Vielä yksi torni on esittelemättä tässä kalenterissa..!
Luukussa 23 ollaan Tampereen korkeimmassa rakennuksessa, joka on myös yksi koko Suomen korkeimmista - 88 metrinen hotelli Torni.
En esittele paikkaa ensisijaisesti hotellin näkökulmasta, vaan sen ylimmässä kerroksessa sijaitsevan kahvila-baarin vuoksi. Moro Skybar -nimeä kantava näköalabaari on yksi tamperelaisista "olohuoneistani".
Täältä avautuvat mielestäni Tampereen kirkkaasti parhaat maisemat, jopa paremmat kuin Näsinneulasta. Torni sijaitsee aivan ydinkeskustassa rautatieaseman vieressä, joten täältä näkee Tampereen paljon lähempää kuin Näsinneulasta.
Lattiasta kattoon ulottuvat panoraamaikkunat mahdollistavat laajimman mahdollisen maisemanautinnon.
Päiväsaikaan Morossa on yllättävän rauhallista, ja tulen tänne usein tekemään töitä. Erään kerran istuin täällä lounaasta auringonlaskuun. Paikka on vain niin mukava ja viihtyisä.
Viikonloppuiltaisin meninki voi olla vähemmän rauhallinen - tai siis sitten, kun pandemia on jonain päivänä ohi....
Suosittelen ihan kaikille Tampereen kävijöille kahvia tai drinkkiä Moron baarissa. 🙏🏻
Viime kesänä halusin viimein kokea Tornin myös hotellina. Käyn täällä niin paljon, että alkoi jo tuntua hassulta, että en tiennyt yhtään millaiset huoneet Tornissa on ja olisiko täällä mukava myös yöpyä.
Niinpä varasin itselleni staycationin. Torni oli Hotelli Tammerin ohella mun toinen kotikaupunki-loma tänä vuonna.
Korona-kesänä Hotelli Tornin asiakasvirrat eivät poikenneet normaalista; hotelli on valtavan suosittu ja ihmetellessäni vastaanottovirkailijalle ulos asti kiemurtelevaa check-in-jonoa, virkailija totesi tämän olevan normaalia kaikkina kesinä.
Varasin oman yöpymiseni lyhyellä varoajalla, ja ylempien kerrosten maisemahuoneista oli jäljellä tasan yksi; Solo Up -kategorian huone. Kerrosten 18-24 Solo Up -huoneissa on muista huoneista poikkeava kylpyhuoneratkaisu; suihku ja WC ovat omissa tiloissaan, ja pesuallas on suunniteltu osaksi hotellihuonetta. Verho erottaa sen makuutilasta.
Hotellin sivuilla pesu- ja majoittumistilojen uudelleen ajattelun kerrotaan "luovan erityistä tilantuntua tehden huoneista ainutlaatuisia mikrosviittejä."
Sannin kokemus?
Jos on lukenut tätä joulukalenteria, saattaa ehkä jo tietää, minkä tyyppisistä hotellihuoneista pidän eniten. Tampereen Hotelli Tornin huone ei kuulu niihin, valitettavasti.
En pitänyt huoneesta.
Moderni tyyli ei puhuttele minua, ja koin huoneen ahtaaksi ja täyteen ahdetuksi. Sängyn ja työpöydän välillä oli hädin tuskin tilaa liikkua. Erikseen sijaitsevat pikkuinen WC-koppi ja suihkutila eivät nekään kohentaneet kokemusta vaan vahvistivat ahtaan tilan tuntua.
Hotellihuoneesta avautuva maisema oli sekin lievä pettymys. Tämän tosin olisin voinut päätellä ennakkoon jo hotellia ulkoa katsomalla; ei pitäisi tulla yllätyksenä, että huoneiden ikkunat ovat pieniä ja kapeita.
Sky-baarin maisemiin ja upeisiin panoraama-ikkunoihin tottuneena huoneen kapeasta ikkunasta avautuva kaistale ei oikein tuntunut miltään.
Kiitos kapean ikkunan ja sisään pääsevän vähäisen valon, huoneessa oli pimeä tunnelma.
Tuntui perin kummalliselta olla Tampereen parhaan maiseman keskellä hotellissa, jonka suunnittelijat olivat päättäneet rajoittaa maisemaa tällaisilla ikkunoilla. Ehkä vieraat kuitenkin mieluummin katselisivat Tamperetta kuin seinää ja verhoja...?
No, tiedän jatkossakin suositella nimenomaan kattokerroksen baaria. 🙏🏻
Vinkki: hotelli Tornin katukerroksessa sijaitsevan Grill It! -ravintolan seisovaan pöytään katettu lounas on todella hyvälaatuinen. Sitä tulee hyödynnettyä monesti, kun olen Skybaarissa tekemässä töitä. :)
Illallisravintolana Grill It! ei ole kummoinen, eikä tunnelma poikkea tavanomaisista S-Ryhmän ketjuravintoloista. No, tunnelmaa ei täällä ole käytännössä lainkaan, jos minulta kysyy. Grill It on paikka johon tullaan syömään nälkä pois, ei "ruokamatkalle" tai romanttiselle illalliselle.
Yksi juttu hotellin palveluissa saa kyllä kympin arvosanan: kuntosali. 👍 Se on hotelli Tornissa ensiluokkainen, enkä ole ikinä kohdannut hotelleissa yhtä monipuolista ja korkean tason kuntosalia.
Salin suunnittelusta onkin vastannut Jutta Gustafsberg.
Tampereen näköalakuningattaret:
Hotelli Tornista Näsinneulalle
Näsinneulasta hotelli Tornille
P.S. Jo Moro Skybaarin vessassa käynti on maisemaelämys.
Jos siis tulet Tampereelle, käy täällä edes kahvilla ja vessassa. :)
Kun en ole päässyt tänä vuonna Kreikkaan syömään kreikkalaista ruokaa, on pitänyt tehdä kreikkalaista ruokaa itse. ❤️
Järjestin hiljattain Kreikka-teemaiset pikkujoulut sisareni luona (ei suurta kokoontumista, vain minä ja sisareni perhe), ja valitsin menulle omia suosikki-Kreikka-herkkujani.
Pikkujoulujen menu näytti tältä:
Imam Bayildi eli uunimunakoisoa
Spanakopita eli pinaattipiiras
Horiatiki eli kreikkalainen salaatti
Politiki eli kreikkalainen kaalisalaatti
Valmistin nyt ensimmäistä kertaa kotona suurinta kreikkalaista lempiruokaani eli imamia, ja täytyy sanoa, että se onnistui ihan täydellisesti 😍
Imam bayıldı eli tomaatilla, sipulilla ja fetalla täytetyt, oliiviöljyllä kyllästetyt ja uunissa pitkään haudutetut munakoisot ovat alkujaan turkkilainen ruoka, joka on otettu Kreikassa niin omaksi, että se löytyy käytännössä kaikkien tavernojen listoilta.
En ole rohkaistunut kokeilemaan imamin valmistusta itse, peläten mokaavani munakoison täydellisen suussa sulavan rakenteen saavuttamisessa.
Imam on minulle sellaisessa asemassa, että en ikinä haluaisi maistaa mitään kalpeaa yritystä, josta jäisi pahimmassa tapauksessa huono makumuisto varjostamaan tulevia imam-nautintoja.
Nyt uunimunakoison kaipuu kasvoi kreikattomana vuonna sellaisiin mittoihin, että päätin ottaa härkää sarvista ja haastaa itseni valmistamaan tätä ladera-ruokien kuningatarta.
Ladera tarkoittaa oliiviöljyssä kypsennettyä, ja on yksi perinteisimmistä kreikkalaisista ruokalajeista.
Ladera syntyi sota-aikana, kun ruoasta oli puutetta ja emännät joutuivat valmistamaan ruokaa melkein pelkistä kasviksista. Runsaassa oliiviöljyssä hauduttamalla saatiin niukkaenergisistä kasviksista tuhtia, maukasta ja täyttävää pula-ajan ruokaa.
Laadukas oliiviöljy on ehdoton juttu kreikkalaisen ruoan ja etenkin ladera-ruokien valmistuksessa. Eri maiden oliiveilla on omat makuprofiilinsa, ja kreikkalainen ruoka saa tunnusomaisen makunsa tietenkin aidosta kreikkalaisesta oliiviöljystä.
Terra Creta on erittäin korkealaatuista kreetalaista oliiviöljyä, johon olen tutustunut niin Suomessa kuin Kreikassakin. Tunnen Terra Cretan suomalaisen maahantuojan, ja olimme joskus muinoin Karkkipäivän lukijoiden kanssa maahantuojan luona visiitillä ja saimme maistella erilaisia öljyjä. Sattuuko joku mukana olleista lukijoista olemaan nyt ruudun äärellä? :) Se oli hauska ilta!
Kreikan matkoilla törmään Terra Cretan tuotteisiin tuon tuostakin paikallisissa delicatessen-herkkumyymälöissä. Omassa maassaankaan Terra Creta ei ole "perusöljyn" asemassa, vaan se luokitellaan premium-tason öljyksi.
Terra Cretan öljyissä ainutlaatuista on niiden jäljitettävyys; kussakin pullossa on numerosarja, jonka avulla voi katsoa Terra Cretan sivuilta, minkä tuottajan ja minkä oliivilehdon oliiveista pullon sisältö on.
Käytän itse eniten Terra Cretan PDO-luokituksen extra-neitsytoliiviöljyä, joka sopii kaikkeen ruoanlaittoon ja salaatteihin. Öljy saadaan satoja vuosia vanhalta Terra Creta-perhetilalta Kreetan Kolymvarin alueelta, ja koko sarja on saanut nimensä tämän perhetilan mukaan.
Platinum 0,3 on erittäin alhaisen happopitoisuuden premium-öljy, joka sopii salaatteihin, marinadeihin ja dipiksi. Siihen käytetään vain tiettynä sadonkorjuuaikana poimittuja ensiluokkaisia oliiveja.
42 Premium Blend on 42 eri oliivilajikkeesta valmistettu herkullinen, rikkaan makuinen mutta matalahappoinen extra-neitsytoliiviöljy, joka sopii kaikkeen ruoanlaittoon.
Early Harvest on varhaisen satokauden valikoiduista oliiveista tehty korkealaatuinen, pienen erän extra-neitsytoliiviöljy. Siinä on raikas, viheriäinen ja jopa hieman metsäinen maku.
Ja yksi juttu mikä on täysin oleellista kreikkalaisessa keittiössä ja oliiviöljyssä:
öljyä kuuluu laittaa paljon. 😀 Todella paljon.
Kuvassa ateenalainen ystäväni Marianna valmistaa fasolakiaa, sekin yksi lemppari-ladera-ruoistani. Yksinkertainen fasolakia valmistetaan vihreistä pavuista ja tomaattikastikkeesta. Miedon makuisessa fasolakiassa maukas oliiviöljy on yksi tärkeimpiä makukomponentteja.
Jaan teille nyt imamin ohjeen onnistumiseni triumfin myötä..! Ah autuutta, miten hyvää tämä on...
Iman bayildista on eri variaatioita, mutta valitsemani resepti on perusresepti ja ehkäpä se kaikkein yleisin. Jotkut tykkäävät lisätä imamiin myös paprikaa, toiset korvaavat mintun persiljalla. Mausteissa saatetaan käyttää myös kuminaa ja kanelia, minä käytän vain suolaa ja pippuria.
Ja sitten kokkaamaan...
Huuhtele munakoisot ja halkaise ne keskeltä pituussuunnassa. Pilko tomaatit ja viipaloi sipulit ja valkosipulit. Kuumenna uuni 200 asteeseen.
Tee munakoison leikkauspintaan viiltoja ja ripottele pinnalle suolaa: "Itketä" munakoisot joko ennen uuniin laittamista, tai uunissa. (Monessa reseptissä itketys suoritetaan uunissa, minä valitsin tämän tavan.)
Laita munakoisot uuniin ja kypsennä noin 30-45 minuuttia, kunnes reunat alkavat vähän mustua ja munakoison pinta saa väriä. Voi kypsentää pidempäänkin, tämä ruokalaji vain paranee mitä pidempään se on uunissa.
Munakoisojen kypsyessä, valmista tomaatti-sipulitäyte.
Kuullota sipulia ja tomaattia keskilämmöllä runsaassa oliiviöljyssä niin pitkään, että ainekset pehmenevät täysin ja keittyvät vähän kasaan. Valkosipuli kannattaa lisätä vasta loppuvaiheessa. Mausta suolalla ja pippurilla.
Tomaatti-sipulitäytteeseen käytin Terra Creta Estate PDO extra-neitsytoliiviöljyä, joka on hedelmäisen runsaan makuinen oliiviöljy. Se on Terra Cretan "yleisöljy" joka sopii kaikkeen ruoanlaittoon, salaatteihin, marinadeihin ja myös paistamiseen.
Vaikka Estate on Terra Cretan öljyistä niin sanotusti tavallisin, sen maku on erittäin hienostunut. Alhainen happopitoisuus tekee siitä miellyttävän makuisen herkutteluöljyn, joka sopii täydellisesti myös leivän dippaukseen.
Kun munakoisot ovat saaneet väriä ja pehmentyneet, ota ne uunista. Valuta niitä hetki lävikössä viiltopinta alaspäin, jos itketit munakoisot uunissa. Pyyhi neste ja suolat koisojen pinnasta.
Laske uunin lämpötila 160 asteeseen.
Koverra ulos suurin osa munakoisojen sisuksesta, jättäen "kupit" täytteelle. Hienonna munakoison sisus ja lisää se tomaattisipulitäytteeseen.
Täytä munakoison kuoret täytteellä ja siirrä täytetyt imamit vuokaan.
Lorota päälle runsaasti oliiviöljyä, ja lisää vuoan pohjalle hieman vettä (pari ruokalusikallista, vuoan koosta riippuen).
Käytin tähän vaiheeseen Early Harvest -extra-neitsytoliiviöljyä, joka on vivahteikas ja raikas koroneiki-oliiveista valmistettu öljy. Pullo kertoo maun olevan "raw and spicy", mutta tämä ei ole lainkaan oma kokemukseni..! Early Harvest -öljy on erikoisöljy, jota valmistetaan vain pieni erä satokauden alussa. Sen happopitoisuus on erittäin alhainen, tehden mausta hyvin miellyttävän ja pehmeän.
Juuri hapokkuus tekee joistain oliiviöljyistä niin, hmhm, voisiko sanoa "pippurisen" ja omasta mielestäni epämiellyttävän - liian vahvan.
Jos ystäväni Marianna näkisi tämän, hän sanoisi, "Sanni, hyvänen aika, lisää öljyä...!" 😄
Kreikassa ladera-ruoat kirjaimellisesti uivat öljyssä. Vuoan pohjalle valutetaan öljyä niin, että ruoka on joka puolella kosketuksissa sen kanssa. Minä pohjoismaalaisena "tyydyin" kaatamaan öljyä vain koisojen päälle. Mutta runsaasti. ;)
Kypsennä munakoisoja uunissa 160 asteessa vielä noin tunti. Lisää loppuvaiheessa päälle murustettu feta.
Viimeistele valmiit, kypsyneet imamit tuoreella mintulla tai persiljalla. Jos minulta kysytään, minttu on ehdoton..!
Ja siis ai että näistä tuli hyviä...! 🙏🏻 Koison suuhun sulava, hajoavan pehmeäksi hautunut koostumus oli niin täydellinen kuin olla voi, ja tomaatin, makean sipulin, fetan ja mintun herkullinen liitto toimi Tampereella siinä missä Zakynthoksellakin...! Olin niin ylpeä itsestäni..! 😍
Imamit maistuivat myös muille kreikkalaisen pikkujoulupöydän herkuttelijoille. Sisareni tunnusti, ettei ollut koskaan syönyt näitä aiemmin, mutta tämä kerta ei totisesti jäänyt viimeiseksi..!
Valmistin pikkujoulupöytään myös klassista spanakopitaa eli pinaattipiirasta, jonka reseptin aion myös jakaa jossain tulevassa postauksessa.
Tätä minun täytyy vielä hioa, sillä spanakopitan kohdalla en selvästikään rohjennut laittaa tarpeeksi oliiviöljyä. Jokaisen filotaikina-kerroksen väliin voidellaan runsaasti oliiviöljyä, ja lisäksi öljyä tulee myös pinaattitäytteeseen. Luulin sutivani kunnolla, mutta maku kertoi, että ainakin tuplat olisi voinut laittaa... Harjoitusta, harjoitusta :)
Valitsin piiraaseen 42 Blend -öljyn, mutta myös Terra Creta Estate PDO -öljy runsaine makuineen sopii tähän varmasti loistavasti. 👌
Illanistujaisten leivän syöjät testailivat Terra Cretan eri öljyjä dippikastikkeena. Early Harvest sai parhaat pisteet :)
Myös kreikkalainen salaatti eli horiatiki vaatii muutamien niksien tuntemisen, mikäli mielii saada siitä autenttisen makuisen. Esimerkiksi vihreä salaatti ei kuulu horiatikiin, mutta Kreikan ulkopuolisissa (kuten suomalaisissa...) kreikkalaisissa ravintoloissa horiatiki tarjoillaan lähes aina vihreän salaatin kera.
Käytin omaan horiatikiini Platinum 0,3-öljyä. Sen hienovarainen maku antaa tilaa oliivien, kapristen ja fetan mauille.
Tulen vielä jakamaan reseptejä kreikkalaisiin salaatteihin omissa postauksissaan. :) Kreikkalainen kokkausilta lievitti Kreikan kaipuutani mitä mukavimmalla tavalla, ja kun en ole nyt päässyt kirjoittamaan Kreikan matkakertomuksia, voisin kirjoittaa ruokareseptejä..! 🇬🇷
Terra Creta -öljyjä saa K-Citymarketeista ja Prismoista sekä valikoidusti K- ja S-Marketeista. Lisäksi Terra Creta on Ruohonjuurten valikoimassa, ja verkosta sitä saa House Of Organicilta, jonka hinta- ja tuotetietoihin olen tässä postauksessa linkittänyt.
Suosittelen myös Terra Cretan oliiveja - ihan huikeasti paremman makuisia kuin mitkään muista suomalaisissa ruokakaupoissa myytävistä kreikkalaisista oliiveista. Terra Cretan vihreät oliivit ovat niin maukkaita, että ne ovat melkein hedelmäisiä.
Lähetin kuvia pikkujouluruoista ystävälleni Mariannalle kuullakseni kreikkalaisen arvion kattauksestani. Marianna oli vaikuttunut ja sanoi, että näyttää ihan autenttiselta..! Pinaattipiiraskin oli kuulema täydellisen kotonaleivotun paksu..! (Leipomoista saa ohuempia, mutta mammat kotona tekevät paksumpaa :))
Marianna päätti kehunsa sanoihin:
"Χρυσοχερα Sanni - it is used when someone cooks well and it means golden-hand!" ❤️
Luukku 22 avautuu Puruvedelle, tämän vuoden mielen maisemaani.
Maisema on minulle erityisen merkityksellinen. Kohtasimme Puruveden kanssa ensimmäistä kertaa tänä vuonna, ja välillemme on muodostunut hyvin erityinen side.
Puruvesi ei ole puhelias, mutta se on ollut minulle terapeuttista seuraa. Olemme käyneet äänetöntä dialogia. Olen avannut Puruvedelle sydäntäni, ja se on kuunnellut ja ottanut vastaan. Se ei ehdota, se ei ota kantaa, se ei pyri vaikuttamaan. Se kuuntelee ja antaa minun tulla sen luo sellaisena kuin olen, ajatuksineni, särkyineni, iloineni ja hämmennyksineni.
Niinkuin grönlantilaisille lumi, meille suomalaisille vesi ei ole vain vettä.
Järvet, lammet, merenlahdet, rannikot, vesi on kaikkialla erilaista. Eri väristä, eri tuntuista, eri energistä.
Puruvesi on kaunein suomalainen vesialue, jonka tunnen. On vaikea kuvata sanoin, millaista onnea olen tuntenut sen selkää kulkiessani. Talvella jäätä pitkin, kesällä veneessä.
Tai pulahtaessani illan hämärässä laiturilta sen tyyneen syleilyyn, rikkoen pinnan, joka on pehmeä ja sileä.
Luonnon kauneus on jotain ihmeellistä. Se täyttää mielen ja lämmittää, kirkastaa, kohottaa ja rentouttaa.
Tyhjentää sellaisesta, joka painaa.
Synkkänäkin Purvesi on ihmeellisen kaunis. Kuin maalaus, jota en koskaan väsy katsomaan.
Puruvesi on vuoden paras uusi ystäväni.
