Lihattoman lokakuun kasvisruokajuttujen päätösjakso tulee tänään.
Aiheena mun lempparikasvisruoat ja lisukkeet kotona.
Syön ihan älyttömästi kasviksia. Minimissään päivässä menee runsas puoli kiloa, usein kilokin. Kilo menee helposti jos valmistan raskaita vihanneksia kuten juureksia, jotka kutistuvat paahdettaessa ja 400 grammaakin menee kerta-annoksena että heilahtaa.
Syön kasviksia päivän aikana suunnilleen näin:
Aamiainen 150 g (salaattivihanneksia kuten kurkkua, tomaattia ja paprikaa)
Lounas: kasvislisuke 200-400 g (jos syön pääruoaksi salaatin, kasvisten osuus on ainakin 300 g)
Päivällinen: kasvislisuke 200-400 g
Näiden lisäksi syön joskus kasviksia myös välipalaksi (juuston kaverina), kuten selleriä, kirsikkatomaattia tai porkkanaa.
Tänään haluan kirjoitella lempparikasviksistani ja niistä kasvisproteiinin lähteistä joita käytän eniten. Useimmilla aterioilla otan proteiinin kalasta tai juustosta, mutta lautaselta löytyy viikoittain myös kasvisproteiinia.
Kuvassa yksi uudempia vihannestuttavuuksiani, myskikurpitsa. Pidän värikkäästä ruoasta ja koen, että värikäs ruoka myös maistuu paremmalta ja toimii yhtä lailla mielen piristäjänä kuin vatsan täyttäjänä. :) Punajuuri, eri väriset paprikat, porkkana, bataatti, tomaatti, punakaali... Entisen elämäni kalpeat, ravinneköyhät riisit ja makaronit ovat vaihtuneet näihin.
Aloitetaan suosikkilisukkeistani.
1. Parsakaali
Voisin syödä, ja usein syönkin, parsakaalia joka ikinen päivä. Se on mielestäni parhaimmillaan höyrytettynä vain hyvällä oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla maustettuna.
Parsakaali on minulle tavallaan kuin uusi "pasta", eli ruoka-aine/lisuke, jota himoitsen kaikkein eniten. Jos en vähään aikaan saa parsakaalia, sitä tulee todella ikävä.
Tiesittekö, että parsakaali on muuten kaikkein proteiinipitoisin ainakin Suomesta saatavista kasviksista? Sadasta grammasta saa 4,6 g proteiinia. Vain nokkosesta saa enemmän proteiinia, mutta harva jaksaa syödä niin paljon nokkosta kerralla että määrästä kertyisi mainittavaa määrää protskua. :)
Jos on pieni nälkä, saatan syödä parsakaalia myös pääruokana. Silloin maustan sen vaikkapa parmesaanilla ja pinjansiemenillä tai paahdan uunissa. Alemmassa kuvassa seurana uunipaahdettua selleriä.
Myös pesto on loistava kaveri parsakaalille. Herkkuiltapala on kulhollinen pestossa pyöräytettyjä parsakaalinnuppuja hunnutettuna parmesaanilla. Mums.
2. Kukkakaali
Kukkakaali on neutraaliudessaan todella monipuolinen raaka-aine ja käytän sitä vaikka missä ruoissa tortilloista sosekeittoihin ja salaateista pizzoihin. Syön sitä yhtä paljon niin raakana kuin kypsennettynäkin.
Eniten kukkista tulee käytettyä wokeissa tai arkisesti höyrytettynä muiden kaalien kaverina, tai sitten heitän sen uuniin ja teen gratiinin. Kuvassa kukkakaalia kookoskermassa.
...ja vaikka tämän päivän juttu käsittelee nimenomaan kotiruokaa, en malta olla vilauttamatta helsinkiläisen Boulevard Social -ravintolan kasvisruokalistan detaljia:
Parsa- ja kukkakaalin voi tarjoilla myös tähän tapaan, slurps-deluxe..! Maistoin näitä kumpaakin kun olin viimeksi Helsingissä ja ystäväni kanssa vain hymistelimme miten älyttömän hyviä makuja kaalien tyylisiin arkisiin kasvislisukkeisiin voikin saada kun on taitoa. Olisin halunnut syödä ravintolan koko kasvisruokalistan alusta loppuun ^_^ Kasvisruokia oli yli 10....
3. Ruusukaali
Mun top-kolmosesta näkee että tykkään kaalikasviksista :) Ruusukaali oli minulle nuorempana käytännössä ihan tuntematon vihannes. Liekö olen sitä koskaan ainakaan vapaaehtoisesti syönyt... Minullahan on se hullu historia "kasvis"syöjänä jonka kasvikset olivat käytännössä pasta, peruna, leipä ja riisi.
Nykyään ruusukaali on yksi kirkkaasti eniten syömiäni kasviksia ja sitä löytyy lautaseltani joka viikko. Useimmiten nautin ruusukaalit höyrytettyinä, kuten parsakaalin, tai sitten paistan ne valkosipuliöljyssä tai käytän osana wokkia. Tuore ruusukaali maistuu suussani lähes makealta, todella aromaattinen kasvis.
Kuvassa ruusukaaligratiini uunissa kera pinaatin ja saksanpähkinöiden.
4. Bataatti
Bataatti on lempparihiilariruokaani, kuten olen täällä useasti julistanut :) Se on käytännössä ainoa korkeahiilihydraattinen ruoka jota vielä syön säännöllisesti. Pastaan ja perunaan verrattuna se on järkevämpi hiilihydraatti imeytyessään hitaammin ja ollessaan paljon ravinnepitoisempi.
Uunipaahdettu bataatti, pannulla valkosipulin kanssa paistetut bataattisiivut ja bataattisosekeitto ovat lempparibataattiruokiani. Eilen oltiin ajelemassa kohti anoppilaa ja sanoin miehelle, "Voi kun anoppi olisi jotenkin telepaattisesti aistinut että mun tekee älyttömästi mieli bataattia..." Ja mies vastasi: "Siellä on kuulema bataattikeittoa odottamassa".
<3
5. Porkkana (ja paahdetut kasvikset ylipäänsä)
Paahdettu porkkana on melkein yhtä hyvää kuin bataatti :)
Makua voi muuttaa maustamalla porkkanat erilaisilla yrteillä, suosikkejani ovat rakuuna ja timjami.
*
Salaatit
Kun syön salaattia pääruokana, teen lähes aina "perustylsän" pohjan johon tulee vihreää salaattia, kurkkua, tomaattia ja paprikaa. Jos haluan vähän hifistellä, laitan salaattiin uunipaahdettuja kirsikkatomaatteja tai paistettuja, ohuita munakoiso- tai kesäkurpitsasiivuja.
Vuosien varrella reseptiplakkariin on kuitenkin kertynyt muutama "erikoissalaatti", joita valmistan harvemmin mutta antaumuksella. Tässä neljä sellaista.
1. Marokkolainen porkkanasalaatti
Bongasin reseptin aikoinaan Alkon Etiketti-lehdestä, ja tästä on muodostunut kirkkaasti suurin lempparini "erikois"salaateista. Ihan älyttömän hyvän makuinen ja vaikka onkin ainesosiltaan yksinkertainen, se on makumaailmaltaan ihan erilainen kuin arkiset perussalaattini.
Tästä salaatista on näkynyt tänä vuonna lehdissä monta eri versiota, kaikille yhteistä paahdetut porkkanat ja feta. Minulle tämän herkkusalaatin avainraaka-aineita ovat porkkanan ja fetan lisäksi minttu, kikherneet ja paahdetut mantelit. Hienostuneimman makuelämyksen saa kun jaksaa valmistaa harissa-sitruunakastikkeen ja käyttää dukkah-mausteseosta, mutta salaatti on tosi hyvää vaikka pelkällä oliiviöljy-viinietikka-kastikkeellakin. Hunaja sopii joukkoon kuin nenä päähän, vhh:lainen voi korvata sen sirottamalla vinegretteen vähän steviaa tuomaan makeutta.
Kuvan versiossa olen paahtanut porkkanat chiasiementen kanssa.
2. Raejuusto-maustekurkkusalaatti
Tomaattia
Tuoretta basilikaa
Kevätsipulia
Mauste/pikkukurkkuja
Raejuustoa
Hyvää oliiviöljyä
Suolaa ja pippuria
Tämän reseptin oli anoppini joskus löytänyt jostain ja resepti siirtyi häneltä mieheni kautta minulle. Tästä salaatista on tullut meille vakkarilisuke etenkin mökillä grilliruoan kanssa. Sisältämänsä raejuuston (= proteiinin lähde) puolesta salaatti sopii myös pääruoaksi.
Tämä on erinomainen esimerkki siitä, kuinka tutut ja tavalliset raaka-aineet yhdistettynä juuri tietyssä kombinaatossa tuottavat joskus aivan erityisen maukkaan kokonaisuuden joka on ikäänkuin enemmän kuin osiensa summa :) Tämän simppelin salaatin avainraaka-aineita ovat maustekurkut (pikkukurkkumuoto sopii parhaiten), kevätsipuli ja tuore basilika.
3. Surf'n'Turf-salaatti
Tästä salaatista voi nyt lihattomalla lokakuulla jättää seafood-osuuden pois jos haluaa täysin vegeversion :) Surf'n' turf tarkoittaa ruokaa, jossa on sekä lihaa että mereneläviä, ja meidän valmistamassa versiossa lihana toimii kasvismakkara.
Tämän salaatin salaisuus on romesco-kastikkeessa, joka tekee siitä myös niin aikaavievän ettei salaattia tule valmistettua ihan harva se kuukausi. Se on minulle vähän juhlavampaa ruokaa jota valmistan jos on tulossa vaikka vieraita.
Salaatin reseptin voi käydä kurkkaamassa täältä. Romesco-kastikkeen valmistuksen vaiva kannattaa todellakin nähdä, se on jotain ihan käsittämättömän maukasta. Täyteläinen, luonnostaan makea kastike syntyy paahdetusta paprikasta, tomaatista, chilistä, sipulista, valkosipulista ja manteleista. Jos kastikkeeseen haluaa oikein paksun koostumuksen, voi joukkoon laittaa myös palan vaaleaa leipää.
4. Bataatti-mansikkasalaatti
Paahdettua bataattia
Persiljaa
Kikherneitä
Mansikoita
Pinjan- tai auringonkukansiemeniä
Kastike: oliiviöljyä + tuoreen sitruunan mehua
Tämä raikas, marjainen salaatti debytoi meillä viime juhannuksen ruokapöydässä ja meni saman tien suosikkien joukkoon. Aivan törkeän hyvän makuinen setti! Ei ehkä kaikkein ruokaisin, sillä se on aika niukkaproteiininen, mutta lisukkeena aivan out-of-this-world.
*
Kasvisproteiinin lähteet
1. Tofu
Tofu on keittiössäni kasvisproteiinin lähde numero 1. Sitä tulee syötyä viikottain. Se on helppo raaka-aine koska sopii neutraalin makunsa puolesta vaikka mihin. Ostan nykyään lähes pelkästään maustamatonta tofua ja marinoin sen itse, maustetuista suosikkini on kylmäsavutofu.
Eniten tofua tulee käytettyä wok-tyyppisissä ruoissa mutta olenpa heittänyt sitä myös piirakkaan, keittoon ja laatikkoruokaankin. Ja kasvishamppariin pihviksi.
Tofua, fetaa ja uunipaahdettuja kasviksia.
Kurkuma-marinoitua tofua, paahdettua paprikaa ja kesäkurpitsaa (ylempi kuva), ja vähän erikoisempi kokeilu jossa toin pinaattikeittoon proteiinia tofulla ja halloumilla. Ei ehkä makumaailmallisesti onnistunein kokonaisuus mutta nälkä lähti ^_^
2. Soijapyörykät
Soijavalmisteista käytän eniten ruotsalaisen Anamman soijapyöryköitä, joita olen täällä monesti kehunut. Niissä on erittäin lyhyt ainesosalista (= vähän lisäaineita) ja hyvät ravintoarvot etenkin vhh:laisen vinkkelistä. Monissa pakastealtaan soijatuotteissa on kaiken maailman tärkkelyksiä, muita jauhoja ja maltodekstriiniä, Anamman pullat ovat "puhtaimmat".
Tykkään syödä soijapullia yleensä jossain kastikkeessa kuten kermaisessa sienikastikkeessa tai tomaatti-tuorejuustokastikkeessa.
Soijavalmisteita tulee kuitenkin nautittua tofua lukuunottamatta aika harvoin, ehkä muutaman kerran kuussa. Syön mieluiten niin puhdasta ja vähän prosessoitua ruokaa kuin mahdollista, siksi "soijaeinekset" ovat luonnostaan jääneet ruokavaliossa pienempään rooliin kuin aikaisemmin. Esimerkiksi kuivana myytävä teksturoitu soija on jäänyt keittiöstäni pois lähes kokonaan.
3. Soijanakit
Kuten lihanhimo-jutussani kerroin, minulla on "soft spot" soijanakkeja kohtaan. Kun lopetin lihan syömisen, en voinut yli 10 vuoteen kuvitellakaan syöväni mitään lihan kaltaista ja kaikki mukaliha oli minusta ällöä ja vastenmielistä. Sitten kaikki muuttui mystisesti, ja aloin yhtäkkiä himoitsemaan kasvislihatuotteita. Soijanakit ovat niistä ehdottomasti parasta.
Soijanakit ovat minulle ennen kaikkea mökkiruokaa. Grillatut nakit makeaksi haudutetun punasipulin ja grillatun kukkakaalin kanssa ovat ihan klassikkolounas mökillä kesäisin.
4. Papupasta
Papupasta on mielestäni yksi kivoimpia kasvisproteiinin lähteitä. Ja hyvä lähde se onkin - papupastassa on yli 40% proteiinia. Kuvan lautasilla on 40 g pastaa (vakioannokseni), ja määrä sisältää melkein saman verran proteiinia kuin 100 g lohta.
Voisin mielestäni syödä papupastaa vähän useamminkin vaihteluna hyvin kalapainotteiselle proteiininsaannilleni, mutta totuttuani pois pastaruokien mieliteoista sitä tekee mieli lopulta aika harvoin. Papupastan kanssa on kiva kokeilla erilaisia kasviskastikkeita, proteiininlähdettä ei tarvitse enää erikseen lisätä kun pasta sisältää sen jo itsessään.
Viimeksi kokeilin Pirkan ruokalehden ohjeella lehtikaalipestoa (alin kuva), oli kyllä hyvää :) Sen sijaan supersuosittu parin vuoden takainen somehitti avokadopasta (eli avokadokastike) ei herättänyt minussa erityistä innostusta. Se oli aika pliisun makuista.
5. Quorn
Kasvisproteiininlähde numero 5 on sieniproteiinista valmistettu quorn. Tätä käytin yhteen aikaan paljonkin, etenkin silloin kun asuin pysyvästi Ahvenanmaalla eikä quornia vielä saanut manner-Suomesta.
Sittemmin jotenkin kyllästyin quornin makuun ja nykyään käytän vain rouhetta, josta valmistan itse pyöryköitä (kuvassa) tai kasvisbolognese-kastiketta.
*
Tänään olen vihdoin pääsemässä kokeilemaan Härkistä. Anoppi oli ostanut sitä ja miettii tuossa nyt parhaillaan että miten sen maustaisi. Nyhtökauran kanssa en ole edelleenkään osunut kauppaan samaan aikaan. Taitaa nyhtis jäädä pian paremmin saatavilla olevien kilpailijoidensa jalkoihin... Kuulun niihin kuluttajiin jotka eivät jaksa kytätä erikoisaikoja milloin joku elintarvike sattuisi olemaan lähikaupassani, ostan sitä mitä on saatavilla.
Pian selviää mitä mieltä makuaisti on Härkiksestä :)
Kasvisruoan iloa, ihmiset! ^_^
Jaan teille potentiaalisesti hauskan, nolon tai sitten ihan vain hemmetin tyhmän jutun eiliseltä.
Saatoin vain nauraa kun muistelin vasta kuukausi sitten kirjoittamaani juttua hiestä ja siitä, kuinka harvoin koen haisevani hielle... "Mun normihiki ei haise, vain stressihiki tai kun jännittää jotain".
Eiköhän sitten pidä käydä näin.
Istuin eilen junassa matkalla Turusta Helsinkiin kohti illan Lumene-keikkaa, ja yhtäkkiä tunsin sen. Hien hajun. Ja se tuli minun kainaloistani.
Olin toki aamulla pessyt ja antiperspiroinut kainalot. Mutta kun se jännityshiki puskee, niin ei siinä mitkään perspirantit auta. Hassua oli se, että en kokenut olevani millään lailla hermostunut tai jännittynyt, takana oli jo kolme Lumene-keikkaa ja nämähän ovat juttuja joita tykkään tehdä ihan hirveästi.
Silti. Jossain sisimmässä näköjään jännitti. Varmasti positiivisesti, mutta kun se positiivinenkin stressi saa aikaan hajuhien.
Eipä kuulkaa auttanut muu kuin marssia Helsinkiin saavuttua suoraan kauppaan ja ostaa uusi musta trikoopaita. On minulla mukana vaihtovaatteitakin mutta ei mustaa paitaa, ja käytän työkeikoilla aina mustaa trikoopaitaa (paitsi jos asiakkaalla on oma vaate jota toivoo mun käyttävän, se on asia erikseen). Musta työpaita on minulle aika ehdoton, joku raidallinen okransävyinen paita näyttäisi ihan levottomalta.
Onneksi junan saapumisen ja keikan välillä oli noin tunti aikaa niin ehdin juuri suorittaa tarvittavat freesautumistoimenpiteet.
Eli uusi identtinen paita Maukalta mukaan, hotelli Vaakunan vessaan pesemään kainalot ja hinkkaamaan joku 25 kerrosta deodoranttia, ja saatoin rentoutua ^_^
Saavuin Natural Code -pisteelle naureskellen mielessäni sille, että paikallaolijat eivät yhtään tienneet minkä hikihärdellin kautta olin paikalle porhaltanut... :D No, nyt tietävät ^_^
Note to self: tästä lähin pidät kahta työpaitaa mukana kun olet menossa keikalle.
Muistatteko kun kirjoittelin viime keväänä ihohuokosista? Esittelin sisareni ihon kautta muutaman loistavan tärppituotteen huokosten piilotukseen ja supistukseen, NYXin Pore Fillerin ja Sosarin turvenaamion.
Sisareni iho ennen turvenaamiota...
...ja turvenaamion jälkeen.
Aihe on aina ajankohtainen sillä minnekäs ne huokoset meiltä katoaisivat... Aina yhä uusi sukupolvi tuskailee niiden kanssa. En sano että näkyvissä ihohuokosissa on mitään epäluonnollista tai "pahaa" ja että ne kuuluu piilottaa pois ihmisten silmistä :D, mutta monet meistä kuitenkin häivyttävät niitä mieluusti jos keinoja löytyy. Tasainen iho on monen tavoittelema ideaali.
Sain eilen lukijalta kysymyksen ihohuokosten häivytystä koskien, ja vastatessani hänelle mieleeni muistui tämä vielä blogiesittelyä vaille jäänyt loistava tuote. Ja siitä idea tämänpäiväiseen postaukseen, kiitos siis nimimerkki "epätoivoinen" :) Olin ottanut kuvatkin tätä postausta varten jo ajat sitten. Laitetaan ne nyt vihdoin ulos :)
Kuten "epätoivoiselle" kirjoittelin, huokosten häivytyksessä on kaksi tärkeää vaihetta: hoitopuolen toimenpiteet ja meikkauspuolen toimenpiteet. Yleisin tapa piilottaa huokoset on käyttää niitä blurraavaa pohjustus- tai viimeistelytuotetta, ja markkinoilta löytyy myös huokosia häivyttäviä meikkivoiteita.
Meikkituotteet ovat nopea tapa hoitaa huokoset, mutta pidempiaikaisen suotuisan muutoksen ihohuokosten rakenteeseen saa aikaan vain hoitotuotteilla. Tässä tehokkaimpia ovat savi-, muta- ja turvenaamiot, etenkin kaksi jälkimmäistä. Ne hoitavat samalla myös ihon punoitusta, laskevat tulehdusta ja poistavat talia ja rasvaisuutta. Usein laajentuneet ihohuokoset liittyvät ärtyneeseen, tulehtuneeseen ja rasvoittuvaan ihoon. Muta- ja turvenaamioilla voi hoitaa kerralla näitä kaikkia ongelmia.
Suosittelen naamioiden ottoa osaksi säännöllistä ihonhoitorutiinia, jos kokee ongelmaksi jatkuvasti laajentuneet ihohuokoset. Käytä naamiota kahdesti viikossa ja tulet huomaamaan eron :)
*) Sis. mainoslinkin.
Omiin suosikkeihini kuuluvat jo aiemmin esitellyn Sosarin ohella * Mádaran Detox-naamio (26,90€ / 60 ml). Sen vaikuttava aine on muta.
Olen saanut naamion aikoinaan Mádaran maahantuojalta.
Luonnonkosmetiikan muta/turvenaamiot ovat tehokkaampia kuin "normikosmetiikan", koska niissä vaikuttava aine muodostaa usein 100% pakkauksen sisällöstä. Saat siis parhaimman vastikkeen rahalle. Normikosmetiikan mutanaamiossa, esimerkkinä vaikka Glamglow (jossa itse asiassa käytetään savea, ei mutaa, vaikka nimi sanoo toisin ;)), käytetään näitä maa-ainesosia paljon pienempinä pitoisuuksina ja seoksissa on pitkä liuta muita täyteaineita. Virolaisten Sosarin ja TurBlissin naamiot ovat toistaiseksi ainoat tuntemani joissa turve ja muta ovat ainoa ainesosa. :)
Minulla ihohuokoset ammottavat etenkin kesäisin. Ne näyttävät kesäaamuisin useimmiten tältä:
Alivalotin kuvaa hieman jotta huokoset tulevat parhaiten esiin. :)
Kuva demonstroi hyvin myös kesäihon antikuivuutta. Se kiiltää aamuisin hiestä ja illalla laitetusta hoitotuotteesta, etenkin jos on erehtynyt laittamaan vähänkään täyteläisemmän tuotteen. Talvella näky on ihan toinen. Jo nyt syksyllä iho on huomattavasti kuivempi ja on aamulla jopa hieman karhean tuntuinen. Huokosongelmakaan ei ole (minulla) kylmään vuodenaikaan niin paha.
Mutta silloin kun ne huokoset ammottavat, kaivan naamiot esiin :)
Vaikutus on häkellyttävän tehokas ja välitön.
Kuvassa ihoni aamulla ja sitten päivällä Mádaran Detox-naamion jälkeen. Mielestäni ero on ihan mieletön, kuin huokoset olisi nipistetty kiinni.
Samanlaisen tuloksen saan myös Sosarin naamioilla. Niistä jää myös miellyttävämpi, puhtaampi tunne iholle kuin normikosmetiikan synteettisiä ainesosia sisältävistä muta/turvenaamioista.
Mikäli "normikosmetiikka" on enemmän juttusi, löytyy siltäkin puolelta jos jonkinlaista tuotetta huokosten hoitamiseen, sieltä suosikkeihini kuuluu Cliniquen Pore Refining Solutions -sarjan Instant Perfector. Cliniquen ja muutaman muun selektiivisen sarjan tuotteita huokosten hoitoon olen esitellyt muinoin täällä. (Cliniquen tuote oli tuolloin vähän eri nimellä.)
*
Onko muilla yhtä hyviä kokemuksia savi-, muta- ja turvenaamioista? Mikä on suosikkinne?