Tämä kirjoitus kertoo siitä miltä tuntuu, kun on muuttunut tyhmemmäksi.
Kun päässä lyö yhä useammin ja useammin tyhjää. Unohtaa asioita. Post-it-lapuista ympäri asuntoa on tullut arkea. Ei ymmärrä tai muista asioiden yhteyksiä. Uutiset eivät jää mieleen. Ystävien kuulumiset ja uusien tuttavuuksien nimet pitää kirjoittaa paperille että ne muistaa. On vaikea keskittyä ja mieli hyppii koko ajan asiasta toiseen.
Tältä minusta on tuntunut kasvavassa määrin viimeiset yhdeksän vuotta. Pystyn määrittämään ajan aika tarkasti, sillä tuntemukset alkoivat muutettuani Ahvenanmaalta Tampereelle. Muuttoa seuranneena vuonna elämässäni tapahtui lyhyen ajan sisällä asioita, jotka muuttivat elämäntapaani ratkaisevasti.
Olen kirjoittanut aiheesta blogiin jo kerran aikaisemminkin, keväällä 2011. Tuolloin ajattelin, että syypää on internet ja tietokoneella vietetty aika. Kuvailin, kuinka pää tuntui pehmentyneen ja minun oli vaikea painaa mieleen asioita samalla lailla kuin ennen ja keskustella ajankohtaisista aiheista. Jos kokemus oli tuolloin vahva, on se nyt moninkertainen.
Tällä hetkellä tilanne on se, että koen minulla olevan vakavan asteisen keskittymis- ja muistihäiriön ja alan olla todella huolissani tilanteesta. Pohjat saavutettiin viime kesänä kun tein hetkellisesti työpaikallani eri vaativuusluokan työtehtäviä jotka vaativat normaaleja tehtäviäni laajempia tietojenkäsittely- (ja kieli) taitoja. ”Entiselle” minulle tehtävät eivät olisi olleet erityisen haastavia, mutta nyt niiden hallinta tuntui olevan kykyjeni äärilaidoilla. Joinain päivinä itkin matkalla kotiin koska tunne hitaudesta ja avuttomuudesta oli niin musertava. Saatoin vain ajatella; ”Minusta on tullut tyhmä”.
Mitä minulle on tapahtunut? Miksi asiat jotka olivat ennen helppoja ovat nyt vaikeita oppia ja hahmottaa? Ja ennen kaikkea: muistaa?
Keväällä mietin jo lääkäriin hakeutumista, mutta nyt luulen että alan oivaltaa, mitä olen itselleni ja päälleni tehnyt.
Syy ei ole yksin internetin ja muutosten, joita sen klikkailu-perusteinen, nopeaan ja pinnallisempaan käsittelyyn kannustava informaatioympäristö tekee aivojemme hermosoluille. On jo tutkittu, että internet heikentää muistiamme ja on muuttanut tapaamme oppia, muistaa ja ratkaista ongelmia.
Avainsana kohdallani on yleisesti aivojen ylikuormitus, jossa internet ja sen parissa vietetty aika muodostavat vain osan.
Olen muuttanut elämäntapani sellaiseksi, joka kroonisesti ylikuormittaa aivojani. Ei välttämättä ole liioiteltua sanoa, että olen saattanut itseni krooniseen stressitilaan jossa olen ollut viimeiset yhdeksän vuotta.
Tämä on oivallus, jota olen nyt työstämässä.
Turha syyttää pelkkää nettiä, olen täyttänyt elämäni liialla sisällöllä. Ja on myös myönnettävä, että tietyt sisällöt eivät ole olleet parasta ”jumppaa” juuri minun aivoilleni. Kaikki me olemme yksilöllisiä ja mikä saa yhden pään solmuun, ei ole ongelma toiselle. Meillä on erilainen kapasiteetti asioihin ja niiden käsittelyyn. Joku toinen pystyy kevyesti siihen mikä on vienyt minun pääni ylikierroksille.
Elämäni ennen vuotta 2009: päiväni koostuivat selkeistä palasista joihin sisältyi sekä työtä että lepoa ja ei-kuormittavaa viihdettä. Töissä yhdeksästä viiteen, illalla ja viikonloppuisin kirjojen lukemista, kirjeiden kirjoitusta, tv:n katselua ja liikuntaharrastuksissa käymistä. Hyvin vähän internetin käyttöä; hankin nettiliittymän vasta loppuvuodesta 2008. Kiireen tunne tuntematon.
Elämäni vuodesta 2009 eteenpäin: epäsäännöllinen työrytmi, ensin iltatyötä, sitten päivätyötä eri työvuoroissa, blogin ilmestyminen elämään, vapaa-ajan täyttyminen internetistä, lukeminen ja kirjeenvaihtoharrastus eli pitkäjänteinen, pidempää keskittymistä vaativa tekeminen jäi pois, parisuhteen ja yhä vain enemmän aikaa nielevän harrastuksen (=blogi) yhteensovittaminen. ”Pitääkö sun aina olla siellä koneella?” Jatkuva kiireen tuntu.
Ensimmäinen oivallus tuli vuodenvaihteessa kun luin K&T:llä Stressitohtori-blogia pitävän Sanna Leinon silmiä avaavan kirjoituksen Vähennä aivojen ylikuormitusta. Sanna on käyttäytymistieteilijä ja stressi hänen rakkaimpia kiinnostuksen kohteitaan.
Tekstin luettuani totesin että "hei, tuollahan puhutaan minusta..!" Juttu alkoi kappaleella: "Oletko huomannut, että joidenkin työpäivien jälkeen saatat olla aivan kuitti, vaikka mitään sinänsä ihmeellistä ei olisi töissä tapahtunutkaan? Kyse voi olla siitä, että aivosi ovat ylikuormittuneet ärsykkeistä, informaatiosta ja jatkuvista keskeytyksistä. (…) Aivojen ylikuormituksen tunnistaa usein siitä, että keskittymiskyky huononee ja luovuus sakkaa. Uuden oppiminen ja mieleenpainaminen on haastavaa, ja muisti pätkii.”
Jutussa Sanna avaa aivojamme ylikuormittavia tekijöitä; päätöksenteko, multitasking, keskeytykset ja asioiden mielessä pitäminen.
Kaikki asioita, joilla palloilen päivittäin. Asioita, joita me kaikki teemme päivittäin, mutta minulle asioita, joita on ollut viime vuosina ihan liikaa.
Olen tehnyt elämästäni sellaisen, jossa joka päivä teen valtavasti asioita aamusta iltaan, useimmiten päällekkäin, kuvaan, kirjoitan, meilaan, suunnittelen seuraavaa projektia samalla kun edellinenkin on vielä kesken. Haalin tietoa kaikesta ja yritän oppia ja olla hyvä ja tietorikas kaikilla kiinnostukseni alueilla. Mutta se ei ole mahdollista.
Oikeasti minun kapasiteetillani ei voi tehdä kaikkea sitä mitä olen halunnut tehdä viime vuodet. Yrittäessäni mahduttaa mukaan kaiken olen päätynyt pirstomaan kognitiiviset kykyni palasiksi ja samalla vaikuttanut heikentävästi myös sosiaalisiin ominaisuuksiini. ”Sanni, sinä et taida olla ihan läsnä… kuuntelitko sinä edes ollenkaan mitä minä sanoin?"
Olen siinä pisteessä, että valokuvan valitseminen blogipostaukseen tuottaa välillä lähes ylitsepääsemätöntä stressiä.
”Jokainen tehty päätös, olkoonkin vaikka kuinka pieni, vaatii aina energiaa. Mitä laitan tänään päälleni? Mitä huomenna syödään? Olisiko tämä parempi vai tuo?” Stressitohtori kirjoittaa. Ah, niin…
Olin viime keväänä jo varaamassa aikaa lääkäriin, mutta taidan tietää, mikä minua vaivaa. Keittiöpsykologin diagnoosini täydentyi viimeistään, kun luin alkukesästä Yliopiston Apteekin Uniikki-lehdestä jutun muistihäiriöistä. ”Apua, olenko tyhmentynyt?” jutun väliotsikossa luki osuvasti.
Artikkelissa muistisairauksiin erikoistunut erikoislääkäri Ari Rosenvall puhuu paljon samoista teemoista kuin Sanna Leino tammikuisessa bloggauksessaan. Rosenvallin mukaan työikäisten muistiongelmien taustalla on usein työkuormittumista ja uupumusta, ei varsinen muistisairaus. Hän teilaa myös multitaskingin. ”Ihminen pystyy keskittymään vain yhteen asiaan kerrallaan, se on tutkittu moneen kertaan”, Rosenvall sanoo.
Jjjep. (Mr. Karkkipäivä olisi toista mieltä.... Miehet ja multitaskaus...)
Kiinnostuin jutussa mainitusta Minna Huotilaisen kirjasta Tunne Aivosi, jonka varausjonossa olen ollut koko kesän. Tänä vuonna ilmestyneessä kirjassa aivotutkija Minna Huotilainen ja toimittaja Leena Peltonen kirjoittavat itseaiheutetusta ADT (attention deficit trait) –ilmiöstä, jossa valinnoillamme ja kiireellämme saamme aikaan tarkkaavaisuushäiriötä muistuttavan tilan. Tässä tilassa emme saa aikaan juuri mitään, hyppelemme tehtävästä toiseen, juutumme epäolennaisuuksiin ja koemme, että emme pysty enää hallitsemaan asioita.
Kuulostaa tutulta.
Onko joku teistä joskus ihmetellyt, miksi minulla joskus kestää kauan julkaista kommentteja tai vastata niissä esitettyihin kysymyksiin? Ei aina, mutta välillä ihan yksinkertaisten ja ns. ”kevyidenkin” kommenttien, joissa ei ole esitetty pitkää pohdiskelevaa sisältöä, julkaiseminen saattaa kestää vaikka vuorokauden.
Se johtuu siitä, että kyetäkseni lukemaan kommentit ajatuksella, minun on oltava täysin häly- ja häiriövapaassa tilassa. En pysty lukemaan kommentteja kesken jonkun muun tilanteen, ja muu tilanne saattaa olla vaikka ruoanlaitto, tv-ohjelma tai keskeneräinen uuden blogiartikkelin kirjoitus. Jos minulla on samanaikaisesti kesken muu asia, minun on vaikea keskittyä lukemaani. Tai kuulemaani, jos joku puhuu minulle.
Kommentissa voi lukea vaikka vain ”Kokeilin tätä deodoranttia ja minulla se ei toiminut." Tai ”Olipa kiva postaus, tulin tästä hyvälle mielelle”. Kommentteja, jotka eivät välttämättä vaadi mitään vastausta. Mutta haluan lukea nekin rauhassa ja tuntea, että oikeasti luin ne. Vaikka siihen menisi vuorokausi.
Hitaasti raksuttaen, kohti nopeampaa tulevaisuutta toivon mukaan mennen,
Sanni
Onko kellään muulla samanlaisia tuntemuksia?
*
Artikkeleita aiheesta:
Kodin Kuvalehti: Aivot tarvitsevat lepoa jatkuvilta ärsykkeiltä
HS: Katkeileeko ajatuksesi kesken lauseen? Et ole huonomuistinen, vika on työssäsi
Kuvat ylintä lukuunottamatta: Unsplash.com
Arvonnat ne vain jatkuvat...
Mitä juuri sinä osaat parhaiten, mikä on paras ominaisuutesi tai taitosi?
Nyt saa kehua itseään ja tuoda parhaat puolensa esiin :)
Halusin tehdä tällaisen kysymys-postauksen muutenkin, mutta ajattelin, että ehkä vastauksia irtoaa vähän vuolaammin jos laitan porkkanaksi kivan palkinnon... ^_^
Arvontapalkintona juuri esitelty Urban Decayn upea Naked Skin Shapeshifter -paletti sekä ei-esitelty ja varmasti siltikin monen mielestä upea :D Urban Decayn Naked Skin The Illuminizer -viimeistelypuuteri. Olen saanut tuotteet blogin kautta.
Shapeshifter-paletista olen kokeillut vain esittelypostauksen meikkiin käyttämääni kahta sävyä, muuten paletti on koskematon. The Illuminizer-puuteri on täysin käyttämätön.
Mitä nämä siis tekevätkään?
*
Ei muuta kuin osallistumaan ja kertomaan missä olet hyvä...! Nyt kaikki positiiviset puolesi ulos kaikkien kuultavaksi ^_^ Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 20.8. kello 24.00 saakka.
Minä voin aloittaa :) Vaikka en osallistu arvontaan.
Minä olen hyvä:
Siksi on kiva tutustua teihinkin :)
*
Algamaris-arvonnassa voittivat seuraavat henkilöt:
Neea - SK 30 kasvoaurinkovoide
Anu - SK 50 kasvoaurinkovoide
Johanna - SK 30 aurinkovoidespray
Wilhis - SK 30 sävytetty kasvoaurinkovoide Light
Paju - SK 30 sävytetty kasvoaurinkovoide Golden
Voittajiin on otettu yhteyttä. Onnea :)
Arkisuudessaan ehkä tylsä kosmetiikka-aihe blogattavaksi mutta hei, kaikkihan me näitä käytämme; suihkugeelit. :)
Minun suihkukesäni on tuoksunut tältä:
Saan (ja kieltämättä ostankin..) tosi paljon suihkugeelejä ja -vaahtoja ihanimpien jäädessä omaan käyttöön ja muiden siirtyessä kavereille ja perheenjäsenille. Olen siitä hassu että en halua käyttää "tavissuihkugeelejä", en voisi kuvitellakaan että suihkustani löytyisi esim. Fa'ta tai Rexonaa. Ne ovat tylsiä ja liian tavallisia. Haluan ihania tuoksuja ja koostumuksia ja mielellään vielä söpösti kuvitetun, kauniin pakkauksenkin.
Tämän kesän suosikkikolmikossa ei ehkä ihan toteudu tuo viimeinen sillä pakkaukset ovat aika peruskamaa, mutta tuoksut ja koostumukset... oijjoi!
Laveran ja Biothermin olen saanut blogin kautta, Alverde on omia shoppailuja.
Biothermin Skin Fitness -vaahto on nimensä mukaisestia ilmavaa vaahtoa, Alverden Kaakaovoi-Kiinanruusu on hoitava, emulsiomainen suihkugeelin ja öljyn liitto ja Laveran Charming Blossom on lempeästi vaahtoavaa geeliä.
Tämän tuotteen esittely ei käytännössä hyödytä kuin Saksassa vierailijoita, sillä sarjaa ei myydä Suomessa. Tai laajemmin; Alverdeä myydään kaikkialla Keski-Euroopan maissa joissa on DM-ketju, kyseessä on DM:n oma talon luonnonkosmetiikkasarja. Hintatasoltaan vähän niinkuin "luonnonkosmetiikan Lidl" -tyyppiä. Alverdestä on tulossa laajempikin esittely, kannattaa tsekata tämä oivallinen, edullinen Natrue-sertifioitu sarja jos liikkuu DM-ketjun alueella. (Saksan kävijät tämän jo vähintään tietävät... ^_^)
Ostin Kaakaovoi-Kiinanruusu-sarjasta kaksi tuotetta, ja tämä tuoksu... ahhh! En tiedä yrittääkö tässä tuoksua ruusunmarja (en nimittäin tiedä miltä ruusunmarja tuoksuu) (kiitos lukijalleni Marille korjauksesta, tämän bloggaajan pitäisi käydä kasvitieteen kurssi kun kuvittelin Hibiscuksen ruusunmarjaksi ^_^), mutta ainakin siinä tuoksuu huumaavan ihana, pehmeä kaakao. Pehmeä ja jälkiruokamainen ovat tämän tuoksun avainsanoja, kuin pesisi itseään jollain sileällä jälkkärikastikkeella... Runsaasti öljyä ja rasvoja (soijaöljy, auringonkukansiemenöljy, kaakaovoi) sisältävä emulsiomainen koostumus ei juurikaan vaahtoa ja tuntuu erittäin hoitavalta. Pesevänä ainesosana on hellävarainen sokeritensidi coco-glucoside.
Skin Fitness -vaahdon moussemainen koostumus on ylellinen perusgeeleihin verrattuna, ja painepakkauskin tuo suihkuelämykseen oman extransa. Laiskajaakkona ("haluan suoriutua kaikesta putsauksesta mahdollisimman vaivatta") huomasin kummasti tykkääväni etenkin siitä, että purkkia ei tarvitse avata saadakseen tuotetta ulos ^_^ En tiedä onko henkilön laiskuudella mitään rajaa jos jo suihkugeelin purkin kannen auki loksauttaminen on muka vaivalloista, mutta joka tapauksessa tykkään Biothermin nopeasta toiminnasta :D Ei tarvitse edes vaahdottaa kun tuote tulee ulos valmiina vaahtona ^_^
Kermainen, paksu vaahto tuoksuu raikkaalta ja lempeän sitruksiselta. Liukas vaahto kestää iholla pitkään ja sopii koostumuksensa puolesta myös sheivaukseen.
Laveran body-linjan tämän kesän uutuus: lempeän kukkainen Charming Blossom -suihkugeeli. En yleensä ole kukkaistuoksujen ykkösfani kroppatuotteissa (pidän enemmän hedelmäisistä tai mausteisista tuoksuista), mutta olen heikkona Laverassa tuoksuvaan malvan kukkaan.
Sama tuoksu hieman eri versiona on Laveran Organic Mallow & Almond -putsareissa ja ne ovat varmasti ihastuttavimman tuoksuinen kasvojenpuhdistussarja jonka tiedän. Tunnistin Charming Blossomissa heti saman vienon kukkaisuuden. Malva on jotenkin niin viehättävän hienovarainen ja tyylikäs. Ei tee itsestään numeroa vaan kareilee pehmeästi, kuin viipyillen, aistijansa tuoksureseptoreihin....
*
Kuinka nopeasti teillä muuten kuluu suihkugeeli loppuun? Minusta tuntuu, kun käytössä on jatkuvasti varmaan 10 eri suihkutuotetta, että ne kestävät ikuisuuden...! ^_^ Vain hikisillä ja aurinkovoidetahmaisilla Kreikan matkoilla, joilla saatan peseytyä suihkugeelillä kahdestikin päivässä, saan suihkugeelin loppuun kuukaudessa :)
