Blogosfäärin tuttuja "päivä bloggaajan kanssa" -postauksia ei ole Karkkipäivän historiassa ilmestynyt kuin yksi. Nyt kasvatan luvun kahteen.

Keskiviikko kello 7.40. Herään.

Päivä alkaa karvojenpoisto-operaatiolla. Veetin voiteen vaikuttaessa makailen kylppärin lattialla ja luen Ulla-Lena Lundbergin Is-kirjaa. Sen ruhtinaalliset 6 minuuttia jonka voide vaikuttaa. ^_^ Saadakseni edes jotain päivän lukukiintiöön.

.

Kun karvat on hoidettu, on kahvin vuoro. Maitokahvi on minulle aamiainen numero 1 ja aamun ihanimpia hetkiä. En nauti kahvia mielelläni ruoan kanssa koska se on itsessään kuin ateria. Juon yksi tai kaksi isoa neljän desin mukillista. Puolet kuumaa, vaahdotettua soijamaitoa ja puolet kahvia. (Kuvassa en ole minä ;))

.

Kello 8.40.

Alan kirjoittaa kirjettä norjalaiselle kirjeystävälleni Gro Elille.

Kello 10.20.

Aamiainen nro 2. Juustomunakas salaatilla. Jatkan kirjeen kirjoitusta.

Kello 11.15.

Siirryn meikkaamaan ja kuvaamaan. Otan kuvia tulevia blogijuttuja varten meikistä, meikkipohjasta ja muutamista hiustuotteista.

Natural Code -juttua varten oli enää yksi paletti testaamatta; Denim. Rajaukset uudella Indeliblen Scuba Dive -geelilainerilla --> tein helmikuussa pitkästä aikaa tilauksen Mad Mineralsille.

Teen Denim-meikin vain toiseen silmään, kuvaan ja pesen sen pois. Teen tilalle huomattavasti hillitymmän, liilan meikin.

Kello 12.20.

Hillitty meikki on tarpeen, sillä seuraavaksi lähden salille. Ne ajat ovat takanapäin jolloin vielä "bodailin" smokey-meikeissä. Vuorossa on alakroppapäivä jonka ohjelmaan kuuluu yksi eniten vihaamimpiani liikkeitä; lonkan ojennus laitteessa. Liike on aina yhtä tuskaa ja on todellinen selvityjä-olo kun pääsee eteenpäin seuraavaan liikkeeseen...

Kello 13.45.

Lounas kotona. Valmistan eriskummallisen mössön jääkaapin jämäaineksista; soijasuikaleita, herkkusieniä, sipulia ja punakaalia dijonsinappikermakastikkeessa. Oli aika hyvää. Jätän pienen osan otettavaksi mukaan töihin.

.

Kello 14.45.

Töihin! Minulla on tällä viikolla pitkästä aikaa muutama vuoro vanhassa työpaikassani Kosmetiikkaliikkeessä. Kivaa!

Edellisen kerran tein vuoron helmikuussa, ja sen jälkeen liikkeeseen on vyörynyt kymmenittäin kevään uutuustuoksuja. Aaaaaaa!!!! Nuuhkin ihastuneena uutuuksia läpi ja päässä alkaa uhkaavasti soida tuttu "Tää-ois-niinku-ihan-pakko-saada" -melodia. Jos minun on jotain kosmetiikkaa vaikea vastustaa, niin se on kynsilakat (koska ovat verrattain halpoja) ja hajuvedet (koska olen yksinkertaisesti tuoksufriikki).

Hämmästyneenä huomaan tykkääväni jopa DKNY:n uusista kausiompuista. Myös Lanvinin Me vetää puoleensa.... Onneksi minulla on järkeä päässä enkä tule ostamaan niitä. (Enhän..? Edes viimeisimmällä 20 % alekupongilla + henksualella...? En.)

Kaksi asiakasta ilmoittautuu lukijoikseni. Terveisiä vain, ja toivottavasti toinen teistä tykkää siitä Aussien Luscious Long -hoitoaineesta. :)

Kello 20.25.

Mies hakee minut töistä ja menemme Prismaan. Tuorekasvisosasto kotona kaipaa täydennystä. Mies mutisee kassalla, "Ei hemmetti seitsemän kymppiä vihanneksiin...."

Kotona teen myöhäisillalliseksi salaattia lämminsavulohella. Kello on jo melkein kymmenen. Katsomme yhdessä tv:stä "Rakas, sinusta on tullut Pullukkaa". Ihan tyhmä ohjelma.

Kello 23.00.

Keitän mukillisen Hisaen tuomaa japanilaista Sakura-teetä. Siinä on suolattuja kirsikanpuunlehtiä....!

Alan käydä läpi viikonlopun meikkikurssin mallihakemuksia. Niitä on yli 60. Lopulta suoritan arvonnan.

Kello 23.55. Tajuan, että olen melkein unohtanut päivän zäpäytyksen. On taas bikinirajan valotuksen aika. Karvoja ei ollut kasvanut edellisen käsittelyn jälkeen kuin muutama hassu. Ehkä nekin saadaan nyt uneen...?

Olen niin väsynyt että tajuan etten vielä infonnut malleja heidän valinnastaan. Lähetän sähköpostia.

Kello 00.40. Menen nukkumaan. Näen unia mallihakemuksista.

Sain viikonloppuna rakkaan vieraan Japanista.

Hisae ja minä olemme olleet kirjeystäviä jo 17 vuotta, ja Hisae vieraili Suomessa jo toista kertaa. Harmaita loskakatuja tarpoessamme ja märkien hiutaleiden vihmoessa kasvoihin mietin, tuleekohan enää kolmatta.... ;) Olkoon kukaan mitä mieltä tahansa, minusta Suomi on vähiten edustavimmillaan juuri keväisin katujen muuttuessa likaisiksi kurakentiksi. Japani puolestaan kylpee parhaillaan ihastuttavien kirsikanpuunkukkien vaaleanpunaisessa kajossa...

Kontrastina harmaan ankeille sääolosuhteille halusin tehdä Hisaelle kirsikanpuunkukkien inspiroiman meikin. Hisae vierastaa värikkäitä meikkejä, mutta sain hänet puhuttua ympäri hempeän vaaleanpunaiseen silmämeikkiin. Itse olin kovin tyytyväinen lempeään tulokseen, ja ystävänikin uskalsi lopulta lähteä ulos meikissään totuteltuaan siihen hetken. :)

Hisaen oma perusmeikki koostuu BB-voiteesta, kulmakynästä ja beigestä luomiväristä. Maskaraa hän käyttää kuulema hyvin harvoin

.

Mietin ensin tekisinkö meikkipohjan Hisaen omalla BB:llä, kun epäilin että minulta löytyisi aasialaiselle iholle sopivaa sävyä. Mineraalien ystävä kun olen, päätin kuitenkin kokeilla Bare Mineralsin keltapohjaista Light-sävyä. Ja kas, se sopikin täydellisesti. Käytin mineraaleja myös silmämeikissä.

Ripsien taivutus olisi avannut silmiä ratkaisevasti, mutta ystäväni ei ollut taivuttimista kovin innoissaan. Hisaeta traumaattiselta kokemukselta säästääkseni päädyin levittämään ripsiin vain yhden kerroksen Cliniquen High Lengths -maskaraa.

Halusin kokeilla Stephan Øienin vinkkaamaa tapaa yhdistää meikissä kylmää ja lämmintä 50/50-periaatteella. Meikkipohja ja huulimeikki olivat lämpimät, poskipuna ja silmämeikki viileät. Yhdistin poskilla kahta poskipunaa; IsaDoran kevätlookin kylmää pinkkiä (Pink Blossom) ja Estee Lauderin neutraalia persikkapinkkiä (Peach Nuance). Pink Blossom oli minusta yksinään liian kylmä, ja Peach Nuancella sain sitä taitettua enemmän mieleisekseni.

Luomille levitin ensin kauttaaltaan Mad Mineralsin pinkkiä Big Apple -sävyä. Sitten levitin päälle sisänurkkapainotteisesti Pure Luxen vaaleanpuna-valkoista duochrome-sävyä Red Aura, joka vaalensi Big Applen ärhäkkyyttä. Alaluomen uloimpaan nurkkaan sipaisin Pure Luxen siniseen taittavaa pinkkiä, sävy Smug. Sen sininen hohde toi kivan pienen lisän muuten yksisävyiseen meikkiin. Sävytin alaluomen ripsirajaa vielä kevyesti Big Applella ja kylmänbeigellä sävyllä Natural Coden Chic-triosta. Kulmaluulle laitoin MACin ihonsävyistä Brule-sävyä. Tein ripsirajaan ohuen rajauksen Maybellinen Master Precise -tussilla.

Huulille levitin Lancômen ruusubeigeä Beige Mirage -huulipunaa ja sen päälle Estee Lauderin kullanbeigeä Honey Flower -huulikiiltoa. Huulten "rajaus" on Hisaella luonnostaan omasta takaa. :)

Cherry Blossom Girl.

Airin biisikin on muuten ihana. <3

Kerroin saaneeni joku aika sitten testiin tuotteita The Body Shopin Ecocert-sertifioidusta Nutriganics-linjasta, jota olen jo todella pitkään halunnut kokeilla. Seuraa aatoksiani kyseisistä puteloisista.

Nutriganics-linjaan kuuluu yhdeksän tuotetta; puhdistusvaahto- ja geeli, kasvovesi, päivävoide, yövoide, silmänympärysvoide sekä kaksi eri seerumia. Tai toisen seerumin nimike on tehotiiviste (samaan tapaan kuin Lancôme kutsuu Génifique-seerumiaan tiivisteeksi, tämän tarkoituksena on ainakin Lancômen mukaan tehdä tuote "helpommin lähestyttäväksi" niille asiakkaille jotka automaattisesti mieltävät 'seerumin' vahvaksi anti age -tuotteeksi).

Testipaketista paljastui sarjan puhdistusvaahto, naamio ja kosteusseerumi. Tuota seerumia toivoin itse mukaan testituotteisiin, sillä olen viime aikoina ollut kovasti kiinnostunut silikonittomista kosteuttavista seerumeista.

Juttelin The Body Shopin liikkeessä myyjän kanssa ja hän kehui Nutriganics-vaahdon olevan yksi pehmeimmistä puhdistusvaahdoista mitä hän on kokeillut. Ainakin TBS:n valikoimassa se on kuulema kaikkein miellyttävimmin iholla liukuva.

Minun on todettava, että olen ilmeisesti ollut sangen onnekas omien testivaahtojeni kanssa, sillä kaikkien kokeilemieni pumppuvaahtojen joukossa TBS Nutriganics sijoittuu pehmeydessään keskivaiheen alapuolelle. Huonoa tämä puhdistustuote ei missään nimessä ole, mutta jos arvostelun mittana halutaan nyt pitää vaahdon kosmeettista miellyttävyyttä (huomaatte, että rakastan tuota ilmaisua), niin edelliset testivaahtoni Guinotin BiOxygene, Natuviven Olive Fresh Cleansing Mousse ja Decubalin Face Wash menevät liukuvuudessa ja pehmeydessä reippaasti ohi.

Nutriganics-vaahto poistaa meikin kiitettävästi ja iho jää narskuvan puhtaaksi. Ehkä vähän liiankin narskuvaksi omaan makuuni. Mutta ihan hyvä tuote, kyllä tämä käytettyä tulee.

Smoothing Serum osoittautuikin sitten vallan ilahduttavaksi löydöksi! Silikonittomat kosteusseerumit -postauksessa puhuin siitä, kuinka seerumit ovat markkinoiden arvokkaimpia tippoja eikä edullisia sellaisia todellakaan löydä helposti. Tässä meillä nyt kuitenkin on alle kolmen kympin laadukas kosteusseerumi joka on pakattu täyteen luonnollisia pehmittäviä ja kosteutta sitovia ainesosia ja on vielä eko-sertifioitukin.

Incin alkupäässä on glyserolia (kosteuttaa), dicaprylyl karbonaattia (pahoittelen kun en osaa näitä suomeksi, ns. kuivaöljy, muodostaa iholle lipidikalvoa parantavan, tunnultaan silikonin tapaisen samettisen liukuvan pinnan mutta ainesosa on täysin kasviperäinen) ja oliivi- & jojobaöljyä (pehmentävät, ravitsevat). Loppuinci on myös oikein hyvän näköinen.

Ainoa mikä tuotteessa voisi olla parempi on tuoksu, mutta ei sen niin väliä. :) Todella ihana tuote; tuntuu riittoisalta ja jättää ihon sileän ja kosteutetun tuntuiseksi. Koostumus on ohut maitomainen fluidi. Joinain päivinä olen käyttänyt tätä ihan yksinäänkin ilman päivävoidetta, varmasti etenkin kesällä riittää yksinään.

Mitä naamioon tulee, tämän vaikutuksista on vaikea sanoa oikein mitään.

Pystyn vain kuvailemaan sen koostumusta ja ihofiilistä; naamio on todella jämäkkää, savipohjaista kamaa ja levittyy jäykästi. Varmasti yksi paksuimpia savinaamioita mitä olen elämäni varrella kokeillut, ja kaoliini onkin ainesosissa ykkösenä. Ei jähmety iholla täysin koppuraksi.

Koin jännäksi sen, että naamion nimenä on "Smoothing Mask", yleensä kun savinaamiot nimetään puhdistavina tuotteina. Siksi itse asiassa ihan ensin luulin kyseessä olevan pehmentävän kosteusnaamion. Vasta purkin korkattuani ja alkaessani levittää naamiota (en ollut vilkaissut inciä) huomasin, että koostumushan onkin jotain ihan muuta kuin kosteusnaamion. :) Annoin purkin eteenpäin ystävälleni, joka ilahtuneena kertoi että hän on käyttänyt samaa tuotetta ennenkin ja tykkää siitä kovasti.

Tässäpä ajatuksiani Nutriganics-testikolmikosta. Millaisia kokemuksia teillä on TBS:n ekosertifioidusta linjasta?