Nyt on vuorossa vähän erilainen kirjoitus. Se käsittelee alaraajojen verisuonten esteettistä hoitoa lasermenetelmällä. Aihe on kiinnostava, mutta jutusta tuli ikäväkseni vähän eri lailla kiinnostava kuin olin ajatellut.

Kirjoitin kolme vuotta sitten silmänaluseni verisuonen häivytysoperaatiosta, joka suoritettiin Siluetti-sairaalassa Helsingissä.

Toimenpide oli onnistunut ja vaikka suoni ei täysin kokonaan kadonnutkaan, olin tulokseen ja laseroperaation helppouteen tosi tyytyväinen. Selvästi erottunut suoni on enää vain kevyesti kuultava ja tietyssä valossa käytännössä näkymätön.

Silmänalunen ennen - jälkeen

Silmänalusoperaatiosta saakka mielessäni on kareillut saman käsittelyn suorittaminen myös reisiäni kirjavoittaville suonille. Niin kauan kuin muistan, minulla on ollut reisissäni luutasuonia eli teleangiektasiaa; pieniä verkkomaisesti risteileviä, punertavia ja sinertäviä hiussuonia. Hämähäkkisuoniksikin niitä kutsutaan. Suonia on kaikkialla reisissäni ja säärissäni, mutta näkyvimmät alueet ovat oikean etureiteni polvitaipeen lähellä ja vasemman reiteni ulkosivussa.

Hämähäkkisuonet ovat aina häirinneet minua jonkin verran, etenkin kesäisin uikkariaikaan. Ongelma on pelkästään esteettinen eikä suonista ole mitään terveydellistä haittaa. Siksi niiden hoitaminen tuntui toisaalta myös turhalta ja suoraan sanottuna turhamaiselta. Maksaisinko monta sataa euroa käsittelystä, jolla saisin vain nätimmät sääret uimarannalle…? Ymmärrettävästi toimenpiteen järkevyys ja saatu hyöty tuntuivat kyseenalaisilta. Silti...

Tämän vuoden syksyllä silmiini osui Siluetin eKlubin uutiskirjeessä tarjous: laserhoidot verisuonille ja pigmenttimuutoksille etuhintaan 355€ lokakuun ajan, kun hinta normaalisti on 455€.

Ei tuokaan hinta minulle mikään halpa ole, mutta jonkin aikaa mietittyäni sain perusteltua sijoituksen itselleni sillä, että saisin tästä samalla myös kiinnostavaa blogimateriaalia. Koska blogi on minulle myös työtä, laitan rahaa erinäisiin asioihin joista saan blogiin sisältöä, viime vuodelta esimerkkinä paljon tunteita herättänyt vierailuni Hiusakatemiassa.

Tekstin saa klikattua isommaksi

Kun sitten kävi miten kävi, tuntui sijoitus erityisen ironiselta. Voin vain todeta, että sain kuitenkin materiaalia blogikirjoitukseen. Erilaista materiaalia.

Tiedämme, mitä riskejä moniin esteettisiin kuten myös terveyden kannalta perusteltuihin operaatioihin voi liittyä, ja silti käymme hoidoissa. Riskit ovat useimmissa tapauksissa pieniä, ja on luonnollista ajatella, "ei se minun kohdalleni satu". Tämä on kertomus siitä, kun kaikki ei menekään odotetun mukaisesti.

Kerron heti alkuun, että asiasta on keskusteltu Sairaala Siluetin kanssa hyvässä hengessä ja he ovat tätä kovasti pahoitelleet ja ovat myös tietoisia siitä, että kirjoitan kokemuksesta blogiin. Tarkoitukseni ei ole lytätä Siluettia, vaan kertoa rehellisesti kokemuksestani tästä laserhoidosta ja siihen liittyneestä palvelusta. Kaiken kaikkiaan koko episodia tuntui varjostavan erikoisen huono tuuri.

Jutun kirjoitus on odottanut kahdeksan viikkoa, koska USAn matka viivästytti jälkitarkastukseen pääsyäni. En halunnut kirjoittaa kokemuksesta ennen kuin sain kuulla lääkärin mielipiteen siitä mitä oli tapahtunut. Nyt jälkitarkastus ja tilannearvio on suoritettu ja pääsen kirjoittamaan.

"Operaatio verisuoni” käynnistyi vähemmän lupaavasti jo varausvaiheessa, kun sähköpostikommunikaatio Siluetin ajanvarauspalvelun kanssa toimi hitaasti. Kahdesti jouduin lähettämään uuden sähköpostin edellisen perään kun viestiini ei vastattu, kerran vastauksen saamiseen meni kome vuorokautta.

10 päivän viestien pallottelun ja sopivan ajan etsinnän jälkeen sain lopulta ajan varattua. Valitettavasti en pystynyt itse varaamaan aikaa verkkoajanvarauksesta, sillä se ei näyttänyt aikoja kuin yhdelle viikolle.

Käsittely oli torstaina 19. lokakuuta. Kohtasin seuraavan aukon asiakaspalvelussa hoitajani kysyessä minulta, olinhan syönyt herpeksenestolääkityksen. "Anteeksi mitä..?" kysyin. Hoitaja näytti yhtä kysyvältä.

Kävi ilmi, että laserhoitoihin liittyvän herpesviruksen aktivoitumisriskin vuoksi suosituksena on ottaa suun kautta otettava herpesestolääkitys ennen käsittelyä. Siluetin henkilökunta informoi tästä laserhoitoihin tulevia asiakkaita, ja eihän asiakas tästä voisi muuten tietääkään. Herpesviruksen aktivoituminen voi tapahtua riippumatta siitä, onko henkilöllä aiemmin esiintynyt herpestulehdusta. Lääkitys on erittäin suositeltava ehkäisevä toimenpide. Siluetin asiakaspalvelusta ei kuitenkaan ollut mainittu minulle tästä mitään, mistä hoitajakin oli hämmästynyt.

Hetken hoitaja jopa näytti harkitsevan siirretäänkö aikaani eteenpäin, niin tärkeänä hän piti herpes-lääkityksen ottamista. Lopulta hän antoi minulle omista varastoistaan muutaman Zovirax-napin ja sanoi, että niiden vaikutus todennäköisesti riittää, kun ottaisin lääkkeen nyt saman tien ja heti seuraavien päivien aikana. Mielessäni mietin, miten näin tärkeä informaatio oli laiminlyöty ajanvarauksen yhteydessä.

Mitä verisuonimuutosten laseroinnissa tarkalleen ottaen tapahtuu?

Siluetti käyttää Cutera-lasermenetelmiä, joita on erilaisia hoidettavasta ihomuutoksesta riippuen. Minun hoidossani käytettiin CoolGlide Exel Nd Yag –menetelmää. Laserhoidossa suoneen kohdistetaan voimavalovälähdyksiä, mikä johtaa veren hyytymiseen suonessa. Lopulta elimistö sulattaa suonen pois = suoni häviää. Kerralla käsitellään vain yhtä tasoa jotta vältytään ei-toivotuilta vaikutuksilta kuten palovammoilta. Tarkoitus on hyydyttää verisuoni puhkaisematta sitä ja lämmittämättä ihoa liikaa. Laser"syöttöjen" välillä ihoa viilennetään tehokkaasti mikä osaltaan suojaa ihoa ylikuumenemiselta.

Paksummat suonet vaativat useamman käsittelyn, ohuet voivat hoitua jo yhdellä käsittelyllä. Hoidon suorittaa lääkäri tai sairaanhoitaja, kosmetologin koulutus ei ole riittävä.

Kuvan saa klikattua isommaksi

Minulle hoitajani kertoi, että etenkin oikean reiden verisuoni todennäköisesti vaatisi kaksi tai kolmekin käsittelyä (eli 2 tai 3 x 455€.... jaiks), mutta vasemman reiden pienemmät suonet saattaisivat hyvinkin häivyttyä yhdellä laseroinnilla.

Hoito sujui kutakuinkin niin kuin olin odottanut, vaikkakin joissain käsittelykohdissa tuntui muutamaan otteeseen niin voimakasta kipua, että jouduin pyytämään hoitajaa pitämään taukoa.

Laserointia suorittaessa hoitaja kommentoi useaan otteeseen, kuinka hän saattoi jo nähdä pienimpien suonten katoavan. Hän kuvaili, kuinka tyydyttävää tätä työtä oli tehdä, kun näki silmiensä edessä asiakkaan ihomuutosten katoavan.

Käsittelyn jälkeen en havainnut itse yhdenkään suonen kadonneen vaan koko käsittelyalue punoitti ja oli turvoksissa. Suuri osa suonista oli punaisempia kuin ennen käsittelyä. Minulle kerrottiin että se kuului asiaan, ja että suonten voimakas punoitus kertoi siitä, että ”hoito oli tepsinyt”. Ihmettelin mielessäni mitä hoitaja oli tarkoittanut ”silmiensä edessä katoavilla suonilla” mutta en viitsinyt kommentoida asiaa. Hoitajan silmät olivat varmasti tarkemmat kuin omani ja rutinoituneet erottamaan käsittelyn vaikutuksia.

Silmänalusverisuoneni käsittelyn yhteydessä tulos oli nähtävissä jo saman tien, mutta ajattelin, että kasvojen pientä suonta ei varmaan voinut verrata tähän laajempaan luutasuonten verkostoon.

Kysyin hoitajalta, kauanko turvotuksen ja punoituksen laskeminen vie aikaa, ja sain kuulla, että oireet katoavat yleensä 2-5 päivässä. Uuden laserkäsittelyn voisi tehdä neljän viikon kuluttua.

Hoitoa seuranneen illan aikana minulla oli ristiriitainen ja epämukava olo. Olin ehkä ollut naiivi kun kuvittelin, että tulos olisi ainakin osittain heti nähtävissä ja osa suonista olisi välittömästi häivyttynyt.

Katselin punaisena hohtavaa ihoani ja punaisia suonia. Käsiteltyä aluetta kuumotti ja pisteli voimakkaasti. Iho oli kipeä ja kosketusarka etenkin oikean reiden paksumman suonen kohdalta. Rauhoittelin itseäni keskittymällä ajatukseen, että oireet kuuluvat asiaan. Lopullinen tulos näkyisi vasta päivien tai viikkojen kuluttua.

Päivät kuluivat, ja odotetun toipumisen sijaan ihoni tila paheni; suonet tummenivat lisää ja niiden lisäksi ihoon alkoi tulla mustelmia. Lisäksi suurimman verisuonen alla tuntui kova patti, joka huolestutti minua erityisesti.

Hoitaja oli neuvonut ottamaan yhteyttä Siluetin asiakaspalveluun, jos ilmenisi mitään kysymyksiä hoitoon liittyen. Niin teinkin. Kirjoitin oireistani ja ilmaisin huoleni. Kysyin, kuuluiko tämä normaaliin paranemisprosessiin.

Sama juttu toistui kuin yrittäessäni varata aikaa; viestiini ei vastattu. Voitte varmasti ymmärtää että tässä vaiheessa minulla alkoi jo ymmärrys loppua, saivatko kaikki paikan asiakkaat odotella vastausta viesteihinsä useita päiviä? En odottanut yksityissairaalalta tällaista asiakaskohtaamista. Kolmantena päivänä laitoin viestin uudestaan sekä ilmaisin pettymykseni palveluun, ja nyt viestini ohjattiin pahoitellen sairaalan plastiikkakirurgi Timo Pakkaselle.

Pakkanen vastasi asiallisesti ja ystävällisesti. Vastauksessa sain kuulla, että ”alaraajojen verisuonten laserkäsittelyyn voi liittyä mustelmaisuutta ja turvotusta, joka yleensä häviää 2-3 viikon aikana”. Pakkanen suositteli tilanteen arvioimista 4-6 viikon kohdalla, mutta tuolloin olisin jo Yhdysvalloissa. Sovimme, että tulen jälkitarkastukseen heti matkalta palattuani.

Kolme viikkoa käsittelyn jälkeen

Päivät ja viikot kuluivat ja iho pysyi ikävän näköisenä. Toiveikkuus onnistuneesta tuloksesta alkoi hiipua, ja minut täytti surun ja itsesyytöksen tunne; suonet eivät olleet häivyttyneet vaan näyttivät päinvastoin pahemmilta kuin ennen käsittelyä. Miksi olinkaan lähtenyt tähän..?

Lopulta neljännen viikon kohdalla mustelmat alkoivat viimein hiipua. Kuudennella viikolla saatoin havaita, että suonetkin vaikuttivat vihdoin aavistuksen häivyttyneen. Mutta.... patti ei hiipunut. Päin vastoin, se kovettui entisestään ja tuntui edelleen kipeältä. Aloin välttää alueen koskettamista, koska tulin siitä niin surulliseksi. Patti muistutti siitä mitä olin tehnyt. Summasin tilanteen päässäni näin: olin maksanut 355€ siitä, että sain kudokseeni jonkinlaisen vaurion ja hämähäkkisuoneni vaalenivat aavistuksen.

Oikean reiden tummimman suonen kehitys

Tämän viikon torstaina pääsin vihdoin jälkitarkastukseen.

Sain kuulla sen mitä olin vähän pelännytkin: oikean reiden patti ei kuulu normaaliin paranemisprosessiin vaan on liian voimakkaan käsittelyn aikaansaama verihyytymä.

Timo Pakkanen myönsi suoraan, että hoidon aikana oikean reiden aluetta oli ”käsitelty vähän liian rankasti”, minkä seurauksena käsitelty verisuoni oli puhjennut ja vuotanut kudokseen. Suomeksi sanottuna: hoitaja oli arvioinut suoneen käytettävät laser-arvot väärin.

Olin aika voimakkaan tunnetilan vallassa. Tällaiseen hoitoon tullessa haluaa ilmoitetuista riskeistä huolimatta luottaa hoitohenkilökunnan ammattitaitoon. Mutta ihmisiä ovat ammattilaisetkin ja myös heille sattuu virhearviointeja. Tässä ei voinut muuta kuin todeta: nyt kävi näin.

Olisin mielelläni tietysti jutellut tapahtuneesta hoidon tehneet henkilön kanssa, mutta sain kuulla, ettei kyseinen henkilö enää ole Siluetilla töissä.

Edes hieman hyvä uutinen oli se, että verihyytymä kuulemma hyvällä todennäköisyydellä paranee ajan kanssa. Jos kaikki menee niin kuin pitäisi, kehon makrofagit eli syöjäsolut syövät verihyytymän pois. Paranemiseen voi kuitenkin mennä jopa vuosi, ja seuraava jälkitarkastusaikani on vuoden kuluttua.

Tulos kahdeksan viikon jälkeen:

Tällainen oli tämä kokemus.

Voi varmasti ymmärtää, että en tässä tilanteessa koe mielekkäänä varata uutta laserkäsittelyä, jotta vielä näkyvissä olevat suonet mahdollisesti häivyttyisivät. Verihyytymäaluetta ei saa edes käsitellä vaan täytyy odottaa kunnes (jos...) se paranee.

Jutusta ei tullut toivomani kaltaista, mutta juttu siitä tuli kuitenkin.

On hyvä olla tietoinen riskeistä, joita yksinkertaiset ja kivuttomatkin esteettiset hoitotoimenpiteet, kuten laserkäsittelyt, sisältävät. Koska esteettinen hoito ei ole terveyden kannalta välttämätöntä, kannattaa punnita tarkkaan, onko mahdollinen saavutettu hyöty riskien arvoinen.

Minun saamani pieni vaurio ei ole verrattavissa oikeasti vakaviin komplikaatioihin joiden riskejä tietyt kirurgiset esteettiset toimenpiteet sisältävät, eikä pattini ole suuressa mittakaavassa yhtään mitään. Mutta se on muistutus siitä, että aina nämä toimenpiteet eivät onnistu odotetun mukaisesti.

Jos jotain, toivottavasti jutusta on apua vastaavia laseroperaatioita ja niiden mahdollisia riskejä harkitseville.

Kiitän Timo Pakkasta rehellisyydestä hoidon arvioinnin suhteen.

Karkkipäivän joulukalenteri - luukku kuusitoista

Lahjoittaja: L'Oreal Finland Oy

Lahjoitus 1000€ Pelastakaa Lapset ry:lle.

L'Oreal lähettää lahjoituksen myötä seuraavat terveiset:

"L’Oréal Finland Oy lahjoittaa 1000 euroa Pelastakaa Lapset ry:n Eväät Elämälle –hankkeeseen ja sen yhdessä aloitettuun mentorointi- ja harrastustukitoimintaan.

Pelastakaa Lapset ry on vuonna 1922 perustettu, poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton kansalaisjärjestö, joka tukee erityisesti vaikeissa oloissa eläviä lapsia ja pyrkii edistämään lapsen oikeuksien toteutumista Suomessa ja maailmalla. Pelastakaa Lapset on osa Save the Children – järjestöä, joka toimii lasten hyväksi yli 120 maassa. Visionamme on maailma, jossa toteutuu jokaisen lapsen oikeus elämään, suojeluun, kehittymiseen ja osallistumiseen. Järjestön tehtävänä on parantaa sitä tapaa, jolla lapsia kohdellaan sekä saada aikaan välittömiä ja pysyviä parannuksia lasten elämään.

Kuva: Pelastakaa Lapset ry

Pelastakaa Lapset ry:n ja L’Oréalin yhteistyö Suomessa alkoi jo vuonna 2009. Tuolloin L’Oréal täytti 100 vuotta ja osana juhlavuotta Pelastakaa Lapset ry ja L’Oréal Finland ideoivat mentorointi- ja harrastustukitoiminnan Eväitä Elämälle –hankkeeseen.

Mentoritoiminta on yläkouluikäisille ja 10. luokkalaisille suunnattua, vertaistukeen perustuvaa, varhaista tukea ja ohjausta oppiaineissa. Toimintaa toteuttavat Pelastakaa Lasten paikallisyhdistykset yhteistyössä koulujen ja mentoreina toimivien nuorten aikuisten kanssa. Mentori on peruskoulun päättänyt, 18–29 -vuotias nuori aikuinen, jolla on halu ja taito kohdata nuoria. Mentorit perehdytetään tehtävään Pelastakaa Lapset ry:n toimesta ja heille maksetaan toiminnasta pieni korvaus."

Kuinka voin auttaa? Voit auttaa tekemällä lahjoituksen, liittymällä jäseneksi tai vapaaehtoiseksi tai osallistumalla esimerkiksi joulukeräykseen.

Suuri kiitos L'Oreal Finlandille lahjoituksesta.

Pahoittelut kun laitan kaksi meikkivoidejuttua peräkkäin, mutta haluan vain nopeasti julistaa ilostukseni seuraavasta asiasta: Lumenen uuden Nordic Girl! -sarjan CC-voide on sama meikkivoide kuin edesmenneen Natural Coden..!

Minähän surin kun luulin yhden viime vuosien parhaimmiksi löydöiksi tituleeraamani Natural Coden CC-voiteen menneen hautaan sarjan myötä. Tämä oli ihan parhaita edullisia tärppituotteja joita rakastin suositella; alle kympillä iho kuin selektiivisellä meikkivoiteella..! Tämä "halpistuubi" on kiistatta ollut viime vuosien eniten käyttämäni nestemäinen meikkivoide.

Kun sitten uuden Nordic Girl! -sarjan tuotteet alkoivat syksyllä hiipiä kauppoihin, ryntäsin tietysti heti katsomaan olisiko Natural Coden CC-ihanuus siirtynyt uuden sarjan riveihin. Luettuani pakkauksesta että Nordic Girlin CC tekee "mattaista jälkeä", totesin, että kyseessä ei varmastikaan ole sama tuote. Natural Coden CC:hän on heleä ja kosteuttavan tuntuinen ja näköinen.

USAn reissusta palatessa kotona odottavien pakettien joukossa oli myös Nordic Girl! -lähetys. Nyt pääsisin vihdoin testaamaan millainen tämän sarjan CC-voide sitten on. Hourglass-huumassani ja muidenkin uusien meikkivoiteiden odotellessa en kyllä ollut rehellisyyden nimissä priorisoimassa Nordic Girliä, olinhan jo todennut ettei se voinut olla sama tuote kuin vanha Natural Code.

Eilen kuitenkin sain kuulla eräältä lukijalta, että Lumenen edustajan mukaan Nordic Girl!in CC-voide on sama kuin Natural Coden.

Tämä tieto vauhditti kummasti Nordic Girlin siirtymistä testauslistan kärkeen, ja tänään saatoin todeta että kyllä näin on, ne ovat sama tuote <3 Incitkin ovat yksi yhteen.

Hämmästyksekseni sain myös huomata, miten huonosti olin vanhan Natural Code CC:n pakkaustekstit lukenut: sielläkin puhutaan mattaisesta jäljestä. Tämä ei tosiaan ollut jäänyt minulle mieleen, sillä jälki on minun ihollani kaikkea muuta kuin mattainen; ihanan heleä ja jopa vähän kostean näköinen. Näin ollen minulle tämä CC-voide on valoaheijastava, ei mattainen.

Lumene calls it matte, I just call it gorgeous ^_^

Nordic Girl Beyoutiful CC-meikkivoide, sävy #3.

Mmmjoo, kämmenselälle levitettynä pinta näyttää ehkä vähän mattaisemmalta kuin kasvoilla. Pinta kuivuu ihan puuteriseksi ja tuntuu satiinisen sileältä koskettaessa, viitaisikohan kuvauksen 'mattaisuus' sitten siihen.... Mutta perinteinen mattameikkivoide tämä ei todellakaan ole, sanoisin kosteuttava ja heleyttävä skin perfector.

Nordic Girl! CC-voiteella on hintaa 8,90€. Halpa voi olla hemmetin hyvää ;)