* Sis. mainoslinkkejä
Sain testattavaksi tuotteen, jollaista en ole koskaan kokeillut missään muodossa: hampaiden valkaisijan.
Testituotteeni Black & White Tooth Polish on 100% luonnollinen ja vailla kemikaaleja, siinä on vain yksi ainesosa: kookospähkinän kuoresta valmistettu aktiivihiili.
Aktiivihiili imee itseensä tehokkaasti myrkkyjä, kemikaaleja ja likaa. Sitähän käytetään myös myrkytysten ensihoitoon estämään mahalaukkuun joutuneen myrkyllisen aineen imeytyminen niin ihmisillä kuin lemmikkieläimilläkin. (Viimeksi Totti sai lääkehiilihoitoa päästyään helmikuussa maitosuklaa-apajille….)
Hiilihammasvalkaisijan teho ja vaikutus on siis aika yksiselitteinen: aktiivihiilellä on likaa irrottava ja imevä vaikutus ja hampaiden pintaan hierottaessa se poistaa mm. teen, kahvin, viinin ja tupakan aikaansaamia värjäymiä.
Erikoisin koskaan blogia varten ottamani kuva? :)
Olen aina arastellut hampaanvalkaisuaineita, eikä minulla toisaalta ole ollut niille tarvettakaan. Huoleni hampaanvalkaisijoihin liittyen on ollut se, että eivätkö ne väkisin vähän vaurioita hampaan pintaa - jotkut aineet ilmeisesti oikeasti vaurioittavatkin.
Varmistin hammaslääkäriltäni mitä mieltä hän on aktiivihiilen turvallisuudesta ennen kuin aloitin testauksen, ja hiili sai hammaslääkäriltä vihreää valoa. On kuulemma turvallinen eikä vahingoita hampaan kiillettä, hammaslääkäri totesi että hänellä on itselläänkin käytössä aktiivihiiltä sisältävä hammastahna. Vasta saatuani tämän "aamenen" uskalsin lähteä testaamaan tuotetta. :)
Hiiltä harjataan hampaisiin normaalin hammastahnapesun jälkeen muutaman minuutin ajan. Kostuta hammasharja ja kasta se jauheeseen, ja sitten vain harjailemaan.
Maahantuoja varoitti, että hiili saattaisi helposti pursuta syljen mukana suusta ja että suu on syytä pitää kiinni hiilihammasharjauksen ajan, mutta itse en huomannut mitään valumisia. Itse harjaustoimenpide ei ole mielestäni millään lailla sottainen, mutta jauhepurkki kylläkin on.
Kun purkin avaa, sieltä pöllähtää joka kerta jauhetta ja purkin kansi ja jengat ovat luonnollisestikin ihan mustassa pölyssä. Purkkia ei oikein voi käsitellä ilman että saa jauhetta sormiinsa ja pinnoille joilla purkkia säilyttää. Jauhe ei onneksi tahraa pintoja ja lähtee helposti pyyhkäisemällä ilman puhdistusaineita. Paljon reissaavana ihmisenä en pystynyt käyttämään jauhetta testiaikana säännöllisesti joka päivä, sillä en halunnut ottaa sottaavaa purkkia mukaan matkoille.
Hampaat ennen hiilivalkaisutestiä
Koska hampaani ovat luonnostaan aika vaaleat vailla voimakkaita värjäymiä, en saanut tähän juttuun mitään raflaavia ennen/jälkeen-kuvia. Kuvissa ei näy juuri mitään eroa.
Hampaissani on sellainen monille kahvinjuojille tyypillinen hieman kellertävä ”kajo”, joka mielestäni kirkastui kahden kuukauden testijakson aikana hitusen, mutta lopulta muutos on niin vähäinen että sitä oli vaikea saada tallentumaan kameran silmään. Tuossa alemmassa kuvassa hampaat kyllä näyttävät ylempää kirkkaammilta, mutta kuka tietää kuinka paljon ero johtuu valaistuksesta tai kameran valkotasapainosta. Valitsin tuon hiilikuvan "jälkeen"-kuvaksi, koska se oli ainoa jossa ylipäänsä näkyi sävyeroa.
Huomioita käytöstä;
Plussat: luonnollinen tehokkuus, ei kemikaaleja, yksi ainesosa.
Miinukset: sotkeva purkki.
Black & White -hampaanvalkaisijaa myyvät Yliopiston apteekit, Stockmannit, K-Citymarketit, Sokos ja erikoisliikkeet kuten Ruohonjuuri. Purkin hinta on jälleenmyyjästä riippuen noin 20 €. Verkkokaupoista sitä saa edullisimmillaan Biodellystä * (18,90€) ja House Of Organicista * (19,90€).
15 gramman purkin luvataan riittävän noin 90 käyttökertaan. Tuotetta voi käyttää päivittäin tai kunnes saavuttaa toivotun tuloksen ja värjäymät ovat kadonneet.
.
Millaisia kokemuksia teillä on hampaanvalkaisijoista? Käyttääkö moni teistä sellaisia säännöllisesti?
Kaupallinen yhteistyö: Pohjolan Matka
Kosmetiikkamieliset Karkkipäivän lukijat hoi!
Tänä keväänä olisi jälleen tilaisuus lähteä kosmehörhöporukalla Pohjolan Matkan kyydissä fiilistelemään kauneusjuttuja, tällä kertaa kohteena Tukholma ja erityisesti Sephora :) Kyseessä on aiemmilla reissuilla ehdotettu toivematka, ja nyt se pantiin toteen :)
Reissussa on mukana minun lisäkseni myös toinen kauneusemäntä, Ostolakossa-blogista tuttu Virve. :)
Lähtöpäivä on lauantaina 20. toukokuuta ja laivana Silja Serenade.
Matkaohjelma:
(Tarkat tiedot ja varaukset Pohjolan Matkan sivulla.)
LAUANTAI 20.5.
15.45 Kokoontuminen Helsingin Eteläsatamassa Pohjolan Matkan lähtöselvityspisteessä.
17.00 Laiva lähtee kohti Tukholmaa
17.30 Tervetulotilaisuus laivan kokoustiloissa. Tilaisuuden jälkeen Virve antaa meille vinkkejä tax free -shoppailuun laivan kauneusmyymälässä. Entisenä Silja Serenaden kauneusmyyjänä Virve tuntee laivan kosmetiikkatarjonnan kuin omat taskunsa. :)
(Jos on kiinnostusta voidaan halukkaiden kanssa illastaa yhdessä ja tehdä pöytävaraukset etukäteen.)
SUNNUNTAI 21.5.
9.30 Laiva saapuu Tukholmaan. Lähtö pienelle Tukholman kiertoajelulle suomenkielisen oppaan johdolla.
11.15 Kierros päättyy Täby Centrum -ostoskeskukseen jossa sijaitsee mm. kaikkien kosmetiikkafriikkien taivas, Sephoran myymälä. (Myymälä on isompi kuin Tukholman keskustan Sephora.) Täby Centrumissa on yhteensä 250 myymälää joten kauppoja löytyy niillekin joita Sephora ei sattuisi kiinnostamaan. :) Ostosaikaa Täbyssä on kello 13 saakka.
13.00 Siirtyminen bussikuljetuksella takaisin keskustaan jossa halukkailla on mahdollisuus lähteä Virven ja minun kanssa kauneusteemaiselle kävelylle.
Virve on kertonut blogissaan Tukholman kauneusliiketärpeistä, ja nyt Virve kierrättää meitä näissä paikoissa. Kierroksella pysähdytään mm. Eleven-myymälässä joka ilahduttaa Karkkipäivä-matkalaisia tarjoamalla meille 20% alennuksen kaikista ostoksista. Lue Virven juttu kohteista täältä. (Kaikkiin ei varmasti ole aikaa mutta räätälöidään reitti ajan ja kiinnostuksen mukaan.)
Vaihtoehtoisesti voi Täby Centrumista tullessa lähteä omatoimisesti tutustumaan Tukholman keskustaan ja vanhaankaupunkiin.
15.30 Bussikuljetus lähtee takaisin satamaan Operan vierestä Strömgatanilta.
16.45 Silja Serenade lähtee takaisin kohti Helsinkiä. Samat hytit käytössä kuin tulomatkalla.
Paluumatkalla ei ole virallista yhteistä ohjelmaa mutta voidaan halukkaiden kanssa järjestää vaikka se Riian matkalla ideoitu lautapeli-ilta...! :D Hahah... Otanko Muuttuvan Labyrintin mukaan? ^_^
MAANANTAI 22.5.
9.55 Laiva saapuu Helsinkiin.
.
Matkan hinta on alkaen 83 € / henkilö neljän hengen B-hytissä. Jos hytissä majoittuu kaksi henkeä, hinta on 101 €. Mahdollisuus myös A- ja Promenade-hytteihin.
Hintaan sisältyy:
Minä olen mukana matkaemäntänä koko matkan ajan ja Virve menomatkalla sekä Tukholmassa.
Tarkat hinta-, hytti- ja matkatiedot sekä varaukset Pohjolan Matkan sivulla.
Varaukset viimeistään 30.4. Risteilylle on 18 vuoden ikäraja.
Jos teitä on vaikkapa kaksi kaverusta jotka haluaisivat jakaa neljän hengen hytin toisen kahden hengen porukan kanssa, voitte ilmoittaa tällaisesta halukkuudesta tämän postauksen kommenteissa niin voin välittää yhteystiedot porukoiden välillä. :)
Nyt ei muuta kuin miettimään keväistä kosmetiikkahörhöilyreissua mukavassa samanhenkisessä seurassa kahden Suomen todennäköisesti puheliaimman kauneusbloggaajan johdolla. :) Ostoslistat valmiiksi Serenadelle, Sephoraan ja Elevenille..! ^_^
Toivottavasti nähdään toukokuussa!
terkuin Sanni ja Virve
...mun hiukset on kyllä edelleen liilat, tämä kuva on kahden vuoden takaa...
Eilen tartuin vihdoin pinnan alla pitkään odottaneeseen tehtävään.
Huulipunieni lajitteluun ja vanhojen poisheittämiseen.
Kyllä. Tämä tavaranvähennys ja jemmojen poisheittämisprojekti etenee todella hitaasti. Mutta hyvä kun edes etenee.
Tässä laatikossa on noin kolmasosa huulipunistani ja joukossa ne kaikkein vanhimmat. Museopunat.
Niiden olemassaololle kotonani vuonna 2017 ei ole minkäänlaista järjellistä selitystä, ei niin minkäänlaista. Mutta tästä olen puhunut aiemmissa jemmauskirjoituksissani. Jemmaaja ei säilytä järjellä. En tiedä voisiko tietylle asteelle ulottuvaa tavaran säilömistä pitää jo sairautena. Varmaankin.
Aloitetaan jostain kivan värikkäästä. Tämä syksyllä 2009 hankittu MACin Dame Edna -kokoelmaan kuulunut huulipuna ei edes ole kovin vanha kokoelmani ikämittakaavassa. Tein huulipunasta pienen meikkipostauksenkin aikoinaan. Varmaankin niitä ensimmäisiä Karkkipäivän huulipunapostauksia.
Tuskin olen montaakaan kertaa tätä ihanan herkullista aniliininpunaista huulipunaa käyttänyt - koska se on mattakoostumuksellinen. Ihana sävy, ikävän tuntuinen huulilla.
Tästä nurkasta paljastuvat ne kaikkein vanhimmat huulipunani. Nämä ovat oikeasti niin vanhoja että... en tiedä voinko sitä edes ääneen sanoa. Koska silloin tulee väkisin myös sanottua ääneen, että jotain outoa on korvien välissä kun tällaisia säilöö.
Lumenen huulipunat 151 Sydäntalvi, 104 Päivien harjalla ja 16 Tähti Kirkkain olen ostanut silloin kun olin yläasteella. Puhutaan vuosista 1993-1995. Blogini lukijoita on syntynyt tuolloin. Yves Rocherin vihreähylsyiset punat ovat samalta ajalta.
#104 oli lempparisävyni, ja se on käytetty aikoinaan ihan loppuun.
Silti olen säästänyt sen.
Tunnesyistä...?
Mitä tunteita ihminen voi liittää huulipunahylsyyn...?
En pysty vastaamaan. En enää saa kiinni siitä tunteesta, miksi olen ollut kyvytön heittämään näitä punia pois. Olenko retroa ja nostalgiaa ihailevana henkilönä halunnut museoida vanhoja meikkipakkauksia jotta voisin sitten 2000-luvulla hypistellä niitä ja muistella teini-ikäni meikkitrendejä ja pakkaus-designia..? Ehkä. En tiedä.
Nyt museoin nämä pakkaukset tällä postauksella ja näillä kuvilla. Jos olen halunnut nämä muistot materian muodossa tallettaa, ne tallentuvat nyt Karkkipäivään.
Vanhat klassiset huulipunahylsyt. Tuohon aikaan kaikki Lumenen huulipunat laadusta riippumatta olivat identtisissä sinisissä hylsyissä. Näistä yksi on Classic Lipstick, yksi Lip Gloss ja yksi Berry Care Gloss Stick. Jälkimmäinen oli se suosikkini.
The Body Shopin meikkisarja oli 90-luvulla nimeltään Colourings ja sävy #12 oli ensimmäinen kunnon punainen huulipuna jonka ostin. Se taittoi ajan hengen mukaisesti tietysti ruskeaan.
Yhteen aikaan käytin todella paljon metallisia huulipunasävyjä. Nämä Revlonin punat olivat aarteitani. Tuohon aikaan pidin Revlonia ylellisenä merkkinä ja vaalin muutamia Revlon-"sijoituksiani" erityisellä hellyydellä. Huulipunien lisäksi myös Revlonin kynsilakat olivat helmiä meikkikokoelmassani. Muistan kuinka hienon ja arvokkaan näköisiä Revlonin kynsilakkapullot olivat mielestäni.
Revlonin punia ja kynsilakkoja oli sävy sävyyn, ja niitä myytiin edullisehkoissa yhteispakkauksissa. Ostin muutaman sellaisen. Iced Mocha oli suosikkisävyni.
Ruskeaa, beigeä.... metallinhohtoa. Aika hullua että olen halunnut ostaa näin paljon lähes samanlaisia sävyjä. Toisaalta, myöhemmin sama toistui korallin ja oranssin sävyissä.
Näistä vasemmanpuoleisin, No 7:n sävy Metallic Truffle oli ihan kamalan tuntuinen ja kirveli huulilla. Siitä huolimatta käytin sitä, kun sävy oli minusta niin upea ja intensiivinen. Huuliin taisi jopa jäädä vähän jotain ihottumaa jos tätä käytti monta päivää putkeen... *puistelee päätään*
So 90's...
Maybellinen Water Shine -huulipunista minulla oli useita sävyjä, tykkäsin tästä kevyestä ja kiiltävän pinnan jättävästä laadusta tosi paljon.
Huulipunamuseoon ovat jääneet jäljelle sävyt 26 Caramel Candy (minulla on samanniminen ponikin..!) ja 24 Halzelnut Sauce.
Olen näköjään tykännyt paljon myös L'Orealin Color Riche -huulipunista.
Cliniquen Tenderheart oli myös yksi suosikkisävyjäni. Sävyn Pure Posh kohtalo on mysteeri... Miksi se on jäänyt käyttämättä?
Ystäväni Mili oli yläaste/lukioaikoinani hulluna Cliniquen tuotteisiin ja sain häneltä paljon Cliniquen huulipunia joita hän sai gift with purchase -lahjoina ostostensa päälle. (Muistatko Mili..? :)) Olisikohan Pure Posh yksi tällaisia punia... Ehkä olen saanut sen niihin aikoihin kun ruskeiden huulipunien käyttökauteni on lähestynyt loppuaan?
Seuraavat punat kertovat uudesta, värikkäämmästä kaudestani. Välillä olin useamman vuoden käyttämättä huulipunia, tai käytin niitä vain hyvin satunnaisesti.
Aloitettuani työt kosmetiikkaliikkeessä innostuin kunnon värikkäistä, heleistä punista. Oranssit, korallit ja pinkit viihtyivät huulillani tiheästi. Nämä punat ovat siis "jo" 2010-lukua.
Korallista tuli suurin suosikkisävyni.
Yksi beigekin tuli hankittua myyjävuosina - Diorin iki-ihana Beige Rita (ei enää valikoimassa).
Tätä käytän edelleen aina kun haluan lookkiin nudet beigehuulet. Beige Rita taittaa kauniisti roosaan toisin kuin valtaosa 90-luvulla käyttämistäni beigeistä.
Myyjäaikoina tuli ostettua henkilökunta-alennuksen siivittämänä (sekoittamana...) aika paljon ihan turhaakin... Etenkin tuoksuja ostin ihan älyttömästi, ja monet niistä ovat edelleen korkkaamatta.
Tämä Diorin Coral Lace -sävy on saanut saman kohtalon, ei käytetty kertaakaan.
Maybellinen Plushest Pink on ollut viime vuosien suosikkini pinkeissä huulipunissa (tämä on niinkin tuore kuin ehkäpä kahden vuoden takaa..?) ja IsaDoran Lilac Tulle puolestaan liiloissa. Aika lailla täydellinen pastelliliila sävy <3
Nämä saivat jäädä.
Jotkut huulipunat menevät silminnähden pahaksi aika nopeastikin (toisille ei näytä tapahtuvan mitään 20 vuodessakaan hajua lukuunottamatta...). En tiedä mikä kuvan pilaantumisilmiön aiheuttaa, mutta puna ei välttämättä ole lojunut tällä lailla pahaksi mentyään varastoituna montaakaan vuotta.
Heitin hiljattain pois mm. suuren kasan Lumenelta PR-materiaalina saamiani viime vuosien kokoelmien huulipunia jotka olivat menneet tämän näköisiksi.
MACin Pink Nouveau ja 3N ovat kohta 10-vuotiaita nekin, mutta saivat vielä jäädä. Ei haju- tai pintahomehavaintoja :D
Ja hei, onhan minulla jotain oikeasti uuttakin... ^_^
Omistan maailman kauneimmaksi huulipunaksi tituleeratun Kailijumei-huulipunan :) Sen sisällä on aito kukka ja kultahippusia. Sain punan joululahjaksi, keltäs muulta kuin Miss Lipstickiltä, ystävältäni Mililtä.
Läpikuultava puna muuttuu huulilla ihon lämmön vaikutuksesta pinkiksi ja koostumus tuntuu ihanan kevyeltä, liukuvalta ja voidemaiselta. Sävy vain muuttuu minun huulillani vähän liiankin kirkkaaksi pinkiksi ja siksi se ei ole päässyt ihan niin tiheään "kouraan ja käytä" -käsilaukkukäyttöön kuin ensikokemuksen jälkeen huulirasvamaisesta koostumuksesta innostuneena kaavailin.
Mutta nyt. Huulipunaepisodin päätös.
Päätin seremoniallisesti muusata ne 30 huulipunaa, jotka tulisin heittämään pois.
Näin.
Hyvästi.
.
Eilisen kauniin kevätpäivän (joka näyttää jatkuvan tänäänkin :)) innoittamana päätin vihdoin 7 kuukauden jälkeen tehdä jonkun muun värisen kuin violetin tai siniseen taittavan meikkilookin.
Huulipunalaatikosta valitsin yhden persikkaisista suosikkipunistani: Benecosin Peach. Benecosin huulipunalaatu on Laveran ohella lempparini luonnonkosmetiikassa, Benecosin punat ovat vielä Laveraakin kermaisempia ja sopivat fantastisesti kuiville huulille.
Voilá. Poskilla Benecosin Coral-poskipuna (ei enää valikoimassa) ja luomilla persikkaa IsaDoran Blooming Spring -paletista ja vihreä rajaus H&M:n nestemäisellä Poolside-eyelinerilla. Raikas vihreä ja heleä persikka on tosi kiva yhdistelmä :)
Jostain syystä olin epäillyt persikkaisen meikin toimivuutta violettien hiusten kanssa mutta eihän tässä ole mitään riitaa :) Ainakaan vihreällä rajauksella.
Ahh. Tekipä hyvää.
Askel kerrallaan. Olen ollut projektissa tavoitteisiin nähden epäonnistuja, mutta pala kerrallaan onnistun kuitenkin vähäsen. Joka kuukausi lähtee jotain. Se voi olla yhdet farkut, kaksi t-paitaa tai pari mukia. Jo se on voitto että en enää hanki jemmattavaa, työ on vain luopua pala kerrallaan vuosien aikana säilötystä.
Ehkä seuraavana kohteena sadat kynsilakat..?
