Tänään potkaistuu käyntiin halvalle kosmetiikalle omistettu teemaviikko: Lidl-kosmetiikan viikko. :)
Viikon aikana esiteltävien tuotteiden joukossa on kasvovoiteita, putsareita, naamioita, hiustuotteita ja meikkejä. Testikassillisesta valtaosa vastasi hintatason ja brändin asettamia (kenties vaatimattomia) odotuksia, mutta joukosta löytyi muutama yllättävä helmikin.
Aloitetaan päivävoiteilla.
Ostin testiin kolme eri ikäryhmän voidetta: Aqua Moisturising Cream (peruskosteuttava voide kaikenikäisille), Q10 Anti-Wrinkle Day Cream (anti-age-voide juonteiselle iholle) ja Regenerative Vital Day Cream (ikääntyneelle, vaativalle ja kuivalle 40+ iholle).
Tuotteen hintaan vaikuttavia tekijöitä ovat ainesosien lisäksi mm. pakkaus, myyntikanavat ja -volyymit. Vaikka "markettituotekin" voi olla tyylikäs ja jopa ylellisesti muotoiltu, valtaosa edullisesta päivittäistavarakauppakosmetiikasta ei juuri pakkauksillaan briljeeraa. Vai mitä sanotte vaikkapa näistä Lidlin värikäskantisista purkeista? :)
Kosmetiikan tuotekehittelijöiltä olen saanut kuulla, että tuoksuainesosat kuuluvat hyvinkin arvokkaisiin kosmetiikan raaka-aineisiin ja hienostunut tuoksu voi muodostaa suurenkin osan tuotteen kulurakenteesta. Joillain merkeillä, etenkin selektiivisillä, on erikseen tuoksujenkehittelijät jotka suunnittelevat kullekin tuotteelle tai sarjalle niiden tunnusomaiset "parfyymit".
Sille on syynsä, miksi edulliset tuotteet usein tuoksuvat... no, juuri siltä eli halvalta. Kun tuote maksaa pari euroa, voi ymmärtää ettei sen hajusteisiin tai tuoksujen kehitykseen ole juuri upotettu budjettia. Tuotteisiin todennäköisesti ostetaan valmis tuoksucocktail. Tällä pohjalla Lidlin Cien-voiteiden tuoksumaailma oli hyvin odotetunlainen.
Aqua Moisturising Cream -päivävoide 3,29€ / 50 ml
Koostumus
Jännä koostumus; samalla raikkaan ja vesimäisen kosteuttavan tunteen jättävä, samalla kuitenkin paksuudeltaan huomattavasti täyteläisempi kuin kevyet, kosteuttavat voiteet yleensä. Voiteen rakenne tuntuu erilaiselta kuin luonnonkosmetiikka ja veikkaan, että täyteläisyyttä on tuotu synteettisillä koostumuksen paksuntajilla varsinaisten hoitavien rasvojen, öljyjen ja estereiden sijaan.
Voiteessa on odotetusti myös synteettisiä kalvonmuodostajia, sekä akrylaatti- että silikonipohjaisia. Kaiken kaikkiaan voiteen ainesosaluettelosta saa vaikutelman hyvin synteettisestä tuotteesta, vaikka mukana on myös muutamia kasviuutteita ihan incin loppupäässä.
Vaikuttavat ainesosat
Usein näitä luonnollisia, kasvipohjaisia ainesosia käytetään markkinointistoorin tukemiseksi ja positiivisten mielikuvien luomiseen, mutta Lidl ei tee niin. Pakkaustekstit kertovat, että Aqua Moisturising -voiteen kosteustehoista vastaa Cienin oma Liftan HYDRO -yhdistelmä joka koostuu glyserolista ja pantenolista. Nämä ovat perusainesosia kosteusvoiteissa, mutta aina kuulostaa hienommalta kun yhdisteelle annetaan jännä ja innovatiiviselta kuulostava kauppanimi ^_^
Ulkopakkauksen kyljestä selviää myös, että Aqua Moisturising -voiteessa on myös UVA- ja UVB-suoja... peräti SK 4..! Hahah, tämä oli kyllä hauska, nelosta tuskin voi pitää minkäänlaisena varteenotettavana suojana ultraviolettisäteilylle. Ehkä se voi tuoda hitusen lisäarvoa jollekin syntyjään tummempi-ihoiselle kuluttajalle jonka iho jo itsessään suojaa UV-säteilyltä, mutta esimerkiksi vaaleahipiäisen suomalaisen iholla SK4:n on vaikea kuvitella tekevän oikein yhtään mitään.
Tuoksu
Tuoksu on geneerinen halvan markettituotteen tuoksu; ihan raikas mutta niin tavallinen ja "halpa" kuin olla voi. Lisäksi se on aika voimakas.
Ihofiilis
Voide tuntuu ihollani kaiken kaikkiaan kuitenkin ihan miellyttävältä ja ehdottomasti riittävän kosteuttavalta, mutta se tekee yhden jutun jollaiseen en muista hetkeen törmänneeni missään voiteessa: iholla tuntui voiteen levityksen jälkeen joinain testipäivinä hetken verran pientä kihelmöintiä. Siis todella pientä, mutta havaittavaa kuitenkin. Syytä tähän on aika lailla mahdoton lähteä etsimään Cien-voiteen kilometri-incistä, mutta ensimmäisenä mieleen tulivat hajusteet. Nehän ovat tunnetusti kosmetiikassa eniten herkistymistä ja allergiaa aiheuttava ainesosaryhmä.
Q10 Anti-Wrinkle Day Cream 3,49€ / 50 ml
En enää pura kahta muuta voidetta yhtä yksityiskohtaisiin "analyysiosiin" ettette ihan nukahda kesken tekstin, mutta en malttanut säästellä sanoja tuon ensimmäisenä testaamani voiteen kanssa... ^_^
Koostumus ja tuoksu
Tuntuu käytännössä hyvin samanlaiselta kuin Aqua Moisturising Cream, ilman yhtä raikasta jälkifiilistä. Aquaan oli selvästi haettu vesimäisen raikasta (nuorekasta?) tunnetta, Q-kympistä se puuttuu ja pehmeämpi, puuterinen tuoksu tukee fiilistä "aikuisemmasta" voiteesta. Tuoksu on siis pehmeämpi kuin Aquassa, mutta se on yhtä lailla halvan oloinen ja tunteita-herättämättön. Voidepohja akryyli- ja silikoniyhdisteineen on hyvin samantyyppinen kuin Aquassa mutta joukkoon on leivottu incin loppupään kasviuuteiden lisäksi vielä yksi kasviainesosa; shea-voi. Koostumus on kokonaisuudessaan ihan miellyttävän tuntuinen iholla.
Vaikuttavat ainesosat
Tämän voiteen vaikuttava ainesosakompleksi on nimetty Liftan INTENSIVEksi ja koostuu Q10-koentsyymistä ja hyaluronihaposta. Ihan hyviä hoitavia ainesosia mutta pitoisuudesta ei tietenkään ole tietoa, sijoittuvat incissä loppupäähän ennen kasviuutteita.
Myös Q10-voide lupaa ruhtinaallista SK4:n aurinkosuojaa, tämän ominaisuuden pointti jää minulta kyllä ymmärtämättä näinä kunnollista aurinkosuojaa korostavina ja suosivina aikoina. Jos haluaa laittaa aurinkosuojan päivävoiteeseen, miksei tekisi niin ihan reilusti ja kunnolla valmistamalla erikseen vaikka SK20-päivävoiteen?
Regenerative Vital Day Cream 3,29€ / 50 ml
Koostumus
Jäykempi ja täyteläisempi kuin Aqua ja Q10 -voiteet, tuntuu selvästi jotenkin "ryppyvoidemaiselta". Hassua kyllä, vaikka pakkaustekstit kertovat Vital-voiteen olevan ikääntyneelle ja kuivalle iholle, se tuntuu minun ihollani jostain syystä vähemmän kosteuttavalta kuin kaksi muuta. Se sisältää muita voiteita enemmän kasviöljyjä ja rasvoja (shea-voi ja soijaöljy incissä aika ylhäällä) ja paljon vähemmän silikoniyhdisteitä (eikä yhtään muovia), mutta onnistuu silti tuntumaan minun ihollani jopa epämukavalta, melkein kiristävältä... Iho ei jää rasvaisen kiiltäväksi mutta voide jättää selvästi aistittavan pinnan.
Vaikuttavat ainesosat
Purkin sisällölle ei ole tällä kertaa kehitetty hienoa yhdistenimeä, vaan pakkaustekstit nimeävät vaikuttaviksi aineiksi nätisti kollageenin, kalsiumin ja soijaöljyn. Sekä... tralaa, suojakertoimen luvulla 6...! Nyt on edetty kahdella luvulla ylöspäin, 4-kymppinen iho ansaitsee Lidl-kemistien mielestä jo näin vaikuttavaa UV-suojaa :) Incistä löytyy myös ubikinonia ja beetakaroteenia. Oikeastaan Vital-voiteen inci on näistä kolmesta parhaimman kuuloinen sisältäen selvästi enemmän hoitavia kasvipohjaisia aineita kuin kaksi muuta, plus vähemmän koostumukseen vaikuttavia täyteaineita. Harmi että se kuitenkin tuntui iholla epämiellyttävimmältä.
Tuoksu
Tuoksu on näistä kolmesta voiteesta miedoin, voisi ehkä taas käyttää sanaa 'puuterinen', mutta halvalla tavalla. Ja... pakko, sanoa... tuoksu on jollain tapaa "mummomainen". Vaikka sehän voi olla myös hyvä asia :) Koska mummoihin liittyvät muistot voivat olla hyvinkin lämpimiä... ^_^
Millaisia kokemuksia teillä on Lidlin voiteista?
Oletteko ylipäänsä koskaan ostaneet kosmetiikkaa Lidlistä?
P.S. Teemaviikon kaikki postaukset eivät ole näin pitkiä ;) Ja viikolla tulee muunkin aiheisia postauksia.
Tänä kesänä tulee kuluneeksi kuusi vuotta siitä, kun jätin sokerin ja monet muut höttöhiilarielintarvikkeet pois ruokavaliostani. Joitain runsashiilihydraattisia ruokia olen palauttanut ruokavalioon kohtuudella ennen kaikkea liikunnan vuoksi, kuten kauran, ohran ja kvinoan, mutta kaksi asiaa pysyy tiukasti poissa: sokeri ja vehnä.
Tällaiselle entiselle pullahiirelle (jonka lounas ja päivällinen saattoivat olla rahkapullaa ja vehnäpaahtoleipää Nutellalla...) muutos tuntuu kestävyydessään ja kokonaisvaltaisuudessaan lähes yli-inhimilliseltä. Vanhat, harvemmin tapaamani kaverinikin tuntuvat ihmettelevän että "Ai vieläkö sinä olet sokerittomalla... miten olet jaksanut näin pitkään?"
Mehän olemme vain ihmisiä. Ja ihmiset retkahtavat helposti mielihyvää tuoviin asioihin ja vanhoihin tapoihinsa.
Miten minä, pahimmanlaatuinen pulla- ja keksi-junkie, olen pystynyt jäämään tälle tielle?
Sokerin välttäminen ei vaadi minulta enää mitään itsekuria eikä sokeriton elämäntapa tarkoita uhrausten tekemistä, kompromisseja tai tunnetta siitä, että jäisi jostain paitsi.
Muutoksen pysyvyyden helppous piilee siinä, että kun keho on tottunut pois sokerista, se ei yksinkertaisesti enää kaipaa makeita ruokia. Tottumus ja tarve makean syömiseen poistuu, sitä palikkaa ei ikäänkuin enää ole minun tarvekattauksessani.
Totta, pois-totuttaminen ei tapahtunut ihan hetkessä ja ylimenokausi kesti lopulta noin kolme vuotta, mutta vaikeaksi en kokenut tätä aikaa millään lailla. Sokerittomia makeita vaihtoehtoja herkuille riittää niin paljon, että juuri sokerimakean välttäminen makean mieliteon yhteydessä ei lopulta ole haaste eikä mikään.
Ensimmäiset kaksi viikkoa ovat aina pahimmat kun lähtee vieroittumaan mistä tahansa ruoka-aineesta, sillä makuaistilla kestää kaksi viikkoa tottua johonkin muutokseen. Makean himoon liityvät psykologiset tekijät muuttuvat sitten vähän hitaammin perässä.
Ensimmäiset viikot kamppailin melkein päivittäin jälkkäri- ja välipalakeksitottumustani vastaan ja taltutin mielitekoja mm. stevialla makeutetulla kermavaahdolla ja myöhemmin manteli- ja kookosjauhoon leivotuilla marjapiirailla ja -muffinseilla.
Seuraavien vuosien aikana makean mieliteot vähenivät pikkuhiljaa, asteittain. Varsinainen himo makeaa kohtaan poistui kokonaan sen ensimmäisen kuukauden aikana, mutta makeaa teki edelleen mieli sellaisella "normaalilla", kohtuullisella tavalla.
Aluksi söin makeita vähähiilihydraattisia herkkuja muutaman kerran viikossa, sitten pari kertaa kuussa. Näihin herkkuihin lukeutuivat tumma prosenttisuklaa ja ennen kaikkea itse leipomani kaikenlaiset hauskat leivonnaiset. Innostuin vehnättömästä ja sokerittomaasta leivonnasta noina vuosina ihan valtavasti ja innostuksen seurauksia näkyi tiheästi Karkkipäivässäkin. Porkkanakakkua, muffinseja, piirakoita, täytekakkua. Olin ihan liekeissä uudesta tavasta leipoa!
Suklaasta muodostui omansalainen mittari makuaistini ja makean mieltymysteni muutoksille. Moni "karppaaja" aloittaa 70-prosenttisella suklaalla ja siirtyy siitä pikkuhiljaa prosenttitikapuilla ylöspäin kun alemmat prosentit alkavat maistua liian makeilta. Näin kävi minullekin; 70-prosenttinen suklaa maistuu nyt ihan maitosuklaalle ja on liian imelää.
Tällä hetkellä suosikki-suklaani ovat alkaen 85-prosenttisia, lemppareihin lukeutuvat Lindtin 90% (varmasti vähiten kitkerä noin korkean kaakaopitoisuuden suklaa jonka tiedän) sekä Freyn täyteläinen Extra Dark 85%.
Ja kyllä, suklaassahan on sokeria, myös tummassa suklaassa, mutta paljon vähemmän kuin maitosuklaassa. 90-prosenttisessa suklaassa sokerin määrä on aika mitätön, mutta sokeria siellä kuitenkin on. Tumma suklaa onkin niitä harvoja lisättyä sokeria sisältäviä elintarvikkeita joita olen syönyt ruokavaliomuutoksen alusta saakka. Toinen tällainen elintarvike on soijamaito jossa on ihan ripaus sokeria. Ihan ehdotonta totaalisokerittomuutta en siis noudata, toiminnassa pitää olla järki mukana ja kokonaisuus ratkaisee.
Kevyessä soijamaidossa on 1,4 g sokeria per desilitra (lehmänmaidossa 4,8 g)
Eräänä päivänä löysin keittiön kaapista vuosi sitten päiväyksensä ohittaneita suklaalevyjä. En ollut syönyt suklaata tai muistanut sen olemassaoloa moneen kuukauteen, ehkä kokonaiseen vuoteen suklaiden päivämääristä päätellen. Tajusin myös, että en ollut enää aikoihin leiponut muffinseja ja pikkuleipiä ja mantelijauhonikin olivat härskiintyneet purkkiinsa.
Olin saavuttanut rajapyykin, jossa makean mielitekoni olivat kadonneet lähes tyystin ja muuttuneet satunnaisiksi, harvinaisiksi ilmiöiksi. Tähän oli mennyt kolmisen vuotta sokerin poisjättämisestä.
Nykyään syön pari palaa suklaata joitain kertoja vuodessa. Leivonnaisia en enää valmista kuin jouluisin.
Se arkinen makea, joka edelleen kuuluu ruokavaliooni viikottain, on hedelmät.
Eksoottiset hedelmät kuten mango ja papaija ovat liian makeita mutta tutut perushedelmät omena ja päärynä maistuvat, niiden makeus on minulle miellyttävällä tasolla.
En tosin syö hedelmiä oikeastaan koskaan yksinään vaan yhdistän ne aina suolaiseen kuten salaattiin tai juustolautaseen. Tämäkin uusia tottumuksia.
Honey Crunch on omenoiden aatelia... <3
Siihen vähäiseen makeutustarpeeseen mikä minulla vielä on, käytän steviaa (käytännössä sekoitus steviauutetta ja erytritolia), puhdasta erytritolia ja Lidlissä myytävää Coloran-nestettä (sisältää syklamaattia ja sakariinia).
Syklamaattiin ja sakariiniin liittyy syöpäepäilyjä (kuten ilmeisesti melkein kaikkiin keinomakeuttajiin, siltä ainakin tuntuu kun vähän googlailee), mutta käyttämäni määrä on niin mitättömän pieni; alle kaksi 300 ml pulloa kuudessa vuodessa, että en ole huolissani. Edellinen Cologran-pullo ehti vanhentua ennenkuin sain sen loppuun, niin käy varmaan tämänhetkisenkin kanssa.
Tällä hetkellä ainoa ruoka jota ylipäänsä makeutan on soijajogurtti-rahkaseokset, niihin laitan ripauksen steviaa.
Täyteläiset luonnonjogurtit kuten turkkilaiset ja kreikkalaiset eivät makeutusta kaipaa vaan ovat parhaimmillaan ihan itsekseen purkista sellaisenaan lusikoituna <3
*
Lopuksi: vaikka itse olen halunnut jättää lisätyn sokerin lähestulkoon kokonaan pois ruokavaliostani, en sano että täysi sokerittomuus on jotain mitä kaikkien kannattaa tavoitella.
Mutta, sokeria kannatta vähentää. Mikäli päivittäisistä elintarvikkeista kertyy enemmän kuin 50 g lisättyä sokeria (WHO:n sokerinsaantisuositus on 10 energiaprosenttia päivässä, mikä noin 2000 kalorin energiatasolla tarkoittaa 50 g), olisi hyvä miettiä saannin vähentämistä. Piilosokeria on kaikkialla; muroissa, leivässä, salaatinkastikkeissa, pinaattiletuissa, eineslihapiirakoissa... Kyllä, sen välttely käy jo työstä mikäli käyttää taloudessaan paljon jalosteita.
Kuva: Kauneus & Terveys -lehden artikkeli
Itsestäänselvien syiden lisäksi (turhaa, tyhjää energiaa vailla ravintoaineita, hampaiden vauriot) sokerilla on vielä pitkä liuta ikäviä vaikutuksia:
(lähde: ravitsemusfysiologi Fedrik Paulún)
Loppuun vielä aiheesta "miksi sokeri koukuttaa". Sitaatti on Kauneuden & Terveyden viime syksynä ilmestyneestä artikkelista.
Jos Sinulla on projektina sokerin vähentäminen, ole sinnikäs ja usko siihen, että vaikka tuntuisi vaikealta ja mieliteot välillä ylivoimaisilta, keho tottuu lopulta uuteen, vähemmän makeaan makumaailmaan. Luota siihen :)
Muista hedelmien ja maitotuotteiden luontainen sokeri ja totuta itsesi pikkuhiljaa niiden makeustasoon. Luonnon tuotteissa on jo valmiiksi valtavasti makeaa, jota sokeroiduista elintarvikkeista turtunut makuaistimme ei vain usein enää maista. Kun lisätyn sokerin nauttimista vähentää tai jättää sen kokonaan pois, eräänä päivänä maustamaton jogurtti marjojen kera tai banaanilla ja taatelilla makeutetut pannukakut saattavat tuoda sinulle saman makeuselämyksen kuin karkit ennen :)
Kokeile näitä sokerittomia (ja vehnättömiä) herkkuja:
Olen usein kuullut anti-age-tuotteiden kohdalla kysymyksen, "Mutta kosteuttaako se myös..?", ja vastannut useimmiten että "Totta kai, ainahan niissä on myös kosteuttava ominaisuus".
Mutta se ei itse asiassa pidä ihan paikkaansa, olen "oikonut polkuja" vastauksissani. On myös olemassa anti-age-voiteita jotka eivät mainitusti kosteuta ihoa ja joiden pääfunktio on vain optisesti kaunistaa ihoa. Tänään esittelyssä kaksi sellaista.
Bio Rich Anti-Aging Anti-Wrinkle -seerumi ja Lancôme Visionnaire Yeux Eye On Correction - silmänympärysvoide.
Nämä ovat ryppyjä targetoivia täsmätuotteita jotka toimivat blur-teknologialla, toisen blurraava ja silottava efekti on jopa häkellyttävän voimakas.
Olen saanut kummatkin tuotteet blogin kautta.
BIO RICH Anti-Wrinkle Serum
Sain tämän testiin noin vuosi sitten, ja sain juuri kuulla, että tällä välillä tuotteen myynti on harmillisesti lopetettu (kirjoitan 'harmillisesti' koska joku teistä saattaisi kenties ihastua tähän epeliin kovastikin..).
Valmistaja Lh-Beauty ilmoitti, että he toivon mukaan saavat vastaavanlaisen tuotteen myyntiin taas loppuvuodesta. Tästä minun esittelemästäni oli kuulema tullut sen verran huonoa asiakaspalautetta pumppumekanismin epätoimivuudesta, että tuote vedettiin siksi pois. Esittelen sen nyt kuitenkin koska tuote on niin poikkeuksellisen tehokas kaikkien tuntemieni blur-tuotteiden joukossa. Ja ilmoittelen sitten jos tuote palaa myyntiin.
Bio Richin seerumi lupaa silottaa ja häivyttää ryppyjä jopa alle minuutissa. Sen se tekeekin, ja samalla "vaivalla" saavat tietysti myös huokoset kyytiä.
Sain kuulla valmistajalta, että seerumin koostumus toimii kuin pienet peilit jotka "huijaavat" huokoset ja juonteet optisesti näkymättömiin.
Vaikutus on todellakin hämmentävän tehokas, iho silottuu ja himmentyy sekunneissa seerumin levityksestä ja jää erittäin mattaiseksi. Efekti on voimakkain tähän mennessä kosmetiikassa näkemäni.
Parhaiten sain seerumin vaikutuksen demonstroitua kuivuudesta ryppyisellä kämmenselälläni, katsokaas tätä:
Siis tsekatkaa mikä ero kämmenselän ja rystysistä sormiin päin menevien alueiden välillä! Kämmenselkään on levitetty Bio Rich -seerumia. Ihon rypyt todellakin katoavat ja pinta silottuu ja himmenee taianomaisesti seerumin muodostaman ohuen kalvon vaikutuksesta.
Kuten voitte kuvitella, seerumi toimii myös vallan erinomaisena primerina.
Katsellaan sitten vielä vaikutuksia kasvojen juonteilla. Minulla ei ole (vielä) iän mukanaan tuomia juonteita muualla kuin silmien ympärillä, joten otin tarkastelun kohteeksi tämän alueen.
Kasvot rennossa tilassa "peruslukemilla". Tällöin juonteet eivät käytännössä näy, eikä seeruminkaan vaikutusta huomaa muualla kuin huokosten kohdalla (seerumin reuna-alue erottuu taas hyvin 'jälkeen'-kuvassa.
Mutta kun hymyilen...
....juonteet heräävät eloon. Tässä ennen/jälkeen -kuvat hymyversiona. Etenkin silmäkulman harakanvarpaissa näkyy aika selkeä ero.
Bio Rich -seerumi lupaa myös pitkäkestoisempaa vaikutusta (= nuorekkaampaa ulkonäköä) jos tuotetta käyttää säännöllisesti. Tästä lupauksesta vastaavat mm. Metroxyl-peptidiyhdiste, retinyylipalmitaatti, vihreän teen uute ja oliiviuute.
.
Sitten vähän ainesosa-diipadaapaa, jonka osa teistä varmaan mielellään skippaa, hypätkää suoraan alemmas Visionnaire Yeuxiin ^_^ Tämä "diipadaapa" ei nimittäin paljasta mitään ihmeitä, on vain näitä meidän inci-hörhöjen kuriositeettijuttuja :) (Tavallista kuluttajaa tuskin kiinnostaa mikä siansaksalta kuulostava ainesosarimpsu vastaa tuotteen vaikutuksista :) Olettaisin.)
Kiinnostuneena Bio Rich -seerumin tehokkaasta efektistä googlasin incinimen adipic acid/neopentyl glycol crosspolymer jonka arvelin liittyvän tuotteen avainteknologiaan. Useat kosmetiikkatuotteiden vaikutukset perustuvat usean ainesosan yhdisteelle, eikä yhden yksittäisen ainesosan funktio täten avaa asiaa, mutta tällä kertaa adipic acid/neopentyl glycol crosspolymer johti heti oikeille jäljille. Tuhkimoefektistä vastaa ainesosayhdistelmä Adipic Acid/Neopentyl Glycol Crosspolymer, Water, Amodimethicone, Dimethicone, Hydroxypropyl Methylcellulose ja VP/VA Copolymer joka tunnetaan kauppanimellä AuraSphere. Yhdistettä myy yhdysvaltalainen kosmetiikan raaka-aineiden toimittaja Centerchem.
Minusta on aina niin kiehtovaa miettiä näitä normaalisti tavalliselle kuluttajalle piilossa - ja varmasti myös jopa kiinnostuksen ulkopuolella - olevia juttuja, jotka liittyvät eri tuotteiden ominaisuuksiin. Kuluttaja saattaa tuotteen ostaessaan ajatella, että "wow, tässäpä jännä tuote, onpa hienoa että valmistaja x on kehittänyt tällaisen", vaikka tosiasiassa tuotteen avainteknologia saattaa olla monen muunkin valmistajan tuotteissa sillä ainesosat ja niiden yhdistelmistä luodut innovaatiot ovat käytännössä kaikkien valmistajien saatavilla (joitain ei-lisensoituja poikkeuksia lukuunottamatta).
Tietysti kukin brändi muokkaa tuotteista omansa näköisen ja lisäilee formulaan (eli tuotereseptiin) omia aktiiviainesosiaan, mutta monesti se jonkun tuotteen "the thing" ei välttämättä ole merkin itsensä keksimä juttu vaan he vain ovat ostaneet toimivan ainesosayhdistelmän sitä markkinoivalta taholta. Yksi arkinen esimerkki tästä ovat ripsariharjat - hyvin erityyyppiset brändit markettikosmetiikasta luksukseen saattavat käyttää ripsareissaan samoja harjoja koska ne on ostettu samalta valmistajalta.
LANCôME VISIONNAIRE YEUX
Eye On Correction Advanced Multi-Correcting Eye Balm
Lancômen voide lupaa vaikuttaa kolmeen ongelmaan silmänympärysalueella: juonteisiin (tai niiden ulkonäköön, kuten nykyään kuuluu korrektisti ilmaista), tummiin silmänalusiin ja silmäpusseihin. Teknologia on nimetty "Hydra-Bluriksi" ja pakkaustekstit lupaavat myös kosteuttavaa vaikutusta, mutta oman kokemukseni pohjalta en allekirjoittaisi sitä. Silikoniin pohjautuva koostumus (vesi vasta kakkosena dimetikonin jälkeen) tuntuu ainakin minun ihollani kaikkea muuta kuin kosteuttavalta, se on kuin pehmeää vaahtoa joka tuntuu heti (pakkausselosteitakin tuntematta) enemmänkin primer-tyyppiseltä ihoa tasoittavalta tuotteelta kuin hoitavalta kosteusvoiteelta.
Lupaukset:
Välittömästi: soft-focus blurring-vaikutus - jep, havaittavissa
Koko päivän: kosteuttaa - ei havaittavissa
Neljän viikon kuluttua: silmäkulmarypyt ja hienot juonteet ovat madaltuneet - ei testattu
Tässä jälleen silmäni kasvojen ollesa rennossa tilassa, juonteet näkyvät vain hienoisena verkkona ihon pinnalla. Kun tähän levittää Visionnaire Yeuxia, ei näe eroa.
Hymyilevissä eli rypyllisissä ennen/jälkeen-kuvissa jälkimmäisen valkotasapaino heitti valitettavasti kellertävään suuntaan... Mutta kuvista näkee Visionnaire Yeuxin olemattoman vaikutuksen. "Soft-focus blur" on kevyesti havaittavissa mutta kameraan se ei välity.
Myönnän, että en jaksaisi käyttää tällaista tuotetta neljää viikkoa putkeen (mieluummin laitan oikeasti kosteuttavan voiteen ja päälle peiteaineen) joten pitkäaikaisvaikutukset jäävät selvittämättä. En ylipäänsä oikein pitänyt tästä tuotteesta. Sen silikoniteknologia häivyttää kyllä juonteita jonkun verran ja tuote tuntuu ilman muuta siinä tehtävässä miellyttävämmältä kuin vaikkapa paksun silikonipohjaisen primerin taputtelu silmänympärysjuonteille, mutta en koe hyötyväni tällaisesta tuotteesta.
Visionnaire Yeuxin kultainen mikroshimmer
En myöskään pidä Visionnaire Yeuxin sisältämästä näkyvästä mikroshimmeristä, jonka funktio on häivyttää silmänalustummuutta. Se ei onnistu mielestäni siinä tehtävässä lainkaan niin hyvin kuin hienovaraisemmat, kuultavat helmiäiskoostumukset joissa ei erotu yksittäisiä shimmer-partikkeleita.
Esimerkki minun makuuni täydellisen onnistuneesta valoa heijastavasta silmänympärysvoidekoostumuksesta on Lumenen edesmennyt 360 Bright Now Eye Treatment. Toinen aika hyvä on Laveran Illuminating Eye Cream, mutta sekään ei hakkaa tuota Lumenea joka kirkasti sy-ihon aivan maagisen kauniisti huutamatta samalla HEI, olen levittänyt silmien ympärille helmiäistä - tai heaven forbid, jotain glittereitä.
Tehoa silmäpusseihin en ymmärrä ollenkaan, en keksi miten tämä tuote voisi vähentää niiden erottuvuutta..? Ei jatkoon.
*
Käyttäisittekö te tämän typpisiä tuotteita ihon kaunistukseen? Onko juonteiden häivytys kosmetiikan keinoin ylipäänsä teille tärkeää?
