Lueskelin vanhoja postauksia, ja yli vuosikymmenen takaiset juttuni ihonhoidosta hymyilyttivät.
Sen aikainen tyylini ei toki tule yllätyksenä, mutta on näitä hauska katsoa ja lueskella jälkeenpäin.
Keväällä 2010 olen esitellyt kylppärin kaappini sisältöä, ja kaikki käytössäni olevat kasvojenhoitotuotteet mahtuvat yhdelle (!) hyllylle.
Ylipäänsä koko suhteeni ihonhoitoon oli tuolloin aivan erilainen, enkä sanalla sanoen ollut kovin kiinnostunut ihon hoitamisesta. (Oman ihoni, asiakkaiden iho oli asia erikseen.)
Kolmikymppinen ihoni oli tuolloin vielä äärimmäisen helppohoitoinen, eivätkä ikääntymisen merkitkään vielä vaikuttaneet tuotevalintoihin. Käytännössä vain puhdistin ihoani sekä kosteutin sitä peruskosteuttavilla, yksinkertaisilla tuotteilla. Ajatus ikääntymisen merkkien ennaltaehkäisystä tai hidastamisesta ei juuri käynyt mielessäkään. Osoitus siitä, kuinka usein havahdumme asioihin vasta, kun tilanne on päällä.
Vaikka työni puolesta purkit kylppärissäni olisivat voineet vaihtua tiheään tahtiin (olin töissä kosmetiikkamyyjänä ja sain töistä runsaasti tuotenäytteitä ja koulutuslahjoja), kevään 2010 kuva edustaa tyypillistä ihonhoito"meininkiäni". Olin edellisenä kesänä tehnyt päätöksen vaihtaa ihonhoitotuotteeni asteittain luonnonkosmetiikkaan, ja pidin tästä sitoumuksesta kiinni niin tiukasti, että jätin käyttämättä 90% töistä saamistani normikosmetiikan tuotteista. Diorin ja Clarinsin voiteiden sijaan käytin Estelle & Thildiä, Weledaa ja Laveraa.
Weleda oli ensimmäinen itse ostamani luonnonkosmetiikkamerkki, ja olenkin täällä muinoin kertonut, kuinka menin ostamaan ihotyypilleni ihan väärät tuotteet, koska en vielä tuntenut luonnonkosmetiikan maailmaa - tai Weledaakaan. (Enkä pyytänyt tuotteiden ostossa apua myyjältä vaan valitsin voiteet itse - huonoin seurauksin.) Ostamani Iris-sarjan täyteläisempi päivävoide ja yövoide olivat iholleni aivan liian rasvaiset, ja suurella vastenmielisyydellä yritin silti käyttää niitä. Lopulta taisin käyttää voiteet jalkavoiteina.
Estelle & Thild oli ilahduttava löytöni töistä. Liikkeemme myi sarjaa, ja ihastuin totaalisesti Estelle & Thildin koostumuksiin, jotka edustivat modernimpaa luonnonkosmetiikan suuntausta ja olivat huomattavasti kevyempiä kuin Weledat.
Lavera-yhteistyöni oli myös alkanut noihin aikoihin, ja Laveran maahantuojalta sain aika ajoin testiin Laveran erilaisia voiteita. Myös ne edustivat modernia suuntausta ja olivat ihanan tuntuisia Weleda-shokin jälkeen. (Weledalta olisi myös löytynyt kevyempiä voiteita, mutta Iris-"katastrofi" oli valitettavasti määrittelevä suhdettani Weledaan pitkän aikaa.)
Ihonhoitorutiini tuohon aikaan oli kutakuinkin tällainen:
KASVOJEN PUHDISTUS geelimäisellä vaahtoavalla tuotteella kuten Estelle & Thildillä, tai jos iholla oli vahvempi meikki, käytin Estelle & Thildin puhdistusemulsiota. Puhdistuksen viimeistely kasvovedellä, Estelle & Thild oli suosikki siinäkin kategoriassa. En käyttänyt kasvovettä ihon kosteutukseen, tuohon aikaan kasvovedestä ei vielä puhuttu ihonkosteuttajana vaan se nähtiin osana puhdistusta. Eikä tarjolla ylipäänsä ollut sen tyyppisiä kasvovesiä, kuin tänä päivänä.
IHON KOSTEUTUS kasvovoiteella, kuten Laveran Neutral Fluid -voiteella tai Laveran Basis Sensitiv-porkkanavoiteella, nämä kuuluivat ohuen koostumuksensa puolesta ehdottomiin suosikkeihini. Silmänympärysvoiteena käytin tosi pitkään Lumenea, näin oli ollut jo teini-iästä saakka. Aloin käyttää silmänympärysvoidetta jo 16-vuotiaana.
Seerumia en käyttänyt kuin satunnaisesti testimielessä. Töistä olin saanut pienen näytteen Estee Lauderin Advanced Night Repair -seerumia, jonka koostumuksesta tykkäsin, mutta en kokenut motivaatiota käyttää sitä, koska en tuntenut ihoni siitä erityisesti hyötyvän. Kuvailin Advanced Night Repair -kokemuksiani näin:
Olen käyttänyt ANR:ia aamuisin ja joskus iltaisinkin tammikuun alusta saakka. Seerumi tuntuu iholla miellyttävältä ja ehkä aavistuksen öljyiseltä, ja imeytyy heti. Vaikutus? Ei havaittava. Iho on yhtä kosteutettu pelkällä kosteusvoiteella, enkä nyt sen ”heleytymisen” ja ”kirkastumisen” päälle niin ymmärrä. Ehkä huomaisin eron jos tupakoisin ja ihoni olisi harmaa? Tai jos olisin vaikka sairastanut pitkään ja ihoni olisi muuttunut kelmeäksi ja sameaksi? Ei voi tietää. Ihan oikeasti, on todella tylsää että näiden ihmeseerumeiden hyötyjen näkemiseksi tarvittaisiin näköjään joku selvästi ”ongelmainen” iho! Eikö normaali-ihoinen saa näistä mitään irti? Ihon pitäisi kai vähintään olla todella kuiva.
Kasvoöljyt olivat tuohon aikaan äärimmäisen kaukainen asia, enkä ikipäivänä olisi laittanut kasvoilleni öljyä.
Siinäpä se. :) Ei erityistuotteita, ei kosteuttavien tuotteiden kerrostusta. Vain simppeli puhdistus ja päälle kasvo- & silmänympärysvoide.
Elokuussa 2010 olen kirjoittanut postauksen, jossa kuvailen fiiliksiä otsikolla "Vuosi luonnonkosmetiikan käyttäjänä". Tässä postauksessa listaan omat Top 10 luonnonkosmetiikkatuotetta kyseisen vuoden ajalta:
Kuka muistaa, kun H&M:lläkin oli hetken aikaa muutama oma Ecocert-sertifioitu ihonhoitotuote..? Tuo huulirasva oli ihan huikean hyvä..!
*
Loppuun vielä todella vanhoja ihonhoitotuotekuvia blogini ensimmäiseltä vuodelta (2009). Kuvien laatu on todella huono, siitä pahoittelut, mutta ainakin niistä näkee ajan hengen. Luulen, että kuvat on itse asiassa otettu jo ennen vuotta 2009.
Mun suosikkituotteita, ennen kuin aloin käyttää luonnonkosmetiikkaa. :)
Kasvot: kosteutus, naamiot ja kuorinnat.
Yves Rocherin voiteita ilman muuta (vihreä Calmille-voide oli vuosikaudet suursuosikkini), Aqualan L, Lumenen silmänympärysvoide ja Dermosilin Vadelma-naamio. Nivean kasvokuorintaa käytin pitkään, vaikka en tykännyt sen lirusta koostumuksesta - koska en muka löytänyt kaupoista parempaa. Muistan, että tuote tuntui todella pliisulta, mutta halusin ehdottomasti käyttää kasvokuorintaa. Tuohon aikaan edullisilla brändeillä olikin paljon suppeammat valikoimat erityistuotteita kuin nykyään.
Lumenen turvenaamio oli myös pitkäaikainen suosikki.
Kasvot: puhdistus.
Dermosilin Kasvopesu ja E-Vitamiinivaahto ❤️ (vaahdosta tykkään yhä! Geelimäinen kasvopesu on nyt vähän turhan tymäkkä), Lumenen Milky Touch -kasvovesi, Anytimen legendaarinen silmämeikinpoistogeeli. Haha, mulla on jo tuohon aikaan ollut monta Anytimen geeliä samanaikaisesti, tykkäsin tuotteesta niin valtavasti, että ostin sitä aina kerralla useamman kappaleen. Sitä myös kului tosi paljon, koska tuohon aikaan tein niin vahvoja silmämeikkejä. Myöhemmin brändi vaihtoi nimensä Natural Codeksi ja geeli säilyi valikoimassa vielä pitkään - ja minä sen uskollisena käyttäjänä.
The Body Shopin E-vitamiini-kasvovesi oli myös ihan hyvä, muistan, mutta Yves Rocherin Pure Calmille -kasvovedestä en tykännyt. Tällaisenkin voi muistaa vielä yli 10 vuotta myöhemmin..! Väitän melkein muistavani jokaisen näistä tuoksunkin.
Vartalon hoito.
Onpas sinivalkoista purkkia..! :) Dermosilin tuotteet olivat suosikkeja Yves Rocherin ohella - onpa muuten jännä, ettei Rocheria näy tässä kuvassa. Lumenen suihkugeelin (vai mikähän tuo tuubi lienee, tekstistä ei näe) muistan saaneeni joululahjaksi töistä. Itse en koskaan ostanut Lumenen vartalonhoitotuotteita.
The Body Shopin Mustikka-vartalovoi oli ihan kamala! 😂
Muistan, kuinka ihmiset olivat ihan tohkeissaan TBS:n Body Buttereista ja vaikka mulla ei ollut yhtään kuiva iho, halusin minäkin sitten kerran kokeilla tätä suosittua tuotetta. Päädyin ostamaan Mustikka-version, ja se on ilman muuta kamalin vartalovoide, jota olen koskaan käyttänyt. Sen superrasvainen koostumus oli aivan liikaa mun iholle, mutta kaikkein pahinta oli järjettömän vahva, keinotekoisen hajuinen mustikan tuoksu. Kyseinen tuoksu on ainoa kosmetiikkatuotteen tuoksu, joka on ikinä aiheuttanut mulle päänsärkyä. Se jäi haisemaan ihoon siihen saakka, kunnes ihon pesi seuraavan kerran. Voidetta ei kertakaikkiaan pystynyt käyttämään.
Ja nyt yli vuosikymmen myöhemmin se päätyy tarinaksi blogiin..... ☺️
*
Näissä nostalgisissa tunnelmissa, mukavaa viikonloppua kaikille!
Kalenterissa lukijat kertovat eläinystävistään.
♥️
"Haluaisin esitellä 'Batman'-kissani Fredin, joka muutti meille löytöeläintalosta syksyllä 2021.
(Löytöeläintalo on nimeltään Vierashuone ja sijaitsee Kempeleellä. Löytöeläintalolla on Facebook-sivu nimeltä Vierashuoneen löytöeläimet, jolla on lähes 40 000 tykkääjää. Vierashuoneen Simo tekee todella upeaa työtä löytöeläinten puolesta <3)
Fredi löytyi aivan pienenä roskalavalta siskonsa kanssa, emosta ei ollut tietoa. Sisko valitettavasti menehtyi, mutta Fredi selvisi kiitos Simon hyvän hoidon ja löytöeläintalossa olleen Fiona-emokissan, joka otti Fredin siipiensä suojaan omien pentujensa joukkoon: imetti ja pesi ja opetti kissojen tavoille!
Nykyään Fredi elää hyvin äänekkään ja aktiivisen kollipojan elämää täällä minun luonani, ja olen maailman onnellisin, että sain kissakseni juuri Fredin.
Fredi on touhukas, aktiivinen ja ihmisrakas ja minulle todella, todella rakas, vaikka välillä myös todella ärsyttävä :D
Fredi on hurmannut myös kaikki hänen elämäänsä löytöeläintalossa seuranneet ihmiset ja Fredillä on myös oma instagram-tili @fredikissa , jossa jaan pienen tuholaisen edesottamuksia päivittäin.
Kun kirjoitan tätä, Fredi syö sopivasti mun kiinanruusua. Siispä taas leikittämään ja viihdyttämään! :D"
– Marita
Kalenterissa lukijat kertovat eläinystävistään
♥️
"Minun koirakaverini oli Vilma. Hän tuli perheeseemme vuonna 2003 ja oli alusta asti melkoinen energiapakkaus, kuten norfolkinterrierit usein ovat.
Vilma oli utelias ja fiksu, juuri mitään ei tarvinnut erikseen kouluttaakaan. Monesti mietimme millainen tuuri kävi, että ensimmäinen koiramme oli niin helppo; ihmisrakas ja kiltti. Vilma tykkäsi etsintäleikeistä, temppuilusta, ja toki vinkuleluista, joista kaivoi aina ensimmäisenä pillit ulos.
Punkkien etsintäkin oli aina kesäisin helppoa, kun Vilma tuli aina istumaan eteen ja näytti raapien mistä piti hakea jo ennen kuin ehdit itse aloittaa tarkastuksen. Tämä on aina jälkikäteenkin naurattanut.
Vilman lempipuuhaa oli ehdottomasti uiminen ja talvellakin tutun uimarannan ohittaminen aiheutti aina valitusryöpyn, kun ei pysähdytty uimaan. Turha oli yrittää selittää, että pakkaskelillä ei ehkä pienen koiran ole kiva uida :)
Vilma jouduttiin terveyssyistä saattamaan ikiuneen 2016, mutta muistot onneksi elävät ikuisesti. Kyllä niin pienikin pakkaus voi olla niin kovin tärkeä perheenjäsen. Päivääkään emme vaihtaisi pois ja edelleen on suuri suru, ettei niitä päiviä ollut enempää, vaikka 13 vuotta on pitkä aika.
Edelleen Vilma tulee joskus moikkaamaan, tai näin aina naureskelemme, kun pesukoneesta tai kaapista tulee Vilman karvoja joskus vaatteisiin vielä näin kuusi vuotta myöhemminkin."
-Heidi
Sanni: Vilman karvat.... 😭❤️
