Mielenkiintoista miten paljon suhteeni aurinkoon on muuttunut viimeisen 10 vuoden aikana.
Olen aina ollut "aurinkotyttö", aurinko on paheeni. Olen ihannoinut rusketusta ja halunnut olla erittäin päivettynyt. Olen rakastanut kuumuutta ja porottavaa, iholla melkein kihelmöivää aurinkoa.
Ihoni kestää hyvin aurinkoa ja pärjään kesän alkuviikkojen jälkeen alhaisilla suojakertoimilla. Suomessa käytin todella pitkään suojakerrointa 6 (jota ei pian varmaan edes saa kun se on nykystandardien mukaan aivan mitätön) ja ulkomaillakin SK15:a.
En halunnut käyttää korkeampia suojakertoimia koska a) halusin ruskettua mahdollisimman syvästi ja b) koin, että kun en palanut, alhaiset suojakertoimet riittivät. Korkean suojakertoimen voiteet olivat vastenmielisiä. Ikäänkuin epäluonnollisia.
Runnoin syrjään tietoisuuden UVA-säteilystä, joka ei polta ihoa mutta vanhentaa sitä. Vaikka iho ei palaisi, pitkäaikainen altistus auringolle takaa iholle kyllä kivat annokset pro-aging-käsittelyä UVA-säteiden muodossa. En halunnut miettiä sitä. Minähän rakastin olla auringossa.
Rakastan aurinkoa edelleen. Se vetää minua puoleensa ja terasseilla valitsen edelleen sen aurinkoisen pöydän, en mene varjon alle istumaan. Muutos on kuitenkin tapahtunut. Viimeisten vuosien aikana asenteeni on muuttunut valtavasti mitä tulee ruskettumiseen ja ihon suojaamiseen. Myös entinen erittäin korkeiden lämpötilojen ihanteeni on pikkuhiljaa rapistumassa.
17-vuotias Sanni vaelteli naama kiillellen 40-asteisen Ateenan katuja, nauttien jokaisesta hikisestä askeleesta. Oli heinäkuu ja etelä-Eurooppa kuumimmillaan. Mitä tummemmat rusketusrajat, sen parempi. Ei väliä vaikka silmissä välillä sumenee ja vettä kuluu litra kahden korttelin välein. Olin aurinkonarkomaani ja sain mielettömiä kicksejä tukahduttavasta kuumuudesta. Jos asteet jonain päivänä olivat alle 30 olin pettynyt.
Oli mahtavaa kertoa kotona että lomaa on vietetty joka päivä ainakin 33 asteen paahteessa.
Nyt huomaan kokemuksen muuttuvan vuosi vuodelta. Pikkuhiljaa kuumuus on alkanut ahdistaa, ja mikä ennen toi virtaa, vetää nyt ihan puhki. En oikein jaksa enkä halua tehdä mitään kovassa helteessä. Hikinen tahmaiho ällöttää ja vahva porotus saa pään särkemään. Ennen kaikkea ei vain ole energiaa liikkua. Nykyinen ihanteeni on 25 ja 30 välillä, pienellä tuulenvireellä kiitos :)
Huvittuneena huomioin jopa kehtaavani valittaa joinain päivinä liian kuumasta säästä huhtikuisella Kreikan reissulla. Entinen aurinkotyttö on todellakin muutoksen kourissa.
En myöskään enää piittaa pakkomielteisesti rusketuksesta. Okei, olen mielelläni ihan päivettynyt, ja pidän omaa päivettynyttä ihoani terveemmän ja kauniimman näköisenä kuin talvikalpeaa, mutta en hakeudu aurinkoon varta vasten saamaan väriä pintaan. Mikä ennen oli jopa tavoite, on nyt vain "kaupan päällisenä" tuleva mukava auringon oheisilmiö.
SK15 kasvoilla on kohonnut viime vuosina 20:een ja viime kuussa käytin Kreikassa SK30- ja SK50-voiteita.
Ironisesti - rusketun ihan yhtä lailla sillä viidenkympin voiteellakin. Kaikki se nuoruusvuosien kunnon suojakertoimen välttely rusketusperustein oli ihan turhaa. Toki rusketuksen muodostuminen on jonkin verran hitaampaa korkeilla suojakertoimilla, mutta neljän viikon auringossa oleilun jälkeen lopputuloksena on kyllä ihan yhtä päivettynyt iho kuin sillä viidellätoistakin. Nyt vain vähemmällä UVA-damagella.
Ikääntyminen ja auringon ikääntymistä vauhdittavien seikkojen parempi tiedostaminen ovat varmasti osaltaan myös vaikuttaneet asenteeni kultivoitumiseen.
Parikymppisenä ihon ikääntyminen oli vielä "kaukana edessä", ei sitä jaksanut miettiä tai tehdä ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä. Se on varmasti ihan luonnollista. Toimimme usein niiden signaalien ja ärsykkeiden mukaisesti jotka ovat edessämme juuri nyt.
Ja nyt kun ohentunut ja yhä vain herkemmin reagoiva iho jolla on niin pigmenttiläiskiä, voimistuvaa couperosaa kuin juonteitakin, on tätä hetkeä ja silmieni edessä, reagoin. Jokin suojamekanismi minussa on mennyt päälle ja haluan pitää ihosta parempaa huolta. Se on alitajuista.
Vartalolla käytän edelleen vain kymppiä. Ja myönnän - saatan mennä joskus aurinkoon ilman mitään "UV-mömmöjä", kun ei vain jaksa. Siinä missä kasvoaurinkovoiteen käyttöni on viime vuosina parantunut ja olen tullut sen kanssa entistä huolellisemmaksi, kropan aurinkorasvailu tuntuu vuosi vuodelta vastenmielisemmältä. En voi sietää tahmaista ihoa, ja auringossa sen kanssa on vain elettävä - kun kerran haluaa aurinkoon mennä. Olen kirjoitellut aiheesta aiemminkin.
Fantisoin siitä, että kosmetiikkateollisuus jonain päivänä kehittää täydellisen suun kautta otettavan aurinkosuojan - kapseli, jonka syötyään olisi suojattu koko päivän. Tällä hetkellä markkinoilla olevat "aurinkokapselit" toki tuovat jo vähän suojaa auttamalla soluja suojautumaan UV-säteilyn aiheuttamalta hapettumisstressiltä, mutta mikään aurinkovoidetta korvaava tuote ne eivät ole.
Suojakerroinmarkkinoilla trendi on koko ajan ylöspäin, ja tällä hetkellä SK30 tuntuisi olevan standardi-kerroin ja se yleisimmin tarjolla oleva lukema. SK 20 ja SK 25 ovat yleisiä nekin, mutta niitä alempia lukuja enää harvemmin löytää etenkään kasvoille.
Kuvassa näkyvä Clarinsin Sun Wrinkle Control Cream oli monivuotinen suosikkini, ja kun aloin käyttää sitä, siitä oli muistaakseni olemassa SK6 ja 8 -versiotkin. Nyt tuo 15 on alhaisin, ja odottaisin että sekin katoaa pian.
Minkä suojakertoimen voiteita te käytätte? Onko teillä käytössä eri kerroin vartalolle ja kasvoille?
Mikä on suhteenne aurinkoon? Välttelettekö sitä vai hakeudutteko sitä kohti? :)
Lisää aiheesta:
Tässä kesällä 2011 tekemässäni haastattelussa ihotautilääkäri Matti Hannuksela mm. toteaa, että "jos suojavoidetta käyttää oikein, riittää SK 8 aina Suomessa, SK 15 tropiikissakin". Asiantuntijat myös kertovat, mitä eroa on aurinkovoiteella ja suojakertoimellisella päivävoiteella.
Lähiaikoina on muuten luvassa paljon aurinkovoidearvosteluja, synteettisistä luonnollisiin :)
Tulipahan taas todettua miten hankalaa suoravärin ylläpitäminen voi olla. Miten pienestä värin tarttuminen voi olla kiinni.
Hemaisevan keltainen tyvi....
Suoravärihän vaatii vaalennetun pohjan, kuten tunnetaan. Olen vaalennellut tyveä kotona kaupan väreillä sekä kampaajalla.
Viimeisin tyven vaalennus epäonnistui täydellisesti - violetin värin kannalta.
Satuin löytämään kotoa vielä yhden pakkauksen Korresin Argan Oil Advanced Colorant -hiusväriä. Tämähän oli se vaalea väri jonka löysin syksyn 2014 Kreikan matkalla ja ihastuin siihen täysin - väri tuntui älyttömän hoitavalta ja sain sillä myös mieleiseni vaalean värin. (Tämä oli vielä sitä aikaa kun olin lämpimän vaalea.) Ostin Korresin väriä useamman pakkauksen jemmaan kun sitä ei saa Suomesta, ja talvella löysin kotoa vielä yhden.
No, minäpä käytän tämän pois ja vaalennan sillä tyven.
Tulos: suoraväri ei tartu Korres-vaalennukseen ollenkaan.
Minusta havainto on todella erikoinen. Ymmärrän, että oikein kirkkaan vaalea pohja on värikkäiden suoravärien kannalta ihanteellinen, jotta suoraväri ylipäänsä toistuu hiuksessa mahdollisimman uskollisena. Mitä kirkkaampi pohja, sitä kirkkaampi väri, totta kai.
Mutta että väri ei tartu 10-asteisella vaalennettuun hiukseen ollenkaan..? Mitä ihmettä? Miksi?
Jo aiemmin olen kyllä pannut merkille, että suoraväri tarttuu aina kaikkein huonoimmin tyveen, oli se sitten kuinka stydisti vaalennettu. Edes kampaaja ei saa liilaa väriä tarttumaan yhtä hyvin juuri vaalennettuun tyveen kuin muualle hiuksiin. Mutta on liila kuitenkin aina aiemmin tarttunut juureen jonkin verran, ja lähtenyt värjäysten ja värin kerrostumisen myötä syvenemään. Nyt tyvi hylkii väriä kokonaan.
Ja tyvi on käytännössä keltainen.
Tosi kaunista :D
Miten ihmeessä väri nimeltään "Platinum Blonde", joka aiemmin teki hiuksista neutraalin kirkkaan vaaleat, toi nyt samaan hiukseen keltaisen tyven johon suoravärikään ei tartu?
Huokaus.
Opittu läksy: tästä lähin täytyy käsitellä tyveä (ilmeisesti) vain niillä +++-luokan vaalennusaineilla, mikäli haluaa varmistaa liilan tarttumisen.
Hiusparat... eihän tällainen supervahva vaalennus tietysti niille hyvää tee. Hiukseni ovat jo luonnostaan kuivat ja hauraat, ja "perus"vaalentaminenkin (9-10-asteisilla sävyillä) on ollut kyseenalaista hiusten kunnon huomioonottaen.
Kaikki tämä koska kuitenkin rakastan violettia hiusväriäni <3
Muuten, tyviongelmaa lukuunottamatta, hiusten väri säilyi tämän kertaisella Kreikan matkalla yllättävän hyvin. Toki ne haalenivat ja "raidoittuivat" auringossa, mutta väri säilyi kuitenkin tasaisempana kuin aiemmilla matkoilla.
Tein hiuksiin pintapuolisen värikäsittelyn matkan aikana neljä kertaa mukaan ottamallani värisekoituksella. (0,2 litran Minigripin sisältö riitti neljään kertaan.)
Matkavärisekoitus:
Arctic Fox Girls Night
Color Mask Paint Purple Rain
Biozell Color Mask INK Laguna Blue
Jenkeistä ostamani Arctic Foxin Girls Night on aivan superihana pastellinen liila, mutta valitettavasti sen verran heikkopigmenttinen ettei yksinään oikein tee kummoista tulosta. Sekoitan siihen Arctic Foxin tummaa Purple Rainia saadakseni sopivan intensiteetin, mutta Purple Rain oli reissuun lähtiessäni toisella asunnollani.
(Kun en löytänyt kaupoista enää luottoväriäni Biozellin Mystic Violetia, jouduin tekemään matkahiusväriksi "hätäsekoituksen" niillä väreillä joita löytyi Tampereen kotoa.)
Tummemman liilan puutteessa tummensin Girls Nightia aavistuksen Biozellin Laguna Blue'lla, jota minulle jäi Biozell-kamppiksen jäljiltä. Se on niin järjettömän pigmenttistä että pariin desiin vaaleaa liilaa voi laittaa vain teelusikan kärjellisen tai koko seos vetää aivan siniseksi. Säädin sinertävän seoksen vielä sopivaksi Color Mask Paintin punertavalla Purple Rainilla.
Hiuksissa on Kreikan jäljiltä paikoin kuin hopeisia raitoja, mikä on ihan kivan näköistä :)
Kuvasta näkee myös hiusteni lovitilanteen, siitäkin on välillä kyselty viime kevään reilumman pätkäisyn jäljiltä. Mysteerinen lovi. Onko se palannut..?
Toistaiseksi ei kovin näkyvästi, mutta kun viimeksi tasasin latvojani kampaajalla helmikuussa, kampaaja kommentoi "hauraasta, muita pituuksia lyhemmästä osiosta".
Eli siellä se on ja pysyy, mutta hiusten pituuden ollessa lyhempi, se ei näy niin dramaattisesti.
Nyt olen taas pitkästä aikaa varannut värjäysajan kampaajalle että saan tyven kuntoon ja muutenkin tasaisemman värikäsittelyn koko hiuksiin.
Täytyy tentata kampaajaa tästä suoravärien tarttumiskemiasta. Mielelläni kuulisin selityksen sille, miten 10-asteisella värillä vaalennettu tyvi voi käyttäytyä näin. Miksi suoraväri ei tartu? Koska hius ei Korresin hoitavalla väriaineella tuhoutunut tarpeeksi...? Täytyykö hiuksen olla optimivaaleusasteen lisäksi myös optimaalisen huokoinen = kärsinyt, jotta suoraväri imaistuu siihen...? :/
Mistä päästään seuraavaan pohdiskeluun: onnistuuko hyväkuntoisten, liukkaiden ja sileiden hiusten värjäys ylipäänsä suoraväreillä? Tarttuuko väri? Kokemuksia?
Tässä tulee tietopaketti Kreikan saarihyppelijöille: selviytymisopas Pireuksen satamaan.
Opas vastaa kysymyksiin:
Kuinka pääsen Pireukseen?
Kuinka löydän oikealle portille ja oikeaan laivaan?
Mistä ostan laivaliput?
Pireuksen satama on valtava ja kaoottinen paikka, ja ensikertalaisella voi mennä sormi suuhun satojen laivojen ja 3 kilometrin pituiselle alueelle levittäytyvien lähtöporttien keskellä. Toivon, että oppaasta on apua ja hyötyä Sinulle, joka olet miettinyt omatoimista saarihyppelyä Kreikan upeassa saaristossa :)
Miten päästä Pireukseen:
Ateenasta – metrolinja numero 1, vihreä.
Vaikka kuuluukin Ateenan metroverkostoon, linja numero 1 ei ole varsinaisesti metro vaan maan päällä kulkeva juna (entinen Athens-Pireus Railway Company, ISAP). Se liitettiin osaksi metrojärjestelmää vuonna 2011, mutta julkisen liikenteen kartoissa siihen viitataan edelleen ilmaisulla ISAP, Electronic Railway. Älä siis ihmettele kun et löydä Pireuksesta "metroon" opastavia kylttejä.
Turistin kannalta keskeisimmät asemat joilta hypätä vihreän linjan kyytiin ovat Omonia, Monastiraki ja Thissio. Monastirakista matka pireukseen kestää noin 25 minuuttia. Lippu maksaa (vuonna 2018) 1,40€.
Ateenan lentokentältä
BUSSI. Bussi numero X96 liikennöi Eleftherios Venizeloksen kentältä Pireukseen. Matka-aika on noin 60-90 minuuttia liikenteestä riippuen. Lipun hinta 6€ (tieto vuodelta 2023). Lisätietoa täällä.
JUNA. Proastiakos-junalla (Athens Suburban Railway) matka lentokentältä Pireuksen satamaan kestää tunnin. Lipun hinta 9€ (tieto vuodelta 2023). Lisätietoa täällä ja linkki aikatauluihin täällä (skrollaa sivun loppuun, josta löydät PDF-tiedostoina viimeisimmät aikataulut).
SAAPUMINEN PIREUKSEEN
Ateenassa lähes kaikki paikkojen, katujen ja julkisen liikenteen pysäkkien nimet on kirjoitettu myös latinalaisin aakkosin, mutta kreikaksi ’Pireus’ voi näyttää tältä. Moderni kirjoitusasu on 'Peiraias', vanha ’Peiraieys’.
(Huom: laivalippujen online-hakukoneissa Pireus on englanninkielisessä asussaan 'Piraeus')
Pireuksen juna (metro)aseman pääovet
Kun astuu ulos metro/juna-asemalta Pireuksessa, saattaa hämmentyä kun ulkopuolella ei näykään satamaa, merta tai laivoja.
Edessä on vähintään sekava näky. Pireuksen metroaseman välitön ympäristö on ollut viime vuodet remontissa ja ruma vihreä aita peittää näkymän satamaan ja lähtöporteille. Metron ja sataman välissä kulkee vilkas autotie, jonka yli menee kulkusilta, mutta remontin takia siltakin on ollut kiinni pitkään. Sillalle menevät liukuportaat näkyvät kuvassa vasemmalla.
Edit 2023. Kirjoitus on vuodelta 2023, tilanne on sen jälkeen muuttunut.
Käänny kulkusillan jälkeen oikealle kun lähdet metrolta, ja pääset pian laivojen lähtöporteille.
[vimeo 267536644 w=640 h=564]
Kuvasin aiheesta ”For Dummies” –videon niin ei ainakaan jää epäselvyyksiä. ^_^
Pireuksen satamakartta. Kuvan saa klikattua isommaksi.
Pireuksen satama on itäisen Välimeren suurin. Siellä on 12 porttia, E1- E12. Kukin palvelee tiettyä saaristoaluetta ja/tai laivayhtiötä/yhtiöitä.
Portit ja kohteet Piraeus Port Authorityn mukaan, tosin tämä taulukko ei vaikuta olevan ihan ajan tasalla sillä esimerkiksi Rethymnoniin ei pääse (ainakaan tällä hetkellä, vuosi 2018) Pireuksesta ollenkaan. Pääosin tiedot ovat kuitenkin oikein.
Klassisille reiteille eli suosituimmille saarille suuntaavan saarihyppelijän kannalta tärkeimpiä ovat portit E6 ja E7 sekä E8 ja E9.
Kykladien lautat lähtevät porteilta E6, E7 ja E9.
Näistä erityisesti Blue Star Ferries -yhtiön käyttämät E6 ja E7 tulevat monelle saarihyppelijälle tutuksi, yhtiö on Kreikan laivaliikenteen suurimpia ja suosituimpia. Blue Star -laivat kulkevat Kykladien ns. ydinreittiä yhdistäen saaret kuten Paroksen, Naxoksen, Ioksen, Santorinin, pikku-Kykladit, Amorgoksen ja Astypalean. Toinen pääreitti kulkee Syroksen kautta Tinokselle ja Mykonokselle. Blue Starin laivoilla pääsee myös Koillis-Egean saarille ja Kreetalle (mutta eri porteilta kuin Kykladeille).
Blue Starin reitit ja aikataulut löydät täältä.
Portit E6 ja E7 sijaitsevat kätevästi lähimpänä metroa. Portit ovat edessäsi muutaman minuutin kävelyn jälkeen kun olet kääntynyt metron pääovien vieressä olevien liukuportaiden (nyt remonttialuetta) jälkeen oikealle, kävellyt noin 30 metriä kahviloiden ja leipomoden ohi ( - ja ohitat ruman vihreän aidan) ja ylität suojatien. Ylempänä liittämäni video näyttää sisäänmenon juuri näille porteille.
Porteille on Pireuksessa selkeät opasteet ja kukin portti on merkitty näkyvästi sisäänmenonsa kohdalle.
Juuri porttien E6 ja E7 sisäänmenon kohdalla ne kuitenkin puuttuvat (tilanne ainakin nyt vuonna 2018). Portit on onneksi helppo tunnistaa metron viereisen sijaintinsa ja suurten Blue Star -laivojen perusteella.
Portilta E9 liikennöivät laivayhtiöt kuten Zante Ferries (hitaat autolautat) ja Sea Jets (nopeita katamaraaneja).
Porteilta E9 lähtevät reitit suuntautuvat suurten ja keskeisten saarten lisäksi myös läntisillle Kykladeille, kuten Kythnokselle, Serifokselle, Sifnokselle, Milokselle ja Folegandrokselle. Tsekkaa esimerkiksi Sea Jetsin kohteet täältä.
Kreikassa laivoihin mennään aina suoraan laiturilta, laivan peräosasta. Isoihin laivoihin pääsee sisään usein jo tuntia ennen lähtöä.
Blue Star Delos -laivan viihtyisää matkustamoa
Jos matkustat Economy-luokassa eli kansipaikalla (kuten useimmat varmasti matkustavat, ellet ole menossa yölaivaan ja halua ottaa hyttiä), kannattaa mennä laivaan mahdollisimman aikaisin niin saat varattua istuinpaikan. Esimerkiksi Blue Star Ferries –laivoissa myös kahvilan ja ravintolan pöydät ja istuimet ovat ”Economy-paikkoja”, ja niille voi linnoittautua koko matkan ajaksi.
ARGO-SARONIA
Toinen saarihyppelijän kannalta tärkeä portti on E8, jolta lähtevät Argo-Saronian eli Ateenaa lähimpänä olevan saariryhmän laivat. Porttisi on tämä, kun olet suuntaamassa Hydralle, Porokselle, Eginalle tai Spetsesille. E8-”portti” on laaja, ja kattaa pitkän pätkän satamaa. Argo-Saronialle liikennöi kaikkein laajin ja tihein laivaverkosto, joten tila on tarpeen.
E8-portti on metrolta tullessa E7:sta vasemmalle, Plateia Karaskaki -aukion toisella puolella.
E8 -portin alueen maamerkki on tuo korkea tumma rakennus, sitä voi käyttää suunnistuksen apuna :)
Metrolta päin tullessa ensimmäisinä ovat isommat, hitaat laivat ja niiden jälkeen kauempana, melkein portilla E9, ovat pienet ja nopeat Flying Cat –katamaraanit ja Flying Dolphin –kantosiipialukset.
Argo-Saronialle liikennöivät laivayhtiöt Hellenic Seawaysia ja Aegean Flying Dolphinia lukuun ottamatta toimivat yhteisnimen Saronic Ferries alla.
KREETA
Kreetalle liikennöivät laivat lähtevät melkein kaikkein etäimpää metrolta, porteilta E2 ja E3. Sinne on metrolta matkaa runsas kilometri.
Kreetalle liikennöivät laivayhtiöt kuten ANEK, Minoan Lines ja Blue Star Ferries. Pireuksesta pääsee kahteen Kreetan satamaan: Haniaan ja Iraklioon. Muut Kreetan satamat kuten Rethymnon ja Sitia linkittyvät muille saarille.
Pireuksen satamassa kulkee myös ilmainen shuttle-bussi eri porttien välillä.
Tunnistat sen siitä että se kulkee satama/porttialuetta reunustavan aidan sisäpuolella. Pysäkit on merkitty selkeästi.
LIPPUJEN OSTO
Lippuja ei yleensäkään tarvitse ostaa monia päiviä aikaisemmin, ellei ole:
NETISTÄ
Lippuja voi ostaa netin kautta etukäteen, esimerkiksi greekferries.gr tai danae.gr- aikataulusivustojen kautta (kattavat melkein kaikki laivayhtiöt) tai laivayhtiöiden omilta sivuilta. Netistä ostettuun lippuun tulee usein jonkinlainen lisämaksu.
Pireuksen satamakadulla laivalipputoimistot tungeksivat vieri vieressä.
PAIKAN PÄÄLTÄ
Lukemattomat matkatoimistot ja laivalippumyymälät niin Ateenassa kuin Pireuksessa myyvät lippuja lähes kaikkien laivayhtiöiden laivoihin. Kokemukseni mukaan yli 80% toimistoista on tällaisia. Voit siis marssia melkein mihin tahansa puljuun jonka ovella näet ilmoituksen laivalipuista. Isoimpien laivayhtiöiden kuten Blue Star Ferriesin, Fast Ferriesin (ovat samaa yhtiötä), Hellenic Seawaysin, Sea Jetsien ja ANEKin lippuja myydään kaikissa yleismatkatoimistoissa.
Joitain poikkeuksia on, kuten Aegean Flying Dolphins ja Saronic Ferries, joiden liput täytyy ostaa niiden omista toimistoista. Saarilla voi myös olla omia pienempiä paikallisia laivoja (kuten Eginan ja Agistrin välillä Agistri Express tai Rodoksen ja Symin väliä liikennöivä ANES), jonka liput voi ostaa vain kyseisiltä saarilta eivätkä niiden aikataulutkaan aina näy virallisilla aikataulusivuilla.
Parhaimmat työkalusi aikataulujen hakuun ja selailuun ovat nämä sivut:
Openseas.gr
Gtp.gr
Openseas on käsittääkseni se virallisin ja päivitetyin ja siitä on myös ammattilaisversio jota kreikkalaiset matkatoimistot käyttävät varausten tekemiseen.
Huom: vaihda Openseas-hakukoneen käyttökieli englanniksi oikean yläkulman kielivalikosta, muuten oletusasetus on kreikka ja valikot kyrillisillä aakkosilla.
Jos lipun hankinta jää aivan viime tippaan niin sekään ei ole ongelma, lipun voi hankkia vielä vaikka 5 minuuttia ennen lähtöä laiturin pikkukioskeista - jos vain tilaa on.
Laivasta lippua ei voi ostaa, paikallisten pikkulaivojen poikkeukset poislukien.
Lipun merkinnöistä:
Tarkista lipustasi aina, että siinä on oikea lähtöpäivämäärä. Minulle on pariinkin otteeseen sattunut, että lippu on vahingossa myyty väärälle päivämäärälle.
Toinen tärkeä tieto on lähtöportti, joka on lipun oikeassa yläkulmassa.
Kreikan suurimpien laivayhtiöiden autolauttoja
LAIVATYYPEISTÄ
Saarille liikennöi pääsääntöisesti kolmentyyppisiä aluksia; isoja autolauttoja, nopeita katamaraaneja (joista isommat ottavat myös autoja) sekä kaikkein nopeimpia ja pienimpiä kantosiipialuksia (ns. Flying Dolphins).
Autolautat ovat hitaita ja halvimpia. Edullisuuden lisäksi etuihin kuuluu mukavampi matkustusympäristö ja mahdollisuus käydä ulkokannella ihailemassa maisemia, sekä tasaisempi meno tuulisella säällä – erityisen hyvä juttu jos voit helposti pahoin.
Blue Star Ferriesin isot autolautat muistuttavat kenties eniten meidän ”Ruotsin lauttoja”. Ilman tax free -kauppoja, tietenkin. Blue Star –laivat ovat moderneja ja erittäin mukavia matkustaa. Itse matkustan aina niillä jos mahdollista. Hytitkin ovat oikein siistejä ja uusimmilla Blue Star -laivoilla paljon tasokkaampia kuin meidän Viikkareilla ja Siljoilla.
Hellenic Seawaysin ja Aegean Flying Dolphin -yhtiöiden kantosiipialukset portilla E9
Katamaraaneilla ja ”lentävillä delfiineillä” matka taittuu noin kolmanneksen nopeammin, mutta ne ovat jopa puolet kalliimpia kuin isot lautat. Miinuksia on tylsä ja ahdas matkustamo (matkustajien on istuttava numeroiduilla istuimillaan) eikä mahdollisuutta päästä ulkokannelle. Epävakaalla säällä nämä alukset heittelehtivät aika tavalla joten helposti pahonvoivien kannattaa harkita tällaisen kulkupelin mielekkyyttä etenkin jos tiedossa on tuulinen sää.
Oikein tuulisella säällä katamaraanit ja delfiinit eivät kulje, mutta isommat kulkevat.
Matka-aikaesimerkkejä:
Pireuksesta Santorinille: autolautta nopeimmillaan 7,5 tuntia, katamaraani nopeimmillaan 4 tuntia.
Pireuksesta Naxokselle: autolautta 5 h 20 min, katamaraani 3,5 tuntia.
Pireuksesta Kreetalle: autolautta 9 tuntia (ei katamaraaneja)
Pireuksesta Eginalle: autolautta 75 minuuttia, kantosiipialus 40 minuuttia.
MITÄ JOS SÄÄ TAI LAKKO ESTÄÄ LAIVANI KULUN?
Laivayhtiö korvaa sinulle lipun hinnan tai saat lipun seuraavaan kulkevaan laivaan.
MATKATAVARAT LAIVALLA
Laukun voi halutessaan jättä autokannelle säilytykseen tai ottaa mukaan matkustamoon.
(Itse en koskaan uskalla jättää laukkua silmistäni, vaikka Kreikka onkin verrattain turvallinen maa.)
.
VIELÄ MUUTAMA VINKKI:
Plateia Karaiskakis -aukio on yksi Pireuksen pienistä bussiasemista. Myös lentokenttäbussi X96 pysähtyy täällä. Aukio sijaitsee porttien E7 ja E8 välissä.
Aukion matkatoimistot tarjoavat lipunmyynnin ohella myös matkatavaran säilytyspalveluja. Jos et löydä X96:n pysäkkiä, lipputoimistojen henkilökunta auttaa :)
Pireuksen metro / Electronic Railway -rakennus porteilta päin nähtynä. Opastekylttejä metroon ei ole, ja jos saavut Pireukseen ensi kertaa saarilta päin eikä paikka ole tuttu, etsi katseellasi tämä keltainen rakennus. Sen tunnistaa myös tuosta nyt remontissa olevasta ylikulkusillasta.
Sitten ei muuta kuin saarihyppelyä suunnittelemaan :)
Kreikan saarihyppelyn satamaoppaiden kakkososassa kerron kuinka pääset muihin Attikan alueen satamiin joita ovat Rafina, Lavrio, Volos ja Agios Konstantinos.
Esimerkiksi Sporadeille (Skiathos, Skopelos, Alonnisos ja Skyros) ei pääse Pireuksesta vaan on mentävä Voloksen, Agios Konstantinoksen tai Evian satamiin.
Kakkososassa kerron myös miten päästä Ateenasta Joonian saarille.
Kreikan iloa :)
Aiemmat oppaani:
Opas Kreikan saarihyppelyyn (yleistietoa sesongeista, laivoista ja majoituksesta)
Suuri Kreikka-hakemisto (kaikki juttuni Kreikan saarista)
[vimeo 267374643 w=640 h=564]
