin ihoa hoitavien ja tasapainottavien balmiputsareiden. Synteettinenkin putsari voi pestä hellästi. Tämä ei tee sitä, ja iholle jäävä vahamainen kalvo viimeistelee mun ja vesimelonisorbetin suhteen toivottomaksi.
Odotitko tuotteilta hyvää tuoksua? Haittaako tuoksuttomuus? Ovatko tuotteet muuten toimineet ihollasi?
Surullinen uutinen tavoitti minut eilen, kiitos blogini lukijoiden: Yves Rocher lopettaa toimintansa Suomessa.
Asiasta ei ole vielä isommin uutisoitu, ainoastaan vihjattu eilen lähetetyssä mainossähköpostissa ja pienessä tekstissä verkkokaupan mainosbannerissa. Otin yhteyttä Yves Rocherin Suomen PR-toimistoon varmistaakseni asian ja totta se on: melkein 40 vuotta Suomessa toiminut Yves Rocher sulkee Suomen ovensa tämän vuoden lopussa.
Myymälät suljettiin jo vuonna 2016 ja nyt sulkeutuu myös verkkokauppa ja postimyynti. Verkkokauppa toimii 31.12.2023 saakka.
Nuoremmalle sukupolvelle Yves Rocher ei kenties ole kovin tuttu tai tärkeä brändi, mutta meille ysärillä nuoruutemme eläneille ja sitä vanhemmalle polvelle kyllä. Yves Rocher on ollut monelle mun ikäiselle ensimmäisiä meikki- ja ihonhoitosarjoja, ja niin se oli minullekin.
Yves Rocher on ilman muuta merkittävimpiä sarjoja koko elämässäni; olin sarjalle uskollinen yli 10 vuotta ja senkin jälkeen olen käyttänyt tuotteita enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Viimeisin rakkauteni oli käsittämättömän hyvä Low Poo -shampoo, jota hamstrasin usean vuoden tarpeisiin kun sen valmistus aiemmin tänä vuonna lopetettiin.
Minun ja Yves Rocherin tarina alkoi vuonna 1992 kun olin 13-vuotias. Äitini oli diehard-Rocher-asiakas, ja sitä kautta rocherilaisuus periytyi minullekin. Ensimmäisessä tilauksessani oli mm. meikkivoidetta, suihkugeeliä ja putsareita.
24-vuotiaaksi saakka en juuri muita ihonhoitotuotteita käyttänytkään kuin Rocheria, ja meikit, hajuvedet ja vartalonhoitotuotteet olivat nekin Rocherilta. Rakastin brändin myyntikuvastoja eli Kauneuden Vihreitä Kirjoja, ja minulla on niitä säästössä vuodesta 1994 aina vuoteen 2002. (Vanhin niistä on parhaillaan esillä Postimuseon näyttelyssä Tampereen Vapriikissa.) 1990-luku oli aikaa ennen verkkokauppoja, ja myyntikuvastot toimivat ensisijaisina inspiraation lähteinä ja tilauskanavina. Näin oli varmasti vielä pitkälle 2000-luvullakin.
Yves Rocherilla on omalla laillaan merkittävä asema myös blogissani. Olen nimittäin tehnyt kaikkien aikojen ensimmäisen kaupallisen yhteistyöni juuri Yves Rocherin kanssa, ja tämä tapahtui tammikuussa 2011. Elettiin aikaa, jolloin vaikuttajamarkkinointikin oli niin lapsen kengissä (termiä 'vaikuttaja' ei myöskään ollut olemassa), ettei mikään laki ohjeistanut blogien kaupallisten postausten merkintöjä. Postauksessa ei tarvinnut ilmoittaa, että kyse oli yhteistyöstä, mutta mä sentään olin kirjoittanut tekstin alkuun olevani mukana Indiedaysin ja Yves Rocherin kampanjassa.
Tuon "historiallisen" ensimmäisen yhteistyöpostaukseni voi lukea täältä. ❤️
Viola Homgren, Linda Hallberg ja ah-niin-nuoren-näköinen Sanni La Gacillyssa Yves Rocherin vieraina vuonna 2013
Yves Rocher on myös tarjonnut kiistatta upeimman PR-kokemuksen, mitä olen koko Karkkipäivän historian aikana kokenut. Kesällä 2013 yritys kutsui joukon pohjoismaisia kauneus- ja hyvinvointibloggaajia Ranskaan tutustumaan Yves Rocherin tutkimuskeskukseen ja tehtaaseen, ja tuo matka säilyy aina sydämessäni.
Olen käynyt muillakin todella hienoilla matkoilla eri valmistajien kutsumana, mutta Yves Rocherin reissussa puitteet, huolenpito ja ohjelma oli jotain niin ensiluokkaista, että sitä ei ihan heti unohda. Puhumattakaan huippuhauskasta seurasta - reissu oli kaikkinensa vähän niinkuin "kauneusbloggaajien Big Brother". 😄
Matkasta voi lukea näistä postauksista: Yves Rocher / La Gacillyn matka.
La Gacilly: voisko arvata, kuka joukosta ei ole kiinnostunut muodista..? 😂
Ei ole tiedossa, miksi Yves Rocher lopettaa Suomen toimintansa, mutta ei tarvitse olla Sherlock Holmes päätelläkseen, että Suomen verkkokaupan pyöritys ei enää ole ollut yritykselle kannattavaa. Eihän kukaan kannattavaa tai kasvavaa toimintaa lopeta. Suomen ohella myös Norjan ja Tanskan verkkokaupat suljetaan, mutta Ruotsissa toiminta ilmeisesti jatkuu. Muiden Pohjoismaiden YR-sivuilla kerrotaan, että verkkokauppa suljetaan vuoden lopussa, mutta Ruotsin sivulla ei ole tällaista mainintaa.
Mielenkiintoisesti: kaikkien Pohjoismaiden Yves Rocher -varasto on Ruotsissa. Jatkossa se kuitenkin palvelee vain ruotsalaisia asiakkaita.
Näin YR ilmoittaa verkkokaupan sulkemisesta: pieni teksti verkkokaupan mainoksen alareunassa.
Yves Rocherin Suomen PR-toimistosta kerrotaan, että Suomessa asuvat asiakkaat voivat jatkossa tehdä tilauksia Rocherin kansainväliseltä verkkosivulta. Mikä tuo kansainvälinen sivu on, ei vielä ole tiedossa. Tällä hetkellä Rocherin oma sivu yves-rocher.fr on vain ranskaksi, mutta olettaisin heidän avaavan nyt myös englannin kielisen .com-sivuston. Postikuluistakaan ei ole tietoa, eli tuleeko Rocherilta tilaaminen jatkossa olemaan kalliimpaa.
Pidän teidät ajan tasalla, kun saan tietoa asiasta.
Edit. Päivitys 31.10. Ilmeisesti kansainvälinen verkkokauppa ei tulekaan toteutumaan. Sain Yves Rocherin PR-henkilöltä seuraavan tiedon:
"Tähän asti saamieni tietojen mukaan näyttää siltä, että Yves Rocher'n muilta sivustoilta ei voi tilata Suomeen ja suomalaiset, norjalaiset ja tanskalaiset asiakkaat voivat tehdä tilauksia postimyynnin kautta."
Sivustolle yves-rocher.fi tulee jäämään tiedot suomenkielisen asiakaspalvelun yhteystiedoista, ja kuinka asiakkaat voivat tilata postimyyntikuvaston. Vanhoille kuvastosta tilanneille asiakkaille kuvastot lähetetään jatkossakin automaattisesti, muut voivat tilata kuvaston sähköpostitse.
Vaikka en enää paljon käytäkään Rocherin tuotteita, on tämä jollain tapaa herkistävä hetki minulle. Yksi aikakausi päättyy. 💔
Mitä ajatuksia Yves Rocherin poistuminen Suomesta sinussa herättää? Aiotko tilata sarjan tuotteita jatkossa ulkomailta?
Mitä jäät eniten kaipaamaan Rocherilta?
(Ja jos olet vanha Rocher-fani, muistatko, mikä oli sun ensimmäinen YR-tuote..? 🥰)
