Mun keittiö on valmis. Ja mä rakastan sitä. ❤️
** Keittiöurakan suoritti Mestaripuuseppä Tingander ja olen saanut urakasta alennusta blogiyhteistyönä **
Olen kertonut keittiöremontin taipaleesta helmikuusta lähtien ja kaikki aiheeseen liittyvät postaukset löydät Keittiöremontti -tunnisteen alta. (Mukana myös keväinen postaus, jossa pakenin remontti- ja kodinlaittoahdistusta Kööpenhaminaan ja vedin jarrua... oli muuten paras veto tässä projektissa!)
Kirjoitin jo aiemmin, että keittiön remonttiin liittyvät valinnat ovat ahdistaneet minua aika lailla. Yht’äkkiä tajusin, että olin jostain syystä onnistunut istuttamaan päähäni ajatuksen, että keittiön pitäisi olla valmis kesään mennessä. Ja juuri tämä aikataulu oli alkanut painostaa minua ja nostamaan kiireen tunnetta. Mitä pidemmälle talvi ja kevät etenivät sitä ankarammin sisäinen ääneni nuhteli minua, koska kyllä valintojen piti nyt olla jo valmiina.
Remontin suunnittelu ja valinnat todellakin ahdistivat minua enemmän kuin osasin odottaakaan, ja siksi tuntuukin uskomattomalta (ja huojentavalta), että kaikki on viimein takana ja keittiö valmis..! Ja siitä tuli juuri sellainen kuin toivoin, yllätyksenä paljastuneen tiiliseinän lisällä vielä ihanampikin..! 😍 Olen niin onnellinen tästä keittiöstä.
Ja siitä, että päädyin tilaamaan keittiön lopulta puusepältä. Suuri kiitos olohuoneeni tapetoineelle Hanna Kinnarille, jolta sain vinkin puuseppä Eetu Tinganderista. Remontin hintalapusta tuli kalliimpi kuin olin kaavaillut, mutta hinta on kaiken arvoinen. Ja toisaalta: en tiennyt tammikuussa keittiöiden hinnoista oikeastaan yhtään mitään. Kevään aikana minulle selvisi:
a) mun keittiön kokoinen remonttiurakka oli jo lähtökohtaisesti paljon kalliimpi kuin olin luullut
b) jos haluaa keittiön edullisesti (ja hyvä keittiö on ilman muuta mahdollista saada myös edullisesti), täytyy osata/jaksaa tehdä paljon itse
Vastauksena kohtaan b voi todeta, että itse en ollut ennen tätä vuotta edes pitänyt maalisutia kädessäni, eikä minulla ole realistisia mahdollisuuksia tehdä keittiöremontin eteen omalla työllä yhtään mitään. Valmiskeittiöfirmojen kanssa hommat etenivät tahmeasti kuin marmeladitehtaalla, ja eri urakoitsijoiden kontaktointi persoonallisemman ja kustannustehokkaan keittiöpaketin kasaamiseksi itsenäisesti oli jotain, johon sai kulumaan kohtuuttomasti niin hermoja kuin aikaa.
Aika on rahaa, ja hermoni ovat mulle arvokkaat, joten puusepältä saamani avaimet käteen -remonttitarjous oli lopulta kaiken väärti. Kirjaimellisesti maksoin siitä, että mun pää ei hajonnut ja sain unelmieni keittiön todella priimalla palvelulla sekä aikataululla, joka piti. Kaikenlaisia remontti-kauhutarinoita kuulleena voin todeta, että tämä remontti meni sujuvasti vailla mitään viiveitä tai ihmetyksiä. En pääse voivottelemaan, että remppaäijät olisivat laiskotelleet tai jokin asennettiin päin prinkkalaa.
Yllä moodboard, jonka toimitin Eetu Tinganderille remonttisuunnittelun alussa. Tätä henkeä halusin keittiööni.
Tässä tulos:
♥️ ♥️ ♥️
Olen myös äärettömän tyytyväinen Teknoksen maalisävyihin, jotka valitsin keittiöön. Alakaapit ovat Happiness-sävyä, yläkaapit Hyggeä ja seinät Nakua.
(Ja hei - eipä haittaa että sävyt puhuvat onnellisuudesta ja hyggestä...! 🥰)
90-lukulainen kellertävä pyökkikeittiö paneeleineen sai väistyä ja tehdä tilaa 2020-luvun maalaisromanttiselle citykeittiötulkinnalle. Asunnossani ei voi purkaa seiniä, joten I:n muotoisen pitkulakeittiön mallia ei voi muuttaa eikä tilaa laajentaa. Remontin kautta tunkkaiselta tuntuneeseen laivahyttimäiseen tilaan (hytti on useamman vieraani heittämä mielikuva!) saatiin raikkautta ja avaruuden vaikutelmaa. En voisi olla tyytyväisempi.
Ennen
Jälkeen - ilman välitilan koukkuja
Jälkeen - koukkujen kera. Ripustetut jutut tuovat ratkaisevan kodikkuus-lisän tunnelmaan! 😍
Joku kommentoi minulle aiemman postauksen yhteydessä - vai olikohan Instagramissa - että tuollaiset koukut ovat onnen omiaan vähentämään siistiä vaikutelmaa, kun niihin tulee sitten ripustettua vaikka mitä sälää.
Olen tästä tietoinen, ja riski on suuri mun kaltaisen säläihmisen kotona, mutta halusin koukut siitä huolimatta. Vaikka tavoitteena on sotkuista vapaa keittiö, en halua kliinisen siistiä tilaa, vaan tavarat tekevät mulle tunnelman. Mun keittiössä saa näkyä tavarat, vaikka pyrkimyksenä onkin hallita kaaosta paremmin.
Kuka muistaa nämä kuvat... Tähän verrattuna parit koukuissa roikkuvat patalaput ja kauhat eivät ole mitään..! :D
Avain onneen: astianpesukone.
Mikään, ei mikään muu asia vaikuta yhtä merkittävästi mun keittiön olemukseen ja siisteyteen. Voi hyvänen aika että kiitän astianpesukonetta! Jos jotain kodin askaretta inhoan niin se on tiskaaminen. Inhoan sitä yli kaiken, enkä jaksa pestä astioita koko ajan käytön jälkeen.
Näen astianpesukoneen ennen kaikkea "likaisten astioiden säilytyskaappina", sillä yksin asuvana tiskari ei pyöri päivittäin. Sen tärkein rooli onkin kätkeä sisäänsä likaiset astiat, kunnes niiden on aika peseytyä. 🙏🏻
Tää muutos..!
Ennen. Oven suussa kohoava möhkökaappi pimensi pitkulaisen keittiön hämäryyttä entisestään.
Jälkeen. Seinää esiin jättävä alakaappi-ratkaisu lisää keittiön valoisuutta ja avaruutta.
Tiiliseinä? Kuvista näkyykin, millä tavoin se päädyttiin jättämään näkyviin.
Kerroin edellisessä postauksessa, että puretun kaapin takaa paljastui upean näköinen tiiliseinä.
Halusin hyödyntää sitä jollain tavalla, ja vaihtoehtoja pureskeltuaan puuseppä Eetu Tingander päätyi "ikkuna"-ratkaisuun. Tiiliseinästä jätettiin näkyviin ikkunan muotoinen aukko.
Näin. :)
Ennen - keltainen pyökkimaailma
Jälkeen - ihana raikkaus!
Seinälle tehtiin kaksi tammihyllyä pienesineille.
Näidenkin funktio on tuoda kodikkuutta, säilytystilaa lisähyllyjen muodossa en varsinaisesti tarvitse enempää.
Viherkasveja täytyy olla joka huoneessa! ❤️
Ennen
Jälkeen
Harmaanvihreä Happiness-sävy osoittautui livenä vaaleammaksi mitä odotin, ja lopulta keittiöni yleissävytys on nyt jopa pastellinen..! Mikä ei haittaa yhtään tätä pastellisävyjen ystävää.
Yläkaappien beige Hygge-sävy saa valaistuksesta ja vuorokauden ajasta riippuen liilan, harmaan tai puuterisen vaaleanpunaisen vivahteen. Sävy on livenä kylmempi kuin miltä se vaikutti näytelappusessa. Keittiön ollessa valmistumassa sävy näytti ensi alkuun niin liilaiselta, että mietin, oliko se liiankin viileä. Mutta nyt kun olen nähnyt Hyggen monessa eri valossa ja olemme päässeet tutustumaan, mulla ei ole muuta kuin rakkautta sävyä kohtaan. 🥰
Välitilan puulistaan halusin rustiikkisen näköiset takorautakoukut.
Sopivat löytyivät lopulta K-Raudasta - ja olivat edullisetkin! Merkki on Beslagsboden. (Erilaisten sisustusliikkeiden myymät takorautakoukut olivat 50-100% kalliimpia...) Vaikka välillä ehdin jo empiä ja testasin myös messinkistä vaihtoehtoa, kontrastia ja ryhtiä luovat mustat koukut saivat jäädä.
Tykkään! :) Sirot ja käsityläishenkiset.
Vetimet olivat itse asiassa ainoa asia, jonka löysin jo talvella keittiöfirmoissa pyöriessäni. Ihastuin tähän vetimeen heti kun näin sen, ja kerroin puusepälle, että haluan just nämä. Olen ehdottomasti vedin-ihmisiä eikä vetimetön ovi olisi tullut kyseeseen mun keittiössä.
Sen tosin huomasin, että yläkaapeissa nämä näyttävät hitusen liian massiivisilta, oletettavasti, koska yläkaappien vetimet ovat silmien tasolla ja erottuvat siksi paremmin. Eetu Tingander kysyikin suunnitteluvaiheessa, halusinko (tosiaan) samat vetimet yläkaappeihin. Itsellä kun ei ole kokemusta eikä tajua tällaisiin seikkoihin, ihmettelin kysymystä ja sanoin, että totta kai haluan. Valmiissa keittiössä tajusin heti, mitä puuseppä oli tarkoittanut. Yläkaappeihin olisivat sopineet vähän sirommat vetimet.
Nyt olen kuitenkin tottunut vetimiin eikä niiden koko enää häiritse yläkaapeissa. Tykkään jämäköistä vetimistä ja aina kun avaan kaapin oven, olen tyytyväinen..! :)
Mun keittiön materiaali on tammi, koivu ja mdf-levy. Kaapit ovat maalattua mdf-levyä, ovien kehykset massiivikoivua ja työtasot ja laatikoiden pohjat tammea.
Välitilan laattoja mietin varmaan kaikkein pisimpään. Tiesin haluavani tiilen muotoisen ja sävyltään vaalean laatan, mutta näillä spekseillä vaihtoehtoja toki riittää..!
Minulla oli lopulta pari todella tasaväkistä vaihtoehtoa, kummatkin Cellon Vintage-sarjaa. Vintage-kokoelman laatoissa on kiiltävälasitteinen struktuuripinta, ja ne heijastavat valoa todella kauniisti. Lopulta päädyin valitsemaan Cello Cottage -laatan luonnonvalkoisena. Cottagea saa myös kahdessa koossa mikä vaikutti valintaani: halusin laatoitukseen kahden eri koon tuomaa eloisuutta.
Toinen vaihtoehto olisi ollut vaalean harmaa laatta. Se olisi varmasti sopinut keittiöön yhtä hyvin, mutta luonnonvalkoinen tekee tilasta jollain tapaa raikkaamman.
Tuntuu vieläkin vaikealta tunnistaa tätä mun keittiöksi, niin siistinä se on pysynyt...!
Ja raikkaus saa koko olon tuntumaan kevyeltä tunkkaisen keltaisen jälkeen.
30 vuotta sinä hallitsit...
Entä kodinkoneet? Sain puusepältä remonttitarjouksen yhteydessä ehdotuksen mööpeleistä, mutta päädyin valitsemaan lopulta eri jääkaapin ja liesiratkaisun.
Valitsin uunin ja keittotason itse asiassa puhtaasti ulkonäön perusteella. Kävelin Giganttiin, valkkasin mun silmään kivoimmat koneet ja kysyin sitten myyjältä, mikä oli valintojeni laatu ammattilaisen vinkkelistä. Ekalla kodinkonekierroksella tein sen virheen, että aloitin kysymällä myyjän apua, ja huomasin, että homma toimi huonosti. Sain liikaa vaihtoehtoja, mikä ei sovi mun kaltaiselle jahkailevalle ja valinnoista kuormittuvalle asiakkaalle.
Kun lähdin siitä, että teen alustavat valinnat ensin ulkoisen miellyttävyyden perusteella ja valitsen niistä sitten ammattilaisen mielestä järkevimmän/laadukkaimman vaihtoehdon, löysin sopivat koneet nopeasti. 👍 Mun keittiössä ei siis ole saman merkin koneita, eikä se haittaa minua. (Siskoni oli ihan "ou-mai-gaad, eikö sua häiritse niiden eriparisuus..?!" No ei todellakaan. :D) Uuni on Samsungin, induktio-liesitaso Electroluxin, jääkaappi LG:n ja astianpesukone Boschin.
Jääkaappi-pakastimessa no frost -ominaisuus oli ehdoton (aiempiin "on lunta tulvillaan..." -jääkaappeihin lopen kyllästyneenä), ja toinen tärkeä kriteeeri oli tilavuus. Etenkin pakastimessa - olen super-pakastaja.
En myöskään tykkää siitä, että jääkaapin pinnassa on lämpötila-näyttöjä tai muuta häslää, kaapin pinnan pitää olla sileä ja vailla mitään mihin voi kertyä likaa.
LG:ltä löytyi mulle täydellinen yhdistelmäkone, tässä kaapissa on ihanteellisen sileä ulkonäkö ja sisuksissa todella paljon tilaa - ja extrasyvät pakastinlaatikot. Perus-rosterin sävyä hopeisempi pinta sopii mielestäni kauniisti keittiön kaappien vaaleanvihreän ja greigen pariksi.
Induktiolieden ihanuus!
Olen ollut useamman vuoden vailla induktioliettä, ja kyllä sitä on kaivattu. Kun ehti tottua vanhan keittiöni 30 vuotta vanhaan lieteen, jolla meni kananmunaveden kiehuttamiseen 20 minuuttia, tuntuu induktiolieden nopeus lähes yliluonnolliselta...! 🤩
.
Mitä mun keittiö kustansi?
Mestaripuuseppä Tinganderin keittiöhinnat ovat alkaen 20 000€, ja omankin keittiöni hintalappu alkoi kakkosella alennuksen jälkeenkin. Arvokas investointi, siis, mutta kuten todettua: minulle ehdottomasti sen arvoinen. Palvelu ja toteutus oli ensiluokkainen. Tämä remonttistressaaja sai ison kiven sydämeltään ja tilalle lämpöisän kotoilu-köökin jossa glögit jo höyryävät ja kynttilät tuikkivat.
Mestaripuusepän Instagramista:
Jos siis haluat samanlaisen kuin muilla, me ei olla sinun keittiön tekijä. Jos taas haluat jotain juuri sinun taloon sopivaa persoonallista niin sitten kannattaa kääntyä meidän puoleen. Me kyllä ihan varmasti keksitään miten tehdään Sinulle kaunis ja persoonallinen keittiö.
Mestaripuuseppä Eetu Tinganderin keittiöitä sekä muita projekteja voi ihailla parhaiten yrityksen Instagram-tilillä. Kotisivut löytyvät osoitteesta tingander.fi Upeat saunat kuuluvat myös tämän puusepän intohimoihin. (Sellainen mulle sitten seuraavassa elämässä - onneksi ei ole tässä kämpässä edes mahdollisuutta saunaan..!)
Kiitos Tinganderin porukalle upeasta työstä.
Kyllä tässä keittiössä kelpaa nyt kokkailla. ❤️
Nyt on nostalgian havinaa..! Ja jälleen upea sarjamakeover!
Ranskalainen Couleur Caramel on luonnonkosmetiikan meikkien sekä vielä tarkemmin luomumeikkien pioneeri. Sarjan tarkkaa perustamisvuotta en tunne, mutta Couleur Caramel on ollut olemassa toista kymmentä vuotta. Olen itse esitellyt sarjan tuotteita blogissa vuonna 2011, ja jo tuolloin CC oli vaikuttanut kentällä pitkään.
Nyt olen päässyt töiden merkeissä tutustumaan sarjaan uudelleen, kun Couleur Caramel liittyi Transmerin portfolioon. (Disclaimer: olen siis töissä sarjan maahantuojalla.) Nyt edessäni olikin aivan uusi Couleur Caramel jota hädin tuskin tunnistaa samaksi sarjaksi kuin 10 vuotta sitten..!
Huulilla heleän herkullinen Couleur Caramel -huulipuna #503
En rehellisesti ollut ihan valtavan vakuuttunut Couleur Caramelin meikkien laadusta vuonna 2011, mutta 2020-luvun CC on aivan eri tasolla.
Voisin kuvitella laadun parantuneen jo tässä välillä, koska teknologia on mennyt aivan huimasti eteenpäin, mutta nyt myös ulkoinen design on päivitetty kokonaan. Tykkään kympillä! Ihanan raikas ja tyylikäs look.
Vanha look näytti tältä: pahvikotelot olivat toki ekologisia, mutta myös epäkäytännöllisiä. Kuva on blogistani vuodelta 2011.
Tässä postauksessa keskityn erityisesti Couleur Caramelin maskaroihin, jotka kuuluvat tänä päivänä sarjan suosituimpiin tuotteisiin. Esittelen myös muutaman jo lempparikseni muodostuneen tuotteen.
Couleur Caramelin valikoima on valtavan laaja, joten jaan sarjan esittelyn pariin postaukseen ja kirjoittelen enemmän huulimeikeistä ja spessummista tuotteista lokakuussa. On pohjustajaa, erilaisia neutraloijia, highlightereita, nestemäistä rajausta, kohl-rajausta, eri laatuisia puutereita ja kuusi (!) eri meikkipohjaa.
Olen sarjasta tosi innoissani, sillä luonnonkosmetiikkamarkkinoilla ei tunnetusti ole meikkisarjoja tungokseksi asti. Couleur Caramel on Laveran ohella laajin Suomessa saatavilla oleva sertifioitu luonnonkosmetiikan meikkisarja. CC:n valikoima on vielä paljon Laveraa laajempikin. Hintataso on myös mukava: tuotteet ovat arvokkaampia kuin Laveran ja Benecosin kaltaisten "marketti"sarjojen meikit, mutta edullisempia kuin premium-tason brändit kuten Kjaer Weis ja Ilia.
Hintaesimerkki maskara:
Lavera 8,90€ - 19,70€
Couleur Caramel 25,30€
Kjaer Weis 37,40€
Ilia Beauty 37,50€
COULEUR CARAMEL -LOOK ennen / jälkeen
Hydra Jeunesse -meikkivoide sävyssä 24
Poskipuna sävyssä 53 Light Pink
Huulipuna sävyssä 257 Ancient Rose
Luomiväri sävyssä 104 Bora Bora
(sama sävy myös poskipäillä highlighterina)
Ripsiväri Revolution Mascara
Yksi juttu Couleur Caramelista on hyvä tietää, ja tämä kohta saa minulta perusteltua kritiikkiä. Sarjan sävyjen englanninkieliset nimet. Ne ovat paikoin täysin epäonnistuneita.
Älä päättele sävystä mitään verkkokaupan nimen perusteella, vaan suosittelen googlaamaan sävyistä swatcheja. Tai paras vaihtoehto: käymään katsomassa sävyjä livenä, jos asut paikkakunnalla jossa on Stockmann.
Pakkauksissa on vain numero, ei nimeä, mutta markkinointitarkoituksia ja erityisesti verkkokauppoja varten Couleur Caramel on antanut sävyille myös englanninkieliset nimet. En tiedä onko kyseessä jokin ranskan ja englannin kieleen liittyvä sekaannus vai mistä epäonnistuminen johtuu, mutta osa nimistä on niin kaukana todellisesta sävystä kuin olla voi. Erityisesti pink-sanaa käytetään kuvaamaan sävyjä, joilla ei ainakaan allekirjoittaneen mielestä ole mitään tekemistä pinkin tai vaaleanpunaisen kanssa.
Esimerkkinä suosikikseni muodostunut poskipuna, sävy 53 "Light Pink", joka on todellisuudessa lämmin beigellä taitettu ruusun sävy. Huulipuna 503 "Nude Pink" on lämmin, jopa hieman korallinen punainen.
Lähdetään sitten tutustumaan maskaroihin :) Täällä ei ainakaan ole haasteita sävynimien kanssa, koska kaikki maskarat ovat mustia!
Sarjassa on neljä hyvin erilaista maskaraa, joista kahdessa on kuminen polymeeriharja ja kahdessa perinteinen kuituharja. Kaikki maskarat ovat vegaanisia ja Cosmos Organic -sertifioituja.
🔥 Mitä suoritukseen tulee, nyt viimeistään voi varmaan "lukita" sen tiedon, että luonnonkosmetiikan maskarat ovat lopullisesti siirtyneet uuden teknologian aikakauteen. Vaisut, kerrostumattomat koostumukset alkavat olla historiaa. Kaikki viimeisen parin vuoden aikana testaamani luonnonkosmetiikan uutuusmaskarat kerrostuvat fantastisen hyvin ja niillä saa aikaan näkyvää tuuheutta.
Nyt kun tämä haaste alkaa olla selätetty, on jäljellä enää vettä hylkivän luonnollisen maskaran kehitys. 👍
COULEUR CARAMELIN MASKARAT
⭐️ Erottelevin: BACKSTAGE MASCARA. (25,30€) Backstage-ripsarissa on ohuin ja erottelevin harja. Harja kapenee kärkeä kohti ja on hyvin siro. Materiaali on polymeeria. Paras harja alaripsiin! Yhdellä kerroksella saa ripsiin väriä ja erottuvuutta, toisella kerroksella tulee nopeasti näyttävää tuuheutta. Huom: kerrosten välillä ei kannata odotella kuivumista, vaan parhaan tuloksen saa harjaamalla kerrokset ripsiin rivakasti. Jos edellinen kerros ehtii kuivua, uusi kerros voi levittyä paakkuisesti.
⭐️ Klassisin: DEFINITION MASCARA. (25,30€) Definition-ripsarissa on porkkanan mallinen kapea kuituharja. Harja kaareutuu aavistuksen. Definition kerrostuu nopeammin kuin Backstage, mikä voi johtua harjastakin, jonka tiheämmät harjakset annostelevat ripsaria enemmän kerralla. Tällä ripsarilla saa helposti nukkemaiset alaripset.
Vaikka Backstage tuntuu selvästi erottelevammalta kuin Definition, visuaalisesti lopputulos on ripsissäni sama kummallakin maskaralla. Tämä ilmiö on tuttu monista ripsareista ja aina ihmettelen sitä. Eri maskaroiden harja, massa ja käytettävyys voivat tuntua tosi erilaisilta, mutta ripsissä tulos näyttää lähes samalta! Onko tuttua teillekin..?
⭐️ Tuuheuttavin: REVOLUTION MASCARA. (25,30€) Tässä maskarassa on piikkipallomainen kärki ja tasapaksussa varressa kahta eri pituutta harjaksia: pidempiä ja ihan pikkiriikkisiä. Materiaali on polymeeri. Kokonaissuoritus on sekä erotteleva, kiitos piikikkäiden polymeeriharjasten, että todella runsauttava, kiitos piikkipallokärjen. Varren pitkät harjakset erottelevat ripset, miniharjakset lataavat ripsiin massaa joka paksuntaa ja pallokärjellä saa rakennettua vielä megatuuheutta ja tarkkuuseroteltua ripsiä. Pallokärjellä ripsaria on mahdollista täsmäsyöttää ripsiin osuus kerrallaan.
Tällainen erikoisharja voi tuntua jollekulle liian tekniseltä ja kinkkiseltä, mutta mä tykästyin tähän välittömästi! Revolution onkin suosikkini Couleur Caramelin ripsareista. Revolutionin massa on myös vähemmän paksua kuin muissa CC:n ripsareissa, minkä puolesta se kerrostuu vähän hitaammin, mutta antaa enemmän pelivaraa eikä ala klimppiintyä tai hapsuuntua vaikka edellinen kerros olisi ehtinyt kuivahtaa. Tällä saan siisteimmän tuloksen useammallakin kerroksella! Tosi näyttävät ripset!
⭐️ Pörröharjojen ystäville: PERFECT MASCARA. (25,30€) Tässä ripsarissa on iso ja pörheä kuituharja joka hieman kapenee keskeltä. Näin suurikokoinen maskaraharja vaatii laajan silmäalueen ja "pinnassa" olevat silmät jotta se ei sotke levittäessä, ahtaissa ja syvällä olevissa silmissä tulos on herkästi sottainen. Perfect-maskara tuo hanakasti tuuheutta, mutta minun ripsissäni jälki on epäsiistiä. Ahdas silmän rakenteenikaan ei ole yhteensopiva tämän tyyppisen harjan kanssa.
Mielestäni tämän tyyppiset pörröharjat sopivat parhaiten ripsille, joissa on jo luonnostaan vahvuutta ja jotka eivät ole kovin harvat. Tietysti harjan koko ja malli ovat myös makuasioita; toiset rakastavat kapeita miniharjoja, toiset muhkeita pörröharjoja :)
Lopuksi vielä muutama Couleur Caramel -meikkilook ja -suosikkituote.
❤️ Hydra Jeunesse -meikkivoide 36,80€ / 30 ml
Hydra Jeunesse on Couleur Caramelin meikkivoiteista tekstuuriltaan ohuin ja kuultavin; se jättää satiinisen, ohuen ja luonnollisen näköisen pinnan. Peittävyys on valmistajan mukaan puolipeittävä, minä sanoisin kevyt/läpikuultava. Koostumus tasoittaa hyvin ihon punoitusta mutta antaa ihon oman sävyn kuultaa läpi.
Hoitavassa koostumuksessa on 21% ihoa hoitavia aktiiviaineita kuten hyaluronihappoa, arganöljyä, ruskolevää ja avokadoöljyä. Hydra Jeunesse tuntuukin iholla kosteuttavalta.
Sävy 24 on ihoni tämänhetkiselle after-summer-sävylle kutakuinkin täydellinen. Lämmin vaalea beige. 😙
Olen käyttänyt tätä tosi paljon saatuani pullon testiin, niin kaunilta sävy ja pinta näyttää. Tällainen läpikuultava koostumus sulautuu ihoon paremmin kuin peittävämmät laadut. Kun iho on kesän jäljiltä ruskettunut, just oikean meikkivoidesävyn löytyminen jemmoistani on vaikeampaa kuin talvisin. Peittävällä meikkivoiteella sävy on oltava "just eikä melkein", jotta tulos on hyvä.
Poskipuna sävyssä 53, luomiväri sävyssä 104 ja huulipuna sävyssä 257 ovat myös muodostuneet suosikeiksi.
❤️ Ihanan lämmin ruusuinen poskipuna 53 (29,90€) on saanut ranskalaisten käsissä nimen "Light Pink". Hylsyssä sävy näyttää beigemmältä kuin iholla. Arvatkaa olinko hämilläni kun avasin tuotepaketin ja odotin näkeväni nude-vaaleanpunaisen poskipunan, ja näin tämän..? No, nyt olen todella tyytyväinen että sävy oli jotain ihan muuta, sillä se on ihollani todella imarteleva - ja sellainen, jonka tyylistä minulla ei ennestään ole poskipunakokoelmassani. 🤗
❤️ Luomiväri 104 "Bora Bora" (18,40€) on sarjan suosituimpia luomivärisävyjä, enkä ihmettele miksi. Hohtava persikan sävy on riittävän mieto ja neutraali sopiakseen kaikille, mutta kiinnostavampi kuin perus-beige. Kuvaisin Bora Boraa sanoilla iridescent light coppery peach. Iridescent-sanalle ei oikein löydy hyvää suomen vastinetta, sillä tarkoitetaan sellaista hohtavaa koostumusta, jossa varsinaisen sävyn joukkoon on jauhettu myös vaaleaa helmiäispigmenttiä joka tulee esiin, kun sävyn levittää iholle. Niinpä Bora Boran persikkaisuus on iholla vaaleampaa kuin hylsyssä. Sävyssä on myös häivähdys kuparia. Bora Bora toimii myös upeasti poskilla highlighterina!
❤️ Huulipuna #257 "Ancient Rose" (21,85€) on aavistuksen malvainen murrettu ruusubeige. Sävy on minusta viileähkö ja tuo mukavan raikasta vaihtelua lämpimiin huulimeikkeihin, joita yleensä käytän. Sävy näyttää hylsyssä jotenkin ruskealta, mutta on huulilla imartelevampi!
MEIKKILOOK ANCIENT ROSE
Meikkivoide Hydra Jeunesse, sävy 24
Poskipuna sävy 53 + päällä Bora Bora -luomiväri
Huulipuna sävy 257 Ancient Rose
Ripsiväri Backstage
MEIKKILOOK PINK NUDE
Huulipuna 503 Pink Nude (joka on siis kaikkea muuta kuin 'pinkki nude'...)
Poskipuna sävy 53
Ripsiväri Revolution
(Meikkipohja tässä kuvassa Aliman mineraalipuuteri)
MEIKKILOOK ORANGE NUDE
Meikkivoide Hydra Jeunesse, sävy 24
Luomiväri sävy 104 Bora Bora
Huulipuna sävy 505 Orange Nude - joka on selvästi oranssihtava punainen, mutta ei tosiaankaan nude....
Poskilla huulipuna sävy 503
Ripsiväri Definition
Tässä meikissä olen levittänyt Hydra Jeunesse -meikkivoiteen sormin, jolloin se jää läpikuultavammaksi. Ancient Rose -meikkikuvassa olen levittänyt Hydra Jeunessen beauty blender -sienellä, jolloin tulos on peittävämpi.
*
Couleur Caramelin uudistuneet meikit ovat saatavilla kaikissa Stockmann-tavarataloissa sekä Jolien myymälässä sekä verkkokaupassa.
Jos olette tulossa I Love Me -messuille, myös siellä on mahdollisuus päästä ihastelemaan CC:n meikkejä livenä. 😍Ja uskokaa pois, erityisesti huulimeikit kannattaa nähdä livenä..! Aivan mielettömiä sävyjä!
Pitkästä aikaa rehellistä "Sanni ihmettelee" -asiaa.
Söin eilen kuvan ruoka-annoksen.
Vaikka kasvisruokien laatu on parantunut ja monipuolistunut aivan huimasti viime vuosina, aika ajoin saa yhä törmätä ajatukseen, että kasvisruokailijalle "riittävät" pelkät kasvikset - ilman proteiinia. Suomenlinnassa eilen lounaaksi nauttimani porkkana-palsternakkapyörykät kera muusin ja parsakaalin -annos sai minut pohtimaan, miksi tällaisia annoksia on yhä tarjolla. (Tilasin annokseeni erikseen vuohenjuusto-lisän, että sain siihen proteiinia.)
Kyllä - tiedostan aiheen olevan "ensimmäisen maailman ongelmat" -osastoa, ja ilman muuta arvostan ruokaa ja sitä, että saan elää maassa jossa emme koe nälkää. Esiin nostamani seikka ei missään tapauksessa ole merkittävä huolenaihe. Se on kuitenkin asia, jota perustellusti ihmettelen, ja joka on mielestäni pinnallisessa ulottuvuudessaankin väärin. Joten sallinette minulle tämän asian ääneen pureskelun.
En näe itseäni aatteellisena ravitsemus-aiheen taistelijana, mutta välillä tasa-arvoa vaativa ääni nostaa päätään ruoka-asioissa. Erityisesti kasvisruoka-asioissa. Ajatelkaa tilannetta, jossa lihansyöjälle tarjottaisiin pelkkiä perunakroketteja kera perunamuusin. Menisikö läpi? Ei menisi, sillä lihansyöjän lautasella on aina proteiinia, koska hän syö lihaa. Proteiinin lähde on itsestäänselvyys. Olen lukuisat kerrat kuullut lihansyöjien toteavan, ettei ruoka-annos ole ylipäänsä kokonainen ilman lihaa tai kalaa.
Sekasyöjien ruoka-annoksissa proteiini on siis aina annoksen pääraaka-aine. Seurana tarjotaan lisukkeita kuten kasviksia ja jokin hiilarin lähde kuten perunaa, riisiä tai pastaa. Jos sekasyöjän buffetissa on kasvispyöryköitä, nekin ovat lisuke.
Kasvissyöjän kohdalla asia ei olekaan niin. Kasvissyöjälle voidaan silmääkään räpäyttämättä ja asiaa kyseenalaistamatta tarjota pääruoaksi lisuketta kera lisukkeen. Kuten nyt klassisena esimerkkinä juureksia eri muodossa; pihvinä, pyörykkänä, muusina, keitettynä. Tai jopa pelkkää hiilaria, kun puhutaan risotosta.
Kutsukaa minua oudoksi tai lillukanvarsiin tarttujaksi, mutta mun mielestä tämä on väärin. Kun kerran viralliset ravitsemussuosituksetkin puhuvat lautasmallista, jossa on aina proteiinin lähde, miksi tämän ei tarvitse toteutua kasvisruokailijan kohdalla?
Kohdistan kysymykseni ennen kaikkea ravintoloitsijoille, jotka tarjoavat lounas- ja a la carte -listoillaan kasvisruokaa. Eikö juurespihvejä kokkaavilla keittiömestareilla ole mitään kunnianhimoa tai kiinnostusta ravitsemuksellisesti monipuoliseen kasvisruokaan? Vai onko kyse kustannuksista?
Liha ja kala eivät ole pelkästään täyttävämpää ruokaa, ne ovat myös kalliimpia raaka-aineita kuin juurekset, riisi tai makaroni. A la carte -listoilla tämä otetaan huomioon ja kasvisruoat maksavat vähemmän kuin muut ruoat. Lounaslistoilla hinta on kuitenkin sama, valitsit sitten lihapullat tai porkkanapullat.
Porkkanaa kyllikseen legendaarisessa kasvispihvi-annoksessa
Yksi hämmentävimmistä ravintolakasvisruoista joita olen elämässäni syönyt, koostui lähes pelkästään porkkanasta. Nimellä Kasvispihvi kulkenut annos koostui porkkana"pihvistä" (iso viipale höyrytettyä porkkanaa), keitetyistä porkkanoista ja porkkana-voikastikkeesta kera juuresten, sienen ja sipulin...! Tämä varsin oranssi taideteos nautittiin Kuopion jo edesmenneessä ravintola Rustik'issa.
Jotenkin ymmärsin tämän tyyppisiä ruokia paremmin silloin, kun ei vielä ollut tämän päivän kasvisproteiinitarjontaa. Mutta nyt kun erilaisten vegeproteiinien tarjonta on aivan v-a-l-t-a-v-a, ei pitäisi olla mitään syytä tai veruketta olla käyttämättä kasvisruoassa asiallista proteiinin lähdettä.
👉 Kaverien kekkerit ovat kenties asia erikseen, mutta jos menette ravintolaan, odotatteko, että listan kasvisruoissa on myös proteiininlähde?
En tiedä, ehkä mä olen vain "metsittynyt" omaan ajattelutapaani, jossa lautasella kuuluu aina olla proteiinin lähde ja muutenkin monipuolisesti eri ravintoaineita, ja siksi aihe menee mulla tunteisiin. Voihan olla, että moni kasvissyöjä todella syö pelkästään kasviksia ja on ihan tyytyväinen proteiiniköyhiin ruokiin..? Ja se on syy, miksi näitä "juureksia kera juuresten" -annoksia yhä näkee?
.
P.S. Onneksi on myös paljon ravintoloita, jotka tarjoavat kekseliästä, ravitsevaa sekä proteiininkin huomioivaa kasvisruokaa. Kaikki kunnia näille paikoille.
Mutta... aina kun törmään juures-viritelmiin, olen vain niin pettynyt. (Ja ehkä vähän suuttunutkin, puhtaasti ruokatasa-arvon näkökulmasta.)
