...mutta yhä näitä riittää.
Olen palannut Anafilta ja päätin jäädä Santorinille loppusaarihyppelyn ajaksi.
Syitä:
...kuin auringonlaskussa ei olisi jo tarpeeksi....
.
Kävelin äsken 4 km pimeää maantietä että pääsin Santo Winesilta kotiin. Kysyin kolmelta eri ihmiseltä missä on bussipysäkki ja kaikki sanoivat, "Menet ulos ja käännyt ekassa risteyksessä vasemmalle, se on just siinä".
Ei ollut.
No, lopulta oli aika tunnelmallista kävellä hämärässä Pirgosista alas Karteradosiin kulkevaa tietä, kun tie kulkee korkealla niin että siltä näkee saaren kummallekin puolelle ja aina kärkeen Oiaan saakka. Näin Kamarin, Messarian ja Vothonasin valot. Edessä Firan ja Firostefanin. Kaukana oikealla puolella saatoin hahmottaa Anafin Choran pienenä heikkona valotäplänä meren keskellä <3
En ole koskaan kulkenut tätä tietä mutta tiesin että se vie Firaa ja kotia kohti. Suunnistaa vain saaren suurinta valoaluetta kohti niin ei voi eksyä.
Yhtäkkiä olin tutussa risteyksessä ja käännyin kotikadulleni. Domatian ovella minua vastaan tuli paikan isäntä George. "Nice to see you, how are you?" George sanoi.
"I'm good", vastasin.
"I'm very good."
Tämän jutun olin kaavaillut kirjoittavani jo ennen Kreikkaan lähtöä, mutta koska aihe on aina ajankohtainen, sen voi julkaista milloin vain :)
Vaikka tänään, kun istun väriaine päässä juomassa kahvia eikä ole kiire minnekään :)
(...ai että yritin keksiä tähän mielenkiintoisempaa otsikkoa mutta ei vain runosuoni sykkinyt...)
Monet teistä, jotka seuraatte säännöllisesti kauneusblogeja, olette varmasti jo kuulleet tästä aiemmin. Mutta aina löytyy niitä joille tieto on uusi.
Sain inspiraation kirjoittaa aiheesta, kun syyskuun alussa hypistelin kotona Kutsu Kauneuteen -ostosaalistani.
Täydensin mittavaa rajauskynävalikoimaani taas uusilla tulokkailla - ei puolusteluja, pienikin nyanssiero jossain sävyssä ilahduttaa ja tyydyttää meikkifriikkiä. ^_^ Oli kivaa ostaa uusia sävyjä Kreikan reissua varten koska reissussahan meikkaan vain ripsarilla ja rajauskynällä.
Ostin kolme Urban Decayn kynää ja yhden NYXin.
Kotona katseeni osui kynien ainesosaluetteloihin.
Urban Decayn ja NYXin kynissä, jotka jo nimensä ja ulkonäkönsäkin puolesta muistuttavat toisiaan, on pilkulleen sama inci. Alkoi hymyilyttää. Olin nimittäin hyllyillä arponut pitkään, ostanko tummemman siniliilan kynän UD:lta vai NYXiltä. Ja tosiasiassa kynät ovat samaa tavaraa ^_^ Sävyvalikoima tietysti on erilainen, ja UD:n kynät maksavat yli puolet enemmän kuin NYXin, mutta laadultaan kynät ovat identtisiä.
Tämä ei tullut minulle yllätyksenä, sillä opin jo kosmetiikkamyyjän koulutuksessa että rajauskyniä valmistetaan vain muutamissa tehtaissa maailmassa. Kaikki merkit tilaavat kynänsä näistä tehtaista, joten Lumenen kynä voi olla samaa kamaa kuin Lancômen.
Totta kai tehtailla on kynistä eri laatuja; perinteisiä puukyniä, moderneja liukuvia ja kestäväjälkisiä kyniä, vedenkestäviä kyniä, arvokkaampien raaka-aineiden kyniä, halvemmin tuotettuja kyniä jne. Mutta kaikki kosmetiikkamerkit valitsevat kynänsä tästä tarjonnasta, ja suosituimmat laadut päätyvät usean merkin valikoimaan. Siksi voit saada saman kynän aivan eri brändin ja hinnan alla.
Rajauskynien suurimmat valmistajat ovat Euroopassa: Italiassa, Saksassa ja Ranskassa, Saksan ollessa markkinajohtaja.
Jos tutkit kyniäsi, huomaat että useimmissa lukee Made in Germany. Tiedättehän Schwan Stabilo -lyijy- ja värikynät? Sama firma valmistaa myös meikkikyniä. Kynä kuin kynä :) Saksalaisilla on vahva osaaminen tällä alueella ^_^ Jos minulla olisi fyffeä niin voisin tilata tuolta tehtaalta omat Karkkipäivä-kynät. 50 sävyä eri violetteja.... *haaveilee*.... <3 Ei ehkä kaupallisesti menestynein idea? :D
Voisin tässä samalla kertoa muutakin mielenkiintoista rajauskynistä. Tai "kiinnostavuus" on tietysti teidän arvioitavissanne, mutta tiedän, että on edelleen paljon kuluttajia jotka eivät ymmärrä vanhan perinteisen puukynän ja uudemman teknologian "muovipuukynän" eroa.
Äitini, joka aina välillä viihdyttää liikuttavilla kosmetiikka-aiheisilla kysymyksillään, laittoi viimeksi viestiä ihmetellen uuden Yves Rocher -kynänsä materiaalia. (Huomaatte että tulen Yves Rocher -perheestä... äitini käyttää edelleen uskollisesti melkein pelkkää Rocheria ;))
"Siis voiko tätä terottaa, tämähän näyttää ihan muoviselta? Kuvassa näytti puukynältä mutta ei tämä olekaan puuta."
Kyllä äiti, sitä voi terottaa, vastasin :)
Muovihylsyihin pakattuja, puukynän näköisiä kyniä on ollut markkinoilla jo monta vuotta, mutta edelleen on kuluttajia jotka a) eivät tunne niiden eroa laadussa ja b) ihmettelevät muoviversion saatuaan voiko sitä terottaa.
Muovisten kynien terotus voi olla hankalampaa kuin puukynän, mutta materiaali on kuitenkin valmistettu terotettavaksi.
Miksi kynissä sitten nykyään on tällainen muovinen hylsymateriaali? Miksei käytetä puuta niinkuin ennen?
Puuta käytetään edelleenkin, esimerkiksi kaikki luonnonkosmetiikan kynät ovat tietysti puuhylsyissä, mutta muovipohjaiselle hylsylle on perusteensa. Muovihylsyihin pakatut uudemman teknologian kynät ovat liukuvampaa ja usein myös paremmin iholle kiinnittyvämpää laatua kuin puiset, ja tähän liukuvampaan laatuun vaadittavat ainesosat kuten silikonit ja tietyt haihtuvat yhdisteet eivät sovi yhteen puisen hylsyn kanssa. On käytettävä ilmatiiviimpää ja vähemmän reaktiivista materiaalia = muovia.
Ulospäin vanhat puukynät ja uudet muovikynät näyttävät samalle, mutta ne erottaa helposti yhdestä asiasta (jos ei pysty esim. kaupassa avaamaan korkkia): muovihylsyjen alaosassa on aina tuollainen erillinen "jalkaosa".
Puisissa kynissä ei ole sellaista. Kuvassa ikivanha puinen Yves Rocher -kynäni (ja sen takana IsaDoran muovinen kynä).
Omasta mielestäni uudet helposti liukuvat, syväpigmenttiset, silikonipitoiset laadut ovat niin ylivoimaisia vanhaan puukynälaatuun verrattuna, että ei oikeastaan enää koskaan tule käytettyä puisia kyniä. Ainoastaan kulmakynissä niiden kovempi ja kuivempi laatu on paikallaan.
Klassinen sisärajaukseen käytettävä kajal on kuitenkin edelleen "vanhaa laatua", siinä ei käytetä silikonia ja se pakataan aina puiseen hylsyyn.
*
Käytättekö te mieluummin puisia "old school" -rajauskyniä vai näitä uudempia?
Yksi mun ihan lempparisanoja ruotsinkielessä on badkruka. Ilmaisulle ei ole vastinetta suomenkielessä, eikä todennäköisesti monessa muussakaan, mutta mä olen sellainen - badkruka :) On jotenkin niin hauskaa, että ruotsin kielessä on tällaiselle tyypille oma sanansa ^_^ Ehkä heitä on Ruotsissa erityisen paljon..?
'Badkruka' tarkoittaa henkilöä, joka ei tykkää uida ja hengailee rannalla pysytellen useimmiten pois vedestä. Ja jos hän meneekin veteen, hän harvemmin upottautuu sinne kokonaan vaan ehkä vähän kahlailee tai lilluu matalassa rantavedessä.
Minä olen just sellainen. ^_^
Badkrukan sananmukainen suomennos olisi "Kylpy/uimaruukku". Olen kysynyt ilmaisun taustoja ruotsinkielisiltä ystäviltäni kenenkään osaamatta sitä selittää, mutta Viisas Google osaa antaa tähänkin vastauksen: 'kruka' on tässä yhteydessä lyhennys ruotsin slangi-ilmaisusta 'kruker' joka tarkoittaa pelkuria tai nössöä.
Mä olen siis uimanössö.
Eilen tämä uimanössö meni veteen ensimmäistä kertaa koko tämänsyksyisen matkan aikana. :) Jep, neljättä viikkoa Kreikan matkaa takana ja nyt kävin ekaa kertaa vedessä ^_^ Hullua, eikö.
Minua vedessä oleilu ei kiinnosta kuin hyvin harvoin. En osaa uida kunnolla ja veteen meno liittyy minulla muihin tekijöihin kuin uimiseen: joko talvisin avantoon jossa käyn koska siitä tulee niin mielettömän hyvä olo (ja avantosauna on yksi mukavimpia sosiaalisia paikkoja :)) tai kesäisin kuumuuteen --> jos on niin sietämättömän kuuma että ei pysty tekemään mitään aktiivista ja vesi tarjoaa armollisen vilvoittavan elementin.
Eilen tosin ei ollut kyse kummastakaan, tai ehkä vähän jälkimmäisestä, täällä on nimittäin ollut viime viikon kunnon "pikkukesä" ja joinain päivinä aivan heikottava kuumuus. Tein eilen kävelyn Anafin Klisidin rannalle, ja sinne saavuttuani koin vain yhtäkkiä, että nyt olisi kiva käydä vedessä vilvoittelemassa.
Saattaa hyvin olla, että dippaus jää reissun ainoaksi :)
Anafin Agios Nikolaos Beach
Tiedän että olen varmasti supermegaouto tässä asiassa. Kuka tulee Kreikkaan ja välttelee rantoja? ^_^ :D Tai en mä oikeastaan rantoja itsessään välttele, ne ovat kivoja paikkoja etenkin jos voi chillailla rantabaarissa jossa pääsee vessaan ja voi tilata kylmää juotavaa (olennaisia asioita mun rantaviihtyvyydelle ;)), mutta vettä mä välttelen.
Jakaako joku muu tällaisen "vamman"? Rantarajoitteinen, voisiko meistä korrektisti käyttää tällaista ilmaisua...
Lukijalleni Merjalle joka kyseli eilen Anafin uimamahdollisuuksista: tässä jutussa on kuvia kahdesta kylää lähimpänä olevasta rannasta. Kaikkein lähin on Agios Nikolaos -sataman kupeessa sijaitseva pieni mutta erittäin kaunis, siisti ja hienohiekkainen ranta. Saaren suosituin ranta on Klisidi Beach 15 minuutin patikkapolun päässä satamasta, se on pitkä ja upea mutta hiekka ei ole yhtä hienoa ja pohja on vähän kivikkoinen ja äkkiä syvenevä.
Agios Nikolaos
Klisidi Beach
.
.
Lopuksi otsikkoon ja vesiaiheeseen liittymättä:
Tämä näkymä jotenkin tiivistää minusta niin hienosti Anafin sielun.
Kun laiva saapuu kohti Anafia, näkyy korkealla kukkulan laella ohut sykermä pieniä valkoisia taloja, kuin hampaita vuoren rinteessä. Se on Chora, saaren ainoa kylä. Siellä se lepäilee melkein piilossa, ylhäisessä yksinäisyydessään vuorten sylissä. Kaukaa näyttää että siellä on vain kourallinen taloja, mutta ylhäällä paljastuu laajempi amfiteatterimainen kokonaisuus.
Anafin Chora on todellakin yksi viimeisimpiä Kreikan saarten pääkaupunkeja jonka turismi on saavuttanut. Kylään ei edes ollut autotietä ennen vuotta 1990. Vanha 2 km mittainen "aasinpolku" on edelleen käytössä, ja sitä minäkin kävelin alas satamaan.
Tuli vielä mieleen yksi juttu - muistatteko Ateenan ihanan saarikorttelin Anafiotikan josta kerroin viime syksynä? Tämä on juuri se saari jolta Anafiotikan asukkaat ovat peräisin :) Anafiotika = pikku Anafi. Ateenaan saapui 1840-luvulla paljon työmiehiä Kykladeilta ja etenkin Anafilta, ja miehet rakensivat pääkaupunkiin Akropolin alarinteeseen koti-ikävissään miniversion kotisaarensa kylästä.
Anafiotika on yksi lempipaikkojani Ateenassa: korttelin huipulla kulkevalla harvan turistin tuntemalla näköalapolulla pääsee hetkeksi irti miljoonakaupungin hektisestä sykkeestä ja saa välillä nauttia huikeasta maisemasta jopa ihan yksinään.
Ei siis ihme, että rakastuin myös alkuperäiseen Anafiin. <3
