Tänään asiaa ja arviota monenmoisista kulmakarvojen ehostustuotteista.
Oma kulmatuotehistoriani menee kajal-kynästä (!! teini-Sanni!!) puuterimaiseen ja siitä kynään, ja siitä tämän päivän vakiintuneeseen kynä + läpinäkyvä geeli +yhdistelmään. Lemppareitani kynissä ovat olleet Lumenen ja Dermosilin, joilta löysin parhaat minulle sopivat sävyt, mutta tutustuttuani toissa vuonna Urban Decayn ohueen Brow Beater -kynään mielistyin siihen niin, että tavallisen paksuiset kynät tuntuvat nyt hassun pökkelöiltä.
Olen testaillut muutamia muiden merkkien mikrokynä-tarjokkaita, mutta niistä ei ole toistaiseksi löytynyt UD:n voittajaa.
Kaikki postauksen tuotteet Sephoran kynää lukuunottamatta ovat blogin kautta saatuja.
Brow Beater sävyssä Taupe. Paras koostumus, paras sävy - ja aika ylivoimaisesti paras hylsy ^_^
Edit. Valitettavasti en pystynyt swatchaamaan Brow Beateria tämän postauksen kuviin sillä tuote on minulta lopussa ja kuvissa on vain tyhjä hylsy :/
Sephoran kynässä plussaa ovat erittäin hyvä sävy (#5 Neutral Gray Brown) ja melkein puolet halvempi hinta Urban Decay'hin verrattuna. Huonoa ovat aavistuksen vahamaisempi laatu, "harja" jolla ei tee yhtään mitään ja todella minimaalinen tuotemäärä. Kynä loppui niin nopeasti että olin ihan hölmistynyt. Olisin vertaillut tämän ja UD:n kynän täyttömäärää, mutta en löytänyt vertailukelpoisia lukuja - UD:n kynän fill weightiksi ilmoitetaan 0,05 grammaa (!!) mikä ei kuulosta siltä että voisi pitää paikkaansa, ja Sephoran kynän kohdalla täyttöpainoa ei ilmoiteta.
Harjan malli on toki makuasia ja siinä missä Virve ihasteli Sephoran kynän pikkuista somaa kampaa, minä ihmettelin mitä ihmettä tällaisella tekee :D Vieressä verrokkina UD:n harjapää, tuollaisista minä pidän. Harjamaisella päällä kulmakynän värin ja piirrot saa harjattua ja häivytettyä tasaisesti kulmakarvoihin, kampa ei tee (ainakaan minun kulmilleni) yhtään mitään.
Voisin kuitenkin ostaa Sephoran kulmakynän toisenkin kerran koska sävy oli niin hyvä, ja sopiva sävy jos mikä on ensilaatuisen tärkeä asia kulmavärissä. Sephoran Suomeen tuloa odotellessa...
Kuvassa swatchattuna sävy Soft Brown
Kiljaisin innosta kun näin tämän kynän (kolmessa sävyssä) yhdessä joulukuun PR-tuotelähetyksistä. Ajattelin, että nyt ehkä löytyy vielä Sephoran kynääkin parempi "halpis"-haastaja Urban Decayn Brow Beaterille, tätä sentään saa Suomestakin.
Mutta... ei. Maybellinen mikrokynä ei ole yhtään minun makuuni. Ensinnäkin jo koostumus ja pigmentti ovat ihan ei-ei, Maybellinen kynässä on jopa rajauskynämäisen pehmeä koostumus ja todella voimakas pigmentti. Koin, että väriä on mahdoton levittää siististi ja sopivan hillitysti. Kulmakynissähän on perinteisesti kuivempi ja kovempi koostumus kuin rajauskynissä koska kulmia meikatessa on tarkoituksenmukaisempaa pystyä pikkuhiljaa lisäämään tuloksen intensiteettiä, ei niin että kerralla tulee vahvapiirtoinen viiva.
No, kuvasta näkee millaista jälkeä Brow Precise Micro Pencil tekee. Olen tosiaan yrittänyt painaa sillä mahdollisimman kevyesti mutta jälki on noin voimakasta ja niin vahamaista, että sitä on vaikea häivyttää harjaamallakaan. Ehkä mä en vain osaa ^_^ :D No, sen verran olen kuitenkin kulmakyniä elämässäni käyttänyt että tiedän, että tämä kynä on hyvin pehmeä ja vahvapiirtoinen tyypillisiin kulmakynäkoostumuksiin verrattuna.
Sopivaa sävyäkään ei löytynyt. Kuvassa näkyvä Soft Brown on mielestäni kaukana pehmeästä, ja jopa vaalein sävy Blonde (swatchattu alempana) oli liian tumma.
MACin mikrokulmakynän koostumus on aika hyvä, reippaasti kuivempi ja helpommin hallittava kuin Maybellinen, mutta ei ihan niin hyvä kuin Urban Decayssa.
Testiin saamani sävy Accentuated ("ashy grey brown") on muuten hyvä, mutta onnistuu ihme kyllä näyttämään kulmissani hitusen liian tummalta, mitä ei uskoisi kun katsoo swatch-kuvaa.
.
MACin kynän suuri miinus on sen tosi huono mekaaninen kierresysteemi. Siinä missä muita automaattikyniä (joiksi näitä kierrettäviä, ei-terotettavia kutsutaan) on helppo ruuvata ulos, on MACin kynän kaula tosi jäykkä ja aluksi luulin että kynä on jopa rikki kun en millään meinannut saada lisää väriä ulos. Uloskierrettyä väriä ei myöskään enää saa takaisin sisään. Sephoran, Urban Decayn ja Maybellinen kynissä saa.
L'Orealin brändit L'Oreal Paris ja Maybelline ovat puskeneet viime aikoina kiitettävällä tahdilla ulos monenlaisia kulmatuotteita. Näistä olisin hankkinut omasta mielenkiinnosta vain L'Orealin Brow Artist Plumperin josta kiinnostuin viime keväänä Suvi Tiilikaisen meikkikeikalla.
Muut esittelen koska teitä lukijoita ehkä saattaa kiinnostaa? :)
Tämä geeli lupaa kiinnittää kulmat muotoon ja täyteläistää kulmakarvoja sisältämiensä kuitujen avulla. Tuotetta on saatavilla värillisenä ja värittömänä.
Hentokulmakarvaisena odotin innoissani luvattuja vaikutuksia. Mutta... niitä ei ollut havaittavissa. Brow Artist Plumper oli kuin mikä tahansa väritön keskiverto kulmageeli. Mitään kuitulisää en huomannut ja kiinnitystehokin jätti toivomisen varaa, Plumper tuntuu vielä miedommalta kuin Lumenen kulmageeli. Harmi. Jäin ihan miettimään, onko tässä transparentissa yksilössä ylipäänsä mitään kuituja..? L'Orealin sivulla lukee tuotteen kohdalla hieman mystisesti; "Väritön kulmamaskara muotoilee kulmiasi. Dark Brown -sävy muotoilee, antaa väriä ja sisältää tuuheuttavia kuituja." Entäs Blonde-sävy..? Sisältääkö vain Dark Brown kuituja..? Kaikkien nimenä on kuitenkin 'plumper' joka viittaa täyteläistämiseen.
Onko joku kokeillut Plumperin värillisiä versioita? Oletteko havainneet kuitujen vaikutuksia?
Tämäpä vasta kummallinen tuote..! Pakko myöntää että en tajua yhtään miten tätä pitäisi käyttää että saisi siistit kulmakarvat. Ideana on ensin tuoda kulmiin muotoa ja väriä kartion muotoisella kärjellä ja harjata sitten harjaosalla. "Brow Artist Sculpt antaa kulmillesi graafista muotoa ja tarkkuutta kahden helpon vaiheen avulla. Käytä kartionmuotoista kärkeä antamaan muotoa ja väriä. Viimeistele kulmat harjaamalla ne oman lookisi mukaiseksi."
Öhhh.. En tiedä onko jälleen syyttäminen taidottomuuttani, mutta jo kömpelöllä kärjellä värittely jätti kulmat kaikkea muuta kuin luonnollisen näköisiksi, mutta kaikkein ongelmallisemmaksi koin harjan käytön: en saanut harjaa millään sellaiseen asentoon, etteikö "värityskärki" olisi osunut ihoon samalla kun harjaa kuljettaa kulmakarvoissa.
En tajunnut ottaa kunnon kuvaa harjoitusteni tuloksista, mutta räpsäisin äsken kirjoituksen lomassa tällaisen pikselimössöisen otoksen kännykällä niin näette mitä ajan takaa. Sävy on 01 Blonde.
Yritin parhaani mukaan vetää harjaa niin, ettei kärki sotke samalla ihoa kulmakarvalinjan ulkopuolella, mutta ei onnistu. Tämän tuotteen haluaisin todellakin nähdä käytössä jollain ammattilaisella, mä en vain osaa :D
Maybellinen versio kuitupitoisesta kulmamaskarasta. Majavanhännän muotoisella, lapiomaisella harja-applikaattorilla olisi tarkoitus samalla sävyttää, kiinnittää ja tuuhentaa kulmat. Arvaatteko joko miten onnistuin tällä kertaa? :)
No, tulos ei ollut läheskään niin sotkuinen kuin L'Orealin Sculptilla, mutta en minä näitä mitenkään kauniisti meikatun ja luonnollisen näköisiksi sanoisi. Fiber Filler jättää kulmiin selvästi näkyvän, vähän kiiltävän pinnan ja sävy (sain testiin Dark Blonden) levittyy paksusti ja epätasaisesti.
En ole koskaan tajunnut, miten harja-applikaattorilla levitettävällä sävyttävällä kulmageelillä tai -vahalla voi saada siistin ja tasaisen tuloksen. En vain ymmärrä. Kynällä tai siveltimellä värittäessä värin voi kohdentaa juuri niihin kohtiin mihin sitä tarvitaan ja värittää myös ihoa, mutta harjasysteemeillä ei. Väriä tarttuu eniten niihin kohtiin joissa on eniten karvoja, ja vähiten sinne mihin sitä juuri tarvittaisiin eli aukkokohtiin, tuloksena aina epätasainen väritys. Ehkä tämä on vain harva- ja hentokulmakarvaisen ongelma? Jospa tämän tyyppiset tuotteet toimivat paremmin kulmissa, jotka ovat jo valmiiksi tasaisen tuuheat? Mutta miksi niitä pitäisi sitten täyteläistää kuiduilla..?
Kertokaa ihmeessä kokemuksianne jos lukijoiden joukosta löytyy näiden sävyttävien, harjattavien kulmageelien käyttäjiä. Onko teillä tuuheat vai harvat kulmakarvat..?
Viimeisenä
Paksujen automaattikulmakynien ystäville. Eli ei minulle. Kynän pää on kulmikas ja todella paksu. Keksin tästä kynästä todella vähän sanottavaa koska se on niin kaukana omasta ohuesta, tarkkaa jälkeä tekevästä ihannekynästäni, mutta päätin kuitenkin sisällyttää sen esittelyyn jos joku olisi vaikka aina sattunut kaipailemaan juuri tällaista.
Koostumukselle annan plussaa; se on juuri sopivan kova niin ettei väriä tule kerralla liikaa. Sävy Cool Blonde on myös oikein hyvä neutraali, harmahtava ruskea.
Mikrokynän pää on yli puolet ohuempi.
*
Tällaista näkökulmaa tänään. Minä taidan vain kiltisti ostaa uuden Urban Decayn Brow Beaterin ja Anastasian läpinäkyvän kulmageelin. <3 Parhautta minulle.
Tänään luupin alla viime viikkoina testattuja tuotteita joista haluan sanoa jotain. (Kaikesta en halua. Kuten vaikka Lumenen Lähde-yövoiteesta. Tai L'Orealin Infallible Sculpt Palettesta.)
Otsikon löydöt liittyvät öljyihin. Nämä kaksi ovat tosi hyviä ja saavat Karkkipäivän Löytö-logon. :)
Olen saanut kaikki tuotteet blogin kautta.
Garnier Respons Marvellous Nectar Oil 5,95€ / 150 ml
Tämäkin puteli on odotellut toista vuotta testaustaan, ja nyt kun sen tänä vuonna vihdoin korkkasin olin heti että HEI, meillä todellakin synkkaa..! Muut Marvellous Nectar -tuotteet olivat sellaista "blääh/nojaa"-osastoa, mutta hiusöljy erottuu perheen hittinä. Tämä nimittäin tuntuu hiuksissa hyvin samanlaiselta kuin viime vuosikymmenen suurin latvaseerumisuosikkini eli Cutrinin Premium Oil Treatment. Ainesosissakin on samaa; kummankin kärjessä on latvojen silotuksen superduo silikonisiskot cyclopentasiloxane (haihtuva) ja dimethiconol (hiukseen jäävä) ja ravitsevien öljyjen sankari arganöljy.
Cutrinin tuotteessa toinen hoitava öljy on myskiruusuöljy, Garnierissa kameliaöljy.
Tähän saakka markettisuosikkini latvaseerumeista (millä nimellä tätä tuotetyyppiä kutsun) on ollut Schwarzkopfin Got2b Oil-licious, mutta Marvellous Nectar -cocktail tuntuu vielä paremmalta. Ja Garnierin öljy on ihan poskettoman halpa: 150 ml (eli 3 x enemmän tavaraa kuin esim. Got2b'ssa) kuudella eurolla!! Cutrinin öljy maksoi 24€ / 100 ml (sitä ei enää valmisteta).
Ei voi muuta kuin peukuttaa. Laitan seerumia latvoihin 1-2 pumppausta ja ne jäävät supersileiksi ja liukkaiksi vailla klähmää. Nämä silikoniöljyseokset ovat kyllä kertakaikkiaan huippukamaa hauraille hiuksille: silikoni kiillottaa, silottaa ja suojaa rispaantumiselta ja öljyt hoitavat tuomalla hiukseen pehmeyttä ja elastisuutta. Ennen kuin näitä alkoi ilmestyä öljybuumin myötä markkinoille käytin pelkästään silikoneihin tai muihin synteettisiin silottajiin pohjautuvia vastaavia tuotteita (kuten Bonacuren legendaarinen Sealed Ends), mutta nämä öljyversiot ovat vielä tusinan verran parempia.
Wild Rose Advanced Brightening & Nourishing Facial Oil 59€ / 30 ml
Okei, tämän tuotteen peukkua ja Löytö-arvoa voisi vähän vähentää hinta, sillä kyllä, tämän hintainen kasvoöljy on mielestäni tosi kallis. (Täytyykin mielenkiinnosta tsekata huhtikuussa paljonko tämä maksaa Kreikassa.) Mutta - tuote on aivan älyttömän hyvän tuntuinen iholla, siksi "Löytö"-logo.
Alan tässä pikkuhiljaa vakuuttua siitä, että vaikka raikkaan ohuet emulsio- ja seerumityyppiset koostumukset tulevat aina olemaan minulle eniten mieleen, öljyllä kuitenkin saan kaikkein ihanimman, mukavimman tuntuisen ja näköisen ihon. Mikä tahansa öljyseos ei sovi, ja menikin monta vuotta ennenkuin löysin iholleni täydellisesti sopivan, ihanteellisesti imeytyvän öljyn (EkoPharman Mustaherukka). EkoPharma-valaistumisen jälkeen kynnykseni kasvoöljyjen testaukseen ja käyttöön aleni merkittävästi ja nyt testaan niitä mitä suurimmalla mielenkiinnolla.
Korresin Villiruusu-sarjan kasvoöljy kuuluu EkoPharman Mustaherukan tavoin ns. kuivaöljytyyppisiin öljyihin eikä jätä rasvaista pintaa. Se hulahtaa ihooni melkein yhtä nopeasti kuin seerumit, jättäen ihon täydellisen tasapainoisen ja mukavan tuntuiseksi - ei kiristä, pinnalla ei tunnu rasvaista tai pinnoitettua kalvoa ja iho hehkuu kauniisti. Öljyt jättävät ihoon aivan erityisen hehkun jota en saa voiteista, ja tämä hehku ei ole rasvaista kiiltoa vaan hienovaraista kuultoa.
Villiruusu-öljyseos on vedetön mutta ei 100% öljyä, mukana on mm. isoamyl laurate -ainesosa joka osaltaan aikaansaa samettista, kuivaöljymäistä tuntumaa. Pieni määrä etanolia on myös lisätty poistamaan rasvaista tuntua. Pääasialliset kasviöljyt ovat aprikoosinkiviöljy, auringonkukansiemenöljy ja ruusuöljy. Ruusuöljyn ohella tuotteen aktiiviainesosana on ihoa kirkastava C-vitamiinijohdannanen ascorbyl tetraisopalmitate, josta netin tietolähteet tietävät kertoa, että se pysyisi stabiilina jopa 18 kuukautta (ihmettelen aina kun näen läpinäkyvään pulloon pakattuja C-vitamiinituotteita koska valo hapettaa vitamiinit). No, kuten tiedämme, vain kemistibloggaaja osaisi kunnolla ottaa näihin kantaa.
Mádara Hemp Hemp Lip Conditioning Balm ja Plum Plum Lip Perfecting Balm
(olen onnistunut kadottamaan näiden hintatiedot eikä niitä löydy netistäkään..)
Mádaran kaksi uutta, ihanaa huulivoidetta. Paksumpi Hemp Hemp kosteuttaa ja suojaa, kevyemmän tuntuinen Plum Plum kosteuttaa ja sävyttää. Kummassakin on ihan samat ainesosat (mm. risiiniöljyä, oliiviöljyä, mehiläisvahaa, sheavoita, kookosrasvaa ja propolisuutetta) lukuunottamatta nimiainesosiaan, eli Hempissä hampunsiemenöljyä ja Plumissa luumunkiviöljyä. Plumin hento sävy on vieno roosabeige joka hädin tuskin näkyy huulilla.
Kirjoitin 'ihania', vaikka minulla nämä, kuten suunnilleen 99% markkinoiden huulirasvoista, jäävät jälleen superExien eli Carmexin ja Blistexin taakse. Koska olen huuliltani niin poikkeuksellisen vaativa, minun on tyhmää ja turhaa arvioida huulirasvojen toimivuutta yleisellä tasolla. Mádaran uutuudet tuntuvat huulilla todellakin aivan ihanilta, etenkin ohuempi Plum Plum on mieleeni, mutta ne eivät jätä sitä pitkäkestoista "tyydyttyneisyyden" tunnetta kuin 'Exät. Pehmeän, miellyttävän ja juuri sopivan rasvaisen, ei-tahmean Hemp/Plum-kalvon alla huuleni tuntuvat silti janoavan kosteutta.
Eli ei voi mitään, taas on todettava: ei-toimi. Mutta niin kauan kuin markkinoilla on 'Exät, en kaipaakaan muita huulirasvoja. <3
*
P.S. Pitkän Lumene-testijakson ja Korealainen kosmetiikka -tutustumisviikon jälkeen olin ajatellut testaavani Sensaita, mutta sain vähäksi aikaa tarpeekseni synteettisen kosmetiikan tuntumasta ja annan ihoni nyt hetken lomailla lempituotteideni eli luonnonkosmetiikan parissa. :)
Nyt jatkuu matkakertomukseni ihanasta, inspiroivasta ja erilaisesta matkastani USAan marras-joulukuussa 2016. Tänään vuorossa Santa Barbara. Edellinen osa (jossa San Francisco Bay Area, Coast Starlight -juna ja San Luis Obispo ympäristöineen löytyy täältä).
Mikä matkasta teki niin erilaisen aiempiin USAn reissuihini verrattuna? Toteutustapa ja kohteet. Kaikki aiemmat Yhdysvaltojen visiittini ovat kohdentuneet yhteen isoon kaupunkiin ja cityoleiluun - New York, San Francisco, Seattle, Miami, West Palm Beach. Reissuissa kuljetut kohteiden väliset legit ovat olleet lyhyitä ja vailla suurempia elämyksiä itsessään. Ns. tavallinen pikkukaupunki-USA oli jäänyt kokematta. Nyt pääsin muutaman suurkaupungin ohella kokemaan myös rauhallisemman Amerikan. Ja kuten edellisessä jutussa mainitsin, jopa Las Vegas näyttäytyi jollain tapaa sympaattisena. Koko reissusta jäi valtavan hyvä mieli.
Tyyni Valtameri junan ikkunasta
Viivyimme matkalla kolme ja puoli viikkoa ja matkasimme San Franciscosta Kalifornian rannikkoa pitkin Los Angelesin kautta Las Vegasiin ja sieltä Utahiin. Taitoimme välimatkat junalla ja bussilla, kokemus, jota voin suositella lämpimästi. Useimmat vuokraavat auton mutta heitäkin on, joille julkiset kulkuvälineet syystä tai toisesta sopivat paremmin. Amtrakin ja Greyhoundin sivut ovat selkeät ja helppokäyttöiset ja tarjoushintaisia lippuja on paljon. Ellei tosiaan halua vuokrata autoa elämyksellisyyden perusteella, pääsee esimerkiksi Friscosta Losiin paljon halvemmalla käyttäen bussia. Tieto, joka hyödyttää ainakin budjettimatkailijaa. Halvimmillaan tämän välin kulkee hintaan 15 dollaria.
Matkakertomuksen edellisessä osassa olimme päässeet viehättävään, kotoisaan San Luis Obispoon saakka. Nyt matka jatkuu Santa Barbarasta.
Santa Barbara on 90 000 asukkaan kuvauksellinen merenrantakaupunki 150 kilometriä Los Angelesista pohjoiseen. Kaupunki tunnetaan espanjalaisesta siirtomaatyylisestä arkkitehtuuristaan joka tekee siitä tyylillisesti hyvin erilaisen kuin rannikon muut kaupungit.
Maisemia junan ikkunasta
Santa Barbara sijaitsee Amtrakin Coast Starlight – ja Pacific Surfliner –reitillä ja sinne pääsee San Luis Obisposta kahdessa tunnissa, tämä oli juuri se osuus Coast Starlight –reittiä joka kulkee lähimpänä meren rantaa ja on kaikkein kuvauksellisin. Asetuimme urpoina väärälle puolelle junavaunua ja ihmettelimme, miksi kaikki muut istuivat toisella puolella kunnes tajusimme, millä puolella meri oli.
Santa Barbara oli kokemuksena kaiken kaikkiaan leppoisaa ja opiskelijaelämän maustamaa San Luis Obispoa viileämpi. Kaikki seurueessamme olivat samaa mieltä. Kaupunki oli kaunis ja kiinnostava ja siellä riitti etenkin arkkitehtonista ihasteltavaa, mutta paikka tuntui jollain tapaa sieluttomalta sydämelliseen SLO’hun verrattuna. Kontrasti oli suuri. Emme saaneet rapsutettua pintaa tarpeeksi vajaan kolmen päivän vierailullamme.
Turistille tärkeitä alueita ovat Waterfront ja pääkatu State Street.
Historiallisesta Stearns Wharf -laiturista ja huvipursien ja kalastajaveneiden kansoittamasta satamasta koostuvalla Waterfront-alueella mikään ei oikein tehnyt vaikutusta.
Olin ennakkoon kuvitellut Santa Barbaran jet set –henkiseksi paikaksi jossa rantakatua reunustavat trendikkäät baarit ja hienostuneet putiikit asiakkainaan huvipursistaan rantautuvia rikkaita ja kauniita ihmisiä. "The American Riviera" on yksi kaupungin lempinimistä.
Waterfrontilla ei ollutkaan mitään tällaista. Arkisessa satamassa ihmiset söivät simppeleissä kuppiloissa pikaruokaa ja kalastajat tulivat ja menivät. Kaunis vaaleahiekkainen ranta on käytännössä villi biitsi vailla palveluita (ainakin se oli sitä marraskuussa), eikä rannan ympäristöä ole kehitetty puistomaiseksi ajanviettopaikaksi. Rantaa seuraava katu on tavallinen läpiliikennekatu vailla ravintoloita ja kauppoja.
Toki rantakadulla voi lenkkeillä ja rullaluistella ihanassa Kalifornian valossa kylpevässä merellisessä ympäristössä tai viettää tuulisen picnicin rannalla, ja Stearns Wharfilla on mukava pysähtyä katselemaan pelikaaneja ja nauttimaan tuoretta seafoodia, mutta kokonaisuutena alue oli pettymys verrattuna niin moniin muihin viihtyisämpiin ranta/satama-alueisiin joilla olen eri reissuillani käynyt.
Pääkatu State Street ympäröivine kortteleineen taas on oikein viehättävää aluetta, joskin tunnelmallisuus jäi verraten ohueksi lämpimään SLO-kokemukseemme verrattuna. Sisareni sanoin; San Luis Obispo tuntui aidolta ja inhimilliseltä, Santa Barbara jotenkin pinnalliselta kauneudestaan ja historiallisista rakennuksistaan huolimatta.
(Tätä kirjoittaessani huomaan, että tuntuu epäreilulta Santa Barbaraa kohtaan kirjoittaa näin, vaikka fiilikset ovat aidot. Ehkä pitää joskus antaa Santa Barbaralle enemmän aikaa ja toinen mahdollisuus... Usein kyllä jo yksi päivä riittää kertomaan, millainen kemia ihmisen ja paikan välillä on.)
Santa Barbaran keskusta on SLO’ta suurempi ja täällä riittää ihasteltavaa etenkin arkkitehtuurista kiinnostuneille, kuten myös shoppailuhenkisille.
Paseo Nuevo Shopping Center on varmaan viihtyisimpiä ostoskeskuksia joissa olen käynyt, täällä sai meidänkin antishopping-seurue kulumaan yhden illan niin että aika loppui kesken. Täällä matkakumppanini saivat käyttää kaiken taivuttelukykynsä etten olisi ostanut Bath & Body Worksilta yhdeksää eri tuoksukynttilää... kun ne tarjoukset, ne tarjokset. (Joiden säästön ostosten vaatima kolmas matkalaukku ja sen lisämaksu olisivat tehokkaasti kumonneet ;))
Santa Barbaran viinibaareissa huomioidaan eläimet
Santa Barbaran alue on myös tunnettu viineistään ja kaupungissa saisi päivän jos toisenkin kulumaan pelkästään wine tastingin parissa. Lukuisat tuottajat ja viinibaarit tarjoavat maistiaisia tunnelmallisissa puitteissa moderneista baareista hämyisiin kellareihin. Tarjosipa yksi kuvaamataidon luokkaa muistuttava paikka jopa wine tasting- ja maalausiltoja! Pensseli toiseen, viinilasi toiseen käteen.
Sannin kolme vinkkiä Santa Barbaraan:
Kuva: thesurge.com
Savoy Café & Deli West Figueroa -kadulla. Edullista, tuoretta ja monipuolista kasvisvoittoista ruokaa rennossa miljöössä, paikka on tunnettu etenkin salaateistaan. Näin värikkäitä ja mielikuvituksella koottuja salaatteja en ole nähnyt missään päin Suomea. Slurps!
Olio Pizzeria West Victoria -kadulla: ns. vähän parempi pizzapaikka.
Olio-kompleksi koostuu itse asiassa kolmesta ravintolasta; drinkkibaarista, fine dining -ravintolasta ja rennommasta pizzeriasta, jonka menu tarjoaa vehnälättyjen ohella myös paljon muuta herkullista italialaista ruokaa. Ystäväni Drew ja Katja veivät minut Olioon ja ihastuin paikkaan niin, että palasin seuraavana päivänä. Söin täällä mm. yhden parhaita juustolautasia koskaan.
Santa Barbara County Courthouse: vuonna 1929 valmistunut oikeustalo vaikuttavine, massiivisine torneineen on yksi keskustan tärkeimpiä historiallisia nähtävyyksiä. Upea rakennus jonka fantastisen kiinnostavia arkkitehtuurisia helmiä tarjoavissa kerroksissa voisi seikkailla koko päivän. Tornista on hienot näköalat kaupungin yli.
.
Osassa 3 Las Vegas.
