Lempiravintolani Kuopiossa on muuttunut yhä vain paremmaksi. :)
Suosikkiruokapaikkani titteliä pitänyt, kauppahallin kivijalkaan pesänsä tehnyt tunnelmallinen Rustik muutti varoittamatta konseptinsa täysin, ja tyrmistyin, kun toissa syksynä törmäsin tutun ravintolan ovella pihvintäyteiseen menuun. Lihaa, kalaa ja kasvisruokia savolaissävyillä tarjoillut ihana Rustik oli kääntänyt takkinsa ja muuttunut pihvipaikaksi, kala-kasvissyöjä sai kääntyä ovelta. Erikoinen suunnanmuutos kasvisruokatrendin vallitessa. Lihakonsepti ei ilmeisesti kelvannut kuopiolaisillekaan, sillä viime keväänä paikka laitettiin uuteen uskoon ja avautui toukokuussa uudella nimellä Hurma. Nyt menu pursuaa kasvispainotteista ruokaa ja Savon sijaan makumaailmaa on haettu niin Aasiasta, Välimereltä kuin Pohjois-Afrikasta.
Minä rakastan hyvää kasvisruokaa ja esittelen mielelläni kasvisruokaan panostavia paikkoja, nyt valokeilan ansaitsee Hurma.
Vaikka ruoka on hyvää, parasta Hurmassa on miljöö. Tämän tunnelmallisempaa ravintolaa ei Kuopiosta löydy ja Kauppahallin "kellarin" uudistettu look vihreine plyysisohvineen, intiimeine nurkkauksineen ja ihastuttavine kattovalaisimineen uppoaa meikäläiseen vielä Rustikiakin paremmin.
Toinen kuopiolainen holvikaaristaan tunnettu ravintola Musta Lammas tulee lähelle hämyisen romanttisessa tunnelmassaan, mutta arkisempi Hurma voittaa ilman muuta hinnoillaan, keskeisellä sijainnillaan ja "drop-in"-ystävällisyydellään. Viikonloppuisin tiilimuurattujen holvikaarien alla pyörittää DJ levyjään.
Kokoonnuimme eilen Hurmassa kouluaikojeni tyttökaveriporukalla. Milin lautasella dukkahilla maustettua porkkanaa, marinoitua lehtikaalia, tofua ja passionjogurttia, ja lankulla kanaa korealaisittain kimchillä, yuzu-kastikkeella ja Som Tam -salaatilla ryyditettynä.
Hurman ruokalistalla ei ole erikseen alku- ja pääruokia vaan koon voi päätellä hinnasta; alle kympin annokset ovat pienempiä, yli kympin suurempia. Annokset on suunniteltu jaettaviksi. Isompi nälkä ei lähde yli kympin annoksella yksinään, vaan suositus on tilata esimerkiksi kolme pienempää annosta per naama tai yksi isompi ja yksi pienempi, jos meinaa nälän sammuttaa.
Tykkään kovasti konseptista jossa annokset on ideoitu jaettaviksi, mutta jos jotain noottia täytyy muuten niin ihanalle Hurmalle antaa, niin osa annoksista saisi olla selvästi reilumman kokoisia jos ne todella haluaa jakaa. Olen käynyt Hurmassa kolmesti eri seuruekokoonpanoilla ja melkein koko menu on tullut tutuksi. Esimerkiksi paahdettu lohi & avokado -lautasesta ei riitä maistettavaa kuin kahdelle, ja pikkuisesta kampasimpukka-annoksesta ei mielellään jaa kenellekään :D Myös kuha-annos todettiin pienen puoleiseksi, vaikka se hintansa puolesta on menun arvokkaimpia.
Helsingissä Tomi Björckin samalla konseptilla toimivissa ravintoloissa syöneenä osaan sanoa, että niiden lautasissa ainakin riittää mukavasti jaettavaa.
Marokko Madness on lempiannokseni Hurman listalla. Annos yhdistää suosikkikasviksiani munakoisoa ja kukkakaalia asiallisella tofu-proteiiniosuudella, eli tässä annoksessa on kunnolliseksi kasvispääruoaksi hyväksymäni kokoonpano ^_^ Vain riisin jätän pois tältä lautaselta.
Annoksen virallinen kuvaus: "grillattua harissalla maustettua munakoisoa, Hurman paahdettua kukkakaalia, marinoitua tofua, hummusta, sahramiriisiä ja yrttijogurttia". Namm! Annoksen saa myös vegaanisena, kuten kaikki Hurman kasvisruoat.
Dukkahilla maustettu porkkana-lehtikaaliannos on kookkaimpia alle kympin annoksista, ja tästä riittää jaettavaksikin. Älyttömän herkullinen ja kekseliäs passionhedelmä-jogurttikastike tosin saattaa aiheuttaa halun kaapia kaikki itselleen - raikkaassa kastikkeessa ihastuttavat passionhedelmän kirpeys ja suussa poksuvat siemenet. Lautaselta löytyy myös kiitettävän kokoisia tofukuutioita.
Muita menun helmiä ovat Eggplant, Tomato & Quinoa (paahdettua munakoisoa ja kirsikkatomaatteja, romesco-pyrettä ja yrttikvinoaa) sekä lihansyöjien kovasti kehuma Hurma's Chicken Fest (rapeaksi paistettua tonkatsu-kanaa, yuzu-kastiketta, Hurman kimchiä, Som Tam -salaattia ja Korean bbq-kastiketta).
Ja kyllä - täällä osataan valmistaa suussa sulavaa munakoisoa! Siitä erityismaininta <3 :)
Hurman menu vaihtuu tammi-helmikuun taitteessa, ja uusi lista on kuulema jopa nykyistä kasvistentäyteisempi. ? Täytyy tulla pian taas syömään :)
Nyt koitti Vintner's Daughterin aika. Uusi vuosi avautuu karsimalla ihonhoito pariksi viikoksi minimiin lähtiessäni nyt vihdoin testaamaan viime kesänä ostamaani, elämäni kalleinta yksittäistä ihonhoitotuotetta: amerikkalaista Vintner's Daughter Active Botanical -öljyseerumia.
Vaatimattoman näköisellä pullolla on hintaa 200 euroa. Minua kiinnosti kokeilla ihonhoitoa sellaisesta hintaluokasta, josta en normaalisti koskaan maksaisi. Saako kuuluisalla ihme-eliksiirillä merkittävästi hehkeämmän ihon? Mitä tämän sekoituksen ylivertaisen laadukkaiksi mainostetut öljyt tekevät ihollani jota 30 euron pullon öljyt eivät tee? Kiinnostavaa. Näenkö mitään eroa?
Kokeilu on siirtynyt ja siirtynyt, sillä kesäaikaan en kokenut mielekkäänä hoitaa ihoa pelkällä öljyllä kun iho on tasapainoisimmillaan ja vähiten kuiva muutenkin. Syksystä saakka olen puolestani kietoutunut aasialaisen ihonhoitorutiinin monituotteiseen, kerrostavaan tyyliin, ja on ollut vaikea löytää sopivaa rakoa omistautua vain yhdelle öljylle. Nyt se hetki on luontevasti tässä. Sain juuri loppuun korealaisen Whamisan testijakson ja huomioni kohdistuu seuraavaksi kahdeksi viikoksi vain Vintner's Daughteriin.
Vintner's-"tuhkimoöljycocktail" korvaa seerumit, tiivisteet ja hoitovoiteet ja sitä kuuluu ihanteellisesti käyttää vain yksinään. Jos haluaisin oikein perusteellisesti havainnoida tuotteen aikaansaamia vaikutuksia ihollani, minun tulisi käyttää sitä kuukausi tai mieluusti ylikin, sillä iho uusiutuu noin 28 päivässä. Katsotaan mikä on fiilis kahden viikon päästä, tekeekö mieli jatkaa "yhden purkin naisena" olemista :)
Kosmetiikkafriikille tällaisessa kokeilussa tylsää on eksklusiivisuus ja luopuminen muiden hoitotuotteiden käytöstä näin pitkäksi aikaa. "Vaaranahan" tässä saattaisi myös olla se, että ihme-eliksiiri tekee iholleni sellaisia taikoja etten kokeilujakson jälkeen haluakaan palata muihin tuotteisiin - ja se olisi vähän hankala tilanne kauneusblogia ja tuotearvosteluja kirjoittavalle. ^_^
Kuva: Vintner's Daughter
En ole avannut pulloa ja testannut pisaraakaan ennen eilistä, sillä en halunnut tuotteen vähäisimmässäkään määrin hapettuvan ennenkuin pääsen omistautumaan sen testaukselle. Tuotetta neuvotaan käytettävän kerralla 6-8 tippaa (!! todella paljon ollakseen seerumi !!), ja tipat lämmitetään kämmenten välissä ennenkuin ne viedään iholle painelutekniikalla. Painelua suoritetaan vähintään 30 sekunnin ajan.
Ensikokemus: seerumi on todella, todella voimakkaan tuoksuinen ja öljykoostumukseltaan rasvaisen tuntuinen.
Odotin jännityksellä, olisiko Vintner's Daughter kuivaöljytyyppinen vai täyteläinen, ja melkein harmikseni koostumus osoittautui jälkimmäiseksi. Levitin kasvoille korkeintaan 4 tippaa (hah, vastustin ohjeita heti alkuun...! :D), eikä öljy imeytynyt millään vaikka ollaan tammikuussa ja iho on pakkasviikkojen purema. Jouduin painelemaan loput öljyt kasvopaperiin sillä en vain voi sietää rasvaisen kiiltävää tunnetta ja näkyä ihollani.
Kun ylimääräinen öljy oli imeytetty pois, kasvot tuntuivat oikein mukavilta ja iho pehmeän sileältä. Joskin olin kokevinani pehmeän pinnan alla pientä kiristelyä veden puutteesta johtuen. Pelkkiin öljyihin pohjautuvien hoitotuotteiden ongelmanahan on veden puute; terve iho tarvitsee sekä kosteutta veden muodossa että rasvaa lipidien muodossa. Siksi suhtaudun aina erityisellä kyseenalaistuksella pelkällä öljyllä suoritettuun ihonhoitoon. Tosin; Vintner's Daughterin alla saa käyttää kasvovettä: ohjeissa seerumi neuvotaan levittämään "after cleansing and toning". Taidan soveltaa tätä jatkossa niin, että levitän VD'n iholle sen ollessa vielä kasvovedestä kostea, jolloin saan toivon mukaan lukittua ihoon myös hieman vettä.
Tänä aamuna herätessä iho näytti oikein hyvältä; tasaisen väriseltä, ei-yhtään-kiiltelevältä ja ihohuokoset olivat supussa. Voin kertoa, että näky oli ihan toinen toissapäivän aamuna, kun olin edellisenä iltana laittanut kasvoille korealaisen kollageeni- ja adenosiinipitoisen kangasnaamion. Naamion jäljiltä iho heräsi aamulla huokoset ammottaen, posket kirjavilla läikillä ja nenänpielet punoittaen. Kokonaisuuden viimeisteli muutama punoittava, patiksi kohonnut ihohuokostukkeuma. Olin jälleen kerran vastustanut halua pyyhkiä pois naamion iholle jättämä, imeytymättömän seerumin muodostama tahmea kalvo. Kun se kuuluu taputella ihoon, ei pyyhkiä pois. Ja olen yrittänyt toteuttaa tätä aasialaista "moisturebombing"-lähestymistä.
Joo. Välillä voi vain ihmetellä miksi sitä yrittää pitää kiinni jostain vain "kun tuhannet muut ovat siitä niin innoissaan". Eiköhän minun ja "märkärättinaamoiden" yhteensoveltuvuus ole jo käynyt selväksi :) Vain koska kangasnaamiot ovat mieletön hitti, ei tee niistä toimivia jokaisen iholla.
Palaan Vintner's Daughteriin kuun puolessa välissä ja tämän viikon lopulla saatte lukea kokemuksiani korealaisesta Whamisasta.
Mitä vuodesta jäi käteen? Lyhemmät hiukset, kaksoispuhdistus, ensimmäinen vierailuni Aasiaan, Chris Cornellin poismeno. Paljon mietiskelyä omaan elämään, elämäntapoihin ja prioriteetteihin liittyen. Mieheni saavutti muutamankin virstaanpylvään elämässään, joista iloitsin.
Tämä vuosi oli jälleen täynnä fantastisen kiinnostavia, kauniita ja inspiroivia asioita, mutta samalla mukana on kulkenut melankolian vire, jonka kehitys jää uuden vuoden tehtäväksi.
"Hiusgate". Muistan kuinka joinain öinä oli vaikea nukahtaa kun kommentit pyörivät mielessä ja tuntui, etten pysty millään puolustautumaan "hyökkäystä" vastaan. Mietin, mitä *elvettiä olin mennyt kirjoittamaan ja alkuun oli todella vaikea ymmärtää kohua. Hiusakatemia-vierailuni on varmaan eniten keskustelua aikaansaanut postaukseni tissi-postauksen jälkeen - ja lopulta keskustelu oli oikeasti myös tosi virkistävää ja silmiä avaavaa.
Rovaniemi vs. Las Vegas -juttukin nostatti kommenttilaatikossa tunteita kunnioittavasti, ja postaustani linkitettiin monissa paikallislehdissä. Osalla kiihkeästi kommentoineilla, arvatenkin paikallislehtien nettisivuilta blogiini päätyneillä, meni jutun ydinpointti koreasti ohi.
Pohdin fiiliksiäni bloggauksesta elämäntapana ja työnä. Ajatukset ovat siivittäneet koko vuotta ja ilokseni olen kyennyt keventämään joitain bloggaukseen liittyviä prosessejani.
Olen hidastanut tahtia ja tavoitteena on hidastaa edelleen tulevana vuonna. Blogi on intohimoni, elämäntapani - myös addiktioni. Viimeisimmän hallitsevaa vaikutusta haluan edelleen vähentää. Rakastan bloggausta mutta rakastan myös monia muita asioita joille haluan tilaa elämässäni. Vietän liikaa aikaa tietokoneella ja somessa ja se ei tee minulle hyvää; balanssin säilytys blogin ja muun elämän välillä on yksi keskeisiä ongelmia arjessani.
Kävin talven ja kevään aikana myös Optimal Performancen valmennuksessa ja tein vertailun sen ja FitFarmin välillä. Kummallakin oli puolensa.
Yksi vuoden parhaita muistoja ja kohokohtia oli reissu Posion Korouomalle. Viikonloppu kauniin talvisen luonnon keskellä vailla sähköä, kännyköitä ja tietotekniikkaa.
Muistot kodan kaminan ääreltä lämmittävät vielä pitkään.
Maaliskuussa kirjoitin yhden koko vuoden luetuimmista postauksista; hampaanvalkaisua hiilellä.
Hiilivalkaisu lienee nyt niin trendikästä että Google tuo jengiä tähän postaukseen, samaa totesi myös toinen aiheesta kirjoittanut kauneusbloggaaja.
Vietin kuukauden Kreikassa.
Kävin ensimmäistä kertaa joogaretriitissä, koin perinteisen kreikkalaisen pääsiäisen Paroksella, tutustuin erikoiseen "poppamieheen" Patmoksella ja vierailin ihastuttavalla, vulkaanisella Nisyroksella - josta en koskaan ehtinyt kirjoittaa suunnittelemaani pitkää juttua. Jäi harmittamaan. Ehkä jonain päivänä.
Minua haastateltiin verkkolehteen My Little Pony -harrastuksestani ja rohkaistuin leikkaamaan hiukseni "lyhyiksi". Havahduin tätä kirjoittaessani siihen, etten ole pätkäissyt niitä kertaakaan toukokuun jälkeen. Hiukset eivät enää olekaan niin lyhyet ja latvat alkavat hapertua. Mystinen lovi ei kuitenkaan (vielä) ole palannut näkyviin. Voi olla, että tämä pituus ja sakset ovat lopulta ainoa keino pitää se poissa.
Toukokuun suru-uutinen oli Chris Cornellin siirtyminen ajasta ikuisuuteen.
Pidin blogissa Lidl-teemaviikon jonka tähtituotteeksi kohosi Q10 Anti-Wrinkle -silmänympärysvoide.
Testasin anti-age-vaikutteista kollageenijauhetta ja olin havaitsevinani jotain myönteisiä tuloksia, ainakin itse kokeilu oli kiinnostava.
Juhannuksena keskityttiin jälleen hyviin ruokiin.
Kohtasin luonnonkosmetiikan tähänastisen parhaan ripsivärin ja pohdin kuinka moni ajelee käsikarvojaan. (Minä en.)
Hoitokoirat Totti ja Viivi ilahduttivat läsnäolollaan ja uppouduin tutustumaan Avonin meikkeihin hauskan yhteistyöprojektin merkeissä. Kuun lopussa pääsin jälleen vuoristoiseen satumaahani. Schynige Platten huikea maisemavaellusreitti jäi muistoihin Korouoman ohella vuoden upeimpana luontoelämyksenä. Kyllä maailma on kaunis.
Kerroin, kuinka päässäni lyö tyhjää ja moni samaistui. Älyvimpainten ja elektronisen viihteen luoman ärsykeympäristön kuormitus on aihe, josta pitäisi puhua yhä vain enemmän: viihdytämme aivomme muusiksi.
Olin varaamassa perinteistä syysmatkaani Kreikkaan, mutta kohde vaihtui hetken mielijohteesta ja HS:n otsikon inspiroimana Etelä-Koreaan. Päätin lähteä tutustumaan "maailman ulkonäkökeskeisimpään" maahan.
Etelä-Korea: ruokahaasteita ja ruokaonnea, maailman tylsin paratiisisaari ja loputtomiin jännää kosmetiikkaa. Söpöjen kangasnaamioiden pinnan alla Korean kauneuskulttuuri hämmensi ja suretti.
Upeiden palatsien, kansallispuistojen, bibimbapin, hi-tech-kosmetiikan, saasteiden ja järkyttävien itsemurhatilastojen täyttämä Etelä-Korea jätti minut ristiriitaisten tunteiden valtaan, mutta nyt kun matkakokemukset ovat saaneet levätä, on Korean matka kypsynyt yhdeksi elämäni kiinnostavimmista ja antoisimmista reissuista. Harva matka on antanut minulle yhtä paljon.
Pääsin vielä viettämään kuusi päivää rakkaassa Kreikassani yhdessä mieheni ja hänen perheensä kanssa. Ilostutti, kun hieman vastahakoisesti matkaan lähtenyt Appi Karkkipäivä inspiroitui Ateenan huippuravintolasta ja on jo valmistanut kaksi versiotaan kreikkalaisen Michelin-kokin taidonnäytteistä! :)
Totesin, että ikääntyminen voi olla jopa inspiroivaa ja odotan innolla kaiken maailman ryppyvoiteiden ja tuhkimotippojen testausta.
Kävin ei-niin-hyvin päättyneessä verisuonten laserkäsittelyssä. Vuoden ikävin tapahtuma.
Matkasin perhelomalle Yhdysvaltoihin. Kävin Chris Cornellin haudalla, katosin Max Factor -museon nostalgiaan, hurmaannuin jälleen Vegasista ja jumitin matkaseurani ärtymykseksi kosmetiikkaliikkeissä.
Blogissa oltiin hyväntekeväisyystunnelmissa ja juhlin Suomen 100-vuotispäivää Amerikansuomalaisten kanssa.
Vietin havun, pipareiden, kissojen ja koirien tuoksuisen joulun.
*
Kiitos kaikille lukijoilleni jälleen yhdestä vuodesta Karkkipäivää. <3 Ensi vuonna blogini viettää jo 9-vuotispäiväänsä.
