Noniin, nyt tulisi sitten vihdoin viimein katsausta Lumenen Natural Coden uudistettuihin luomiväreihin. :) "Uusi" sanan voi hyvin laittaa lainusmerkkeihin, sillä uudistetut versiot lanseerattiin jo vuosi sitten. ^_^

Esittelin alkuperäiset Natural Code -triot blogissa omalla teemaviikollaan syksyllä 2011, ja nyt teen vähän samanlaisen läpikäynnin näistä uusista luomiväreistä. Ihan viikon mittaiseksi en teemaa nyt venytä mutta parin-kolmen postauksen verran olisi Natural Codea tarkoitus katsastaa.

Totean muuten nyt samantien, että minusta nuo vanhat NC-luomivärit olivat kivempia. Sävyvalikoima oli persoonallisempi ja ehkäpä jopa laatu tuntui hitusen paremmalta. Näissä uusissa on mielestäni kauttaaltaan hieman hennompi pigmentti muutamaa yksilöä lukuunottamatta, ja meikkaustulos on mieto ja "turvallinen". Sopivat siis hyvin ihmisille, jotka eivät halua selkeän värikkäita meikkejä, mutta kokeilevat mielellään muitakin sävyjä kuin ruskeaa ja beigeä.

Trio nro 9, Divine. Vaalea roosa - koralli - hento vaaleanruskea.

Todella nätti kokonaisuus, mutta ruskea olisi saanut makuuni olla edes vähän tummempi. Triolla ei saa oikein minkäänlaista kontrastia aikaiseksi. Sopii loistavasti sinisilmíselle, ja miksei vihreillekin silmille.

Trio nro 1, Roxy. Vaalea hammastahnan sävy - sinivihreä - tummempi sinivihreä.

Harmoninen trio jossa kaikki sävyt sulautuvat luomella lähes yhdeksi. Klassinen kesäluomivärisävy joka toimii upeasti ruskettuneella iholla. Roxyn sävyt kannattaa asetella paikoilleen vaahtomuoviapplikaattorilla, siveltimellä ei pigmenttiä oikein irtoa.

Trio nro. 7, Lulu. Hento vaaleanpunainen - pastelliliila - violetti.

Kauniit violetit sävyt mutta pigmenttiä niin vähän että true-violetin ystävä pettyy. Pastelliliila muistuttaa MACin Beautiful Iris'ta joka on kautta aikain lemppariliilojani, mutta NC-version pigmentti on siitä vain kalpea aavistus.

Trio nro. 4, Indie. Vaalea omenanvihreä - kullanvihreä - oliivinvihreä.

Yksi lempparipalettejani tästä Natural Code -kattauksesta. Sävyharmonia muistuttaa L'orealin edesmennyttä Golden Green -trioa joka myös on suosikkejani. Indiessä on suhteellisen kiitettävästi pigmenttiä (mutta suosittelen silti vaahtomuoviapplikaattorin käyttöä) ja sillä saa tosi kauniin vihreän kokonaisuuden jossa on pikkuisen kontrastiakin ja sävyt erottuvat toisistaan.

Millaisia kokemuksia teillä on Natural Coden uudistetuista luomiväreistä? Jäikö joku kaipaamaan vanhoja? Itse tykkäsin hurjasti vanhan linjan pinkki-turkoosi-ruskeasta Jollysta ja kellanvihreä - turkoosi - ruskeasta Daringista.

Käydessäni läpi kaappejani Kosmetiikkahuutajaisia varten, löysin eräästä laatikosta tuotekolmikon, joka sai minut huudahtamaan, ”Ai niin nämäkin…!”

Kyseessä on laatuaan ensimmäinen suomalainen ekosertifioitu sarja, Vivisanté, joka lanseerattiin syksyllä 2010.

Tuotteiden parasta ennen -päivämäärät ovat jo paukkuneet ohi, koska sain ne lanseeraamisensa aikoihin. Minun oli ehdottomasti tarkoitus kirjoittaa näistä, mutta tällaista se on kun tuotteita  ja kirjoitettavaa on niin paljon. :D Ainoastaan sarjan vartaloemulsion olen käyttänyt ja arvioinut blogissa.

Otin tuotteet nyt sitten pikaisesti käyttöön eivätkä ne vaikuta pilaantuneilta. Ainakaan tuoksu ja koostumus ei kieli mitään sellaista, lukuun ottamatta voidetta joka on saattanut vähän kuivahtaa.

Pakkauksista haluan sanoa, että kartonkiset ulkokuoret ovat todella tyylikkäät ja kauniit, mutta nuo itse purkit ei kolahda meikäläisen design-silmään. Valittu vihreä sävy on mun mielestä jotenkin tosi outo, ja graafisesta kokonaisuudesta tulee muutenkin mieleen enemmän joku kodinpuhdistussarja kuin ihonhoitosarja.

Toinen Vivisanté-sarjaan liittyvä seikka on se, että se on alusta saakka tuntunut minusta vähän sellaiselta Estelle & Thildin ”dupe”-sarjalta. (Dupe: englanninkielinen ilmaisu jolla viitataan tuotteeseen, joka on hyvin samankaltainen kuin joku aiemmin julkaistu toinen tuote, ikään kuin sen ”duplicate” eli toisennus.) Pakkausten muoto on häviävän pieniä detaljeja lukuun ottamatta yksi yhteen Estelle & Thildin kanssa, samoin tuotteiden koostumus ja ”pohjatuoksu” on hyvin samankaltainen. Jos esimerkiksi olisin saanut sokkotestata näitä tuotteita, olisin heti tunnistanut ”Estellemäisyyden” ja varmaankin luullut että kyseessä on E&T:n uutuussarja.

(Eri sarjoilla on omat tunnistettavat koostumuksensa ja tuoksumaailmansa; esimerkiksi Dr. Hauschkan, Laveran, Weledan ja Mádaran omat tunnistaisin myös vaivatta sokkona.)

Incit eivät sentään kuitenkaan ole yksi yhteen, eli IHAN SAMOJA tuotteita nämä eivät tokikaan ole. Vivisantéssa on haluttu nostaa esiin vaikuttavana aineena mustaherukka, jota ei E&T:n tuotteista löydy. Mutta reseptipohja vaikuttaa  hyvin samankaltaiselta. ELI: näin tiivistäen voikin todeta, että jos pidät Estelle & Thildistä, pidät aivan varmasti myös Vivisantésta!

Vivisantén puhdistusgeeli tuntuisi vaahtoavan hitusen paremmin kuin E&T:n, mutta toisaalta on jo niin kauan siitä kun käytin E&T:n geelin että voin olla väärässäkin. Joka tapauksessa tykkään tästä kovasti, enemmän kuin E&T:stä. Tuoksu on ihanan raikas ja jälkitunne iholla erittäin mukava.

Kasvovesi tuntuu aivan samalta kuin E&T:n, eli ihan parhaita kasvovesiä mitä olen koskaan käyttänyt. Tuoksu ja ihofiilis täydellisesti omaan makuuni.

Kasvovoide tuntuu hitusen paksummalta kuin E&T:n, mikä saattaa johtua myös siitä että se on parasta ennen päiväyksensä –jälkeen hieman kuivahtanut purkissa (vaikka purkki onkin ollut sinetöity). Tai sitten koostumus voi luonnollisestikin olla jo alun alkujaan paksumpi. Muuten voide tuntuu yhtä miellyttävältä kuin E&T: kermainen –mutta ei yhtään Weledan/Hauschkamaisen rasvainen- koostumus joka levittyy notkeasti ja tuntuu suojaavalta. Ei siis hulahda ihoon samalla lailla kuin kevyet emulsiot, eli jättää hitusen ”pintaa”, mutta iho ei jää kiiltäväksi. Käytän tämän koostumuksensa puolesta yövoiteena.

Hahhah! Lähdin googlettamaan että mistäs kaupoista Vivisantéa nykyään saakaan, ja Lazy Dynamite -blogista sitten luin että sarja ollaankin lopetettu viime talven aikana. Tuotteita saa vielä muutamista nettikaupoista, esim. Terveysmarketista.

Tulipa siis hyvään aikaan tämä mun postaus :P

Ehtikö joku lukija käyttämään Vivisantén ihonhoitotuotteita  niiden lyhyen elinkaaren aikana?

Sain tänä aamuna kommentin lukijalta, joka oli pahoittanut mielensä siitä että "aina väistän hänen jättämänsä kysymykset". Hän ei enää blogiani jatkossa lue koska "on mennyt into koko blogista kun aina sama juttu".

Ensin hätkähdin kommentista ja melkein suivaannuin - enhän toki millään logiikalla jätä vastaamatta jonkun tietyn henkilön täysin asiallisiin kommentteihin. Sitten tulin vähän surulliseksi. Henkilö oli kuitenkin näin kokenut ja loukkaantunut.

Siksi päätin nyt omistaa kommentteihin vastaamiselle tämän pienen puheenvuoron. Rakkaat lukijat, teen parhaani kommenttilaatikossa esitettyihin kysymyksiin vastaamisessa ja pyrkimykseni on ehdottomasti vastata kaikkiin (aikani puitteissa), mutta on mielestäni täysin inhimillistä että välillä kysymyksiä jää väliin. Usein käyn koneella vain hyvin  nopeasti hyväksymässä kommenttejanne (saatan olla tekemässä jotain ihan muuta, esim. olla ruokakaupassa jossa hyväksyn kommentteja mieheni puhelimella), eikä minulla ole aikaa jäädä varsinaisesti vastaamaan. Tai saatan vastata yhteen ja jättää seuraavan odottamaan. Kun myöhemmin palaan kommentteihin paremmalla ajalla, on sillä välillä saattanut jo tulla lisää kommentteja ja ne muutamat aiemmin bongaamani kysymykset saattavat vieriä ohjausnäkymässä niin monen sivun taa että ne vain unohtuvat. En luonnollisestikaan tarkoita loukata ketään jättämällä jonkun kysymyksen väliin, mutta sitä vain tapahtuu ja toivoisin ettei kukaan ottaisi siitä itseensä.

Jos huomaat, että olen unohtanut vastata jättämääsi kysymykseen, oletko kiltti ja muistuta minua asiasta. Varmasti viimeistään tässä vaiheessa vastaan. :)

Minusta on tosi ikävää että joku oikeasti loukkaantuu ja ajattelee minun tarkoituksella välttelevän omia kysymyksiään. Tulee ihan kauhea olo kun alkaa miettiä että pitäisikö minun käydä kaikki päivän aikana tulleet kommentit kamman kanssa moneen kertaan läpi ettei vain ole kysymys jäänyt vastaamatta ja joku ottaa sen sitten henkilökohtaisena dissauksena. Vaikka näin haluaisinkin tehdä, ei minulla ikävä kyllä ole siihen aikaa. Siispä; olen iloinen jos muistutatte minua unohdetun kysymyksen kohdalla ja annatte minulle uuden tilaisuuden reagoida kommenttiinne. :)

Sanni