Nyt kun olen vihdoin päässyt käymään Kastellorizossa, tuolla ”mini-Syminä” pidetyllä saarella, pääsen vertaamaan näitä kahta kaunotarta. Ei pidä unohtaa myöskään Chalkia, joka täydentää kolmikon saman tyylisellä arkkitehtuurillaan ja yhden kylän rakenteellaan. Chalkilla minun on tarkoitus vierailla ensi toukokuussa, joten sitten pääsen liittämään senkin vertaukseen. :)
Symin satama lumoaa värikkäillä taloillaan
Dodekanesian saariryhmä tunnetaan Astypaleaa lukuunottamatta muutenkin värikkäästä arkkitehtuuristaan muihin Kreikan saariryhmiin verrattuna, mutta Rhodoksen naapuri Symi on aivan erityisen tunnettu väreistään ja uskomattoman kauniista taloistaan. Symin satamaa pidetään yhtenä koko Kreikan kuvauksellisimmista. Näky rinteessä toinen toisensa päällä kohoavista, amifiteatterimaisesti levittyvistä neoklassisista pastellitaloista todellakin saa leuat loksahtamaan yhdellä jos toisella.
Kun kreikkalainen ystäväni Marianna ensimmäisen kerran puhui minulle Kastellorizosta, hän kuvaili saarta sanoin: ”Se on kuin Symi, mutta miniatyyri-koossa.” Symikään ei ole valtava, mutta Kastellorizo on Symiin verrattuna taskukokoinen. Ja toden totta: Kastellorizo on kuin ilmetty mini-Symi! Sillä erolla, että allekirjoittaneen mielestä se on vieläkin viehättävämpi saari. Voin jopa todeta, että Kastellorizon satama kera kapeimman veden reunaa seuraavan ”kadun” mitä missään on nähty, on mahdollisesti kaunein ja idyllisin paikka jossa olen koko Kreikassa vieraillut.
Kastellorizo on kuin ilmetty mini-Symi
Tuo kylän pääväylä, hevosenkengän muotoista satamaa reunustava katu, tunnetaan nimellä Kordoni. Katu on niin kapea, että autot eivät siellä mahdu ajamaan ja ravintoloiden pöydät on hivutettu niin lähelle kadun merenpuoleista reunaa, että niiden voisi kuvitella hetkenä minä hyvänsä putoavan veteen.
Lazarakis-ravintolan kohdalla mereen työntyy pieni aallonmurtaja, joka sekin on omistettu ravintolan pöydille. Siinä on todennäköisesti kylän romanttisin paikka illalliselle. Ihan koko Kastellorizo on romanttinen, jos minulta kysytään. Täällä on vaikea löytää paikkaa, josta ei avautuisi postikorttimainen näkymä kuvankauniiseen satamaan, taustallaan Turkin rannikko.
Mikä Kastellorizosta tekee aivan erityisen viehättävän on sen rauhallinen ja autenttinen tunnelma. Täällä on todella vähän turismia, mikä heti vaikuttaa (ja pakko sanoa: positiivisella tavalla) tunnelmaan. Matkamuistomyymälät voi laskea yhden käden sormilla - mielestäni laskin niitä olevan kolme - eikä yhdenkään ravintolan edustalla ole ruokalistoja viidellä eri kielellä. Erään tavernan isäntä tosin tervehti minua suomeksi. On ollut töissä Rhodoksella, oli selitys..!
Toki on muitakin rauhallisia, epäturistillisia saaria, mutta Kastellorizon tunnelmassa on jotain aivan erityistä. Se täytyy kokea itse. Kuvailen itse tunnelmaa raukeaksi, romanttiseksi, viipyileväksi – ja arvokkaaksi. Täällä tulee välittömästi olo, että kastellorizolaiset ovat saarestaan ylpeitä ja pitävät ainoasta kylästään hyvää huolta. Kun perehtyy saaren surulliseen historiaan, huolenpidon voi todella ymmärtää. Ja sen, mitä saaren nykytila siellä asuvalle kouralliselle ihmisiä merkitsee.
Kastellorizossa asuu tänä päivänä noin 400-500 ihmistä (joista itse asiassa noin 100 on armeijan leivissä ja saarella työkomennuksella). Parhaimpina aikoinaan, 1900-luvun alussa, Kastellorizossa asui jopa 20 000 ihmistä. Vauras Kastellorizo oli erityisesti 1800-luvulla tärkeä merivoima ja kaupan, laivanrakennuksen ja -varustuksen keskus. Kauppa Vähä-Aasian kanssa kukoisti ja vaikutti saaren kehitykseen. Vanhoja kuvia katsoessa ei meinaa uskoa, miten paljon taloja kylässä – silloin kaupungissa – on ollut.
Kastellorizon kukoistus hiipui lopulta hyvin lyhyen ajan sisällä. Merkittävin vaikutus oli vuoden 1913 kansannousulla turkkilaisia vastaan: saaren irtaantuessa turkkilaisten monisataavuotisesta vallasta, katkesivat Kastellorizon kauppasuhteet Vähä-Aasiaan ja Lähi-itään. Tämä merkitsi talouden taantumista. Seuraava ikävä aikakausi oli italialaisten fasistien kausi vuosina 1921-1941. Italialaisten vaikutus saarella oli kaikkea muuta kuin positiivinen, ja fasistien sorto ja vainot saivat tuhannet jättämään kotisaarensa. Yli 10 000 kastellorizolaista muutti Amerikkaan, Egyptiin ja Australiaan. Lisäksi fasistien kaudelle, vuoteen 1926, osui myös mittava maanjäristys, joka tuhosi suuren osan Kastellorizon kaupungista.
Kavosin alue 1900-luvun alussa. Sama alue moskeijoineen näkyy tämän päivän kuosissaan ylemmässä kuvassa.
Se, mitä kaupungista vielä oli jäljellä, pommitettiin maan tasalle toisessa maailmansodassa. Brittien sytyttämä suuri tulipalo vuonna 1943 viimeisteli saaren tuhon, ja muinoin kukoistavasta kaupungista oli enää jäljellä muutama rakennus vesirajassa. Vuosien 1943-1945 aikana saaren viimeisetkin asukkaat evakuoitiin Lähi-Itään.
Kun Kastellorizo yhdessä muiden Dodekanesian saarten kanssa vihdoin vuonna 1948 liitettiin – tai palautettiin – osaksi Kreikan valtiota, saarelle palasi muutama sata asukasta. Tämä pieni yhteisö on siitä saakka hitaasti lähtenyt elvyttämään tuhottua kotisaartaan. Taloja restauroidaan Kreikan valtion sekä erityisesti Australiassa asuvien kastellorizolaisten tuella. Australiassa asuu tänä päivänä jopa 30 000 kastellorizolaista ja heidän jälkeläistään.
Suuri osa Kastellorizon kunnostetuista pastellitaloista on tyhjillään talviaikaan, ja niissä asutaan silloin, kun etä-kastellorizolaiset saapuvat viettämään aikaa kotisaarelleen. Sain kuulla, että ”kassieille” (Australian kastellorizolaiset) on hyvin tärkeää säilyttää isovanhempiensa talot suvussa ja mahdollistaa niiden käyttö tuleville sukupolville. Sitä kuitenkaan tuskin koskaan tullaan näkemään, että saarelle enää muuttaisi tuhansia ihmisiä. Kylän kujilla vaellellessa tulee olo, kuin kävelisi tavallaan elvytetyissä muistoissa. Jossain, joka on haluttu palauttaa kunnianosoituksena isovanhemmille, mutta joka ei koskaan enää tule palaamaan entiseen. Siitä tulee liikuttunut olo. Varmasti juuri tämä vaikuttaa siihen tunnelmaan, joka Kastellorizossa vallitsee.
Monien talojen seinissä kyltit kertovat omistajuudesta ja siitä, minkä suvun vesa on kyseisen talon restauroinut.
Restaurointi muuten tulee suorittaa äärimmäisen tarkkojen sääntöjen mukaan. Kreikan arkeologinen viranomainen Rhodokselta tulee tarkistamaan, että ihan kaikki on pilkulleen sääntöjen mukaista ikkunoiden karmeja ja ovien leveyttä myöten. Talojen tulee noudattaa alkuperäistä arkkitehtuuria.
Koko kylässä taitaa olla vain yksi moderni rakennus, ja se on Hotelli Megisti. Kyseinen hotelli on uudisrakennus, eli sen ei ole tarvinnut noudattaa historiallista arkkitehtuuria, mutta eräs paikallinen ihmetteli minulle, miksi hotelli ylipäänsä haluttiin rakentaa niin silmiinpistävästi eri tyyliin. Minun silmiäni Hotelli Megistin ulkonäkö ei häiritse, etenkään kun se on satamakadun talorivistössä uloimpana. Minusta rakennus on myös sen verran neutraali, ettei se mitenkään pomppaa silmään, mutta onhan se kieltämättä eri näköinen kuin Kastellorizon muut talot.
Myös Symillä osa kaupunkia on raunioina
Symi jakaa pitkälti saman historian kuin Kastellorizo, sillä erolla, että Symillä myös pesusienten sukellus oli pitkään merkittävä elinkeino. Myös Symi kärsi suuria vaurioita vuoden 1926 maanjäristyksessä sekä toisen maailmansodan pommituksissa, mutta saaren asutuskeskukset eivät tuhoutuneet aivan yhtä totaalisesti kuin Kastellorizossa.
Sekä Symillä että Kastellorizossa kävellessä voi kunnostettujen talojen lomassa nähdä runsaasti raunioita, jotka muistuttavat ajasta ennen toista maailmansotaa.
Symillä asukasluku ylitti 1800-luvulla 22 000, tänä päivänä saarella asuu 2 500 asukasta. Toisin kuin Kastellorizossa, huomattava määrä Symin kunnostetuista kauniista taloista on ulkomaisten turistien, erityisesti brittien, ostamia ja restauroimia. Turismi sekä ulkomaisten asukkaiden vaikutus Symillä on paljon suurempaa kuin Kastellorizossa. Kesäsesongilla saaren asukasluku kasvaa jopa 6000:n. Ympärivuotisia ulkomaisia asukkaita on noin pari sataa – joukossa myös suomalaisia, joihin olen saarella tutustunut! Kastellorizossa talot ovat pysyneet paikallisten omistuksessa ja näin halutaan tilanteen myös säilyvän. Kassiet eivät helpolla myy talojaan – tai raunioitaan – ulkomaalaisille.
Symi tarjoaa henkeäsalpaavia maisemia
Kuten todettua, Symi on saarista huomattavasti turistillisempi ja tarjoaa paremmat matkailupalvelut. Symillä on paljon hotelleja ja saari on myös helpommin saavutettavissa kuin etäinen Kastellorizo. Symi sijaitsee vain 60-90 minuutin laivamatkan päässä Rhodoksesta ja laivavuoroja on useita joka päivä.
Kastellorizoon matka puolestaan kestää nopeimmillaan 2,5 tuntia katamaraanilla, perinteinen lautta vie 3 h 40 minuuttia. (Kaikkein hitain laivayhteys melkein 5 tuntia.) Laivoja ei kulje päivittäin, mutta Kastellorizossa on Symiin nähden se etu, että siellä on myös lentokenttä. Lento Rhodokselta kestää 40 minuuttia, mutta lentojakaan ei ole ihan joka päivä.
Vaikka Kastellorizoon ei pääse heilahtamaan tuosta vain, eristyneisyydellä on se positiivinen vaikutus, että juuri sen vuoksi matkailu ei pääse koskaan kehittymään superturismiksi. Kiitos eristyneisyytensä, saari tulee varmasti säilyttämään charminsa ja vetovoimaisuutensa pienten, rauhallisten ja autenttisten saarten ystävien keskuudessa.
Symille ja Kastellorizolle on yhteistä uimarantojen niukkuus, kumpaakaan ei tunneta hienoista hiekkarannoistaan. Kastellorizossa niitä ei ole käytännössä ollenkaan, vaan kirkkaisiin vesiin pulahdetaan uimaan laitureilta ja kiviltä.
Symin kaupungin pikkuranta Gialoksessa
Symillä on muutamia rantoja, joista parhaille pääsee kuulemma venetaksikuljetuksella (itse en ole niillä käynyt). Pääkaupungissa on yksi pikkuinen pikkukiviranta joka ajaa asiansa kun haluaa pulahtamaan, ja viereisessä Pedin poukamassa on vähän isompi pikkukivi-biitsi.
Rantalomalle ei näille saarille kannata tulla, vaan pääohjelmanumero on ihailla poikkeuksellisen kauniita kyliä ja arkkitehtuuria, sekä tietysti nauttia satamakylän ihanasta tunnelmasta lukuisine tavernoineen. Symi ja Kastellorizo ovat saaria ehdottomasti aikuiseen makuun, lapset todennäköisesti ikävystyvät näillä saarilla.
Symi on suurempi ja vilkkaampi kuin Kastellorizo, ja saarella on muutama asutuskeskukseksi laskettava alue, kun Kastellorizossa on vain yksi. Symin satamakylä Gialos on turistille kaikkein tutuin paikka ja ensimmäinen, jonka vierailija saarelle saapuessa kohtaa.
Gialos on kasvanut yhteen kukkuloilla sijaitsevan pääkaupungin Horion kanssa, ja yhdessä ne muodostavat jopa aika kosmopoliittisen asutuskeskuksen. Oikeastaan alueen voi nähdä ulottuvan vielä Pedin rantakylään saakka, kukkuloiden toisella puolella. Lähes kaikki saaren 2500 asukkaasta asuvat tässä kolmen kylän muodostamassa keskuksessa. Saaren muita pienempiä kyliä ovat Nimborio, Marathounda ja Panormitis, joiden väkiluvun voi laskea kymmenissä.
Panormitis
Panormitis on Gialoksen ohella Symin tunnetuin nähtävyys ja vierailukohde: siellä sijaitsee yksi Kreikan kuuluisimmista ja merkittävimmistä luostareista. Luostarissa on myös matkailutoimintaa, ja siellä voi majoittua. Suosittelen ehdottomasti visiittiä sinne, paikka on todellakin upea ja eloisuudeltaan kuin pieni kylä.
Symi on erittäin suosittu päiväretkikohde Rhodokselta, ja päivisin etenkin kesäaikaan Gialos täyttyy monien veneiden tuomista päiväretkeläisistä. Tällöin kylässä voi olla jopa ahdistava tungos – näin olen kuullut, itse olen vieraillut saarella vain syksyisin ja välttynyt tältä turismin ilmiöltä.
Suosittelen aina syksyä ajankohdaksi Kreikan matkoille, jos se vain suinkin on lomapäivien puitteissa mahdollista. Syyskuuta parempaa ajankohtaa ei olekaan: tukalimmat helteet ja suurimmat turistimassat ovat hiipuneet, mutta Kreikassa on yhä todella lämmin ja kaikki matkailupalvelut auki. Ja hinnat edullisemmat! Voit nauttia lomasta kaikilla palveluilla mutta paljon huokeammilla hinnoilla sekä ilman kesäsesongin ryysiksiä.
Syyskuun loppua kohden hotellit etenkin pienemmillä saarilla alkavat sulkea oviaan, mutta esimerkiksi Symillä matkailusesonki jatkuu lokakuun loppuun, jopa marraskuun ensimmäiselle viikolle. Dodekanesian saarilla vallitsee lämpimämpi ilmasto kuin lähempänä manner-Kreikkaa sijaitsevilla saarilla, joten täällä saa usein paistatella 30 asteen lämpötilassa pitkälle lokakuuhun.
Symillä riittää portaita
Matkailijan Symi pähkinänkuoressa:
Erittäin antoisa kohde kyläfiilistelijöille ja postikorttimaisemien metsästäjälle. Gialoksen ja Horion kylät suurine korkeuseroineen tarjoavat runsaasti palkitsevia kävelyretkiä, tosin eivät sen puolesta sovellu liikuntaesteisille. Värikkäät talot, kuvaukselliset kujat ja joka puolelta pilkahtavat huikeat merinäköalat tekevät Symistä esteetikon paratiisin.
Erityisesti Horiossa, kaukana päiväretkeläisten täyttämästä Gialoksesta, tunnelma on hyvin autenttinen etkä törmää matkamuistomyymälöihin. Ulkomaalaisiin tosin kyllä törmäät – esimerkiksi Horion suosituimpiin kuuluva, porraskadun yläpäässä sijatseva kahvila on Briteistä Symille muuttaneiden omistuksessa. Täällä kohtaa paljon brittejä, kuten myös australialaisia.
Parhaat majoituspalvelut löytyvät Gialoksesta, jossa on monia hotelleja. Mielenkiintoisesti, rantakadun maisemallisesti komeinta paraatipaikkaa ei kuitenkaan ole luovutettu hotelleille, vaan suurin osa hotelleista ja ns. etablisoituneista isommista majoituspalveluista sijaitsee kylän takaosassa vailla näköaloja. Rantakadulta löytää kyllä yksityisten vuokraamia huoneita ja huoneistoja, joista moni on vuokrattavana myös Booking.comin kautta, mutta jos perinteinen hotelli on sinun juttusi ja haluat majoittua sataman ikonisessa maisemassa, vaihtoehtoja on vain muutama. Yksi niistä on saaren tunnetuimpiin lukeutuva hotelli Nireus.
Jos haluat majoittua rannalla, tai rannan tapaisella (Symin uimarannat ovat tosiaan aika vaatimattomat), hyviä vaihtoehtoja ovat Pedi Beach Hotel Pedin kylässä tai Niriides Nimborion kylässä.
Miten Symille pääsee? Saarelle pääsee helpoiten Rhodokselta, mutta Symille on myös säännöllinen lauttayhteys Pireuksen satamasta Ateenasta. Noin 15-tuntinen laivamatka Pireuksesta on kuitenkin aika kallis, ja lento Rhodokselle tulee käytännössä halvemmaksi.
Hotelli Mediterraneo on valokuvaajien suosikki
Kastellorizossa retkeily- ja ajanviettomahdollisuudet ovat paljon Symiä rajallisemmat. Saarella on vain yksi asutuskeskus, Kastellorizon kylä, ja sen vieressä kukkulan toisella puolella Mandrakin alue, joka muinoin toimi laivanrakennuksen keskuksena. Mandraki ja Kastellorizon kylä yhdistyvät toisiinsa Horafian kaupunginosan kautta.
Pääasiallinen kulkuneuvo saarella on jalat, sillä autoteitä on alle 10 km. Saaren ainoa taksi kulkee lähinnä lentokentän ja kylän väliä, paljon muualle ei autolla pääsekään.
Ajanvietto saarella on yhtä kuin Kordonin rantakadun kuppiloissa rentoilu ja silmien lepuutus ympäröivässä maisemassa. Suosittelen myös pujahtamaan rantakatua tiheästi reunustavien talojen julkisivujen taakse, löydät toinen toistaan huolellisemmin restauroituja taloja ahtautuneina autottomille, hyvin kapeille kujille.
Kelpaisiko illallinen näillä näkymillä? Lazarakis on yksi saaren parhaita ravintoloita.
Se, että suurin osa kylästä on rauniota, tekee tunnelmasta omalaatuisen. Tunnelmassa on samalla jotain haikeaa mutta myös toiveikasta: rakkaudella ja pieteetillä kunnostetut karamellitalot kertovat saarelaisten sitkeydestä ja etä-kastellorizolaisten uskollisuudesta ja sitoumuksesta saartaan kohtaan. Joka puolelta voi kuulla työmaan ääniä ja vasaroiden kolketta, kun raunioista hitaasti yksi kerrallaan nousee henkiin herätettyjä taloja. En ole missään kokenut vastaavanlaista tunnelmaa.
Kävely kylän kujilla välittää vahvan rakkauden tunteen, ja siitä tulee valtavan hyvä olo. Ehkä juuri tuo tunne on se, joka sai minut niin kiintymään Kastellorizoon ja viihtymään siellä.
400 askelmaa vie sinut Kastellorizon parhaimpaan maisemapaikkaan
Kuten Symillä, myös Kastellorizon kylässä on paljon korkeuseroja mikä tarjoaa maisemanmetsästäjälle palkitsevia kävelymahdollisuuksia. Yksi klassinen näköalakohde on entisen Kavosin kaupunginosan yllä kohoava keskiaikainen linnoitus, tai sen rauniot, linnoitus tuhottiin 1700-luvulla. Kavos oli saaren suurimman kukoistuksen aikaan kylän tiheimmin asuttu alue ja rinne oli täpötäynnä merikapteeneiden ja laivanvarustajien komeita kolmikerroksisia taloja. Nyt kasvillisuus peittää kapteenien talojen raunioita.
Toinen, vielä upeammat näkymät tarjoava reitti kulkee 400 askelmaa ylös kylän takana kohoavalle vuorelle. Sieltä voi vielä halutessaan jatkaa patikkareittiä Ag. Georgios Tou Vounoun luostarille.
Kastellorizon tunnetuin nähtävyys sijaitsee merellä: hätkähdyttävä Blue Cave on Egeanmeren suurin ja hienoin laatuaan ja on koko Kreikan kuuluisin luola. Oviaukosta siivilöityvä auringonvalo saa luolan veden hehkumaan syvän sinisenä, hyvin harvinainen geologinen ilmiö. Luolaan pääsee vain matalan vuoroveden aikaan, ja silloinkin sisäänkäynti on niin matala, että veneessä olijoiden on mentävä makaamaan jotta vene pääsee sisään. En ole itse mikään suuri luolanähtävyyksien ystävä, mutta täytyy sanoa, että tämä paikka oli todella vaikuttava ja mielestäni se kannattaa ehdottomasti nähdä. Sininen valo on kauneimmillaan ja voimakkaimmillaan aamupäivällä. Uskaltauduin jopa uimaan luolassa, sillä vierailu tuntui niin erityiseltä..!
Luolassa asuu hylkeitä, mutta juuri minun visiittini aikaan hylkeet olivat muilla mailla.
Kylän ihanaa iltatunnelmaa
Matkailijan Kastellorizo pähkinänkuoressa:
Äärimmäisen rauhallinen Kastellorizo sopii esteetikoille, joille kuvankauniiseen maisemaan uppoaminen ja frappén siemailu rantakadulla on riittävää lomaohjelmaa. Toki saarella riittää muutamaksi päiväksi myös antoisaa käveltävää. Vedet ovat puhtaat ja kirkkaat, ja jos uimisesta tykkää, voi veteen pulahtaa esimerkiksi Hotelli Megistin uimalaiturilta (myös muun yleisön käytössä) sekä Faroksen baarin terassilta moskeijan vierestä.
Kylän arkeologinen museo sekä moskeijaan perustettu kansanperinnemuseo ovat ehdottomasti vierailun arvoisia. Moskeijan museossa näytetään päivittäin kello 12 lyhytfilmi (20 min) saaren historiasta, joka on hyvin tehty, informatiivinen ja koskettava.
Majoitusvaihtoehdot Kastellorizossa ovat suhteellisen vähäiset. Saarella on muutama hotelli sekä joukko yksityisten vuokraamia huoneita. Tunnetuimmat majoituspaikat ovat pieni putiikkihotelli Mediterraneo, joka saa jokaisen valokuvaajan pysähtymään kohdalleen ja zoomailemaan hartaasti, sekä Mediterraneon vieressä kohoava, saaren suurin ja vanhin hotelli Megisti. 1950-luvulla rakennettu perinteikäs Hotel Megisti tunnetaan erityisesti hääjuhlien pitopaikkana. Ei ihme, sillä sijainti on aivan järjettömän kuvauksellinen ja romanttinen, ja ollessaan kylän rakennuksista reunimmaisin, täällä on aivan oma rauhansa.
Megisti muuten on saaren kreikankielinen nimi. Saari tunnetaan kansainvälisesti kuitenkin Kastellorizona. Kreikassa käytetään kumpaakin nimitystä. Kastellorizo-nimeen liittyy monia tarinoita, joidenkin mukaan ranskalaiset tai italialaiset antoivat saarelle tämän nimen, joidenkin mukaan nimi juontaa jo Bysantin aikaan.
Hotel Megistin terassi
Mediterraneo ja Megisti tarjoavat kiistatta Kastellorizon parhaimmat näköalat. Itse majoituin Megistissä, ja olen vain haaveillut siitä hetkestä, kun pääsen sinne takaisin. Megistin suuri terassi ravintoloineen, uimalaitureineen ja aurinkotuoleineen takaa sen, että halutessaan koko lomapäivän voi viettää lähtemättä hotellilta – ja silti on voinut koko päivän nauttia vertaansa vailla olevista näköaloista sekä kirkkaista uimavesistä. Nälän iskiessä ruoat voi tilata vaikka suoraan aurinkotuolille.
Tämä jos mikä on mulle rentoilulomaa parhaimmillaan. Sitä hidasta, viipyilevää maisematkailua, jota nykyään niin arvostan. En kaipaa hiekkadyynejä, shoppailumahdollisuuksia enkä uima-altaita: kun saan levätä kuvankauniissa maisemassa vailla turistiryysistä, tärkeimmät palvelut kuten ruoka, juoma ja WC käden ulottuvilla, olen onnellinen ja tyytyväinen.
Kastellorizosta löytyi mun paratiisi.
.
Miten Kastellorizoon pääsee? Nopein tapa on joko lentää tai ottaa Dodekanisos Seawaysin katamaraani Rhodokselta. Katamaraani kulkee vain keväästä lokakuun puoleen väliin, aikataulut voi tarkistaa täältä. Blue Star Ferriesin perinteinen, hitaampi matkustajalautta kulkee Pireuksesta Rhodoksen kautta Symille kahdesti viikossa ympäri vuoden, matka kestää 23 tuntia. Dodekanesian alueella liikennöivän Saos Ferriesin superhidas Stavros-lautta kulkee sekin vuoden ympäri Kastellorizoon 2-3 kertaa viikossa. Matka Rhodokselta Stavros-laivalla kestää vajaa viisi tuntia. Kaikki aikataulut näkee kätevimmin Openseas-palvelussa.
Loppukaneetti:
Sisareni perhe on toukokuun matkalla lähdössä mukaani viikoksi, ja olin jo riemusta soikeana viemässä koko porukkaa Kastellorizoon. Kunnes se ilmeinen iski tajuntaan. Matkaseurueeseen kuuluu 4-vuotias, ja Kastellorizo ei ole lasten kohde. Siellä ei ole lapsiystävällistä uimarantaa eikä lasten altaita. Mitä pikkuinen siellä tekisi? Katselee vierestä, kun aikuiset sukeltavat laiturilta tai tilaavat drinkkejä rantakadun tavernassa? Joten Kastellorizo jää pois laskuista. Kuten myös Symi, osin samoista syistä.
Olen selvitellyt, että Chalkilla, tuolla kolmannella värikkäiden karkkitalojen saarella, on lapsiystävällinen ranta, joten tämä saari mahdollistaisi sekä aikuisten esteetikkojen että rantaleikeissä viihtyvän pikkutyypin onnistuneen loman! :) Keväällä selviää, pitääkö tämä paikkansa.
Tänään esittelyssä Patykan uudistunut anti-age-linja. ✨
Disclaimer: olen töissä Patykan maahantuojalla.
Patykan juonteita silottava ja ihoa kiinteyttävä linja on kokenut täyden uudistumisen. Uusi anti-age-sarja kantaa nimeä Lift Essentiel.
"BIO-RETINOLIT" KOVASSA KASVUSSA
Retinolin kasviperäiset vaihtoehdot ovat kovassa huudossa, ja trendikkään bakuchiolin ohella myös vähemmän mediaseksikkään nimen omaava kastepapu eli vigna aconitifolia nousee kovaa tahtia. Kastepapu onkin Patykan Lift Essentiel -sarjan tähtiainesosa. Onko joku lukijoistani niin ainesosanörtti, että muistaa, missä tuotteissa kastepapu on aiemmin vilahdellut mun blogissa..? ☺️ No, tämä ei ole koe, ja voin antaa vastauksen saman tien: kastepapua on kotimaisen Purodorén anti-age-tuotteissa sekä Patykan Pro-Collagen-naamiossa ja ryppyfillerissä. (Jos joku muistaa vielä Naturativin seerumin, jonka esittelin viisi ja puoli vuotta sitten, saat papukaijamerkin..! Se oli muuten ensimmäinen tuote, jossa olen kastepapuun törmännyt.)
Kastepapu omaa tutkitusti samankaltaisia ihoa uudistavia vaikutuksia kuin retinoidit ja bakuchiol, tosin mikään kasviperäinen retinoli-vastine ei ole iholla yhtä tymäkkää kuin voimakkaimmat a-vitamiiniyhdisteet. Siksi kasviperäiset vaihtoehdot ovatkin yhä vain suositumpia: ne ovat todella tehokkaita, mutta vailla voimakkaiden a-vitamiinijohdannaisten ihoärsytystä. Kastepapu-uute tehostaa solujen uusiutumista ja stimuloi kollageenisynteesiä, tuloksena sileämpi ja kiinteämpi iho.
Muita aktiiviaineita Lift Essentiel -sarjassa ovat väinönputken solu-uute, lupiiniproteiini ja "vanhat kunnon" hexapeptide-11 ja aminohappoyhdiste dipalmitoyl hydroxyproline. Kaksi jälkimmäistä ovat luonnonkosmetiikan luotettuja anti-age-ainesosia.
Jos joku huolestuu Advanced Plumping -seerumin puolesta (Patykan hyaluronihapposeerumi), joka on ennen kuulunut Lift Essentielin edeltäjään, Wrinkles & Firmness -sarjaan, niin ei huolta: kyseinen seerumi ei jää pois, vaan on hypännyt Patykan Age Specific Intensif -sarjaan, joka koostuu anti-age-täsmätuotteista.
Postauksen hintatiedot ovat Joliesta, jossa uutuudet ovat jo saatavilla. Kauppoihin ja muille jälleenmyyjille uutuudet valuvat pikkuhiljaa.
PRO-STRUCTURE FIRMNESS SERUM 89,90€ / 30 ml
Mun kokemus Pro-Structure-seerumista muutamalla sanalla: ihanan tuoksuinen ja todella kosteuttava! Kevyesti emulsiomainen koostumus jättää iholle pitkäkestoisen hoidetun ja mukavuuden tunteen. Emulsioseerumin etu fluidimaiseen ja nestemäiseen seerumiin on aina ravitsevampi ja pehmentävämpi vaikutus.
Seerumi on odotetusti sarjan hoitavin tuote jossa on eniten anti-age-aktiiviaineita. Tähän pulloon on pakattu koko yllä mainittu anti-age-aineiden portfolio: dipalmitoyl hydroxyproline, hyaluronihappo, kastepapu-uute, lupiiniproteiini, hexapeptide-11 sekä väinönputken solu-uute. (Ilmeisesti solu-uute on eri asia kuin kantasolu-uute.) Pohjana on luomuruusuvesi. Ai joo, ja onhan täällä vielä ginseng-juuren uutettakin soluja energisoimassa.
Valkoinen lupiini on ainesosa, jota on vain sarjan seerumissa. Lupiinista eristetyt peptidit stimuloivat kollageenisynteesiä ja kosteuttavat ihoa.
Sananen väinönputki-aktiiviaineesta: solut on uutettu väinönputken lehdistä bioteknologialla, ja uutteella on solujen välistä viestintää sekä kollageenin ja elastiinin tuotantoa stimuloiva vaikutus. Tämä ainesosa on harvinainen, enkä ole aiemmin törmännyt siihen. Patyka tykkääkin selvästi käyttää harvinaisempia aktiiviaineita. Mm. Wrinkles & Firmness -tuotteissa käytetty euroopanpyökin silmu-uute oli minulle ihan "Whoot?" kun kuulin siitä ensimmäisen kerran Patykan koulutuksessa - mutta niin vain on tämäkin aine sen jälkeen putkahtanut esiin muutamissa muissa yhteyksissä - mielenkiintoista kyllä, mm. kotimaisen Frantsilan tuotteissa..! Olen varma, että ennen pitkää väinönputken solutkin tulevat tutuksi myös muista tuotteista.
LIFT & GLOW FIRMING CREAM 84,90€ / 50 ml
Sarjassa on kaksi päivävoidetta, kevyempi ja täyteläisempi, joista minä pyysin testiin kevyemmän. Kuivan ihon version tunnistaa nimestä 'Rich'.
Sarjan signature-ainesosien (kastepapu & väinönputki) lisäksi päivävoiteissa on erityisainesosina antioksidanttista luomuvoikukkaa sekä ihon kiinteyttä ylläpitävää engelhardtia-kasvin uutetta. Taas harvinainen kasviaktiiviaine. Tälle ei löydy edes suomenkielistä nimeä. (Paula Begounin ainesosa-encyclopedia tämän kuitenkin tuntee, ja luokittelee "parhaisiin" 👌). Mikä tekee engelhardtiasta erityisen kiinnostavan on sen kyky ehkäistä glykaatiota. Glykaatiossa sokerimolekyylit vaurioittavat elastiini- ja kollageenisäikeitä tehden niistä jäykkiä ja "kovia".
Kevyempi Lift & Glow -voide on todellakin hyvin kevyt, ja huomasin, että omalle iholleni Rich-versio olisi varmaankin sopinut paremmin. Kevyt versio sopii normaalista sekaiholle. En näemmä meinaa vieläkään täysin sisäistää, että ihoni on nyt jättänyt taakseen kevyiden voiteiden ajat. Heheh...
Uutta Patykalla: täyttöpakkaukset. Lift Essentiel -sarjan voiteisiin on vuodenvaihteen jälkeen saatavilla myös täyttöpakkaukset. Sarjan lasipakkaukset muuten ovat täysin kierrätettäviä.
Linjaan kuuluu myös yövoide.
TUOKSUSTA
Patyka tunnetaan kukkaisista ja paikoin makeahkoistakin tuoksuistaan. Lift Essentiel -sarjan tuoksussa on minusta selvästi jopa gourmand-vivahteita. Virallinen tuoksukuvaus puhuu aprikoosista, vadelmasta ja kielosta. Minulle tulee ehkä vähän mieleen macaron-leivos, mutta hienostuneella tavalla. Tuoksussa on jälkiruokamainen vivahde, mutta se ei ole imelä.
Viimeisenä esiteltävä tuote, silmänympärysvoide, on kuitenkin hajusteeton.
YOUTH LIFT EYE CREAM 51,90€ / 15 ml
Patykan edellinen, lähes samanniminen anti-age-silmänympärysvoide (Youthful Lift) onnistui viime vuosina napsimaan itselleen aseman mun #1 suosikki-silmänympärysvoiteena. Odotukset uutta versiota kohtaan olivatkin jännittyneet. Jo hajusteettomuus erottaa uuden Youth Liftin vanhasta - onkohan tässä muuten jopa Patykan ihan ensimmäinen täysin hajusteeton tuote? Hajusteet on jätetty pois maksimaalisen siedettävyyden saavuttamiseksi - herkällä silmänympärysiholla suositellaan vältettävän hajusteita.
Uusi koostumus on ensinnäkin nyt hieman jämäkämpi kuin edellinen. Siinä missä vanha oli ohutta emulsioita, uusi Youth Lift -silmänympärysvoide on napakkaa silkkistä geelivoidetta. Rasvaisen paksua ei tämäkään ole, mutta selvästi täyteläisempää kuin vanha. Kosteuttavuudeltaan tämä tuntuu yhtä hyvältä. Ehkä jään aavistuksen kaipaamaan vanhan koostumuksen valoefektiä; vanha Youthful Lift sisälsi hyvin hienovaraisen pitoisuuden micaa ja jätti ihon kauniin valoisaksi.
Valoilmiö poislukien uusi koostumus tuntuu kyllä yhtä hyvältä. Patyka on mielestäni onnistunut erinomaisesti tekemään anti-age-silmänympärysvoiteesta myös tehokkaasti kosteuttavan; aina juonteiden silotus ja kosteuttavuus eivät kulje käsi kädessä.
Kuten vanha koostumus, myös uusi lupaa madaltaa turvotusta sekä vähentää silmänympärysten tummuutta. Turvotusta madaltava ainesosateknologia on mielenkiintoinen: tattarivaha!
Sensorisuus, tuoksut, tehokkuus. Siinä Patykan kolmen avainsanaa. Luonnollisuuden ohella, totta kai. Patykalle on ylpeyden aihe erottua kilpailijoista aivan erityisen miellyttävillä koostumuksilla, ja brändin tavoitteena onkin luoda koostumuksia, jotka ovat vähintään yhtä miellyttäviä tai miellyttävämpiä kuin normikosmetiikan voiteet.
Toistaiseksi voin vain todeta, että tässä mielestäni todella onnistutaan. Patyka on valinta sille kuluttajalle, joka hakee ultimaattista kosmeettista miellyttävyyttä ja ylellisyyttä, haluamatta tinkiä ihonhoitotuotteidensa vastuullisuudesta, luonnollisuudesta ja ympäristöystävällisyydestä. Patykan tuotteet eivät ole vain luonnonkosmetiikkaa, ne ovat myös 100% vegaanisia sekä luomusertifioitua kosmetiikkaa.
Jos puhutaan tehokkuudesta - tehokkaita tuotteita löytyy muiltakin. Mutta kun haetaan äärimmilleen hiottua luonnonkosmetiikan sensorista elämystä, Patyka on kruununsa ansainnut.
Mitä mieltä te olette, muut Patykan ystävät? Oletteko valinneet Patykan yllä mainituista syistä?
Mun on pitänyt kirjoittaa tästä aiheesta pitkään (osana epävirallista "ikääntymisen merkit" -juttusarjaani 😅), ja eilen teinkin tästä pienen päivityksen Instagramiin. Kirjoitan tänään pidemmän jutun tänne blogin puolelle. Instagramin 2200 merkkiin rajatut tekstimahdollisuudet eivät todellakaan tue meitä blogiformaatin kirjoittajia..!
Juonteiden, ryppyjen, veltostuvan ihon sekä pigmenttilaikkujen lisäksi on olemassa viides ilmiö, joka kertoo ihon vanhenemisesta. Se ei näy päälle päin paljaalla silmällä, mutta sen voi todeta ihoa pestessä.
Kun iho vanhenee, se muuttuu "kuoppaisemmaksi". Ihon pinta täyttyy mikrokokoisista koloista ja vekeistä, jotka eivät näy kun katsot ihoasi paljaalla silmällä (toisin kuin rypyt). Jos nelikymppisen ihon korkokuvaa tarkastelisi suurennettuna, se olisi kuin yhtä notkoista vuoristoa. Nämä notkot ja laaksot tekevät itsensä tiettäviksi sillä, että likaa kertyy ja jää huokosiin huomattavasti enemmän, kuin nuorella ja tasaisella iholla.
Iho ei enää puhdistu yhtä helposti kuin nuorempana.
Aloin havainnoida tätä ilmiötä omalla ihollani noin viitisen vuotta sitten, ehkä jo aikaisemminkin. Nuorempana ihon puhdistumiseen riitti aina pelkkä vaahto, oli ihossa kuinka paljon meikkiä hyvänsä. Puhtauden tason saattoi todeta kasvovesivanulappu-viimeistelyllä: ikinä ei jäänyt mitään lian jäämiä vanulappuun. Nyt - aivan eri tilanne. Edes meikkaamaton ihoni ei tule enää täysin puhtaaksi pelkällä vaahdolla.
Vilpittömästi ihmettelin tätä pitkään ja mietin, mistä ilmiö oikein johtui. Olivatko putsarit tulleet huonommiksi..? Sitten oivalsin yhteyden ikääntyvän ihon muutoksiin. Koska iho iän myötä muuttuu huokoisemmaksi ja epätasaisemmaksi - suoraan sanottuna notkoiseksi, se tallettaa itseensä paljon enemmän likaa kuin nuori iho.
On selvää, ettei vesiliukoinen putsari kuten puhdistusvaahto enää pysty suoriutumaan yhtä hyvin tällä haastavammalla kentällä. Vesiliukoinen puhdistustuote ei pääse kunnolla kiinni syvällä ihossa muhivaan likaan, koska tuo lika on ihon omien rasvojen ympäröimää. Tarvitaan rasvaliukoinen putsari, joka pureutuu rasvalikaan, ja pääsee vapauttamaan myös ihotalin alla ja keskellä lymyilevät möhnät ja likahiukkaset.
Niinpä minullakin on nykyään aina käytössä myös puhdistusöljy tai -maito. Öljyt ja balmit ovat maitoa tehokkaampia, sillä ne ovat täysin vedettömiä, mutta puhdistusmaidollakin pääsee pitkälle, kun sitä malttaa kunnolla hieroa ja painella ihoon. Hieronta iholla auttaa puhdistusmaitoa sujahtamaan paremmin ihon koloihin noutamaan likaa. ☺️
(Ahh, kyllä on muuten tyydyttävä ajatus... On se vain hassua, miten suhde öljymäisiin ihonhoitotuotteisiin on muuttunut aivan päälaelleen nuoruudesta. Nuorena ajatus öljystä iholla oli totaalisen yäk ja yhdistyi mielessä suoraan finneihin ja epäpuhtauksiin, nyt se yhdistyy ajatukseen ihanasta ravitsevasta hoivasta ja hyvän puhdistusöljyn kohdalla syväpuhdistavaan vaikutukseen...! Näen sieluni silmin, kuinka öljy oikein imaisee ällöt möhnät mun huokosista..! 🙏🏻)
Djusie: se paras öljyputsari
Onko joku muukin havainnoinut tätä ilmiötä ihollaan?
Instagramin puolella ainakin useampi "nosti kätensä".
Yksi merkki ihoon kertyvästä mikroliasta on ihon sameus. Jos siis olet huomannut ihosi olevan normaalia sameampi, etkä voi yhdistää sitä elämäntapoihin kuten tupakointiin tai ruokavalioon, syyllinen voi olla ihossa tiukasti istuvassa mikroliassa.
Öljypuhdistajan ohella toinen hyvä niksi pitää iho puhtaana mikroliasta on ihon säännöllinen happokuorinta, ja myös tehokkaista savi- ja mutanaamioista on hyötyä.
Happokuorinta on usein mekaanista kuorintaa parempi, kun tavoitellaan oikein puhdasta tulosta, sillä kemiallisen ominaisuutensa puolesta happokuorinta vaikuttaa syvemmällä ihon pinnassa kuin raekuorinta. Yksinkertaisin apuri on BHA-kasvovesi. Markkinoilla on monia BHA-eli salisyylihappopitoisia kasvovesiä, itselläni on pitkään ollut käytössä Kicksin BHA + Zinc Purifying Toner. BHA-kasvovettä voi käyttää päivittäin.
Myös AHA-kasvovesi on oikein hyvä, vaikkakaan ei pääse yhtä syvälle huokosiin kuin rasvaliukoinen BHA. Ehdottomasti AHA-hapotkin kuitenkin irrottavat mikrolikaa, sekä tietysti kuollutta ihosolukkoa tehokkaasti. Minulla on ollut käytössä korealaisen COSRX:n supertehokas AHA7 Whitehead Power Liquid, jonka vaikuttava aine on 7% glykolihappo. Nykyisellään tykkään vähän hellävaraisemmista AHA-tuotteista, kuten Evolven Glycolic Tonerista, joka muuten sisältää myös miedon pitoisuuden BHA-happoa.
Edit. Unohdin tämän kivan tuotteen! :)
Flow Cosmeticsin AHA & BHA Peeling Serum on kuoriva yöseerumi, jota ihon totuttua voi halutessaan käyttää myös päivittäin. Tämä on siitä kiva tuote, että se yhdistää samassa pullossa sekä AHAn ja BHA:n. Flow'n seerumi on Evolven kasvovettä tehokkaampi, mutta kuitenkin puhtaita happoja miedompi tuote. Flow'n seerumissa hapot ovat kasvi- ja hedelmäuutteiden muodossa, samoin kuin Evolvessakin, mutta Flow'n tuotteessa konsentraatio on suurempi.
Mádaran uusi savea sekä maitohappoa yhdistävä Creamy Clay AHA Peel Mask on loistotuote viikottaiseen tehopuhdistukseen. Lisäksi Mádaran klassinen Detox-mutanaamio on ihan huippuhyvä ja ollut vuosia suosikkini syväpuhdistavista naamioista.
Savi ja muta toimivat iholla magneetin tavoin ja konkreettisesti vetävät likaa ja saastehiukkasia ylös huokosista ja ihon notkoista. Savinaamiot ovat aina kuuluneet säännölliseen ihonhoitorutiiniini nuoresta saakka, mutta nyt nelikymppisenä ne ovat saaneet vielä uuden ulottuvuuden. Nuorempana pidin erityisesti mutanaamion etuna sen ihohuokosia supistavaa ja ihoa kirkastavaa vaikutusta, nyt ajattelen vain ihooni salakähmäisesti kertyvää likaa ja keinoja, joilla saan sen pois! 😄
Kertokaas teidän kokemuksia vanhenevan ihon puhdistuksesta. Oletteko huomanneet muutoksia ihon puhdistumisessa? Kenellä riittää pelkkä vaahto tekemään ihon täysin puhtaaksi?
