Tein syksyllä blogiin kyselyn putsareista, ja nyt käydään viimein läpi kyselyn satoa. Kyselyyn vastasi 987 henkilöä.
Halusin kyselyn kautta selvittää, minkä tyyppisiä kasvoputsareita lukijani suosivat, sekä myös saada vahvistusta sille, kuinka eri tavoin ihmiset voivat kokea putsareiden - etenkin öljymäisten - ominaisuudet ihollaan.
Taustaksi kerrottakoon, että kuvittelin pitkään öljyputsareiden käyttäytyvän eri ihoilla suhteellisen yhdenmukaisesti: jos öljyputsari huuhtoutuu yhden iholta hyvin, oletin sen huuhtoutuvan hyvin muidenkin iholta.
Viimeisen parin vuoden aikana olen kuitenkin keskusteluiden kautta ymmärtänyt, että yksi ja sama tuote voikin toimia eri ihoilla aivan eri tavalla. Kyselyn tulokset vahvistivat tämän.
Ehkä yllättävästi, eniten vastauksia sai puhdistusöljy. Puhdistusbalmien ollessa myös öljypohjaisia tuotteita, on öljyputsareiden osuus jopa 61,2% vastauksista. Kun pari vuotta sitten tein vastaavan kyselyn Instagramissa, puhdistusmaito oli ykkönen.
Puhdistusöljyn suosio ei toki ole sinällään ihmeellistä, onhan kyseessä tehokas ja samalla hemmotteleva ja hellävarainen tuote. Kuitenkin 5-10 vuotta sitten trendi oli aivan toinen, ja suomalaiset suhtautuivat öljyputsareihin vielä epäluuloisesti. Perinteisesti kun rasvaisesta pinnasta on haluttu puhdistuksella päästä eroon – näin ollen ÖLJYINEN putsari tuntuu intuitiivisesti väärältä.
Olen iloinen öljyputsareiden ”vallankumouksesta” – kyllä iho kiittää! :) Omakin vastaukseni ensimmäiseen kysymykseen on ilman muuta puhdistusöljy.
Olisi muuten kiinnostavaa nähdä eri myymälöiden myyntitilastoja - miltähän näyttäisivät tilastot putsarityyppien kesken vaikkapa Sokosella, Ruohonjuuressa, apteekeissa tai Lykossa? Jos joku lukijoista on töissä näissä paikoissa, saa kommentoida asiaa. :) Myyvätkö öljyt eniten?
Tämän kohdan vastauksista tulikin hauskan tasainen piirakka. Kaksoispuhdistuksella tarkoitetaan perinteisesti öljypohjaisen ja vesipohjaisen putsarin käyttöä peräkkäin, mutta toisaalta, yhtä lailla myös kahden vesipohjaisen (esim. puhdistusmaito ja misellivesi) putsarin käyttö on kaksoispuhdistusta.
Vajaa neljäsosa vastanneista käyttää kaksoispuhdistusta säännöllisesti, 31% joskus tai tarpeen mukaan, neljännes käyttää harvoin ja 20,2% ei koskaan.
Itse kuulun tuohon ”harvoin”-ryhmään. Kun vuonna 2017 innostuin Korean reissullani kaksoispuhdistuksesta (Seoulin saasteissa se todella on tarpeen), käytin metodia säännöllisesti ehkä pari vuotta. Sitten se jäi, kun totesin, että ihostani tulee puhdas pelkällä öljyputsarillakin. En enää kokenut pointtia kakkosputsarin käytölle. Öljyputsari jättää ihon muutenkin niin ihanan tuntuiseksi, että en halua muuttaa tätä tunnetta toisella putsarilla.
Käytän kaksoispuhdistusta nykyään vain silloin, kun minulla on tavallista vahvempi pohjameikki tai olen käyttänyt kasvoilla monta kerrosta aurinkovoidetta (kuten lomamatkoilla tai purjehtiessa).
Tässä kohdassa arvasin kuuluvani vähemmistöön. 63,4% vastanneista pesee silmämeikin samalla tuotteella kuin kasvotkin, ja tämähän on ilman muuta se helpoin tapa. Onnekkaat ovat he, jotka näin voivat tehdä. Mä kun en voi. 😞
Minulla on todella kummallinen ”silmäkemia”, mitä tulee puhdistustuotteisiin. Saattaa kuulostaa erikoiselta, mutta mulla öljy ei saa ripsareita juuri hievahtamaankaan. Öljy poistaa luomivärin, mutta ei ripsaria. Lisäksi öljyputsarit jättävät silmiin ikävän kalvon.
Ennen kaikkea minulla on kuitenkin niin herkät silmät, että jo siitä syystä pystyn käyttämään hyvin harvoja meikinpoistoaineita silmissä. Suurin osa putsareista kirvelee tai suorastaan koskee mun silmiin.
Olen todennut parhaaksi koostumukseksi vaahtoamattoman geelin, ja toiseksi paras on bi-phase-tyyppinen nestemäinen koostumus. Näistäkin vain harvat toimivat. En kuunaan pystyisi käyttämään samaa putsaria kasvoilla ja silmissä.
Silloin kun löydän putsarin, joka toimii mun silmissä, pidän siitä kiinni kynsin hampain. Kuten kuvassa näkyvästä Cattierin miselligeelistä. Kun sen myynti toissa vuonna loppui Suomessa, ostin putsaria jemmaan useamman vuoden tarpeiksi. 💪
Pumppuvaahto sai täällä eniten vastauksia, ja se on omakin suosikkini.
Pumppuvaahdossa minua viehättää sen ilmavan kuohkea koostumus sekä helppo huuhtoutuvuus iholta. Geelivaahdot eivät välttämättä huuhtoudu iholta läheskään yhtä nopeasti, mikä liittyy geelikoostumuksen luontaiseen ”niljaisuuteen”. Tunnistatte ehkä ilmiön; jotkut geelit jäävät ihon pintaan pyörimään ja vaativat enemmän hieromista ja huuhtelua ennen kuin liukenevat.
Pumppuvaahdoista geeliyttävät ainesosat puuttuvat, minkä ansiosta ne huuhtoutuvat nopeasti veden mukana.
Seuraavat kaksi kysymystä kertoivat, että putsareiden maailmassa paljon viljelty termi ’emulgoituva’ ei ole kaikille tuttu.
Lähes 77% vastanneista ilmoitti käyttävänsä emulgoituvaa öljyä, mutta 18,5% kertoo, ettei tiedä, kumpaa laatua heidän öljyputsarinsa on.
Seuraavassa kysymyksessä 18,2% vastanneista ilmoittaa, ettei emulgoitumisominaisuus vaikuta valintaan, koska he eivät tiedä, mitä ominaisuus ylipäänsä tarkoittaa. Otetaanpa siis nopea katsaus asiaan. :)
’Emulgoituva’ öljyputsari tarkoittaa öljyputsaria, joka veden vaikutuksesta muuttaa olomuotonsa maidoksi ja huuhtoutuu iholta helposti. Ei-emulgoituva putsari ei muuta olomuotoaan, kun lisäät iholle vettä, vaan vastustaa vettä, sillä öljy ja vesi eivät sekoitu. Tämän vuoksi ei-emulgoituvat öljyputsarit tulee poistaa iholta mekaanisesti sienellä tai kasvoliinalla.
Emulgaattori on aine, joka saa veden ja öljyn yhdistymään, ja näin syntyvän seoksen pintajännitys alenee ja seos huuhtoutuu iholta helpommin. Emulgoituva öljyputsari on helppokäyttöisempi kuin ei-emulgoituva, MUTTA, tähän liittyy pieni ’mutta’ mitä tulee kuiva- ja herkkäihoisiin.
Emulgaattorit ovat pinta-aktiivisia aineita, aivan kuten tensiditkin (ne aineet, jotka vaahtoavat), ja isompina pitoisuuksina myös ne voivat kuivattaa herkkää ja/tai valmiiksi kuivuuteen taipuvaista ihotyyppiä. Siksi joidenkin iholla ei-emulgoituva öljyputsari toimii paremmin ja tuo mukavamman tuloksen – vaikka vaatiikin hieman vaivannäköä poiston suhteen.
Henuan Oil Cleanser on esimerkki öljyputsarista, joka ei emulgoidu. Samoin Luonkosin öljypuhdistuskakut.
Tämä oli minusta erityisen kiinnostava kysymys, koska se tuntuu jakavan ihmisiä vahvasti. Toiset eivät missään tapauksessa halua putsarin jättävän minkäänlaista rasvan tunnetta ihoon, toiset taas nimenomaan hakevat putsarilta tätä ominaisuutta, koska se tarkoittaa, että putsari myös hoitaa ihoa.
Se, miten ”rasvaa jättävä” ominaisuus syntyy putsariin, voi olla suunniteltua tai olosuhteista johtuvaa. Tuotekehittäjä voi jo reseptissä valita rasvojen ja pinta-aktiivisten aineiden (emulgaattorien) suhteen sellaiseksi, että mahdollisimman suuri määrä rasvoja ja öljyjä huuhtoutuu iholta – TAI sitten ei huuhtoudu. Toinen, tahaton rasvojen ihoon jääminen liittyy käyttäjän ihotyyppiin sekä poistettavan lian määrään ja laatuun.
Jos käyttäjällä on rasvainen ihotyyppi ja/tai iholla on paljon rasvaliukoisia aineita sisältävää meikkiä, on putsarin sisältämillä emulgaattoreilla enemmän työtä tehtävänä. Kun putsari vielä itsekin sisältää rasvaa, eivät emulgaattorit välttämättä riitä emulgoimaan kaikkea rasvaa iholta. Tämän seurauksena kaikki rasvat eivät lähde kiltisti vesihuuhtelun mukana, ja ihoon jää rasvaa.
Tämä on syy sille, miksi yksi ja sama putsari voi käyttäytyä hyvin eri tavalla eri yksilöiden iholla.
Simppelinä nyrkkisääntönä voi pitää, että mitä enemmän öljyputsari sisältää emulgaattoreita, sitä isomman määrän rasvoja se jaksaa emulgoida. Myös putsarin sisältämien öljyjen laatu vaikuttaa emulgoitumistulokseen, sillä toiset öljyt emulgoituvat helpommin kuin toiset.
Jos siis koet, että jokin öljyputsari ei kunnolla huuhtoudu iholtasi, ja toivoisit parempaa huuhtoutuvuutta, kokeile toista putsaria. Valitettavasti emulgaattorien ja öljyjen suhdetta ei voi päätellä ainesosaluettelosta, joten vain kokeilemalla selviää, miten hanakasti tuote emulgoituu juuri sinun ihollasi. Osviittaa voi saada myös lukemalla muiden, saman ihotyypin omaavien kokemuksia öljyputsareista.
Jos ihosi on kuiva, ja päinvastoin toivot tuotteen jättävän ihoon rasvoja, ovat luonnonkosmetiikan balmiputsarit usein parempi valinta kuin öljyputsarit – ja nimenomaan luonnonkosmetiikan. Tämä siksi, että luonnonkosmetiikan balmiputsareissa käytetään ultrahellävaraisia sokeriemulgaattoreita, jotka emulgoituvat hieman miedommin kuin öljyputsareissa käytetyt polyglyceryl-emulgaattorit.
(Mentiinkö nyt taas liikaa nörttiosastolle..! 😅)
Tämän kysymyksen kautta minua kiinnosti selvittää, hakevatko ihmiset rasvaa jättävää putsaria enemmän ihotyypin tarpeiden vai sensorisen elämyksen vuoksi. Vastausten mukaan yli puolet suosii rasvaa jättävää putsarityyppiä ihotyypin vuoksi, ja yli kolmannes sensorisista syistä.
Tässä on muuten seikka, joka omalla kohdallani on muuttunut totaalisesti vuosien aikana. Nuorena halusin ihon tulevan narskuvan puhtaaksi, ja tätä jatkui pitkälle parikymppiseksi. Sitten tavoittelin ei-minkään-tuntuista ihotunnetta pesun jälkeen. (Tämä olikin vallitseva teema koko ihonhoidossani: en halunnut hoitotuotteiden jättävän iholle lainkaan tunnetta.)
Vasta viimeisen kahdeksan vuoden aikana, löydettyäni öljyjen maailman, olen alkanut tavoitella pehmeää ihoa myös putsarin jäljiltä. Öljyt ovat tehneet minut ylipäänsä tietoisemmaksi ihonhoitotuotteiden sensorisuudesta.
Tämä oli vähän ”nollakysymys”. On selvää, että valtaosalla ihotyyppi vaikuttaa putsarilaadun valintaan.
Voin itse vastata, että en kiinnittänyt tähän mitään huomiota 3-kymppiseksi saakka. Koska rakastin niin pitkään narskuvan puhtaaksi pestyä tunnetta, minulle oli myös ikään kuin normaalia, että ihon kuuluu tuntua pesun jälkeen, eh, kuivalta. Nyt huomaan heti, jos ihoa kiristää, ja tarkkailen "autopilotilla" ihon tuntemuksia pesun jälkeen.
80,6% vastanneista onnistuu putsarihankinnoissa usein tai melkein aina. 💪 16,1% kokee onnistuvansa joskus ja onneksi vain 2,4% sanoo onnistuvansa harvoin. 0,9% ei osaa sanoa.
*
Lopuksi, kartoitin silkasta uteliaisuudesta käyttäjien kokemuksia 12 suositusta luonnonkosmetiikan öljyputsarista.
(Pahoittelut kun normikosmetiikan putsareita ei ollut edustettuina, mutta rehellisesti: olen itse käyttänyt niin vähän normikosmetiikan öljyputsareita, että luonnonkosmetiikan putsareista on tullut minulle referenssijoukko.)
On hyvä huomioida, että vastausten määrä ei välttämättä kerro siitä, mikä putsari todellisuudessa suoriutuu parhaiten ja mikä heikoiten, vaan se heijastaa putsareiden suhteellista suosiota. Eniten kokemuksia ovat keränneet genren yleisesti suosituimmat putsarit.
Kuitenkin vastauksissa on nähtävissä tietty yhdenmukaisuus. Ne putsarit, jotka sijoittuvat korkealle parhaiten emulgoituvissa, sijoittuvat alas heikosti emulgoituvissa.
Vastauksista on myös nähtävissä, että vastaajilla on kyselyyn valituista putsareista kaikkineen enemmän positiivista kuin negatiivista kokemusta: kysymyksiin hyvästä emulgoituvuudesta ja pehmeästä tunteesta iholla tuli moninkertaisesti enemmän vastauksia kuin kysymyksiin huonosta huuhtoutuvuudesta ja kuivattavasta tunteesta.
Öljyputsari jättää iholle pehmeän ja miellyttävän tunteen peräti 419 vastauksen mukaan, kun taas kiristävästä tunteesta kertoi vain 76 vastausta.
Täytyy nostaa kaksi putsaria, joiden saamat vastaukset yllättivät minut oman kokemukseni perusteella. Erityisesti Avril Cleansing Oil.
Omalla ihollani Avril emulgoituu ja huuhtoutuu erittäin hyvin, mutta oli kyselyssä ”huonosti huuhtoutuvien” listalla sijalla sijalla 2. 67 vastaajaa koki Avrilin huuhtoutuvan huonosti, ja vain 19 hyvin.
Myös Laponie Oil Cleanserin tulos ihmetytti minua. Laponie oli neljäntenä parhaiten huuhtoutuvien joukossa, mutta myös neljäntenä heikoimmin huuhtoutuvissa. Minun ihollani se on yksi kaikkein parhaiten huuhtoutuvista. Kyselyyni vastanneista Laponien öljyputsaria kokeilleista kuitenkin melkein kolmannes kokee sen huuhtoutuvan huonosti.
Vastaukset kiteyttivät sen, että öljyputsarien suoritusta ei voi millään tavoin yleistää.
Sokerina pohjalla... kysyin:
Tähän tuli melkein 800 vastausta. Löin vastaukset Exceliin ja laskin eniten ääniä saaneet putsarit.
Top 10 putsaria olivat:
1. Djusie Liquid Silk Cleansing Oil 73 ääntä
2. Evolve Kalahari Dream Cleansing Oil 65 ääntä
3. Laponie Nourishing Oil Cleanser 37
4. Laponie Mild Milk Cleanser 34 ääntä
5. Hwarang Bellflower Cleansing Balm 33 ääntä
6. Whamisa Organic Flowers Cleansing Oil 28 ääntä
7. Novexpert Omega Cleansing Oil sekä Flow Cosmetics Balm To Milk, kumpikin 17 ääntä
8. Luonkos-öljypuhdistuskakku 15 ääntä
9. Laboratoires de Biarritz Cleansing Oil 14 ääntä
10. Leahlani Pamplemousse Tropical Enzyme Cleansing Oil 13 ääntä
Vähintään 10 ääntä saivat lisäksi nämä putsarit ja brändit: Esse Sensitive Cleanser, Smuuti Cleansing Balm, Aco Gentle Cleansing Oil, Clinique, CeraVe, Dermosil ja Mossa.
Cliniquen, CeraVe'n, Mossan ja Dermosilin äänet jakautuivat valikoiman eri putsareiden kesken. Laponie sai brändinä kaikista eniten ääniä, yhteensä 75 ääntä. Öljyn ja maidon lisäksi ääniä sai myös Laponien öljy + maito -kaksoispuhdistus.
Tällaisen postauksen voi päättää vain yksi kysymys: osallistuitko kyselyyn - ja jos et, kerrotko Sinun lemppariputsarin? ☺️
Kaupallinen yhteistyö: Mossa
Kevät on tuonut tullessaan hienoja uutuustuotteita Mossalle! 🤗 Tällä kertaa uutuudet puhuttelevat meikäläisenkin ihoa – uutuuskaksikko on nimittäin seerumi + öljy!
Suosittu Vitamin Cocktail -sarja täydentyy energisoivalla seerumilla ja ikääntyneen ihon V-Lift sarja on saanut – ta-daa: bakuchiol-öljyn! Jes! Vihdoin saamme myös Mossalle bakuchiol-ihonhoitotuotteen.
Hyvä huomioida: vaikka V-Lift on anti-age-linja, Bakuchiol Oil sopii myös epäpuhtaalle iholle. Bakuchiolia markkinoidaan jostain syystä lähes yksinomaan ikääntyneen ihon hoitoon, mutta retinoidien tavoin bakuchiol sopii myös akneiholle. Bakuchiol kirkastaa, uudistaa ja tasoittaa ihoa, ja tästä vaikutuksesta hyötyy niin ikääntynyt kuin epäpuhdaskin iho.
19,90€ / 30 ml
V Lift Bakuchiol -öljyssä on saman tyyppinen todella ohut ja kevyt öljypohja kuin Mossan Vitamin Cocktail -kasvoöljyssä. Tämä öljy on niin ohutta ja juoksevaa, että se on melkein kuin vettä – mutta öljymuodossa. Tämän tyyppistä koostumusta kutsuisin itse öljyseerumiksi.
Tuotteen pääöljy on kaikille ihotyypeille sopiva, kosteuttava jojobaöljy. Kuivaöljymäistä keveyttä sekä samettista ihotuntumaa tuovat esteriöljyt. Tämä öljypohja ei tuki ihoa ja on erinomainen myös rasvoittuvalle ja epäpuhtaalle iholle. Mossan Bakuchiol Oil sopii todellakin kaikille ihotyypeille!
Mossa ei kerro öljyn bakuchiol-pitoisuutta, mutta ainesosan sijainti incin kärjessä – sekä bakuchiolin ominaistuoksu, jonka tunnistan selvästi, kertovat, että öljyä on ihan mukava pitoisuus. Tyypillisesti bakuchiolia käytetään noin 1% pitoisuudella, ja sitä pienempikin pitoisuus tuo tuloksia. 2% on näkemäni maksimipitoisuus, bakuchiolin hyödyt eivät ilmeisesti kasva sitä korkeammilla konsentraatioilla.
Bakuchiolin lisäksi öljy sisältää aktiiviaineina antioksidanttista tuomipihlajaa, uudistavaa ruusunmarjaöljyä ja rauhoittavaa iltahelokkiöljyä.
Öljyssä on mieto ja pehmeänmakea tuoksu, joka tuo minulle mieleen mantelileivokset. Verrattuna esimerkiksi Vitamin Cocktail -öljyyn tuoksu on erittäin mieto.
Käyttö: Mossan Bakuchiol-öljyä voi käyttää aamuin illoin, se ei herkistä ihoa auringolle. Sitä voi käyttää ihonhoidon viimeisenä askeleena kasvoveden ja mahdollisen vesipohjaisen seerumin jälkeen, tai kasvoveden ja kasvovoiteen välissä öljyseerumina.
19,20€ / 30 ml
Mossalla on oma, tunnistettava signature-seerumityylinsä, josta pidän. Kaikki Mossan seerumit ovat kevyitä emulsioita ja tuovat iholle sekä vesi- että lipidikosteutta. Rasvoittuvalla ja sekaiholla Mossan seerumit saattavat riittää yksinäänkin ja korvata voiteen. Uusi Vitamin Cocktail -seerumi jatkaa tätä emulsioperinnettä, ja on iholla ihanan kostettavan ja pehmentävän tuntuinen.
Vitamin Cocktail -seerumi onkin kehitetty erityisesti kuivan ja kosteusköyhän ihon tarpeisiin. Kosteuden lisäksi se tuo ihoon roppakaupalla vitamiineja ja antioksidantteja, kuten Vitamin Cocktail -sarjan ideaan kuuluu.
Vitamin Cocktail -seerumin sisältö on vaikuttava. Hoitaviin kasviöljyihin lukeutuvat jojoba, tyrni, vadelma, kaura, oliivi, avokado, manteli, aprikoosi ja luumu. Jo näillä saisi aikaan hienon ihonhoitotuotteen täynnään elvyttäviä, rauhoittavia ja antioksidanttisia hyötyjä, mutta kimaraa täydentää vielä komea joukko vitamiinirikkaita marjauutteita: karpaloa, lakkaa, ruusunmarjaa, kvitteniä, valkoherukkaa ja pihlajanmarjaa.
Vitamin Cocktail -seerumissa on raikkaan hedelmäinen, jopa vähän kirpsakka tuoksu. Tuotetta voi käyttää aamuin illoin.
Vitamin Cocktail -seerumi tuo mainion parin Vitamin Cocktail -kasvoöljylle, ja yhdessä käytettynä näiden voi todella sanoa tarjoavan laajan kirjon antioksidanttisuojan kasvoille!
😎 En malta olla heittämättä tähän pientä nörtti-corneria: UV-suojavoiteista tuttua broad spectrum -käsitettä on jossain vaiheessa harkittu alettavan käyttää myös antioksidanttisten ihonhoitotuotteiden yhteydessä. Antioksidantit ovat hyvin tärkeitä iholle, ja koska antioksidantteja on monenlaisia, ja niiden vaikutukset kohdentuvat erilaisiin happiradikaaleihin, on nähty hyödyllisenä viestiä kuluttajalle, milloin tuotteen sisältämät antioksidantit vaikuttavat laajalla kirjolla.
Tällainen merkintätapa ei kuitenkaan koskaan - tai ainakaan toistaiseksi - yleistynyt. Todennäköisesti siitä syystä, että antioksidanttien vaikutusten laajuus ei ole yhtä tarkasti mitattavissa kuin UV-filttereiden.
Mossan ihanat uutuudet ovat nyt myynnissä Joliessa, K-Citymarketeissa, Sokoksissa ja Prismoissa sekä valikoiduissa Ruohonjuurissa.
Cittareissa ja Sokoksissa Mossan tuotteet ovat 2.3. saakka -20% tarjouksessa. Alennuksen saa Cittareissa Plussa-kortilla, Sokoksella S-etukortilla.
Mitäs tykkäät uutuuksista? 🙂
Vuosikymmenten haaveeni toteutui, ja pääsin vihdoin kokemaan maailman kauneimpiin merireitteihin kuuluvan eeppisen Hurtigrutenin.
Mutta – vain puolen päivän ajan. (Sekin oli huikeaa!)
Tämä on kertomus ”köyhän naisen” Hurtigruten-elämyksestä.
Norjan rannikkoa Bergenistä Lofoottien kautta Kirkkoniemeen kulkeva Hurtigruten-reitti kuuluu maailman tunnetuimpiin merimatkoihin. Seitsemän päivää suuntaansa kestävä matka tarjoaa Norjan ikonisimpia vuono- ja merimaisemia, unohtamatta jylhiä vuoria ja pittoreskeja kalastajakyliä. Saattaapa matkalla nähdä valaitakin, ja talvisin hyvin suurella varmuudella revontulia.
Laiva pysähtyy 34 satamassa, joiden joukossa niin pikkuruisia kyliä kuin (Norjan mittakaavassa) isompia kaupunkeja kuten Trondheim, Hammerfest ja Tromssa. Hurtigruten kulkee 365 päivää vuodessa kumpaankin suuntaan, ja reitillä liikennöi kymmenen alusta.
Olen haaveillut Hurtigrutenista niin kauan kuin muistan. Vielä vuosi sitten en ollut koskaan ylipäänsä nähnyt Norjan vuonoja, ja satumaisen maisemamatkan kokeminen on todellakin kutkutellut matkailija-Sannin haaveissa. Hurtigrutenin voi ajatella olevan kuin Pohjoinen versio Kreikan saariston kuvankauniista laivamatkoista.
Nyt kun olen viettänyt runsaat pari viikkoa Trondheimissa, minulla on ollut enemmän kuin hyvät mahdollisuudet toteuttaa tämä haave. Minun ja unelmaelämyksen välillä on ollut vain yksi este: hinta. Ikonisuudella on totta kai hintalappunsa, ja Hurtigruten-risteilyt maksavat maltaita. Katselin esimerkiksi yhden yön pätkää Trondheimista Lofooteille, matka kestää 31 tuntia – ja se olisi keventänyt kukkaroa 600 eurolla. 28 tunnin matka Trondheimista etelään Bergeniin olisi halvimmillaan maksanut 533€. Ja nämä ovat vieläpä low season -hintoja..!
Hurtigrutenilla on sääntö, jonka mukaan hytti on pakollinen, kun matka kestää yli 23 tuntia. Ja hytit ovat erittäin kalliita. Yksin matkustavan on lisäksi maksettava yhden hengen hyttilisä, joka ropsauttaa lipulle helposti lisähintaa 50%.
Yli viiden päivän risteilypaketeissa hinta per yö tulee halvemmaksi kuin satamasta satamaan -reittimatkoilla, mutta tämäkään ei auta, kun risteilypaketit joka tapauksessa maksavat enemmän kuin mun kolmen viikon matkat Kreikkaan. Hurtigruten ei vain yksinkertaisesti ole edullinen kokemus.
Olin kovasti toivonut, että pääsisin tällä matkalla Lofooteille, mutta lopulta oli pakko luovuttaa sen suhteen. Lofootit – tavallaan niin lähellä, mutta niin kaukana. Harmitti älyttömästi, mutta sitten resetoin asenteeni. Hei – enkö muka voisi tehdä ihan lyhyttä Hurtigruten-pyrähdystä? Elämyshän olisi sekin! Ja ihan oikea Hurtigruten-matka!
Niin aloin sitten tutkailla alle 23 tunnin risteilymahdollisuuksia. Kellonajallisesti ja päivänvalollisesti parhaaksi osoittautui 7 tunnin risteily Trondheimista Kristiansundiin. Laiva lähtee kello 9.30 ja on perillä 16.30 – kaikki tunnit valoisaan aikaan (helmikuussa), jolloin saa maksimoitua maisemienkatselun. Tällainen pätkä maksaa 76€, ei halpa sekään, mutta very doable.
Tähänkin vaihtoehtoon kuuluu kuitenkin pakollinen yöpyminen, sillä Kristiansundista ei klo 16.30 jälkeen – ainakaan nyt talvikaudella – ole paluuyhteyttä Trondheimiin, ei bussilla eikä laivalla. Tämä ei ollut ongelma, sillä hotelliyökin tulee halvemmaksi kuin yö Hurtigrutenilla. Päätin mennä yöksi Ålesundiin, joka on yksi Norjan kauneimpia kaupunkeja, ja palata sieltä seuraavana päivänä Trondheimiin. Kaksi Norja-nähtävyyttä yhdellä iskulla: Hurtigruten ja Ålesund!
Maanantaina sitten tein miniristeilyn. Se oli todellakin kaiken vaivan väärti!
Laivani oli MS Richard With, nimetty Hurtigrutenin perustajan mukaan.
With perusti Hurtigrutenin vuonna 1893, jolloin Hurtigruten toimi viikottaisena höyrylaivayhteytenä Trondheimista Hammerfestiin. ’Hurtigruten’ tarkoittaa kirjaimellisesti nopeaa reittiä, ja nopea se on ollutkin, koska maateitse matkat Norjan rannikolla veivät (ja vievät tänäkin päivänä) todella pitkään, kiitos vuonojen ja vuorien. Vähän aiheen vierestä, mutta nykyään Norjan rannikolla liikennöi myös Hurtig båt -laivoja, jotka ovat etenkin työmatkalaisia palvelevia pika-aluksia. Näillä ei ole mitään tekemistä Hurtigrutenin kanssa.
Hieman yllätyin Hurtigruten-laivan pienuudesta. Olin kuvitellut Hurtigruten-alusten vastaavan suunnilleen meidän Ruotsin ja Tallinnan laivojamme, mutta ne ovatkin paljon pienempiä. Hurtigruten-laivoihin mahtuu 490-590 matkustajaa, kun Viikkarin ja Siljan Ruotsin laivoille mahtuu 2400-2800 matkustajaa.
Hurtigruten-laivat ovat myös sangen arkisia verrattuna Itämerta seilaaviin viihdepalatseihin. Laivoja on toki modernisoitu, mutta perehdyttyäni laivastoon Hurtigrutenin sivulla totesin, että laivojen tyyli suurimmaksi osaksi muistuttaa 90-luvun Ruotsin laivoja. Tämä oli ainakin tunnelma Richard With -laivalla, ja se onkin rakennettu 1993. Minusta se oli pelkästään positiivista ja sympaattista. Mitään yökerhoja tai karaokebaareja ei toki Hurtigrutenilta löydy..! :D
Jos kaipaa risteilylleen fine dining -ravintolaa, vain Signature-risteilyjä tekevällä kahdella Hurtigruten-laivalla on sellainen. Klassista Bergen-Kirkkoniemi-reittiä kulkevilla laivoilla on buffet-ravintola, simppeli bistro, rajoitetuin aukioloajoin toimiva à la carte -ravintola sekä kahvila.
Palvelut ovat myöskin suppeammat. Kun saavuin laivaan aamulla 8.45, ei laivan kahvila ollut auki, enkä saanut ostettua mistään kahvia. Lopulta ystävällinen henkilökunnan jäsen ohjasi minut ottamaan kahvia ilmaiseksi bistron kahviautomaatista – kahvila kun aukeaisi vasta kymmeneltä.
Laivan mukavin tila oli kannella 7 laivan keulassa sijaitseva Panorama Lounge. Tila oli yksinkertainen mutta mukava ja kodikkaasti sisustettu.
Loungen keskellä oli olohuonemainen tila sohva- ja nojatuoliryhmineen, kirjahyllyineen ja lautapeleineen. Loungessa on myös baari, mutta minun matkani aikaan se ei ollut auki. Ajanviete numero yksi täällä on kuitenkin maisemien ihailu, ja siihen lattiasta kattoon ulottuvat ikkunat sekä niiden ääreen sijoitetut nojatuolit tarjoavat enemmän kuin pätevät puitteet.
Kannella neljä sijaitsevat ruokaravintolat, matkamuistomyymälä sekä Hurtigruten Expedition lounge.
Expedition-loungen kokoustilassa järjestetään risteilyvieraille ohjelmaa kuten luentoja, visailuja ja elokuvanäytöksiä. Täällä voi myös lukea Hurtigrutenin kohteista kertovaa kirjallisuutta sekä jututtaa Hurtigrutenin retkiohjelmasta vastaavaa henkilökuntaa ja varata paikan satamissa järjestettäville retkille.
Kävinpähän itsekin juttelemassa Expedition-henkilökunnan kanssa.
Sain mm. kuulla, että pohjoisen suuntaan kulkeva reitti on päivän pidempi kuin etelään kulkeva, ja tätä myöten antoisampi. Kuulemma pysähdykset pohjoiseen kulkevalla reitillä tarjoavat ”hieman enemmän” kuin etelän suuntaisella. Tämän voi laittaa korvan taakse, jos suunnittelee täyspitkää Hurtigruten-elämystä. ;)
Söin lounasta laivan bistrossa ja koin yllätyksen: ruoassa ei ollutkaan Hurtigruten-lisää, päinvastoin!
Laivassa syömäni erittäin maukas paistettu nieriä oli 20€ hinnallaan kirkkaasti halvin ravintolaruoka, jonka olen Norjassa syönyt. En meinannut uskoa hintaa todeksi. Toisaalta, ravintolaruoka ei Norjassa ole muutenkaan yhtä kallista kun olin luullut, vaan aika lailla Suomen tasolla. Tondheimin kuppiloissa kalapääruokien hinnat ovat 330-380 kruunua (euroissa 29-33), fine dining-paikoissa enemmän.
Lasi halvinta valkkaria sen sijaan kustansi laivan bistrossa 14€. 😁 Minkä ruoassa säästää, juomissa menettää. :D
Lähestymme Kristiansundia
Seitsemän tuntia kului rattoisasti maisemia ihaillen ja laivaan tutustuen – pian olimmekin perillä Kristiansundissa. Kanssani satamaan rantautui iso joukko muitakin matkustajia, moni halusi hyödyntää tunnin satamassaoloajan tutustumalla Kristiansundin keskustaan.
Itsekin ehdin nopeasti piipahtaa kaupungin rantakadulla, sitten oli aika nousta seuraavaan kulkuneuvoon – Ålesundiin vievään bussiin. Tiedoksenne: myös mun Hurtigruten-laiva jatkoi samana iltana Ålesundiin, tämä vaihtoehto vain olisi maksanut kolme kertaa enemmän kuin bussi. Lisäksi Hurtigruten pysähtyisi matkalla vielä Moldessa ja saapuisi Ålesundiin vasta 00.30. Bussilla pääsin perille edullisemmin ja nopeammin – eikä enää ollut maisemiakaan katsottavana, kun viideltä tuli pimeää.
Kello 20.45 astuin ulos kuvankauniissa Ålesundissa. Tämä jugend-arkkitehtuuristaan tunnettu kaupunki on monen mielestä Norjan kaunein, enkä tiistain jälkeen epäile sitä hetkeäkään. Mutta – se olisi jo toinen tarina!
Kiitos, kun tulit mukanani retkelle Hurtigrutenille!
Olisi kiinnostavaa kuulla, onko joku teistä ollut Hurtigruten-risteilyllä, tai harkinnut menevänsä?
