Euroopan komissio on julkaissut asetuksen, joka rajoittaa tiettyjen A-vitamiiniyhdisteiden pitoisuutta EU:n alueella myytävissä kosmetiikkatuotteissa. Pitoisuusrajat astuvat voimaan 1.11.2025.
Rajoitukset koskevat seuraavia yhdisteitä:
retinoli
retinyylipalmitaatti
retinyyaliasetaatti
Aikaisemmin EU:ssa ei ollut rajoituksia A-vitamiiniyhdisteille, mutta alalla vallitsee konsensus, jota kaikki noudattavat: kuluttajakaupassa retinolin maksimipitoisuus on ollut 1%. Tätä korkeammat pitoisuudet on tunnistettu liian voimakkaiksi.
Nyt säädetty rajoitus on seuraavanlainen:
KASVOILLA KÄYTETTÄVÄT TUOTTEET:
max. 0,3% retinoliekvivalenttia (RE)
VARTALOLLA KÄYTETTÄVÄT TUOTTEET:
max. 0,05% retinoliekvivalenttia (RE)
Tuotteissa, jotka sisältävät puhdasta retinolia, rajat ovat numeraalisesti juuri nuo yllä mainitut. Miedompien johdannaisten retinyylipalmitaatin ja retinyyliasetaatin kohdalla sallitut pitoisuudet ovat suuremmat.
Mun matikkapää ei osaa laskea, mitä esim. 0,3% RE olisi palmitaattina, mutta tämä luku tulee ilmestymään EU:n kosmetiikka-asetuksen liitteeseen 3 ennen kuin rajoitus astuu voimaan, ja kiinnostuneet voivat tsekata tarkat rajoitukset aikanaan sieltä. :)
Asetus vaikuttaa markkinoiden tehokkaimpiin retinolivalmisteisiin.
1% tehoisia retinolituotteita on ollut Suomessa myynnissä ainakin The Ordinarylla, Paula's Choicella, Medik8'lla ja kotimaisella BTB13-sarjalla.
Yritykset ovat jo hyvissä ajoin reagoineet uuteen asetukseen.
Esimerkiksi BTB13:n A-vitamiinituotteet ovat poistuneet myynnistä, samoin Medik8 on poistanut verkkokaupastaan Intelligent Retinol -linjansa 0,6% ja 1% pitoisuudet. Aika mielenkiintoista, kun miettii, että tuotteet saisivat olla myynnissä vielä yli vuoden päivät, itse asiassa paljon pidempäänkin, sillä vanhojen pitoisuuksien mukaisia retinoidituotteita saa tuoda maahankin vielä ensi vuoden marraskuun loppuun saakka.
Lisätietoa EU:n asetuksesta saat suomenkielellä mm. Tukesin sivulta ja Tukesi Kosmetiikainfon Instagramista.
Asetus EI KOSKE muita A-vitamiiniyhdisteitä kuin yllä mainitut retinoli, retinyylipalmitaatti ja retinyyliasetaatti.
Seuraavien A-vitamiiniyhdisteiden pitoisuuksia ei rajoiteta:
Retinaldehydi / Retinal (mm. Medik8'n Crystal Retinal -sarja)
Hydroxypinacolone Retinoate eli Granactive Retinoid
Retinyl Retinoate (Medik'8 R-Retinoate-sarja)
Retinoli ei edelleenkään ole iholle vaarallista yli 0,3% pitoisuuksilla, eikä EU:ssa ole todettu merkkejä sellaisesta. Asetus liittyy A-vitamiinin kokonaissaannin rajoittamiseen.
EU:ssa on huomioitu, että väestön A-vitamiinin kokonaissaanti on kasvanut, kun kosmetiikan ohella ihmiset saavat A-vitamiinia myös elintarvikkeista ja ravintolisistä. Uudella asetuksella pyritään ehkäisemään A-vitamiinin turvallisen kokonaissaannin ylittymistä.
(Tästä voimmekin muuten jälleen nähdä, että kyllä vain kosmetiikan ainesosat imeytyvät kehoon... Siis moni muukin, kuin UV-filtterit.)
Vartalon iho on pinta-alaltaan paljon suurempi alue kuin kasvot, ja vartalon kautta kehoon pääsee imeytymään suurempia määriä kosmetiikan kemikaaleja.
*
Jos sinulla on käytössäsi yli 0,3% tehokkuuden retinolituotteita (allekirjoittanut viittaa) ja haluat jatkaa mahdollisimman tehokkaan A-vitamiinikosmetiikan käyttöä rajoitusten astuttua voimaan, vinkkini on vaihtaa retinaliin.
Retinal on vielä paljon tehokkaampi molekyyli kuin retinol, ja yhden askeleen lähempänä puhdasta retinoiinihappoa. Siinä mielessä on hieman erikoista, että se ei kuulu rajoitusten piiriin.
Lue lisää eri retinoidiyhdisteistä täältä: Selkoa kosmetiikan retinoleihin
*
Edit. Teille, jotka haluatte pysytellä retinolissa, näistä verkkokaupoista voi vielä ostaa yli 0,3% vahvuuden retinolivalmisteita (kivijalkamyymälöissä en ole enää näitä bongannut, ainakaan Sokoksella, Stockalla tai Kicksissä):
*mainoslinkki
Kicks: * The Ordinary 1% Retinol skvalaanipohjassa 11€ / 30 ml - mun suosikkeja, paras hinta-laatusuhde ja erinomainen imeytyvyys, koska öljypohjassa. Retinol on öljyliukoinen aine.
Kicks: * The Ordinary 0,5% Retinol skvalaanipohjassa 10,50€ / 30 ml - keskivahva pitoisuus, sama öljypohja kuin 1% vahvuudessa.
Kicks: * Paula's Choice 1% Retinol Treatment, alkaen 12€ / 5 ml - vahva pitoisuus, vesi-silikonipohja. Sisältää myös peptidejä ja C-vitamiinia.
Kicks: * Paula's Choice 1% Retinol Booster 47,20€ / 15 ml - vahva pitoisuus vesipohjassa. Raikkaampi koostumus sopii käyttäjälle, joka ei pidä öljypohjasta. Olen käyttänyt tätä yhden pullon.¨
Yliopiston Apteekista saa vielä tällä hetkellä (08/24) Medik8'n Intelligent Retinolin vahvempia koostumuksia, Kicksistä ja Medik8'n omasta verkkokaupasta ovat poistuneet. Nämä ovat hinnaltaan kaikkein kalleimpia retinoleita, samat vaikutukset saat edullisemmillakin. Medik8 Intelligent Retinol 10TR ( 1%) 58,40€ / 15 ml ja Intelligent Retinol 6TR (0,6%) 54,40€ / 15 ml.
Palataan tänään viimein näiden kahden UV-filtterin maailmaan.
Pyysin kahta apteekkibrändiä, ACOa ja La Roche-Posay'ta kertomaan, miksi he käyttävät aurinkotuotteissaan Avobenzonea ja Octisalatea. Korostan, että nämä UV-filtterit eivät ole vaarallisia, ja ne ovat kosmetiikkalain hyväksymiä kosmetiikan kemikaaleja, mutta niihin liittyy tiettyä problematiikkaa erityisryhmien kohdalla, ja kummallekin on olemassa vaihtoehtoja, jotka eivät sisällä tätä problematiikkaa.
Vastauksen odottelu La Roche-Posay'lta venyi heinäkuun puolelle, jolloin lomani oli jo alkanut, ja siksi tämä postaus ilmestyy vasta nyt.
Muistin virkistykseksi voi lukea tämän postaukseni kesäkuulta, mutta tässä lyhyt tiivistelmä:
.
Kosmetiikkakemisti Michelle Wong listaa UV-suojakemikaaleja, jotka aiheuttavat eniten ihoreaktioita. Kaikki ovat vanhan sukupolven filttereitä, Avobenzone ykkösenä.
.
Helsingin Yliopistollinen Sairaala suosittaa fysikaalisia aurinkosuojavoiteita raskauden aikana.
Jo pelkästään erityisryhmille tehdyn suosituksen pohjalta olin kiinnostunut kuulemaan, miksi kaksi tunnettua apteekkibrändiä on valinnut käyttää Octisalatea ja/tai Avobenzonea aurinkotuotteissaan, myös lapsille ja vauvoille markkinoiduissa.
Ymmärtäisin valinnan, jos eläisimme yhä 70- tai 80-luvulla, jolloin vaihtoehtoja kemiallisten UV-suojafilttereiden kentällä ei juuri ollut. Mutta elämme 2020-lukua, ja uuden sukupolven tehokkaampia sekä ei-kehoon-imeytyviä UV-filttereitä on saatavilla monia. Osa kemiallisten aurinkovoiteiden valmistajista on jo siirtynyt kokonaan pois vanhoista ja käyttää pelkästään uuden ajan UV-filttereitä.
Jos ei haluta takertua filttereiden imeytymiseen mittarina niiden turvallisuudesta – sillä verenkiertoon imeytyminen ei tämän hetken tiedon valossa tuo terveysriskiä ainakaan erityisryhmien ulkopuolisille käyttäjille – voidaan kuitenkin puhua uuden teknologian UV-filtterien puolesta jo yksinomaan niiden paremman tehokkuuden perusteella.
Kaikki asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että uuden sukupolven UV-filtterit suojaavat ihoa tehokkaammin UV-säteilyltä kuin vanhat filtterit. Yksi osoitus tästä on, että uuden teknologian filttereitä tarvitaan aurinkovoiteeseen huomattavasti pienempi määrä tuomaan korkea SPF, kuin mitä vanhoja tarvittiin. Näin ollen uutta teknologiaa hyödyntävät aurinkovoiteet sisältävät matalamman pitoisuuden UV-suoja-aineita, ja jo tämä on hyvä asia ihmisen kemikaalikuorman kannalta.
Skincancer.org-sivun suositus lasten ihon suojaamiseen. Lähde.
Tätä juttua varten olen taustatyönä käynyt läpi terveysinstanssien kuten syöpäyhdistysten ja sairaanhoitopiirien ohjeita erityisryhmien aurinkovoiteista, lukenut tieteelliseen näyttöön perustuvia suosituksia ja tutkimusartikkeleita sekä haastatellut syöpätutkimusta tekevää lääkäriä.
Nämä lähteet puoltavat sitä, että pienillä lapsilla sekä raskaana olevilla on parempi välttää kehoon imeytyviä UV-suoja-aineita, mikäli vaihtoehto on olemassa.
Jos vaihtoehtoa ei ole, on ehdottomasti suositeltavampaa käyttää mitä tahansa aurinkovoidetta kuin olla ilman aurinkovoidetta, silloin kun aurinkoaltistusta ei voi välttää.
Korostan edelleen, että mikä tahansa aurinkovoide suojaa ihoa syöpäriskiltä. Tässä mielessä ihan kaikki aurinkovoiteet ovat hyviä. Mutta hyvienkin vaihtoehtojen joukossa on parempia ja vielä parempia.
Ydinkysymykseni kuuluu: miksi kaikki valmistajat eivät käyttäisi niitä parhaita tarjolla olevia vaihtoehtoja?
Samalla tiedän vastauksen: yksi suurimpia syitä ovat kustannukset. Vanhat filtterit ovat niin paljon halvempia kuin uudet. Toinen syy on alueellinen lainsäädäntö, mikä vaikuttaa aivan erityisesti Yhdysvaltojen tilanteeseen. Mutta nyt ollaan Euroopassa, ja puhun tässä kirjoituksessani EU:ssa myytävistä aurinkosuojatuotteista.
Kun puhun UV-suoja-aineiden eli UV-filtterien asiantuntijoista, puhun kemisteistä sekä UV-filttereiden valmistajista. Nämä tahot ovat tässä yhteydessä luotettavin asiantuntijalähde, eivät aurinkovoiteiden valmistajat, brändit, jälleenmyyjät tai lääkärit. Voiteiden valmistajilla kuten myös jälleenmyyjillä on taloudelliset intressit näkökulmaansa. Lääkäri voi perehtyneisyydestään riippuen olla hyvä lähde, mutta lääkäri ei koulutukseltaan ole kosmetiikan kemikaalien vaan ihmisen terveyden asiantuntija.
Tietolähdevinkki: parhain löytämäni tietolähde aurinkosuojateknologiasta on riippumattomien kosmetiikakemistien Michelle Wongin ja Jen Novakovichin emännöimä Sunscreen E-Summit -seminaari. Nyt kaksi kertaa järjestetyssä seminaarissa puheenvuoroja ja esitelmiä pitävät niin kosmetiikan lainsäädännön kanssa työskentelevät, UV-suoja-aineita innovoivat ja valmistavat yritykset, aurinkotuotebrändit, kemistit kuin ihotautilääkärit.
Kahdeksan tuntia kestävä seminaari on todella järeä paketti tietoa, ja jos katsot kummatkin seminaarit, ja omaat jo hyvät perustiedot aurinkosuojateknologiasta, olet 16 tunnin jälkeen aika pro!
Michellen (Lab Muffin) ja Jen'in (The Eco Well) omista kanavista löytää myös fantastisen hyvää tieteellistä tietoa aurinkovoiteista.
Olen viimeisen kahden vuoden aikana haastatellut useita eri aurinkovoidebrändejä heidän käyttämästään filtteriteknologiasta, ja on käynyt ilmi, että syvempi tieto UV-filttereiden ominaisuuksista on hankalaa myös brändeille itselleen. Osa yrityksistä ei osaa vastata tai ei jopa ymmärrä kysymyksiä. Tämän kesän haastattelukierroksella haastattelin kaikkiaan viittä brändiä ja kahta kemistiä, ja brändeistä ACO suoriutui parhaiten, ja - - täysin odottamattomasti, maailman johtava aurinkovoidebrändi La Roche-Posay huonoiten.
Nämä haastattelut antoivat lopulta kenties enemmän tietoa näiden kahden yhtiön tavasta suhtautua kriittisiin tieteellisiin kysymyksiin, kuin kysymysten kohteena olevista ainesosista.
La Roche-Posay on L’Orealin omistuksessa, ja L’Oreal puolestaan kuuluu maailman suurimpiin kosmetiikkajätteihin. L’Oreal tekee paljon omaa tutkimusta ja innovaatioita alalla, ja juuri L’Oreal on kehittänyt maailman ensimmäiset ns. uuden sukupolven UV-filtterit (Mexoryl) 1980-luvulla.
La Roche-Posay'n Anthelios-voiteissa hyödynnetään Mexoryl-teknologiaa
Tehdessäni töitä kosmetiikkamyyjänä 2010-luvulla Mexoryl-filttereihin viitattiin alan ”kultaisena standardina”. Juuri Mexoryl on ensimmäinen kosketukseni UV-filtterien maailmaan; minulle on jäänyt todella vahvasti mieleen, kuinka kollegat opettivat, että Mexoryliä sisältävät aurinkovoiteet ovat kaikkein tehokkaimpia ja stabiileimpia.
Ja todellakin – kun L’Oreal 1980-luvulla kehitti Mexoryl SX:n, se oli maailman ensimmäinen stabiili kemiallinen UVA-filtteri. Tätä ennen kemiallisten UVA-suojien markkinoilla oli vain kontroversiaalinen Avobenzone, toinen tämän postauksen ”tähdistä”. Avobenzone on yksinään todella epästabiili (= menettää nopeasti tehonsa UV-säteilyssä), ja vasta 2000-luvun uusien UV-filtterien avulla sen teho on saatu stabiloitua kunnolla.
ACO puolestaan on ruotsalainen kosmetiikkayritys, joka kehittää ja valmistaa apteekkikanavassa myytäviä tuotteita, mutta ei valmista omia raaka-aineita. L'Orealiin verrattuna ACO on pieni yritys, mutta Pohjoismaissa yksi tunnetuimpia apteekkibrändejä.
Yksi L R-P:lle esittämistäni kysymyksistä
La Roche-Posay’lle osoittamissani kysymyksissä kysyin mm., eivätkö L’Orealin omat filtterit riittäisi kattamaan UVA-suojan osuutta, ja oliko Avobenzone todella tarpeen, kun L’Orealilla oli myös Mexoryl SX (ja saatavilla on muitakin uuden sukupolven UVA/UVB-filttereitä).
Tahtotilani oli ennen kaikkea oppia lisää ja ymmärtää, millä perustein filtterivalintoja tehdään. Odotin L R-P:n ilman muuta mielellään kertovan etenkin itse kehittämistään (tai emoyhtiön kehittämistä) filttereistä.
Kysyin myös, millä tavoin La Roche-Posay suhtautuu suositukseen, jonka mukaan ihan pienet lapset suojattaisiin fysikaalisilla aurinkosuojavoiteilla, ja ovatko verenkiertoon imeytyvät kosmetiikan kemikaalit kuten Avobenzone heidän näkemyksensä mukaisesti kuitenkin turvallisia lapsilla. La Roche-Posay'lla on mm. vauvoille markkinoitu aurinkovoide, joka sisältää sekä Octisalatea että Avobenzonea.
Mielenkiintoisena lisänä, La Roche-Posay’n toukokuussa järjestetyssä Suomen PR-tilaisuudessa puhunut ihotautilääkäri suositteli lapsille fysikaalista aurinkovoidetta, vaikka L R-P:n valikoimaan ei sellaista kuulu. Tilaisuuteen kutsuttu lääkäri ei ole töissä L R-P:llä, vaan oli kutsuttu ulkopuolisena asiantuntijana puhumaan ihonhoidosta.
Yleisöstä kysyttiin, mikä oli lääkärin ammatillinen näkemys siitä, millaista aurinkosuojaa pienillä lapsilla tulisi käyttää. Tähän ihotautilääkäri vastasi, että käyttäisi alle 5-vuotiaalla lapsella fysikaalista aurinkosuojaa.
Tapahtuneen on minulle vahvistanut kysymyksen esittänyt vaikuttaja. Kysyin L R-P Suomelta, miten he suhtautuvat lääkärin kommenttiin, ja miksi lääkäri ei puhunut L R-P:n omista lasten aurinkovoiteista. En saanut tähän vastausta.
Kun kesäkuun alussa otin yhteyttä La Roche-Posay Suomeen, vastaanotto oli lämmin. Ensin kysymyksiin lupasi vastata L R-P Suomen tieteellinen asiantuntija, mutta kun lähetin kysymykset (joita oli neljä), ne päätettiin toimittaa Ranskaan tuotekehitysosastolle, jotta varmasti saisin parhaat mahdolliset vastaukset.
Lopputulos oli, että en saanut vastausta yhteenkään kysymykseeni. En Ranskasta enkä Suomesta.
Kolmen viikon odottelun jälkeen sain huolella laatimiini kysymyksiin muutaman rivin pituisen vastauksen, jossa puhutaan aurinkovoiteista ja UV-suojista täysin yleisluontoisella tasolla, ottamatta lainkaan kantaa seikkoihin, joita kysymyksissäni nostin esiin.
Innolla odottamani tilaisuus oppia lisää yhtiön omista Mexoryl-filttereistä ei myöskään toteutunut.
Loppukaneettina kysymykset esittänyttä kosmetiikan ammattilaista kehotettiin lukemaan lisätietoa Suomen Kosmetiikka- ja Hygieniateollisuuden sivulta (!).
Vapaa suomennos L'Orealin vastauksesta:
"Asiakkaidemme turvallisuus on L’Orealille ja La Roche-Posay’lle kärkiprioriteetti, emmekä koskaan tee kompromisseja tuotteidemme turvallisuuden ja tehokkuuden suhteen.
Käytämme UV-suojafilttereitä ainoastaan tuotteissa, joissa niitä tarvitaan suojaamaan ihoa aurinkovaurioilta (ihosyöpä, palaminen, ihon ennenaikainen ikääntyminen, pigmenttimuutokset). On myös tärkeää pitää mielessä muut yleiset auringolta suojautumisen keinot, kuten varjossa pysyminen päivän kuumimpina tunteina sekä hatun ja vaatetuksen käyttö, erityisesti lapsilla.
Jokainen UV-filtteri tarjoaa suojaa tietylle UV-suoja-alueelle, minkä vuoksi tuotteemme sisältävät aina yhdistelmän monia eri filttereitä, jotta voimme varmistaa laajan kirjon suojan kaikilla UVA- ja UVB-säteiden alueilla, sekä optimaalisen siedettävyyden.
Joillain filttereillä, jopa vanhemmilla, on erityisiä ominaisuuksia, jotka vahvistavat tuotereseptin yleistä tehokkuutta ja stabiiliutta.
Jos haluat oppia lisää alan aiheista sekä saada aurinkotuotteita koskevaa yleistietoa, voit kääntyä Suomen Kosmetiikka- ja Hygieniateollisuuden sivuston puoleen.”
Kirjoitin La Roche-Posay Suomelle, että eihän vastauksessa ensinkään vastattu kysymääni. Pyysin, voisiko edes Suomen L R-P antaa näkemyksensä lasten aurinkovoiteiden koostumuksista. Ei vastausta.
Viimeisenä sain englanninkielisen viestin L’Orealin ”Director of Consumer Care” -henkilöltä, joka ilmoitti, että tässä on kaikki tieto minkä he voivat antaa. The information that we have given is what we can reply. I cannot help you further.
Tällä keskusteluun laitettiin piste.
Hankala kyselijä?
Länsinaapuri-ACO:n asenne ”hankaliin” kysymyksiin oli täysi vastakohta. Kysymyksiini vastattiin muutaman päivän sisällä erittäin huolellisesti ja asiallisesti, ja kun esitin lisäkysymyksiä, jokaiseen vastattiin.
ACO ei käytä Avobenzonea ja kysymykseni koskivat Octisalatea.
Octisalate on UVB-filtteri sekä liuotin, ja sitä käytetään ennen kaikkea liuottamaan muita, kiinteässä muodossa olevia UV-filttereitä. (Kemiallisetkin filtterit voivat olla jauhemaisia.)
Octisalatella on Avobenzonea parempi profiili siinä mielessä, että tähän kemikaaliin ei liity tunnettuja iho- tai kehohaittoja (ärsytys, allergia, hormoninhäirintä), Avobenzoneen taas liittyy. Octisalate imeytyy kehoon jopa hanakammin kuin Avobenzone (noin 1,1% vs. 0,5%), mutta tosiaan, se ei historiansa valossa ole aiheuttanut kehossa tunnettuja tai yleisesti raportoituja haittavaikutuksia lainsäädännön määrittämillä käyttöpitoisuuksilla, vaikka imeytyykin.
Octisalate on tänä päivänä kaikkein eniten käytetty vanhan koulukunnan UV-filtteri. Se on avainroolissa monessa modernissakin aurinkovoiteessa uusien filttereiden kaverina.
Okei, Octisalate ei siis ole haitallisimmasta päästä vanhoja filttereitä, mutta miksi käyttää sitä, kun on olemassa uudempiakin (ja ei-verenkiertoon imeytyviä) vaihtoehtoja?
Kiitos ACOn perusteellisen vastauksen, ymmärrän syyt nyt entistäkin paremmin.
Kyllä, Octisalate ON korvattavissa, mutta se tarjoaa hinta-laatu-suhteeltaan erittäin vetovoimaiset hyödyt. Pidetään mielessä, että vanhan koulukunnan filtterit ovat paljon edullisempia kuin uudet filtterit. Kun Octisalaten avulla aurinkotuotteeseen saa kustannustehokkaasti sekä kosmeettista eleganssia, funktionaalisuutta että stabiiliutta, voi ymmärtää, miksi niin moni aurinkovoidebrändi yhä kääntyy sen puoleen tuotteita kehittäessään.
ACO käyttää Octisalatea ennen kaikkea sen monipuolisuuden vuoksi.
Octisalate:
-Liuottaa jauhemaisia uuden sukupolven filttereitä (BEMT, DHHB, EHT)
-Parantaa tuotteen hyllyikää ehkäisemällä jauhemaisten filtterien kristallisoitumista
-Tuo tuotteeseen miellyttävää ihotuntumaa; Octisalaten avulla vedenkestävästäkin voiteesta saa kevyen ja vähärasvaisen tuntuisen
Kun aurinkovoide tuntuu kevyeltä ja on helppo levittää, kuluttaja tulee todennäköisemmin käyttäneeksi sitä suositusten mukaisen määrän, ja tämä käytös parantaa UV-suojan tehoa.
(Mulle tuli ACO-keskustelun jälkeen korostunut halu testata kaikki mun kroppa-aurinkovoiteet uudesta näkövinkkelistä; tuntuuko Octisalate-pitoinen vedenkestävä voide tosiaankin kevyemmältä, kuin pelkästään uuden sukupolven filttereitä sisältävä vedenkestävä aurinkovoide…?
Moni korealainen aurinkovoide antaa jo esimerkin ultrakevyestä, vain uusia filttereitä sisältävästä aurinkovoidekoostumuksesta, mutta ne eivät ole vedenkestäviä… ;) Juuri vedenkestävyys on se seikka, joka tekee kosmeettisesta miellyttävyydestä haastavaa.)
Mitä tulee verenkiertoon imeytymiseen, tähänkin ACOlla oli perusteelliset argumentit. ACO ei kieltänyt Octisalaten imeytymistä, mutta perusteli, miksi sillä ei heidän mielestään ole merkitystä aurinkovoiteen turvallisuuteen nähden.
ACO totesi, että moni muukin kosmetiikan kemikaali kuin UV-suoja-aineet imeytyvät kehoon, mutta UV-suojakemikaaleille tehdään muita kosmetiikan ainesosia tarkempi turvallisuusarviointi, jossa otetaan myös huomioon systeeminen imeytyminen. Myös eri maiden ja alueiden lainsäädäntö vaikuttaa; Yhdysvalloissa UV-suoja-aineet luokitellaan lääkkeiksi, ja siksi niitä koskee USAssa vielä Eurooppaakin tiukemmat turvallisuustestaukset, ja turvallisina pidetyt imeytymisrajat ovat Eurooppaa matalammat.
ACO näkee, että tämän vuoksi UV-filtterien imeytyminen nousee mediassa puheenaiheeksi, mutta muiden imeytyvien kemikaalien ei, ja imeytymistä saatetaan pelätä perusteettomasti.
ACO toteaa, että pelkkä kehoon imeytyvien kemikaalien poisjättäminen ei automaattisesti tee kosmetiikkatuotteesta turvallisempaa, vaan tuotteen koko resepti vaikuttaa. Tähän voin nyökytellä.
Toin keskustelussa esiin Yhdysvaltojen kemikaaliviranomaisen FDA:n päätöksen vetää GRASE-turvallisuusstatus pois kaikilta USAssa sallituilta kemiallisilta UV-filttereiltä, pohjautuen tutkimuksiin, jossa näiden kemikaalien (Octisalate ja Avobenzone mukaanluettuina) verenkiertoon imeytyminen todettiin. FDA:n tutkimukset vahvistivat myös sen, että nämä kemikaalit voivat säilyä kehossa jopa kolme viikkoa. FDA on vaatinut raaka-ainevalmistajilta lisätutkimuksia, jotta voi varmistua siitä, millaista imeytymismäärää voidaan pitää turvallisena, ja pohjautuen näihin uusiin tietoihin FDA joko palauttaa vanhojen UV-filttereiden GRASE-statuksen tai poistaa ne kokonaan sallittujen UV-kemikaalien listalta.
Tähän ACOn näkemys on se, ettei FDA:n suhtautumisesta pidä vetää johtopäätöksiä yleisellä tasolla, sillä esimerkiksi Euroopassa UV-suoja-aineiden imeytyminen kehoon on tunnettu jo pitkään, ja USAssa (ACOn mukaan) ei. FDA osoittaa siksi huolta, jota meillä ”valistuneemmilla” markkinoilla ei tarvitsisi olla.
Tämä on alue, jossa itselläni ei ole tietoa. Olen kuvitellut, että FDA:n vaatimissa jopa absurdin perusteellisissa testeissä olisi aiemminkin testattu verenkiertoon imeytymistä, mutta voihan olla, että ei. (USAssa uuden UV-kemikaalin hyväksymisprosessi voi helposti olla yli 10 vuotta!) Jos näin on, silloin tietyt UV-kemikaalit olisivat olleet USAssa käytössä jo yli puoli vuosisataa ilman, että niiden verenkiertoon imeytyminen on ollut tunnettua, mikä kuulostaa jokseenkin epäuskottavalta tai epätodennäköiseltä. Etenkin, kun UV-suoja-aineet ovat USAssa lääkeaineita - varmasti niiden systemaattinen imeytyminen olisi tässä kehyksessä tunnettua..?
Mutta, oli asia miten hyvänsä, Yhdysvalloissa UV-suojakemikaalien verenkiertoon imeytymiseen suhtaudutaan korostuneemmalla huolella, kuin Euroopassa.
.
Mitä Avobenzonesta ja Octisalatesta pitäisi nyt ajatella kesän haastattelujen ja muun tiedon valossa?
En valitettavasti saanut kesän aikana tietoa, joka auttaisi ymmärtämään, miksi Avobenzone olisi enää 2020-luvulla perusteltu ainesosa aurinkovoiteissa. Se on tehokas UVA-filtteri, ja ainoa UVA-filtteri vanhan koulukunnan UV-filttereiden joukossa, mutta tänä päivänä UVAlta suojautumiseen on tarjolla useita moderneja ja suorituskyvyltään jopa tehokkaampia vaihtoehtoja, joilla ei ole Avobenzoneen liittyvää problematiikkaa.
Avobenzonen huolenaiheet Euroopan kemikaaliviranomaisen sivulla
-Voi ärsyttää ihoa ja aiheuttaa allergiaa
-Tällä hetkellä EU:ssa arvioitavana ympäristölle haitallisena sekä endokriinihäiritsijänä
-Yhdysvalloissa uudelleenarvioitavana, koska imeytyy verenkiertoon
Tarjolla olevan tiedon valossa en voi suositella Avobenzonea sisältäviä tuotteita sellaisten ohi, jotka sitä eivät sisällä. Avobenzone ei ole vaarallinen - mutta on parempia vaihtoehtoja.
Octisalaten riskiluokitus ECHA:n sivulla
Tarjolla olevan tiedon valossa vähemmän haitallinen sekä ihmiselle että ympäristölle kuin Avobenzone ja moni muu vanhan koulukunnan UV-filtteri. En suosittele Octisalatea raskaana oleville enkä mielelläni ihan pienille lapsille, mutta isommilla lapsilla sekä ei-raskaana olevilla aikuisilla en näe haittoja.
Octisalaten hyödyt:
-Kustannustehokas vaihtoehto buustaamaan aurinkovoiteen UVB-tehoa, stabiliteettia sekä kosmeettista miellyttävyyttä
Octisalaten problematiikka:
-Vesistöille erittäin haitallinen
-Yhdysvalloissa uudelleenarvioitavana, koska imeytyy verenkiertoon
-ECHA:n mukaan on epäily, jonka mukaan Octisalate voi aiheuttaa vaurioita sikiölle
Huom: ECHA:ssa mainitut riskit liittyvät kemikaalin käyttöön puhtaassa muodossaan. Aurinkovoiteissa käytetyt max 5% pitoisuudet siis tuskin vahingoittavat sikiötä. Vesistöille Octisalate voi muodostua ongelmaksi, jos sitä huuhtoutuu veteen suurina määrinä, ja tällainen skenaario voi toteutua suosituissa lomakohteissa. Tästä syystä Octisalate on kielletty mm. Havaijin Maui'lla, jossa on toistaiseksi maailman tiukin lainsäädäntö ja rajoitukset aurinkosuojakemikaaleja koskien.
*
Kiitos, kun luit. Toivottavasti kirjoitus tarjosi tietoa, joka voi auttaa Sinua tekemään Sinulle parhaita aurinkovoidevalintoja.
Random-postaus siitä, kuinka jäätävän huonoa asiakaspalvelua voi Ruotsissa saada junayhtiöiltä.
Olin jo Instagramissa kirjoittanut ilolla, kuinka tyytyväisiä saamme Suomessa olla VR:n asiakaspalveluun, vaikkeivat junat tosiaan aina kulje ajassa - - kunnes sain eräältä seuraajaltani tiedon, että minut ”pettänyt” junayhtiö Tåg i Bergslagen on…. VR:n omistama..! Se siitä VR:n ylistyksestä.
No, jos nyt edes jotain hyvää Suomen junasysteemissä, niin meillä junaliikenteestä on vastuussa yksi yhtiö. Ruotsissa junaliikennettä hoitaa useita eri yhtiöitä. Tätä en muuten edes tiennyt ennen tätä kesää.
Ostan Ruotsissa junaliput aina SJ:n (Statens Järnvägar) lippukaupasta, enkä ole tullut kiinnittäneeksi huomiota, että vaikka lipun ostaa SJ:ltä, osan yhteyksistä voi liikennöidä toinen junayhtiö. Näin oli mun katastrofimatkalla viime viikon lauantaina Tukholmasta Kopparbergiin. Vaikka matkustaja ostaa yhden lipun yhdeltä toimijalta paikasta A paikkaan B, eivät korvaukset koskekaan koko matkaa ongelmatilanteissa, ellei koko pätkää hoida saman junayhtiön kalusto. Oma farssinsa on asiakaspalvelu ja tiedonkulku, joka ongelmatilanteissa ei Ruotsin junasysteemissä vain toimi. Yksi neuvo: pidä ehdottomasti mukana ladattu puhelin ja kielitaitoa, koska vain niillä saat apua.
Ensimmäinen osuus mun matkasta kulki SJ:n junalla Tukholmasta Hallsbergiin, siitä eteenpäin matka jatkui TIBin eli Tåg i Bergslagenin junalla.
Sain aamulla tekstiviestin, jonka mukaan juna Hallsbergistä Örebro’hon oli peruttu ”henkilökuntapulan vuoksi”. Juna korvataan bussilla, viestissä luki.
Perillä Hallsbergissä menin asemarakennukseen etsimään tietoa, mistä bussiyhteys lähtisi. En löytänyt mitään tiedoksiantoa junataululla enkä kylttiä, joka osoittaisi bussien sijainnin. Asemalla ei myöskään ollut junaliikenteen asiakaspalvelua.
Lopulta menin kysymään aseman kioskista, josko he tietäisivät, mistä junia korvaavat bussit lähtevät. Kioskin työntekijän väsynyt ilme kertoi, että ihan muutama juna-asiakas käy kysymässä häneltä apua. ”Ei meillekään mitään tietoa tästä ole annettu, mutta ilmeisesti bussit lähtevät radan toiselta puolelta. Sinun täytyy ylittää rata kävelysiltaa pitkin”.
”Eikö täällä siis missään ole vaihtoyhteyksistä tietoa?”, kysyin. ”Mistä matkustajien olisi tarkoitus saada tämä tieto?”
Kioskin työntekijä kohautti olkapäitään. ”Sen kun tietäisi. Junayhtiöiden informaatio on äärettömän huonoa”.
Kävelin sitten sillan yli radan toiselle puolelle. Kuka keksisi omin avuin, että bussit lähtevät näin kaukaa, eivätkä juna-aseman vierestä..?
Koska Hallsbergiin saapunut juna oli SJ:n, en olisi edes voinut kysyä asiasta tämän junan konduktööriltä, heille kun ei kuulu tippaakaan toisten junayhtiöiden vaihtoyhteydet.
Saapuessani bussille kysyin, ”Onko tämä korvaava bussi Kopparbergiin?”
Kuljettaja vastasi: ”Tämä bussi menee vain Örebro’hon”.
”Mutta eikö tämä siis korvaa perutun junan jonka piti lähteä 9.33?”
”Kyllä, mutta tämä bussi menee silti vain Örebro’hon saakka.
Tässä vaiheessa toinen matkustaja bussissa puuttui keskusteluun. ”Sinun tulee itse soittaa junayhtiölle ja selvittää jatko Örebro’sta lopulliselle asemallesi. Niin minäkin tein.”
Anteeksi mitä? Minähän olin ostanut lipun Kopparbergiin, kai nyt junayhtiön tulee hoitaa minut perille sinne, mihin olin lipun ostanut, ilman välipuheluita asiakaspalveluun? Miksi ihmeessä korvaava bussi ei vienyt Kopparbergiin - tai muille pääteasemille saakka? Bussin ovelle tuli toinenkin asiakas ihmettelemään samaa. Hänkin oli menossa muualle kuin Örebro’hon.
Ei siinä auttanut muu kuin meidän alkaa soitella junayhtiöön. Kun lopulta sain TIBin asiakaspalvelijan langan päähän, hän ei tiennyt mitään perutusta junayhteydestä tai korvaavasta bussista. Hänelle piti selittää tilanne, kuin hän kuulisi siitä ensimmäistä kertaa. TIBin sisäinen tiedonkulku näytti olevan kivikaudelta. Aspa käski minua myös kysymään bussin kuljettajalta, mihin aikaan bussi on Örebro’ssa, jotta hän voi katsoa minulle seuraavan junavuoron. Lopulta sain kuulla, että seuraava Kopparbergin suuntaan menevä juna lähtee Örebro’sta kello 11.51.
”Anteeksi, mutta minun piti olla perillä Kopparbergissä jo 10.53! Minulla on meno, johon minun pitää ehtiä!”
Aspan ihminen totesi, että tässä ovat sun vaihtoehdot. Seuraava juna lähtisi vasta 11.51, muita yhteyksiä ei ollut. Busseja ei kulkenut Kopparbergiin, koska oli viikonloppu. Taksin voisi myös ottaa, mutta TIB korvaisi taksikulut ainoastaan 1400 kruunuun (noin 125€) saakka. Kopparberg oli niin kaukana, että 125€ ei tulisi rittämään ensinkään siihen taksimatkaan.
No selvä homma sitten. Mun olisi odoteltava Örebro’ssa kaksi tuntia. Selvisi vielä sekin, että mun alkuperäinen lippu ei enää käynyt seuraavaan junaan, vaan aspan piti varata mulle uusi lippu, joka lähetettiin mun sähköpostiin. Mietin, että mitä *lvettiä. Entä jos asiakkaalla ei olisi tällaisessa peruuntumistilanteessa puhelinta mukana? Tai akku lopussa? Tai kyseessä olisi vanhempi ihminen, jolla ei ole älypuhelinta ja pääsyä puhelimestaan sähköpostiin?
Miten tällaisen asian järjestäminen saattoi olla puhelimen varassa?? Ruotsissa se vain on. Suomessa vastaavissa tapauksissa edellisen junan konduktööri selvittää matkustajien jatkoyhteydet ja kuuluttaa ne junassa, ja vanha lippu käy myös seuraavaan junaan. Ruotsissa näin ei ole. Koska juna-asemilla ei ole henkilökuntaa ja yhteyksiä ajaa useita eri yhtiöitä jotka eivät ole vastuussa – tai edes tietoisia - toistensa myöhästymisistä tai peruuntumisista, on puhelin ainoa tapa selvittää ongelmatilanne. Ja jos asiakkaalla ei ole puhelinta – no, sitten hän ei saa apua eikä pääse seuraavaan junaan. Käsittämätöntä.
Odotellaan junaa....
Örebro’ssa asettauduin aseman vieressä sijaitsevaan kahvilaan odottamaan seuraavan junan lähtöä. Ennen lähtöä kahvilaan tarkistin aseman junataulut. Kaikki junat olivat ajoissa, ei ongelmia.
Kun palasin asemahalliin kello 11.40 – mitä taululla lukikaan? Nyt lähes kaikkien saapuvien sekä lähtevien junien kohdalla luki punaisella ”Olycka / Invänta tid” (eli ”Onnettomuus / Odota uutta aikaa). Ei ole todellista, ajattelin.
Olin jo kaksi tuntia myöhässä, ja minulla oli mieheni kanssa sovittu meno, jonne piti ehtiä. Marssin ulos taksitolpalle ja tiedustelin, paljonko maksaa taksimatka Kopparbergiin. ”Ainakin 3000 kruunua”, sain kuulla. Mun pitäisi siis itse maksaa taksimatkasta yli puolet.
Ei, nyt mä soittaisin uudestaan TIBin aspaan, ei kai voi olla mahdollista, ettei yhtiö maksa asiakkaan taksimatkaa tilanteessa, jossa perille pääsystä junalla ei ole mitään tietoa??
TIBin aspa oli täysin ruuhkautunut ja jonotin puhelimessa 30 minuuttia. Tänä aikana tekstit junien infotaululla eivät muuttuneet.
Puhelimessa jonottaessa keksin etsiä käsiini ruotsalaisen version Junat kartalla -palvelusta, jossa näkyvät reaaliajassa kaikki junat sekä niiden myöhästymisajat. Sellainen löytyikin, ja sovelluksesta näin, että mun juna seisoi edellisellä asemalla ennen Örebro’ta. Toisin kuin Örebro’n junatauluilla, tämä sovellus antoikin tiedon, että ”Arvioitu lähtöaika 12.25.”
Kun sitten lopulta sain TIBin aspan langan päähän – sattui vielä olemaan sama henkilö kuin edellisellä kerralla – ei tyypillä jälleen kerran ollut mitään käsitystä tilanteesta, joka oli meneillään. Hän ei tiennyt onnettomuudesta tai siitä, että koko alueen junaliikenne Örebro’n ympärillä oli pysähdyksissä. Ja hän oli töissä junayhtiön asiakaspalvelussa! Jouduin kirjaimellisesti lukemaan hänelle asemahallin taululla olevat tiedot onnettomuudesta.
Kuva: Augusto Lopes / Unsplash
Ainoa ratkaisu, jonka aspa pystyi minulle jälleen tarjoamaan, oli lippu seuraavaan junaan - - joka lähtisi kahden tunnin kuluttua. Sanoin, että tämä ei enää käy, sillä minun oli ehdottomasti oltava perillä viimeistään klo 14.30. Seuraava juna olisi ollut Kopparbergissä 15.53. Koska onnettomuus oli katkaissut liikenteen, ei ollut varmaa, lähtisikö seuraavakaan juna. Aspa vain totesi, että ei voi auttaa muulla tavoin.
Kysyin asiakaspalvelijalta, eikö ollut heidän vastuullaan hoitaa asiakkaat perille kohteeseen, johon he olivat lipun varanneet, ja kohtuullisen ajan sisällä. Mun myöhästyminen tulisi seuraavalla junayhteydellä olemaan jo viisi tuntia. Olihan olemassa takseja sekä busseja, joita junayhtiöt voivat chartrata hätätilanteissa kuljettamaan asiakkaat perille. Näinhän homma toimii Suomessa. Tällöin kuultiin vastaus, joka sai mun leuan loksahtamaan. Asiakaspalvelija sanoi: ”Tilanne vaikuttaa moneen matkustajaan, emmehän me voi joka ikiselle asiakkaalle alkaa hoitamaan uutta reittiä, asiakkaita on liian monta. Se ei vain ole mahdollista.”
Anteeksi KUINKA? Siis junayhtiöllä ei ole velvollisuutta auttaa lipun ostaneita asiakkaitaan pääsemään perille, koska ”heitä on niin monta”???
Nyt aloin suuttua. Otin jälleen puheisiin taksin ja sanoin, eikö näin pitkässä myöhästymisessä muka tosiaan korvata asiakkaalle taksia. Myös aspa alkoi menettää malttiaan ja vastasi, että taksimatka korvataan, mutta ainoastaan 125€ asti, ja lisäsi painokkaasti tämän olevan LAKI ja että he seuraavat lakia.
Lopetin puhelun tajutessani, ettei TIBin aspasta heruisi kerta kaikkiaan mitään apua. Tilanne oli minusta aivan posketon. Suomessa VR:n korvaavat bussit seisoisivat jo juna-aseman pihassa. Täällä? Asiakkaat saivat katsella ja odotella, lähtisikö juna tunnin vai viiden tunnin kuluttua. Tai maksaa vaihtoehtoisesti jopa tuhansia kruunuja taksimatkastaan lopulliseen kohteeseensa.
Vilkaisin junat kartalla -applikaatiota, ja yhtäkkiä mun junan kohdalla lukikin, että ”har avgått från (edellinen asema)! What, jess!! Sitten katsoin aseman junailmoitustaulua. Siellä luki, että juna oli jo saapunut Örebro'hon..!! Ja tämä oli siis tapahtunut sillä välin, kun puhuin aspan kanssa puhelimessa. Aspalla ei luonnollisestikaan ollut tästä mitään tietoa. TIBin aspa voisi vakavasti harkita Trafikverket'in liikennesovelluksen käyttöönottoa.
Syöksyin junalleni, ja sisään oli tunkemassa suuri joukko muitakin häkeltyneen tai *ttuuntuneen oloisia asiakkaita. Kuulin yhden sanovan, että jokohan nyt pääsisi matka jatkumaan.
Kysyin konduktööriltä, mikä oli tilanne. Sain kuulla, että jossain Örebro’n pohjoispuolella oli juna kaatunut (!) radalle, eikä tilanne välttämättä selviäisi moneen tuntiin. Pohjoiseen menevät junat ohjattaisiin kiertotietä Arbogan kautta, eikä kuulemma ollut tietoa, kuinka kauan tämä uusi reitti veisi – koska edessä oli jonossa niin paljon muitakin myöhästyneitä junia. Konduktööri osasi ainoastaan sanoa, että uusi reitti vie todennäköisesti jopa tunnin pidempään kuin normaali reitti.
Lopulta juna lähti 50 minuuttia alkuperäisen lähtöaikansa jälkeen. Mä saatoin vain pitää peukkuja, että juna saapuisi Kopparbergiin kello 14.30 mennessä.
Lukuisten ikuisuudelta tuntuneiden pysähdysten ja radalla seisomisten jälkeen saavuimme Kopparbergiin kello 14.15.
Huokaus!! Ja nyt lasi viskiä, kiitos!
Kuva: Dmitrii Vaccinium / Unsplash
Jälkiepisodi:
Päätin hakea TIBiltä korvausta, vaikkei junalippu erityisen kallis ollutkaan. Ihan vain periaatteesta.
Täytin TIBin sivulla korvaushakemuksen, joka ei mennyt läpi. Kokeilin eri selaimilla, mutta lomake ei vain lähtenyt.
Lähetin korvaushakemuksen yhtiölle seuraavaksi sähköpostilla. TIBiltä vastattiin, että asiaa ei käsitellä sähköpostitse, vaan neuvottiin kokeilemaan vielä kerran nettilomakkeella, ja jos ei vieläkään toiminut, asia pitäisi hoitaa puhelimitse.
Niinpä soitin yhtiölle jo kolmannen kerran. Korvausilmoitus saatiin hoidettua, ja sain vastauksen sähköpostiin jo seuraavana päivänä. Olin TIBin korvaussäännöistä lukenut, että lipun hinta maksetaan takaisin 100%, jos perille pääsy myöhästyy yli 60 minuuttia. Mä olin perillä 202 minuuttia myöhässä.
Odotetusti saamassani vastauksessa kerrottiin, että minulle korvattaisiin vain TIBin vastuualueeseen liittyneet junalipun kulut. Nämä kulut olivat 136 kruunua (lipun kokonaishinta oli 471 SEK).
Kuitenkin, viestissä luki, että minulle korvattava summa on 231 SEK.
En ymmärrä TIBin logiikkaa edes korvausasiassa.
Kuitenkin: loppu hyvin kaikki hyvin. Vain hermot eivät olleet hyvin tapauksen aikana.
*
Loppukaneetti: olkaamme kiitollisia, että Suomessa junaliikennettä sentään hoitaa vain yksi yhtiö. Joka myöhästymistilanteissa ottaa vastuun ja hoitaa asiakkaiden jatkoyhteydet automatiikalla, ilman että yhdenkään asiakkaan tarvitsee kysyä asiasta, saati sitten alkaa soittelemaan VR:lle. Paljon junalla matkustavana annan tästä ruusun VR:lle. Mutta risut Ruotsin VR:lle TIBin tavasta hoitaa asiat!!
