Sain juuri kuulla, että minut palkittiin Tukholmassa European Natural Beauty Awards -gaalassa Voice Of The Year -palkinnolla. ❤️😭
Awards -organisaation tiedote on luettavissa täällä.
Palkinnon perusteet:
"Voice of the Year: Sanni Jama (Finland) was recognized for her tireless work in educating consumers about the cosmetics’ ingredient content and her bravery and strength in bringing a large-scale greenwashing case into light in the summer of 2024."
Vapaasti suomennettuna:
"Vuoden ääni: Sanni Jama (Suomi) palkittiin väsymättömästä työstään kuluttajien valistamisessa kosmetiikan ainesosista, sekä rohkeudesta ja voimasta nostaa esiin laajamittainen viherpesutapaus kesällä 2024.”
🌿 🌿 🌿
Sain ylipäänsä kuulla ehdokkuudestani täytenä yllätyksenä syyskuussa. Minut kutsuttiin ehdokkuuden tiimoilta Tukholmaan Awardsien palkintogaalaan, mutta en päässyt paikalle, koska olin Kreikassa.
Gaala järjestettiin 9. lokakuuta ja itse asiassa eilen erään luonnonkosmetiikkabrändin edustaja onnitteli minua somessa palkitsemiseni johdosta. Ihmettelin, pitikö tieto paikkansa, koska en itse ollut saanut tietoa asiasta. Tänään aamulla sain! ❤️ 😭
Kuva: European Natural Beauty Awards
Olen todella otettu tästä huomiosta ja tunnustyksesta. 🙏🏻 (😭) Ehkä erityisesti siksi, että kesän tapaus otti niin voimille, ja se tuntui tavallaan taistelulta tuulimyllyjä vastaan. Vaikutukset tuntuvat jossain määrin vieläkin.
Tapaus opetti meille, miten heikot resurssit viranomaisilla on puuttua tämän kaltaisiin tapauksiin.
Jos jotain, kesän keissi opetti, että jos viherpesuun tai muuhun kaupallisen tahon epäasialliseen toimintaan haluaa Suomessa vaikuttaa, sen tekee parhaiten tiedottamalla, sekä lopettamalla epäasiallisesti toimivan yrityksen tukemisen ja viemällä asiakkuutensa muualle.
Kiitos, kiitos, European Natural Beauty Awards, tästä tunnustuksesta. ❤️
🌿
Tuntuu hienolta, että saatoin nostaa näin laajalla tavoittavuudella kuluttajien tietoisuuteen myös tällaisia puolia kauneusbisneksessä (niitä on aina ollut ja tulee olemaankin, meidän täytyy vain tunnistaa ne), mutta samalla tuntuu aavistuksen surulliselta, että näin negatiivinen asia toi minulle paljon julkisuutta - eniten julkisuutta koko 15 vuoden vaikuttajaurani aikana. Mieluiten tulisin yhdistetyksi näin suuressa mittakaavassa positiivisella tavalla "valistaviin" sisältöihin. Toivon tietysti, että keissin kautta sisältöjeni pariin löytäneet uudet seuraajat löytävät myös näitä myönteisiä oivalluksia tuovia kosmetiikkajuttuja, sekä muuta hyödyllistä Karkkipäivästä. 🥰
Ehkä - ja toivottavasti - kesän tapauksesta jää nettovaikutuksena jotain positiivista kassiin. ❤️ Muistetaan, että juuri ME itse voimme vaikuttaa epäasialliseen toimintaan kaupan alalla valitsemalla, millaisia yrityksiä tuemme asiakkuudellamme.
.
Kiitos teille kaikille Karkkipäivän seuraajille, jotka olette. Olen niin valtavan iloinen, että on ihmisiä, jotka jaksavat lukea mun juttuja vuodesta toiseen. 🙏🏻❤️
Mulla on ollut tänä vuonna poikkeuksellisen epäonnistunut maskaravuosi. Olen ostanut viisi uutta maskaraa, joista yksikään ei ole ollut erityisen hyvä tai sellainen, joka suoriutuu toivomallani tavalla. Kolme oli suorastaan huonoja, yksi neutraali ja yksi "ihan hyvä".
Tekee melkein mieli todeta: kannattaisi vain pysytellä luotettavissa suosikeissaan.
Tänä vuonna ostamani ripsarit ovat tässä.
Järjestyksessä huonoimmasta parhaimpaan:
Kiko Luxurious Lashes Extra Volume Brush Mascara
Lumene Nordic Berry Length & Volume Mascara
Kiko Maxi Mod Long Lasting Volume And Definition Mascara
Moira Volume & Long Lash Mascara
L'Oreal Volume Million Lashes Panorama
Ostamissani ripsareissa oli hyvinkin erilaisia harjoja. Tyypillisesti suosin pieniä ja kapeita harjoja, ja kaikkein mieluiten sellaisia, jotka kapenevat kärkeä kohti. Silmäni ovat pienet ja silmäkulmat ahtaat, ja vain kapea tai hyvin pieni harja ulottuu sotkematta sisä- ja ulkonurkkien ripsiin. Innostuin kuitenkin tänä vuonna kokeilemaan pitkästä aikaa myös isompaa harjaa, ja se osoittautui virheeksi. (No, duh. Mitä sitten odotin...?)
Paras harja oli Lumenen Nordic Berry -ripsarissa, mutta harjan muoto ja erottelevuus olivatkin kyseisen ripsarin ainoat myönteiset asiat. Muuten se pitää jumbosijaa yhdessä Kikon Luxurious Lashes -maskaran kanssa, kummatkin olivat suoritukseltaan yhtä surkeita. Kiko jää ihan viimeiseksi kiitos liian suuren harjansa.
Esittelyssä tänään epäonnistuneen ripsarivuoden kokemuksia.
12,90€ / 12 ml
Valitsin Maxi Mod -maskaran sen pikkuisen harjan perusteella. Minulla on ollut muutamia tällaisia ultrapikkuisen harjan omaavia ripsareita, ja ne ovat toimineet minulla tosi hyvin. Etenkin IsaDoran jo edesmennyt Precision Mascara oli yksi parhaita koskaan käyttämiäni ripsareita. Kikon Maxi Mod -ripsarin nähdessäni minulle heräsi toive, että voisikohan se olla suoritukseltaan lähellä IsaDoraa.
Alussa tämä ripsari toimikin kuin unelma, kuten kirjoittelin keväisessä meikkipostauksessani. Harja toi ripsiin todella muhkeaa volyymia vain muutamalla vedolla, mutta - - noin kuukauden käytön jälkeen se alkoi klimpittää ripsiä. Tulos alkoi olla yhä herkemmin epäsiisti.
Lisäksi Maxi Mod osoittautui ripsariksi, jota menee meikinpoiston yhteydessä "sisälle" silmään, ja sitten sitä saa kaivella topsipuikolla silmäluomen sisäpuolelta. En tiedä, onko ilmiö teille tuttu, mutta mun silmissä tietyt maskarat tekevät tätä. Ilmiö on tosi kummallinen, ja sen täytyy jotenkin liittyä siihen, ettei maskaramassa meikinpoiston yhteydessä tartu kunnolla vanulappuun, vaan liuettuaan karkaa silmään. Jotkin maskarat tekevät tätä mun silmissä säännöllisesti, toiset eivät koskaan.
Pahimmillaan silmiin mennyttä maskaramönjää nousee esiin silmäkuopan uumenista vielä seuraavana aamunakin, ja mustaa mönjää saa metsästää topsipuikolla silmät vetistellen, se on todella ällöä.
Pisteytys ja ominaisuudet:
Harja: 9+
Maskaramassa: voidemainen ja erittäin hyvin kerrostuva. Kerrostuvuudesta 10 pistettä.
Suoritus: alussa 9, myöhemmin 6.
Kokonaispisteet: 7
11,90€ / 11 ml
Tämä maskara oli jo harjansa puolesta virhehankinta. Harja on mun silmiin aivan liian iso, mutta jostain syystä innostuin silti ostamaan sen. Ainakin harja näytti minussa testerissä mukavan erottelevalta; tykkään näistä polymeeripiikkisistä harjoista, joissa on lyhyitä piikkejä tiheästi.
Kotona ensimmäinen reaktio oli: onko tämä kuivahtanut? Niin kuivalta ja "tyhjältä" harja näytti, kun vedin sen ulos hylsystä. Myöskään ripsiin ei meinannut tarttua mitään. Kävinkin Stockmannilla vaihtamassa tämän uuteen, koska olin varma, että tuotteessa oli jotain vikaa. Kuitenkin myös tilalle saamani Luxurious Lashes tuntui yhtä kuivalta.
Tämä maskara on kaikilta ominaisuuksiltaan täysi vastakohta saman brändin Maxi Mod -ripsarille!
Luxurious Lashes -maskara oli todellakin täysi floppi. Kuvassa tulos näyttää kutakuinkin samalta kuin kaikki muutkin maskarat, mutta käytettävyydeltään ja suoritukseltaan tämä maskara on surkea. (Mun ripsissä maskarat harvoin tuovat selkeää visuaalista eroa, ero tulee käytettävyydestä.)
Koska massa on kuivakkaa, Luxurious Lashes -ripsaria joutuu kerrostamaan varmasti yli 100 vetoa, että mitään näkyy ripsissä. Harja erottelee ripset ihan kivasti, vaikka onkin kokonsa vuoksi kömpelö. Massa ei paakkuunnu.
Pisteytys ja ominaisuudet:
Harja: 6
Maskaramassa: 4 - mietin yhä, oliko koko tämä erä mahdollisesti kuivahtanut....
Suoritus: 6
Kokonaispisteet: 6
18,50€ / 8 ml
En ole koskaan valtavasti tykännyt Lumenen maskaroista, ja sieltä on harvoin löytynyt suosikkia. Blueberry Sensitive Mascara on Lumenen ripsareista ainoa, josta muistan aidosti tykänneeni viimeisen kymmenen vuoden aikana, sen arvostelu löytyy täältä.
Kun näin Nordic Berry -uutuuden, päätin antaa Lumenelle taas mahdollisuuden. Nordic Berry -maskaran harja näytti kärkeä kohti kapenevassa siroudessaan erittäin lupaavalta, ja näin ripsari sujahti ostoskoriini.
Mutta: maskara osoittautui heti hutiostokseksi. Jo ensimmäisellä käyttökerralla havaitsin, että massa on kuivan puoleista ja sen lisäksi erittäin heikosti kerrostuvaa. Vaikka levitin 2-3 kerrosta ja odotin kerrosten välissä, ripsiin tuli ainoastaan hieman väriä, ei lainkaan paksuutta. Tulos oli epäkerrostuvuudessaan jopa huonompi kuin Kikon Luxurious-maskaralla, vaikka sen massa oli Lumeneakin kuivempi.
Noin kolmen viikon käytön jälkeen luovutin, ja nakkasin Lumenen sivuun. Annoin sille aikaa, sillä usein ripsarit alkavat toimia paremmin, kun massa hieman hapettuu käytön myötä. Lumenen käytös ei kuitenkaan muuttunut, vaan se ainoastaan värjäsi ripsiä.
Syyskuussa päätin jälleen kokeilla Lumenea. Nyt se tuntuikin hieman erilaiselta, ja kerrostui jonkin verran. Kuvassa syyskuun tulos.
Ei voi edelleenkään puhua "volume"-ripsistä, mutta on näissä vähän enemmän näköä kuin kesällä. Mitä pituuteen tulee, yksikään maskara ei pidennä ripsiäni, oli lupaus mikä hyvänsä, joten sitä lupausta en koskaan arvioi. Ylipäätään kaipaan maskaralta vain tuuheutta.
Kiitosta Nordic Berry saa harjastaan, joka on todella miellyttävä, sopii silmieni kokoon ja muotoon täydellisesti ja erottelee ripset moitteettomasti. Saatanpa vaikka puhdistaa harjan ja käyttää sitä jonkin muun maskaran kanssa. Mitenkähän tämä toimisi Kikon Maxi Modin kanssa..?
Pisteytys ja ominaisuudet:
Harja: 9,5
Maskaramassa: 5
Suoritus: 7
Kokonaispisteet: 6
21,90€ / 10, ml
Tässä on joukon paras maskara. Ei tämäkään ole tosihyvä, kuten muut aiemmin käyttämäni Volume Million -sarjan ripsarit ovat mielestäni olleet, mutta selvästi paras tästä porukasta.
Huomio: ostin Panorama-maskaran ruskeana, ihan vain kokeillakseni pitkästä aikaa, näyttääkö se jotenkin erilaiselta. (Nuorempana käytin aina ruskeaa maskaraa, kun eräs meikkitaiteilija sanoi, että minun tulisi aina suosia ruskeaa niin maskaroissa kuin rajauksissa.) No, ei se näyttänyt.
Panorama-maskaran massa tuntui hitusen ohuemmalta ja vähemmän voidemaiselta miltä muistelen aiempien Volume Million -ripsarien tuntuneen. Se kuitenkin kerrostui erinomaisesti ja siististi - ominaisuus, jonka yhdistän aina L'Orealin maskaroihin. Mun ripsissä L'Oreal-konsernin ripsarit ovat aina toimineet erinomaisesti; olen tykännyt niin Maybellinen, L'Oreal Paris'in kuin Lancômen ripsareista.
Panorama-ripsarin harja erottelee ripset mukavasti, samalla pakaten nopeasti massaa ripsiin. Tällä ripsarilla ei tarvitse vetää 100+ vetoa saadakseen jotain näkyviin.
Kuitenkin; Panorama ei suoriutunut optimaalisesti kahdessa asiassa, minkä vuoksi en ostaisi sitä uudestaan. Massa alkoi kuivua nopeasti ripsarin avaamisen jälkeen, ja kun tavaraa on 10,5 ml, ei massa kyllä saisi kuivua ihan kuukaudessa. Toinen lievä vajaasuoriutuminen tuli volyymin osalta. Vaikka Panorama tuo ripsiin paksuutta, se ei tuo ihan sellaista tuuheutta, kuin todella hyvältä maskaralta odotan. Tämä ripsari jää kokemuksena "ihan kiva" -tasolle.
(Mun kirjoissa todella hyviä ja runsasta tuuheutta tuovia maskaroita ovat olleet mm. IsaDoran Precision, Lancômen Hypnôse ja Maybelline Lash Sensational.)
Pisteytys ja ominaisuudet:
Harja: 9
Maskaramassa: 8
Suoritus: 8
Kokonaispisteet: 8
14,99€ / 8 g
Tähän maskaraan liittyy huvittava tarina. Menin Yeppoon, koska mun teki mieli kerrankin ostaa K-Beauty-maskara. En ole nimittäin tainnut koskaan käyttää korealaista ripsaria, ja alkuvuoden vähemmän innostaneiden ripsaritestailujen jälkeen halusin kokeilla jotain ihan uutta suuntaa maskaroiden suhteen.
Yeppossa sitten selvisi, että 99% korealaisista maskaroista on vedenkestäviä, ja mä puolestani en voi sietää vedenkestäviä ripsareita. En tarvitse wp:n ominaisuuksia, eli kosteuden kestävyyttä tai taivutusten pitoa, koska mulla ei ole ongelmia näillä osa-alueilla. (En ylipäänsä taivuta ripsiä, niiden luontainen taipuisuus riittää minulle.)
Yeppon myyjä kertoi, että heillä oli tasan yksi vesiliukoinen ripsari; Moiran Volume & Long Lash. Koska olin tullut Yeppoon varta vasten ostamaan korealaista ripsaria, päädyin sitten siihen. Harja näytti ihan hyvän muotoiselta, vaikkakaan tällaiset kuituharjaiset harjat eivät ole mun suosikkeja.
Jaoin ostokseni Instagramissa, ja sain heti kuulla, että ostamani ripsari ei ollutkaan korealainen vaan yhdysvaltalainen. WTF? Luulin Yeppon myyvän ainoastaan korealaisten brändien tuotteita.
Katsoin pakkausta tarkemmin ja siellä lukee: "Designed in USA, made in Korea". Voi huokaus... eli jenkkibrändi, joka valmistuttaa tuotteensa Koreassa (ja Instassa saamieni kommenttien mukaan myös Kiinassa ja Taiwanissakin).
Pitäisi antaa tästä Yeppolle palautetta. Moira ei ole K-Beauty-sarja. Kenties K-Beauty wannabe-sarja...? 🤷♀️
Sitten itse kokemuksiin. Kokemus on itse asiassa hyvin samanlainen kuin miltä koko ripsari näyttää ulkoisesti: peruskamaa.
Perusripsari, tämä kuvaa Moiran maskaraa parhaiten. Mikään tässä ei oikein herätä tunteita. Massa on jälleen kerran vähän kuivakkaa, ja vaikka se näyttää harjassa kiiltävän voidemaiselta, se ei kuitenkaan levity ripsiin notkean voidemaisena vaan ohuen kuivakkana. Jälleen saa harjailla kymmenittäin vetoja, että ripsiin saa näkyvää volyymia.
Tämä ei klimpitä, ei paakuta, ei hapsuta. Ei varise. Tämä on tietysti postiivista, mutta kun käyttökokemus muuten on täysin keskiverto, ei Moira todellakaan mene jatkoon.
Pisteytys ja ominaisuudet:
Harja: 7,5
Maskaramassa: 7
Suoritus: 7,5
Kokonaispisteet: 7,5
*
Instagramissa kysyin, mikä on IG-seuraajieni mielestä paras tuuheutta tuova maskara. Vastauksia tuli paljon, ja ylivoimaisesti eniten maintoja saivat Lancôme Hypnôse-maskaran eri variaatiot.
Mitä sanovat blogin lukijat? Mikä on teille paras volyymimaskara?
Olen seurannut Ateenan hintojen kehitystä lievästi ällistyneenä ja tietysti harmissanikin. Ylipäänsä Ateena on kaupallistunut vahvasti, ja henki on muuttunut sanalla sanoen kapitalistisemmaksi.
Hintataso kaikkialla Kreikassa on noussut, toki muuallakin Euroopassa, mutta Ateenassa kehitys on ollut kerrassaan häkellyttävää. Etenkin majoituksen hinnat alkavat karata käsistä, ja vuokrahuoneiden kallistuminen saa kurkun kuivumaan; hinnat ovat jopa viisinkertaistuneet vain seitsemässä vuodessa.
Esimerkki: lokakuussa 2015 on saanut 3 huonetta + keittiö -asunnon aivan Syntagma-aukion reunalta hintaan 27€ / yö. Tunnelmia asunnosta tässä postauksessani. Keväällä 2017 olen maksanut huoneesta Ermou-kadun läheisyydessä 22€ / yö.
Syksy 2024: syyskuussa yhden huoneen huoneisto Ateenan ydinkeskustassa maksoi keskimäärin välillä 150€ - 200€ (hintatiedot Booking.com'issa). Lokakuun puolessa välissä "sentään" saa yhden huoneen sadalla eurolla. Ja puhutaan vain yhdestä huoneesta - samalla hinnalla olisi seitsemän vuotta sitten saanut vuokrattua keskustasta talon!
Järkevin vaihtoehto, jonka lopulta löysin 4 km ydinkeskustan ulkopuolelta maksoi 81€ / yö.
Hotellien hinnat ovat kutakuinkin tuplaantuneet ihan viime vuosina. Matkapäiväkirjani mukaan olen syksyllä 2019 - eli juuri ennen pandemiaa - maksanut Monastirakin parhailla näköaloilla varustetun A For Athens -hotellin huoneesta 90€ - nyt sama huone maksaa 240€, samana ajankohtana.
Huone ehdottomassa lempparihotellissani Plakassa on aikoinaan maksanut niinkin vähän kuin 59€, nyt huonehinnat alkavat summasta 177€ - ja tämä on yhden hengen huone. Kahden hengen huoneesta saa nyt lokakuussa yskäistä 209€ - ja kyseessä on kolmen tähden perushotelli. Voitte vain arvailla, mitä elegantimmat hotellit maksavat...
Ravintolaruokien hinnat ovat niin ikään tuplaantuneet. Jos maksoit kreikkalaisesta salaatista vuonna 2012 viisi euroa, nyt maksat siitä Ateenan ydinkeskustassa - kuten myös suosituimmilla saarilla, - 10€-13€. Kreikkalainen ystäväni päivitteli, että jopa halvimmista halvin pikaruoka, kreikkalaisten oma souvlaki, maksaa nyt 4,50€. Hinta on toki sinällään edullinen, mutta souvlakin on ennen saanut jopa kahdella eurolla.
Mietin, mitä tässä välissä on tapahtunut..? Muuta kuin pandemia? Vai onko kallistumisen syy nimenomaan pandemiavuosien tappiot, joita nyt paikataan jäätävillä korotuksilla?
Hinnat eivät ole ainoa tuplaantunut asia: myös turistien määrä on kymmenessä vuodessa kaksinkertaistunut.
Ateenalainen eKathimerini.com-uutissivusto kertoo helmikuussa julkaistussa artikkelissaan, että rekisteröityjen ulkomaalaisten vierailijoiden määrä Ateenassa oli ennätyskorkea viime vuonna: 7 miljoonaa, kun se vuonna 2014 oli 3,4 miljoonaa. Kaikkein eniten on kasvanut amerikkalaisten turistien määrä; heitä oli vuonna 2023 peräti miljoona. Turistien moninkertaistumista ei ole voinut olla huomaamatta - ei myöskään amerikkalaisten runsaslukuisuutta. ;)
eKathimerinin artikkelissa todetaan myös toinen huomaamani asia: Ateena on nykyään ympärivuotinen matkailukohde. Tämä tuli viimeistään todistettua tämän vuoden helmikuussa; Ateenan kaduilla vallitsi yhtä vilkas turistien vaellus kuin muulloinkin.
Areios Pagos eilen illalla.
Lempipaikkoihini kuuluvalla Areios Pagos -näköalakalliolla oli 2010-luvulla seuranani muutamia kymmeniä ihmisiä ihailemassa auringonlaskua; nyt paikka on lokakuussakin niin tupaten täynnä, että hyvä jos sekaan mahtuu. Entinen harras tunnelma muistuttaa nykyään torimarkkinoita tai auringonlaskun aikaan teatterin katsomoa - vähän samat vibat, kuin Santorinin Oiassa.
Odotan, että koska tahansa kallioille ilmestyy myyntikojuja – ja milloinkahan joukko sijoittajia saa käännytettyä hallituksen tai museoviraston mielen, ja Areios Pagoksen historiallisille kallioille nousee kiiltävä putiikkihotelli.
Ateena on yhdellä sanalla kaupallistunut - aivan eksponentiaalisesti.
Vanhankaupungin ja sen välittömän läheisyyden katuja vaeltaessa voi vaivatta todeta, että alueen kaikki liikenevät kiinteistöt halutaan muuntaa palvelemaan turismia. Tyhjät ja rapistuneet liiketilat, vanhat kirjakaupat ja piskuiset kioskit rempataan totaali-makeovereilla putiikkihotelleiksi ja ultratrendikkäiksi bistroiksi. Myös vanhoja, vuosia olemassa olleita kahviloita ja tavernoja "trendistetään" - vanhat vuokralaiset ja konsepti ulos, uusi pramea ravintola tai teemabaari tilalle.
Todistin järkyttyneenä mm. sympaattisen kirjakahvilan muuttuneen vähäpukeisia naissisäänheittäjiä hyödyntäväksi kovaääniseksi cocktail-baariksi, ja perinteisen lempparitavernani tilalla Psirrissä oli uutuuttaan kimaltava ja modernisti sisustettu "Grill House Arachova".
Jopa katot hyödynnetään; pian Akropolin ympäristössä ei varmaan ole yhtäkään rakennusta, jonka kattoa ei olisi remontoitu hotellin tai ravintolan näköalaterassiksi. Vain kymmenen vuotta sitten kattoterassilliset ravintolat olivat kaupungissa harvinaisuus.
Jos mennään 25 vuotta taaksepäin, keskustaa ei kaupallisesta näkökulmasta tunnistaisi samaksi. Vuosina 1997-1999 Ateenassa kohtaamani kauppakadut olivat tarjonnaltaan ja estetiikaltaan suunnilleen neuvostoliittoa tähän päivään verrattuna. Ermou’n poikkikadut liiketiloineen olivat rapistuneessa kuosissaan ja vanhanaikaisessa tyylissään suorastaan eksoottisia.
Moni muu Euroopan pääkaupunki on ollut vuosikymmeniä kaupallinen ja hyödyntänyt turistien elämyksenhakuisuutta kaikin mahdollisin keinoin, Ateena on herännyt tähän vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana. Turistikeskusta on käynyt läpi nopean ja intensiivisen elämyksellistämis-faceliftin, ja nyt viimein ikävä kyllä myös hintojen liftin.
Vaikka moni keskustan uudistuksista myös miellyttää minua, tunnistan itsessäni vastahakoisuutta sekä kaipuuta vanhoihin aikoihin. Se tietty vapauden tunne, joka liittyi Kreikassa matkusteluun, on hiipunut. Ei voi enää mennä ja tehdä, vaan hinnat täytyy tarkistaa, ja tehdä valintoja sen mukaan.
Ateenassa tietty ”disneyland”-meininki on mennyt joillain alueilla jo niin överiksi, että tunnelma alkaa olla väsähtänyt ja hyvä maku kaukana. Hyvänä esimerkkinä Pittaki-katu ja Little Kook -kahvila (yllä kuvassa). Toivon, että tämä 'aikuisten huvipuisto' -trendi ravintolascenessä olisi nyt aikansa elänyt, ja amerikkalaishenkinen elämyksellisyys pysyisi Yhdysvalloissa.
Eniten tietysti harmittaa hintataso. Jouduin tällä matkalla toteamaan, että en enää pysty asumaan ydinkeskustassa, sillä hintataso tekee sen mahdottomaksi. Tai ainakin järjettömäksi.
Valitsin tällä kertaa Ambelokipin kaupunginosan, joka lasketaan yhä keskustaksi, mutta on niin sanotun turistikeskustan ulkopuolella. Ambelokipiin on metrolla alle 10 minuuttia Syntagmalta eli Ateenan ydinkeskustasta, mutta tunnelma ei ole sama, kun ei voi enää kävellä kämpästään suoraan keskelle Monastirakin ja Psirrin vilinää.
Olen jutellut hintatason noususta luonnollisestikin myös paikallisten ystävieni kanssa. He ovat yhtä surullisia ja pöyristyneitä kuin minäkin. Ystäväni Miltonin äidin näkemyksen mukaan paikalliset yrittäjät ”varastavat” ihmisiltä - hintojen nousu ei ole linjassa verojen tai elinkulujen nousun kanssa, vaan yrittäjät vain vetävät nyt paksummat katteet, jotta heidän taskuunsa jäisi enemmän. Kun moni turisti ilomielin maksaa nykyisetkin hinnat, voi ymmärtää yrittäjien mentaliteetin – miksipä ei veloittaa enemmän, kun maksajia löytyy?
Ennen kaikkea ihmettelen, miten kreikkalaiset itse hyväksyvät tämän. Kyllähän maan hintatason täytyisi ensisijaisesti perustua paikalliseen palkkatasoon, ei turistien lompakkojen paksuuteen.
Kun Kreikassa esimerkiksi kuppi kahvia maksaa monessa paikassa nykyään enemmän kuin Suomessa, ja palkat ovat silti noin puolet meidän palkoistamme, miten tämä menee yksiin? Selittäkää te talouden päälle enemmän ymmärtävät tämä yhtälö minulle..!
Jos tykkäät minun tavoin viettää aikaa Ateenassa, eikä keskustan majoitusvaihtoehtojen nykyinen hintataso puhuttele sinuakaan, annan vinkin Panormoun metroaseman alueesta.
Panormou sijaitsee Ambelokipin kaupunginosassa, neljän metropysäkin päässä Syntagmalta. Se on myös lentokentälle vievän sinisen metrolinja 3:n varrella. Etenkin aikaiselle aamulennolle lähtiessä (Aegean, I’m thinking of you…) on kätevää, kun pääsee mahdollisimman vähällä vaivalla kentälle vievään metroon.
Kuvassa Ambelokipin kaupunginosa Apollon Towerista kuvattuna.
Panormoun metroasemaa ympäröivä alue on eloisaa ja siistiä kreikkalaisten asuinaluetta, ja siellä on myös paljon kauppoja ja ravintoloita. Vuokra-asuntoja sekä Airbnb’n että Bookingin kautta on tarjolla oikein mukavasti, ja paljon edullisemmilla hinnoilla kuin ydinkeskustassa.
Kuvassa Plateia Kanelopoulou -aukio, jolla Panormoun metroasema sijaitsee. Hyvin tyypillinen ateenalaisen kaupunginosan keskusaukio viheralueineen, penkkeineen ja kioskeineen.
Vuokrasin tällä reissulla Panormoun alueelta kaksi kämppää (yhden Kykladeilta palatessa ja yhden Sporadeilta palatessa), ja kummatkin olivat moderneja, remontoituja ja erittäin siistejä. Kuvassa toisen asunnon keittiö.
Maininnan arvoinen on myös alueen uusi vetonaula: viime vuonna avautunut, Apollon Tower -rakennuksen ylimmässä kerroksessa sijaitseva Deos-ravintola- & -kattobaari.
Täältä saa jälleen uuden näkökulman Ateenan klassiseen talomeri-maisemaan. :) Deoksen kattoterassilla on uima-allas- sekä sushibaari ja alemmassa kerroksessa (24. krs) fine dining -ravintola sekä rennompi kahvila-baari, josta saa yksinkertaista finger foodia.
Kalaruoan sekä perinteisen kreikkalaisen ruoan ystäville ravintolavinkkini on Nemo Team, mutkaton ja edullinen kalaruokakuppila aivan Plateia Kanelopoulou -aukion ja Apollo Towerin vieressä osoitteessa Louizis Riankour 58.
Söimme täällä Mariannan kanssa herkullista meribassia, hortaa, favaa ja horiatikia, ja annokset olivat niin valtavia, että puolet jäi doggy bagiin kotiin vietäväksi. Hintaa koko komeudella oli 42€.
Tämä matka jätti minut kokonaisuudessaan mietteliääksi Kreikassa tapahtuvien muutosten suhteen. Satunnainen Kreikassa lomailija ei varmaankaan reagoi hintojen nousuun, mutta vakkarikävijään tämä vaikuttaa. Kun ymmärtää, että matkailu- ja ravintolapalveluiden hintojen nousu ei liity yksistään elinkustannusten nousuun, se on omiaan nostamaan myös kiukkua. Hinnat eivät ole perusteltuja.
Ateenan ohella hinnat ovat nousseet eniten Kykladeilla, joka on Kreikan kirkkaasti suosituin saariryhmä. Puhuin aiemmassa postauksessa laivalippujen kallistumisesta, mutta myöhemmin selvisi, etteivät ne ole nousseet yhtä rajusti kaikilla Egeanmeren saarialueilla. Kykladeilla liikennöivät laivayhtiöt ovat nostaneet hintoja reippaasti enemmän kuin vaikkapa Sporadeilla tai Joonian saarilla liikennöivät yhtiöt. Myös ravintolat ja majoitus olivat Kykladeilla selvästi kalliimpia kuin Sporadeilla.
Jos jokin lämmitti minua, niin tämä: Skiathoksella oli yhä mahdollista majoittua 23€ hintaan. Tällaista hintatasoa - ei lähimaillakaan - ollut tarjolla yhdelläkään toisella saarella, jolla tällä reissulla kävin.
Skiathoksen poikkeuksellinen tilanne johtuu oletettavasti saaren korkeasta turistillisuusasteesta, sesongin lopusta sekä majoituksen ylitarjonnasta: jo pelkästään Skiathoksen pääkaupungissa on tarjolla moninkertaisesti enemmän majoitusta kuin muilla Sporadeilla yhteensä. Skiathoksella olen muuten aikaisemminkin kokenut kaikkein halvimman majapaikkani: keittiönurkkauksella varustettu pieni huone irtosi sieltä 10 vuotta sitten hintaan 15€.
Jatkossa täytyy suunnitella Kreikan matkakohteet eri tavalla kuin ennen: saaren ja laivayhteyksien hintojen mukaan. Tämä tarkoittaa vähemmän spontaania seikkailullisuutta, mutta – ylipäänsä mahdollisuutta matkustaa Kreikassa. ❤️
Lopuksi: totta kai Ateena ON edelleen aivan ihana ja minulle äärettömän rakas kaupunki. Jäljellä on myös paljon vanhaa tuttua, joka lämmittää niin mieltä kuin kehoa ja saa hymyilemään. Esimerkiksi Exarchian alue on oma vanha itsensä. 💜 Ateena on yhä minulle home away from home, ihmisineen ja minulle merkityksellisine paikkoineen. Suomen ulkopuolella ei ole toista minulle yhtä tärkeää kaupunkia.
(Tänä syksynä celsius-asteetkin muuten lämmittivät erittäin kiitettävästi...)
Ehkäpä keskustan kallistuminen luo uusia mahdollisuuksia tutustua Ateenaan yhä laajemmin. Seuraavalla vierailulla ehkä palaan Ambelokipiin - tai valitsen jonkin ihan uuden kaupunginosan! ☺️
.
Oletko sinä käynyt Ateenassa ja huomioinut kaupungin muutoksen?
Lue täältä kaikki kirjoitukseni Ateenasta.
