Kaupallinen yhteistyö: Raw Beauty
Aika esitellä nämä söpöläiset! Aaaww, tällaiset suloisuudet on niiiin suunnattu meikäläisen kaltaiselle kuluttajalle, joka rakastaa kaikkea hellyttävää. Lyö jonkin tuotteen kylkeen sympaattinen ponihahmo, ja olen jo kaivamassa kuvetta… :P
Yksi viime vuosien hittituotteita; puhdistavat konjac-sienet. Pakattuina übersöpöjen eläin- ja merenneitohahmojen seuraan. Kyllä, kiitos :)
Turkulainen luonnonkosmetiikkaliike Raw Beauty otti minuun yhteyttä aiemmin talvella ja ehdotti yhteistyötä The Konjac Sponge Companyn Mythical Beast -sienten ympärille. Nähtyäni sienet halusin ilman muuta esitellä ne, ja iloksenne Raw Beauty Store tarjoaa Karkkipäivän lukijoille alennuksen ei pelkästään konjac-sienistä, vaan koko liikkeen valikoimasta.
Kaikki merkit poislukien Kypris ja Amala ovat -20% alennuksessa viikot 16 ja 17, eli 16.4.-29.4. Tarjouksen saa Turun kivijalkamyymälässä ilmaisemalla olevansa Karkkipäivän lukija. :)
Konjac-sienet alkavat varmaan olla tuttuja melkein kaikille, mutta kertaus on opintojen äiti. Sienet valmistetaan konjac-kasvin juuresta saatavasta glukomannan-kuidusta. Konjac-kuidulla on erinomainen syväpuhdistava vaikutus, samalla kun se on rakenteeltaan pehmeä ja hellävarainen eikä raavi ihoa.
Sieni on kuivana koppuraisen kova, mutta pehmenee silkkiseksi, kimmoisaksi ”tyynyksi” kun sen kostuttaa. Kastele sieni kokonaan märäksi ennen käyttöä.
Konjac-sientä voi käyttää monella tapaa: joko yksinään, puhdistusaineen kanssa tai viimeistelemään puhdistus. Se auttaa vaahdottamaan miedosti vaahtoavia puhdistusaineita ja sillä voi poistaa kasvonaamioiden ja –kuorintojen jäämät.
Jos kasvoilla ei ole meikkiä, sieni riittää puhdistamaan ihon yksinään; likahiukkaset ja ihotali tarttuvat sienen kuitumaiseen rakenteeseen. Olen kuullut joidenkin poistavan myös meikin konjac-sienellä, ja ehkäpä sillä tosiaan saa irti kevyen, vesiliukoisen meikin, mutta meikkivoidetta en lähtisi yksinään tällä poistamaan. Toki jokainen on vapaa kokeilemaan :)
Itse tykkään käyttää konjac-sientä puhdistuksen viimeistelyyn, takertuvien naamioiden poistoon sekä vartalolla.
Olin itse asiassa alun alkaen vähän nihkeä "ihmessieniä" kohtaan, kun joitain vuosia sitten ensimmäisen kerran tein tuttavuutta niiden kanssa. Luulen, että odotin karheampaa pintaa ja kuorivampaa tulosta - konjac-sieni on todellakin äärimmäisen hellävarainen ja pehmeä. Olin ihan että "tekeekö tämä jotain..?" Sittemmin oivalsin konjac-sienen hyödyt etenkin vartalolla ja takertuvien tuotteiden poistossa, ja nykyään konjac-sieni kulkee minulla aina mukana matkoilla; se on "aseeni" syväpuhdistaa aurinkovoiteet kasvoilta ja vartalolta. Vettä hylkiviä aurinkovoiteita ei ole helppo poistaa iholta perusteellisesti, ja etenkin monen viikon matkalla aurinkorasvat alkavat ihan kerrostua iholle ilman asianmukaista puhdistusta. Nimimerkillä "Kokemusta on". Pikkuinen konjac-sieni sujahtaa näppärästi käsimatkatavaralla matkaavan rajalliseen laukkutilaan, en enää osaisi olla ilman.
Korealaisen The Konjac Sponge Companyn Mythical Beast -sarjan söpöyssieniä on kuudella erilaisella hahmolla. Sain niistä viisi.
Kaikkien sienten materiaali on konjac-kuitua, mutta osaan on lisätty hiiltä tai savea lisähyödyksi eri ihotyypeille. Sienten mukana tulee tarrapohjainen kiinnityskoukku, johon sieni on kätevä ripustaa kuivumaan käytön jälkeen.
Ponisieni on 100% puhdas konjac-sieni ja sopii kaikille ihotyypeille.
....ja tietysti meille ponifaneille 💗
Poni-kuviota on kahtena eri versiona, mutta kummassakin itse sieni on "nude" ilman lisättyjä hoitavia aineita.
Lohikäärmesienessä on ranskalaista vihreää savea, tämä sieni sopii erityisen hyvin sekaiholle.
Valassienessä on syväpuhdistavaa bambuhiiltä joka sopii erityisesti rasvoittuvalle ja epäpuhtaalle iholle.
Aaaww, tämä otus on niiiin söpö, en kestä..! Jos kaupassa on vierekkäin tällainen sieni ja neutraaliin muoviin pakattu sieni, ei tarvitse hirveästi pohtia kumpaanko valinta osuu. <3 Kumpikin toki hoitaa homman ihan yhtä hyvin, mutta jos ohessa saa mahdollisuuden katsella hellyttävää sarvivalasta, otan ilman muuta valaan ja sen tuoman hymyn <3
Tämä ja ponisieni (yllätys... ^_^) ovat suosikkini, tulen niin hyvälle tuulelle näitä katsoessa. Korealaiset kosmetiikkafirmat ovat tunnettuja tämän tyyppisestä lisäarvosta, kosmetiikka saa olla myös lapsekkaan söpöä ja vähän höperöä :)
Merenneitosienissä on ranskalaista punasavea ja vaaleanpunaista savea. Värierot tulevat saven sisältämistä mineraaleista. Eri mineraalit myös tuovat saveen erilaisia hoitavia vaikutuksia, mineraalikokoonpanosta riippuen tietyt savilaadut ovat enemmän kosteuttavia, toiset syväpuhdistavia, kirkastavia tai talin eritystä hillitseviä. Minusta on jotenkin niin jännää että sama ainesosa, savi (yleisin laatu kaoliini), voi olla sekä kosteuttava että puhdistava…!
Punaisen saven sanotaan sopivan kuivalle ja ikääntyneelle iholle, vaaleanpunainen taas hyödyttää sameaa, väsynyttä ihoa.
Konjac-sieni kestää oikein hoidettuna noin kolme kuukautta. ”Oikea hoito” tarkoittaa, että huuhtelet sienen aina hyvin käytön jälkeen ja ripustat sen ilmavaan paikkaan kuivumaan. Sieni alkaa lähestyä käyttöikänsä loppua kun se alkaa murenemaan.
Omat konjac-sieneni ovat kestäneet paljon pidempäänkin kuin kolme kuukautta, koska en käytä niitä päivittäin. Kolme vuotta sitten käyttöön ottamani ”reissusieni” alkaa hajota vasta nyt, koska käytän sitä vain matkoilla.
The Konjac Sponge Companyn sienet maksavat 12,90€, tai alennuksen kera 10,32€.
Raw Beauty sijaitsee Turussa osoitteessa Humalistonkatu 15 A. Myymälän valikoimaan kuuluu seuraavia merkkejä: Neal's Yard Remedies, Juice Beauty, John Masters Organics, Kahina Giving Beauty, tuoksusarja Abel, The Ohm Collection, Algamaris, Ecodenta ja Nailberry. Myös Whamisaa löytyy pieni valikoima.
Myymälä tarjoaa Karkkipäivän lukijoille 20% alennuksen koko valikoimasta Kypris- ja Amala-merkkejä lukuunottamatta 16.4.-29.4. Alennuksen saa ilmaisemalla olevansa Karkkipäivän lukija.
Raw Beauty on myöhemmin tänä vuonna avaamassa myös verkkokaupan. Sitten ei tarvitse lähteä Turkuun saakka ostamaan söpöyssieniä…!
😍😍😍💗💗💗
No niin, nyt sitten uudella alustalla :)
Blogin osoite muuttui muotoon terve.fi ja layout uudistui. En ole vaihtanut blogikotia vaan A-Lehdet uudisti blogialustojaan yhdistämällä Kauneuden & Terveyden, Voi Hyvin -lehden ja Terve.fi -sivun blogit samalle sivustolle. 
Tykkään uudesta layoutista ja etenkin siitä, että saan nyt postattua suurempia kuvia (jessss...!), mutta harmillisesti sivupalkin poistuminen tarkoittaa myös mm. asiasanaluettelon katoamista. En tosin tiedä käyttikö monikaan lukijoista sitä, mutta itselleni se oli tärkeä. Kuhunkin postaukseen liittyvät asiasanat löytyvät kuitenkin edelleen postauksen lopusta ja niiden kautta voi selailla itseä mahdollisesti kiinnostavaa aihealuetta.
Sivupalkin linkit Kreikka-hakemistoon, Ruokaresepteihin ja Suosikkituotteisiini löytyvät nyt yläpalkista heti headerin alta, samoin blogiarkisto. Liitän yläpalkkiin myös joitain muitakin suosittuja aihealueitani, kuten Ahvenanmaa-tägin ja kenties myöhemmin For Dummies -aiheet. Saa ehdottaa jos tulee mieleen joku aihealue johon toivoisi suoraa linkkiä. Tai ylipäänsä antaa palautetta uudesta leiskasta.
Toissapäivänä julkaisemani Lähtemisen vaikeudesta -postaus katosi siirron takia, ja uudelleenjulkaisun sijaan sisällytän postauksen sisältämiä kuvia ja osan tekstistä tähän juttuun :)
Kaikki postauksen kuvat ovat Amorgokselta.
Pitkällisen vitkuttelun jälkeen sain vihdoin tehtyä jonkinlaisen reittisuunnitelman tyngän ja ostin lipun Naxokselle, josta kirjoittelen teille parhaillaan. En kuitenkaan jää Naxokselle vaan hyppään kello 13.55 Tinokselle vievään laivaan. Olen käynyt Tinoksella vain kerran aiemmin, vuonna 2014, ja tuolloinkin viivyin vain kaksi päivää. Tinos on hurmaava paikka ja ansaitsee ehdottomasti lisävierailun/vierailuja - ja enemmän Karkkipäivä-näkyvyyttä :) Viime reissulta kirjoitin vain tämän jutun. Viehättävä Tinos Town kauniine rakennuksineen ja kuuluine Panagia Evangelistria -kirkkoineen (Kreikan tunnetuimpia pyhiinvaelluskohteita) jäi kokonaan blogin ulkopuolelle.
Olen viimeiset päivät nauttinut pääsiäisperinteiden lisäksi leppoisasta oleskelusta ystävien kanssa, patikoinnista, mietiskelystä, ruoasta, hotellin terassilla istumisesta ja – – yrittitietouden kasvattamisesta :)
Amorgoksen ”yrttimies” Vangelis Vassalos on pitänyt minulle omaa pientä privaattia yrttiworkshoppia. Pääsin mukaan keräämään koiruohoa ja olen ollut Vangeliksen "labrassa" oppimassa erilaisista uutosmenetelmistä. Vangelis valmistaa saarella kasvavista villiyrteistä lääkkeitä ja kosmetiikkaa ja voitte arvata, että imin hänestä tietoa kuin konjac-sieni…! ^_^ Oli todella mielenkiintoista nähdä konkreettisesti rohtokasvin tie luonnosta labran kautta kosmeettiseen valmisteeseen :)
Mukaan Amorgokselta lähti mm. Vangeliksen suosituimpiin tuotteisiin kuuluva kasvoöljy jonka käyttäjiin kuuluu - hämmästyksekseni - myös ystäväni Mat. Mat on mies joka ei käytä edes aurinkovoidetta - mutta hän vannoo Vangeliksen kehäkukkakasvoöljyn nimeen..!
Amorgos. Voi Amorgos. Saari, joka tarjoaa pähkinänkuoressa suunnilleen kaiken mistä olen kiinnostunut vaellusreiteistä fantastiseen ruokaan ja eeppisistä maisemista kuvankauniisin, perinteisiin kyliin joita massaturismi ei ole koskettanut - ja Vangeliksen muodossa Amorgos tarjoaa myös paikallista luonnonkosmetiikkaa. <3 Saarella on pieneen kokoonsa nähden aivan mielettömästi nähtävää ja tekemistä. Ainoa Kreikkaan klassisesti liitetty nähtävyystyyppi jota Amorgoksella ei ole on antiikin rauniot, ainakaan merkittäviä tai kulttuurihistoriallisesti tärkeitä sellaisia ei saarelta ole löydetty. Raunioden faneille on sitten ne THE paikkansa kuten Delos.
Tiedättekö, väläytän nyt tällaisen jutun ja idean ihan vain hihasta tunnustellakseni teidän fiiliksiä... Ehkä olen ihan hullu kun edes ajattelen tällaista, mutta löytyisiköhän Karkkipäivän lukijoiden joukosta kiinnostuneita, jos jonain kauniina päivänä järjestäisin lukijamatkan Kreikan saarille..? Olisikohan tällaiselle matkalle lähtijöitä...?
Ette uskokaan miten minua kutkuttaisi järjestää teemamatka lempisaarilleni...! Hyvää ruokaa, aurinkoa, kyläidyllejä, leppoisaa saareilua suuren sinisen keskellä. Fetasalaattia, auringonlaskuja laivan kannelta, lämpimiä iltoja hämyisissä tavernoissa... Kävelyjä tunnelmallisilla kujilla ja Korres-täsmäiskuja apteekkeihin... ^_^ Tämä on varmasti "vähän suurudenhullua" -osaston unelmia, mutta hei, ihmisellä pitää olla unelmia..! :)
Nyt lähden hakemaan vähän lounasta ennen Tinoksen laivaan menoa.
Munakoisoa vai salaattia tänään? Tai sekä että? Miksei..! <3
Näkemisiin Tinoksella :)
Ja huomenna tulee juttua sienistä...!
.
Alla aamulla kuvaamani video lähtiessäni Amorgokselta Egialin satamasta:
[vimeo 264385238 w=800 h=1423]
Amorgos farewell from Sanni Karkkipäivä on Vimeo.
[vimeo 264386224 w=800 h=1422]
Vuohi :) from Sanni Karkkipäivä on Vimeo.
Vuohi arpoo uskaltaisiko sitä hypätä lähemmäs herkullisia oksia... ^_^ Kaveri siellä jo mutustelee :)
Johan on hassu otsikko, mutta halusin lyödä kaksi kärpästä yhdellä blogi-iskulla. Kerron tänään eilisestä päivästäni Amorgoksella ja luon perinteisen katsauksen matkakosmetiikkaan.
Pitkäperjantai avautui pilvisenä. Katselin parvekkeeltani kun kello 06.55 Egialin satamassa pysähtyvä Blue Star -laiva suuntasi ulapalle. Rakastan laivoja ja satamia ja jos vain mahdollista, majoitun Kreikassa mielelläni paikkoihin joista voi katsella kun laivat tulevat ja menevät. Siinä on jotain kaunista ja rauhoittavaa.
Söin aamiaista ja asetuin ystäväni, hotellilla työskentelevän Mat'in kanssa tekemään työhommia pariksi tunniksi. Aegialis-hotellin terassi on aika mukava "toimisto".
Kello 12 lähdin hotellin omistajaperheen kanssa pitkäperjantain päiväjumalanpalvelukseen läheiseen Tholarian kirkkoon.
Tässä palveluksessa Kristus otetaan ristiltä ja asetetaan arkkuun. En ole itse uskonnollinen enkä kuulu kirkkoon, mutta kirkolliset perinteet kiinnostavat minua ja kreikkalainen pääsiäinen on juhla, joka todellakin kannattaa kokea jos vain sattuu maahan pääsiäisen aikaan. Suomessa ehkä uuden vuoden vastaanoton juhlallisuudet ilotulituksineen tulevat lähelle Kreikan pääsiäisyön mahtipontista juhlintaa, mutta oikeastaan edes joulu ei ole meillä yhtä suuri ja tärkeä juhla kuin pääsiäinen täällä.
Kiirastorstain ja pitkäperjantain perinteet ovat nekin tunnelmaltaan todella vaikuttavia.
Eri saarilla, kylissä ja kaupungeissa on osin omia perinteitään. Amorgoksella pitkäperjantaihin kuuluu hiljattain poismenneiden läheisten kunnioittaminen "leipäseremonialla", johon pääsin osalliseksi eilen Tholariassa. Valitettavasti onnistuin myös mokaamaan, mutta toivottavasti asia kuitattiin "tollo turisti" -leimalla. Noloa joka tapauksessa.
Jo kirkossa olin pannut merkille suuret, koristellut leipäkorit. En tiennyt mihin ne liittyivät, kukaan ei ollut kertonut minulle.
Palveluksen jälkeen kaikki kokoontuivat kirkon pihalle jonne leipäkorit myös tuotiin juhlallisesti. Ihmiset alkoivat jonottaa leipää, ja osa koreista kiersi myös ympäri pihaa. Tietämättä lainkaan mihin seremonia liittyi, pidin tietysti kohteliaana ottaa vain yhden leivän. Kun minulle tarjottiin seuraavaa, kieltäydyin kohteliaasti ja osoitin jo kädessäni olevaa leipää.
Siinä seremoniaa seuratessani huomasin, että ihmiset jonottivat koreille yhä uudestaan ja uudestaan ja osa kahmi syliinsä leipää niin paljon kuin mahtui. Joillain ihmisillä oli mukanaan jopa pussit joihin he sulloivat leipää.
Myöhemmin sain kuulla hotellin omistajan ystävältä, että leivät on leivottu hiljattain poismenneiden läheisten muistoksi, ja kaikki leipäkorit ovat eri perheiden leipomia. Leivällä kunnioitetaan vainajan muistoa, ja leipää kuuluu ottaa niin paljon ja niin monesta korista kuin vain pystyy. Leivästä kieltäytyminen on käytännössä yhtä kuin kieltäytyisit kunnioittamasta poismennyttä henkilöä ja loukkaus leivän leiponutta perhettä kohtaan.
Apua..! Vähänkö tuntui kamalalta kun kuulin tämän :( No, seurueeni olisi tietysti voinut kertoa minulle perinteestä matkalla kirkkoon, enhän voinut tietää.
Hotellin kattoterassi - päivällä ja illalla <3
Päiväjumalanpalveluksesta tultua kuvasin parvekkeella matkakosmetiikkani.
Monia - jopa itseäni :) kiinnostaa, millaisella kosmetiikkasetillä lähden tällaisille pidemmille matkoille. Siksi matkakosmetiikkakatsauksesta on tullut blogin vakkarimatskua. Minusta on aina takautuvasti hauska lukea mitä purkkeja minulla on ollut milläkin reissulla mukana.
Matkustan lähes poikkeuksetta käsimatkatavaroilla, joten nestemäisen kosmetiikan on mahduttava litran pussiin. Isommat ja enemmän kuluvat tuotteet kuten kroppa-aurinkovoiteet, suihkugeelit ja vartalovoiteet ostan paikan päältä.
Ihonhoito. Kuvasta jäi uupumaan silmämeikinpoistoaine joka kulkee aina pienessä Cliniquen Take The Day Off -pullossa.
Pienessä Clarins-pullossa on tällä kertaa Estelle & Thildin misellivettä. Sillä puhdistan kasvot aamuisin.
Essence Almond Milk Scent -käsivoiteen sain joululahjaksi ystävältäni ja se sujahti kokonsa puolesta loistavasti mukaan matkasettiin.
Pienessä läpinäkyvässä purkissa on pihkavoidetta. <3
Syksyn USAn matkalta ostamani Pacifica Sea Foam Face Wash huolehtii kasvojen iltapuhdistuksesta. Tämä sulfaatiton putsari vaahtoaa leppoisasti ja jättää ihon mielettömän hyvän tuntuiseksi, ja tuoksuu kookos-vaniljakreemiltä..! Tätä voisi joskus ostaa täysikokoisen kappaleen. Öljyputsari ei mahtunut tällä kertaa mukaan joten ostin ykkösvaiheen putsariksi Ateenasta meikinpuhdistuspyyhkeet.
Pixin Glow Tonic AHA-hoitovesi (5% AHA) toimii kevyenä happokuorintana matkan aikana.
Kasvojen kosteutukseen mukana on Ekopharman Tyrni-seerumi (ihan hyvä mutta ei niin ihana kuin Tyrni-silmänympärysvoide) sekä Lidlin mahtava Q10-silmänympärysvoide jota käytän koko kasvoilla. Tämä on kyllä niin paras tuote hinta-laadultaan. Koska hinta on niin halpa näitähän voisi ostaa pelkästään matkakäyttöön kasvovoiteeksi. :)
Aurinkosuojasta huolehtivat Dermosilin Summer Dream Primer SK 20 (esitelty täällä, oletettavasti tuote palaa jälleen tänä vuonna uudessa kuosissa) ja itsestäänselvä aurinkokaveri Cliniquen Even Better Dark Spot Defense SK 50. Dermosil on tosi hyvä mutta mieluiten olisin ottanut suosikkini Aloedermalin - mutta se peijainen unohtui Ahvenanmaalle Sveitsin reissun jäljiltä.
Lisäksi litran pussiin sujahti läjä shampoo-, vartalovoide - ja muita näytteitä.
Hiusvärin sekoitin "hätäpäissäni" kolmesta eri väristä kun en löytänyt kaupoista Biozellin Color Mask INK -värejä. (Mitähän niille on tapahtunut..? Ei ollut Sokoksella, Prismassa tai Cittarissakaan.) Muuten olisin ilman muuta ottanut mukaan taas Color Mask INK Mystic Violet -värin jota minulla oli viimekin kevään matkalla. Superpigmenttisyydessään se on ihan täydellinen matkahiusväri - vain teelusikallinen riittää sekoitettuna hoitoaineeseen.
Tämän porukan ostin Ateenasta. Koska tuotteet tulevat lyhyeen väliaikaiskäyttöön, etsin aina halvimmat mahdolliset (samalla tietysti inci-listat silmäillen, en minä mitä tahansa kuraa osta ;)). Ateenaan on viime vuosina ilmestynyt monia "euron halpiskosmetiikkakauppoja" joista löytää paljon kosmetiikkaa hintaluokassa 1-5 euroa, täydellinen paikka napata mukaansa jotain matkakäyttöön.
Delia Cosmeticsin kasvovesi maksoi 2,50€ ja haisee aika pahalle, mutta sisältö on oikein pätevä kosteuttamaan ja rauhoittamaan ihoa: glyserolia, aloemehua, betaiinia, allantoiinia ja lakritsiuutetta. Myös meikinpuhdistusliinat ostin incin perusteella: L'Orealin kuivan ja herkän ihon liinat eivät 2€ hinnallaan olleet halvimmat, mutta euron maksavien ainesosat eivät olleet sitä mitä hain. Lorkun liinoissa on yllättäen paljon kasviöljyjä ja -uutteita.
Lin Exancen arganöljypitoinen latvaseerumi silottaa hattaraiset latvat ja hiuskiinne laittaa lentävät haituvat kuriin. Viime kevään reissulla jätin latvaseerumin kotiin ja kaduin.
Garnierin Ambre Solaire SK 10 riittänee näin huhtikuun UV-indeksitasolla suojaamaan vartalon ihon. Ensimmäisinä päivinä tosin leivoin hipiälle SK50-näytteitä koska talvi-Suomesta saapuva vartaloni iho ei ole nähnyt aurinkoa puoleen vuoteen ^_^ Ekat aurinkopäivät ovat iholle aina shokki.
*
Kosmetiikan kuvattuani tapasin ystäväni Melinan joka myös työskentelee hotellilla. Rentoilimme terassilla ja jutustelimme matkoista, Melinalla poreilee minun tavoin ainainen matkakuume suonissa ja hän on jatkuvasti suunnittelemassa uusia reissuja. Tammikuussa neitokainen oli käynyt Pohjois-Norjassa uimassa orca-valaiden kanssa..! :)
Kävelimme alas kylään ja hakeuduin tuttuun Katinas-tavernaan syömään. Olin korvannut kunnon lounaan pelkällä jogurtilla ja nyt oli nälkä!
"Tutun näköistä mättöä", kuului miehen vastaus kun lähetin hänelle tämän kuvan illallisestani. :)
Tuttuapa hyvinkin, nämä kreikkalaiskeittiön klassiset pöperöt kuuluvat lempiruokiini. Kreikassahan on ihan mahtavaa kun voi syödä pääruoaksi pelkkiä lisukkeita!
Lautasilla hortaa eli höyrytettyjä vihreitä villivihanneksia (lähin vastine näille Suomessa on pinaatti), marinoituja punajuuria ja punajuurenlehtiä seuranaan skordaliaa eli tiheää valkosipuliperunamuusia (käytetään yleisesti dippinä) sekä paistettuja sieniä ja fetajuustoa persiljalla höystettynä. Melkein pelkkiä vihanneksia ja kyllä nälkä lähti :)
Jos kreikkalainen ruoka kiinnostaa enemmänkin, lue kattava postaukseni The Good Stuff - kreikkalainen keittiö.
Ruoan jälkeen tein pienen kävelyn satamassa ja Mat haki minut autolla hotellille.
Lähdimme Tholariaan seuraamaan "Epitaphia", Pitkäperjantain kauneinta seremoniaa jossa jumalanpalveluksen jälkeen Kristusta kannetaan arkussaan ympäri kylää.
Koin seremonian viime vuonna Paroksella Marpissan kylässä, ja Tholarian seremonia oli ehkä vieläkin vaikuttavampi. Kokemus oli yksi kauneimpia mitä olen koskaan Kreikassa kokenut. Koko kylän valot sammutetaan ja arkkua kantavan kulkueen tie valaistaan soihduin ja kynttilöin. Tunnelma on niin herkkä ja upea että sitä on vaikea kuvailla.
Kylän ulkopuolella kulkueen päätepisteessä, pimeyden keskellä, roihusi tulen muodostama kirjoitus. I zoi en tafo. Elämää haudassa.
Taianomainen näky.
Kävelimme Mat'in kanssa kulkueen viimeisinä ja jäimme välillä vain seisomaan hiljaisuuteen, kuunnellen kirkon kelloja ja katsellen tulta.
[vimeo 263627040 w=640 h=360]
[vimeo 263634638 w=640 h=360]
"We are so lucky", Mat sanoi.
Siltä minustakin tuntuu. Aika usein <3
