En lähtenyt Kreikkaan, valitsin Ahvenanmaan.

Nyt alkavat jäähyväiset.

En hyvästele Ahvenanmaata, sillä Ahvenanmaa ei katoa minnekään. Mutta jätän hyvästit 15 vuotta elämässäni olleelle asunnolle ja kodille.

Vaikka en ole asunut täällä enää vakituisesti hyvin pitkään aikaan, tämä koti on ollut minulle kesäkoti, osa-aikakoti, "mökki" ja mielen lepopaikka kaikki nämä vuodet. Lapsuuskotini jälkeen tämä on asunto, johon minulla on ollut pisin suhde koko elämäni aikana. Ja synnyinkaupunkini Kuopion jälkeen Ahvenanmaa on pisimpään elämässäni vaikuttanut paikka. Muutin tänne vuonna 2003. Olen viettänyt täällä melkein puoli elämääni ja minulla on yhä Ahvenanmaan kotiseutuoikeus. Passissani lukee Åland.

Ahvenanmaan koti näkyi blogissani ensimmäistä kertaa 25. heinäkuuta 2009. Pidin vielä tuolloin yksityiselämääni liittyvät asiat visusti piilossa enkä maininnut olevani Ahvenanmaalla, mutta olin täällä kesätöissä, niinkuin olin yli 10 vuotta täältä muuttamisen jälkeen. (Kun mä menen johonkin töihin, minusta ei meinaa millään päästä eroon.. :D Kävin vanhalla työpaikallani kesätöissä yli vuosikymmenen sen jälkeen, kun olin muuttanut Tampereelle ja töissä uudessa työpaikassa. Käytin kesälomani tehdäkseni töitä vanhassa duunissa! Se oli mulle parasta, mitä kesäisin tiesin. ❤️)

Ahvenanmaa sai nimen blogissani marraskuussa 2009. Ainakin luulen, että tuo kirjoitus oli ensimmäinen, jossa paljastin suhteeni Ahvenanmaahan. Mutta en tehnyt siitä erityistä numeroa, kasuaalisti vain heitin tänne postauksen otsikolla Mitt Åland.

Tunteellisempi julistus Ahvenanmaata kohtaan antoi odottaa itseään maaliskuuhun 2013 saakka. Rikas köyhä. 

Nyt on toukokuu vuonna 2022. Istun Maarianhaminan keskustassa vuokra-asunnossani ja jätän hyvästejä.

Asunto on ollut alivuokralla suurimman osan ajasta viime vuodet, ja olen käynyt täällä melkeinpä vain kesäisin. Se ei ole vähentänyt tunnesidettäni paikkaan. Välillä olen jo tuntenut saaneeni lohdullista ja hyvän tuntuista etäisyyttä, ja kokenut olevani valmis luopumaan asunnosta. Mutta sitten... kun palaan tänne, kun avaan oven ja astun tutun tuoksuiseen huoneistoon ja näen punaisen plyysisohvani... Kehon valtaa vain yksi tunne: mun koti. Mun rakas, tuttu koti joka on aina vain täällä minua odottamassa.

Ja yhtäkkiä en pysty taas millään luopumaan.

Paitsi nyt. On tullut aika irrottaa köysi. Tiesin sen, kun ostin oman asunnon vuoden alussa.

Niin paljon kuin tunteet haluaisivat pitää viimeisillä voimillaan kiinni Ahvenanmaa-viltin pehmoisesta nurkasta, nyt on mentävä eteenpäin tästä vaiheesta elämässä. Mun on kasvettava tässä vihdoin. Mun on ymmärrettävä, että luopuminen tästä kodista ei ole luopumista Ahvenanmaasta. Tämä kiinteistö EI ole mun Ahvenanmaa oikeasti, sisimmässäni. Se on yksi symboli, mutta todellinen Ahvenanmaa on aineeton kokemus ja jaettu elämä. Tunnen Ahvenanmaan läpikotaisin. Tunnen kirkot, vierasvenesatamat, kotiseutumuseot, maalaiskahvilat ja harrastajateatterit. Tunnen rypsipellot, Kastelholman linnan siluetin kaikkina vuodenaikoina, tunnen maiseman pengertiellä kohti Simskälaa ja Bomarsundin upeat luontopolut. En tunne mitään paikkaa koko Suomessa yhtä hyvin. En edes Kuopiota.

Siellä mun kokemuksissa ja eletyssä elämässä on mun Ahvenanmaa, eikä se katoa, vaikka tähän asuntoon en enää kesäkuun jälkeen palaa.

Ja Kreikka? Se ymmärtää. Siirsin lentoni syyskuulle.

Nyt on hyvä olla täällä.

Kaupallinen yhteistyö: Lemon Juice & Glycerine

Kohta olisi taas se aika, kun jalat pääsevät esiin pitkän sukkakauden jälkeen. Sandaalit ja rantahiekka, pian tavataan..! 😍

Olen kirjoittanut blogissa paljon jalkojen hoidosta - siinä missä käsienkin..! -, koska kummatkin ihoalueet ovat minulla hyvin vaativat ja niitä täytyy hoitaa herpaantumatta, jos mielii pitää ihon pehmeänä ja ehjänä.

Kuitenkin, minun on pakko tunnustaa, että jalkojen hoito aina hiipuu talvikaudella. Puhtaasti siitä syystä, että jalat ovat koko ajan piilossa ja niiden tilan voi kätevästi unohtaa - vaikka sukkahousuja jalkaan vetäessä ritisevän kuivat ja karheat kantapäät aina viimeistään muistuttavat olemassaolostaan.

Kantapäiden ja päkiöiden iho on minulla kroonisesti paksu ja kovettumiin taipuvainen, ja kantapäät halkeilevat, jos en rasvaa niitä säännöllisesti. Kun hoidosta fuskaa, kantapäiden iho muuttuu kuukaudessa dinosauruksen nahkaa muistuttavaksi kilpimäiseksi pinnaksi, jonka läpi mikään voidekaan ei enää imeydy. Silloin ei auta muu kuin hellävarainen raspaus, ihon kuorinta ja karbamidivoidekuuri.

Juuri sellaisen kuurin olen tässä taas vetänyt huhtikuusta alkaen Lemon Juice & Glycerinen tuotteilla. :)

Kotimainen Lemon Juice & Glycerine -sarja pitää sisällään oivallisen kattauksen tuotteita jalkojen hoitoon, niin kosteuttavaan perushoitoon kuin järeämpään "dinosaurusnahkan" hoitoon. Sarja on minulle tuttu jo vuosien takaa, ja onhan sarja ollut olemassa jo häkellyttävät 70 vuotta. Alkuperäinen Lemon Juice & Glycerine -tuote on käsivoide, mutta minun juttuni ovat nimenomaan sarjan jalkatuotteet.

Viimeisimmässä ulkonäköpäivityksessä keltainen tuubi vaihtui mustaan ja uusi look on mielestäni tosi tyylikäs!

Sarjaan kuuluu kaksi jalkavoidetta, kantapäävoide, jalkakuorinta ja jalkadeodorantti.

Mun suosikkituote #1 on ilman muuta kantapäävoide.

Lemon Juice & Glycerinen kantapäävoide sisältää 20% karbamidia, joka on paksun ja halkeilevan ihon superaine. Karbamidi eli urea on humektantti, jota on ihossa luonnostaankin. Mikä tekee karbamidista aivan erityisen hyvän aineen kovettuneelle iholle on sen keratolyyttinen eli ihon keratiineja hajottava ominaisuus. Ureapitoinen voide liuottaa sarveistuneen ihon pinnan keratiineja samalla kun se sitoo ihoon tehokkaasti kosteutta, mikä tekee ihosta pehmeämmän, korjaa halkeamia ja säännöllisellä käytöllä ehkäisee kovettumien muodostumista.

Jalkavoiteissa näkee silloin tällöin myös muita keratolyytteja kuten glykolihappoa, mutta urea on vielä parempi jalkojen hoitoon, kiitos antibakteerisen ja antifungaalisen vaikutuksensa. Urea siis kykenee myös hidastamaan sienten kasvua ja nitistämään sieniä ja bakteereita. Lisäksi urea toimii happoja paremmin vartalotuotteissa ja oma kokemukseni on, että se on vielä paljon happoja tehokkaampi kovettuneen ihon pehmentäjä. Urea rocks!

Lemon Juice & Glycerinen kantapäävoiteessa on lisäksi hoitavina aineina esteröityä kookosöljyä, lanoliinia, mehiläisvahaa, glyserolia, betaiinia ja risiiniöljyä. Koostumus on täyteläinen ja jämäkkä.

Jos jalkojen iho on päässyt kovettumaan ja karhentumaan oikein kunnolla (kuten mulla aina talvisin...), tee näin: levitä kovettuneelle ihoalueelle kuukauden ajan joka ilta paksu kerros karbamidivoidetta, ja jatka sen jälkeen ylläpitohoitoa 1-2 kertaa viikossa.

Toinen suosikkituotteeni sarjassa on jalkakuorinta.

Tämä on hands-down paras jalkakuorinta jonka tunnen! Koostumus on todella tehokas ja samalla miellyttävä käyttää. Tuote on geelimäinen ja kuorivina ainesosina on riisirakeita ja jauhettua laavaa. Raekoostumus on todella tymäkkä ja sopii fantastisen hyvin kovettuneen ihon hoitoon. Mä olen sellainen kuorintahullu, että varmaan käyttäisin tätä myös koko vartalolla..! :D Rakastan oikein karheaa ja tiheärakeista vartalokuorintaa, joka jättää ihon hiotun sileäksi.

(Välitunnustus: olen joskus käynyt jalkahoidoissa ja niissä ei koskaan kuorita jalkojen ihoa niin tehokkaasti kuin haluaisin, mun ihoa saisi oikeasti kunnolla "raastaa" kuorinnalla..! 😁 Huomaan, että mua jopa kevyesti ärsyttää sellainen lempeä "taputtelu" jolla kuorinta-aineet jalkahoidoissa levitetään.... Onneksi kotona voi sitten kuoria omalla tyylillään! 🙏🏻)

Siinä missä muut Lemon Juice & Glycerine -tuotteet tuoksuvat raikkaan sitruunaisille, jalkakuorinnan tuoksussa on mukana runsaampaa ja makeampaa hedelmäisyyttä. :) Tykkään..! 👌

Koostumuksessa on myös hienoisesti vaahtoavia ainesosia helpottamassa tuotteen levittymistä ja poishuuhtomista.

Sarjaan kuuluu kaksi jalkavoidetta: kevyempi ja tehokkaammin kosteuttava.

Kevyempi voide, nimeltään Kosteuttava jalkavoide, sopii normaalin ihon hoitoon ja sisältää kosteuttavina aineina sheavoita, lanoliinia, glyserolia ja betaiinia.

Hieman täyteläisempi ja hoitavampi Tehokosteuttava jalkavoide sisältää korkeamman pitoisuuden sheavoita, glyserolia ja betaiinia.

Tehokosteuttava jalkavoide on sekin minun standardeissani suhteellisen kevyt, ja mikäli jalat ovat todella kuivat, suosittelen käyttämään sitä yhdessä kantapäävoiteen kanssa. Joko vuorottelemalla kantapäävoidetta ja tehokosteuttavaa jalkavoidetta, tai yhteen sekoitettuna.

Deodoroiva jalkasuihke on tuote, joka sopii paljon kävelevälle - tai tietysti myös silloin, jos jalat yleisesti ottaen hikoilevat paljon aiheuttaen hajuhaittoja.

Itselläni oli tämän tyyppinen tuote säännöllisesti käytössä nuorempana matkoilla, kun kengät oikeasti alkoivat aina haiskahtaa päivän nähtävyyskierrosten jälkeen. En tiedä, miksi muuten olen luopunut jalkasuihkeen käytöstä... :D Hmm, ehkä siksi, että niin usein matkustan käsimatkatavaralla, ja jalkasuihke veisi liikaa tilaa litran kosmetiikkapussista...

Lemon Juice & Glycerine -tuotteita myydään päivittäistavarakaupoissa ja hinnat ovat edulliset (hintaesimerkit Prismasta):

Kantapäävoide 5,95€ / 75 g

Jalkakuorinta 4,49€ / 100 g

Kosteuttava jalkavoide 4,49€ / 100 g

Tehokosteuttava jalkavoide 4,85€ / 75 g

Jalkasuihke 3,89€ / 100 ml

.

Joko sinun mielessäsi jo kareilee sandaaliaika...? ☺️

Kokeilin talvella 2020 ensimmäistä kertaa kulmakarvojen laminointia, joka on ollut yksi "kauneuselämäni" suurimpia whoa..!! -kokemuksia. Ero oli aivan käsittämätön - suorastaan yliluonnollinen.

Laminoinnissa kulmakarvat käsitellään permanenttiaineen kaltaisella kulmakarvaa "rentouttavalla" aineella, jolloin niitä voi muotoilla helpommin kuin luonnontilassa. Rentoutetut kulmakarvat voi harjata enemmän yläviistoon kuin mihin karvan luontainen kasvusuunta antaisi mahdollisuuden, jolloin karvat leviävät iholle tuuheamman näköisinä.

Ylös harjatut ja kulmakarvataiteilijan tarkasti muotoilemat kulmakarvat kiinnitetään muotoonsa, aivan niinkuin hiusten permanentissa kiinnitetään kihara, ja tuloksena on noin kuukauden kestävä kulmakarvojen tuuhennus. Tulos voi kestää pidempäänkin, kulmakarvojen yksilöllisistä ominaisuuksista riippuen.

Tältä näyttivät kulmakarvani ihkaensimmäisessä käsittelyssä. Vaikea uskoa, että ylemmän ja alemman kuvan kulmakarvat todella ovat saman henkilön karvat..! Yhtä paljon kuin kulmakarvojen rentouttaminen laminointiaineella, tulokseen vaikuttaa tietysti myös muotoilijan taito. Itse en ikinä osaisi harjata kulmakarvoja esiin yhtä pikku tarkasti kuin kulmakarvaspesialistini Kerli tekee.

Ihastuin käsittelyyn totaalisesti ja kävin laminoinneissa säännöllisesti jonkin aikaa. Sittemmin lopetin, suureksi osaksi silkkaa laiskuuttani. Käyn kahdessa muussakin salonkikäsittelyssä säännöllisesti ja koin, että jonkin niistä voisi jättää pois. (Ja myönnettäköön, että laminoinnin suosion räjähdettyä alkoi olla vaikeaa saada aikoja mun käsittelijälle, etenkin kun olen niin paljon poissa Tampereelta.) Käytännön seikat saivat minut siis lopulta luopumaan laminoinnista.

Entinen tyyli - nykyinen mieltymys

Mutta. Laminointi jätti minuun pysyvästi jälkensä. Sillä oli perustavanlaatuinen ja pysyvä vaikutus siihen, miten nyt näen kulmakarvat ja millä lailla haluan ne laittaa.

Kulmakarvani ovat luonnostaan todella hennot haituvat, ja asettuvat luonnon tilassa tasaiseksi pötköksi, karvojen valuessa jopa alas päin.

Minulle oli nuoresta saakka päivän selvää, että en yritä meikillä muuttaa kulmakarvojen luonnollista muotoa. Siksi meikkasin ne aina ohuiksi pötköiksi. Toisaalta myös ajan henki vaikutti varmasti kulmakarvasuhteeseeni.

Aloittaessani meikkauksen 90-luvun alussa kulmakarvatrendi oli lähes olematon: kulmakarvoista ei juurikaan puhuttu eikä niiden merkitys ollut mitään verrattuna 2010-luvulla käynnistyneeseen suuntaukseen. 90-luvulla suosittiin ohuita kulmakarvoja, mutta niiden meikkaus ei korostunut meikkikeskusteluissa. Kulmakarvojen meikkaus oli lähinnä karvojen värittämistä, jotta ne erottuisivat kasvoissa. Tummakulmakarvaiset eivät välttämättä meikanneet kulmakarvojaan millään tavalla. Kulmageeleistä ja -vahoista ei teini-iässäni puhuttu koskaan, kuten ei ylipäänsäkään kulmakarvojen muotoilusta. Kasvusuunnasta poikkeavasti harjattuja kulmakarvoja saattoi nähdä vain jossain catwalk-lookeissa tai taiteellisissa editorialeissa.

(Täällä "kauhugalleria" mun vanhasta kulmakarvatyylistä.)

Mitä laminointi muutti minussa oli mieltymys yläviistoon harjattuihin kulmakarvoihin.

Tämä tyyli on jotain, jonka viehätystä en voinut aikaisemmin ymmärtää millään lailla. Koska kulmakarvat eivät luonnostaan nouse yläviistoon, tyyli näytti minusta ihan karmean epäluonnolliselta. Yhä silloinkin, kun siitä 2010-luvun loppua kohden tuli valtasuuntaus, ja ylöspäin harjattuja kulmakarvoja näki kaikkialla. Jos joskus kokeilin harjata omia kulmakarvojani ylöspäin, tulos oli vain naurettava. Minusta harjatut kulmakarvat olivat epäluonnolliset eivätkä ainakaan sopineet minulle, piste.

Mutta... niin vain asioihin tottuu. :) Järkyttävimmäksikin koettu tyyli voi sopivalla altistuksella alkaa tuntua siedettävältä ja lopulta jopa omalta.

Ensimmäisen laminoinnin jälkeen olin tietysti jonkin aikaa "shokissa", vaikka tiesin, mitä tuleman piti. Voinko mä pitää tämän näköisiä puskakulmakarvoja..? Onko nämä nyt minua..?

Lopulta ei kuitenkaan mennyt kauaakaan, kun totuin kulmakarvoihin, - jopa sillä intensiteetillä, että jäin laminointiin koukkuun. Yhtäkkiä laminoimattomat kulmakarvat näyttivät ihan olemattomilta...!

Laimointi kesällä 2020

Ihan näin massiivisina en kulmakarvojani haluaisi pitää, mutta altistus (myös) näin överituuheille kulmakarvoille teki tehtävänsä ja totuin täysin ylöspäin harjattuihin kulmakarvoihin.

Harjatusta tyylistä tuli minulle luonnollinen, ja nyt tasaisena makaavat pötkökulmakarvat puolestaan näyttävät jokseenkin epäluonnollisilta. Tai ainakin keskeneräisiltä, kuin niistä puuttuisi jotain.

Kulmakarvat luonnontilassa

Kulmakarvat harjattuina.

Alempi kuva edustaa nykyistä tyyliäni. Koska en enää käy laminoinnissa, en saa karvoja harjattua yhtä yläviistoon kuin laminoituina, eikä harjaus myöskään meinaa pysyä koko päivää vaan karvat geelauksesta huolimatta haluavat laskeutua alas päin. Laminointi tuo siis ehdottomasti edun kulmakarvojen muotoiluun ja helpottaa sitä.

Varmasti tulen vieläkin satunnaisesti käymään laminoinnissa, mutta tavallaan se on nyt tehnyt tehtävänsä. Laminointi muutti minua. :)

Harjaamattomat / Harjatut

Pieni, mutta samalla merkittävä ero. :) Harjatut näyttävät minusta ehdottomasti luonnollisemmilta.

Näissä kuvissa minulla on muuten edellisessä postauksessa esiteltyjä Dermosilin nudepersikka-luomiväriä ja Sparkly Lip Shine SPF 30 -huulikiiltoa. Poskille olen sipaissut aavistuksen Benecosin Pink Honey -huulipunaa. :) Jep, laitan joskus poskipunaa myös täysin meikkaamattomalle iholle, koska tykkään niin paljon poskipunan tuomasta hehkusta.

(Katsoin eilen Areenasta Kauneudenhoito kautta aikojen -sarjan ekaa jaksoa, jossa Lisa Eldridge fiilistelee 1700-luvun poskipunatyyliä - kyllä poskipuna vain on aina ollut kauniin ihon parhaita "salaisuuksia"...! 👌😍)

Lopuksi ihan nopea sananen kulmakarvageeleistä. Mun #1-suosikki on pitkään ollut Anastasia Beverly Hillsin väritön kulmageeli, mutta en tiedä onko sen koostumuksessa jokin muuttunut, kun se ei enää tunnu kiinnittävän mun haituvia yhtä hyvin kuin ennen. Ostin uuden tässä aiemmin keväällä ja ihan petyin - mitä tälle on tapahtunut..?

Sen sijaan Benecosin kulmageeli on kokenut muutoksen parempaan. Clear-koostumus on nyt muutettu aidosti läpinäkyväksi, kun se aiemmin oli vaaleaa. Aiempikin Clear kyllä kuivui kulmakarvoihin läpinäkyväksi, mutta jos sitä kerrosti, vaaleus tuli vähän näkyviin, ja osa kuluttajista kommentoi vaaleuden näkyvän yhdelläkin kerroksella.

Aiempi koostumus oli myös hieman vahamaista, uusi koostumus on kirkasta geeliä.

Benecosin kulmageeli on mun tämänhetkinen suosikki Anastasian feidattua. Hullua kyllä, Benecos tuntuu nyt kiinnittävän mun kulmakarvat paremmin kuin Anastasia. (Hullua siksi, että Anastasia on kulmakarvameikkien saralla niin ikoninen.) Benecosin pikkiriikkinen miniharja on myös mun makuun!

Jos jotain jäin kaipaamaan edellisestä Benecos-koostumuksesta, se on se vahamaisuus, josta moni muu taas ei pitänyt. Mun mielestä vaha-koostumus kuivui nopeammin ja oli muutenkin jämäkkyydessään ja hallittavuudessaan miellyttävämpää kuin kostea geeli. Makuasioitahan nämä ovat.

Katsotaan, jos jonain päivänä vielä löydän ihan täydellisen vahamaisen ja läpinäkyvän kulmageelin. :) (Sävytetyistä kulmageeleistä Kjaer Weis on suosikki...! Mutta yhä pidän värittömistä kaikkein eniten!)