Useampikin teistä kaipaili postausta joulun vähähiilihydraattisista herkuista, ja tässä tulee nyt perinteisin: piparkakut. Näissä pipareissa ei ole siirappia, vehnäjauhoa tai sokeria.
Reseptini olen läytänyt Karppaus.infosta (kuinkas muuten..! :)) ja muokannut siitä sitten mieleiseni. Tänä jouluna tein taikinasta myös toisen version.
Versio 1 itsetehdyllä taateli"siirapilla":
Kiehauta taatelit pehmeiksi kattilassa ja soseuta siivilän läpi. Lisää piparkakkumausteet ja stevia ja keitä vielä muutama minuutti. Ota liedeltä ja jäähdytä.
Sekoita mantelijauhot, spelttijauho, vehnäleseet ja sooda.
Lisää taateliseokseen käsin vispaten pehmeäksi sulatettu voi ja kananmuna. Lisää lopuksi jauhoseos puuharukalla sekoittaen. Lisää hieman jauhoja jos taikina ei meinaa alkaa irrota kulhon reunoista. Taikina yöksi jääkaappiin tekeytymään.
VHH-piparitaikina on perinteistä taikinaa tahmeampi, ja se kannattaa kaulita leivinpaperien välissä.
Itse teen niin, että jätän piparit suoraan sille leivinpaperille jonka päällä taikinan kaulitsin, sillä piparit menevät siirrellessä helposti rikki.
Lämmitä uuni 180 asteeseen ja paista keksejä n. 7-9 minuuttia. Ohuemmat piparit paistuvat rapeiksi mutta paksummat jäävät pehmeiksi. Pehmeät piparit laitan lopuksi vielä uudelleen uuniin ja paistan n. 70 asteessa tunnin. Tuloksena perinteisen rapeita piparkakkuja!
.
Versio 2 (hieman vähähiilihydraattisempi):
Muuten sama homma kuin versiossa 1, mutta taatelisose on korvattu agave-siirapilla (alhaisen GI:n omaava, agave-kasvista saatu nektari) ja speltin & leseiden sijaan käytetty soijajauhoja, mikä vähentää taikinan hh-pitoisuutta. Tein myös niin, että vatkasin pehmeän voin ja ruokalusikallisen erytritolia vaahdoksi, mutta en usko että sillä välttämättä on rakenteen kannalta hurjasti väliä.
Epäilin ettei tällä reseptillä tulisi yhtä "oikean" tuntuisia, rapeita pipareita, mutta tulipas vain! Vaikuttivat vain palavan herkemmin kuin spelttikeksit (lyhensin paistoajan viiteen minuuttiin) ja jäivät pehmeämmiksi, ja näin ollen vaativat pidemmän jälkipaistoajan (50 astetta, runsas tunti). Tuloksena ihan perinteisen piparin näköisiä, tuntuisia ja makuisia keksejä. Äitikin tykkäsi! ^_^
.
Näiden rapsakoiden herkkujen myötä haluan toivottaa teille oikein ihanaa ja tunnelmallista joulua!
Taas on aika koota yhteen vuoden parhaat kosmetiikkatuttavuudet.
Listan tuotteet eivät kaikki ole välttämättä vuonna ilmestyneitä 2012 uutuuksia, vaan tuotteita joihin olen kuluneen vuoden aikana tutustunut. Ja kuten aiemminkin, listaus ei ole missään paremmuusjärjestyksessä.
Poskipunia listalle pääsi peräti kaksi, ja toinen niistä on Benecosin ihanainen, hohtava Coral. Meikkikuvia Coral-punasta läytyy mm. tästä postauksesta. Reissusta palattua olen jälleen käyttänyt Coralia päivittäin. Sen tuoma lämmin, luonnollinen hehku on ollut erittäin tervetullut apu matkarasituksen, joulukiireen ja liian lyhyiden yöunien nuupauttamille kasvoilleni.
Jemma Kiddin Dewy Glow -highlighter on suosikkihohdetuotteeni koskaan. Siinä on jotenkin erityisen onnistunut koostumus ja se näyttää hyvältä hieroit sitä mihin kohtaan nassussa tahansa. ^_^ Dewy Glow All Over Radiance -voiteeseen tutustuttiin tässä postauksessa.
Hyvät jalkavoiteet ovat aina etsintäkuulutuksessa tälle sarvikuononnahkajalanpohjat omaavalle tädille. Yksi loistava sellainen löytyi suomalaiselta Dermosililta. Pienenä miinuksensa se, että karbamidi jättää sormiin vähän ikävän nihkeän tunteen ja kädet tekisi mieli pestä aina iltaisen jalkarasvaussession jälkeen, mutta ei sieltä sängystä enää jaksa kylppäriin lähteä... Mutta kovettuneet päkiät ja karheat kantapäät tykkää..!!
Yleensä käytän antiperspiranttia, mutta luonnonkosmetiikkaan siirtymisen jälkeen olen yrittänyt antaa luonnonmukaisille deodoranteille mahdollisuuden. Born To Bion Zen Sensation -dödön pehmeänraikas tuoksu on koukuttava, koostumus kuivuu nopeasti enkä ole huomannut vaatteidenkaan tahrautuvan. Lisäksi deodorantti todella pitää hien hajun poissa! Uusi suosikki on löytynyt.
Vuoden yllättäjä tulee tässä. Itsehän olen ollut lievästi sanottuna väsynyt koko BB-buumiin, etenkin kun länsimaiset BB-voiteet ovat yleensä "vain" niitä vanhoja tuttuja sävyttäviä päivävoiteita uudella trendinimekkeellä lanseerattuna.
L'orealin meikkipuolen versio osoittautuikin aivan erilaiseksi kuin muut beebeet, ja halusi tätä voidetta sitten kutsua millä nimellä tahansa, se tekee ihosta upean näköisen. Tosin sillä varauksella, että tuote toimii parhaiten jo valmiiksi suhteellisen hyväkuntoisella iholla. Kirjavaa, näppyistä hipiää tämä ei taio tasaiseksi, mutta normaalin ihon Nude Magique tasoittaa kauniisti ja huomaamattomasti ja luo kasvoille kuulaan mutta samalla samettisen mattaisen pinnan, ilman puuteria. Minä ja moni muu ihastuimme totaalisesti. Meikkikuvia täällä.
Tämä beibi onkin pyörinyt blogin meikkikuvissa tiuhaan tahtiin suoritettuaan ensiesiintymisensä tuossa jo ylempänä kahdesti linkatussa THE SKIN -postauksessa. Tämä voidemainen korallipinkki poskipuna näyttää purkissa kirkkaammalta kuin iholla, ja sopii kaikille. Itse olen meikannut tällä niin lämmintä aasialaissävyistä ihoa kuin viileän kalpeaa liettualaista, ja hyvältä näyttää. Guavalla ei vain voi mennä metsään. Rakkautta ensi silmäyksellä.
Jemman tuotteita ei vain taida enää kauaa saada mistään kun brändi meni hiljattain konkurssiin. :(
Viva La Divan upeista huulipunista en kyennyt millään valitsemaan vain yhtä sävyä tälle listalle, joten sanotaan sitten vain reilusti että huulipunat! Tämän nuorille brändätyn halpismerkin punat ovat vuoden parhaita löytöjä, enkä ole koskaan intoutunut ostamaan miltään muulta merkiltä näin montaa huulipunaa.
Elokuun VLD-huulipunaviikko lienee vielä monella tuoreessa muistissa, ja vaikuttipa siltä että myös moni teistä löysi uusia suosikkeja esittelemieni joukosta. Jos missasit Viva La Diva -viikon, klikkaa itsesi sivupalkista elokuun postauksiin ja aloita vaikka tästä.
Parhaan käsivoiteen tittelistä kilpaili Elizabeth Ardenin kanssa myös Crabtree & Evelynin Hand Therapy, mutta päädyin valitsemaan Ardenin. Esittelen C & E:n voiteen myöhemmin ensi vuoden puolella.
Ardenin klassiseen Eight Hour -linjaan kuuluva käsivoide sopii meille, joiden kädet oikein rutisevat ja pahimmillaan halkeilevat kuivuuttaan. Tämä paksu ja rasvainen voide lievittää kuivuuden välittömästi jättämättä kiiltävää, rasvaista pintaa. Juuri tämä ominaisuus tekee voiteesta niin loistavan. Kerroin voiteesta viime helmikuun Kuivan ihon pelastajat -jutussa.
Tämä tuote oli päivittäinen kumppanini reissun ensimmäiset 6 viikkoa. Ja mikä mainio tuote se onkaan! Ohuenohut meikinalusvoide peräti 50-suojakertoimella. Itsehän en tätä meikinpohjustusominaisuudessa käyttänyt, vaan huulteni ympärysiholla hyperpigmentaatiota estämässä. Ja siinä se toimi vallan loistavasti.
Uudemmille lukijoille taustatietona kerrottakoon, että kärsin kesäisin ikävästä ylähuulen alueen pigmentoitumisesta, naamaa ei tarvitse kuin vilauttaa UV-säteilyssä niin huulen yläpuolelle on ilmestynyt tummaksi täplittynyt "viiksialue". :( Joudun käyttämään alueella niin korkeaa suojakerrointa kuin mahdollista, mutta ikävä kyllä korkean SK:n voiteet ovat usein myös paksuja ja/tai valkoisen pinnan jättäviä. Make Up For Everin UV Prime on fluidimaisen ohut ja täysin näkymätön. Jää vakiokäyttöön.
Listalle viimeiseksi valikoitunut tuote on suomalaisen Flow Kosmetiikan mineraalimeikkipohja. Mukavaa saada vakiintuneille ja hyviksi havaituille suosikkimineraalimerkeilleni kotimainen haastaja!
Flow-mineraalipuuteri esiteltiin Karkkipäivässä heinäkuussa. Vieläkin parempi ennen- ja jälkeen vertailukuva löytyy elokuun Naamakohtaus-postauksesta.
.
Edellisten vuosien Parhaat-listaukset:
Vuosi 2010
.
Mitkä tuotteet ovat jääneet teille mieleen tämän vuoden kiinnostavimpina tuttavuuksina?
P.S. Tajusin että eräs itsestäänselvä tuote jäi uupumaan listaltani. Se unohtui, koska olen käyttänyt tuotteen loppuun eikä minulla enää ollut kuvata sitä: IsaDoran Precision Mascara. Parhaimpia ripsareita mitä olen koskaan kokeillut. Loistava pienisilmäiselle ja lyhytripsiselle pienen ja kapean harjansa ansiosta, tuloksena yllättävän muhkeat ripset jollaisia harjan vaatimaton ulkonäkö ei anna odottaa..!
Olen alkanut hiljalleen tutustua syksyn aikana saapuneiden kosmetiikkapakettien sisältöön. Edellisen postauksen kommentteihin liittyen voin jälleen sanoa samaa mitä olen täällä ennenkin todennut - jos joku on kateellinen bloggarien vastaanottamista lähetyksistä, niin älkää olko. Eivät nämä miltään lahjoilta tunnu. Näiden läpikäyminen ja varastoiminen käy oikeasti työstä.
Jos jotakuta haluatte kadehtia niin sitten vaikka kavereitani, tai arvontapostausten voittajia. ^_^ Sillä kavereilleni tai teille lukijoillehan suurin osa näistä promotuotteista päätyy testauksen jälkeen. Ei minulla ole kolmea päätä tai kilometritolkulla nahkaa että saisin kaikki voiteet, suihkutuotteet tai meikit mitenkään käytettyä itse. :) Eikä ole tarkoituskaan.
Ensimmäisenä pakettien sisällöstä silmiini tarttui muutama yksilö Yves Rocherin Couleurs Nature -talvimeikkikokoelmasta. Yves Rocherin meikkien laatu paranee mielestäni vuosi vuodelta, olen ollut todella positiivisesti yllättynyt suurimmasta osasta Rocherilta kokeilemistani meikkituotteista. Etenkin Couleurs Nature -sarja on todella laadukas hintaansa nähden.
Couleurs Naturen voidemaiset, pehmeästi levittyvät ja pigmenttiset huulipunat ovat suosikkejani. (Ja taitavat olla monen muunkin bloggarin...) En muista olenko ehtinyt muista CR-huulipunista tänne kirjoitella, mutta ainakin klassisen punainen, upea Le Rouge esiteltiin täällä. Talven limited edition -kokoelmassa ilmestynyt # 34 Rouge Boisé on viileä, pakkasen pureman vadelman värinen herkku. Nam!
Myös neljän sävyn luomiväripaletti ihastuttaa. Sävyt eivät tule kuvassa kovin hyvin esille, mutta Teintes Délices De Roses sisältää kullan, tumman harmaanvihreän, harmaanvioletin ja roosan sävyt. Kaikki sisältävät hohdetta, roosa eniten ja vihreä hillityimmin.
Huomaatte varmaankin myös minulle epätyypilliset irtoripset.
Yritän jälleen opetella käyttämään niitä. Olen oikeasti ehkä omituisimpia kauneusbloggareita kun en vain millään jaksa käyttää irtoripsiä (tupsuja kyllä silloin tällöin, mutta en kokonaisia nauhoja), ja koen ne vaivalloisiksi. Syynä on tietysti vain harjoituksen puute, mun pitäisi vain hampaat irvessä jaksaa räplätä ne paikoilleen joka aamu.
Tuo irtiripsien laitto on minulle kyllä mysteeri. Siinä mielessä että miten se voi olla jollekulle niin helppoa, ja sitten toiselle ihan naurettavaa sotkemista. Mä en ole tainnut ikinä saada ripsinauhaa paikalleen yhdellä yrittämällä. Minulla täytyy ilmeisesti olla jotenkin aivan erityisen kömpelö sormimotoriikka. Töissä nimittäin kohtaan melkein päivittäin asiakkaita, jotka eivät juuri muuten meikkaa lainkaan mutta hakevat irtoripsiä juhlia varten. Eikä heillä tunnu olevan mitään ongelmia ripsihirmujen kanssa......
Meikäläisellä on omasta takaa niin onnettoman harvat ripset että mitkään volume-maskarat eivät niihin irtoripsiefektiä saa aikaan. Ja näyttäähän meikki kokonaisuutena tosiaankin paremmalta kunnon ripsillä...
.
.
Näiden kuvien karmea sävy johtuu taas meikkipöytäni valoista... En onnistunut saamaan luonnonvalossa sävyjä erottumaan kunnolla joten käännyin sitten keinovalon puoleen.
.
Liikkuvalla luomella kultaa, luomen puolesta välistä viistosti ulkonurkkaan vihreää ja luomivaossa harmaanviolettia. Luomivaon sisäkaaressa roosaa, joka toi meikkiin kivan huurteisen silauksen ja kevensi vihreän ja violetin meikkiin luomaa harmahtavaa yleissävyä.
.
P.S. Vastailen kysymyspostauksen kysymyksiin joulu"lomalla", olin kaavaillut tekeväni sen heti matkalta paluun jälkeen mutta eihän tässä joulutohinassa aika repeä millään.... Priorisoin nyt meikkipostauksen kun tiedän että monet teistä odottavat niitä kovasti! :)
