Eilen tartuin vihdoin pinnan alla pitkään odottaneeseen tehtävään.
Huulipunieni lajitteluun ja vanhojen poisheittämiseen.
Kyllä. Tämä tavaranvähennys ja jemmojen poisheittämisprojekti etenee todella hitaasti. Mutta hyvä kun edes etenee.
Tässä laatikossa on noin kolmasosa huulipunistani ja joukossa ne kaikkein vanhimmat. Museopunat.
Niiden olemassaololle kotonani vuonna 2017 ei ole minkäänlaista järjellistä selitystä, ei niin minkäänlaista. Mutta tästä olen puhunut aiemmissa jemmauskirjoituksissani. Jemmaaja ei säilytä järjellä. En tiedä voisiko tietylle asteelle ulottuvaa tavaran säilömistä pitää jo sairautena. Varmaankin.
Aloitetaan jostain kivan värikkäästä. Tämä syksyllä 2009 hankittu MACin Dame Edna -kokoelmaan kuulunut huulipuna ei edes ole kovin vanha kokoelmani ikämittakaavassa. Tein huulipunasta pienen meikkipostauksenkin aikoinaan. Varmaankin niitä ensimmäisiä Karkkipäivän huulipunapostauksia.
Tuskin olen montaakaan kertaa tätä ihanan herkullista aniliininpunaista huulipunaa käyttänyt - koska se on mattakoostumuksellinen. Ihana sävy, ikävän tuntuinen huulilla.
Tästä nurkasta paljastuvat ne kaikkein vanhimmat huulipunani. Nämä ovat oikeasti niin vanhoja että... en tiedä voinko sitä edes ääneen sanoa. Koska silloin tulee väkisin myös sanottua ääneen, että jotain outoa on korvien välissä kun tällaisia säilöö.
Lumenen huulipunat 151 Sydäntalvi, 104 Päivien harjalla ja 16 Tähti Kirkkain olen ostanut silloin kun olin yläasteella. Puhutaan vuosista 1993-1995. Blogini lukijoita on syntynyt tuolloin. Yves Rocherin vihreähylsyiset punat ovat samalta ajalta.
#104 oli lempparisävyni, ja se on käytetty aikoinaan ihan loppuun.
Silti olen säästänyt sen.
Tunnesyistä...?
Mitä tunteita ihminen voi liittää huulipunahylsyyn...?
En pysty vastaamaan. En enää saa kiinni siitä tunteesta, miksi olen ollut kyvytön heittämään näitä punia pois. Olenko retroa ja nostalgiaa ihailevana henkilönä halunnut museoida vanhoja meikkipakkauksia jotta voisin sitten 2000-luvulla hypistellä niitä ja muistella teini-ikäni meikkitrendejä ja pakkaus-designia..? Ehkä. En tiedä.
Nyt museoin nämä pakkaukset tällä postauksella ja näillä kuvilla. Jos olen halunnut nämä muistot materian muodossa tallettaa, ne tallentuvat nyt Karkkipäivään.
Vanhat klassiset huulipunahylsyt. Tuohon aikaan kaikki Lumenen huulipunat laadusta riippumatta olivat identtisissä sinisissä hylsyissä. Näistä yksi on Classic Lipstick, yksi Lip Gloss ja yksi Berry Care Gloss Stick. Jälkimmäinen oli se suosikkini.
The Body Shopin meikkisarja oli 90-luvulla nimeltään Colourings ja sävy #12 oli ensimmäinen kunnon punainen huulipuna jonka ostin. Se taittoi ajan hengen mukaisesti tietysti ruskeaan.
Yhteen aikaan käytin todella paljon metallisia huulipunasävyjä. Nämä Revlonin punat olivat aarteitani. Tuohon aikaan pidin Revlonia ylellisenä merkkinä ja vaalin muutamia Revlon-"sijoituksiani" erityisellä hellyydellä. Huulipunien lisäksi myös Revlonin kynsilakat olivat helmiä meikkikokoelmassani. Muistan kuinka hienon ja arvokkaan näköisiä Revlonin kynsilakkapullot olivat mielestäni.
Revlonin punia ja kynsilakkoja oli sävy sävyyn, ja niitä myytiin edullisehkoissa yhteispakkauksissa. Ostin muutaman sellaisen. Iced Mocha oli suosikkisävyni.
Ruskeaa, beigeä.... metallinhohtoa. Aika hullua että olen halunnut ostaa näin paljon lähes samanlaisia sävyjä. Toisaalta, myöhemmin sama toistui korallin ja oranssin sävyissä.
Näistä vasemmanpuoleisin, No 7:n sävy Metallic Truffle oli ihan kamalan tuntuinen ja kirveli huulilla. Siitä huolimatta käytin sitä, kun sävy oli minusta niin upea ja intensiivinen. Huuliin taisi jopa jäädä vähän jotain ihottumaa jos tätä käytti monta päivää putkeen... *puistelee päätään*
So 90's...
Maybellinen Water Shine -huulipunista minulla oli useita sävyjä, tykkäsin tästä kevyestä ja kiiltävän pinnan jättävästä laadusta tosi paljon.
Huulipunamuseoon ovat jääneet jäljelle sävyt 26 Caramel Candy (minulla on samanniminen ponikin..!) ja 24 Halzelnut Sauce.
Olen näköjään tykännyt paljon myös L'Orealin Color Riche -huulipunista.
Cliniquen Tenderheart oli myös yksi suosikkisävyjäni. Sävyn Pure Posh kohtalo on mysteeri... Miksi se on jäänyt käyttämättä?
Ystäväni Mili oli yläaste/lukioaikoinani hulluna Cliniquen tuotteisiin ja sain häneltä paljon Cliniquen huulipunia joita hän sai gift with purchase -lahjoina ostostensa päälle. (Muistatko Mili..? :)) Olisikohan Pure Posh yksi tällaisia punia... Ehkä olen saanut sen niihin aikoihin kun ruskeiden huulipunien käyttökauteni on lähestynyt loppuaan?
Seuraavat punat kertovat uudesta, värikkäämmästä kaudestani. Välillä olin useamman vuoden käyttämättä huulipunia, tai käytin niitä vain hyvin satunnaisesti.
Aloitettuani työt kosmetiikkaliikkeessä innostuin kunnon värikkäistä, heleistä punista. Oranssit, korallit ja pinkit viihtyivät huulillani tiheästi. Nämä punat ovat siis "jo" 2010-lukua.
Korallista tuli suurin suosikkisävyni.
Yksi beigekin tuli hankittua myyjävuosina - Diorin iki-ihana Beige Rita (ei enää valikoimassa).
Tätä käytän edelleen aina kun haluan lookkiin nudet beigehuulet. Beige Rita taittaa kauniisti roosaan toisin kuin valtaosa 90-luvulla käyttämistäni beigeistä.
Myyjäaikoina tuli ostettua henkilökunta-alennuksen siivittämänä (sekoittamana...) aika paljon ihan turhaakin... Etenkin tuoksuja ostin ihan älyttömästi, ja monet niistä ovat edelleen korkkaamatta.
Tämä Diorin Coral Lace -sävy on saanut saman kohtalon, ei käytetty kertaakaan.
Maybellinen Plushest Pink on ollut viime vuosien suosikkini pinkeissä huulipunissa (tämä on niinkin tuore kuin ehkäpä kahden vuoden takaa..?) ja IsaDoran Lilac Tulle puolestaan liiloissa. Aika lailla täydellinen pastelliliila sävy <3
Nämä saivat jäädä.
Jotkut huulipunat menevät silminnähden pahaksi aika nopeastikin (toisille ei näytä tapahtuvan mitään 20 vuodessakaan hajua lukuunottamatta...). En tiedä mikä kuvan pilaantumisilmiön aiheuttaa, mutta puna ei välttämättä ole lojunut tällä lailla pahaksi mentyään varastoituna montaakaan vuotta.
Heitin hiljattain pois mm. suuren kasan Lumenelta PR-materiaalina saamiani viime vuosien kokoelmien huulipunia jotka olivat menneet tämän näköisiksi.
MACin Pink Nouveau ja 3N ovat kohta 10-vuotiaita nekin, mutta saivat vielä jäädä. Ei haju- tai pintahomehavaintoja :D
Ja hei, onhan minulla jotain oikeasti uuttakin... ^_^
Omistan maailman kauneimmaksi huulipunaksi tituleeratun Kailijumei-huulipunan :) Sen sisällä on aito kukka ja kultahippusia. Sain punan joululahjaksi, keltäs muulta kuin Miss Lipstickiltä, ystävältäni Mililtä.
Läpikuultava puna muuttuu huulilla ihon lämmön vaikutuksesta pinkiksi ja koostumus tuntuu ihanan kevyeltä, liukuvalta ja voidemaiselta. Sävy vain muuttuu minun huulillani vähän liiankin kirkkaaksi pinkiksi ja siksi se ei ole päässyt ihan niin tiheään "kouraan ja käytä" -käsilaukkukäyttöön kuin ensikokemuksen jälkeen huulirasvamaisesta koostumuksesta innostuneena kaavailin.
Mutta nyt. Huulipunaepisodin päätös.
Päätin seremoniallisesti muusata ne 30 huulipunaa, jotka tulisin heittämään pois.
Näin.
Hyvästi.
.
Eilisen kauniin kevätpäivän (joka näyttää jatkuvan tänäänkin :)) innoittamana päätin vihdoin 7 kuukauden jälkeen tehdä jonkun muun värisen kuin violetin tai siniseen taittavan meikkilookin.
Huulipunalaatikosta valitsin yhden persikkaisista suosikkipunistani: Benecosin Peach. Benecosin huulipunalaatu on Laveran ohella lempparini luonnonkosmetiikassa, Benecosin punat ovat vielä Laveraakin kermaisempia ja sopivat fantastisesti kuiville huulille.
Voilá. Poskilla Benecosin Coral-poskipuna (ei enää valikoimassa) ja luomilla persikkaa IsaDoran Blooming Spring -paletista ja vihreä rajaus H&M:n nestemäisellä Poolside-eyelinerilla. Raikas vihreä ja heleä persikka on tosi kiva yhdistelmä :)
Jostain syystä olin epäillyt persikkaisen meikin toimivuutta violettien hiusten kanssa mutta eihän tässä ole mitään riitaa :) Ainakaan vihreällä rajauksella.
Ahh. Tekipä hyvää.
Askel kerrallaan. Olen ollut projektissa tavoitteisiin nähden epäonnistuja, mutta pala kerrallaan onnistun kuitenkin vähäsen. Joka kuukausi lähtee jotain. Se voi olla yhdet farkut, kaksi t-paitaa tai pari mukia. Jo se on voitto että en enää hanki jemmattavaa, työ on vain luopua pala kerrallaan vuosien aikana säilötystä.
Ehkä seuraavana kohteena sadat kynsilakat..?
84 comments on “Ero: minä ja 30 huulipunaa”
Voi mitä nostalgiaa nähdä noita vanhoja punia. Hylsyt ovat syöpyneet mieleen. Nekin mitä en ole omistanut, olen ainakin hipelöinyt Anttilan kosmetiikkaosastolla :-)
Ai että! Kuvista löysin heti monta (liian monta) tuttua hylsyä eli jemmassa niitä on itsellänikin vielä.
Ensimmäisen pisti silmään Revlonin hylsy, se oli nuorempana hienoin merkki!
Lumene ja monta muuta tuttua puikeloa, jotka heti toivat mieleen niiden punien tuoksun - tuoksumuisti on joskus ihan uskomaton.
Kyllä, hylsyihin voi liittää tunteita ja muistoja. Joitakin en pysty heittämään pois.
Jossain (todella) hyvässä tallessa on mummoni Chanelin puikko jostain 1950-luvulta. Väri on karmea, mutta nytkin saan heti nenääni miltä puna tuoksuu/miltä puikko näyttää.
Nostan hattua urheudelle luopua punista. :D
Minulla on jemmassa ensimmäiset huulipunani, jotka olen kähveltänyt 90-luvulla äidiltäni meikkikokeiluja varten. Niiden tuoksut tuovat mieleen heti äidin ja hänen silloisen meikkaustyylinsä :)
Ai kuinka ihanaa! Olisi kivaa olla tallessa tuollaisiakin muistoja. :)
Oma äitini on niin valitettavan tehokas heittämään kaikkea pois, ettei ole lapsuudesta itsellenikään säilynyt juuri mitään leluja tms. Todella sääli, mutta jotkut ei vaan tajua.
Noissa vanhoissa Lumeneissa on kyllä tosiaan hyvin vahva ja tosi erilainen tuoksu kuin nyky-Lumeneissa. Mä muistan kanssa joidenkin lapsuudessa käytettyjen suihkugeelien ja jopa Yves Rocherin meikkivoiteiden (!) tuoksun. Tuoksumuisti on mieletön <3 (Ja tämän vuoksi mä pyrin aina matkoilla ottamaan uusiin kohteisiin mukaan uuden tuoksun niin sitten jälkeenpäin juuri se tuoksu tuo vahvasti mieleen sen reissun ja tunnetiloja matkalta :))
Wow, tämä on kyllä jo oikeasti säilömisen arvoinen museoesine, sanon minä :)
On olemassa sanonta, joka menee jotenkin näin:
"Ihminen keskittyy puolet elämästään keräämään tavaraa ja toisen puolen käyttää niistä eroon pääsemiseen."
Näyttää siltä, että olet tuon murrosvaiheen paremmalla puolella :)
Tsemppiä projektiin!
Näin minäkin koen :) Kiitos :)
Todellakin, nostalgian havinaa noissa kuvissa! Vaikka itse en ole oikein koskaan ollut sinut huulipunien kanssa ja käytän todella harvoin. Mun luottohuulipuna on yhä se sama, mitä käytin yo-kuvassa 1999.
Jee, hyvä sinä!
Olen yrittänyt tehokäyttää yhtä Dioria ja yhtä Biothermiä syksystä lähtien. Olen jo ei-irtoa-kuin-siveltimellä-vaiheessa. Silti tuntuu vain riittävän ja riittävän... Olen etänä kotona ja marssin nyt nakkaamaan ne roskapussiin. Kiitos. :)
Ole hyvä ^_^
Voi....melkein liikutuin kuvien ja tekstien äärellä, niin monta tuttua hylsyä oli kuvissa ja niihin tietenkin liittyy aina muistoja jostakin elämänvaiheesta. Punat sentään olen heittänyt pois ja onneksi sinäkin nyt nämä ^_^
Käyn nykyään meikkivarastojani säännöllisesti läpi, joten tällaisia aarteita ei tule enää vahingossakaan säilöttyä: https://betternailday.fi/sunnuntailiite-parasta-ennen-vuonna-2002/
Aaaa, siis niin ihania kuvia tuossa postauksessa ^_^ Ai että mä rakastan kaikkien vanhojen esineiden katselua, oli aihepiiri melkein mikä hyvänsä. Mutta toki kosmetiikalla on ihan erityinen vetovoima :) Voi että tuota Lumenen vanhaa valokynää esimerkiksi...
Arcancil <3 <3 Oijjoi. Mun lempimerkkejä seiska-luokalla. (Yläasteen lopulla merkki oli jo tainnut jäädä pois Suomesta...) Mun eka tosihyvä vaalea perusluomiväri oli Arcancilin, muistan että sen ja yhden beigejä sävyjä sisältäneen paletin myötä oivalsin, että pieni hohde luomivärissä tekee koostumuksesta paremman kuin täysin mattaisissa. Olin niin surullinen kun se Arcancilin vaalea loppui, mutta sitten löysin joitain vuosia myöhemmin tilalle L'Orealin legendaarisen Golden Beigen <3 May she also R.I.P. now. (Mutta Golden Beige oli kyllä myynnissä tosi kauan...)
Tuo kuvissasi ollut Lumenen meikkipuuteri muuten oli mun luottomeikkipohja varmaan 10 vuotta. Siihen saakka kunnes löysin mineraalimeikit. :)
Otin kaksi kuukautta sitten käyttöön uusien tuotteiden päiväämisen. Ja vaikka se kuulostaakin vähän (tai paljon) friikiltä, niin se on helpottanut suunnattomasti arkea ja niitä "Milloinkohan ostin tämän?" pohdintoja. Niitä mulla on niin kosmetiikan kuin piimätölkkienkin kanssa. Nyt sitten erään ystävän vinkistä kirjoitan kaikkiin avauspäivämäärän! Niin yksinkertaista ja silti ei ole tullut aikaisemmin mieleen. Piimään, isoihin jogurtteihin, majoneesipurkkiin ym. Sekä ripsiväreihin ja huulipuniin (No ripsivärejä en ole nyt parin kk:n sisällä ostanut, mutta huulikiillon olen :) )Toimii loistavasti!
Onnittelut Sanni huulipunasiivuksen johdosta! :D
Millä kynällä/konstilla saat merkinnän pysymään tuotteessa..? Kirjoitatko päiväyksen johonkin tarraan ja tarra tuotteen kylkeen? Hyvä idea kyllä :)
Ripsiväriin en ole tosiaan vielä laittanut, mutta huulipuniin saa sellaisen pienen tarran sinne alle, siihen kohtaan jossa lukee se punan sävy. Meillä oli sellaista A4-kokoista tarra-arkkia, josta leikkasin palan. Kylkeen en halunnut laittaa, kun sitten puna ei näyttä enää niin kivalta. ;) Varmaan ripsiväriin laitan ihan samaan paikkaan. Ruokatuoteisiin on hyvin tilaa kirjoittaa ihan etikettiin, eikä ulkonäöllä ole niin väliä.
Ei se tarrakaan saa mua kyllä ripsiväriä vaihtamaan 3 kk välein, mutta jos realistisesti yrittäisi edes uoden välein ostaa uuden. :)
Mä olen joskus laittanut pesto- ja muihin kastikepurkkeihin maalarinteipillä avaamispäivämäärän, kun ne tuntui olevan jääkaapin kysymysmerkillisimpiä pakkauksia. Maustekastikkeiden sanotaan säilyvän avattuna jääkaapissa alle viikon, mutta eipä niihin kyllä juuri koskaan tule mitään havaittavaa pilaantumisefektiä vaikka olisivat auki kuukauden tai kaksi. Ja kun mikään aisti ei kerro pilaantumisesta, ja tiedän että tuote silti saattaa jo olla mennyt pahaksi, niin nuo päivämäärätarrat auttoivat vähän purkkien iän hahmotuksessa. Jostain syystä lopetin tuon käytännön... Ainiin, voi johtua siitäkin ettei ainakaan pestopurkit nykyään vanhene meillä montaakaan viikkoa ^_^ Ovat niin ahkerassa käytössä. :)
Joo, toi on vähän sama kuin lasten karkkipussissa lukisi teksti, että säilyy avattuna kaksi viikkoa. :D
En minäkään kaikkiin laita, vaan juuri niihin aineisiin, joita tulee käytettyä harvoin tai niihin joita (joku muu perheessä) ostelee useita. :) Kerrankin oli kolme avattua salsa-purkkia. Yritä siinä sitten miettiä, mikä on ostettu viikko sitten ja mikä kaksi kuukautta sitten. Esim. majoneeseissa, salsoissa ja juuri pestoissa en itsekään luota siihen haiseeko tuote pahalta, sillä niihin on ympätty niin paljon lisä-aineita, että en usko, että sitä heti huomaisi vaikka olisi mennyt pahaksi. Ja myös piimään laitan merkintöjä, sillä vaikka se ei olisikaan mennyt oikeasti pahaksi, niin ajatus kahden viikon vanhasta piimäpurkista ei ole oikein kiva. :) Lähes kaikki muut aineet meidän jääkaapissa yleensä häviää alle viikossa.
XD XD
Meillä vanhenee monet maustekastikkeet kun meillä on miehen kanssa niiden suhteen niin erilainen maku, mutta pestot on tosiaan siirtyneet viime vuosina heavy-kulutusasteelle. Muita kastikkeita saa valitettavasti heittää pois tuon tuostakin :/ Niitä kun ei oikein voi pakastaakaan avattuaan... Mitä mieluiten teen kaikelle ei-normisäilyvyytensä-aikana syötävälle ruoalle jos suinkin mahdollista..! HC-ruokahävikin välttäjä tekisi varmaan niin, että lusikoisi maustekastikkeet pieniin minigrip-pusseihin kertakäyttöannoksina ja sitten pakkaseen... :D
Olipas nostalginen postaus :D Mielenkiinnolla odotan myös muista kategorioista samantyylistä xD
Miten ihana postaus, taas:) Monenlaista punaa oot säkin ehtinyt käyttää. Mä myös ostin sitkeästi teininä noita metallinhohtoisia punia, vaikkei ne edes sopinut mulle! KARMEEN tuntuisia ja näköisiä myös :D Jäivät kaappiin ihailtaviksi. Mauve/ruskea kauden punista oon päässyt eroon vasta viimeaikoina, koska niitä oikeasti käytin ja niinpä niissä on paljon muistoja. Paras ystäväni oli löytänyt jostain "täydellisen" mauvepunan ja lopulta se oli yhteisomistuksessa ja käytettiin sitä molemmat:) Kertoo jotain siitä kuinka tiivistä se yhdessäolo oli silloin. Viime vuodet hamstrauksen kohde on ollut nudepunat. Nyxin punat muuten homehtuivat alle vuodessa! Möh:/ Mutta ne oli aika oransseja, ei mikään suuri heartbreak. Koko valikoiman nudepunat oli tosi oranssisia, jännä. Mutta eipä tuo säilyvyyskään houkuttanut ostamaan lisää.
Ihanan dramaattinen breakup sulla ja huulipunilla:) Elämä tuo aina eteen uusia ja ihania huulipunia, siihen täytyy vain luottaa;) Tässähän on syvällistä symboliikkaa:P
Eeh... Siis homehtuuko huulipuna? Siis oikeasti homehtuu? Onpa iljettävä ajatus!
Eikäh... ^_^
Mitä NYXin punille tapahtuu kun puhuit homehtumisesta..? Tuleeko niihin tuollaista "rypylää" mitä mun pilaantuneen punan kuvassa? Kiinnostaisi tietää onko tuo kasvusto hometta vai vain seurausta rasvan härskiintymisestä... Ja miten punan pintaan kasvava home ylipäänsä kasvaa...? Kun home käsittääkseni tarvitsisi kosteutta elääkseen ja huulipunissa ei ole vettä..?
Luulen, että ei oo hometta, vaan pinnassa erottunutta ja uudelleen kiteytynyttä rasvaa. Rasvojen sulatus ja jähmetys oikeanlaiseksi ja hyvin säilyväksi tasaiseksi koostumukseksi voi olla mutkikasta. Esimerkkinä vaikka keittiön puolelta suklaan temperointi, mikä paljolti on kaakaorasvan kiteytymisen hallintaa. Ja joskus suklaan pinta saattaa olla vaaleaksi härmistynyt säilytyslämpötilojen vaihdellessa. Siinä on kyse samantapaisesta ilmiöstä kuin nuo pintarypylät. Osassa huulipunia on varmaankin onnistuneempi tai kestävämpi formulointi kuin toisissa, se selittäisi miksi jotkut uudehkotkin menevät pahan näköisiksi ja toiset ei ikinä.
... vaaleaksi *härmääntynyt
piti kirjoittamani suklaan pinnasta. (Ei sentään tapahdu minkään kaasumaisessa olomuodossa olevan tiivistymistä kiinteäksi aineeksi siihen pintaan.)
Joo, Liinakin tuossa aiemmin vastasi samaa. Olen jälleen hieman sivistynyt kiitos lukijoiden ^_^ Täällä aina joku yleensä tietää kun ihmettelen jotain :)
Eli heheh, kun huulipuna menee tuon näköiseksi, voi vain todeta ettei se erä ollut kemistin / tuotekehitysporukan paras taidonnäyte ^_^ :) Erikoista etten muista minkään ysärihuulipunani koskaan menneen tuollaiseksi, ainoa iän mukanaan tuoma haittailmiö on olut härskiintynyt tuoksu. Eikä sekään vaivaa kaikkia huulipunia. Olen todennut tämän monesti aiemminkin mutta on se vähän pelottavaakin miten hyvin kosmetiikka voi säilyä...
Joo, juuri tuommoista samanlaista vaaleaa rakeista/jauhoista pintaa tarkoitin. Ja lisäksi omituinen pistävä haju. Ihan kiva tietää ettei sellainen välttämättä ole mitään elävää kasvustoa... :)
Miss Lipstick respektaa " taiteellista " huulipunien hävitys tekniikkaa ?
Clinique lla oli lähes aina ruskeaa noissa ilmaispussukoissa, mutta myös aikoinaan lempisävyni Red Licorice , joita käytin kolme tuubillista ?
^_^ :)
Whoa..! Mä en ole käyttänyt mitään muuta huulimeikkituotetta kuin Dermaglow'n huulikiiltoa useampaa kuin yhden kappaleen. Dermaglow'n Instant Lip Gloss Plumperia on mennyt varmaan neljä tai viisi "tuubillista".
Hehheh, mulla on kaikki meikit lähet järjestään "liian vanhoja" koska meikkailen arkena melko harvoin. ( Tein uudenvuoden lupauksen, että käyttäisin arkena useammin meikkiä, tänään ekaa kertaa jaksoin laittautua kouluun :D Eli tosi hyvin menee) Muttakun tekee pahaa heittää muutaman kerran käytettyjä meikkejä pois. Eli sinällänsä ymmärrän jemmailun. Mä säilytän kaapin pohjalla vaatteita, jotka ei enää mene päälle, ovat melkein 20 vuotta vanhoja, mutta silti en ilkeä heittää niitä pois tai laittaa kirppikselle. Ehkä niillä on jotain sentimentaalista arvoa.
Kynsilakkoja ei koskaan voi olla liikaa :D Omassa kokoelmassani taitaa tällä hetkellä olla jotain 200 lakaa ja vanhimmat taitaa olla yli 6 vuotta sitten hankittuja. Kumma kyllä, oikein jankkiintuneet kynsilakat pystyn heittämään pois.
Jemmailu on jännä juttu
:) :) ^_^
Mä en ole varmaan ikinä elämässäni 13 vuotta täytettyäni mennyt kouluun ilman meikkiä...! :D
Ihanaa kun olit säilyttänyt nämä huulipunatiedot! Ne kannatti ehdottomasti dokumentoida jälkipolville! Palasin heti mielessäni marketin kemppariosastolle kun varhaisteini räknäsi päässään millaisiin investointeihin viikkorahoilla on varaa. Noi lumenen siniset on jääneet mieleen! Ja lorkun/maybellinen kultaisessa hylsyssä ollut puna oli mun eka.
Tuli ihan spontaanit inhonväristykset noista ysärin metallinhohtoisista, rusehtavista punista. :D Paljon sen ajan trendejä on nyt taas esillä, mutta noita punia ei kyllä ole tippaakaan ikävä!
Minä kyllä pudistelin täällä päätäni ja sanoin mielessäni Sanni Sanni...muistan kyllä nuo 90-luvun metalliset kuultopunat, kyllähän nuita tuli ihan ihmisten ilmoilla käytettyä :D samaten Lumenen sinisistä tylsyistä ja etiketeistä tuli nostalginen olo. Mutta muistoja voi säilöä blogiin, täältä voi käydä ihastelemassa kuvia vanhoista punista.
Itse heitän hyvin herkästi roskiin. En halua enää jemmata ja säilöä, tulee ahdistunut olo. On minua joskus harmittanut kun muutoissa on hävinnyt tavaraa tai olen nakannut roskiin. Mutta ei nuita jemmoja tule ikinä selattua! Mä heitin tuon benecosin Peachin pois koska kissa taisi sen tiputtaa, punan pää muussantui. Myös vähän haiskahtavia kiiltoja nakkelen ronskilla kädellä roskiin :)
Sietää pudistellakin ^_^ Mutta mä oon mä. Jemmausgeeni periytynyt äidinmaidossa... (hänelläkin on jäljellä muutama 60-luvulla ostettu luomiväri joita kuulema jopa silloin tällöin on vielä käyttänytkin..!)
Vyöryi sellainen nostalgiaryöppy päälle tästä postauksesta, että oksat pois. Tuli mieleen nuoruus, biletys, kosmetiikkaosastolla haahuilu, huolettomuus. Se kun harkittiin sitä oikeaa huulipunasävyä hartaudella, koska ei ollut rahaa käytössä liiemmin. Haikailen vieläkin yhden Lumenen sinisessä hylsyssä olleen huulikiillon perään. Yhtä täydellistä koostumusta ja väriä en ole onnistunut tähän päivään mennessä löytämään. No7:lla oli aivan täydellinen korallinen huulipuna. Maybellinen water shine, missä oli jotain kimallehippusia...En ois muistanut ees moista käyttäneeni, mutta kun näkee kuvan, tulee niin paljon muutakin mieleen kuin vain huulipuna. Nyt muistan kaiken tuon hyvin onnellisena aikana, vaikka nykyisin olen sata kertaa onnellisempi kuin silloin, hassua. Ehkä nää huulipuniin liittyvät muistot on niitä hyviä :) Tai ehkä aika kultaa muistot...
<3 <3 <3 :)
Juuri niin.
Kosmetiikkaosastolla haahuilu oli jokaviikkoinen (ellei jopa -päiväinen) rutiini, aina piti tsekata uusimmat tuotteet ja sävyt... Olin tuohon aikaan varmasti 100 kertaa paremmin ajan tasalla päivittäiskosmetiikan valikoimasta kuin tänä päivänä ^_^ Se tuotteiden hypistely ja fiilistely oli osa nuorisokulttuuria... ehkä se on nykyäänkin..? Muistan vain, että silloin kuului tietää uusimmat ripsarit ja Daten deodoranttituoksut jne jne. :)
Ei vitsit mitä nostalgiaa! Hetken tuntui, että olisin palanut takaisin 90-luvulle :) Nää sun nostalgiapostaukset on kyllä ihan parhautta!
:) Kiva että "putoaa" ^_^
Hyvä hyvä!
Vaikka kyllä nuo Lumenen siniset hylsyt ovat niin söpön kauniita. Voisin ottaa pelkän hylsyn muistoksi (jos vaikka itse huulipuna olisi kaivettu siitä pois). :) Toivottavasti Lumene-museossa on noista ainakin yhdet kappaleet jäljellä.
Eip, kaikki meni roskiin. Haluan vilpittömästi päästä eroon turhimmista jemmoistani ja etenkin pienestä epämääräisestä sälästä jolle on muutenkin niin vaikea keksiä järkevää säilytyspaikkaa. Koin, että tunneside näihin vanhuksiin oli hapertunut sen verran että saatoin hyvillä mielin ilman mitään ahdistusta sanoa niille hyvästit. Muistot säilyvät kuvien myötä. :)
Tarkoitin ja oletin, että kai Lumenella itsellään on tallessa prototyypit kaikkina aikoina myytyjen tuotteiden pakkauksista (?).
Ja muuten, nyt on sen verran paljon tekemistä, että olen todennäköisesti poissa kommenttiosiosta kesään asti. Urakkaa pukkaa. :/ :) Mutta laitan ylös itselleni, mistä postauksesta katkaisin lukemisen ja palaan sitten kesällä lukemaan.
Eli hyvää kevättä! :)
Aaa, joo...! Voisin kuvitella että varmasti on :)
Olisi kyllä niin mahtavaa päästä jonkun kosmetiikkamerkin (mieluiten tietysti itselleen erityisen tutun) pakkausmuseoon... Lumenen ohella erityisesti Yves Rocherin "pakkausmuseo" kiinnostaisi :)
No voi että :/ Tulee ikävä..! Olinkin jo pannut merkille että sinua on näkynyt kommenteissa viime aikoina vähemmän. Toivotan tsemppiä urakkaan ja kaunista kevättä ja toivon että hommat ovat kuitenkin mieluisia. :) "Nähdään" sitten taas kesällä :)
Halit!
Kiitos. :)
Hommat ovat mieluisia, mutta niitä on liikaa. En tiedä, miten selviän suuresta työvuoresta. Pelottaa. :( Mutta yrittänyttä ei laiteta, joten hihat on kääritty täällä. :)
Kesällä sitten taas täällä. :)
Muistan kun mainitsit aiemmin jutuista joiden arvelen liittyvän tähän "työvuoreen"... Ja sillähän voi sitten olla positiivisia seurauksia ja tuloksia :) Ajatukset vain niissä ja kyllä sä selviät!! <3 Lähetän täältä paljon energiaa ja voimia sulle! <3 Virtuaalihihat kääritty sun puolesta ^_^
Kiitoksia. :)
Hyvä sinä <3 Tarttis itsekin tehdä samaa karsintaa(kaikissa kotona olevissa kategorioissa).
Mutta hei Watershine, sitä taisi olla muutamanakin versiona.. Luulen, että Watershinet ovat juuri ne jotka päätyivät myös luomille ja voin sanoo että oli kyllä upean näköistä :D En muista kävikö siihen vain joku tietty sävy vai useampi, mutta hienon näköistä oli :) En muista sitäkään, että käytinkö sellaisenaan vai luomivärin kanssa, luultavasti sekä että :D Oi niitä aikoja <3
Olen kuullut että jotkut meikkitaiteilijatkin käyttävät kiiltäviä huulipunalaatuja luomilla, mutta en käsitä miten rasvainen koostumus saadaan pysymään siinä silmäluomella... :D
En muista varmuudella pysymistä, mutta sellainen muistikuva on, että varsin sujuvasti pysyi :D Eikä ollut käytössä nykyajan primereitä :D Liekö ollut ennen vai jälkeen niiden aikojen sekin, kun laittelin glitterLIIMAA luomille :D Ja hyvin toimi ja hienoa oli :D
Voikkamala... ^_^
Mulle tuli hirvee hinku muussata pari huulipunaa, mut veikkaan että en kuitenkaan pystyis sitä tekemään :D Käyn säännöllisin väliajoin punat ja kiillot läpi ja pikkusisko adoptoi kaikki mitä en enää käytä. Paljon helpompi luopua asioista, kun tietää niiden menevän käyttöön :)
Oih, minullakin oli lempparina 104 Päivien harjalla :)
Mieletöntä että muistat sävyn nimenkin..! :) Mä en muistaisi jos hylsy ei olisi tallella.
Hei, laitoin sinulle sähköpostia. Koskee haastattelupyyntöä. Tarkistaisitko sähköpostisi: on ehkä saattanut livahtaa roskapostiin. Terveisin, Annika Tiitto, annika.tiitto@kpk.fi
Meilisi oli tullut perille, vastaan juuri :)
Hahah, ja huh mikä urakka. Luopumisen tuska on rakkaiden tavaroiden kanssa joskus kauheaa. Hyvä sinä, että pystyit siihen.
Ihan toiseen asiaan liittyen: Lumenen hyaluroni-tiivisteen faneille vinkiksi, että ainakin mun lähi citymarketissa Helsingin Ruoholahdessa oli kyseistä tiivistettä myynnissä plussa-korttitarjouksessa 9,90.
Ja huomenna cittariin:)
Ihana postaus! Tulipas paljon omiakin muistoja mieleen :) Mullakin oli Revlonin Iced Mocha mut se ei sopinut mulle alkuunkaan. Entäs Maybellinen Watershinet :) Niitäkin oli monta..
Apua, mikä nostalgia-pläjäys! :) niin tuttuja hylsyjä! Noita sinisiä Lumenen puikkoja on ollut eräskin. ja mullakin on ollut Revlonin Iced Mocha - palautui nyt mieleen... Mäkin olen vähän jemmaaja-luonne, enkä oikein raaski laittaa meikkejäkään pois... Mulla on jotain luomivärejä tallella ajalta ennen ensimmäistä lasta (kyllä: lasken elämääni "ennen" ja "jälkeen" lapsien - näin pysyn ajanlaskussa paremmin perässä...) eli yli 10 vuotta sitten ostettuja. Juuri yhtä Cliniquen luomiväriä käytin ja se oli minusta ihan ok... Saakohan tätä kertoa tai myöntää?! :D
Kyllllä ^_^
Mä käytän aivan surutta puuterimaisia tuotteita olivat ne kuinka vanhoja tahansa, jos vain niiden koostumus tai tuoksu ei ole muuttunut :) Ja harvassa on :)
Voi ei tätä nostalgian määrää tosiaan, kuten tänne muutki on jo kommentoineet! Jostaki syystä noista lumeneista tuli mieleen se ääni mikä tulee kun korkkia aukaisee ja laittaa kiinni. Ja nuo watershine huulipunat! Niistä tuli mieleen se kun jossain tv-mainoksessa vähän kökösti lausuttiin se watershine ja kuinka pilkkasin sitä joka kerta kun kaupassa hiplasin noita punia. Mulla ei oo koskaan ollut kovinkaan kattavia huulipunakokoelmia ja oon sitte heittänyt vanhaksi menneitä aika surutta menemään. Suurin suosikki joskus 2000-luvun alkupuolella oli semmoinen tumma violetti/mauve sävyinen Rimmel jonka päälle sipaisin hopean väristä oriflamea. Just sitä metallimaniaa.... Mutta kiitän suuresti tästä valokuvausprojektista ja siitä että jaoit kuvat. On se hyvä, että oot aikanaan noita jemmannut. :)
Hihih, mahtavaa ^_^ Ihanaa että sain tällä postauksella kirvoitettua monelle niin paljon muistoja, jopa näinkin yksityiskohtaisia :)
Ihana postaus :D Vanhoista huulipunamuistoista pakko mainita myös Yves Rocherin minihuulipunat, joita tuli keräiltyä joskus 90-luvulla. Niitä tuli kai mainosten mukana tai tilausten kylkiäisinä ja ne oli ihan ylisöpöjä! :D Olispa vielä joku tallessa!
Muistan nuo...! ^_^
Voi ei Sanni! Kyllähän tuo, kaikella rakkaudella, vähän kipeältä vaikuttaa. Ei käyttöesineitä ole tarkoitus hillota jemmoissa (käyttämättä) 20 vuotta. Mutta onnea onnistuneesta karsinnasta! Pienin askelin...
Mulle nää kuvat aiheuttaa vähän sellaisen nostalgisen "mullakin oli tollainen!"-fiiliksen. Mutta ei kylläkään mitään harmitusta siitä, ettei mulla enää ole:) Tykkäsin noista Maybellineistä ja myös L’Orealin Color Richeistä. Mutta muistaakseni molemmat merkit uudistivat huulipuniaan niin tiuhaan, että yhden hyvän sävyn löydettyään ja loppuun käytettyään ei sitä enää saanutkaan uutta samanlaista, mur.
Äiti käytti Revlonin kynsilakkoja ja itsekin muistan, että olivat mukamas vähän parempia ja laadukkaampia. Ehkä Suomesta ei silloin saanut muutakaan ja nettikauppoja nyt ei ainakaan ollut olemassa. Tai siis internettiä ylipäätään (niin kuin vanha mä taas olinkaan;D). Enkä kyllä edes tiedä, koska esim Essien tai O.P.I.n kaltaisia merkkejä on perustettu. Todennäköisesti parempia kynsilakkoja ei silloin oikeastikaan ollut edes olemassa...
<3 <3 Niin.... kipeäähän se on...
Tämä oli kyllä niin hieno nostalgiapostaus. :D
Ooo, mahtava dame Edna! Nuo Lumenen hylsyt on jääneet mieleen, oiskohan äidin jemmassa vielä yks?
Ooaa, meinaa pää räjähtää kaikkien haju- ja tuntemusmuistojen vuoksi! :D Miten voikin sieltä "muutaman" vuoden takaa muistaa juuri noita samoja asioita, miltä Watershine tuntui ja miltä Yves Rocherin mini-mallipunat tuoksuvat ja miten kamalalta sen yhden metallic-punan aiheuttama yliherkkyysreaktio tuntui huulissa (ja silti sitä punaa käytti tasaisin väliajoin sen parin päivän verran, kunnes kirvely ja kutina iskivät - tosi fiksua). Voin jopa tuntea käsissäni miltä tuo Lumenen sininen hylsy tuntui auki kierrettäessä ja miten korkki sulkeutui. Ja nenä on ihan täynnä hajuja, tuntuu poskissa asti.
Nämä tuntemukset ovat sikäli hassuja, että olen aina käyttänyt huulipunia todella vähän, koska niihin ei ole ollut varaa, en ole tykännyt huulipunan tunteesta huulilla (sotkee, kuivattaa, vaatii korjailua jne.) ja olen aina ollut kovin epävarma sopivista sävyistä. Silti huulipunat liittyvät vahvasti nuoruuteen ja varhaisaikuisuuteen. Kiitos siitä että hamsteroit ja vielä suurempi kiitos siitä, että otit kuvat ja kerroit omat muistosi. Ihanaa!
Pliispliis: pistä nämä kuvat ja teksti varmuuskopioina pariinkin paikkaan talteen. Sitten kun olen ikäloppu ja kuutamolla, haluan palvelutalon hoitajan kanssa lukea tämän jutun uudestaan ja hekumoidan nuoruusmuistojen kanssa. :)
Näistä kommenteista vasta tajusin, kun joku muukin oli tuota metallisten punien ikävää tuntua kommentoinut, että ilmiö on ollut yleisempikin kuin vain mun huulilla. Eli siinä metalli"pigmentissä" on ollut jotain todella ärsyttävää... Onkohan tämän päivän metallisilla sävyillä vielä sama potentiaalinen vaikutus vai onko teknologia mennyt eteenpäin..? En kyllä tule henkilökohtaisesti testaamaan :D Jo helmiäissävyt on mun mielestä nykyään aika kamalia, en tykkää yhtään kimalluksesta huulilla (pelkkäa heijastavaa kiiltoa mulle, kiitos :))
:) :) Varmuuskopsaan koneen aina parin päivän välein, toivotaan että se riittää :D ^_^
Mahtavaa kun tämä postaus näyttää ilahduttaneen niin monia :) Jotain extrahyötyä tästäkin luopumisesta :)
Tulipas mukavan nostalginen olo :) Itsekin käytin yläasteella (eli juuri siinä 1990-luvun puolivälissä) ahkerasti ruskean sävyisiä huulipunia. Joku Lumene oli mun lemppari, en tosin enää muista sävyä. Muutenkin se meikkaustyyli oli silloin jotenkin kauhean vanhahtava, ei ollenkaan sellainen nuorekas ja raikas. Mutta silloinhan se oli todella muodikasta :)
Mäkin muistan pitäneeni Revlonia vähän hienompana merkkinä. Omissa meikeissä suosikkeja olivat Anytimen, Lumenen ja Yves Rocherin meikit, näistä Lumene oli jotenkin kaikkein hienoin kun oli varmaan vähän kalliimpi kuin muut. Sit mulla oli jotenkin kauhean tarkat suosikit, esim. kivipuuteri oli aina Lumenelta ja eyelineri ja ripsari piti olla aina Maybellineltä. Tosin tämä nyt ei ole oikeastaan muuttunut tähän päivään mennessä, merkit on vain vaihtuneet :D
Mulla on edelleen jossain jemmassa esim. luomiväri, jonka ostin vanhojen tansseja varten vuonna 1999 ja useita vähän yli kymmenen vuotta sitten ostettuja huulipunia. Ja siis monia monia muitakin vuosien varrella kertyneitä meikkejä. Jotenkin niitä on tosi vaikea heittää pois, vaikka en niitä enää käytäkään. Toisaalta ne ei myöskään häiritse mua ainakaan vielä, joten levätkööt toistaiseksi rauhassa jemmoissaan.
Niinpä, mattaista, ei mitään hehkuvaa (paitsi ehkä ne metalliset huulet :D) ja raskaita, rusehtavia sävyjä. On se näyttänyt hassulta 14-15-vuotiaan kasvoilla... :)
Mä tykkäsin kanssa Anytimesta, oli varmaan ensimmäinen kivipuuteri jonka muuten ostin. Muistan aina kun yksi muka paremmin meikkauksesta tietävä kaverini näytti, miten puuteria kuuluu "oikeasti" laittaa; eli about viisi paksua kerrosta niin että posket ihan rahisivat kuivuuttaan kun yritti ilmeillä ja kasvot tuntuivat ihan jäykiltä ^_^ Sitten huuliin joku räikeän pinkki huulipuna (näitä käytin 92-93 kun kasaritrendi vielä vaikutti hetken), silmiin sähkönsininen rajaus ja Arcancilin maskaralla paksut hämähäkinjalkaripset ja a vot! Seiskaluokkalaisen raikas look valmis ^_^
Kiitos Sanni, joskus toivoin sulta ns. "roskapostia", tää on just sellaista toivomaani matskua, just sun tyylillä kirjoitettuna. Näitä lisää :)
Koirakin hekottaa mun mukana, kun tulin tästä jutusta niin hyvälle tuulelle.
Samaistun keräilijänä tuntemuksiisi,mulla on kylppärin kaapissa vieläkin 80-luvulta Diorin viisikko, jonka sain tädiltäni kun poisti omia vanhoja meikkejään. Ja tätini ei varmaan tiedä sen luomivärin olevan vielä mulla tallessa. Tätini täytti 70v...
Ai tällainen on "roskapostia"... :D ^_^ Okei, hyvä tietää :) Positiivista roskaa :)
Saman henkisiä nostalgiajuttuja:
https://karkkipaivablogi.com/a-trip-down-cosmetic-memory-lane/
https://karkkipaivablogi.com/meikkikuvia-90-luvun-vogue-lehdista/
https://karkkipaivablogi.com/meikkiarsenaalin-evoluutio/
Tuo huulipunan pintaan muodostunut aine ei ole hometta yms vaan joku ainesosa, joka eroaa massasta ja kiteytyy pinnalle. Näkee ihan noista jääkukkamaisista kuvioista, pöpöillä ei ole tapana kasvaa tuolla tavoin. Joissain huulipunissa voi tapahtua ihan jo vuodessakin lievempänä. Ilmiötä näkee usein juustossa, josta kalsium kitetyy pinnalle.
OK, kiitos. *uteliaisuus tyydytetty* :)
Voi ei mikä nostalgiapläjäys! Tuoksumuisti on kyllä ihmeellinen kuten muutkin ovat jo todenneet. Heti muistui mieleen vaikka ja mitä kosmetiikan eri tuoksuja... Esim. ensimmäinen oma huulipuna jonka joskus vuonna 2002 12-vuotiaana(!) ostin kempparista, semmonen erittäin metallinen barbieroosa (Tuksupuna :D) joka tuoksui todella makealle. Itse asiassa minulla on se vielä jemmassakin, heh... Se näyttää vielä ihan hyvältä ja tuoksuu melkein samalta kuin uutena, merkkiä en vaan muista ja hylsystä onkin jo kulunut teksti pois. Ehkä jonain päivänä teen kuten sinä ja raaskin vihdoinkin heittämään sen pois :)
Hyvä Sanni! Hyvä avautuminen luopumisesta. Ja tulipas nostalginen olo kun huomasi, että minulla on ollut joitain samoja punia. Revlon tosiaan oli huippumerkki joskus 90 luvulla.
Mistä muuten aloituskuvan lokerikko on peräisin?
MUJIlta.
Minua naurattaa ja hellyttää sinun kirjotustyyli ja sanojen käyttö esim.ei havaittavaa hajua eikä näkyvää hometta. Virkistät minua muutenkin kun rehellisellä testailulla ja meikkihörhöilyllä. Lisää tällasta entisen tyyliin.
Kiitos anjuska :)
Mullakin oli vielä ehkä vuosi sitten tallessa tuollainen Lumenen puna, joka oli ainakin 10 vuotta vanha :D
Ihanaa! Etenkin Lumenen, Yvesin ja Lorkun punat herättävät paljon muistoja. Äitini käytti Lumenen punia, mummuni Yvesin ja itse muistan, että eka ostamani puna oli Colour Riche. Kaikkien näiden tuoksut on tatuoitu takaraivoon. Melkein toivoisin, että Lumenen ja Yvesin punissa olisi samat tuoksut vieläkin. Mummu-ikävissäni voisin maksaa suuriakin summia, että saisin vielä nuuhkia hänen huulipuniaan.
Siitä ekasta huulipunastani... Se oli metallinhohtoinen (tietenkin!), vaalea platinaan taittava ruskea. Katsoin ensin, että sinulla oli samanlainen, mutta mielestäni omani oli paljon vaaleampi. Kammottava sävy, mutta silloin maailman siistein. Enhän minä sitä voinut vielä missään käyttää, kahdeksan kun olin. :D Se haju oli ihan karsea. Taitaa olla vieläkin sama? Sain vastikään Diorin punan, ja siinä on sama tuoksu. Joudun puntaroimaan, haluanko edes käyttää sitä hajun takia. :D:D
<3