Ihana luonnonkosmetiikkamerkki Lavera täyttää tänä vuonna 30 vuotta ja Suomessakin vietetään merkin 10-vuotissynttäreitä. Lavera rantautui Suomeen tammikuussa 2007.
Lavera on kulkenut mukana Karkkipäivässäkin blogin ensimmäisestä vuodesta saakka ja merkillä on erityinen paikka sydämessäni. Se on pitkäaikaisin yhteistyökumppanini ja voisi sanoa välillä työllistäjäkin, sillä heitän Laveralle messu- ja esittelykeikkoja. Yksi sellainen on huomenna Tampereen Sokoksella, minut tapaa Laveran pisteeltä kello 12-18.
Laveralaiset pyysivät minua kirjoittamaan juhlavuoden kunniaksi Laveran historiasta ja filosofiasta ja tänään aiheena on Lavera - luonnonkosmetiikkaa kaikille.
Toisin kuin moni muu viime vuosina pinnalla ollut luonnonkosmetiikkamerkki, joka brändäytyy selektiiviselle tai jopa luksus-puolelle, Laveran ajavana voimana on aina ollut päinvastainen tavoite.
Laveran on perustanut vuonna 1987 saksalainen herra nimeltä Thomas Haase. Ja kyllä, tässäkin tarinassa on mukana henkilökohtainen iho-ongelma; Haase kärsi neurodermatiitista. Tyytymättömänä lääkärien määräämien kortisonivoiteiden apuun Haase alkoi perehtyä luonnolliseen ihonhoitoon. Ensimmäinen omassa ”keittiölabrassa” syntynyt tuote oli lanoliinista, mehiläisvahasta ja oliiviöljystä koostuva huulivoide.
Kosmetiikkakokkailuistaan ja luonnollisten raaka-aineiden myönteisistä vaikutuksista innostunut, yrittäjähenkinen Haase päätti rakentaa kokemustensa pohjalta yrityksen. Lähestymistapa oli uudenlainen – hän lähtisi valmistamaan ja markkinoimaan luonnonkosmetiikkaa ideologialla ”luonnonkosmetiikka kuuluu kaikille”.
80-luvulla luonnonkosmetiikka oli vielä Saksassa pienen kohderyhmän markkina-alue. Ekokosmetiikkaa myytiin vain erityisliikkeissä ja luontaistuotekaupoissa eivätkä arvot kuten ympäristöystävällisyys ja kestävä kehitys korostuneet kuluttajien valinnoissa yhtä vahvasti kuin tänä päivänä.
Haasen visiona oli tuoda luonnonkosmetiikka niche-markkinoilta massamarkkinoille ja tehdä siitä helposti lähestyttävää ja tehokkuudeltaan ja käyttökokemukseltaan normikosmetiikkaan rinnastettavaa. Tavoite, jonka voi 30 vuotta myöhemmin nähdä onnistuneen. Lavera erottuu kilpailijoistaan poikkeuksellisen laajalla tuotevalikoimalla, edullisemmilla hinnoillaan ja kattavalla jakeluverkostollaan joka ulottuu erikoisliikkeistä apteekkeihin ja supermarketteihin. ”Lavera on siellä missä sinäkin”, on yksi yrityksen motoista.
Tekemällä luonnonkosmetiikan saatavuudesta yhtä helppoa kuin normikosmetiikan, ajatuksena oli myös ohjata kuluttajan tottumuksia niin, ettei luonnonkosmetiikkaa enää nähdä erityistuotealueena vaan tasavertaisena vaihtoehtona. Kuluttaja voi omilla valinnoillaan vaikuttaa kestävään kehitykseen, ja kun kestävien valintojen tekeminen tehdään helpoksi, se on koko planeetan etu.
Kestävän kehityksen arvojen mukaisesti Haaselle oli niin ikään alusta saakka tärkeää että yritys itse vastaa koko tuotantoketjusta. Kaikki tuoteideasta kehitykseen, raaka-ainetuotantoon, valmistukseen, pakkaukseen ja kuljetukseen tapahtuu yrityksen sisällä. Tai kaikki mikä suinkin on mahdollista. Ihan jokaista tuotteissa käytettyä raaka-ainetta Lavera ei pysty valmistamaan mutta oma tehdas tuottaa 300 luomulaatuista aktiiviainetta.
Kaikki tuotteet meikkivalikoiman rajauskyniä lukuun ottamatta valmistetaan omalla tehtaalla. (Kuten todettua, mikään kosmetiikan valmistaja ei valmista kyniä, ne tulevat aina niihin erikoistuneilta tehtailta.)
Itsenäinen, ”alusta loppuun” tuotantoperiaate on myös yksi tekijöistä joka erottaa Laveran monista kilpailijoista. Loppujen lopuksi harva (luonnon)kosmetiikkayritys valmistaa, pakkaa ja kuljettaa tuotteensa itse, puhumattakaan siitä että valmistaisi raaka-aineetkin itse.
1987 – Lavera perustetaan. Ensimmäinen sarja Basis Sensitiv koostuu huulirasvasta, suihkugeelistä ja vartaloemulsiosta. Basis Sensitiv on edelleen valikoimassa ja yksi Laveran suosituimpia sarjoja.
1990 – Haase kehittää ensimmäisen luonnonkosmetiikan aurinkosuojatuotteen.
1991-1992 – Laveran ensimmäiset meikkituotteet; huulipuna ja poskipuna.
1997 – Viiden vuoden tuotekehityksen vaatinut ensimmäinen maskara (joka on edelleen valikoimassa): Volume Mascara.
1993 – Erillinen kasvojenhoitolinja Faces lanserataan.
2000 – Body Spa –sarja (vartalovoiteita, suihkugeelejä, kylpytuotteita) lanseerataan.
2001 – Ensimmäinen shampoo liittyy valikoimaan.
2008 – Lavera aloittaa oman luomuainesosatuotannon.
2011 – Kasvo- ja värikosmetiikkatuotteiden täysi uudistus.
2014 – 2015 – Kaikki Laveran tuotteet siirtyvät BDIH-sertifioinnin alta NaTrue-sertifioiduiksi. Innovaatio, ensimmäinen luonnonkosmetiikan mousse-meikkivoide lanseerataan.
Ottaen huomioon Lavera-brändin koon ja aseman Euroopassa on erikoista, että Lavera rantautui Suomeen niinkin myöhään kuin vuonna 2007. Ehkä se kertoo kuitenkin enemmän luonnonkosmetiikkamarkkinan kehityksestä Suomessa, meillä luonnonkosmetiikka on alkanut kiinnostaa suurempaa yleisöä vasta 2010-luvulla.
Laveran "Suomen valloituksen" taustalla on käytännössä yksi ihminen, Liisa Torenius, joka estenomiksi valmistuttuaan halusi löytää uuden, kiinnostavan kosmetiikkamerkin jota tuoda maahan. Toreniuksen perheen yritys NHS Oy toi tuolloin maahan itsehoitoon tarkoitettuja terapiatuotteita ja Liisa (olemme tehneet sinunkaupat joten käytän mieluummin etunimeä :D) halusi lisätä valikoimaan kosmetiikkaa.
Liisa tutki eri vaihtoehtoja kunnes päätyi luonnonkosmetiikkaan joka tuntui hänen jutultaan.
Liisa törmäsi Laveraan netissä käsittämättä lainkaan, kuinka suuresta sarjasta oli kysymys. Hän kiinnostui, otti yhteyttä tehtaaseen ja vuoden kestäneen pohjatyön jälkeen Laveran myynti alkoi Suomessa tammikuussa 2007. Liisa on myöhemmin todennut, että oli ehkä hyväkin ettei hän alussa tajunnut miten suuri sarja oli kyseessä, sen verran paljon työtä 300 tuotteen pakkaustekstien suomennoksessa oli.
Alun perin toiveena oli saada Laveran myötä kahden ihmisen palkat NHS:llä tienattua, tavoite joka saavutettiin nopeasti. Tänä päivänä NHS Oy on siirtynyt täysin Liisan ja hänen kahden veljensä omistukseen vanhempien jäätyä eläkkeelle. Yritys työllistää vakituisesti kahdeksan henkeä.
Laveran ensimmäinen isompi asiakas Suomessa oli Stockmann vuonna 2010 ja seuraavana vuonna perässä tuli Sokos. Elettiin juuri niitä vuosia kun ”vihreän kosmetiikan” trendi saavutti Suomen ja luonnonkosmetiikka alkoi siirtyä ekomyymälöistä tavarataloihin. Vuonna 2013 mukaan tulivat Yliopiston Apteekit, Keskinen, Prisma ja S-Marketit.
Tällä hetkellä Laveran tuotteita saa myös K-Citymarketeista ja tänä vuonna aloittelevat ensimmäiset K-Supermarketit. Thomas Haasen visio yrityksensä tuotteista kaikkien saatavilla on toteutunut myös Suomessa (ja Saksassahan luonnonkosmetiikkaa saa varmaan jo joka kioskiltakin). Suomessa tosin marketit pystyvät ottamaan Laveran laajasta valikoimasta vain osan ja täysi valikoima löytyy vain erikoiskaupoista kuten Ruohonjuuresta.
On ollut kivaa olla pikkuisen itsekin osana Laveran Suomen taivalta.
Sain tammikuun lopussa kunnian puhua Laveran 10-vuotisjuhlaseminaarissa aiheesta onnistunut blogiyhteistyö. On antoisaa ja luontevaa tehdä yhteistyötä yrityksen kanssa, joka minun tavoin arvostaa rehellisyyttä ja läpinäkyvyyttä. Nämä tyypit tykkäävät minusta vaikka minä en tykkäisi kaikista heidän tuotteistakaan <3 Oman äänen kuuluminen tuotearvioissa on sallittua ja toivottua :) <3
Mutta sellainen on Lavera, ja uskoisin, että tällainen arvomaailma liittyy yleisesti moniin luonnonkosmetiikkamerkkeihin. Luonnonkosmetiikassa kommunikoidaan vähemmällä sokerikuorrutteella kuin normikosmetiikan puolella, ja lupaukset ovat usein realistisempia. Minä tykkään sellaisesta. Ja tykkään rehellisestä puheesta.
Jos haluatte tulla kyselemään rehellisiä Lavera-vinkkejä huomenna torstaina Tampereen Sokokselle, minut tapaa sieltä välillä 12 ja 18 (paitsi silloin kun olen syömässä ;D).
Meikkituotteen ostaja saa kaupan päälle meikkipussin jossa näytteitä (rajoitettu erä).
Karkkipäivän Lavera-tuotearvosteluja voi lukea täällä.
Muutamia suosikkejani Laveran valikoimasta:
Firming-päivävoide ja -silmänympärysvoide (entiseltä nimeltään My Age)
Natural Liquid Foundation -meikkivoide (etenkin kaikkien asiakasmeikkausten perusteella, tämä meikkivoide asettuu tosi kauniisti todella monien iholle)
Glossy Lips Rosy Sorbet -huulikiilto ja Charming Rose -poskipuna
Illuminating -silmänympärysvoide
Firming Body Milk (en näköjään ole kirjoittanut tästä mutta yksi koukuttavimpia vartalotuotetuoksuja <3 Tuoksuu mun mielestä ihan "luonnonkosmetiikan cokikselle" :))
Nyt vihdoin väliaikaraporttia ja fiiliksiä Optimal Performance -valmennuksesta.
Tästä ei ylipäänsä saa niin, heh, raflaavaa materiaalia kuin viime kevään valmennuksesta (ja ihan hyvä niin) eikä ole tarvetta yhtä tiheään raportointiin, koska valmennuspaketin tyyli ja sisältö on niin erilainen FitFarmiin verrattuna.
Kaisa Jaakkola
Olen tässä välissä ehtinyt haastatella toista Optimal Performancen perustajista, Kaisa Jaakkolaa, joka toivoi minun täsmentävän muutamaa seikkaa OP:n valmennuksista. Edellisessä kirjoituksessani korostin BioSignature-menetelmää OP:n valmennusten pohjana, mutta tämä oli siinä mielessä virheellistä että BioSignature ei enää ole käytössä OP:n Helsingin toimipisteessä. Ylipäänsä OP:n valmennukset toimivat eri tavalla toimipisteestä riippuen ja Tampereen valmennusmetodi on erilainen kuin Helsingin. Minä olen ostanut valmennuspakettini Tampereelta.
Tässä yrityksen hyvinvointivalmennuksesta Kaisan itsensä muotoilemana:
"Optimal Performancen valmennusote on hyvin kokonaisvaltainen. Laajalla taustakartoituksella käydään läpi esimerkiksi ruokavaliota, stressiä, unta, suoliston hyvinvointia ja asiakkaan valmiuksia elämäntapamuutokseen. Valmentajan on tärkeää tietää, millaiset resurssit asiakkaalla on muutosten tekemiseen.
Kuva: Optimal Performance
Valmennuksessa tehdään asiakkaan niin halutessa kehonkoostumusmittaus. Tampereella käytössä on BioSignature -menetelmä, joka on 12 pisteen rasvaprosenttimittaus pihdeillä. BioSignaturen kehittäjän, Charles Poliquinin, mukaan rasvan kertyminen vartalon eri kohtiin heijastaa elimistön hormonaalista tilaa. Pelkkä BioSignature-mittaus ei kuitenkaan ilman asiakkaan elämän ja taustojen ymmärtämistä kerro paljoakaan. Se ei myöskään korvaa esimerkiksi laboratoriossa tehtävää hormonitasojen mittausta, vaan sen avulla saa ennemminkin kuvaa pitkän ajan hormonitasapainosta. Menetelmällä ei pyritä diagnosoimaan mitään sairauksia. Valmentaja antaa mittaustulosten ja asiakkaan elämäntapatietojen perusteella suosituksia elämäntapamuutoksiin, jotka tähtäävät aineenvaihdunnan ja hormonitoiminnan normalisoitumiseen. Kun nämä asiat ovat kunnossa, on esimerkiksi kunto- tai painonhallintaprojekteihin liittyvien tavoitteiden saavutuskin helpompaa.
Helsingin toimipisteessä ei enää käytetä BioSignature-metodia vaan kehonkoostumuksen mittaukseen käytetään InBody-laitetta. Helsingissä kaikki valmennettavat tulevat personal training -ohjaukseen jonka rinnalla tehdään tarpeen mukaan ravinto- ja elämäntapavalmennusta. Tampereella taas moni tulee suoraan pelkkään ravinto- ja elämäntapavalmennukseen ja PT-ohjaus on pienemmässä roolissa".
Ruokavaliosta
Toisin kuin FitFarmin gramman (ja kellonajan) tarkka ruokavalio, OP-valmentajani Tytti Koron minulle suosittama ruokavalio on sama kuin mitä syön normaalistikin, lisänä hiilihydraatteja treenien jälkeisille aterioille ja iltapalaan/illalliseen. Hiilihydraatteja suositellaan lähteistä kuten peruna, bataatti, kvinoa, riisi, kaura ja muut täysjyväviljat. Treenin jälkeen nautittu hiilihydraatti auttaa palautumisessa ja illalla syöty hiilari taas parantaa unen laatua. (Minua nukuttaa kyllä muutenkin tosi hyvin ja nukun yleensä sikeästi.)
Viime kevään tapaamisissa Tytti kauhisteli FitFarm-ruokavalioni hänen mielestään turhaa kalorivajetta, jonka poisjätetyt juustot ja kermat saivat aikaan. Nyt juustot - tai ylipäänsä mikään mitä syön, ei ole kielto- tai rajoituslistalla. (Soijatuotteista en osaa sanoa, koska niistä ei tullut enää puhetta. Aiempi, vuoden takainen suositus niiden vähentämisestä liittyi käsittääkseni soijan mahdolliseen rooliin hormonihäiritsijänä.)
Tytti totesi, että olen aineenvaihdunnaltani sitä tyyppiä, jonka kokonaisenergiakulutus on lepotilassakin keskimääräistä korkeampaa. FitFarm-ruokavaliossa kalorimäärät justeerattiin Harris Benedictin kaavaa hyödyntäen, Tytti ei näe tarpeelliseksi käyttää sellaisia.
En ole koskaan ennen FitFarmia laskenut kaloreita eikä minulla ollut käsitystä siitä minkä verran energiaa saan päivittäin ruoasta, mutta FitFarm-tulosten perusteella normaaliruokavalioni energiamäärä liikkuu jossain 2200 kalorin paikkeilla ja siitä ylöspäin. Näin päättelin siitä, että FitFarmin 1700 (treenitön päivä) - 2000 (treenillinen pävä) kaloria sisältävä ruokavalio laihdutti minua. Kun syön tavalliseen tapaani painoni ei nouse tai laske.
Tytin rasvasuositus joka aterialle on peukalon verran (jos käyttää voita) tai 1-3 rkl kasviöljyä. Ylipäänsä Tytin ohjenuora kuului, "Älä jätä mitään nyt käyttämiäsi rasvoja pois, lisäät vain hiilarit treenin jälkeen ja iltaan."
Treenistä
Tytin minulle laatima treeniohjelma poikkeaa täysin kaikista aiemmista ohjelmistani. Siinä suurin osa liikkeistä tehdään vapailla painoilla, ei laitteissa (hyvä juttu), ja treenit pohjautuvat ryhmissä tehtäviin A1, A2, A3 / B1, B2, B3 jne -liikkeisiin (mä en tiedä miten näitä nimitetään :D). Eli sen sijaan että tekee liikettä 1 peräjälkeen 3-4 sarjaa, sitten liikettä 2 jne, liikkeet on ryhmitetty A, B ja C -sarjoihin joissa kussakin 2-3 liikettä.
Treenit ovat tavallaan helppoja mutta samalla eivät, sillä vaikka liikkeet itsessään ovat helppoja (avustettua leuanvetoa lukuunottamatta, en osaa tehdä sitä kunnolla avusteella tai ilman..! ^_^), treenin rytmi ja tyyli on ihan erilainen kuin mihin olen tottunut. Syke pysyy kautta linjan aika korkealla ja sykemittarista olen voinut todeta Tytin treenien kuluttavan paljon enemmän energiaa kuin esimerkiksi FitFarmin.
Tykkään treeniohjelmasta tosi paljon ja se on virkistävän erilainen, mutta sen huonona puolena on vaikea toteuttaminen salista ja muiden treenaajien määrästä riippuen. Koska liikkeet tehdään ryhmissä, täytyy yhden setin suorittamiseen varata tilaa ja välineitä, ja tämä ei välttämättä onnistu jos olet salilla kiireisimpään aikaan.
Esimerkiksi Treeni 1:n A-setti vaatii smith-laitteen ja alueen, jossa voin heilautella kahvakuulaa ja nostella nurkkaan tuettua tankoa. Setti kestää kokonaisuudessaan jopa 20 minuuttia (sarjat lisääntyvät viikko viikolta), ja minun pitää siis varata suhteellisen laaja alue ja smith käyttööni koko tuoksi ajaksi. Etenkin pienemmillä, ahtailla saleilla toteutus voi olla haasteellista, esim. smithin lähellä ei kenties ole tilaa heilautella kahvakuulaa ja joudut juoksemaan toiselle puolelle salia tekemään setin muut liikkeet, ja kun palaat smithille sen on voinut viedä jo toinen treenaaja.
Kolmijakoisen treeniohjelmani treeneistä yksi on sellainen joka ei vaadi mitään laitteita step-lautaa lukuunottamatta, ja sen toteuttaminen onnistuu täydelläkin salilla. Toiset kaksi vaativat laitteiden pidempää varaamista ja erinäisiä järjestelyjä että ehtii lyhyen tauon aikana siirtyä liikkeestä seuraavaan.
Mikä fiilis?
No fiilishän on hyvä! Kuten tammikuussa totesin, kroppa on todellakin odottanut pääsevänsä taas liikkumaan ja se on ottanut uuden stimulaation vastaan erittäin kiitollisena. Mitä ruokailuun tulee, olen toiminut Tytin ohjeiden mukaan ja syönyt hiilarilisän (lemppareitani bataattia, ohraa, kauraa tai kvinoaa) aina treenin jälkeen, mutta iltaisin hiilaripainotteinen ateria ei aina ole, eh, onnistunut. Minua ohjaa se mitä minun tekee mieli syödä, ja usein tykkään syödä illalla vaikka pienen juustolautasen ja siemennäkkäriä kylmäsavulohella tai rahkaa ja marjoja. En vain saa sitä käännettyä puurolautaselliseksi jos ei tee mieli puuroa. Nukun joka tapauksessa hyvin joten ainakaan unen laadun perusteella hiilarilisä iltaisin ei ole tarpeen.
Energiaa on tuntunut riittävän treeniin ja juoksukin sujuu ihan mukavasti, vaikkakin kunnon romahdus pitkän treenitauon jälkeen näkyy selvästi kohonneena sykkeenä. Jos juoksen yli 9 km tuntivauhtia (eli hölkkään, kuten mies sanoisi) syke nouseee liian korkeaksi kestävyyskunnon kehityksen kannalta ja olenkin nyt vetänyt lenkkini puoliksi juosten, puoliksi reippaasti kävellen.
Muita ajatuksia
Valmennuksessa on noussut esiin muutamia elämänhallinnallisia ja terveyteen liittyviä juttuja, joista olen ollut tietoinen, mutta joille olen vuodesta toiseen ollut kyvytön tekemään mitään. Yksi niistä on stressi, joka on surullista kyllä muodostunut niin krooniseksi ja itsestäänselväksi osaksi arkea että olen ikäänkuin luovuttanut ja antautunut sille. Ajattelen vain, että ei tälle voi mitään, mä vain olen tällainen stressierkki ja huolestuja. (Huolen tuntemukseni ovat välillä pelottavia intensiivisyydessään...)
En ottanut stressiä erityisesti esiin valmennustapaamisessa mutta jokin rivien välissä siitä varmasti viestitti. Myös BioSignature-mittauksen hormoniprofiilissa elimistön kortisolitasosta kertova arvo oli tuplaantunut viime keväältä, ja nyt kortisolipiste oli noussut kakkosprioriteetiksi. (Navan ympärille kertyvä rasva heijastaa Poliquinin mukaan kehon kortisolin eli stressihormonin eritystä.) Tietenkään BioSignature-mittauksen antamista luvuista ei voi suoraan tehdä päätelmiä kuten "asiakkaalla on stressiä", mutta luku sattui mielenkiintoisesti korreloimaan omien tuntemusteni kanssa.
Parin viikon takaisessa stressi-kirjoituksessani hieman avasin aloittamaani taistelua stressitekijöitä ja ylikuormitusta vastaan. Tässäkin nyt kuitenkin istun taas koneella vaikka lupauksiini on kuulunut mm. tietokoneen sulkeminen kello 19 ja rauhoittuminen kirjojen ja lehtien tai vaikka kumppanin kanssa jutustelun parissa. Alue, joka vaatii todella paljon työtä ja kenties täydellisen elämäntapamuutoksen.
Vaikka olen altis pessimismille tässä asiassa, en heitä kirvestä nurkkaan vaan etenen päivä ja viikko kerrallaan ja odotan mitä oivalluksia vuosi tuo tullessaan.
Olen saanut päätökseen kaikkien syksyllä vastaanottamieni uudistuneiden Lumene-tuotteiden testauksen ja tänään vuorossa VALO, entinen Bright Now.
Valo-sarjan ydinjujuna on kirkastus ja heleytys, kuten nimestäkin voi päätellä. Lumenen sarjoissa se sijoittuu "ikäasteikolla" peruskosteuttavan Lähde-sarjan jälkeen eikä ole vielä varsinainen anti-age-sarja, vaikka onkin lupauksiltaan hoitavampi kuin Lähde. Valo-sarjan tuotteita voivat käyttää kaiken ikäiset.
Sarjaan kuuluu myös tuo viime vuoden superhittituote hyaluronitiiviste. Onko joku kosmetiikkablogeja lukeva välttynyt kuulemasta tästä tuotteesta..? En muista onko mikään toinen suomalainen kosmetiikkatuote päätynyt yhtä laajan kollektiivisen ihastuksen kohteeksi viime vuosina. Tai koko mun kosmetiikkaelämän aikana. Viime aikoina hyaluronitiiviste on joutunut jälleen vilkkaan keskustelun kohteeksi, mutta tällä kertaa negatiivisemmassa, eh, valossa, koskien hinnankorotusta. Aiheesta lisää tuonnempana postauksessa.
Sain Valo-sarjasta kokeiltavaksi silmänympärysvoiteen, suojakertoimellisen päivävoiteen ja kaksi tehohoitoa: hyaluronitiivisteen ja "hydra-öljyn".
Bright Eyes -silmänympärysvoide 24,90€ / 15 ml
Tämä tuote korvasi aiemman suursuosikkini, Bright Now -sarjan 360 Eye Treatmentin. Uusi koostumus ei ole huono sekään, mutta se on ratkaisevasti ohuempi ja iholla kevyemmän tuntuinen. Kenties toisille mieleinen uudistus, minä taas jäin kaipaamaan täyteläisempää ja ihoa selvästi heleyttävämpää (sisälsi enemmän micaa) koostumusta. Uudessa versiossa on mm. uudet c-vitamiini- ja hyaluronihappojohdannaiset ja sen luvataan olevan entistä kirkastavampi ja kosteuttavampi.
Kokemus: "ihan kiva". Koostumus on harkitumman tuntuinen kuin samaan aikaan testaamassani simppelissä Klassikko-sarjan sy-voiteessa, mutta kumpikin kosteuttaa yhtä hyvin.
Vitamin C Day Cream SK 15 24,90€ / 50 ml
Miellyttävä, mukavasti levittyvä koostumus. UV-filtteri aina hieman jäykistää kosteusvoiteen koostumusta minkä voi havaita tässäkin voiteessa, mutta tunne on niin vähäinen ettei se häiritse. Klassikko-voiteisiin verrattuna Valo-voiteessa tuntee heti hienostuneemman koostumuksen. Kosteuttavuuden tuntu on suunnilleen samanlainen, mutta Valo-voiteessa ei ole lainkaan sitä hieman vahamaista, pinnoittavaa ihofiilistä jonka aistii Klassikko-voiteessa.
Oikein miellyttävän tuntuinen, nopeasti imeytyvä voide. Titaanidioksidi jättää iholle hienoisen hohteen ja ihan aavistuksenomaisen vaalean pinnan.
Sarjassa on myös suojakertoimeton päivävoide sekä yövoide.
Glow Boost Vitamin C Hyaluronic Essence 29,90€ / 30 ml
"Kohutuote". Kaikkien janoisten ihojen lemmikiksi päätyneen hyaluronitiivisteen hintaa nostettiin brändiuudistuksen myötä kolmanneksella: 19,90€ --> 29,90€. Tämä on saanut monet tuotteen fanit vihaisiksi, ja Karkkipäivänkin kommenttilaatikossa on käyty asiasta tuimaa keskustelua.
Onko tuote sama kuin ennen, senkään selvitys ei käynyt ihan helposti informaation vaihdellessa tahosta riippuen. Lopulta sain Lumenelta vahvistuksen jonka mukaan tuote on käynyt läpi pienen päivityksen: sen koostumusta on paksunnettu ja tuoksu muutettu. Ainesosaluettelo on kuitenkin tismalleen sama, eli mitään uusia ainesosia koostumukseen ei ole lisätty. Voidaanko "ihoystävällisemmällä" eli hieman tihennetyllä koostumuksella ja uudella tuoksulla perustella 10 euron hinnannousu, se jää kuluttajan arvioitavaksi. Selvää on, että hinnannostot liittyvät ennen kaikkea status-muutokseen, Lumene viestii uusilla hinnoillaan tavoittelemastaan arvokkaammasta asemasta. Vanhoja asiakkaita tämä ei tietenkään ilahduta, sen voi ymmärtää. Kommenttilaatikossa pohdittiin, vaatiiko Lumenen asemoituminen selektiiviseksi kosmetiikaksi kenties uuden sukupolven. Tulevaisuus näyttää.
Itsehän muuten en kuulunut hyaluronitiivisteen faneihin. Se johtuu ennen kaikkea sensorisista tekijöistä; en pidä näin nestemäisten seerumien tunnusta iholla. Aivan varmasti tuote lisää ihon pinnan kosteuspitoisuutta, sitä en epäile, mutta minulle on elämyskuluttajana myös tärkeää tuotteen välitön tuntu iholla.
Hyaluronitiiviste käyttäytyy ihollani kolmivaiheisesti: ensin se tuntuu liukkaalta ja raikkaalta, sitten ihon pinta vetää kärpäspaperimaisen tahmeaksi tiivisteen alkaessa imeytyä, kunnes muutamien minuuttien imeytymisen jälkeen tahmeus katoaa, ihon pinta siliää ja tuntuu kireältä ja vähän kalvotetulta. Ymmärrän, että tätä kireää kalvotunnetta ei ole tarkoitus jäädä fiilistelemään vaan päälle kuuluu saman tien laittaa seerumi ja/tai hoitovoide (jotka lukitsevat hyaluronihappomolekyylien sitoman kosteuden ihoon), mutta en voi mitään että tämä epämiellyttävä tunne vaikuttaa kokemukseeni. Emulsiomaisemmat ja ihoa pehmentävämmät seerumit ovat enemmän minun juttuni.
Sen voin kuitenkin sanoa, että uudistettu koostumus oli kuitenkin (varmaan juuri sen tihennyksen vuoksi) minusta miellyttävämmän tuntuinen kuin vanha.
Arctic Berry Cocktail 29,90€ / 30 ml
Ihana tuote! Tämä on lempparini Valo-sarjasta ja voisinpa sanoa melkein kaikista Lumenen ihonhoitotuotteista joita olen tammikuun ajan testannut.
Kaksifaasinen vesi/öljy-hoito Arctic Berry Cocktail on Lumenen pitkäikäisiä klassikkotuotteita joka on ollut valikoimassa niin monta vuotta kuin muistan... Huvittavaa kyllä, olen myynyt tuotetta monet kerrat tuntien sen vaikutusmekanismin ja koostumuksen edut lipidiköyhälle, kuivalle iholle mutta itse olen karsastanut sen kokeilua. Minullahan on ollut suuret antipatiat öljymäisiä kasvojenhoitotuotteita kohtaan, asenne, joka muuttui täysin vasta viime vuonna. (No, öljymäisistä putsareista en edelleenkään tykkää...)
Arctic Berry Cocktailin vesi- ja öljyfaasit ravistetaan sekaisin ennen kuin tuotetta laitetaan iholle. Seerumimainen seos ei tunnu lainkaan rasvaiselta ensikosketuksella; tunne on vesimäisen raikas ja sitruksinen, pirteä tuoksu luo fiiliksen kuin levittäisi kasvoilleen jotain tuoretta sitrushedelmäpuristetta... Muutamassa sekunnissa veden haihtuessa vesimäinen tunne tekee tilaa öljyfaasille. Tunne ei kuitenkaan ole raskaan rasvainen. Yksi pumppaus tuotetta riittää (minun iholleni), kaksi on jo liikaa eikä imeydy.
Ero hyaluronitiivisteeseen: lipidipitoinen koostumus saa aikaan sen, ettei ihoa kiristä yhtään tipan levityksen jälkeen. Kumpikin tuote kosteuttaa, mutta eri lailla. Hyaluronitiiviste vaatii päälleen rasvapitoisen tuotteen, Arctic Berry ei välttämättä. Se riittää normaalille iholle mainiosti yksinään, kuivaihoisen on hyvä levittää päälle vielä hoitovoide.
Öljyfaasi koostuu mm. jojoba-, avokado,- karpalonsiemen- ja lakkaöjyistä ja omega-rasvahapoista. Tämän tuotteen saatan jopa pitää itse, on sen verran ihana :) Värikin on niin herkullinen... Voisi jopa sanoa, että Berry Cocktail on iholla (Sisu-kasvoöljyn rinnalla) kaikista kokeilemistani Lumene-tuotteista luonnonkosmetiikkamaisin.
*
Uteliaisuudesta: kuinka moni teistä on kokeillut hyaluronitiivistettä? Koitteko sen hehkutusten arvoiseksi? Aiotteko ostaa tuotetta jatkossakin uuteen hintaan?
Lumene olisi kenties tehnyt viisaasti jos olisi hinnoitellut tiivisteen alunperinkin kolmeen kymppiin... ;) 30 euroa seerumista tai sen kaltaiseksi luettavasta tehotuotteesta ei ole erityisen paljon, hintojen pyöriessä yleensä 40 eurosta ylöspäin. Mutta kun asiakkaat on ensin totutettu superedulliseen hintaan... sitten käy näin.
