Kiinnyttekö te paikkoihin?

Kysyin joku aika sitten mieheltäni, mitkä ovat hänen lempipaikkojaan lapsuudenkotinsa kylällä ja Kuopiossa, jossa tutustuimme. Mies katsoi minua hetken aikaa vaiti, näyttäen ehkä vähän kiusaantuneelta tai vaihtoehtoisesti siltä, että häneltä kysytään jotain johon kysyjän pitäisi tietää vastaus. Sitten hän sanoi; "Sanni, tiedäthän sinä. Minä en ole niinkuin sinä. En minä kiinny paikkoihin, en luo niihin tunnesidettä samalla lailla kuin sinä. Minulle ne ovat vain paikkoja. Niihin voi liittyä mukavia muistoja mutta ei minulla ole mitään tarvetta palata niihin uudelleen ja uudelleen. Ei minua haittaisi vaikka en enää koskaan näkisi näitä paikkoja."

Tällaisissa asioissa olemme niin erilaisia. Valtavan erilaisia.

Minä kiinnyn paikkoihin niinkuin ihmisiin. Juuri siksi on niin ihana palata samoihin kohteisiin reissuillakin - ei kaikkiin, mutta niihin joista on tullut erityisiä ystäviä. Kun palaan näihin kohteisiin tunnen samaa kuin kohdatessani rakkaan ystävän. Paikoissa on henki ja ne vaikuttavat vahvasti olo- ja mielentilaamme. Näin minä koen. Hyvissä paikoissa on hyvä olla, joissain paikoissa olemme kuin kotona vaikka olisimme vasta saapuneet.

Tätä kirjoittaessani olen yhdessä elämäni tärkeimmistä paikoista, ja se on Ahvenanmaa. Tässä istuessani mietin vain, että hetkestä tekisi täydellisemmän vain se, että miehenikin olisi täällä kanssani - ja tykkäisi olla täällä.

Mr. Karkkipäivä ei erityisemmin välitä Ahvenanmaasta. Hän hyväksyy sen läsnäolon elämässämme koska paikka merkitsee minulle niin paljon, mutta hän ei teeskentele pitävänsä saaresta. Hän käy täällä silloin tällöin ja on vaikuttunut muutamista paikoista kuten Havsvidden ja Björnhufvud Gästgård.  Toivon aina sydämeni pohjasta että jonain kertana hänen silmistään kuvastuisi aito viihtymys - jopa se kiintymys. Oivallus. Että hän jotenkin tajuaisi miten ihana paikka tämä on, saisi kiinni siitä mitä minä täältä löydän, katselisi näitä kodin rapistuneita seiniäkin samoin silmin kuin minä. Koska onhan meillä täällä paljon yhteisiä muistoja. Mutta vaikka kuinka haluaisin, hän ei tunne sitä. Ahvenanmaa on vain yksi paikka muiden joukossa.

Miehelleni paikkoihin liittyvää onnea ja mielihyvää tuovat ihan erilaiset asiat, ennen kaikkea paikkojen tarjoamat haasteet ja tekeminen, itsensä toteutus. Kuten vuoret. Ei tarvitse palata samalle vuorelle, ei hän niihin kiinny. Kunhan pääsee vuorille ja haastamaan itsensä. Ne voivat olla missä vain. Ne tarjoavat sen mikä täyttää hänet... samalla lailla kuin minut täyttää auringonlasku Paroksella tai Maarianhaminan siluetti Slemmernin yli kun ajaa Lemlandsvägeniä kaupunkiin päin.

Kirjoitin viime syksynä kaipauksesta jota tunnen kun olen minulle tärkeissä paikoissa ilman puolisoani. Elämäntyylimme on aika poikkeava perinteisiin avoliittoihin verrattuna, olemme todella paljon erillämme. Viihdymmekin omissa oloissamme ehkäpä keskimääräistä enemmän, mutta olosuhteetkin sen osin sanelevat. Tällä hetkellä näemme vain viikonloppuisin. Se surettaa, mutta asialle ei voi mitään.

Tänä viikonloppuna emme näe koska olen töissä Ahvenanmaalla. Mies puolestaan vie kummipoikansa Tampereella lätkämatsiin. <3 Totta kai olisin superonnellinen jos mies yhtäkkiä sanoisikin, "Hei, minäpäs tulen sinne sun luokse, se olisi kivaa..!" Mutta en odota sitä koska tiedän realiteetit.

Katselin juuri kuvia kahden vuoden takaa jolloin oli yksi tällainen harvinainen vierailu. Siitä tuli lämmin olo. Yksi meitä yhdistävä ajanviete ja intohimo on ruoka ja hyvä viini, ja se on myös asia jolla mies minua hemmottelee. Tuona viikonloppuna mies ilahdutti minua ihanalla tapas-illallisella. Muistan kuinka ajattelin silloin tekeväni resepteistä postauksen koska pöydässä oli muutama niin älyttömän hyvänmakuinen snack. No, teen se nyt :) Miksipä olisi liian myöhäistä ^_^

Muut herkut olivat lihattomia ja vähähiilihydraattisia, itselleen mies oli pyöräyttänyt myös pikkulihapullia ja chorizo-täytteisiä pikkupiiraita. Piiraiden ohje myös mukana.

(Asiaankuuluvasti illallinen tarjoiltiin MH-kämpän hengessä eriparisilta postimyynnistä tilatuilta astioilta ^_^ En ole ostanut tänne mitään uutta yli 10 vuoteen...)

Tuorejuustolla täytetyt kesäkurpitsarullat

(Ohje Puolialaston kokki)

kesäkurpitsaa

valkosipulia

oliiviöljyä

suolaa ja pippuria

kourallinen tuoretta ruohosipulia

maustamatonta tuorejuustoa

muutama öljyyn säilötty aurinkokuivattu tomaatti

Leikkaa pestyistä kesäkurpitsoista ohuita siivuja esim. juustohöylällä. Kuumenna pannussa öljyä ja silputtua valkosipulia ja paista kesäkurpitsasiivuja hetki kummaltakin puolelta niin että ne pehmenevät. Vaihda öljyä ja valkosipulia paistoerien välissä ettei valkosipuli pääse palamaan. Anna kurpitsasiivujen valua ja jäähtyä talouspaperin päällä ja mausta ne kevyesti suolalla ja pippurilla.

Valmista täyte: sekoita tuorejuustoon hienonnettu ruohosipuli ja aurinkokuivattu tomaatti ja mausta suolalla ja pippurilla. Laita nokare juustotäytettä jäähtyneen kesäkurpitsasiivun päähän ja rullaa kääröksi.

Vuohenjuustolla täytetyt paprikat

(Ohje Puolialaston kokki)

1 prk valutettua, säilöttyä, kuoretonta paahdettua paprikaa

(mies ei löytänyt säilöttyä paprikaa Maarianhaminan keskustan kaupoista - mikä ei yllätä koska tarjonta on huono - ja käytti tuoretta paprikaa)

200 g pehmeää vuohenjuustoa

1 pieni valkosipulin kynsi hienonnettuna

kourallinen yrttejä silputtuna (esim. sileälehtistä persiljaa ja basilikaa)

Sekoita hienonnettu valkosipuli ja yrtit vuohenjuustoon. Mausta suolalla ja pippurilla. Leikkaa paprikoista suorakaiteen muotoisia paloja. Aseta paloille täytettä ja kääri rullalle. Anna mielellään vetäytyä jääkaapissa muutama tunti.

Chorizoempanadillat

(Ohje Puolialaston kokki)

125 g kuorittua chorizo-makkaraa

250 g valmista voitaikinaa

1 kananmuna vatkattuna

(paprikajauhetta)

Leikkaa chorizo pieniksi kuutioiksi. Kauli voitaikina ohueksi ja ota siitä esim. juomalasin reunan avulla ympyröitä. Laita taikinaympyröille chorizoa ja sulje taikinaympyrät puolikuun muotoisiksi. (Vedellä kostuttaminen auttaa reunoja pysymään kiinni.) Voitele empanadillat kananmunalla ja sirottele päälle halutessasi paprikajauhetta. Paista 200-asteisessa uunissa 150-200 minuuttia.

Gildat

- nää oli ihan törkeän hyviä..! Tosi yllättävä makuyhdistelmä..! Suolainen anjovis sai chilin maistumaan makealta..!

(Ohje Rantapallo.fi)

pieniä vihreitä chilejä (mies käytti punaisia)

anjovisfileitä

oliiveja (...paitsi että kuvista näen ja nyt muistankin, että me käytettiin isoja kapriksia. Toimi erittäin hyvin myös niin :))

cocktail-tikkuja

Huuhtele chilit, anjovikset ja oliivit. Asettele ne tikkuihin aloittaen chilillä jonka jälkeen tulee anjovis ja viimeisenä oliivi.

*

Valkosipulikatkaravut

suuria katkarapuja

2 valkosipulinkynttä

oliiviöljyä

suolaa

tuoretta persiljaa

kuivattua chiliä

Paista valkosipulia pannussa runsaassa oliiviöljyssä kunnes ne saavat kultaisen värin. Lisää katkaravut pannulle ja paista niitä maustuneessa öljyssä kahden minuutin ajan. Mausta chilillä ja koristele persiljalla.

.

Näiden lisäksi pöydässä oli vielä marinoituja oliiveja, tomaatti-mozzarella-basilika-salaattia ja pikkulihapullia (mies: "ruokapöytä ei ole mitään ilman lihaa"...)

Ensi viikonloppuna saadaan taas olla yhdessä :) Piippukodassa Posion Korouomalla :) Tuleekohan uusi paikka johon kiintyä?

Sain marraskuisella Lumene-kiertueella korealaisesta kosmetiikasta innostuneelta lukijaltani lahjaksi pussillisen korealaisnäytteitä. Olenkin selvästi ihan "out" tässä trendissä joten lukijoiden avustukset ovat tervetulleita :D

Kuva: Peripera

Tuntuu, että jokainen itseään kunnioittava kauneusbloggaaja on tehnyt tuttavuutta korealaisten tuotteiden kanssa koska aasialainen ihonhoito on ollut viime vuosina niin kovasti pinnalla.

No, Karkkipäivä ei tunnetusti ole koskaan kulkenut trendien aallonharjalla blogin heijastaessa epätrendikkään kirjoittajansa kiinnostuksen kohteita, olen siinä mielessä erilainen (tai erikoinen) kauneusfriikki että en jaksa seurata trendejä. Olen kiinnostunut kosmetiikasta kokonaisuutena; ihanista pakkauksista, tuoksuista, ihofiiliksistä, luomivärien pigmenteistä, voidekoostumusten ja vaahtojen analysoimisesta, mutta innostun harvoin "tämän hetken it-jutuista". Luonnonkosmetiikastakin kiinnostuin tajuamatta, että se oli juuri kulman takana nousemassa oleva supertrendi :)  - Ainiin joo, keräsinhän mä muuten poneja kauan ennenkuin "poneilusta" tuli ilmiö, joissain asioissa olen ollut vahingossa trendikäs ^_^

Joka tapauksessa, nyt pääsin vihdoin hieman tutustumaan korealaisten kosmetiikkatuotteiden koostumuksiin. Aiempi Korea-experience rajoittuu vain Misshan BB-voidenäytteeseen. Siitä kyllä tykkäsin tosi paljon.

Kaikkien saamieni näytteiden pakkaustekstistä ei käynyt ilmi, mitä vaikutuksia tuote lupaa (tai miten sitä ylipäänsä käytetään), joten otin Googlen avuksi.

Tonymoly The Oriental Gyeol Serum

Mitä tekee? (Tonymolyn sivulla, jopa Jenkki-Tonymolyn, "no speak good English".) Seerumista kerrotaan, että se "cares shiny skin and texture". Ja että "it helps a wrinkle care and to be brightening skin." Eli kirkastava ja juonteita silottava seerumi rasvoittuvalle iholle, tulkitsen.

Ohuen geelimäinen, vaaleanruskean sävyinen seerumi levittyy liukkaasti ja kihelmöi iholla aavistuksen. Iho ei jää kiristämään kuten esim Lumenen hyaluronitiivisteen jälkeen vaan ihon pinta jää tuotteen imeytymisen jälkeen kosteutetun tuntuiseksi mutta samalla hieman kalvotetuksi, päällimmäisenä mielenkiintoisesti puuterinen tuntu. Iho tuntuukin koskettaessa samettiselta, kuin siinä olisi kevyesti puuteria.

Selailin merkin sivua ja sieltä löytyi mm. tällainen kuriositeettituote:

Kuva: Tonymoly

Pure Farm Pig Collagen Sleeping Pack. Yöksi jätettävä naamio joka sisältää possun nahasta saatua kollageenia. Hmmm... En nyt tiedä tuotteen aikaansaamista mielikuvista... Katsokaa nyt tuota pakkaustakin...

Tonymoly Brightening Peeling Gel

Mitä tekee? Kuorii ilman rakeita ja lupaa heleyttää.

Ohutta geeliä, kihelmöi iholla ihan aavistuksen, tuntuu oudolta ja alkaa muodostaa pientä murua iholle hierottaessa. Takertui ihokarvoihin kun annoin vahingossa kuivahtaa mennessäni koneelle googlaamaan tuotetta. Geeli oli todella vaikea saada irti poskinukasta :D Iho ei jäänyt oikein minkään tuntuiseksi, ei vaikutuksia.

Purito Snail All In One BB cleanser

Mitä tekee? Putsaa meikin ja on kehitetty erityisesti poistamaan BB-voide (!). Puhdistaa ja hoitaa ihoa mm. etanauutteella.

Nestemäisen ohut, oudon tuoksuinen geeli. Vaahdonmuodostus mietoa eikä vaahtofriikkiä tyydyttävää. Iho jää kuitenkin etanaputsarin jäljiltä todella miellyttävän tuntuiseksi ja puhtaaksi, ei nitiseväksi.

Etude House CC Cream

Mitä tekee? Multitasking-voide lupaa kosteuttaa, pohjustaa, peittää, hoitaa ja suojata ihoa.

Vaaleaa, ohutta voidetta jossa kapseloitu pigmentti. Levittyy jähmeästi ja jää iholleni valkoisena, kuivakan tuntuisena kerroksena. Ei tunnu erityisen mukavalta. Näytesävyn pigmentti lienee tarkoitettu aasialaiselle tosivaalealle hipiälle.

Chica y Chico Tota-S 3.0

Mitä tekee? Hoitaa akneihoa; rauhoittaa tulehdusta, nitistää epäpuhtauksia, vaalentaa arpia, kosteuttaa.

Tämä merkki oli minulle ihan tuntematon. Internet kertoo minulle, että brändi on tunnettu etenkin Beta-Salic 2.0-voiteestaan. Pitihän tietysti sekin tsekata kun niin hehkutettiin, ja aikamoisen visuaalista markkinointia Wishtrend.com-sivulla...

Kuvat: Wishtrend

Poikkeaa ehkä vähän meidän länsimaisten kauneussivustojen tyylistä :) Kaikista Chica y Chicon tuotteista on ihan absurdin pitkät kuva- ja tekstikollaasit vakuutteluineen ja lukemattomine iho-ongelmien lähikuvineen, suomalainen asiakas ei jaksaisi ikinä lukea edes kolmasosaa...

Tota-S on ohutta, tahmeaa (ei vesimäistä) geeliä/tahnaa ja jättää iholle kalvon tunteen. (Olikohan mun näyte kuivahtanut kun Wishtrendin sivulla puhutaan voidemaisesta koostumuksesta...) Iho jää aavistuksen kireäksi. Aamulla iho on kuitenkin todella sileä ja pehmeä.

Chica y Chico AstaZet 4.0 Damaged Spot Clearing Cream

Mitä tekee? Lupaa vaalentaa aknearpia, UV-säteilyn aiheuttamaa hyperpigmentaatiota ja pisamia. pigmenttiläiskiä ja yleisesti tasoittaa ihon sävyä. Kosteuttaa ja rauhoittaa.

Miellyttävän tuntuinen emulsiomainen voide. Imeytyy nopeasti, jättää ihon pehmeäksi ja sileäksi.

Missha Super Aqua Oxygen Micro Visible Deep Cleanser

Mitä tekee? Syväpuhdistaa ja antaa "hierontaefektin" (täh..?? miten putsari "gives you a massaging effect"..?) Energisoi ja kosteuttaa ihoa.

Ihana, todella kermaisen paksun ja tiheän vaahdon muodostava putsari. Vaahto käynnistyy hitaasti mutta muodostuttuaan tuntuu vain lisääntyvän ja lisääntyvän. Vaahto tuntuu saman tyyppiseltä kuin saippuamaisissa tuotteissa mutta ei jätä ihoa yhtään nahkeaksi kuten saippuavaahdot. Aivan ihana tuote! Voisin ostaa. (Näyttää maksavan Missha Balticsilla 21,90€, ei paha hinta.)

Misshan tunnen jo entuudestaan ja jäin uteliaana selailemaan mitä kaikkea muuta merkiltä löytyy kuin tunnetut BB-voiteet ja tämä ihana Super Aqua Cleanser. Kiinnitin huomiota, että Misshalla on tosi paljon erilaisia puhdistustuotteita ja vaahtomaisten putsarien kohdalla kuvaillaan pikkutarkasti vaahdon muodostumista, laatua ja kuplien kokoa. Vaahtofani nyökkäilee hyväksyvästi :) ^_^

Söpö tuote: Missha Bubble Maker (kyllä, vaahto on korealaisille selvästi tärkeää :)

Kuriositeetti: Nose Pore Clear Brush

Täsmäpuhdistusharja nenälle...!

COSRX Galactomyces 95 Whitening Power Essence

Mitä tekee? Kirkastaa ihoa ja vaalentaa arpia ja pigmenttiläiskiä. Sisältää 95% fermentoitua hiivauutetta (galactomyces). Lisätietoa ja hehkutusta.

(Kuvauksen mukaan tämä tuote tekee suunnilleen kaiken juonteiden häivytyksestä kosteutukseen, silotukseen ja arpien vaalennukseen.) "Basically it helps your skin snap back like a rubber band to its brightest and most revitalized appearance and texture."

Koostumukseltaan kirkasta nestettä. Jättää ihon kosteutetun tuntuiseksi vailla sitä kiristävää tunnetta minkä geelimäiset tai nestemäiset, rasvattomat seerumit minulle ovat ennen tätä korealaiskokeilua aina jättäneet (kuten nyt vaikka se Lumene hyaluronijuttu). Selvästi Koreassa tehdään jotain eri lailla. Tuotteessa on lyhyt, tehokkaalta vaikuttava inci: Galactomyces Ferment Filtrate, Niacinamide, Sodium Hyaluronate, Betaine, Panthenol, Glycerin, 1,2-Hexanediol, Allantoin, Butylene Glycol, Xanthan Gum, Ethyl Hexanediol, Adenosine.

Ihmettelen hintaa, jos kyseessä on kuvauksen kaltainen kaikentekevä "miracle worker"; 100 ml maksaa Wishtrendissä 16 dollaria.

Sulwhasoo Luminature Essential Finisher Ex

Mitä tekee? "Kehitetty lukitsemaan kaikkien aiemmin levitettyjen hoitotuotteiden hyödyt samalla kun tuote muodostaa täydellisen pohjan meikille." Tätä laitetaan siis viimeisenä hoitovesien, seerumeiden ja voiteiden jälkeen, tätä aasialaisten rakastamaa kerrostusta. (Mitä useamman tuotteen he saavat iholleen kerralla laitettua, sitä onnellisempia he varmaan ovat :) Tähän päälle totta kai vielä paria erilaista primeria, meikkivoide, kiinnittävä puuteri, korostuspuuteri, varjostukset, poskipunat ja viimeistelevä suihke.) "Tekee ihosta valoisan ja kirkkaan koko päiväksi, ihon luontainen hehku paranee välittömästi ensimmäisen käytön jälkeen".

Ohut seerumimainen koostumus, mutta ei silikoninen. Ei tunnu tekevän iholle mitään silmin havaittavaa, en ainakaan näe mitään välitöntä hehkun parannusta. Iho tuntuu tuotteen jälkeen ehkä aavistuksen sileämmältä ja mattaisemmalta.

*

Kiva: dhgate.com

Hauska kokeilu kyllä kaiken kaikkiaan, kiitokset NG:lle näytteistä :) Tuotteiden tietoja googlaillessa yleissivistykseni korealaisista tuotteista ja merkeistäkin kasvoi vähäsen..! ^_^ Ja kyllä, löytyihän sieltä myös kaikkea kiinnostavaa. Ymmärrän Virven hurahduksen Korean matkallaan, esim. Etude Housen myymälät näyttävät jo kuvissa sellaisilta karkkimailta että johan olisi kumma jos minä en niissä viihtyisi ja jopa riehaantuisi ^_^

Siltikään, korealainen ihonhoito ei näyttäydy minulle ihan niin vetovoimaisena kuin monelle muulle. Ei minun edelleenkään tee mieli päätä pahkaa alkaa tilailemaan kaikki erikoistahnoja ja -viimeistelijöitä. Misshan putsari oli ainoa joka herätti välittömän "Tämän ostaisin" -tunteen.

Mitäs Karkkipäivän lukijat, onko joukossa paljon korealaisen kosmetiikan faneja tai yleisesti aasialaisesta ihonhoidosta kiinnostuneita?

USAn matkakertomus jatkuu Sin City -osuudella.

(...outo otsikko liittyy Hunter S. Thompsonin kirjaan ja siitä tehtyyn elokuvaan Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa jota fanitan.)

Santa Barbarasta matkamme jatkui aamuvarhaisella Greyhound-bussilla Los Angelesiin, jossa vaihdoimme Las Vegasin bussiin. Greyhoundilla matkaavan on muuten muistettava tulostaa lippunsa, tämä firma on vielä sen verran vanhanaikainen että kännykän näytöltä vilautettava todiste nettilipusta ei käy vaan kuljettajalle on aina annettava paperinen, tulostettu lippu.

L.A. jäi tällä kertaa vain siluetiksi bussin ikkunoiden taakse.

Bussimatka Losista Vegasiin taittuu nopeimmillaan viidessä tunnissa ja matkan aikana on yksi tauko Barstow’ssa. Fear and Loathing in Las Vegas –elokuvan faneille jo matka Interstate-15-tietä pitkin on elämys. Ehkä muillekin.

Itse rakastin joka kilometriä tällä matkalla. Suomessa ei voi tehdä satoja kilometrejä matkaa vuoristoisten ja puuttomien erämaamaisemien keskellä - en ollut aiemmin käynyt missään paikassa, jossa voisi. Dramaattinen tyhjyys ja ympäröivät vuoret ja maisemaa määrätietoisena halkova valtatie lumosivat minut.

Perillä Vegas yllätti minut totaalisesti.

Minua on aina kiinnostanut käydä Las Vegasissa, mutta en odottanut pitäväni paikasta. Vegas on ollut överiydessään kuriositeetti, mutta samalla odotin neonvalossa 24-7 välkkyvän viihdeympäristön olevan minulle liikaa.

Se olikin ihan mahtavaa!

Ehkä juuri se, miten huolellisen, täydellisen överisti Las Vegas on itsensä toteuttanut, teki niin suuren vaikutuksen. On haluttu rakentaa kaupungin kokoinen viihdekeskus, ja siinä ei todellakaan ole tingitty.

Tässä kohtaa on syytä tarkentaa, että Vegasista kohteena puhuttaessa puhutaan yleensä vain yhdestä kadusta ja sen kummallakin puolella kulkevasta korttelin levyisestä hotellien, kasinoiden, kauppa- ja viihdekeskusten täyttämästä noin 6 kilometrin mittaisesta alueesta Las Vegas Boulevardilla: Stripistä. Ympärillä levittäytyy ”normaali” Vegas päiväkoteineen, omakotitaloineen ja tavallisine perhe-elämineen.

Vegasin henki ei ollutkaan liikaa, se oli äärettömän kiehtova ja kiinnostava.

Strip alueineen oli kuin valtava ulkoilmamuseo jossa riitti katseltavaa joka kadun kulmassa. Vaikka ihmisiä, meteliä, valoja ja ärsykkeitä on paljon eikä meno taukoa koskaan, emme kokeneet paikkaa lainkaan ahdistavana. (No, en tiedä äidistä viimeisenä iltana…) Kaikki oli vain valtavan kiinnostavaa. Täysin uudenlainen kokemus jonka saatoin lisätä kokemuspankkiin.

Ja vaikka Strip on yhtä suurta ulkoilmabaaria (kadulla on anniskeluoikeus, eli koko Stripillä saa vaellella drinkit kourassa, ainoa vaatimus on että viinakset täytyy juoda muovimukeista tai -pulloista), ei meno ole mitään käsi-maassa-ördäystä. Voi vain miettiä millainen meininki Suomessa olisi jos tänne luotaisiin kokeiluluonteisesti mini-Vegas....

Stripin ydinalue alkaa etelässä Mandarin Oriental –hotellilta ja päättyy pohjoisessa Stratosphere –viihdekeskukseen.

Stratospheren jälkeen Las Vegas Boulevardilla on joitain kilometrejä ns. ”tyhjää”, resort-vapaata aluetta kunnes katu päättyy Fremont Street Experience –alueeseen jossa on säilytetty alkuperäistä Vegasia vanhoine neon-kyltteineen. Täällä sijaitsee myös legendaarinen neonkylttien museo tai ”hautausmaa”, jossa kuulemma olisi ehdottomasti kannattanut vierailla mutta me emme saaneet tätä visiittiä mahtumaan päiviimme. Vierailu pitää varata netissä etukäteen.

Vegasin edullisin majoitus löytyy tuolta ”tyhjältä” alueelta, siellä on superedullisia motelleja joissa yöpyy parhaimmillaan 15 dollarilla per yö, ei resort-maksuja. Tällä alueella majoittuessa tulee hieman lisäkuluja taksin tai julkisen liikenteen käytöstä, sillä kävelyä täältä keskustaan ei suositella turvallisuusnäkökulmasta. Kertaliput Stripiä liikennöiviin busseihin ovat kalliita (6 dollaria) ja kannattaakin ostaa kahdeksan dollarin 24-h-lippu tai 20 dollarin kolmen päivän lippu, mikäli majoittuu kauemmaksi ydinkeskustasta.

Resort-lisämaksu on asia, joka valkeni minulle vasta Vegas/Rovaniemi-jutun kommenteista; useimmissa ydin-Stripin hotellikomplekseissa huonehintaan lisätään vielä maksu joka voi olla paikasta ja sesongista riippuen hyvinkin paljon, tammikuussa se näytti vaihtelevan 30 ja 60 dollarin välillä.

Tätä en tiennyt meidän marras-joulukuisen matkan perusteella, sillä olimme näköjään ihan tuurilla valinneet Stripiltä majapaikat joissa ei ollut resort-lisämaksua. Kannattaa olla tarkkana kun selaa hintoja netin majoituspalveluissa, lisämaksu ei näy suoraan mainostetussa huonehinnassa vaan mainitaan vasta tarkemmissa tiedoissa pienellä präntillä. Nyrkkisääntönä voi pitää, että jos hotellilla on viisi tähteä tai sillä on jokin erikoisteema kuten New York, Venetsia tai Pariisi, sillä on lisämaksu.

Me asuimme hyvätasoisessa Best Western –casinohotellissa maineikasta Cesars Palacea vastapäätä ja maksoimme huoneestamme 30 dollaria per nuppi.

Majoittuminen halvalla ihan keskellä Stripiä on täysin mahdollista ja riippuu sesongista ja viikonpäivistä. Kalleinta aikaa tulla Vegasiin on mm. Amerikan Spring Break maalis-huhtikuussa. Siihen aikaan on bilemittarikin tapissaan.

Vastakohtana Vegasin modernimmalle säihkeelle, casinot ovat säilyttäneet vanhanaikaisen retro-dekoorin. Kaikki casinot jossa kävimme näyttivät tältä.

Vegas ja budjetti

Joku kommentoi aiemmin, ettei Vegasiin voi ylipäänsä matkustaa halpabudjetilla koska siellä ”kaikki maksaa niin paljon”. Olen tästä eri mieltä; edullisiakin vaihtoehtoja riittää eikä tekemisestä tarvitse välttämättä maksaa mitään. Vegas-loman hintatason määrittävät täysin vierailijan omat intressit ja miten haluaa aikaansa kuluttaa.

Luistelua The Cosmpolitanin katolla

Rahaa saa varmasti palamaan pelaamalla, shoppailemalla, VIP-klubeissa bilettämällä ja varaamalla parhaiden istumapaikkojen lippuja esityksiin, mutta yhtä varmasti Vegasin voi kokea myös edullisemmin.

Casinoissa hengailu, resorteissa päivävierailu ja people-watching ei maksa mitään ja drinkkejä saa halvalla – jos sen tyyppinen viihde kiinnostaa. Stripin ravintolatarjonnasta löytyy kaiken hintatason murkinapaikkoja pikaruokaloista fine diningiin, kukkaroa ei tarvitse tyhjentää ravintolaillallisiin jos ei niin halua. Hotellien kalliit (tai olemattomat) aamiaiset voi vaihtaa vaikka superhalpaan amerikkalaiseen diner-aamiaiseen ympäri vuorokauden auki olevassa Dennysissä tai ostaa aamupalatarvikkeet kaupasta, kuten meikäläinen tekee lähes kaikkialla.

Meidän seurueen lempparipaikaksi muodostui The Linq -promenadilla sijaitseva Yard House, jonka menu pursuaa annoksia alle 15 ja 20 dollarilla. Ei ehkä se tunnelmallisin fiilistelyravintola Tallinnan vanhankaupungin malliin mutta hinnat kohdallaan ja monipuolisia vaihtoehtoja hampparimätöistä terveellisempään syömiseen kaikenlaiset ruokavaliot huomioiden. Tämä mehevä jumbosalaattikulho maksoi $13,95, siihen päälle vero ja tippi ja hinta jäi silti alle 18 dollarin (USAssa kannattaa opetella ajattelemaan näkemänsä hinnat aina + vero ja tippi, hinnat ilmoitetaan aina verottomina).

Mitä teatteriviihteeseen tulee, alennuslippuja myyvistä Half Price -toimistoista saa lippuja kaikkiin esityksin alkaen parilla kymmenellä dollarilla, jos ei halua istua ihan eturivissä tai premium-paikoilla.

High Roller -maailmanpyörästä näkee koko kaupungin

Minä ja sisareni ihastuimme Vegasiin niin että olemme kaipailleet takaisin siitä lähtien kun kone nousi McCarran International -lentokentältä kohti Tukholmaa.

Mä tosiaan tykkään vahvoista, normielämästäni poikkeavista ympäristöistä ja kokemuksista ja Vegas liittyi listalle Alppien, Kreikan saarten, Venetsian, Albanian, Etelä-Afrikan ja Kuuban jatkoksi. Nämä ovat sykäyttävimpiä suosikkikohteitani. Näitä paikkoja yhdistää se, että ne eivät ole ”vain” ihania, kauniita ja kiinnostavia, ne ovat tarjonneet jotain aivan erityislaatuista joka on nostanut ne perusihanien lomakokemusten yläpuolelle.

Vegasin vierailu huipentui Criss Angelin illuusio-show’hun jonne päätimme mennä todella spontaanin mielijohteen seurauksena. Onneksi menimme, show oli ihan mieletön. En tiedä olinko eniten vaikuttunut upeasta teatteriympäristöstä (pelkkä sali oli minusta nähtävyys itsessään), esityksestä vai miehen valtavasta karismasta. Ainakin leijuin show'n jättämän tunteen vallassa varmaan pari päivää ^_^

Surullisena loppukaneettina: Norwegian näyttäisi lopettavan Vegasin lennot kaikilta kentiltään maaliskuun jälkeen... nyyh... :/ Ei taida ihan heti löytyä toista lentoyhtiötä joka lennättäisi meidät täältä Pohjolasta suoralla lennolla Sin Cityyn runsaalla satasella.