Kalenterissa lukijat kertovat eläinystävistään
♥️
"Kun aikoinaan muutin mieheni kanssa yhteen rivitaloon kaupungin laitamilla, huomasin, että takaterassilla vilahti aina välillä tiikeriraidallinen häntä. Mieheni ei kisuliin kiinnittänyt mitään erityistä huomiota. Hän on lapsuudesta saakka ollut kissoille allerginen, eikä hänen lapsuudenperheessään koskaan sen takia ollut ollut lemmikkejä.
Minä sen sijaan ilahduin ikihyviksi. Kissi! Jollakulla naapurilla oli ikioma kissi! Olin kasvanut koko lapsuuteni kissojen parissa, mutta muutettuani omilleni minulla ei ollut ollut mahdollisuutta ottaa omaa kissaa. Aina hännän vilahtaessa ohi menin avaamaan takaterassin oven ja tekemään pikku askelin tuttavuutta kissin kanssa.
Oli edettävä varovasti. Hän oli hieman arka. Koskettaminen ei tullut heti kysymykseenkään, mutta ei hän poiskaan juossut. Vähitellen kissi alkoi tulla piipahtamaan pikaisesti sisällä, varsinkin talvisin, kun tassut alkoivat olla jo ihan jäässä.
Tutustuimme samalla vähitellen myös kisun palveluväkeen ja saimme tietää, että uusi ystävämme oli nimeltään Miisu. Hänen iästään ja alkuperästään ei ollut täsmällistä tietoa, koska hänet oli löydetty pienenä ulkoa vaeltelemasta. Arveltiin, että hän saattaisi olla noin 6-vuotias. Sen verran olimme jo oppineet Miisua tuntemaan, että hän oli itsenäinen, oman arvonsa tunteva leidi, jolla oli katuälliä ja joka oli tottunut kulkemaan omia itsenäisiä polkujaan. Hän tiesi olevansa The Boss.
Vähitellen ajan kuluessa Miisu vieraili meillä yhä useammin, parhaimmillaan useita kertoja viikossa. Hän oli todennut sekä alakerran sohvan että yläkerran makuuhuoneet oiviksi päiväunospaikoiksi. Erityisesti talvisin visiitit kuitenkin saattoivat aiheuttaa huolta palvelusväelle. Kello oli jo paljon ja ulkona kylmä, mutta missä Miisu luurasi? Hän ei ollut vieläkään tullut kotiin sen kertaisilta reissuiltaan. He keksivät ottaa yhteyttä meihin. Ehkä Miisu olikin naapurissa, sillä he tiesivät ystävyydestämme? Meillähän Miisu yleensä oli, iltanokosilla.
Päätimme perustaa yhteisen Miisu-aiheisen Whatsapp-ryhmän, jotta oli aina helppo viestiä, missä Miisu milloinkin kulki, eikä tarvinnut turhaan olla huolissaan. Aina hän ei ollut kovin suostuvainen lähtemään, vaikka oli jo kotiinmenoaika. Muutamia kertoja jouduimme sen takia kantamaan hänet kotiovelle asti. Koska neidille ruoka, erityisesti merenantimet, maistui sangen hyvin (siitä hän sai lempinimen Massapallo), pakastimeen ilmestyi pakastekatkarapupussi. Muutamalla katkaravulla neidin saattoi lempeästi herätellä uniltaan ja houkutellaan lähtemään kotiin.
Vuodet vierivät, ja tämä karvainen kaveri varasti erityisesti mieheni sydämen. Miehestä, joka ei aluksi ollut osoittanut erityistä kiinnostusta, kuoriutui suuri kissojen ystävä. Puoliksi leikillään hän oli aikoinaan todennut, että ”minähän en kattien manipulaatioihin lankea!” Toisin kävi. Tassun allehan hän täysin loppujen lopuksi ”joutui” eikä ollut siitä lainkaan pahoillaan. Lopullisesti tiesin Miisun ”käännytystyön” onnistuneen siinä vaiheessa, kun mieheni oppi lässytyksen, kissikielellä puhumisen, jalon taidon. Kissirakkaus oli tullut jäädäkseen sydämeen!
Suru oli siksi suuri, kun Miisu palvelusväkineen joutui muuttamaan pois. Kyyneliä kului, ja ikävä asettui asumaan luoksemme. Ystävämme, Höpönassu, Hassupelle, Pöhkövantti, Kitti, ei enää tullut päivänokosille tai raapinut takaterassin lasia ilmoittaakseen toiveestaan päästä sisälle. Olo oli tyhjä.
Ikäväämme lievitti tieto, että hänellä oli edelleen kaikki hyvin ja että saatoimme milloin tahansa palata yhteisiin muistoihin satojen valokuvien kautta. Miisu, ehdit ilahduttaa elämäämme ja arkeamme kuuden vuoden ajan ja jätit pysyvän tassunjäljen sydämeemme. Emme unohda sinua koskaan <3."
-Riikka
Kalenterissa lukijat kertovat eläinystävistään
♥️
"Tässäpä meidän ihana welsh corgi cardigan Eddie.
llman Eddua minä olisin ihan sohvaperuna. Hän ulkoiluttaa miehen aamuisin ja minut alkuillasta, jotta kumpikin saadaan hieman liikettä niveliin 🤭"
– Kaisa
"Rocky on 7- vuotias sekarotuinen. Hän tykkää nukkumisesta, herkuista, lenkeistä ja koirakavereistaan. Luonteeltaan Rocky on iloinen ja kiltti, mutta haukahtelee, kun posti tulee."
-Maija
"Wanda Alwina, 2 vuotta.
Pieni pakkaus, joka antaa paljon rakkautta ja iloa päivään ♥️"
-Jaana
Lueskelin vanhoja postauksia, ja yli vuosikymmenen takaiset juttuni ihonhoidosta hymyilyttivät.
Sen aikainen tyylini ei toki tule yllätyksenä, mutta on näitä hauska katsoa ja lueskella jälkeenpäin.
Keväällä 2010 olen esitellyt kylppärin kaappini sisältöä, ja kaikki käytössäni olevat kasvojenhoitotuotteet mahtuvat yhdelle (!) hyllylle.
Ylipäänsä koko suhteeni ihonhoitoon oli tuolloin aivan erilainen, enkä sanalla sanoen ollut kovin kiinnostunut ihon hoitamisesta. (Oman ihoni, asiakkaiden iho oli asia erikseen.)
Kolmikymppinen ihoni oli tuolloin vielä äärimmäisen helppohoitoinen, eivätkä ikääntymisen merkitkään vielä vaikuttaneet tuotevalintoihin. Käytännössä vain puhdistin ihoani sekä kosteutin sitä peruskosteuttavilla, yksinkertaisilla tuotteilla. Ajatus ikääntymisen merkkien ennaltaehkäisystä tai hidastamisesta ei juuri käynyt mielessäkään. Osoitus siitä, kuinka usein havahdumme asioihin vasta, kun tilanne on päällä.
Vaikka työni puolesta purkit kylppärissäni olisivat voineet vaihtua tiheään tahtiin (olin töissä kosmetiikkamyyjänä ja sain töistä runsaasti tuotenäytteitä ja koulutuslahjoja), kevään 2010 kuva edustaa tyypillistä ihonhoito"meininkiäni". Olin edellisenä kesänä tehnyt päätöksen vaihtaa ihonhoitotuotteeni asteittain luonnonkosmetiikkaan, ja pidin tästä sitoumuksesta kiinni niin tiukasti, että jätin käyttämättä 90% töistä saamistani normikosmetiikan tuotteista. Diorin ja Clarinsin voiteiden sijaan käytin Estelle & Thildiä, Weledaa ja Laveraa.
Weleda oli ensimmäinen itse ostamani luonnonkosmetiikkamerkki, ja olenkin täällä muinoin kertonut, kuinka menin ostamaan ihotyypilleni ihan väärät tuotteet, koska en vielä tuntenut luonnonkosmetiikan maailmaa - tai Weledaakaan. (Enkä pyytänyt tuotteiden ostossa apua myyjältä vaan valitsin voiteet itse - huonoin seurauksin.) Ostamani Iris-sarjan täyteläisempi päivävoide ja yövoide olivat iholleni aivan liian rasvaiset, ja suurella vastenmielisyydellä yritin silti käyttää niitä. Lopulta taisin käyttää voiteet jalkavoiteina.
Estelle & Thild oli ilahduttava löytöni töistä. Liikkeemme myi sarjaa, ja ihastuin totaalisesti Estelle & Thildin koostumuksiin, jotka edustivat modernimpaa luonnonkosmetiikan suuntausta ja olivat huomattavasti kevyempiä kuin Weledat.
Lavera-yhteistyöni oli myös alkanut noihin aikoihin, ja Laveran maahantuojalta sain aika ajoin testiin Laveran erilaisia voiteita. Myös ne edustivat modernia suuntausta ja olivat ihanan tuntuisia Weleda-shokin jälkeen. (Weledalta olisi myös löytynyt kevyempiä voiteita, mutta Iris-"katastrofi" oli valitettavasti määrittelevä suhdettani Weledaan pitkän aikaa.)
Ihonhoitorutiini tuohon aikaan oli kutakuinkin tällainen:
KASVOJEN PUHDISTUS geelimäisellä vaahtoavalla tuotteella kuten Estelle & Thildillä, tai jos iholla oli vahvempi meikki, käytin Estelle & Thildin puhdistusemulsiota. Puhdistuksen viimeistely kasvovedellä, Estelle & Thild oli suosikki siinäkin kategoriassa. En käyttänyt kasvovettä ihon kosteutukseen, tuohon aikaan kasvovedestä ei vielä puhuttu ihonkosteuttajana vaan se nähtiin osana puhdistusta. Eikä tarjolla ylipäänsä ollut sen tyyppisiä kasvovesiä, kuin tänä päivänä.
IHON KOSTEUTUS kasvovoiteella, kuten Laveran Neutral Fluid -voiteella tai Laveran Basis Sensitiv-porkkanavoiteella, nämä kuuluivat ohuen koostumuksensa puolesta ehdottomiin suosikkeihini. Silmänympärysvoiteena käytin tosi pitkään Lumenea, näin oli ollut jo teini-iästä saakka. Aloin käyttää silmänympärysvoidetta jo 16-vuotiaana.
Seerumia en käyttänyt kuin satunnaisesti testimielessä. Töistä olin saanut pienen näytteen Estee Lauderin Advanced Night Repair -seerumia, jonka koostumuksesta tykkäsin, mutta en kokenut motivaatiota käyttää sitä, koska en tuntenut ihoni siitä erityisesti hyötyvän. Kuvailin Advanced Night Repair -kokemuksiani näin:
Olen käyttänyt ANR:ia aamuisin ja joskus iltaisinkin tammikuun alusta saakka. Seerumi tuntuu iholla miellyttävältä ja ehkä aavistuksen öljyiseltä, ja imeytyy heti. Vaikutus? Ei havaittava. Iho on yhtä kosteutettu pelkällä kosteusvoiteella, enkä nyt sen ”heleytymisen” ja ”kirkastumisen” päälle niin ymmärrä. Ehkä huomaisin eron jos tupakoisin ja ihoni olisi harmaa? Tai jos olisin vaikka sairastanut pitkään ja ihoni olisi muuttunut kelmeäksi ja sameaksi? Ei voi tietää. Ihan oikeasti, on todella tylsää että näiden ihmeseerumeiden hyötyjen näkemiseksi tarvittaisiin näköjään joku selvästi ”ongelmainen” iho! Eikö normaali-ihoinen saa näistä mitään irti? Ihon pitäisi kai vähintään olla todella kuiva.
Kasvoöljyt olivat tuohon aikaan äärimmäisen kaukainen asia, enkä ikipäivänä olisi laittanut kasvoilleni öljyä.
Siinäpä se. :) Ei erityistuotteita, ei kosteuttavien tuotteiden kerrostusta. Vain simppeli puhdistus ja päälle kasvo- & silmänympärysvoide.
Elokuussa 2010 olen kirjoittanut postauksen, jossa kuvailen fiiliksiä otsikolla "Vuosi luonnonkosmetiikan käyttäjänä". Tässä postauksessa listaan omat Top 10 luonnonkosmetiikkatuotetta kyseisen vuoden ajalta:
Kuka muistaa, kun H&M:lläkin oli hetken aikaa muutama oma Ecocert-sertifioitu ihonhoitotuote..? Tuo huulirasva oli ihan huikean hyvä..!
*
Loppuun vielä todella vanhoja ihonhoitotuotekuvia blogini ensimmäiseltä vuodelta (2009). Kuvien laatu on todella huono, siitä pahoittelut, mutta ainakin niistä näkee ajan hengen. Luulen, että kuvat on itse asiassa otettu jo ennen vuotta 2009.
Mun suosikkituotteita, ennen kuin aloin käyttää luonnonkosmetiikkaa. :)
Kasvot: kosteutus, naamiot ja kuorinnat.
Yves Rocherin voiteita ilman muuta (vihreä Calmille-voide oli vuosikaudet suursuosikkini), Aqualan L, Lumenen silmänympärysvoide ja Dermosilin Vadelma-naamio. Nivean kasvokuorintaa käytin pitkään, vaikka en tykännyt sen lirusta koostumuksesta - koska en muka löytänyt kaupoista parempaa. Muistan, että tuote tuntui todella pliisulta, mutta halusin ehdottomasti käyttää kasvokuorintaa. Tuohon aikaan edullisilla brändeillä olikin paljon suppeammat valikoimat erityistuotteita kuin nykyään.
Lumenen turvenaamio oli myös pitkäaikainen suosikki.
Kasvot: puhdistus.
Dermosilin Kasvopesu ja E-Vitamiinivaahto ❤️ (vaahdosta tykkään yhä! Geelimäinen kasvopesu on nyt vähän turhan tymäkkä), Lumenen Milky Touch -kasvovesi, Anytimen legendaarinen silmämeikinpoistogeeli. Haha, mulla on jo tuohon aikaan ollut monta Anytimen geeliä samanaikaisesti, tykkäsin tuotteesta niin valtavasti, että ostin sitä aina kerralla useamman kappaleen. Sitä myös kului tosi paljon, koska tuohon aikaan tein niin vahvoja silmämeikkejä. Myöhemmin brändi vaihtoi nimensä Natural Codeksi ja geeli säilyi valikoimassa vielä pitkään - ja minä sen uskollisena käyttäjänä.
The Body Shopin E-vitamiini-kasvovesi oli myös ihan hyvä, muistan, mutta Yves Rocherin Pure Calmille -kasvovedestä en tykännyt. Tällaisenkin voi muistaa vielä yli 10 vuotta myöhemmin..! Väitän melkein muistavani jokaisen näistä tuoksunkin.
Vartalon hoito.
Onpas sinivalkoista purkkia..! :) Dermosilin tuotteet olivat suosikkeja Yves Rocherin ohella - onpa muuten jännä, ettei Rocheria näy tässä kuvassa. Lumenen suihkugeelin (vai mikähän tuo tuubi lienee, tekstistä ei näe) muistan saaneeni joululahjaksi töistä. Itse en koskaan ostanut Lumenen vartalonhoitotuotteita.
The Body Shopin Mustikka-vartalovoi oli ihan kamala! 😂
Muistan, kuinka ihmiset olivat ihan tohkeissaan TBS:n Body Buttereista ja vaikka mulla ei ollut yhtään kuiva iho, halusin minäkin sitten kerran kokeilla tätä suosittua tuotetta. Päädyin ostamaan Mustikka-version, ja se on ilman muuta kamalin vartalovoide, jota olen koskaan käyttänyt. Sen superrasvainen koostumus oli aivan liikaa mun iholle, mutta kaikkein pahinta oli järjettömän vahva, keinotekoisen hajuinen mustikan tuoksu. Kyseinen tuoksu on ainoa kosmetiikkatuotteen tuoksu, joka on ikinä aiheuttanut mulle päänsärkyä. Se jäi haisemaan ihoon siihen saakka, kunnes ihon pesi seuraavan kerran. Voidetta ei kertakaikkiaan pystynyt käyttämään.
Ja nyt yli vuosikymmen myöhemmin se päätyy tarinaksi blogiin..... ☺️
*
Näissä nostalgisissa tunnelmissa, mukavaa viikonloppua kaikille!
