Tänään matkataan hetkeksi pois tammikuisesta Suomesta.
Saanko esitellä:
Sympaattinen, upea Nisyros.
Kosin eteläpuolella sijaitseva pikkuinen Nisyros on Kosille samaa mitä hurmaava Symi on Rhodokselle; suosittu päiväretkikohde ja monille turisteille tuttu vain sellaisena. Täällä käydään nopeasti katsomassa tulivuoren kraateria ja palataan lounaan jälkeen Kosille.
Kannattaa joskus harkita pidempääkin visiittiä. Yli 40 Kreikan saaren kokemuksella voin sanoa, että Nisyros on yksi Kreikan saarten pieniä jalokiviä.
Vulkaanisella Nisyroksella on maisemat, jollaisia et löydä mistään muualta Kreikasta. Koko saari on itse asiassa tulivuori, keskellään läpimitaltaan 4 km leveä caldera. Calderan sisällä on useita kraatereita, joista suurin ja tunnetuin on 4000 vuotta vanha Stefanos. Nisyroksen tulivuori on edelleen aktiivinen mutta nukkuu, viimeksi se on purkautunut vuonna 1888.
Nisyrokselle pääsee lyhyellä laivakyydillä "isoveli"-Kosilta. Nopealla aluksella matka taittuu alle tunnissa, hitaalla pikkulaivalla kuten Kosin ja Nisyroksen väliä päivittäin seilaavalla Panagia Spilianilla matka kestää kaksi tuntia.
Nisyroksella on runsaat 1000 asukasta ja saarella on neljä kylää: pääkylä Mandraki, kalastajakylä Pali sekä calderan reunalla roikkuva Emporios ja huikean kuvauksellinen Nikia.
Vaikka Nisyros kuuluu Dodekanesian saariryhmään, sen arkkitehtuuri muistuttaa Kykladeja valkoisine, tasakattoisine taloineen ja sinisine ikkunoineen ja ovineen. Saaren arkkitehtuurille tyypillisiä ovat myös kauniit, pienten kivien muodostamilla mosaiikeilla koristellut aukiot.
Pegasus-mosaiikki yhdellä Mandrakin söpöistä aukioista.
Vierailin Nisyroksella viime huhtikuussa, ja löysin hiljaisen, vielä talven jäljiltä nukkuvan saaren. Ennen kuin Kosin päiväretkialukset aloittavat sesonkinsa toukokuussa, saari nukkuu ja useimmat majapaikat ovat kiinni.
Sesongin ulkopuolella Nisyroksella vieraileva Kreikan matkaaja saa nauttia saaren upeista nähtävyyksistä kuten Stefanoksen kraaterista omassa rauhassa, mutta toisaalta palvelut ovat harvassa ja päiväsaikaan ruokapaikkojakin voi olla vaikea löytää.
Pääkylä Mandrakin merenrantaa halaava alue tuo minulle paikoin mieleen miniatyyriversion Mykonoksesta. Kun tuulee, aallot lyövät täällä suoraan rantakadulle ja rakennusten seiniin ihan niinkuin Mykonoksen "Pikku Venetsiassa".
Mandrakin rantakatu päättyy kylän pienelle piilossa sijaitsevalle rannalle, jonne pääsee kallioisen niemen kärjen kiertäviä portaita.
Ensimmäisenä päivänä löysin kylästä kaksi auki olevaa ravintolaa, joista toisesta sai vain lihaa. Toisesta sai muutaman kasvisruoka-annoksen, kuten kuvan briamin (tuttu pöperö monelle Kreikan kävijälle), mutta ei kalaa. Sain kuulla, että kalaa saa huhtikuussa vain Nisyroksen kalastajakylästä Palista.
Hiilihydraattitietoiselle kala-kasvissyöjälle tilanne, jossa ei voi kuin tehdä kompromisseja :)
Näkymä Mandrakin kattojen yli Panagia Spilianin luostarilta.
Luostarin kirkolle vievillä portailla minua vastaan tuli hääseurue. Myöhemmin, viinilasillista rantakadun kahvilassa nauttiessani sain kutsun samaisen pariskunnan hääjuhliin, jonne kaikki kyläläiset ovat tervetulleita. Juhlat jäivät kuitenkin väliin.
Mandraki on varmasti yksi hurmaavimmista Kreikan saarten pää"kaupungeista" joissa olen käynyt.
Autottoman keskustan pikkuiset labyrinttikujat näyttävät ensin toivottomilta suunnistaa, mutta koska kylä on hyvin pieni, ei tarvitse eksyä kuin pari kertaa kunnes kujien logiikka alkaa hahmottua. Sain vaellella täällä aivan yksin. Päivittäisillä kävelyillä vastaan tulevat ihmiset saattoi laskea kahden käden sormilla. Niin kaunista ja rauhallista.
Kreikkalainen ystäväni Marianna ei suotta ole kaikki nämä vuodet sanonut, että aivan varmasti tulen rakastumaan Mandrakiin. <3
Mandrakin tuuliselle rannalle oli huhtikuisena sunnuntaina uskaltautunut lisäkseni yksi henkilö. Minä en sentään heittäytynyt auringonottoon vaan ihailin keväistä kukkaloistoa ja aina niin syvänsinistä merta.
Unikot...! <3
Panagia Spilianin luostari.
Lempikatuni Mandrakissa. Otin ehkä sata kuvaa näiden portaiden joka kulmasta....
Sain kuulla, että Mandrakin rantakatua ei meinaa samaksi paikaksi tunnistaa vain kuukautta myöhemmin, kaikkien ravintoloiden ollessa auki ja kadun täyttyessä niin kreikkalaisista kuin ulkomaalaisista turisteista.
Minä sain seurakseni vain yhden paikallisen valokuvaajan ja muutaman hääjuhlien vieraan. :)
Käydään seuraavaksi saarikierroksella saaren muissa kylissä ja tietysti calderalla.
EMPORIOS
Emporioksen kylä vaikuttaa ensi näkemältä hylätyltä. Autiot rauniotalot luovat aavemaista tunnelmaa, mutta siellä täällä erottaa muutamia kunnostettuja, asuttuja taloja. Emporios on aikoinaan ollut saaren merkittävimpiä asutuskeskuksia, mutta nyt kylän asukasluku on alle 30.
Tutustuin vierailullani mm. ateenalaiseen taidemaalariin, joka oli ostanut yhden kylä rauniotaloista ja oli kunnostamassa sitä taiteilijaretriitiksi.
Klikkaa kuva isommaksi
Emporioksen sijainti on äärimmäisen kuvauksellinen; kylän laelta avatuvat 360 asteen näkymät ympäri saarta. Otin kuvan tulevan taiteilijaretriitin katolta. Ehkä se on jo valmis...? :)
Näissä maisemissa kelpaa maalata, arvaan...
STEFANOS
Kun auto laskeutuu Emporioksen jälkeen alas calderan pohjalle, tuntuu kuin perinteinen Kreikka jäisi taakse ja lipuisi johonkin toiseen maailmaan ja ulottuvuuteen. Ajaessasi calderaa halkovaa tietä aution ja hiljaisen maiseman keskellä vulkaanisten mineraalien värjäämien vuorenrinteiden kohotessa ympärillä olo on melkein aavemainen. Out of this world?
Calderan läpi kulkee yksi tie, joka päätyy Stefanoksen kraaterille.
Kartasta näemme, kuinka laajan alueen saaresta caldera kraatereineen muodostaa.
Klikkaa kuva isommaksi
Huomasin, että tulivuoren erityistä tunnelmaa oli vaikea tallentaa kuviin.
Kraaterin pohjalla kulkiessani minusta tuntui kuin kävelisin suunnilleen eri planeetalla, olin melkein hengästynyt tunnelman ainutlaatuisuudesta.
Maan uumenista kohoava höyry, rei'istä kantautuva vaativa suhina, jalkojen alla tuntuva kuumuus... kävelin tulivuoren päällä...! Ulkomaailmallista tunnetta vahvisti se, ettei kraaterilla ollut ketään muita vierailijoita kuin minä ja kuskini. Kesällä täällä on aamusta iltaan bussilasteittain ihmisiä.
[vimeo 250456391 w=640 h=360]
Nisyros Stefanos Crater from Sanni Karkkipäivä on Vimeo.
Stefanos on yksi maailman suurimmista ja parhaiten säilyneistä hydrotermaalisista kraatereista.
Upea, ainutlaatuinen paikka.
NIKIA
Nikian kylä calderan toisella laidalla tunnetaan Nisyroksen kuvauksellisimpana.
Etenkin pittoreski pääaukio Porta (kuvassa) on saaren kuvatuimpia kohteita. Jälleen, sain aukion itselleni... Tosin, nälkääni en saanut sammutettua sillä yksikään Nikian ravintoloista ei ollut auki. Off-season-matkustuksella on puolensa ja puolensa.
No, sain ainakin ruokaa silmilleni. Nukkekotimaisen pieni ja sievä Porta on todellakin kuvauksellisin aukio jonka olen Kreikassa kohdannut.
Klikkaa kuva isommaksi
Klikkaa kuva isommaksi
.
PALI
Kalastajakylä Pali on Nisyroksen toiseksi suurin kylä Mandrakin jälkeen. Suuntaa tänne mikäli olet merenelävien ystävä; kylästä löydät saaren ainoat kalatavernat.
Jos reippailu kiinnostaa, Paliin pääsee Mandrakista kävellen noin tunnissa.
Myös tulivuorelle pääsee Mandrakista jalkaisin, sinne on useita vaellusreittejä, osa vaativiakin.
Söin Palin rantakadulla (ainoana asiakkaana) Nisyros-reissuni ainoan kalaruoan. Joka katosi nälkäiseen vatsaani niin nopeasti, että en ehtinyt edes ottaa kuvia - poikkeuksellista tälle ruokamatkailijalle ^_^
*
Sympaattisten kylien ja dramaattisten maisemien Nisyros on helmi. Pikkuinen saari palkitsee vierailijansa pysäyttävän upealla luonnolla, toinen toistaan kuvauksellisemmilla taskukokoisilla kylillään ja autenttisella Kreikan saaren tunnelmallaan. Täällä et ehkä saa taksia huhtikuussa, mutta koet aidon pienen kyläyhteisön tunnelman - ja ystävyyden. Minullakin olisi jo ollut kämppä ja osa-aikatyö saarella kahden ja puolen vuorokauden vierailun jälkeen <3
Asema suuren mainstream-turismisaaren naapurina ja Kosin standardipäiväretkikohteena samalla hyödyttää mutta myös harmittaa saarelaisia. He toivoisivat useamman vierailijan jäävän Nisyrokselle pidemmäksi aikaa. "Moni näkee vain kraaterin ja Mandrakin rantakadun lounasravintolan, sitten he palaavat Kosille. He eivät koskaan tutustu Nisyroksen perinteisiin ja kulttuuriin."
Minä jo odotan että pääsen saarelle uudestaan. Tunteeko joku teistäkin samoin? Kuka on käynyt Nisyroksella? :)
.
Kaipaatko vinkkejä Kreikkaan? Tsekkaa Suuri Kreikka-hakemistoni, matkatarinoita ja vinkkejä kymmenistä eri Kreikan kohteista saarittain listattuna. Jos suunnittelet pakettimatkaa Kreikkaan, myös tästä jutusta voi olla hyötyä. :) Kohteet ovat viime kesäkaudelta mutta melkein kaikki samat kohteet ovat matkanjärjestäjien valikoimassa myös tulevana kesänä.
37 comments on “Nisyros - helmi Kosin kainalossa”
Nyt ei pysty katsomaan noin ihania kuvia - matkakuume ja kaukokaipuu tosi pahana... Mutta mihinpä sitä koululaisten äiti yhtäkkiä lähtisi :D Ja työtönkin vielä. Mutta onneksi toiveikas siitä, että ehkä tää elämä muuttuu valoisampaan suuntaan. Ai niin, mikä se oli se Instagram-ammattilainen, josta kerran kirjoitit **alkaa selvittää asiaa ** ;)
Mutta kiitos siis, että jaat matkakertomuksia! Ne on tärkeitä <3
Serkkuni poika Jared jolla on Instassa tili Utah Unique ^_^
https://www.instagram.com/utahunique/
Valoa Tarjan kevääseen toivoen <3
Kiitos! ? pitää tutustua ihan silkasta mielenkiinnosta asiaa kohtaan: kauas on tultu jopa oman työuran alkuajoista, ammattien kirjo on loppumaton! Mitähän sitä itse uskaltaisi keksiä...
Valoa myös sinun kevääseesi, Sanni! ❤
Kiitos :)
'Voisko ihanammin päivän enää alkaa' ..... tältä ainakin tuntui, kun aamukahvia hörppiessäni tämä postaus aukesi ruudulle - aivan mahtava kokonaisuus kaikkine upeine kuvineen :)
Itselleni tulee muisto Nisyrokselta eräältä purjehdusreissulta: Olimme aamupäivällä lähteneet liikkeelle Symiltä ja päivän seilaamisen jälkeen saapuneet illansuussa meltemin jo tyyntyessä Palin satamaan. Laiturista löytyi hyvästä kohtaa rantautumispaikka ja kiinnittäytyminen sujui rutiinilla.... jotain kuitenkin oli meneillään, kun sataman vesi väreili oudosti...
Pian myös huomasimme, että veneen ankkuri oli yllättäen irronnut pohjasta ja jouduimme aloittamaan satamamanööverit alusta... ei onneksi mikään kovin haastava operaatio illan tyvenessä... Toisella yrityksellä ankkuri saatiin pitämään ja siinä vaiheessa laiturillekin oli jo ilmestynyt paikallista väkeä ystävällisesti ottamaan kiinnitysköysiä vastaan ja kysymään 'huomasitteko, että täällä oli maanjäristys?'
Tämä oli meidän aina niin vastuuntuntoiselle 'anchorman'illemme huojentava tieto ja hän totesikin: 'Laskin kyllä ankkurin jo ekallakin kertaa kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, mutta minkäs sille voi jos maanjäristys ravistaa sen irti pohjasta'..... Noh, oli selitys pätevä tai ei, niin ainakin tästä muistimme, että seutu on seismisesti aktiivista aluetta. Sillä kertaa järistys oli onneksi niin pieni, että mitään isompia vahinkoja ei maissakaan näyttänyt syntyneen.
Liekö tämän tapauksen, vaiko vain päivällä porottaneen kuuman auringon ja kasvoille roiskuneen suolaveden vaikutusta se, että läheiseen rantatavernaan saavuttuamme pöytään kannetut jääkylmät aperitiiviouzot ja hetken päästä tarjoillut grillatut kala-annokset maistuivatkin niin poikkeuksellisen herkullisilta? - Olisi todella hauskaa päästä vierailemaan Nisyroksella uudestaan ja viettää siellä myös aiempaa hieman enemmän aikaa :)
Suurkiitokset Sanni tästä hymyn huulille sekä kesäisen auringon tammikuun kaamoksen keskelle tuoneesta postauksestasi :)
Sinun pitäisi Jukka harkita omaa Kreikka-blogia, niin paljon olet Kreikan vesillä kokenut :) Hauskaa saada kuulla aina paloja teidän reissuilta :)
Ole hyvä vain, itsekin haen aurinkoa tunnelmiin, vaikka talvi pakkasineen muuten kelpaa. :) Nyt oli vihdoin Nisyroksen aika, heräsin eilen ja tiesin että tänään haluan kirjoittaa Nisyroksesta :)
Alkoi sen verran tuo Nisyros kutkutella mielessä, että katselin Openseas.gr:stä hieman yhteyksiä Ateenasta: Esim lauantaina 9.6. pääsisi sopivasti Blue Starilla, jolloin perillä olisi aamulla 10.6.
Mikäli perillä haluaisi olla vaikkapa 2-3 päivää, tuli jatkoyhteydestä pieni pähkinä:
Openseas.gr:n mukaan Kosille pääsisi jatkamaan joko jo 11.6 (=liian pian) tai sitten vasta 15.6., joka puolestaan tuntuu ehkä hieman pitkältä ajalta näin pienellä (vaikkakin ihanalla) saarella. Kosilta puolestaan on hyvin jatkoyhteyksiä eteenpäin, joten se olisi hyvä 'vaihtopysäkki'.
Kysymys kokeneemmalta laivareissaajalta: Onko niin, että nuo 'paikallisvuorot' (tyyppiä Panagia Spiliani) eivät näy Openseas sivustolla?? Eli siis käytännössä monien saarten välillä voi liikkua joustavammin, kuin vain Openseas'ta löytyvien aikataulujen puitteissa??
Vaikka paljon olenkin Kreikan saaristossa vuosien varrella liikkunut, niin aina aikaisemmin alla on ollut joko vuokravene (= itse laadittu reititys & aikataulutus :) tai sitten on reissattu lentäen suoraan kohteeseen. Tämän johdosta laivamatkailussa tuolla seudulla olen jokseenkin noviisi :)
Iso kiitos vinkeistäsi :)
Joo, näin on, monet pienet paikalliset "bussilaivat" eivät näy Openseasin sivuilla. Panagia Spiliani kyllä näkyy, ainakin minä löysin Panagia Spiliani -yhteydet kun katsoin aikatauluja nyt tammikuulta. Varustamo on Kateros NE, laivan nimi lukee kreikaksi.
Visi Nisyroksen sivuilta löytyy Panagia Spilianin aikataulu, mutta en tsekannut onko se varmasti ajan tasalla (eli en verrannut Openseasin tietojen kanssa):
http://www.visitnisyros.gr/en/plane-and-boat-tickets/ferry-tickets-timetables#monday
Visit Nisyroksen kautta saa varmasti varmuuden asiaan:
http://www.visitnisyros.gr/en/contact
Toisaalta - Openseas on Kreikan valtion ylläpitämä eli tietojen pitäisi olla niin lähellä luotettavaa kuin mahdollista, ja kun siellä nuo Panagian aikataulut näkyvät niin luottaisin niihin. :)
Voila' - kiitos paljon; niinpä näkyykin nyt kun etsin tammikuulle :)
Kun etsin kesäkuulle niin eipä näykään eli selitys taitaakin olla se, etteivät nuo pienemmät varustamot/ paikallisvuoroja kulkevat laivat ole vielä julkaisseet kesäaikataulujaan ?
Tilanne näyttää samalta 'Doden' (Dodekanisos Seaways) kanssa, joka ajaa Rodos - Samos väliä pysähdellen lähes kaikilla pienemmilläkin saarilla tuon reitin varrella (mm. Leroksella Agia Marinassa, joka on eri puolella saarta kuin pääsatama Lakki) ?
Alkaa näyttää lupaavalta reissun suunnittelu... ?
Eivät aina suuretkaan, GTP:n (Greek Travel Pages) sivuilta näkee mihin saakka tällä hetkellä julkaistut aikataulut ovat voimassa. GTP ei ole käyttöliittymältään yhtä visuaalisesti simppeli ja "helppo" kuin Openseas mutta tarjoaa kaikkein yksityiskohtaisimman informaation Kreikan laivayhteyksistä.
https://www.gtp.gr/RoutesForm.asp
Mä aina teen yleisluontoiset haut Openseasissa ja katson sitten tarkemmat nippelitiedot GTP:stä :) - ja hinnat Danaesta ^_^
Ostin muuten Nordic Girlin CC-voiteen. Olen joskus omistanut myös aiemmassa pakkausmuodossa myydyn vastaavan tuotteen, ja edelleen on tosi ihana. Taitaa nyt syrjäyttää kuivakaksi tekevätn mineraalin ainakin talven ajaksi. : ) En edes muistanut, että tuossa on myös suojakerroin 20. :) Pakkauksessa puhutaan mattapinnasta, mutta mielestäni antaa kyllä heleän lopputuloksen. Tämä uusi pakkaus on paljon mukavamman oloinen kuin se entinen, synkkä mattamusta. Otin vaaleinta sävyä, joka on hieman tumma minulle, mutta ei niin paljon, että se haittaisi.
Sitten vielä yksi vaatekysymys. Nyt on ollut netissä pinnalla se, että fleeceistä irtoaa pesun yhteydessä mikromuovia. Eihän tuo kiva uutinen ole eikä mukava asiakaan. Satuin kuitenkin löytämään joten kuten minulle istuvan ja omantyylisen fleecen, niin ostin sen, vaikka olenkin tietoinen tästä ongelmasta. Kuitenkin monella muulla mittarilla mitattuna elän suhteellisen ympäristöystävällisesti. Onko tuo tieto vaikuttanut sinun fleecenostosuunnitelmiin? Aiotko vielä ostaa jatkossakin? Voi kun kehiteltäisiin joku ei-muoviin pohjautuva, fleecen-tyyppinen kangas! Fleecet kun ovat rentousasteeltaan juuri sentyyppisiä, missä viihdyn: ei liian virallisia vaan söpön rentoja ja lämpimiäkin.
Jep, tätä ihmettelin itsekin, ja juuri se sai minut epäilemään ettei kyseessä ole sama meikkivoide kuin vanha Natural Code. Mutta sitten tajusin, että vanhassakin pakkauksessa puhutaan mattapinnasta, mikä on vielä oudompaa kun kyseessä on selvästi kaikkea muuta kuin mattameikkivoide :)
Fleeceistä - ihan rehellisesti, en ollut tietoinen fleece-vaatteiden mikromuovista ennen viime syksyä. En osaa vielä sanoa vaikuttaako tieto ostokäyttäytymiseeni, tällä hetkellä fleece-huppareita roikkuu jo sen verran kiitettävä määrä kaapissani ettei uusille ole tarvetta lähiaikoina. Pelkäänpä, että mikromuovia löytyy joka tapauksessa runsaasti muistakin käyttämistäni teknisistä urheiluvaatteista, kuten windstopper- ja softshell -materiaalin vaatteista. :/ En tiedä voiko näiden materiaalien ominaisuuksia toteuttaa muilla kuin muoviperäisillä kuiduilla joten lopulta kyse on valinnasta; oma mukavuus luonnossa vs. "luonnon mukavuus".
Nordic Girl jättää tosiaan tosi ihanan pinnan, mutta asioilla käydessäni ja peiliin katsoessani ihan säikähdin, että olenpa yllättäen saanut aika paljon rusketusta. Tuo vaaleinkin sävy on mielestäni siis tosi tumma ihan vaaleimmille suomalaisille.
Joo, kaikki perusurheiluvaatteethan ovat enemmän tai vähemmän muovia merinovillaa lukuunottamatta. Onneksi se on alkanut tehdä tuloaan nyt rytinällä - monessa blogissahan oli joulun aikaan merinovillakerrastokampanjoita. Ja esim. Keli valmistaa ympäristöystävällisiä liikuntavaatteita (tarkemmin ottaen pyöräilyvaatteita).
https://keliclothing.fi/
En tiedä, olenko ymmärtänyt väärin, mutta olen siinä käsityksessä, että fleece olisi kuitenkin pahin mikromuovin lähde. Softshell-materiaalia olevia takkeja en muuten osta, koska kankaan tönkköys tekee sen, etteivät istu minulle, ja ovat usein sellaisia pitkänmallisiakin pahimmoilleen, joten eivät mahdu lantiosta (ilman, että joutuisin ottamaan muuta vartaloa ajatellen liian ison koon). Mutta kyllä minulla tuli tunnontuskia, kun ostin ihan tavallisen jumppapaidan joulun jälkeen urheiluliikkeestä tarpeeseen, kun tiesin, ettei sen ostaminen ole mikään ympäristöteko.
Käytätkö muuten esim. tomaatteja ostaessasi ei-kertakäyttöhedelmäpusseja?
Täällä muuten polttelen aamun hämärissä tuikkua. : ) Rauhallista viikonloppua.
Kyllä, NC:n niukka sävyvalikoima tiputtaa automaattisesti vaaleimmat hipiät pois, BB/CC-voiteissa on alun alkaenkin ollut se ongelma että niissä on vain 2-3 sävyvaihtoehtoa jolloin niistä harvoin löytää sopivaa ihan vaaleimmalle iholle. Ellei sitten käänny aasialaisten BB/CC-voiteiden puoleen. Mutta länkkärimerkkien sävyissä tummuus oli kesto-ongelma silloin kun vielä itse olin töissä kosmetiikkamyyjänä, sävyjä pystyi tarjoamaan vain light/medium-ihoiselle tai vähän tummemmalle. Annoin juuri sisarelleni joululalahjaksi sekä Nordic Girlin että L'Orealin Nude Magiquen CC-voiteet vaaleimmissa sävyissään, eikä sisareni voi niitä käyttää koska ne näyttävät hänen ihollaan ihan ruskeilta :/
Käytän kaupan tavallisia hevi-muovipusseja, tapa, josta täytyisi päästä pian pois. Äiti kertoi joululomalla siirtyneensä kesto-hevipusseihin ja nyt vain ihmettelen, mikä vielä on pidätellyt minua. Ilmeisesti menee vielä hetki aikaa ennenkuin saan tottumuksen murrettua ja muistan kaupassa paremman vaihtoehdon.
Näitä Kreikan-matkailun postauksia on aina kiinnostava lukea, kiitos niistä!
Lähiomaiseni on itse varsinainen Kreikka-fani, ja haluaisi aina matkustaa sinne... asiaan liittyy nykyisin vain monta muttaa. Terveydentila vaatii mukaan apujoukkoja matkatavaroita ym. varten, ja äitini ei jaksa enää yksin kantaa sitä huoltajan vastuuta. Minua toivotaan mukaan, mutta.. suhtaudun ideaan varauksella.
Vaikka Kreikan ilmasto ja kasvisvoittoinen ruokatarjonta miellyttävät, omaa matkakynnystäni sinne suunnalle nostaa yleinen ongelma: hylättyjen eläinten laumat ja kreikkalainen suhtautuminen niihin. Olen usein aikonut kysyä, eikö sinua eläinrakkaana ihmisenä koskaan häiritse se kissojen ja koirien laumat kaduilla ja rannoilla? Varsinkin Kreeta ja Hanian seutu ovat tästä kuuluisia.. paikalliset saattavat sumeilematta hylätä lemmikin kadulle ja jättää sen kuolemaan, usein myös sairastunut lemmikki viedään eläinlääkärin sijaan jonnekin heitteille..
Hanian seudulla sitten monet brittiläiset, pohjoismaalaiset ja saksalaiset vapaaehtoiset yrittävät auttaa näitä kaduilta huonossa kunnossa löytyneitä ja löytää niille koteja (Suomeenkin on tuotu Kreetan löytökoiria..)
Haaste on nimenomaan paikallisessa mentaliteetissa ja julmassa suhtautumisessa eläimiin: ongelma ulottuu viranomaisiin, sillä lainsäädäntöä ei noudateta, tuomioita eläinrääkkäyksestä tulee harvoin, ja poliist ovat usein tokaisseet asiasta valittaville 'No älkää tulko tänne lomalle, jos ei meidän kulttuuri miellytä!'
En ole mikään eläinten oikeuksia ajava fanaatikko, joka haluaa kieltää mm. lihansyönnin, mutta eläinrääkkäystä pidän niin suurena aukkona sivistyksessä, että sen hyväksyminen jossain lomakohteessa vaivaisi suunnattomasti. En osaisi varmaan nauttia Hanian rannoista enkä maisemista, sillä tiedän, että alueella löytyy jatkuvasti kuolemaan jätettyjä kissan/koiranpentueita... Viettäisin varmasti suuren osan lomasta jossain eläinhoitolassa vapaaehtoisena löydökkejä paijaillen.
Asiasta on tehty useita valituksia Hanian pormestarille ja vedottu viranomaisia puhumaan asiasta, antamaan vakavampia tuomioita eläinrääkkäysrikoksista ja muutenkin kouluttamaan paikallisia muuttamaan tapojaan.. mutta, mutta... Välimeren mentaliteetti on syvään juurtunut ja ihmiset eivät yleensä näe tavoissaan mitään väärää. Näin on aina tehty, tehdään jatkossakin...
Uskon omgelman vain pahenevan ja villiintyneiden eläinten aihruttavan vielä pahona häiriöitä Kreikassa. Yleensä ne katukoirat ovat ystävällisiä ja vaarattomia makupalaa kerjääviä hännänheiluttajia, mutta viime vuonna kuului toisenlaisiakin uutisia.. Pohjois-Kreikassa oli tällainen villiintynyt koiralauma raadellut kuoliaaksi ja osittain syönyt brittiläisen naisturistin - joka oli vakiintunut Kreikan-kävijä ja luonnonystävä :(
Surullista, mutta ei yllättävää. Oli vain ajan kysymys, ennen kuin näin radikaali tragedia pääsi käymään..
Tiedän, että eettisenä ja moraalisena ihmisenä olet varmaan asiasta tietoinen, eikä tarkoitukseni ole tällä purkauksella syyllistää ketään Kreikan-matkaajaa - olisi vain kiinnostavaa tietää, miten sen olet itse kokenut ja eikö se ole häirinnyt koskaan matkustusidylliä.
PS. Vielä haluan painottaa, että ymmärrän hyvin senkin, miten nykyisessä taloudellisessa tilanteessa monet paikalliset eivät halua käyttää varojaan lemmikkeihin. En myöskään edellytä, että hauvoille pitäisi syöttää parasta sisäfilettä, kodeissa sen paremmin kuin kaduillakaan. Nyt vain ongelmana on paikallisten saamaton ja piittamaton mentaliteetti, joka ei halua paneutua ratkaisuihin: Hanian seudulla ei olisi mitään vaikeutta järjestää jotain sterilisaatiokampanjaa, jolla jo vähennettäisiin kaduille syntyviä kissa/koirapentueita ja sitä kautta populaatiot pienenisivät luonnostaan. Jos viranomaislla olisi tahtotilaa toteuttaa tuollainen projekti, se varmasti onnistuisi. Nyt vain paikallisilla on kuulemma kummallinen kaksijakoinen suhtautuminen, jonka mukaan eläinten sterilointi on jotenkin 'luonnotonta', mutta niitä saa sitten tappaa vaikka myrkyttämällä ja jättämällä muovisäkkiin sidottuna helteeseen :((
Eräs parin vuoden takainen uutisartikkeli Hanian tilanteesta
http://www.chaniapost.eu/2014/10/05/crete-takes-the-gold-in-animal-cruelty/
Tosi järkyttäviä tietoja nämä. :,( Koirat etenkin niin lähellä sydäntä. Eläimeen kohdistettu väkivalta ja kaltoinkohtelu tuntuu minusta ainakin kaikista pahimmalta.
Laitoinkin sinulle jo meiliä mutta vastaan nyt tähänkin vaikka jo tiedät miksi viipyy :). Halusin kysyä ystäväni Mariannan näkemystä asiaan, minulla kun on vain turistin näkemys enkä itse asiassa ole aiemmin kuullut että Kreikan katueläintilanteen taustalla olisi paikallisten julmuus ja lemmikkien hylkääminen kadulle. Ainakaan en siis ole kuullut siitä ääneen puhuttavan missään.
Kirjoittelen tähän lisää ajatuksiani ja kokemuksiani kun on paremmin aikaa, sillä aihe on todellakin mielenkiintoinen, mutta tänään ei oikein ole ollut otollinen kommenttienvastauspäivä. Halusin myös saada tähän kreikkalaisenkin näkemyksen.
Tällainenkin YLEn uutinen aiheeseen liittyen tuli vastaan: https://yle.fi/uutiset/3-10013681
Sain kreikkalaiselta ystävältäni tähän pitkän ja surullisen vastauksen, ja olen käyttänyt aamupäivää tutustuen aiheeseen eri uutissivustoilla. En voi sanoa muuta kuin että olen todella järkyttynyt ja surullinen. Vaikka ystäväni kirjoitti, että on liioiteltua väittää, että valtaosa kreikkalaisista hylkäisi lemmikkejään tai kykenisi julmuuteen eläimiä kohtaan, hän surukseni (ja myös omaksi häpeäkseen maansa puolesta, näin hän kirjoitti) vahvisti eläinten surkean aseman ja eläinoikeuksien järkyttävän polkemisen Kreikassa. Marianna liitti viestiinsä uutisia joita en pystynyt kuviensa puolesta edes lukemaan vaan jouduin pyytämään miestäni poistamaan kuvaliitteet tai olisin mennyt aivan tolaltani.
Tämä tieto eläinten tilanteesta Kreikassa jättää minut todella hämmentyneeseen, tuomitsevaan ja valtavan surulliseen tilaan. Tuntuu uskomattomalta, että olen käynyt maassa kaikki nämä vuodet saamatta edes vihiä paikallisten asenteesta eläimiä kohtaan tai todistamatta kertaakaan itse eläinten kaltoinkohtelua. Millään vierailullani ei ole tapahtunut mitään minkä pohjalta olisi voinut syntyä keskustelua tai kyseenalaistusta eläinten oikeuksiin liittyen, enkä ole tätä aiemmin lukenut uutisia oman maanikaan mediasta Kreikan eläinjulmuuksista, minkä vuoksi asia on jäänyt minulle selviämättä. Aikamoinen shokki että tällainen epäkohta on kaiken aikaa ollut olemassa rakkaassa matkailumaassani minun siitä tietämättä. Totta kai olen nähnyt Kreikassa paljon katukoiria ja -kissoja, mutta ikinä en ole todistanut niiden kaltoinkohtelua, saati sitten kuolleita eläimiä, päin vastoin, olen kohdannut katueläimiä auttavia vapaaehtoisia, organisaatioita ja paikallisia (mm. kyläkauppoja ja -ravintoloita jotka ruokkivat suunnitellusti katueläimiä ja pitävät niille vettä saatavilla). Henkilökohtaisesti tutuimmaksi on tullut PAWS Paroksella (Paros Animal Welfare Society), jonka toiminta näkyy kaikkialla saarella.
En ole aiemmin edes tullut ajatelleeksi, että katueläimet voivat olla (myös) lemmikin hylkäämisen tulos. Olen ilmeisesti ollut todella naiivi kuvitellessani, että valtaosa katueläimistä on siellä syntyneitä, että ongelma johtuu ennenkaikkea katueläinten lisääntymisestä keskenään. Tietysti aina joku omistaja hylkää lemmikkinsä, sitähän tapahtuu Suomessakin, mutta en ollut tietoinen että Kreikassa sitä tapahtuu niin yleisesti.
Tässä on paljon nieltäväa. :´-( Ja ajateltavaa. Miten suhtautua Kreikkaan tietäen tämän? Maan boikotoiminen ei asiaa auta, mutta suhtautumiseni kreikkalaisiin saa tämän kautta väkisin uuden mausteen. Ehkä PAWS ja muut eläinten asialla olevat, asenteiden muutoksen puolesta työskentelevät paikalliset organisaatiot saavat uuden lahjoittajan. Kreikan eläinten tilanne ei parane vihaamalla. Mutta millä tällaiseen asiaan voi vaikuttaa? :(
Tämä on todellakin ikävä ja paljon tunteita herättävä aihe. Myös Göran Schildt jo aikoinaan pohtiessaan 'jalojen helleenien perintöä' ja nykykreikan (siis sen aikaisen s.o. aikana ennen 2000-lukua) ilmiöitä kiinnitti huomiota siihen, että kreikkalaiset eivät useinkaan ole erityisen eläinrakkaita - havainto, joka pohjoismaalaisesta tuntui hämmentävältä.
Kuitenkin tässä, niin kuin monessa muussakin asiassa, ei pidä yleistää liikaa, eikä koko kansakuntaa ole syytä tuomita tietyillä alueilla esiintyvistä vastenmielisistä ilmiöistä, Olen reilun parinkymmenen vuoden aikana reissannut Kreikassa yli 60:llä saarella ja mantereen puolellakin yli 10:ssä kohteessa ja noiden reissujen havaintojen perusteella eläinsuojelulliset ongelmat kyllä vahvasti keskittyvät alueille, joilla on paljon väestöä. Esim. Kreeta suurena saarena on, kuten NG totesikin, yksi ongelmallinen paikka tästä näkökulmasta. Myös mantereella suurten kaupunkien liepeillä ongelma varmasti on akuutti.
Tilanne saaristossa ja nimenomaan niillä vähemmän kansoitetuilla saarilla on kyllä oman kokemukseni mukaan hyvin erilainen. Tokihan kaikilla saarilla on laumoittain kissoja, mutta se jotenkin kuuluu asiaan/ kulttuuriin, eivätkä nuo kissat erityisen huonosti voivilta näytä. Useat paikalliset, varsinkin tavernat, ruokkivat niitä ja antavat vettä juotavaksi. Villiintyneitä koiralaumoja, tai mitään suurempia laumoja ylipäätään, en ole Kreetaa pienemmillä saarilla nähnyt koskaan ja harvoilla yksikseen juoksevilla koirillakin on lähes aina ollut kaulapanta sekä tuttu 'asemapaikka' jossa se on majaillut ja jostain saanut ruokaa.
Jokainen toki joutuu tekemään omat eettiset valintansa, mutta en todellakaan lähtisi 'boikotoimaan' Kreikkaan, enkä varsinkaan noille pienemmille saarille matkustamista Kreikan tietyillä alueilla vallitsevien alkuperäisessä kommentissa kuvailtujen ongelmien takia.
Ihmiset, jotka noilla monilla pienillä ihanilla saarilla hoitavat asiansa vähintäänkin kohtuullisen hyvin, eivät mitenkään ole syypäitä väkirikkaiden alueiden ongelmiin, eikä heillä ole keinoja noiden ongelmien ratkaisemiseen.
Naapurimaassa Turkissa huono ihmisoikeustilanne on johtanut siihen, että esim. lounais- ja etelärannikon monissa turismista riippuvaisissa pienissä kylissä eletään taloudellisesti todella tiukkoja aikoja matkailijoiden kaikottua.... Nuo ihmiset eivät kuitenkaan millään tapaa ole syyllisiä poliittisen eliitin tekemiin linjanvetoihin, mutta maksavat kuitenkin siitä laskun.
Toivon sydämestäni, että Kreikan pienillä saarilla ei synny vastaavaa tilannetta johtuen ikävistä asioista, jotka tapahtuvat aivan muualla.
Kiitos tästä repliikistä, Jukka. Kaikkien kreikkalaisten tuomitseminen tässä asiassa on tietenkin asiatonta, mutta se, että maan viranomaisten asenne ongelmaan on (ystäväni kertomasta päätellen) kautta linjan välinpitämätön, kertoo omaa tarinaansa. Sain Mariannalta vielä toisen viestin jossa hän kiteytti Kreikan surkean tilanteen; "Asun maassa, joka ei edes kunnioita kansalaisiaan, miksi täällä kunnioitettaisiin eläimiä?" :( :(
Ikävää, että tilanne rävähti tietoisuutesi niin shokeeraavasti :(
Boikotti ei tosiaan ole varmaan mikään oikea ratkaisu, vaan (nyt jo käynnissä oleva) jatkuva tiedottaminen, koulutus ja asioista puhuminen... Maassa on monia eläinystäviä, sekä paikallisia että ulkomaalaisia, jotka pyrkivät muuttamaan asenteita omalla esimerkillään ja jatkuvalla tiedottamiskampanjalla. Uskon, että asenteita saadaan muokatuksi, onhan naistenkin asema saatu muuttumaan muutamien vuosikymmenien takaisesta hyvinkin konservatiivisesta kohti tasa-arvoisempaa.
Olen ymmärtänyt koiralaumojen muodostuvan sekä hylätyistä että villeinä syntyneistä. Osana ongelmaa on ehkä juuri se hyväntahtoisten tavernanpitäjien toiminta, että eläimiä ruokitaan sen verran, että ne pystyvät jatkuvasti lisääntymään ... Jos viranomaiset eivät hyvissä ajoin ryhdy organisoimaan laajaa steriloimiskampanjaa populaatioiden kurissapitämiseksi, uskon lähivuosina tapahtuvan enemmänkin vastaavia tragedioita kuin viime vuonna Pohjois-Kreikassa :( Enemmistö eläimistä on harmittomia, mutta mukana voi aina olla vesikauhuisia tapauksia ja niin villiintyneitä, että ne ovat valmiita käymään ihmisen kimppuun ja raatelemaan...
Toivottavasti kreikkalaiset viranomaiset heräävät ja alkavat toimiin, ennen kuin elämistä tulee suurempi tauti- ja häiriöriesa. Niitten kärsimys tietenkin on myös todellista.
Samaa toivon minäkin.
Oikeasti - on vain niin hämmentävää kuinka saman "lähikulttuurin" eli eurooppalaisenkin sisällä voi olla joissain asioissa niin valtavan suuret suhtautumiserot. Kreikkaakin on kuitenkin pidetty sivistysvaltiona (no, ehkä talouskriisi on verottanut tätä käsitystä), ja on jotenkin vain niin käsittämätöntä että Euroopan sivistysvaltioiden sisällä voidaan eläimiin suhtautua näin räikeän erilaisesti. Eläinrääkkääjiä löytyy Suomestakin mutta he ovat kuitenkin poikkeusyksilöitä ja eläinten kaltoinkohtelua pidetään täällä syvästi paheksuttavana ja herranjestas VÄÄRÄNÄ, pitäisihän nyt oikeudentajunkin sanoa se (kaikissa kulttuureissa käsittääkseni kuitenkin elämää arvostetaan) ja meillä eläinten kaltoinkohtelusta rangaistaan. On vaikea ymmärtää, että samalla mantereella on myös maita, joissa suhtaudutaan eri lailla. Olen jäänyt miettimään, että onko näillä katukoirien myrkyttäjillä omia lemmikkejä, ja heidän julmuutensa kohdistuu selektiivisesti tiettyihin koiriin, vai vihaavatko he kaikkia eläimiä tai koiria ylipäänsä? Niin käsittämätöntä. :'-(
Kävin Kreikassa touko-kesäkuussa 2016 ja olin useita päiviä saarella nimeltä Milos. Se oli minulle muuten täydellinen kohde, mutta en ole missään ikinä nähnyt niin paljon niin huonokuntoisia kissoja. :( Reissusta tulikin osin kissanpelastusreissu, kun tutustuin muutamiin paikallisiin, jotka koettivat hoitaa kaduilla vaeltavia eläimiä parhaansa mukaan. Surkeimpina tapauksina jäivät mieleen kaksi katukissaa, joilla ihosyöpä oli turmellut kasvot. Toisen niistä vein itse vapaaehtoisen paikallisen avustuksella eläinlääkäriin, kun tarve oli niin täysin ilmiselvä. Toista eläinlääkäri lupasi käydä katsomassa itse. Viimeisenä iltana löysin myös autontien varteen hylätyn kissanpennun, jolle onneksi oli valmiina ruoat ja mökki vapaaehtoisten luona. Pentujen kanssa pitää vaan olla ennen koskemista aivan varma siitä, että pentu on nimenomaan hylätty eikä emo vain ole jossakin vähän kauempana saalistamassa sille ruokaa. Tämä pieni oli vaarallisessa paikassa aivan autojen vieressä ja ilmiselvästi kuljetettu siihen muualta.
Turistina voi auttaa esimerkiksi tukemalla rahallisesti erilaisia eläinten sterilisointiohjelmia ja muuta eläinsuojelutoimintaa - näissä vain täytyy olla todella tarkkana siitä, että raha menee oikeasti siihen tarkoitukseen mihin sitä kerätäänkin. Paikan päällä voi auttaa myös osallistumalla eläinten hoitoon sekä maksamalla lääkkeitä ja ruokaa. Esimerkiksi eläimen lopettaminen voi olla paikallisille niin kallis paukku, ettei siihen ole rahaa, vaikka eläin ilmiselvästi kärsisi vailla toivoa paranemisesta. Ennen kuin kissoihin koskee, kannattaa tietysti olla tietoinen siitä, mitä tekee. Esimerkiksi kissaflunssa voi levitä ihmisen vaatteidenkin välityksellä. Paikallishallinnolle voi laittaa viestiä siitä, että eläinten kohtelu on ilmiselvä epäkohta ja vaikuttaa turistien asenteisiin ja haluun edes matkustaa Kreikkaan.
Seuraavalla reissulla olen ajatellut tekeväni osan lomasta vapaaehtoistyötä. Katson myös lomakohteeni aika tarkkaan. Kreikka oli muuten aivan ihana kohde, ja harmittaa, että tällainen juttu on siellä niin rempallaan. :( Sterilointikampanjat ovat oikeastaan ainoa keino hoitaa itse ongelmaa eikä sen seurauksia.
Nisyroksesta olin tulossa alun perin kommentoimaan, mutta oli pakko avautua tästä eläinaiheesta myös, kun sitä olen paljon miettinyt. Nisyros näyttää kyllä todella ihanalta, ja matkakuume iski taas näitä kuvia katsoessa ja kuvailuja lukiessa. Nuo pienet kylät valkoisine taloineen, oih! Innostuin Kreikasta aikoinaan osin juuri Karkkipäivän postausten myötä, näistä on ollut paljon iloa ja hyötyä. Sain sinulta Sanni myös hienoja neuvoja pari vuotta sitten, kun mietin, minne matkustaisin. Kiitos muutenkin hienosta blogista, täällä on hyvä tunnelma! :)
Turistisesongin ulkopuolella reissaaminen sopii mullekin parhaiten, koska en paljoa jaksa tungoksessa olla. Myös ihan sesongin alku voi olla hyvä vaihtoehto. Ainakin Miloksella oli mukavaa, kun oli jonkin verran ihmisiä jo ja siksi myös palveluita tarjolla, mutta joka paikassa sai kulkea ilman ryysistä. Kirjoitan kulttuuriblogia, mutta välillä naputtelen sinne myös matka-aiheisia postauksia. Miloksesta olen kirjoittanut täällä: https://kulttuurikuuri.fi/2016/07/15/kulttuurikuuri-matkustaa-tarunomaisen-kaunis-milos-katso-kuvat/
Tulipa taas surullinen olo Miloksen kissoista lukiessa :'-( Pikku-raukat.
Juuri varasin oman seuraavan Kreikan reissuni ja mietin, miten eri lailla tulen nyt suhtautumaan ympäristöön siellä - tarkkailen eläimiä ihan eri tavalla kuin aiemmin. Se on selvää että tuen paikallisia eläinsuojelujärjestöjä. Tuollainen pelkästään eläinsuojelulliseen vapaaehtoistyöhön pohjautuva Kreikan reissu voisi sekin olla tulevaisuudessa mahdollinen.
Luin Milos ja Ateena -postauksesi ja lämmin ailahdus kävi rinnassa kun katselin kuvia tutuista paikoista. Ja Miloksella täytyy joskus käydä vaeltamassa Profitis Ilias -vuorelle ja yöpyä siellä huipulla kirkon ylläpitämissä tiloissa joista kerroit. Kuulosti mahtavalta :) Mistä huipulle vievä polku alkaa? Tarkoitan mistä kylästä, tarkka sijainti löytyy tietysti vasta paikan päällä :)
Oi, ihana kuulla, että Kreikka-postauksiin on pian tulossa taas jatkoa! Ihastuin Ateenaan niin palavasti, että sinne on pian päästävä takaisin. Myös saarien koluaminen kiinnostaa yhä, ja siihen saa tosi kivasti vinkkejä Karkkipäivästä. :)
Mukava myös kuulla, että kuvista tuli lämmin ailahdus. Mulle kävi itse asiassa niin, että kävelin eka polun aloituskohdan ohi ja päädyin omille teilleni. Se oli aika huono idea, koska maasto oli paikoin tosi vaikeakulkuista. Itse polullakin on hyvä olla muuta kuin sandaalit jalassa. Pähkäilyn ja haahuilun päätteeksi selvisin kuitenkin ylös asti, enkä koko reissulla nähnyt siis yhtään ihmistä, pelkkiä vuohia vain.
Profitis Ilias on saaren vähemmän asutetulla puolella, eikä siinä lähellä taida olla kyliä. Itse jätin vuokra-autoni yhdelle tienlevennykselle lähelle polun alkupaikkaa. Helpointa saattaa olla se, että menee autotietä pitkin ylös vuoren huipulle ja reippailee sieltä sitten polkua alas. Alaspäin polku oli ainakin 1,5 vuotta sitten helpommin hahmotettavissa kuin ylös. Se oli merkitty lähinnä kivikasoilla, joten tarkkana saa olla. Veikkaan, että viihtyisit kyllä siellä, kun luonnon keskellä tykkäät kulkea. :) Samalla kantsii käydä tsekkaamassa tuo hylätty kaivos, josta myös kerroin. Jos uskaltaa, mönkijällä taitaa olla näppärämpi liikkua kuin autolla. Itse en ole ikinä mitään mopoa tai vastaavaa ajanut, enkä uskaltanut kylien kapeilla kaduilla ja mutkaisilla vuoristoteillä ruveta ensi kertaa mönkkärikuskiksi.
Miloksella helppo tapa auttaa voi olla sekin, että ostaa suoraan paikallisille vapaaehtoisille kissanruokaa tai tarvittavia lääkkeitä. Mitenkään järjestäytynyttä tuo toiminta ei ollut pari vuotta sitten, kun yksi yhdistys oli lopettanut toimintansa, mutta paikalliset kyllä tuntevat toisensa. Heidän yhteystietojaan sain eläinlääkäriltä. Yhden pariskunnan luona olin tosi usein, kun he sattuivat asumaan ihan domatiani lähellä. Toivotaan, että nyt kisujenkin tilanne on Miloksella parempaan päin, kun ihmisillä tuntuisi siellä olevan hyvä olla.
Kiitos tästä vinkistä, tätä voi varmasti soveltaa muillakin saarilla. :)
Minun liikkumistani Kreikan saarilla haittaa muuten reippaasti se, että en autoile. Minulla on ajokortti, mutta en ole ajanut niin moneen vuoteen että pidän itseäni käytännössä kortittomana, enkä ikinä uskaltaisi ajaa ulkomailla. Mönkijän uskaltauduin kerran vuokraamaan (Zakynthoksella) ja se jäi kyllä viimeiseksi kerraksi... Pelotti niin että ajoin lopulta vain kahta kymppiä ja raivostutin luonnollisestikin kaikki muut liikenteessä olijat... ^_^
Olen useammin kuin kerran harmitellut sitä, kuinka paljon missaan Kreikassa (tai millä tahansa matkalla) kun en voi vuokrata autoa. Moniin paikkoihin oma menopeli on ainoa mahdollinen kulkuneuvo. :/ Jos siis aikoisin tuonne Profitis Iliaksen reitille Miloksella, minun pitäisi ottaa taksi....
Tästä matkapostauksesta muistui mieleen pieni pyyntö: olisikohan mahdollista alkaa liittää matkapostausten tageihin jatkossa ”matkalla” lisäksi myös maa jota kyseinen postaus käsittelee? :)
Yritin viime vuoden puolella etsiä blogista jotain meikkivinkkiä josta muistin että olit maininnut siitä ollessasi Amerikassa, mutta en muistanut kaupunkia tarkemmin. En kuitenkaan löytänyt sitä silloin, koska en jaksanut kahlata läpi kaikkia ”matkalla” postauksia ja sivun haku ei tuntunut tuovan oikein tuloksia kun yritin etsiä Amerikka-aiheisilla hakusanoilla. Reissaat kuitenkin niin monessa paikassa niin olisi kiva jos löytäisi eri maita käsittelevät jutut helpommin :)
Täytyy harkita :) Oikeastaan - miksipä ei ^_^ Voisin lisätä omat tagit ainakin niihin maihin joista olen kirjoittanut useampia postauksia. Kreikka-jutut löytyvätkin jo yhteenniputettuina.
Tätä postausta olikin jo odotettu. Kiitos tästä. Itselläni vain 9.6.2013 päiväretki Kosilta. Silloin oli jo useita tavernoita auki. Kreikan kukkiva kevät on kuitenkin ihanampi aika seikkailla. Tuo Palin rantakylä näyttää todella mukavalta.
https://lentely06jahuhtikuu12.kuvat.fi/kuvat/Nissyros+2013/
Oh, ihania kuvia Merja...! Olipa mukavaa päästä "vierailemaan" kesäisellä Nisyroksella, jännä miten erilainen valo onkaan kesäkuussa...! Niissä näkyy kesän lämpö. :) Kiitos näistä.
hei!
Olen ihan hurahtanut tähän Kreikka blogiin,joten kiitos siitä sinulle! Olemme mieheni kanssa haaveilleet jo useamman vuoden Kreikan saarihyppelystä ja keränneet rohkeutta toteuttaa tämä haave! No nyt olemme päättäneet ryhtyä toimeen ja suunnitelmissa on lähteä reissuun alkusyksystä(elokuun loppu ) tai syyskuu. Tarkoitus olisi lentää mahdollisesti Ateenaan ja sieltä lautalla jolekkin parille eri saarelle. Kysyisinkin vieläkö kannattaa odottaa lentolippujen kanssa vai laskeeko syyskuun lentohinnat vielä. Jostain luin,että l entolippujen hinnat olisi halvimmilaan n. 2kuukautta ennen matkaa, pitäneekö paikkansa?
Moi! Ainakin Norwegianin lentohinnat vaikuttaisivat nousevan kysynnän mukaan, esimerkiksi viime syksynä huomasi selvästi että (kylmää Suomen kesää seurannut) tavallista suurempi Kreikan lentojen kysyntä vaikutti Norskin hintakehitykseen ja hinnat nousivat kesän jälkeen tosi nopeasti. Joinain syksyinä olen ostanut lentoni niinkin myöhään kuin 2-3 viikkoa ennen matkaan lähtöä ja olen silti saanut lipun vielä 80-90 eurolla, mutta viime syksynä ei ollut mitään mahkuja.
Antaisinkin siis tällaisen neuvon: Norwegianin edullisimmat liput Helsingistä Ateenaan maksavat 59,99, ainakaan sitä halvemmalla en ole koskaan nähnyt, joten jos nyt näette tuon hintaluokan lippuja syksylle niin kannattaa varata. Yleensä syyskuun edullisimmat liput ovat kuitenkin 79-89 euron luokkaa. Jos hinnat nyt ovat noissa numeroissa, ei ole odotettavissa että ne siitä hirveästi laskevat.
Ihanainen siistitty Nisyrokseni. Se saari sai sydämeni jo 20 vuotta sitten, kun siellä viikon verran toukokuussa olimme. Kylät ja ihmiset ihania! Oli yksi taksi, yksi bussi kraateriturismiin ja Patrician matkatoimisto. Ei kukkinut, eikä vihertänyt, mutta perhoset ja linnut olivat ihanan värikkäitä ja vaellukset vuorille upeita. Vuorikylissä ja Palissa vähän asukkaita ja kylät hylätyn oloisia. Mandraki valkaistiin joka vuosi, se oli talonomistajan kunnia-asia ja tarpeen, kun katuvaloja ei ollut. Rahaa kotiin lähettivät Amerikkaan muuttaneet . Vieläkö Yalin saari on olemassa? Silloin sitä kaivettiin ja lastattiin laivaan 24 h vuorokaudessa. Oi, voi, pitäidikö palata. Monesti vaan ympäristö on jo liian viimeistelty ja turistijoukon talloma ( itehän sitä ei koskaan ole se turisti ???)
Oi, Nisyros 20 vuotta sitten..! Minulla on niin kaukaista kokemusta vain Korfusta, Ateenasta, Thassokselta ja Haniasta.
Yalin saari on olemassa, siellä kaivetaan (edelleen?) hohkakiveä. Koko saari näyttää olevan yhtä kaivausta.