Sain tänään sähköpostia lukijaltani, joka opiskelee kosmetologiksi eräässä kaupungissa Suomessa. Lukija oli törmännyt blogistani otettuihin kuviin koulunsa ehostuskurssin opetusmonisteessa!

Lukijan lähettämiä kuvia

Olen luonnollisestikin otettu siitä, että kuviani käytetään opetusmateriaalina alan oppilaitoksessa, mutta tuntuu oudolta ja epäammattimaiselta ettei kuvien käyttöön oltu kysytty mitään lupaa eikä niiden alkuperää mainittu. En nyt mitenkään pahastunut asiasta, mutta ihan vain terveisinä kyseisen koulun opettajille, että olisi kohteliasta vastaisuudessa mainita kuvien lähde jos aiotte niitä käyttää.

Kuviani on aiemminkin löytynyt ihme yhteyksistä, mm. ainakin kaksi minulle täysin tuntematonta ihmistä käyttää meikkikuviani Facebookissa profiilikuvanaan mikä tuntuu erikoiselta, mutta nämä yhteydet eivät sentään ole niin "virallisia" kuin koulun opetusmateriaali.

Olen joskus miettinyt blogikuvien varustamista vesileimalla niinkuin monet bloggaajat tekevät, mutta mielestäni leimat rumentavat kuvia joten olen jättänyt ne lisäämättä. Tähän se sitten voi johtaa.

Tässä syksyn murheiden ja yleisen silmämeikkilaiskuuden keskellä on kaikessa hiljaisuudessa tapahtunut sellaista, että olen alkanut käyttää huulipunaa melkein päivittäin.

Yht’äkkiä tajusin huulipunan ”nerokkuuden” sen huonosta kestävyydestä ja alituisesta korjailun tarpeesta huolimatta; huulipunan laittoon kuluu vain muutama sekunti! (Olettaen, että käyttää sellaista punaa joka ei vaadi rajauksia.) Kyllä, tämähän on ihan itsestään selvää, mutta silmämeikki-ihmisenä en ole ennen oikein tullut miettineeksi sitä. Jos silmämeikkiin ei syystä tai toisesta ole aikaa tai innostusta, on nopeampikin keino tuoda kasvoille väriä. Ja jotenkin oivalsin sen vasta tänä syksynä.

Minulle huulipuna on aina edustanut vaivalloisuutta ja epäkäytännöllisyyttä koska sitä ei voi laittamisen jälkeen vain unohtaa – niin kuin silmämeikin voi koko päiväksi. Siksi huulipuna on jäänyt meikkirutiineissani suhteellisen  epäsäännölliseen käyttöön.

Nyt kun en vähään aikaan oikein jaksanut panostaa silmämeikkiin, niin yhtäkkiä huomasin sutivani punaa huulille joka päivä. Se alkoikin tuntua helpolta ja vaivattomalta.

Ja päivästä toiseen sormiini hakeutui aina sama huulipuna.

Saanko esitellä uuden meikkiluottoystäväni: Benecos Pink Rose.

Pink Rose on vadelmanpunainen, kermainen puna jonka koostumus toi minulle heti mieleen Diorin Rouge Dior –laadun. Kosteuttava ja voidemainen Rouge Dior on mielestäni kaikkein ihanin huulipunalaatu, mutta 37€:n hinnallaan se ei ole päätynyt normihintaisena ostoskoriin kertaakaan. Benecosin punat taas ilahduttavat huomattavasti huokeammalla hinnallaan, huulipuna kustantaa 7,20 - 9,50 euroa (kaupasta riippuen).

Sain Pink Rosen maahantuojalta joskus ajat sitten, varmaankin jo viime talven Benecos-kokeilusetissä, mutta "löysin" sen meikkivarastoistani vasta syksyllä. Minulla on toinenkin Benecosin huulipuna, nuden sävyinen Pink Honey, mutta se ei ole ihan yhtä pehmeä ja kermainen kuin Pink Rose.

Huomasin, että koostumus ei ole ainoa yhtäläisyys Pink Rosen ja Rouge Diorin välillä. Rouge Dior –valikoimasta löytyy nimittäin hyvin samankaltainen sävy – Pink Baiser #361. (Tuo nimi huvittaa minua jatkuvasti, ehkä ruotsinkieliset ymmärtävät miksi…) Baiser on aavistuksen vaaleampi kuin Pink Rose, mutta huulilla niitä on vaikea erottaa toisistaan.

Pink Rose on ehdottomasti enemmän viileä kuin lämmin sävy, mutta se tuntuu sopivan melkeinpä kaikkien meikkien kanssa. Raikkaimmalta se näyttää kuitenkin yksinkertaisen värittömän silmämeikin kanssa, jolloin sen herkullinen marjaisuus oikein pomppaa esiin kasvoilta (ylin meikkikuva postauksen alussa).

Vadelmanpunaisen ystäville suosittelen ehdottomasti tutustumista tähän punaan.

Seuraavaksi muutamia erilaisia lookkeja joihin olen yhdistänyt Pink Rosen.

1. Lämmintä luumua ja kultaa.

Sisänurkassa YSL:n Golden Sands (Mohn, mitä muuten pidit omastasi? :)) ja loppuluomella Estee Lauderin Berry Ice.

2. Kylmää sinistä ja violettia. (Pink Rose näyttää todellista punaisemmalta koska kuva on otettu meikkipöydän valoissa jotka vääristävät punertavia sävyjä...)

Liikkuvalla luomella MACin Moon's Reflection ja luomivaossa MACin Parfait Amour ja Lotusland.

3. Violettia ja turkoosia.

Liikkuvalla luomella pohjustuksena Shiseidon Violet Visions ja päällä MACin Parfait Amour (ei olisi noin syvä ilman Shiseidoa), luomivaossa MACin Shimmermoss.

Nyt teillä jo tulee varmaan korvista ulos tätä ihkutusta, mutta kaverini näki meillä eilen Pink Rosen, kokeili ja lähti samantien ostamaan sitä. :D

Tämä juttu ei käsittele eteläpohjanmaalaisia, vaan sitä, miten ostan kosmetiikkaa. :)

En itse ole syntynyt Laihialla, mutta äitini on, ja hän on aina syyttänyt nuukuudestaan laihialaisuutta. En tiedä kerrotaanko nykypäivänä enää laihialaisvitsejä, mutta minun lapsuudessani laihialainen oli synonyymi kitsaudelle ja penninvenytykselle. Ja olen todellakin saanut erittäin laihialaisen kasvatuksen.

Säästän ihan kaikessa mikä vain suinkin on mahdollista. En käytä taksia kuin pakon edessä, nautin alkoholijuomani kotona etkoilla, asioin Lidlissä ja lasken tarkkaan tuleeko halvemmaksi tilata mantelijauhot netistä vai ostaa City Marketista. Minulle ei tulisi mieleenkään ostaa Diorin luomiväriä tai Guerlainin huulipunaa normaalihintaan. En ole ostanut edes yhtä ainutta MACin tuotetta Suomen ovh-hintaan. Ei, veikkoset. Kun on mahdollisuus säästää eurokin, niin silloin tuotteet tilataan vaikka valtameren takaa.

Viimeisimmän sivupalkkikyselyn perusteella myös suurin osa teistä vertailee hintoja ja ostaa sieltä mistä halvimmalla saa. Vain 9% vastanneista (135 henkeä 1494:stä) ostaa tuotteet sieltä mistä ne kätevimmin saa, oli hinta mikä hyvänsä. 30% vastaajista on kaltaisiani nettikauppashoppailijoita.

Minulla ei onnekseni ole mitään tarvetta saada himotuksiani nyt-heti-välittömästi-pronto, vaan jaksan ihan rauhassa odotella vaikka kuukauden että tuotteet saapuvat luokseni. Enkä ylipäänsäkään ole minkään limited edition –juttujen perään jotka täytyisi hankkia heti ilmestymispäivänään.

Jos haluan ostaa MACin tuotteita, ostan ne ulkomaanmatkoilta tai tilaan Jenkeissä asuvan kaverini kautta. MACin nettikauppa ei toimita Yhdysvaltojen ja Kanadan ulkopuolelle, joten teen tilauksen kaverini osoitteeseen ja hän sitten puolestaan toimittaa tilauksen minulle. MAC tarjoaa usein postikulut ilmaiseksi, ja tällöin en joudu edes maksamaan tuplapostikuluja. Ja ne postikulut jotka maksan, ovat alhaisemmat kuin nettikaupoilla, sillä kaupat lisäävät kuluihin aina omiaan kun taas kaverini perii pelkät konkreettiset USPS:n postikulut. Ja säästyy huimasti Stockmanniin verrattuna!

Jotkut markettihintaiset kosmetiikkatuotteet kuten IsaDorat, Lumenet ja Dependit voin ostaa ihan normihintaan, mutta useimmiten kyttään siltikin ”ota 3, maksa 2” –tyyppisiä tarjouksia. Selektiivistä kosmetiikkaa tai hajuvesiä en osta koskaan normihintaan. Pyrin ajoittamaan nämä hankinnat ulkomaanmatkojen yhteyteen lentokentille tai sitten tilaan nettikaupoista.

Jos kuitenkin haluan ostaa Suomesta vaikkapa hajuveden, odotan aina kunnes minulla on joku alennuskuponki. Tai haalin hajuvesiä ja selektiivistä kosmetiikkaa alennusmyynneistä. Tai sitten riehaannun maahantuojan omassa myymälässä, niin kuin Bernerillä marraskuussa. Kun mieheni käy ulkomailla työmatkoilla, on hänellä luonnollisestikin aina kosmetiikkaostoslista mukanaan. Aina kun on tilaisuus hyödyntää halvat ostosmahdollisuudet, ne käytetään.

Mitäs sitten tapahtuu, jos eräänä päivänä kohtaan maailman kauneimman, houkuttelevimman super-hyper-limited-edition luomiväripaletin jota on vain yksi ainoa kappale jäljellä eikä minulla ole kupongin kuponkia eikä edes kaveria jonka avulla hommata hommata tuote henkilökunta-alennuksella? Eikä palettia ole missään nettikaupassa tai tax free –myymälöissä. Jos paletin hinta olisi viiden kympin rajoilla, voisin harkita sen ostoa. Mutta en kalliimmalla. En vain pystyisi siihen. Laihialaisuus minussa on liian vahva. Todennäköisesti se viiden kympin pulittaminenkin harmittaisi. Ihan vain periaatteesta.

Miten on teidän penninvenytyksenne laita? Oletteko nähneet paljonkin vaivaa saadaksenne jonkun tuotteen halvemmalla? Mikä on suurin säästö jonka olette jonkun tuotteen kohdalla saavuttaneet?

Ammun itseäni oikeastaan omaan nilkkaan sanomalla tämän, mutta itse aina ihmettelen ihmisiä jotka eivät hyödynnä nettishoppailun tuomia säästöjä. Kun jonkun tuotteen saa kahdella-kolmella klikkauksella kotiin kannettuna jopa puolet halvemmalla kuin lähikaupasta, niin en pysty käsittämään että joku varta vasten haluaa maksaa kalliimman hinnan. Toki ymmärrän asian siinä tapauksessa, että henkilö tarvitsee oikean tuotteen valitsemisessa apua ja haluaa hyödyntää myymälän palvelun, mutta mikäli palvelulle ei ole tarvetta niin, ihmettelen hiljaa itsekseni nettikauppoja karttelevia.

Vaikka välillä tuppaa unohtumaan, että onhan joukossamme luonnollisesti heitäkin, joiden taloudelle on se ja sama maksoiko tuote 18 vai 80 euroa. En oikein osaa omalla kohdallani sanoa, hoitaisinko kaiken kosmetiikkashoppailuni Stockmannilla jos olisin varakas. En tiedä. En usko. Säästö tuo kuitenkin aina tyydytyksen. :)