Olen taas löytänyt uuden Lumene-suosikin! Eikä toinenkaan esiteltävä, Dermosilin, ole yhtään huono - tai näkökulmasta riippuen parempikin ainakin jos etsii niitä ihan edullisimpia suosituksia.

Kirjoitin keväällä jutun, jossa etsin edullisia öljyputsareita. Niitä on Suomen kaupoissa edelleen ihmeellisen vähän, ja tuossa jutussa päädyinkin tarjoamaan vaihtoehdoiksi muita kuin varsinaisesti puhdistukseen kehitettyjä öljy- ja rasvatuotteita. Rasva kuin rasva, kyllä se rasvaliukoisen lian irrottaa, mutta käyttömiellyttävyys on aina puhdistustarkoitukseen kehitettyjen puolella.

Tämänpäiväinen juttu voisi olla kuin jatko-osa tuolle maaliskuun postaukselle, ja tänään vastaus on "kyllä", edullisia ja miellyttäviä puhdistusöljyjä on olemassa Suomessakin. :) Lumenen Valo -sarjan Nordic C-puhdistusbalsami ja Dermosilin Puolukka-puhdistusöljy.

Olen saanut tuotteet blogin kautta.

Nordic C Pure Glow -puhdistusbalsami

14,90€ / 125 ml

Ihana!! Tykkään tästä tosi paljon! Mm. manteliöljyä, sheavoita, oliiviöljyä ja Valo-sarjan signature-ainesosaa eli lakkauutetta sisältävä uutuus-puhdistusbalmi poistaa pitkäkestoisenkin meikin tehokkaasti mutta hellästi.

Vedettömien balmi/öljyputsareiden taika vaahtoaviin putsareihin verrattuna on juuri siinä, että samalla kun rasvapohjainen koostumus jättää ihon oman hydrolipidikalvon rauhaan eikä kuivata ihoa kuten vesipohjainen putsari käytännössä aina tekee, se kuitenkin irrottaa meikin ja muun rasvaliukoisen lian kuten talin paljon tehokkaammin kuin vaahtoputsari.

Pure Glow -puhdistusbalsamissa on Valo-sarjasta tuttu kevyesti hedelmäinen tuoksu. Lumene neuvoo levittämään balsamin kostealle iholle, mutta itse tykkään levittää sen kuivalle iholle, kuten rasvaputsarien kanssa tyypillisesti tehdään. Tällöin myös oikein sitkeä meikkivoide irtoaa paremmin, kun vesi ei ole "häiritsemässä" rasva liuottaa rasvaa -periaatteen puhdistusmekanismia. Balsami emulgoituu veden kanssa maitomaiseksi ja on helppo huuhdella iholta, eikä iholle jää yhtään rasvaista tunnetta.

Balsamin kerrotaan sopivan myös silmämeikin poistoon mutta sitä en itse kokeillut koska en pidä rasvapohjaisista puhdistustuotteista silmissä.

Dermosil Puolukka-puhdistusöljy

7,50€ / 150 ml

Tässä on halvin Suomessa myytävä öljyputsari - tai ainakin halvin jonka tiedän. Dermosilin Puolukka menee reippaasti Avril-öljynkin ohi hintaskabassa :)

Puolukkaöljy palasi Dermosilin valikoimaan nyt keväällä oltuaan jonkin aikaa poissa. Oletettavasti se palasi asiakaspalautteen johdosta :) Öljyputsarit ovat nyt in ja ainakin jos itse olisin kosmetiikkasarjan valmistaja pitäisin valikoimassa ehdottomasti öljy- tai rasvapohjaisen puhdistajan. Se on tätä hetkeä.

Dermosilin öljyllä on muutakin yhteistä Avrilin kanssa kuin Suomen halvimmat -titteli: koostumus ja ihotuntu on hyvin saman tyyppinen. Öljytyypiltään kummatkin ovat vähän paksumpia öljyjä, vastakohtana "watery oil" -tyyppisille hyvin ohuille öljyputsareillle. Inci-yhtäläisyydet jäävät kuitenkin vain pohjaöljynä käytettyyn auringonkukansiemenöljyyn ja siihen, että kummankin ainesosaluettelo on hyvin lyhyt.

Kuva: Dermosil

Dermosil-öljy emulgoituu veden kanssa ja huuhtoutuu aika hyvin, mutta ei minun ihollani ihan täysin rasvattomaksi. Ihon pintaan jää ihan aavistus öljyn tuntua, mutta ei häiritsevässä määrin. Itse jatkan joka tapauksessa öljyn jälkeen vaahtoputsarilla. Kuivaihoinen todennäköisesti toivottaa ihon pintaan jäävän pienen öljyn vain tervetulleeksi.

Muutama lukija kommentoi aiemmin Instagramissa Puolukka-öljyn tuoksua, ja sitä kuvailtiin sanoilla "tuhti" ja "stydi". Tämän voin itsekin allekirjoittaa, putsarissa on aika vahva ja makea tuoksu. Makeus on sellaista My Little Pony -tyyppistä (jos joku tietää miltä hajustetut 80-90- luvun ponit tuoksuivat ^_^), kuten kesän Limited Edition Apple-sarjassa. Tuoksu voi varmasti olla osan nenään liian vahva, mutta minulle tämä menee, jopa tykkäänkin siitä kun se on niin erilainen kuin missään muussa putsarissani. Iloitsen vaihtelusta ja tällaisista pienistä jutuista jopa naaman puhdistuksessa ^_^

*

Ihanaa aurinkoista viikonloppua kaikille :)

Tämä on ehkä kummallinen aihe, mutta olen mietiskellyt tätä pitkään.

Ihonhoitoon satsaaminen ja kumpaan satsaus lopulta vaikuttaa enemmän, elämykselliseen puoleen vai konkreettisesti ihon kuntoon?

Missä vaiheessa ihonhoito on riittävää ihon tarpeiden kannalta, ja missä vaiheessa se menee ylihoitamiseksi, jolla on enemmän positiivista vaikutusta mieleen kuin iholle?

Ihonhoidollahan tähdätään peruslähtökohdiltaan ihon hydrolipidikalvon eli suojabarriäärin tasapainottamiseen ja vahvistamiseen. Terveellä iholla on ihanteellinen kosteustasapaino ja happovaippa ja se pystyy omin avuin, ilman kosmetiikan apukeinoja, tekemään tehtävänsä eli suojaamaan kehoa ulkoisilta tunkeilijoilta. Lapsen iho on esimerkki tästä. Ikääntyneellä iholla vastustuskyky ja kosteuspitoisuus heikkenee solumuutosten seurauksena mutta jätetään ikääntynyt iho tämän kirjoituksen ulkopuolelle, samoin ihosairaudet kuten atooppinen ihottuma jolla on eri vaatimukset. Puhutaan nyt ihonhoidosta yleisellä tasolla.

Terveen ihon pinta on kuin ehjä, vahva tiilimuuri joka pitää tunkeilijat kuten mikrobit, kemikaalit, haitallisen säteilyn (tai ainakin osan siitä) ja ilmansaasteet ulkopuolella.

Tietysti me kauneudenhoidosta välittävät ihmiset saatamme usein nähdä ihon vain yhtenä esteettisenä osana kehoamme, mutta estetiikkaa tärkeämpi rooli on suojata meitä ja elimistöämme.

Kun suojabarriääri on vahingoittunut, ihon kyky pidättää kosteutta ja pitää mikro-organismit ulkona heikentyy, mikä ilmenee mm. ihon kuivuutena ja epäpuhtauksina. Kuivuuden ja karheuden tunne iholla tai epäpuhtaudet ovat yleisimpiä ja tavallisimpia syitä hoitaa ihoa; puhdistamme ja kosteutamme jotta iho tuntuisi ja näyttäisi mukavalta.

Noniin. Jos siis hoidolla pyritään tasapainottamaan iho ja tukemaan suojabarriääriä, niin onnistunut hoito eli omalle iholle sopivat tuotteet ja rutiini johtavat vahvaan ja terveeseen hydrolipidikalvoon. Eikö niin? Tällöin ihon pitäisi kai pääsääntöisesti voida hyvin, ja se "pärjäisi", jos nyt ei aivan täysin ilman kosmetiikkaa (iho ei kuitenkaan pysty puhdistamaan itse itseään) niin ainakin ylläpitävällä perushoidolla.

Jos todella yksinkertaistetaan, sopivan hoidon pitäisi poistaa tai merkittävästi vähentää epätasapainotiloja kuten kuivuutta ja näppylöitä.

Kuitenkin, lukiessa ihoaan huolellisesti hoitavien ja kosmetiikkaa harrastavien ihmisten kirjoituksia (kyllä, myös minun), syntyy usein mielikuva, että iho ei pärjääkään ilman jatkuvaa tehohoitoa ja kuureja.

Iho kaipaa niin paljon syväkosteutusta että ylläpitävään perushoitoonkin kuuluu jopa 3-4 tuotteen kerrostusta. "Hyvinvoivan, kosteutetun" ihon hoitosuosituksista voi lukea, kuinka iho kiittää päivittäisistä ampullien, sheet maskien tai yönaamioiden käytöstä. Pitkin päivää on hyvä suihkutella ihoa vielä kosteussuihkeilla ettei iho vain pääse kuivumaan, ja meikkikin saisi ihanteellisesti olla ihoa hoitavaa ja kosteuttavaa.

Koska muuten iho voi tuntua ikävältä, sitä voi kiristää tai se voi olla samea.

Eikö tämä käytännössä tarkoita sitä, että iho ei olekaan tasapainossa?

Tämä on ydinihmetykseni, ja heräsin miettimään tätä taas toden teolla luettuani kevään aikana Charlotte Cho'n The Little Book Of Skincare -kirjan.

Jos iho kaiken tämän puunaamisen seurauksena tuntuu edelleen herkästi kuivalta ja epämukavalta ja vaatii jatkuvaa tehohoitoa naamioiden ja muiden ennen vanhaan vain kuuriluontoisesti tai kerran kuussa käytettyjen tehohoitojen muodossa, tulee mieleen, ettei ihon suojavaippa varsinaisesti olekaan terve ja vahva.

Viimeinen mietiskelyni ei ole mitään uutta ja erikoista vaan osa ihmisistä on aina ollut tätä mieltä:

Voiko iho tulla riippuvaiseksi ihonhoitotuotteista?

Kun kosteuspommitamme ihoa kimmoisaksi, pehmeäksi ja heleäksi, otammeko samalla ihon tasapainon ylläpidon omiin käsiimme? Voiko pyrkimyksemme vahvistaa ihon suojakelmua johtaa siihen, että samalla heikennämmekin ihon omaa kykyä pysyä terveenä?

Lopuksi totean, että luonnollisestikin ihonhoidon tarpeisiin vaikuttaa moni muukin asia kuin ihon oma tyyppi, kuten ympäristö ja ilmasto. Kenties ihmettelyäni ohjaa oma maantieteellinen sijaintini joka asettaa ihonhoidolle huomattavasti helpommat puitteet kuin ihmisille, jotka asuvat aavikkoilmastossa, voimakkaan UV-indeksin maassa tai erityisen saasteisessa ympäristössä. Näissä ympäristöissä iholla on suuremmat haasteet ylläpitää kosteustasapainoaan ja suojautua ulkoisilta rasitteilta.

Mutta monella meistä ei ole näitä haasteita. Silti olemme "ulkoistaneet" ihon hyvinvoinnin kosmetiikalle.

Olen aivan tietoinen siitä, että myös oma nykyinen ihonhoitorutiinini saattaa joiltain osin olla ylihoitamista. Olen saavuttanut ihonhoidolla pehmeän, sileän ja kuulaan ihon jolla on tuskin koskaan epäpuhtauksia, mutta tiedänkö lopulta, olisiko se vähemmän pehmeä ja kuulas jos käyttäisin kolmen kosteustuotteen sijaan vain yhtä...? Hoidanko kasvosuihkeilla ja seerumeillani siis kuitenkin enemmän mieltäni kuin ihoani..?

Minulla oli viime viikonloppuna kesän ainoa varsinainen loma, kuudeksi päiväksi pidennetty "very long weekend" :)

Loman aikana ehdin käydä Helsingissä, Tampereella, Kuopiossa ja Jyväskylässä ja tavata ystäviä joita muuten näen niin harvoin. Ihanaa <3 Lomaan kuului myös laatuoleskelua Kuopion helteisellä torilla, hyvää ruokaa gurmeesta picnic-eväisiin ja muikkuihin sekä frisbee-golf-neitsyyden menetys Puijolla, ai että miten mahtava rata..! Vieläkin on rintalihas kipeä heitoista! Voi kirjaimellisesti sanoa että aika usein metsään meni...! :D

Jyväskylä

Halusin järjestää lomallani myös jotain erityistä minulle ja miehelleni. Olen joskus blogissa kysellyt lukijoilta vinkkejä persoonallisista ja tunnelmallisista kotimaan matkailukohteista, ja sen kautta sain vinkin Jyväskylässä sijaitsevasta hotelli-ravintola-kombosta; Boutique Hotelli Yöpuu ja sen ravintola Pöllöwaari.

Vinkki jäi mieleeni ja olen siitä saakka suunnitellut että jonain päivänä vierailemme Yöpuussa. Nyt oli sen aika :) Varasin meille Gastro-viikonloppu-paketin johon kuului Pöllöwaarin kuuden ruokalajin maistelumenu. Pienellä lisämaksulla upgreidasin peruspaketin huoneen saunalliseen sviittiin. Kun fine dining -ravintoloiden pitkät maistelumenut helposti maksavat lähemmäs tai ylikin 100 euroa, pidin Yöpuun 145 euron hintaista Gastropakettia aika edullisena. Harrastamme mieheni kanssa kerran-pari vuodessa maistelumenuelämyksiä, ja edellisestä olikin ehtinyt jo kulua 10 kuukautta.

Yöpuu näyttää ulkoa päin aika vaatimattomalta, tai ei ainakaan habitukseltaan paljasta sisäpuolen eleganttia tyyliä. Viehättävissä huoneissa voi aistia tunnelmia 1920-luvulta saakka.

Yöpuun aulan ja Pöllöwaari-ravintolan yksityiskohtia.

Tunnelmallinen huoneemme oli kuin jostain historiallisesta kotiseutumuseosta konsanaan..! :)

Ennen illallista kävimme turisteilemassa Jyväskylän keskustassa.

Olen käynyt Jyväskylässä muutamia kertoja - ensimmäinen kerta oli muuten Anatheman keikalla Lutakossa! - mutta visiitit ovat aina jääneet lyhyksi enkä käytännössä tunne kaupunkia lainkaan. Nyt esimerkiksi kävin ensimmäistä kertaa Jyväskylän satamassa, tiesinköhän edes että siellä sellainen on...

Satama osoittautui oikein viihtyisäksi paikaksi ja alue järvi- ja metsämaisemineen toi minulle vähän mieleen Kuopion.

Sitten oli aika syödä. :)

En ollut katsonut menua tällä kertaa ollenkaan sillä halusin yllättyä. Olin ainoastaan ilmoittanut että en syö nelijalkaisten ja siivellisten lihaa. Pöllöwaari-Menu on kuuden ruokalajin mittainen ja siihen kuului myös kaksi keittiön tervehdystä.

Mikä oli erityisen yllätyksellistä oli se, että menu oli kasvis-kalapainotteinen, eikä siihen kuulunut itse asiassa lainkaan punaista lihaa. Mies ei kuitenkaan vaikuttanut pettyneeltä, päin vastoin.

Alkuruokana oli järjettömän maukas kvinoa-salaatti. Lautasella oli kvinoaa keitettynä ja puffattuna, pikkelöityä kurkkua, kasviksia ja sipulilientä. Annoksen jokseenkin kiltti ulkonäkö ei paljasta sen mielettömän vivahteikasta makumaailmaa, maussa oli samaan aikaan raikkautta ja paahteisuutta, kevyesti makeutta sekä voimakkaita yrttejä. Kaiken kruunasivat ihanasti raksuvat, puffatut kvinoat. Hitti!

Toinen alkuruoka oli lohi-confit piimäkastikkeella. Suussa sulava lohi oli koostumukseltaan kuin pehmeääkin pehmeämpää marmeladia... Tämän annoksen makumaailma oli hillitty ja klassinen verrattuna yllätykselliseen kvinoa-startteriin.

Kolmantena alkuruokana, vai olisiko tämä sitten väliruoka, oli yksi Pöllöwaarin klassikkoannoksia; korvasienikeitto. Rakastan sieniruokia ja tämä samettinen keitto oli taivaallinen.

Seuraavaksi saimme pienen suunraikastajan päärynäsorbetin muodossa ennen pääruokia.

Ensimmäinen pääruoka oli paahdettua maa-artisokkaa sipuliliemessä. Runsasmakuinen annos maistui minulle mutta oli aika heavy ja poikkesi raskaudellaan muun menun kevyemmästä ja hienostuneemmasta tyylistä. Miehen mielestä maa-artisokka oli vähän liiankin raskas. Minusta annos oli kuin "fine dining pubiruokaa" :) Olisin voinut nähdä tämän jossain saksalaisessa gastro pubissa ison oluttuopin kanssa tarjoiltuna.

Otimme menun kylkeen myös viinipaketin, ja vaikka juuri mainitsin oluen, oli maa-artisokan kanssa paritettu sauvignon blanc -yhdistelmä illan paras. :-* Viiniparitukset olivat kauttaaltaan erinomaiset mutta tämä yhdistelmä kohosi yli muiden. Sauvignon blanc sattuu vielä olemaan inhokkirypäleeni enkä koskaan tilaa sitä erikseen, mutta nyt Pöllöwaari-menuun valittu yksilö (älkää kysykö maata, ei jäänyt mieleen..) kera runsaan maa-artisokan oli ihan killeri-kombo. Tätä muistoa makustelen vielä pitkään...

Toinen pääruoka oli kuhaa kera porkkana-fenkoli-kastikkeen ja hernepyreen. Todella maukas tämäkin, ja tervetulleen kevyt kooltaan ja koostumukseltaan.

Miehen lautasella oli täytettyä viiriäistä.

Jälkiruokaa ei olisi jaksanut enää millään syödä (hyvä jos toista pääruokaa, niin täyteen maa-artisokka-annos meidät jätti), mutta onneksi loppuhuipennus oli kevyt; mansikoita ja raparperisorbettia.

Annan Pöllöwaari-menulle pisteet 9,5 ja viinipaketille täyden kympin! Bonuspisteet siitä että viinipaketin sai myös puolikkaana, aina se ei onnistu kaikissa ravintoloissa mikä on todella tylsää kun huonommin alkoholia kestävä haluaisi hänkin kokea viini-ruoka-yhdistelmien taiteen. Täysien kaatojen viinipaketti on minulle aivan liikaa pitkässä maistelumenussa, tässäkin viiniä olisi tullut 8 x 8 cl eli 6,4 dl. En halua nauttia hienoa illallista päihtyneenä. (En kyllä mielellään kotiruokaakaan... ;P)

Loppuun vielä tunnelmia aamupalalta, sehän kuuluu myös hotellielämysten olennaisiin :)

Yöpuun aamiainen oli erittäin hyvä, yksi parhaita joita olen syönyt. Ei voi edes verrata perus-ketjuhotellien bulkkiaamiaiseen jossa esimerkiksi sitkeän savulohen ohittaa enemmän kuin mielellään. Yöpuun aamiaisella oli täysi kattaus kaikkia herkkuruokiani tilauksesta paistettavasta munakkaasta raikkaaseen fetasalaattiin, tuoreisiin marjoihin, juustoihin ja samettiseen uuniohrapuuroon.

Ja kahvit tietysti Pöllö-mukeista...! <3

Jyväskylän vierailumme päättyi kaupungin klassikkoon; Harjulle upeine näköalapaikkoineen. Sielläkään en ollut aiemmin käynyt. Tuli taas todettua että kyllä asummekin vihreässä maassa :) <3

Kiitos Yöpuu, kiitos Jyväskylä :) Ja kiitos lukijani, joka paikasta vinkkasit :)