Olen parhaillaan Amorgoksen saarella paikallista kulttuuria ja matkailua promotoivassa tapahtumassa. Tilaisuus järjestetään vuosittain ja tämän vuoden teemana on Gastronomia. Samaan aikaan järjestetään myös Amorgos Tourism Film Festival. Osanottajia on saapunut 25 eri maasta.
Nelipäiväinen tapahtuma on niin täynnä ohjelmaa että kahden päivän jälkeen alkaa jo selvästi olla väsymystä ilmassa.
Kreikassa kun ollaan, ei ole yllättävää että aikataulut eivät pidä ja suunnitellut lepotauot jäävät pois. Esimerkiksi eilen ohjelmaa oli kello 10.00-24.00; kiersimme lähes koko saaren nähtävyyksiin tutustuen ja retkeltä hotellille saapuessa alkoi puoleen yöhön kestävä ohjelma paneelikeskusteluineen ja filminäytöksineen. Itse nautin täysin palkein sillä saari on aivan upea ja mielelläni ahmin kaiken minkä vain saan :) Täytyy kuitenkin minunkin myöntää - ja tällä kertaa ei ole kyse mistään ruokavaliojutuista - että tapahtuman ruokailut on järjestetty hieman erikoisesti.
Välimeren maissa on totuttu syömään myöhempään kuin pohjois-Euroopassa, ja ohjelman mukainen illallisaika täällä on 21.00. Ensimmäisenä päivänä päästiin illalliselle kymmenen korvilla, kun lounasta oli nautittu kello 12. Kymmenen tunnin väliaikana oli kenties tarkoitus nauttia vain kahvia ja kakkuja. Eilen illallinen venyi alkamaan vasta 23:n jälkeen. Tässä vaiheessa moni oli jo luovuttanut ja lähtenyt nukkumaan. Mm. eräs venäläinen filmintekijä on kumpanakin iltana vaatinut tapahtuman henkilökuntaa järjestämään hänelle mahdollisuuden saada ruokaa aikaisemmin vedoten vatsaoireisiinsa jotka vaatisivat säännöllisempää ruokailua. Ei ole onnistunut.
Tunsin suurta harmia elokuvantekijöiden puolesta eilen filmiosuuden alkaessa kello 21.15 (melkein kaksi tuntia aikataulusta myöhässä), kun tässä vaiheessa puolet yleisöstä oli siirtynyt hotellin ravintolaan odottamaan ruokaa.
Lounasta saimme eilen myöskin odottaa kello 16 asti. Kun leipäkorit kannettiin pöytiin vieraat repivät niitä käsiinsä. Tuntuu ironiselta, että gastronomia-teemaisen turismifestivaalin pääpuheenaihe on tuntunut olevan ruokailujen huono järjestäminen.
Toivottavasti tapahtuman järjestäjät ovat kuunnelleet tarpeeksi nälkäisten vieraidensa palautetta ja tilanne petraantuu tänään ja huomenna. Itse olen varustautunut päiväretkelle tuttuun tapaan pähkinöineni ja proteiinipatukoineni. Ne saivat eilen ahnaita katseita osakseen kun avasin eväspussini muiden vatsojen kurniessa...
Ruokahaasteista huolimatta, Amorgos on rakkautta. <3
[vimeo 298710532 w=640 h=1138]
Aaltojen kohina ja Egialinlahden mystinen valo <3
Naxos, tuo mukava saari jossa on kaikkea. Paitsi kansainvälinen lentokenttä.
Olen käynyt Naxoksella viidesti ja naapurinsa Paroksen kanssa se kuuluu Kreikan lempisaariini. On vihdoin aika antaa Naxokselle blogissa kunnon esittely. :)
Naxos on pinta-alaltaan Kykladien suurin saari ja kuuluu väkiluvultaankin Kykladien rikkaimpiin. Naxosta on siunattu myös luonnon rikkauksilla ja se on käytännössä omavarainen.
Naxokselta löydät myös Kykladien korkeimman vuoren; Zas'in. Naxoksen viehättävä pääkaupunki, Chora tai Naxos Town, on eloisa 7000 ihmisen pikkukaupunki. Se on vilkas kauppakeskus ja monien ympäröivien pienempien saarten asukkaille paikka jossa hoidetaan kuukausittain juoksevia asioita ja tehdään ostoksia.
Naxoksella on paljon yhteistä naapurinsa Paroksen kanssa.
Kummallakin saarella voi sanoa olevan turistin kannalta kaikkea kiinnostavaa mitä kuvitella saattaa; eloisa pääkaupunki palveluineen, kuvauksellisia kyliä, kauniita hiekkarantoja, antiikin nähtävyyksiä, luontoa, vaellusmahdollisuuksia, hyvää ruokaa, ravintoloita, yöelämää, kauppoja... ja kaiken kruunaa keskeinen sijainti Kykladien laivareitillä; täältä on loistavat yhteydet ympäri Egeanmerta. Paros ja Naxos ovat laivaliikenteen "hubeja" ja mitä parhaimpia tukikohtia Kreikan saarihyppelijälle.
Saarilla on myös erinomainen turismi-infrastruktuuri, kuitenkin vailla massaturismin piirteitä. Täällä on paljon turisteja, mutta samalla saaret ovat kuitenkin aidon kreikkalaisia.
Tässä postauksessa tutustutaan Naxoksen pääkaupunkiin Choraan.
Choran voi jakaa kolmeen pääalueeseen; Kastroon (vanhakaupunki), uuteenkaupunkiin jossa sijaitsee kaupungin virallinen keskusaukio sekä Agios Georgioksen rantaan. Neljäs alue on Grotta, joka sijaitsee sataman pohjoispuolella. Grottan alueella sijaitsi saaren pääkaupunki mykeneläisen kulttuurin aikaan, nyt kaupunginosassa on lähinnä majoitusliikkeitä.
Venetsialaisten aikainen Kastro-linnoitus ja sen ympärillä levittäytyvä vanhakaupunki eli Chora on turistin kannalta Naxoksen kaupungin kiinnostavin alue. Labyrinttimainen Chora on uskomattoman kiehtova paikka ja yksi Kreikan viehättävimpiä vanhojakaupunkeja.
Täällä ei pysty suunnistamaan katujen nimien eikä juuri muistinkaan perusteella, joten hyödynnä eri nähtävyyksien ja ravintoloiden opastekylttejä. Esimerkiksi Kastron laella sijaitseva arkeologinen museo on hyvä suunnistusmerkki.
Varaa vanhallekaupungille ja sen kujilla ja käytävillä vaelteluun ainakin yksi kokonainen päivä.
Sataman vieressä kohoaa Naxoksen symboli ja tunnetuin maamerkki, antiikin aikainen Portara-portti. Ainoa jäljelle jäänyt rakenne 530 eaa rakennetusta Apollon temppelistä
Naxoksen Choran kujille katoaminen on antoisaa puuhaa, ja lopulta tupsahdat taas jonkun tutun käytävän kohdalle. Eksyminen ei ehkä koskaan ole ollut yhtä palkitsevaa kuin kreikkalaisten saarten vanhoissa kylissä.
Ravintolatärppini on ihastuttava, niin paikallisten kuin vieralijoidenkin suosima mezedopoulio Metaxi Mas sataman puolella vanhaakaupunkia, ns. Bourgosin kaupunginosassa.
Bourgos on kaikkein labyrinttimaisin alue Kastron juurella ja jotkut alueen ravintolat ovat piirtäneet yhteisen kartan, joka auttaa asiakasta löytämään perille. Täällä voi pelata Muuttuva Labyrintti -peliä livenä; löydä aarreravintola ^_^
Metaxi Masiin löydät esimerkiksi kun puikahdat sisään vanhaankaupunkiin rantakadulta sataman lähellä olevasta Old Market –portista rantakadulta; käänny vasemmalle käytävän läpi ja Metaxi Mas tulee pian vastaan. Tai vaeltele sokkeloissa kunnes paikka osuu kohdalle.
Turistimaisimmat ravintolat ovat rantakadulla, ne ovat myös pääsääntöisesti kalliimpia kuin vanhankaupungin sisällä olevat ravintolat.
Naxoksella on paljon upeita rantoja joista parhaat sijaitsevat kaupungin ulkopuolella, mutta myös kaupungin ranta Agios Georgios on oikein hyvä. Se on myös suosittu hotelli- ja vuokrahuonealue. Lähestulkoon kaikki uudenkaupungin keskusaukion ja rannan väliset korttelit ovat täynnä majapaikkoja.
Agios Gergioksen alueelta löytää Kykladien edullisimpiin kuuluvia domatioita, kilpailua riittää joten hinnat pysyvät alhaisina. Itse suosin tätä aluetta Kastron ohella; hinnat ovat edullisemmat, rannalla on ihanaa käydä aamukävelyllä ja keskusta on vain 10 minuutin kävelymatkan päässä.
Naxoksella kannattaa maistaa paikallista versiota klassisesta horiatiki-salaatista, täällä sen voi tilata Naxoksen mizithra-juustolla. Nimi on tällöin usein "Naxos salad".
Ravintolatärppini: Taverna Maro lähellä keskusaukiota sekä Yialo’s Taverna rannalla.
Hotellivinkki perheille: Naxos Resort on oikein mukava, moderni resort-hotelli muutaman kymmenen metrin päässä rannasta. Tyylikäs uima-allas-alue ja hyvä aamiainen.
Sokratous Papavasiliou -katu jakaa vanhan- ja uudenkaupungin
Agios Georgiosin ja vanhankaupungin väliin jäävä uusikaupunki käsittää Naxoksen ”bisnes”keskustan pankkeineen, myymälöineen ja elektroniikkaliikkeineen. Mitään erityistä city-henkeä alue ei tarjoa mutta ollakseen saarella, se on varsin urbaani kaupunginosa. Täältä löytyy mm. pieniä kosmetiikkaliikkeitä, kampaamoita ja Mexxin ja Benettonin myymälät.
Ei-niin-vilkas "Central Square"
Karttojen mukaan uudenkaupungin puolella sijaitseva Court Square on toiselta nimeltään "Central Square", mikä saattaa hämmentää turistia sillä aukio on aika vaatimaton ja koostuu lähinnä ravintoloista. Sijaintikaan ei ole ihan keskeinen. Kesäisin tämä on vilkas ravintolakeskittymä, mutta varsinaista kunnon pääaukiota Paroksen Parikian tapaan Naxoksella ei ole - tai vilkasta rantakatua voi käytännössä pitää sellaisena.
Kumpi kampi?
Paros: asukasluku n. 14 000. Pääkaupunki Parikia, asukkaita n. 4500
Naxos: asukasluku n. 18 000. Pääkaupunki Naxos Town eli Chora, asukkaita n. 7000
Paros on kosmopoliittisempi.
Naxos on urbaanimpi.
Naxoksen Kastro on suurempi kuin Paroksen.
Parikian pääaukio on suurempi ja hienompi kuin Naxoksen.
Parikiassa on vähemmän korkeuseroja kuin Naxos Chorassa --> sopii paremmin liikuntaesteisille.
Naxoksen vanhakaupunki on sokkeloisempi kuin Paroksen.
Paroksen vanhakaupunki on hieman vähemmän turistillinen.
Paroksella on Naoussa; pääkaupungin ohella toinen yhtä suosittu kuvauksellinen pikkukaupunki/kylä.
Naxoksella on Zas-vuori, Kykladien korkein vuori upeine patikkareitteineen.
Paras vinkkini on: vieraile kummassakin <3
Naxokselle pääsee Pireuksen ja Rafinan satamasta vuoden ympäri useilla laivayhteyksillä. Laivamatka kestää nopealla katamaraanilla noin kolme tuntia ja hitaalla lautalla noin viisi ja puoli tuntia, Rafinasta vähän vähemmän. Lippu hitaaseen paattiin Pireuksesta kansipaikalla maksaa 36€ (tilanne vuonna 2018).
Lentäen pääset Naxokselle Kreikan sisäisillä lennoilla Ateenasta.
Muita juttujani Kykladien saarista:
Hyttysenpuremat. Ei hemmetti. Miten tämä vaiva on valloillaan vielä marraskuun korvillakin?
Hyttysistä on muodostunut viime vuosina yksi Kreikan matkailun todella ikävistä lieveilmiöistä - sanoisin, että se on itse asiassa ainoa sellainen.
En muista että hyttyset olisivat kertaakaan ennen syksyä 2014 merkittävästi haitanneen lomailuani Kreikassa. Kohtaamiset inisijöiden kanssa jäivät täysin satunnaisiksi. Ei enää.
Syyskuu 2014 oli ensimmäinen jolloin jouduin niin pahasti hyttysten syömäksi että meinasin tulla hulluksi - ja tämä tapahtui Ateenassa keskellä urbaania kaupunkiasuinaluetta.
Vaaraa vaanii pahaa-aavistamatonta kahvilla kävijää
Hyttyset ovat kiusanneet sen jälkeen enemmän tai vähemmän jokaisella Kreikan vierailulla, ja tänä syksynä ilmiö on jälleen aivan järkyttävän paha. Enpähän osannut varautua että hyttysiä saattaisi olla vielä lokakuun lopullakin, mutta ah kyllä, täällähän ne odottelivat. Istuuduttuani ystäväni kanssa kahville tunti lentokoneen laskeutumisen jälkeen olin jo saanut ensimmäiset paukamat kämmenselkiin.
Mikä kiusasta tekee erityisen ikävän on hyttysten laatu - ne ovat täällä Etelässä ihan eri sorttia kuin Suomessa. Kun hyttynen puree minua kotona, kutiaa paukama ehkä tunnin tai kaksi ja on yleensä laskenut parin päivän sisällä. Kreikan hyttysen purema "vain" kihelmöi ensimmäiset 24 tuntia - vasta vuorokauden jälkeen alkaa raadollinen kutina joka voi kestää runsaan viikonkin. Paukama alkaa punoittaa voimakkaasti ja muuttuu pahimmillaan verenpurkauman näköiseksi raavin sitä eli en. :(
Tällä kertaa lähdin reissuun inisijöille valmistautumattomana. Vailla mitään kutinaa lievittävää ainetta, olen raapinut ihoni mustelmille. En edes tiennyt että raapimisesta voi tulla mustelmia, mutta näköjään voi... Sääret näyttävät ihan mukiloiduilta.
Kevään reissulla paukamien hoidossa auttoi Vangeliksen SOS-ihoöljy, arvatkaa vain olenko muistellut sitä kaiholla.
Pihkavoidetta kyllä on mukana, mutta se on täysin voimaton näille kiusoille :(
Paikallisesta apteekista minulle myytiin tällainen antihistamiinigeeli jota holvaan nyt paukamiin. Se auttaa vähän, mutta ei poista kutinaa täysin.
Ateenan Airbnb-isäntäni totesi, että Kreikassakin tapaa nykyään aasialaista tiikerihyttystä jonka puremat ovat normihyttystä kivuliaampia. Lisäksi tämä hyttyslaji kantaa kuulema yli 20 virusta :/ Kiva.
En tosin usko että minun puremani ovat juuri tiikerihyttysen jäljiltä, mutta tämän hyttyslajin mahdollisuus on hyvä ottaa huomioon Kreikan matkoilla.
Kreikan matkailu ei siis ole pelkästään auvoisaa auringonpaistetta ja fetasalaattia sinisen meren äärellä. Hyttysvaiva alkaa olla niin ikävä että täytyy kotiin palattua selvittää voiko ilmiön jatkossa välttää tai sitä edes lieventää vaikka ottamalla suun kautta antihistamiinikuurin ennen matkalle lähtöä.
