Tässäpä yksi näitä postausraakileita, joka on odottanut luonnoksissa varmaan puolitoista vuotta :)
Alunperin minun piti jakaa vain siskoltani saama vinkki "kreikkalaiseen" soijajogurttiin, mutta viime keväänä löysin vielä kaksi uutta tapaa kuohkeuttaa ja täyteläistää (soija)jogurtti. Nyt kaikki kolme pääsevät ulos yhdessä läjässä :)
Olen antitrendikkäästi maitotuotteiden (paitsi itse maidon) suurkuluttaja, ja syön päivittäin erilaisia sekoituksia jogurttia, rahkaa ja raejuustoa. Jos oikein haluan herkutella, lisään mixeihin myös ricottaa tai mascarponea. Onnekseni maitotuotteet eivät aiheuta minulle vatsaoireita joten saatan syödä niitä vaikka kuinka paljon. Kuitenkin, koska haluan pitää jonkinlaisen balanssin ravintoni eläin- ja kasvirasvoissa, syön osan jogurtista soijajogurttina. Samalla logiikalla (vaikkakin myös maku ja hiilaripitoisuus vaikuttavat vahvasti asiaan), käytän kahvissa soijamaitoa lehmänmaidon sijaan. Koska syön myös runsaasti juustoa, pidän järkevänä korvata osa perinteisistä maitotuotteista soijatuotteilla ja saada näin tasapainoisempi suhde kovien ja pehmeiden rasvojen välille.
Tällä pohjalla ennen niin valtavasti kuluttamani kreikkalainen ja turkkilainen jogurtti ovat vaihtuneet lähes yksinomaan soijajogurttiin. Maustamattoman soijajogurtin maku jakaa mielipiteitä ja on tottumiskysymys. Soijajogurtti on mielestäni parhaimmillaan joko sekoitettuna muihin maitotuotteisiin, maustettuna marjoilla tai myslillä ja/tai tuunattuna yhdellä tänään esitellyistä jipoista.
1 Valutuskuohkeutus eli "kreikkalainen" soijajogurtti
Soijajogurtin rakenne on tunnetusti ohut ja vesimäinen, ja rasvaprosentti on aina sama (2%). Paksumpia, rasvapitoisempia versioita ei markkinoilta löydy. Täyteläisemmän soijajogurtin kaipuussaan siskoni oli keksinyt valuttaa soijajogurtin kreikkalaisten jogurttien tapaan, ja sehän toimii!
Saadaksesi kermaisemman soijajogurtin, kaada purkin sisältö harsolla vuorattuun siivilään, laita siivilä kulhoon ja kulho jääkaappiin. Anna valua yön yli. Aamulla sinulla on "kreikkalainen soijajogurtti" :) Mums!
Valutettu jogurtti säilyy jääkaapissa useita päiviä.
2 Lesitiinikuohkeutus
Tämän kikan opin Fitfarm-ruokavaliokokeilulla viime keväänä.
Ruokavalioni mukaan minun tuli sekoittaa jokailtaiseen rahka-annokseeni ruokalusikallinen lesitiinirakeita. Aiemmin lesitiini on ollut minulle tuttu lähinnä suklaalevyjen ainesosalistoista, soijalesitiiniä käytetään suklaassa emulgaattorina. Fitfarm-valmentajaltani opin, että lesitiini on myös tärkeä aine elimistön rasva-aineenvaihdunnan kannalta. Lesitiini itsessään koostuu pääosin fosfolipideistä eli on lähes pelkkää rasvaa, mutta "hyvää rasvaa" ja edistää elimistön rasva-aineenvaihduntaa. Sittemmin olen havainnut, että lesitiini on monen kuntosaliharrastajan suosima ravintolisä.
Kun ensimmäiset kerrat sekoitin lesitiinirakeita rahkaani, olin vähän että yäk. Rakeiden ominaismaku ei ole erityisen vahva, mutta eivät ne minusta myöskään parantaneet rahkasekoituksen makua.
Kerran en ehtinyt syödä rahkaa vaan se jäi rakeineen jääkaappiin pariksi tunniksi. Kun otin sen uudelleen esiin olivat rakeet sulaneet kuin pieniksi keltaisiksi kinuskipisaroiksi. Sekoitin pisarat rahkaan ja nyt makuelämys oli ihan toinen, ei pelkästään maun vaan ennen kaikkea koostumuksen kannalta. Jäykkä, rasvaton rahka oli muuttunut liukkaan vanukasmaiseksi. Täyteläiseksi, mutta aivan eri tavalla täyteläiseksi kuin miltä korkeamman maitorasvaprosentin omaava rahka maistuu. Vaikka lesitiini on rasvaa, se ei tuo samanlaista rasvaista makua kuin eläinrasva. Olin aivan ihastunut.
Myöhemmin aloin sekoittaa lesitiiniä myös soijajogurttiin, ja transformaatio on yhtä mieleinen. Lirusta jogurtista tulee samettisen kuohkea ja kreemimäinen. Vähän kuin vanukas. Oma annostussuhteeni on noin ruokalusikallinen kahteen desiin jogurttia, suuremmalla lesitiinipitoisuudella saa epäilemättä yhä vain vanukasmaisemman tuloksen.
Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan :) Efektiä ei tule tajunneeksi jos vain tekee ohjeen mukaan eli sekoittaa rakeet rahkaan tai jogurttiin (tai puuroon, smoothieen...) ja syö samantien. Rakeiden kunnollinen liukeneminen ja kermaistumisefekti vaatii vähintään tunnin seisomisajan, ne eivät sula kovin nopeasti. Itse teenkin aina niin, että laitan rakeet jogurttiin jo edellisenä iltana tai heti ensimmäiseksi aamulla herättyä, niin jogu ehtii kermaistua ruokailuun mennessä :)
3 Proteiinijauhekuohkeutus
Myös tämän kikan opin Fitfarm-ruokavalion kautta, tosin oman ohjemuokkauksen kautta.
Ruokavaliooni kuului välipalana proteiinijauhepitoinen smoothie, jota en kuitenkaan onnistunut mahduttamaan päivittäisiin aterioihini. Koska smoothien sisältämä proteiini- ja energialisä oli kuitenkin valmentajan mielestä tärkeä, se lisättiin osaksi aamiaista joka puolestaan oli minulle alun perin energiamäärältään aivan liian pieni.
En oikein ole pirtelöihmisiä ylipäänsä, joten muutin smoothien jogurtiksi; sekoitin protskujauheen ja määrätyt hedelmät tai marjat ja pähkinät (käytännössä omatekoisen siemenmyslin) veden sijasta pieneen määrään soijajogurttia. Totesin, että heraproteiinijauheella oli lirujogurtin koostumukseen positiivinen vaikutus: vetisyys katosi ja jogurtista tuli kuohkeaa ja paksumpaa. Ei samettista niinkuin lesitiinillä tai valuttamalla, koska heraproteiinijauhe on rasvatonta, mutta kuitenkin ihan erilaista kuin ilman jauhelisää. Kuohkea on juuri oikea sana.
Käyttämäni mittasuhde on 5 g proteiinijauhetta 100 g soijajogurttia.
Lesitiinituunaus on kaikkein eniten mieleeni ja nykyään minulla kulkeekin lesitiiniraepussi mukana aina reissuissakin. :) Täytyy joskus kokeilla lesitiiniä myös puuroon, voisin kuvitella että sillä saa täyteläistettyä kivasti veteen keitetyn puuron.
.
Kaikkia kolmea kuohkeutuskikkaa voi totta kai käyttää soijajogurtin lisäksi myös tavalliseen luonnonjogurttiin. Maitojogurtista vain on jo valmiiksi saatavilla ohuempia ja täyteläisempiä koostumuksia mutta soijaversiosta ei. Mielestäni myös lesitiinin ja heraproteiinijauheen maku sopii paremmin yhteen soijajogurtin kuin maitojogurtin kanssa. Koska soijajogu on itsessään niin pliisun makuista, ei lesitiinin ja heran oma maku heikennä makuelämystä vaan päinvastoin parantaa sitä, kun taas maitojogurtin miellyttävänä pidettyyn ominaismakuun ei moni mielellään kajoa. :)
Pakastimeni mysteerimössö kiinnosti teitä niin paljon (kuukauden neljänneksi luetuin postaus), että lienee paikallaan kertoa, että lopulta kuitenkin uskaltauduin maistamaan sitä ja älysin mistä "mömmöstä" oli kyse :D
Olin pakastanut pussiin täytetyistä paprikoista ylijäänyttä täytettä.
Valmistan täytteen yleensä soija- tai quorn-rouheesta, pieneksi raastetuista kasviksista sekä juustoraasteesta. Paprikoista irrallaan täyte on tietysti aika tunnistamattoman näköinen "ruokalaji". ^_^ Enkä sitä kyllä yksinään söisikään.
Mutta tässä nyt vastaus ainakin tyydyttämään niiden muutaman uteliaisuus, jotka kyselivät enkö tosiaan aio maistaa mössöä :)
(Joo kielioppipoliisit, tiedän ettei 'jotka'-sana voi seurata 'uteliaisuutta' mutta en jaksa miettiä lausetta uusiksi :p)
.
Samaan hengenvetoon voin myös julistaa viikonlopun arvontojen voittajat, niin tulee vähän muutakin sisältöä tynkäpostaukseen :)
Vartalotuotesetin voitti Elina
Kasvotuotesetin voitti Katariina
Essie-kynsilakkasetin voitti Henna
Lumene-kynsilakkasetin voitti Katjah78
MAC-setin voitti Ikuus
Jane Iredale -setin voitti Noora
MSCHIC-näytteet voitti Sonja
Lumene TBS Dermosil -setin voitti Sanska
.
Onnea! Voittajiin on otettu yhteyttä :)
Pahoittelut jo valmiiksi höperöstä postauksesta, ehkä tämä olisi tyhjänpäiväisyydessään sellaista nopeaa Instagram-materiaalia jos Insta-tilin omistaisin, mutta kun en ja jotenkin kierosti tykkään kuitenkin jakaa näitä arjen outouksia... niin jaan sitten täällä blogissa ;) (Aijoo, ja en nyt halua sanoa että ihmisten Insta-tilit yleisesti sisältäisivät vain tyhjänpäiväisyyksiä... ;D)
Pakastemysteeri.
Tänään reissusta palanneena kaivoin meille lounasruokaa pakastimesta kun ei jaksettu käydä kaupassa kuin vasta illemmalla. Pakkasaarteiden joukosta löytyi mm. mun huolella säästämät miehen 3 (!) kanawingsiä, paistettuja porkkana- ja bataattisuikaleita ja lohta. JA - mysteeripussukka.
Olen kunnon elämäntapapakastelija eli heittelen pakastimeen ihan kaikki ruoanjämät joita en ehdi syödä niiden säilymisaikana. Pakastan jopa sellaista jota virallisesti kai ei voisi pakastaa. Pakkasesta löytyy välillä kaikenlaisia hulluja ylläreitä, etenkin niistä syvemmistä nurkkauksista, mutta tänään löysin ensimmäistä kertaa ruoan, jota ei pysty tunnistamaan.
Minä tämän olen valmistanut, enkä varmaan edes kovin kauaa sitten päätellen sen sijainnista pakastelokeron elintarvikekerrosten päällimmäisenä.
Mutta minulla ei ole aavistustakaan mitä tämä "puuro" on. Miten olen voinut valmistaa jotain, jota ei pysty jälkeenpäin muistamaan tai edes tunnistamaan..? ^_^ Milloinhan sitä oppisi laittamaan pakasteisiin päivämäärät tai jopa etiketit joissa lukee mitä pakkaus sisältää... ei se varmaan huonokaan juttu olisi..
Mössö tuoksuu vähän juustolle, eli juustoraastetta siinä todennäköisesti on, mutta loppu on ihan tunnistamatonta. Näyttää ikäänkuin vähän klimppiintyneiltä ohranjyviltä, mutta mikä se sellainen ruoka on jossa on sekaisin juustoa ja ohranjyviä..? Ja oransseista täplistä päätellen kenties porkkanaa..? Ja mitä tuo valkoinen on..? Ei, ei tässä ole ohraa, ehkä soijarouhetta..? Mutta soijarouhe + juustoraaste + porkkana kuulostaa vielä oudommalta yhdistelmältä, en ole voinut valmistaa tällaista ainakaan täysissä sielunvoimissani...
En ajatellut maistaa mössöä, se jäänee mysteeriksi.
Oletteko te koskaan löytäneet pakkasesta tai jääkaapistanne tunnistamattomia ruokia? :D
Sain viikonloppuna häissä poikkeuksellisen makean mieliteon ja söin ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen ihan reilusti vehnää ja sokeria.
No, reilusti ja reilusti, mutta omaan tasooni huomattavan paljon. Kiintiö tuli todellakin täyteen vähäksi aikaa ja sokeriövereiden jälkeen oli hetkellisesti huono olo, mutta se oli ehdottomasti sen arvoista. :)
Olen vhh:lle vaihdettuani maistellut sokerisia jälkiruokia niin harvoin, että pystyn suunnilleen muistamaan ja nimeämään kaikki tapaukset viiden vuoden ajalta. Käytännössä kaikki kerrat ovat liittyneet johonkin erityistilanteeseen kuten tähtiravintolan maistelumenuun. Yleensä muutama lusikallinen on riittänyt koska makeaa ei tee mieli ja olen halunnut maistaa gourmet-jälkiruokia silkasta mielenkiinnosta.
Häissä havahduin yllättäen tunteeseen, että minun teki mieli kakkua. No, silloinhan sitä otetaan. Sokerittomuus on minulle elämäntapa ja välttelen sokeria tietoisesti niin pitkälle kuin mahdollista, mutta nyt kun olen siitä täysin vieroittunut ei satunnaisilla syrjähypyillä ole merkitystä. Ne pikemminkin vahvistavat voittoani sokerikoukusta.
No mutta mitäsmitäs, nyt tää kuulostaa siltä että jotenkin kokisin tarvetta selitellä kakkukohtaustani :D Ei ollut tarkoitus. En tosiaan halua että otatte näitä juttuja liian vakavasti vaikka itse vakavasti sokeriin suhtaudunkin. En halua syödä sokeria mutta osaan myös suhtautua huumorilla siihen miltä vakaumukseni saattaa ulkopuolisille näyttää. :)
Ranskassa on omansalainen hääkakkutraditio ja meille tyypillisen ”kakku-kakun” sijaan tarjolla on pienistä kermatäytteisistä tuulihattu-tyyppisistä leivoksista koottu, karamellisoidulla sokerikerroksella kuorrutettu pyramidi, croquembouche.
Croquembouchen lisäksi tarjolla oli erilaisia pieniä leivoksia.
Koska sokeritielle olin lähtenyt, päätin maistaa myös muutamia pikkuleivoksia vaikka mieliteko kohdistui nimenomaan croquembouche-pyramidiin.
Melkein rikollisen olon vallassa (no tää ois nyt just sitä huumoria) lohkaisin palan tuulihattupallukasta.
Ensipuraisu oli kuin väkivaltainen hyökkäys suussa. Paksun sokerikuorrutuksen imelyys sai makuhermot värisemään odottamattomasta aistimuksesta. Kasvoille puristui spontaani irvistys vähän samaan tapaan kuin sitruunaa haukatessa. Mutta ei kakku pahaa ollut, ei tosiaankaan. Se vain oli täysin odotetusti liian makeaa sokerittomuuteen tottuneelle makuaistilleni.
Kovan kuorrutuksen alta avautui ilmavan choux-taikinan ja vaniljaisen, kermatäytteisen sydämen pehmeä luonne. Kun unohdetaan korkea makeustaso, kakku oli erittäin hyvän makuinen ja rouskuvia ja pehmeitä elementtejä yhdistävä rakenne suorastaan koukuttava.
En ole koskaan ollut perinteisten sienimäisille sokerikakkupohjille rakennettujen täytekakkujen tai raskaiden hillotäytteiden ystävä. Ilmavat tuulihattu- ja lehtitaikinat ovat enemmän mieleeni, tälläkin pohjalla croquembouche hienostuneella vaniljatäytteellään veti pisteet kotiin.
Entä muut jälkiruokamaistiaiset?
Tähän mä pystyin. :)
Vadelmaleivonnainen oli herkuista vähiten makea ja se haarukoitui suuhuni kokonaan. Sienikakkumaisesta kerrossuklaaleivoksesta meni puolet, se oli aika tavanomaisen tyylikkään kahvilaleivonnaisen makuinen kostealla koostumuksella. Hedelmäisen kreemitäytteen (ehkä mangoa ja passionhedelmää) sisältänyt leivos oli kaikkein makein ja täytteen imelyys sai koko suun kihelmöimään.
....siltikin, hain croquembouchea vielä kaksi palluraa lisää ^_^
Kakkueksperimentin jälkeen kasvoilla tuntui suklaalevyövereistä tuttu kuumotus ja kihelmöinti. En tiedä onko tämä "suklaalevyefekti" tuttu kenellekään muulle, mutta silloin kun itse vielä söin makeisia, seurasi suuren suklaamäärän syömistä aina punoitus ja kuumottava tunne kasvoilla. Nimenomaan suklaan, efekti ei liittynyt makeisiin ylipäänsä.
Kakkua oli tarjolla vielä aamiaisellakin mutta ei, enää en ottanut :)
.
Makean mieliteottomuus on asia, joka tuntuu aina herättävän kummeksuvia reaktioita. Ajatus siitä, että jollekulle maistuvatkin makeaa enemmän suolaiset herkut, on toisten mielestä suunnilleen anarkismia. Ehkäpä sokeriteollisuuden ja sokerin ylivallan kritisoimisessa jotain anarkistista onkin... :p :) Mutta sokerin välttely ei tietenkään aina ole poliittinen kannanotto, kuten ei minunkaan kohdallani. Mieltymykset ovat yksilöllisiä ja niin luontaista kuin sokerista pitäminen ihmiselle onkin, siitä voi myös tottua täysin pois.
Minun valintani kun tekee mieli jotain makeaa: punaposkinen, mehukas, rapsakkaasti rouskahtava omena. Yhden croquembouche on toisen honey crunch. ^_^ Omenaihmiset - jos ette ole vielä maistaneet honey cruncheja niin maistakaapa, ovat ihan törkeän hyviä! Google tiesi kertoa että lajiketta pidetään jonkun arvion mukaan maailman parhaana tuoreena syötävänä omenana :)
Tässä tulee opas Maarianhaminan ruokapaikkoihin, olkaa hyvä :) Ehkäpä jokunen teistä on vielä tänä kesänä - tai tulevina - suuntaamassa Ahvenanmaan lomalle ja vinkeistä on hyötyä :)
Hyötyä tai ei, ainakin itselleni on ilo näitä kirjoittaa ^_^
Ahvenanmaalla melkein kaikki on kalliimpaa kuin mantereella eivätkä ravintolat tee poikkeusta. Jos haluaa mennä ihan "ravintola-ravintolaan" eli muualle kuin pikaruokaloihin tai lounaspaikkoina tunnettuihin kotiruokatyyppisiin paikkoihin, on keskihinta pääruoalle jossain 25 euron paikkeilla. Lasi viiniä + kaksi ruokalajia irtoaa harvoin alle viidellä kympillä Maarianhaminassa.
Vähän edullisempiakin paikkoja kuitenkin on, kun tietää mihin mennä :) Jaottelin ravintolat kolmeen ryhmään niiden hintatason mukaan. Oppaassa ei luonnollisestikaan ole mukana ihan jokainen Maarianhaminan murkinamesta mutta valitsin mukaan suosituimmat ja itsestäänselvimmät, tai sellaiset jotka mielestäni ansaitsevat olla mukana. Lopussa on lista Maarianhaminan ulkopuolella sijaitsevista tärkeimmistä ravintoloista.
Älkää antako hintojen pelästyttää, Ahvenanmaa on tunnettu erinomaisesta paikallisia ja pitkälle luomuja raaka-aineita suosivasta ruoastaan ja löytyypä saarelta myös yksi Suomen parhaimpiin lukeutuvista ravintoloista. Kyllä tänne passaa tulla syömään ja naatiskelemaan :)
MAARIANHAMINAN RAVINTOLAT
EDULLISET
Yksi kaupungin suosituimmista ja vakiintuneimmista ravintoloista, Dino's tarjoili rentotunnelmaisessa miljöössä messeviä pihvejään ja burgereitaan jo vuonna 2003 kun itse muutin kaupunkiin. Paikan konsepti on mielenkiintoinen; se on kaupungin rock-kansan suosima elävän musiikin rock-baari JA perheystävällinen, rento ruokaravintola. Tunnelman täydentää tatuoitu (ja ystävällinen) henkilökunta, joskus mietin onko Dinosin työllistymisehdoissakin vaatimus tatuoinnista... :) Tämä jos mikä on Maarianhaminan kaiken kansan paikka, jos et keksi minne mennä syömään ja tykkäät rehdistä, konstailemattomasta ruoasta joka täyttää vatsan, tule Dinosiin.
Erityishuomio: burgereistaan tunnettu Dino's yllättää kaupungin luovimmalla kasvisruokamenullaan! Täällä kasvisruokailijan ei tarvitse tyytyä tavanomaisiin risottoihin ja salaatteihin, kesän listalla komeilee mm, get this: tempehiä..!! Kasvisruoasta kiinnostuneena kävin testaamassa Dinon vegeannoksia ja vaikutuin, niistä juttua myöhemmin loppukesällä (suunnitteilla kasvisruoalle omistettu teemaviikko...)
Pääruoat 15,90€ - 29,80€.
En tiedä älyäisikö monikaan turisti suunnata tänne syömään, sillä paikka on itse asiassa minigolfradan yhteydessä. Koko nimi kuuluukin Ångbåtsbryggans Äventyrsgolf eli "Höyrylaivalaiturin Seikkailugolf" :D (Alueella sijaitsi muinoin kaupungin höyrylaivasatama.).
Ei-kulinaristisesta assosiaatiostaan huolimatta golf on supersuosittu myös ruokapaikkana, ja ravintola voi ylpeillä kaupungin halvimmilla hinnoilla. Ruoan tyyli on toki sen mukainen, ja Bryggan (kuten paikkaa puhekielessä kutsutaan) onkin jotain "kunnon" ravintolan ja pikaruokapaikan väliltä. Plussaa kasvisruokavaihtoehdoista, listalta löytyy mm. tofua. Mutta älkää odottako huolella harkittuja makuyhdistelmiä ;)
Pääruoat 12,50€ - 19,90€.
Kävelykatu-Torggatanin pienessä kauppakeskuksessa sijaitsevaa Sittkoffska Gårdenia voi suositella mitä lämpimimmin lounaspaikaksi tai miksei illallisellekin jos tykkää illastaa vähän varhaisemmin (ja jos kauppakeskusmiljöö vastaa toivettasi illallispaikasta...). Keittiö sulkee kello 19.30 ja ravintola kello 20.00.
Tunnelmallisesti sisustettu ravintola tarjoaa päivittäin maistuvaa lounasta lähiraaka-aineista ja listalla on aina liha-, kala- ja kasvisvaihtoehto. Ravintolan yhteydessä toimii delicatessen-puoti joka myy ahvenanmaalaisia herkkuja kuten mustaa leipää, juustoja ja leikkeleitä.
Lounas 10,50€, à la carte 15€ - 20€.
Ja sitten vähän pizzaosastoa:
Suosittu Niska itäsataman Merikorttelissa tarjoilee ahvenanmaalaisesti "plåtbröd"-nimellä kulkevaa pizzaa persoonallisilla täytteillä, ei kotipizza-meininkiä. Pizzan lisäksi listalla myös salaatteja ja uuniperunaa. Auki kesäisin.
Lyömättömällä paikalla auringonlaskun puolella kaupungin länsisatamassa museolaiva Pommernin kupeessa. Jos haluat pizzasi kaupungin parhaalla maisemalla (olettaen että tykkäät merestä ja veneistä ja tunnelmallisista auringonlaskuista), tule Albiniin. Niskan tavoin myös Albinin pizzat edustavat raikkaampaa, persoonallisempaa täyteideologiaa kuin perushalpispitserioiden tarjokkaat. Auki kesäisin.
Kotipizza
Löytyy täältä Kotipizzakin sen tutun ja turvallisen ystäville :)
Kotipizzan naapuri Diablo tarjoilee Maarianhaminan ainoat kiviuunipizzat kaupungin keskeisimmällä paikalla.
Länsisatamassa lähellä Vikingin ja Siljan terminaalia sijaitseva suosittu sport-baari ja pizzeria samannimisen hotellin yhteydessä. Miksi tulla tänne? No, ehkä katsomaan jotain matsia pizzan mätön ohella :)
.
KESKIHINTAISET (= kalliihkot, Ahvenanmaalla kun ollaan)
Kiistatta yksi Ahvenanmaan suosituimmista ja mukavimmista paikoista, Indigo on valintasi jos haluat varman nakin mutta naapuri-Dinosin "rock meets Rosso" -konsepti ei ihan iske ja haluat jotain asteen fiinimpää.
Yläkerran baarissa ja kesäterassilla voi tilata edullisemmalta ja simppeliltä bistro-listalta, alakerran ravintolassa harkitummalta ja hinnakkaammalta à la carte -menulta. Yläkerran hämyisä baari on viikonloppuisin supersuosittu alkuillan istuskelupaikka DJ'llä tai elävällä musiikilla höystettynä. Indigo kuuluu M:haminan ehdottomiin lempipaikkoihini ja tarkempi esittely paikasta löytyy täältä. Samalla tyylikäs, samalla kotoisa, samalla fiini, samalla rento, tänne voi tulla kahville, viinilasilliselle, tanssimaan, illallistreffeille tai vaikka tekemään töitä kun netti ei toimi kotona :D Indigo on ihan kaikkea <3
Pääruoat à la carte 21€ - 32€
Uudistuneen Hotelli Pommernin yhteyteen viime vuonna avannut Kvarter-vitonen Ålandsvägenillä on vuoden aikana voittanut puolelleen paikallisten suopeuden, vaikka ei suosiossaan Indigon ja Dinosin kanssa kilpailekaan. Hotellimiljöö antaa paikalle väistämättä leimansa, mutta ollakseen hotellin ravintola on "Vitonen" kuitenkin oikein viihtyisä ja erottautuu Maarianhaminan muista ravintoloista viini- & snacks -konseptillaan. Laadukkaan à la carte -listansa lisäksi paikka houkuttelee asiakkaita ahvenanmaalaisten tapasten ja viinilasin ääreen Indigon ohella kaupungin parhaalla viinilistalla.
Edit 2018 - vuoden 2018 aikana Kvarter 5 kapusi ruokansa puolesta minulle henkilökohtaiseksi suosikkiravintolaksi, ja etenkin kasvisruoka-annokset vakuuttavat mielettömän vivahteikkailla mauillaan ja fine-diningia lähestyvine kokoonpanoineen. Toivottavasti kasvisruoan taso säilyy tällaisena, ihan huipputasoa!
Terassi vilkkaasti liikennöidyn läpikulkuväylä Ålandsvägenin varrella ei ole ihan itsestäänselvä hitti (kuka haluaa katsella lasillisensa äärellä autotietä ja ruokakaupan seinää?), mutta Kvarter 5:n terassi onnistuu kummasti olemaan varsin viehättävä ja vetää ainakin allekirjoittanutta helposti puoleensa ilta-aurinkoisuudellaan. Muut keskustan terassit jäävät varjoon jo päivällä tai alkuillasta.
Pääruoat 14€ - 32,50€. Kvarter 5:n tarkempi esittely ruokakokemuksineen täällä.
Supersuosittu "auringonlaskupaikka" länsisatamassa ja kaupungin vanhimpia ravintoloita. Paviljongenin terassin tunnelmaa ei voita mikään aurinkoisena kesäiltana.<3
Rakastan tätä paikkaa vaikka hinta ja laatu eivät aina kohtaa; annosten koot vaihtelevat ja olen saanut Paviljongenissa niin naurettavan pikkuruisen taideahvenannoksen josta tuli vain vihaiseksi kuin hervottoman katkarapusalaatin jossa ällistyttävän valtava rapukeko hukutti alleen kaikki vihannekset. Mutta ruoka on täällä (minulle) melkein sivuseikka sillä paikka on tunnelmassaan ainutkertainen eikä näkymää veneiden mastojen taakse valuvasta auringosta lämpimänkultaisine hämyineen voita mikään. Auki kesäisin.
Pääruoat 19€ - 32€
Suosikkipaikkani itäsatamassa - ja muuten ainoa paikka itäisellä puolella jossa voi nauttia (ulkokannella) auringosta lähes sen laskuun saakka. Tärkeä tekijä aurinkofriikille ;) Muut itäsataman paikat jäävät varjoon jo alkuillasta.
Laivaravintola Von Knorringissa on monien muiden maarianhaminalaisravintoloiden tapaan kaksi menua, yksinkertaisempi terassi/ulkokansimenu ja arvokkaampi à la carte -lista. Paikan marinoitu munakoisoannos saa Sannilta (alias munakoiso-aficionado) täydet pisteet. Laivan kansi on ÅSS Paviljongenin jälkeen minulle mieluisin paikka nauttia lasillinen ilta-auringossa :)
Pääruoat 14,60€ - 30,90€
Kuva: Visitaland
Maarianhaminan yöelämän keitaassa eli hotelli Arkipelagin ("Arken") yhteydessä sijaitseva Arken Garden mainostaa itseään kaupungin suosituimpana kesäravintolana. Suosio perustunee Arkenin yökerhon ylivertaiseen dominanssiin koko Ahvenanmaan viihde-elämän keskuksena. Allekirjoittaneen mielestä katettu terassi hotellirakennuksen varjossa ei ole erityisen tunnelmallinen, mutta se on suosittu kuin mikä ja monelle etenkin viikonloppuisin itsestäänselvä illanaloituspaikka. Pääseehän Gardenista myöhemmin illalla ilmaiseksi yökerhoon joraamaan ;)
En tiedä onko Arken Garden turistille mikään erityisen persoonallinen Maarianhaminaelämys, mutta suosion paikallisten keskuudessa ymmärtää kun "täällähän ovat kaikki". Garden on yhtä lailla näyttäytymis- kuin ruokailupaikka. Yhdeksästä alkaen terassilla soi trubaduurimusiikki.
Pääruoat 15€ - 30€ (myös mukava valikoima kasvisruokavaihtoehtoja)
.
KALLIIT
White Guiden noteeraama, Ahvenanmaan arvostetuin, paras ja samalla tietysti kallein ravintola. Nautical on kohde sinulle, jolle ruokahetki on kulinaristinen elämys, ei pelkästään nälästä eroon hankkiutumista. Jos vain kukkaro sallii, suosittelen Nauticalin kuuden ruokalajin maistelumenua viiniparituksineen. Ravintola on tunnelmaltaan klassisen hienostunut valkoisine pöytäliinoineen ja hovimestari-tyylisine tarjoilijoineen. Palvelua saa myös suomeksi ja erityisruokavaliot huomioidaan maistelumenun yhteydessä kun niistä ilmoittaa varauksen yhteydessä. Itse söin lihattoman version maistelumenusta toukokuussa 2013, taivaallinen makumatka josta kerroin kuvineen täällä.
Nautical sijaitsee länsisataman puolella samassa rakennuksessa kuin Merenkulkumuseo.
Pääruoat 34€ - 41€, maistelumenu 75€.
Jos yläkerran arvokkaampi "pönötys" - ja hinnat - eivät ole sinun juttusi (vaikka ei täällä tosiaan tarvitse pönöttää :D), valitse alakerran rennompi terassibaari Nauticaltan joka on auki juhannuksesta kesäsesongin loppuun. Altanilla tarjoillaan maukasta terassiruokaa terassihinnoin, Nauticalin korkeasta laadusta tinkimättä. Jos käyt syömässä Ångbåtsbrygganilla ja tulet sitten Nauticaltaniin jossa nautit samanhintaisen annoksen, voit vain miettiä mistä h*mmetistä ylipäänsä maksoit Brygganilla ;)
.
Hyviä ravintoloita Maarianhaminan ulkopuolella
Manner-Ahvenanmaa
HavsVidden, Geta - Upeassa ja uniikissa miljöössä meren ja karun luonnon keskellä, kaukana kaikesta muusta :) Hotelli HavsViddenin ravintolan keittiö tunnetaan Nauticalin ohella Ahvenanmaan parhaana. HavsViddenin esittely täällä.
Smakbyn, Sund - Ahvenanmaan oman tähtikokki Michael Björklundin ruokaelämyskeskus Kastelholman linnan kupeessa.
Soltuna, Geta - sympaattinen Soltuna Geta-"vuoren" huipulla ei prameile ulkonäöllään mutta tarjoaa erinomaista, huolella valmistettua ja kauniisti esillepantua ruokaa. Soltunan joulupöytä on Ahvenanmaan suosituimpia.
Pub Stallhagen, Finström - Stallhagenin panimon yhteydessä sijaitseva gastropub on yksi henkilökohtaisia suosikkejani, aina takuuvarman hyvää ruokaa rennossa, tunnelmallisessa miljöössä. Hinta-laatu-suhde etenkin lounaalla on aivan huikea. 2-3 annosvaihtoehdosta koostuva lista vaihtuu päivittäin. Stallhagenin esittely täällä.
Kuva: Seagram
Saaristo
Seagram, Föglö - kalaherkkuja notkuvasta saaristolaisbuffetistaan tunnettu erittäin suosittu ravintola Degerbyn keskustassa lähellä vierassatamaa. À la carte -listalla myös liharuokia, kasvisvaihtoehto puuttuu.
Glada Laxen, Kumlinge - omalla pienellä Bärön saarella sijaitseva kalaruokiin erikoistunut kotoisa ravintola. Bäröön pääsee omalla veneellä tai tilaamalla ilmaisen kuljetuksen, Laxenin omistaja Henrik hakee vieraat Kumlingen satamasta. Ei kasvisruokia.
Salteriet, Sottunga - saariston tuoreimpia krouveja, kesällä 2014 Sottungan vierasvenesatamaan avattu kotiruokaravintola Salteriet on noussut nopeasti suosioon.
Brudhäll, Kökar - Karlbyn vierassataman yhteydessä sijaitsevan hotelli Brudhällin tyylikäs ravintola tarjoilee suussasulavaa saaristolaisruokaa. Brudhäll ja Kökar kuuluvat paikkoihin joita suosittelen ehdottomasti osaksi Ahvenanmaan vierailua jos vain aikaa riittää retkeillä manner-Ahvenanmaan ulkopuolella. Brudhällin laiturista lähtee kesäisin taksivene Källskärin pikkusaarelle jota ei pidä missata, tämän uniikimpaa paikkaa saa hakea!
.
P.S. Olen vihdoin saanut päivitettyä aiemmat Ahvenanmaan "lomaoppaani" niin että tiedot ovat nyt ajan tasalla. :)
Löydät vinkit Ahvenanmaan ja Maarianhaminan vierailuille täältä:
Kasviksia kun tykkään syödä, niin meidän juhannuspöydässä nähtiin jälleen kasvisvoittoinen lisukekimara. Salaatit ovat minun juttuni, ja vaikka arkena olen jumittunut syömään saman peruspohjan salaattia kurkku-tomaatti-vihersalaattilinjalla, juhlapäivinä innostun kokeilemaan uusiakin reseptejä.
Tänä juhannuksena valitsin pöytään kaksi hedelmäistä ja kaksi vihreää salaattia. Inspiraatiota hain mm. Ulrika Hofferin Good Mood Food - ja Celia Brooks Brownin Uusi Kasviskeittiö -kirjoista - ja jostain ulkomaisesta ruokalehdestä jota satuin selailemaan Suomenlinnan ravintolassa ^_^
Aijoo - ja valmistin myös violettia kalaa ^_^ <3
Kun näin Ulrika Hofferin kirjassa reseptin; Lila fisk i paket tiesin, että tuohan on kuin mulle luotu annos :D
Keitä kvinoa ohjeen mukaan ja anna jäähtyä. (En laita ohjeisiin määriä koska se riippuu ihan syöjien määrästä :)) Marinoi ohueksi suikaloitua punasipulia etikka-suola-sokeriliemessä vähintään 20 minuuttia. Käytä loppu marinadi salaatinkastikkeena yhdessä oliiviöljyn kera. Sekoita muut salaatin ainekset kuin kvinoa ja mausta pikkelikastikkeella ja oliiviöljyllä. Levitä tarjoiluastialle kvinoapeti ja kasaa päälle muu salaatti, möyhi kivan näköiseksi kokonaisuudeksi :)
Mums :) Pehmeän persikan ja kirpsakan makean sipulin liitto lempeän kvinoan seurassa oli todella onnistunut.
Rucola olisi tuonut salaattiin kivasti lisäsärmää mutta loppu mikä loppu.
Pariloi tai paista ohuiksi suikaloidut, oliiviöljyllä maustetut kesäkurpitsat. Laita paistetut kesäkurpitsat kulhoon ja valuta päälle valkoviinetikkaa (n. 4 tl kiloa kesäkurpitsaa kohden, eli ei paljon) kun kurpat ovat vielä lämpimiä. Lisää suola ja pippuri ja anna jäähtyä. Revi sekaan tuoretta minttua ja murenna päälle fetaa.
Tässä salaatissa minttu on todellakin se juttu, it makes all the difference :)
Kuutioi bataatti pieniksi lohkoiksi ja mausta oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla. Paista bataattia noin. 15 minuuttia 200 asteessa. Anna jäähtyä. Paahda siemenet pannulla. Kokoa tarjoiluastialle bataatti, kikherneet, revitty persilja ja kuutioidut mansikat. Sekoita yhteen oliiviöljy ja sitruunamehu ja kaada salaatin päälle. Ripottele päälle paahdettuja siemeniä.
Pilko kala annospaloiksi. Raasta appelsiinin kuori ja purista mehu, sekoita kuori ja mehu yhteen. Jaa kalapalat leivinpaperiarkeille ja mausta kevyesti suolalla ja pippurilla. Lisää päälle appelsiinimehua ja mustikoita ja nokare voita tai kookosrasvaa. Sido leivinpaperinyytit kiinni nyörilllä tai kääri nyytit folioon. Paista 200 asteessa noin 15-20 minuuttia palojen paksuudesta riippuen. Anna kalan jälkikypsyä nyyttien sisällä huoneenlämmössä vielä hetki ennen tarjoilua. Viimeistele tuoreella tillillä (jos tykkää voimakkaammasta tillin mausta, tillin voi laittaa jo nyytin sisään uuniin.)
Suikaloi kaalit ja sokeriherneet pieneksi tai aja monitoimikoneessa silpuksi. Tee kastike: sekoita 2/3 bulgarian jogurttia ja 1/3 majoneesia, sitruunamehua (maun mukaan, en osaa sanoa määrää, kunnes tulee sopiva happamuus :)), suolaa ja pippuria. Lisää halutessasi vähän makeutta.
Tämä coleslaw oli aivan erityisen rapea kiitos raa'an parsakaalin ja sokeriherneiden jotka rouskuivat hampaissa ihanasti :) Se oli juhannuksen salaateista kenties arkisin mutta nousi raikkaudessaan juhannusvieraiden suosikiksi.
Värikkäät ruoka-annokset ovat ilo silmälle :)
Mustikkakala vaikutti minusta maullisesti niin hullulta ajatukselta että se oli tosiaan pakko kokeilla - vaikka vähintään jo värinsä puolesta! ^_^ Maku oli yllättävä - ei itse asiassa juuri lainkaan makea appelsiinimehusta huolimatta. "Tyylikäs ja hienostunut", oli juhannusseurueen arvio. Tykkäsin!
Alkupaloina tarjoiltiin mm. uunipaahdettuja Roquefortilla täytettyjä suippopaprikoita jotka ovat Mr. Karkkipäivän "speciality". Misteri bongasi tämän superhelpon kahden raaka-aineen reseptin jostain aikoja sitten ja paprikoista on muodostunut illallispöytiemme vakioherkku.
Sinihomejuustoksi kannattaa valita nimenomaan Roquefort, muilla, etenkin miedommilla sinihomeilla maku ei pääse oikeuksiinsa. Roquefort + suippopaprika ovat taivaallinen liitto :)
Grillatut sienet kuuluvat nekin mökkiruokien ykkösherkkuihin. Ja kyllä, nuo pekoniin käärityt versiot näyttivät taas niin houkuttavilta... ;) Heheh. Pitäydyin totta kai tuorejuustolla maustetuissa ^_^
Tällä kertaa jälkiruokajuustot muuten jäivät syömättä, ohoh...! ;)
Äänestän itse juhannuksen suurimmaksi hitiksi bataatti-mansikka-salaattia, aivan tajuttoman hyvää :) Bataatin ja mansikan makeat maut sulavat suussa ikäänkuin toffeiseksi sinfoniaksi... Kannattaa kokeilla :)
*
Juhannusarvonnoissa Essien kynsilakat voitti nimimerkki Tiuku ja The Body Shopin seerumin nimimerkki PiiA. Onnea :) Voittajiin on otettu yhteyttä.
Syön aina aika budjettitietoisesti suosien esimerkiksi pakasteruokia, mutta tässä kuussa minulla on meneillään aivan erityinen säästöateriakausi. Syy: säästän heinäkuun lomamatkaa varten. Ruoka on tunnetusti yksi niitä asioita, jossa voi saada huomattavia säästöjä aikaan kun vähän jaksaa miettiä.
Yksi helppo ja välitön tapa säästää ruokahankinnoissa on kääntää katse pakastimen ja kuiva-ainekaappien "historiallisiin jämiin". Kaikilla monilla meistä on pakastimen perukoilla ja kaappien uumenissa ruoka-aineita jotka vain ovat jääneet ajatuksella, "Käytän tuon sitten joskus". Tai elintarvikkeita jotka ovat suorastaan unohtuneet, "Ai mulla on säilykeartisokkaakin..?"
Päätin tyhjentää pakkasen ja kaapit kaikista tällaisista ruoista ja jo niistä sain aineksia monen päivän aterioihin. Kaapeista ja pakkasesta löytyi mm. simpukoita, silakkafileitä, papupastaa, tomaattimurskaa, soijasuikaleita, pakastettua punajuurta ja pakastettuja kaalisuikaleita.
Ne päätyivät aineksiksi mm. tällaisiin ruokiin:
Munakkaat ja piirakat ovat todellakin aivan fantastisia jämäruokien kohteita, ne huolivat sisäänsä melkein mitä vain ja aina maistuu hyvältä :)
Budjettiruokailuni kulmakiviä ovat pakasteet, säilykkeet, halpasarjojen juustot sekä tuorejuustot.
Näillä halvilla perusruoilla pääsee todella pitkälle ja ne muodostavat pohjan yllättävän monipuolisille ruoille.
(Ei muuten ole tarkoitus mainostaa Rainbow'ta, mutta satun asioimaan useammin S-Kaupassa. K-kauppareissun jäljiltä kuvassa olisi samat ruoat Pirkkana ^_^)
Tomaattimurska - saat siitä käden käänteessä pasta- ja pataruoan kastikkeen.
Säilykesienet - muhevaa täytettä munakkaisiin, salaatteihin, wok-ruokiin ja kastikkeisiin. Ällön niljaiset tölkkisienet kokevat transformaation maukkaiksi hotelliaamiaistyylin herkkusieniksi kun nakkaat purkin sisällön paistinpannuun ja kuivattelet sieniä keskilämmöllä tovin. Kun suurin osa nesteestä on haihtunut, lisäät nokareen voita, suolaa, pippuria ja pari kynttä valkosipulia. Paista vielä tovi kunnes sienet saavat väriä, jäähdytä ja laita pakasterasiassa jääkaappiin. Käytä kun tekee mieli, ihan sairaan hyviä! :)
Tuorejuusto - älyttömän kätevä kastikkeiden, munakkaiden ja vaikka piirakoiden maustaja ja täyteläistäjä. Maailman yksinkertaisin pastakastike: tomaattimurska + maustettu tuorejuusto + suola + pippuri (+sipulia jos vain jaksaa pilkkoa :D). Keittele kattilassa ja se on siinä. Ei tarvitse osata maustaa ^_^
Pakastevihannekset - näitä ei varmasti tarvitse perustella. Aina käytettävissäsi, valmiina lennähtämään pataruokaan, wokkiin, piiraaseen, munakkaaseen, sosekeittoon.... Ei huolta nahistumisesta. Maku on tietysti kalpea aavistus tuoreisiin verrattuna mutta kun hinta (ja käytännöllisyys) ratkaisee, pakasteilla on paikkansa. Itse käytän höyrytettyä pakasteparsakaalia jopa salaatissa, kelpaa siihenkin tuoreen puutteessa :)
Tässä kuussa ainoa ostamani tuorekala on kaupan halvin mahdollinen vakuumikala. (No, juhannuksena ehkä teen poikkeuksen..) Kilohinta on yli kympin halvempi kuin kalatiskin tuorekalalla. Toki laatukin on eri, mutta kun on säästettävä, on säästettävä. Muuten käytän säästöviikoilla pelkkää pakastekalaa (seitiä, silakkaa, kampelaa, haimonnia) ja säilyketonnikalaa.
Inspiraatiota pakastekalaruokiin olen jakanut täällä ja viimeksi täällä. Ja vieläkö löytyy joku joka on missannut legendaariset tonnikalapullat? ^_^
.
KATKARAPUVINKKI:
Katkaravut kuuluvat tunnetusti kalleimpiin mereneläväruoka-aineisiin, halpismerkkienkin (Lidl, Rainbow) säästökoon pakastekatkarapujen kilohinta on 22 euron tuntumassa. Mutta on vaihtoehto: kauppojen salaattibaarien laareista katkarapuja saa jopa alle 15 euron kilohinnalla!
Normaalisti en edes miettisi katkarapuruokia kun on tarve säästää, mutta salaattibaarin hinnalla sallin itselleni pari katkarapusalaattiakin budjettiviikoilla :)
KASVIPROTEIINI
Ruokapäiväkirjaviikko-postauksessani muutama ihmetteli miten jaksan syödä joka päivä pelkkkää kalaa. Normaalisti syön proteiinin lähteenä aika usein myös tofua, soijapyöryköitä ja silloin tällöin papupastaa, mutta juuri tuolla viikolla niitä ei sattunut lautaselle.
Maustamaton tofu on aika edullista budjettiruokaa, mutta ihan halvin kasviproteiini on teksturoitu soija jota saa suikaleina, rouheena, hiutaleina ja vaikka sun missä muodossa. (Jep, tiedän että erilaisia papuja ja linssejä saa vieläkin halvemmalla, mutta ne eivät riitä minulle yksinään proteiininlähteeksi.) Ennen söin teksturoitua soijaa hyvinkin paljon mutta se on jäänyt jostain syystä kokonaan pois lautaseltani viime vuosina. Nyt kun päätin hyödyntää kaappien vanhat jämät, ovat soijasuikaleetkin taas päätyneet ateriaksi.
Papupasta ei ole budjettiruokaa, sillä sehän on tosi kallista. Mutta sitä oli kaapissa, joten sitä on nyt myös hyödynnetty. Tavallisesti syön papupastaa ehkä vain kerran kuussa.
Anamma-merkkiset soijapyörykät ovat pakastealtaan halvimmat ja ainesosiltaan vähiten lisäaineita sisältävät soijapullat ja valintani nro. 1.
MAKUVINKKI: SIPULI
Olen oppinut käyttämään sipulia vasta vaihdettuani vhh:lle ja opittuani ylipäänsä syömään kasviksia monipuolisesti. Sipuli on ihan mieletön kasvis jolla saa runsaasti lisämakua melkein ruokaan kuin ruokaan, se on minulle nykyään melkein samassa asemassa perusmaustamisessa kuin suola ja pippuri. Ja sipuli on halpaa ^_^
Wokit, padat, munakkaat, piiraat, pastakastikkeet... Kaikkiin kelpaa sipuli. Pilkon sipulin ja paistan lohkot/silpun pehmeäksi pienessä määrässä voita, tai heitän mökillä reiluina lohkoina grilliin.
Lapsena sipuli oli minulle kitkerä, pahanmakuinen asia. Nyt sipuli on jotain ihan muuta, ja "salaisuus" on tietenkin kypsentämisessä. Kypsennys tuo sipulin makeuden esiin. Pehmeäksi paistettu, haudutettu tai grillattu sipuli muuttuu vastustamattoman makeaksi ja täyteläiseksi ja korostaa muiden ruokien makua. Se tulee juttuun melkein kaikkien ruoka-aineiden kanssa :) Tiesittekö muuten, että sipulin hiilihydraatista valtaosa on sokeria (ei tärkkelystä), ja siksi sipuli on niin makea?
MAKUVINKKI: HALVAT TUOREJUUSTOT
No, tämä on mahdollisesti turha vinkki, juuston maukkauden ollessa aika monelle selvä juttu ^_^ Mutta haluan nostaa esiin erityisesti fetan, tai säästöviikoilla sen halvemman version, 'salaattijuuston'. (Vain Kreikassa valmistettua fetaa saa kutsua fetaksi, muualla valmistettu, vaikka olisi tehty ihan samalla tekniikalla samoista ainesosista, täytyy nimetä muulla tapaa.)
Mun mielestä esim. Lidlin ja X-tran tosi halvat salaattijuustot on oikein hyviä fetan korvikkeita, vaikka koostumus on hitusen kumimainen aitoon fetaan verrattuna - ei tosin yhtä "paha" kuin joissain esim. valmiiksi kuutioiduissa salaattijuustotyypeissä. Feta/salaattijuusto käy mausteeksi ja ruoan täyteläistäjäksi sipulin tapaan melkein kaikkeen. Laitan sitä salaattien lisäksi munakkaisiin, uuni- ja pataruokiin, pizzoihin ja esim. suolaisiin muffinseihin. Tylsä paistos maustuu hetkessä kun joukkoon murentaa vähän fetaa; sen suolaisuus ja hapokkuus tuo vetisistä pakastevihanneksistakin kokattuun paistokseen särmäkkyyttä.
Mozzarella on fetaan verrattuna aika mauton, mutta se on loistava edullinen proteiininlähde. Tuollainen X-tran pallukka maksaa 90 senttiä ja siitä saa 24 g proteiinia :) Tuikkaa palluran salaattiin ja annoksen proteiiniosuus on hoidettu ^_^
Tältä näytti säästöruokaviikkoni kesäkuun toisella viikolla:
MAANANTAI:
Aamiainen: kananmunaa, Koskenlaskija-juustoa, kasviksia
Lounas: tonnikalasalaatti
Päivällinen: Siikamurekepihvi-burgeri, parsakaalia, salaattia
Iltapala: rahkaa ja raejuustoa vadelmamehukeitolla
Torstain päivällinen (en tullut ottaneeksi kuvia alkuviikon ruoista :p)
TIISTAI:
Aamiainen: kananmunaa, Koskenlaskija-juustoa, soijajogurttia lesitiinillä ja pähkinämyslillä
Lounas: papupastaa tomaattituorejuusto-kaalikastikkeella, salaatti raejuustolla
Päivällinen: tonnikala-"röra"salaatti omenalla. Minihiilariruispala mozzarellalla ja tomaatilla.
Iltapala: soijajogurttirahkaraejuustosekoitus vadelmamehukeitolla ja marjoilla
Mun ruoat ei todellakaan aina näytä värikkään houkuttavilta "blogistailatuilta" annoksilta! ^_^ Tässä työlounaaksi valmistunut annos tofua ja soijasuikaleita kera paahdetun bataatin ja kukkakaalin. Ei koreile ulkonäölllä mutta kyllä maistuu! :)
KESKIVIIKKO
Aamiainen: kananmunaa, tomaatti-mozzarella-salaatti, paistettuja sieniä, soijajogurtti lesitiinillä ja pähkinämyslillä
Lounas: curry-marinoitua tofua, soijasuikaleita, paahdettua bataattia ja kukkakaalia, kermaviilikastiketta, vihreää salaattia
Päivällinen: valkosipulilla maustettua ruusukaalia ja vihreitä papuja, paistettuja sieniä ja soijapyöryköitä
Iltapala: juustoja ja kasviksia
Soijapyöryköitä ja paistettuja kasviksia
Suolainen piirakka on superhelppo, ruokaisa ja edullinen ruoka. Tässä piiraassa täytteenä tonnikalaa, sipulia ja pakastevihanneksia.
TORSTAI
Aamiainen: kananmunaa, tomaattia, Minihiilari-ruispala Koskenlaskijalla ja kurkulla, soijajogurtti lesitiinillä ja pähkinämyslillä
Lounas: tonnikala-kasvis-piiras, vihreä salaatti
Päivällinen: leipäjuustoa, lämminsavulohta, höyrytettyä parsakaalia ja paistettuja sieniä
Iltapala: rahkaa ja vadelmamehukeittoa
Työlounas: valkosipulin kanssa paistettu pangasius- eli haimonnifile (pakasteesta), paistettuja sieniä ja höyrytettyjä kasviksia.
PERJANTAI
Aamiainen: kananmunaa, kasviksia, mozzarellajuustoa, soijajogurtti lesitiinillä ja pähkinämyslillä.
Lounas: pangasius-file, valkosipulissa paistettuja sieniä ja ruusukaalia, vihreä salaatti punajuurella.
Välipala: puolikas Quest-patukka, pähkinöitä.
Illallinen: tonnikala"röra"salaatti, juustoja, viiniä, suklaata.
(Perjantai oli viikon herkkupäivä ja venytin budjettia hieman viinille ja juustotiskin kypsytetyille juustoille. Suklaa löytyi kaappien kätköistä :))
TONNIKALASALAATTIVINKKI:
Vaihtelua perustonnikalasalaattiin saa tekemällä "tonfisk-röran", eli voisiko suomeksi sanoa tonnikalatahnan? (Auttakaa suomenruotsalaiset, mikä 'röra' on suomeksi?) Tonnikala muuntuu asteen luksuksemmaksi kun siihen sekoittaa creme fraichea ja/tai kermaviiliä ja maustaa yksinkertaisimmillaan suolalla, pippurilla, viinietikalla tai sitruunalla ja ripauksella sokeria tai steviaa.
Hedelmälisällä teen omasta salaatistani vielä "karkkipäivä"-version, raikas omena tai mehukas päärynä korottavat salaatin makean herkun luokkaan. :)
(Perjantain salaatissa oli vielä harvinaisena luksuslisänä avokadoa, kun löysin lähikaupasta kilon pussin avokadoja eurolla!)
LAUANTAI
Aamiainen: munakokkelia, lohta, kasviksia, siemennäkkäriä.
Lounas: pizza
Iltapala: pieni kreikkalainen salaatti, aamiaiselta jäänyt soijajogurtti lesitiinillä ja pähkinämyslillä.
MUNAKOKKELIVINKKI:
Sekoita munan joukkoon pannulla maustettua tuorejuustoa tai creme fraichea = kermaisempi, kosteampi kokkeli. *slurps*
Eivät minun vhh-versioni muuten aina onnistu... :D Kokeilin ensimmäistä kertaa tehdä tutun vhh-pizzapohjan ilman reseptiin kuuluvaa juustoraastetta. Tulos: superkuiva kengänpohjalta maistuva kauhistus. XD Joo, kyllä juustoraasteella on todellakin tärkeä paikka taikinassa! :)
SUNNUNTAI
Aamiainen: munakokkelia, avokadoa, kasviksia, leipäjuustoa
Lounas: tonnikalafetasalaatti ohralla
Iltapala: siemennäkkäri lohella ja avokadolla, kasviksia, Koskenlaskija-juustoa, tuorejuustolla täytettyä selleriä
.
Seuraavan viikon työpaikkalounaita kaappien "aarteista":
Piiras kokeilullisella täytteellä jossa currymarinoitua tofua ja artisokan sydämiä. Ihan hyvää oli sekin ^_^
Kokeilin muuten jälleen uutta versiota vhh-piiraspohjasta: 1 dl jauhosekoitusta (soijajauhoa, kaurahiutaleita ja Fibrex-hiutaleita + ripaus leivinjauhetta) + 50 g rahkaa + 50 g voita + 2 rkl vettä. Toimi. Vähemmän rasvainen kun osan voista korvaa rahkalla.
Papupastaa ja soijapyöryköitä kukkakaali-sipuli-tomaattikastikkeessa.
Frittata varsinaisella impro-täytteellä: ohraryynejä, mustapapuja, sipulia, punajuurta, parsakaalia, mozzarellaa ja pinjansiemeniä. Kuulostaa melkein pelottavalta ^_^
Mutta hyvältähän tuokin maistui, vaikkei varmaan voittaisi kulinaristiliiton palkintoa :)
*
Mun Top3 arkiruoat:
Salaatit kylmillä ja lämpimillä täytteillä
Kalaa ja paistettuja tai höyrytettyjä kasviksia
Munakasrulla täytteillä
Vaihtelua saa kun näkee kasvisten kypsennyksen vaivan, esim. vihreästä perussalaatista saa deluxe-version uunipaahdetuilla kirsikkatomaateilla tai paistetuilla munakoiso- ja kesäkurpitsaviipaleilla. Aneemisista pakasteseitikuutioista saa inhimillisempiä kun niiden antaa sulaa ja repii sitten sulaneet kuutiot filepaloiksi ja paistaa suikaleina, kylkeen makeaa sipulia. Pakastevihanneksiin saa eloa juustokuorrutteilla ja pähkinärouheilla. Ja tomaattimurska muuntuu suussasulavaksi kastikkeeksi tuorejuustolla. Helppoa ja edullista :)
Tunnustan jotain, joka voi viime aikojen kasvissyöntiaallon valossa (joka on pelkästään positiivinen aalto!) vaikuttaa kontroversiaaliselta.
Mä himoitsen välillä liharuokia.
Erityisen outoa tästä tekee se, että en edes tiedä miltä useimmat himoitsemani ruoat maistuvat.
Lopetin lihan syönnin 14-vuotiaana eli yli puoli elämää sitten. En ole syönyt muruakaan lihaa sitten vuoden 1994 (ainakaan tietoisesti, kuka sitä tietää mitä ilkeä ravintolakokki saattaa pahana päivänään annokseen kätkeä).
Ja tiedättekö miksi mä lopetin lihan syömisen? Kyllä mukana oli eettisiäkin syitä, mutta kirkkaasti selkein syy oli se, etten ollut koskaan pitänyt lihasta. Se maistui pahalle, yksinkertaisesti. Käytännössä jopa ällötti. Lihaisat osuudet ruoista jäivät useimmiten lautaselle ja esim. kaverin luona vieraana ollessa pahin painajainen oli tulla kutsutuksi ruokapöytään jossa tarjottiin jotain liharuokaa. Muistan eräänkin kerran kun nolouden puna kasvoilla kätkin kuumeisesti lampaanpaistin paloja sylissäni olevaan serviettiin. En kerta kaikkiaan saanut niitä niellyksi. Kun äiti paistoi kotona keittiössä jauhelihaa, minua etoi niin että en voinut olla samassa huoneessa.
Kasvissyöntitrendejä tulee aina aika ajoin, jolloin uusia tulokkaita hyppää massoittain kyytiin. Yksi tuollainen aalto kulki Suomen yli juuri vuonna 1994, ja tuolloin huuhtouduin itse mukaan. Oli hassu tunne oivaltaa yhtäkkiä että hei, miksi ihmeessä edes yritän syödä lihaa kun – tadaa – voin jättää sen kokonaan pois ruokavaliosta ja lopettaa yrittämästä. Niin yksinkertainen asia eikä 14-vuotias Sanni ollut tullut edes ajatelleeksi tätä mahdollisuutta ennen kuin lihasta luovuttiin kaveripiirissä ”oikealla ja vasemmalla”.
Trendiaaltojen jälkeen osa palaa vanhaan tapaansa syödä, minä en. Olihan minulla ollut muutama hassu lemppari liharuokien joukossa, kuten lihikset (= kunnon kuopiolaiset lihapiirakat), good ol’ makaronilaatikko ja, get this: siskonmakkarakeitto. Jostain käsittämättömästä syystä olin tykännyt tästä lähes kaikkien kauhistusruoasta. Joka tapauksessa, en kesän 1994 jälkeen enää syönyt mitään näistä ruoista. Minusta tuli kala-kasvissyöjä, jota olen vielä tänäkin päivänä.
Pitkällisen detour-alustuksen jälkeen pääsemme kohti jutun varsinaista sydäntä. Minun piti kertoa teille, että himoitsen välillä lihaa. Miten tähän on päästy tilanteesta, jossa jopa äiti-kullan lihapullat etoivat?
En tiedä, mutta jotain tapahtui syksyllä 2003. Jotain muuttui, ja muistan tuon hetken aina. Olin hakemassa hoitolapsiani ahvenanmaalaisesta päiväkodista, ja heillä oli ollut sinä päivänä joku ulkoilmatapahtuma ja makkaranpaistoa tarhan pihalla. Löysin hoitolapseni pihalta natustelemassa grillattua makkaraa. Se hetki – yhtäkkiä minun teki aivan älyttömästi mieli sitä makkaraa. En ole koskaan pitänyt makkarasta, ja yhtäkkiä yhdeksän vuoden kasvissyönnin jälkeen halusin maistaa sitä. Sinapilla ja ketsupilla kuorrutettu rasvainen köriläs näyttäytyi tuona syksyisenä päivänä valtavan puoleensavetävänä, jopa tuoksu nosti veden kielelle. Mitä ihmettä..?
Soijanakit maistuvat mökkigrillattuina
En syönyt makkaraa mieliteosta huolimatta, en silloin enkä vielä tänäkään päivänä. Siis lihamakkaraa. Mutta tuo päivä muutti suhtautumiseni lihan kaltaisiin elintarvikkeisiin ja sen jälkeen aloin syödä myös kasvisproteiinipohjaisia lihankorvikkeita kuten soijapullia, -pihvejä ja -nakkeja.
Aiemmin olin kokenut nämä elintarvikkeet todella vastenmielisinä, niiden makuhan oli tehty muistuttamaan lihaa. Nyt minulla ei yhtäkkiä ollut mitään lihan makua vastaan, ja etenkin pakastealtaan soijapyörykät olivat suurta herkkuani. Tunsin itse asiassa suurtakin ylpeyttä ja voitonriemua kun olin löytänyt puuduttavan yksipuoliseen pastaruokavaliooni jonkun proteiinipitoisen raaka-aineen. Soijapullat + Oolannin aaltoranskanperunat – siinä kilpaileva vaihtoehto spagettia tomaattioliivikastikkeessa –vakkarille.
Quorn-purilaisen pihvi on vielä soijapihviäkin lihaisampi
Fast-forward tähän päivään.
Lihan houkuttavuus on hiljalleen kasvanut vuosi vuodelta. Se ei koettele minua siinä määrin että koskaan olisi käynyt edes pienessä mielessä maistaa lihaa tai luopua lihattomasta ruokavaliosta, mutta ilmiö on mielenkiintoinen ja sitä tulee ihmeteltyä ja mietittyä.
Mistä tämä johtuu? Miksi raaka-aine, josta en koskaan tykännyt ja jota en ylipäänsä ole elämässäni kovin laajakirjoisesti edes syönyt, voi alkaa vetää puoleensa vuosikymmen sen jälkeen kun sen on jättänyt pois? Miten voi tehdä mieli sellaista mitä ei ole koskaan edes maistanut - kuten ilmakuivattua kinkkua?
Liharuokia jotka saavat veden herahtamaan kielelle:
Gourmet-makkarat (eli ei HK:n sininen..)
Laadukkaat hampurilaiset
Miehen paistamat sisäfilepihvit
Ohuet, ilmakuivatut kinkut ja muut laadukkaat leikkeleet
Joskus jopa ribsit ällössä tahmamarinadissa
Mieheni rakastaa hyviä hampurilaisia, eli jotain ihan muuta kuin mitä saa pikaruokaloista. Laadukkaita pihvejä rapeapintaisella artesaanisämpylällä ja mehukkailla itsetehdyillä kastikkeilla. Ei jestas että kuola valuu kun katson kun äijä upottaa hampaansa näihin viettelevästi sulanutta juustoa, marinoitua, pehmeää sipulia (mun heikkous!) ja asiaankuuluvan röyhkeästi valuvaa kastiketta tihkuviin herkkuihin. Tuon täytyy maistua aivan sairaaaaan hyvältä! Itse en ole eläissäni maistanut hyvää (liha)hampurilaista, se kuului lihansyöjäaikoinani eniten inhoamiini liharuokiin. Harvat kokemukseni rajoittuvatkin pikaruokaravintoloihin.
Tavoitteenani on kehittää tai löytää jostain kasvishampurilainen joka vetäisi vertoja sille, miltä kuvittelen lihaisten gourmetburgereiden maistuvan. ;) Ateenan Rosebudissa nautittu kolmesta eri sienestä ja salaisesta mausteseoksesta valmistettu hampurilaispihvi on toistaiseksi herkullisin kasvispurilaiselämys jonka olen kokenut.
Kuva: Milka Alanen / Nyt.fi
Kämp Burger on Mr. Karkkipäivän mielestä Suomen Paras Hampurilainen. Ja ilmeisesti ihan muutaman muunkin mielestä, Google tiesi kertoa.
.
En halua alkaa syödä lihaa enkä tule sitä tekemään. Minusta kasvissyönti on erittäin hyvä juttu, vaikka en tuomitse lihansyöjiäkään. On kuitenkin selvää, että etenkin punaisen lihan vähentämisestä hyötyvät ihan kaikki; niin ihmiset kuin ympäristökin, eläimistä itsestään puhumattakaan. Tämä kirjoitus ei siis ollut pro-liha. Se vain oli tunnustus jostain, joka vuosi vuodelta häkellyttää minua entistä enemmän.
Miten ihmisessä voi vuosien jälkeen muodostua himo johonkin, joka on ollut lapsuudesta saakka vastenmielistä?
Olisi muuten kiinnostava kuulla muidenkin kasvis- tai kala-kasvissyöjien ajatuksia lihasta. Te jotka olette luopuneet lihasta tilanteessa, jossa olitte aina tykänneet sen mausta, onko teillä edelleen lihamielitekoja vai onko ruokavaliomuutokseen liittynyt esimerkiksi niin voimakas vakaumus että se on muuttanut lihan kokonaisuudessaan vastenmieliseksi ravinnoksi?
Tänään (tiistaina) en pääse blogin pariin ennenkuin illalla, vastailen kommentteihin heti kun ehdin.
Kaikki kunnia FitFarm-kokeilun tuomille oivalluksille, mutta on se vain ollut ihanaa palata omaan, tuttuun ruokailurytmiin ja -tapaan! ^_^ Nyt olen taas kuukauden verran murkinoinut menemään itselle luontaiseen tapaan, plus treeni/juoksupäivien hiilarilisät.
Pidin viikon ajan ruokapäiväkirjaa kaikesta mitä söin. Blogissa on nähty induktioviikkojen ruokapäiväkirjaani sekä FitFarm-valmennusjakson kokeiluun liittyviä erikoisruokavaliojuttuja, jotka ovat kummatkin harvinaisia poikkeustilanteita. Ajattelin, kun jotkut ovat näiden äärimmäisten poikkeustilojen pohjalta (induktio-tyylinen syöminen ei kuulu arkeeni edes vuositasolla..!) kehittäneet huolta ruokailustani, että pidän kuvapäiväkirjaa ihan tavallisesta, arkisesta tavastani ruokailla.
Tällä tavalla olen syönyt viimeiset viisi vuotta vaihdettuani vhh:lle, erona ainoastaan tänä vuonna lisätyt säännöllisemmät hiilihydraattiosuudet kuten ohra ja kvinoa. Bataattia ja kaurapuuroa olen syönyt koko vhh:n ajan.
Ruokaviikko on tiistaista maanantaihin, kun kuvaaminen unohtui päiväkirjaviikon ekana päivänä :)
Kaksi mukia kahvia, ensimmäinen soijamaidolla, toinen mantelimaidolla, mukana loraus kermaa. Kananmunia, kasviksia, leipäjuustoa ja soijajogurttia proteiinijauheella, marjoilla & omatekoisella pähkinämyslillä.
Paistettuja kasviksia, lohta ja ohraa.
Tulin juoksulenkiltä ja teki hirveästi mieli tonnikalakauraleipää - mutta kotona ei ollut tonnikalaa. (Hyvin harvinainen tilanne.) Monesti syön juoksun jälkeen palauttavana ateriana kaurapuuroa, mutta just tänään teki mieli kauraleipää tonnikalalla. Oli siis lähdettävä kauppaan, ja söin nopeasti pienen juusto-manteli-snackin vaimentaakseni suurimman nälän tunteen.
Tonnikalakauraleipä, kasviksia ja raejuustosalaatti.
Joskus harvoin tekee mieli kahvia vielä illallakin.
(Olemme pyrkineet miehen kanssa eroon kaikista oudoista eriparimukeista jotka juontavat kummankin menneisyydestä, mutta miehen karmea Cartman-muki on saanut jäädä ^_^)
Soijajogurttia, rahkaa, lesitiiniä, marjoja ja pähkinämysliä. Lesitiini on oppeja FitFarm-ruokavaliosta.
Tuttu aamiainen. Olen syönyt tämäntyyppistä aamiaista viimeiset viisi vuotta, FitFarm-kokeilu vaikutti aamiaiseen siten että lisäsin kasviksia ja vähensin valtavaa juustomäärää. Toisaalta tämä saa myös aikaan sen, että vähempienergisenä aamiainen ei pidä minua kylläisenä ihan yhtä pitkään kuin juuston ja kananmunien varaan rakennettu aamiainen.
Tonnikala-katkarapu-mozzarella-salaatti ohralla.
Sattui päivä, jolloin minun teki mieli jotain makeaa. :) Niitäkin on vielä joitain kertoja vuodessa. :)
Kahvin kanssa maistui kolme palaa sokeroimattomalla hasselpähkinäsuklaalevitteellä voideltua raakakaakaomassaa (100-prosenttista suklaata).
Raejuustosalaattia sekä lohta, höyrytettyä parsakaalia ja vihreitä papuja.
Ja sama tuttu soijajogurtti-rahka-marja-pähkinämyslisekoitus.
Olen säännöllisrytmisinä treenipäivinä pyrkinyt noudattamaan FitFarmin mallia jossa päivän kaksi pääateriaa syödään lähellä toisiaan, treenin ympärillä. Tällaisina päivinä syön vielä illalla erikseen iltapalan. Muuten syön päivällisen myöhempään illallisena ja jogurtti jää pois.
Alkaako näyttää tylsältä... :D Joka aamu sama setti ^_^ Tähän ei voi kyllästyä <3
Palautusjuoma on myös perua FitFarm-valmennuksesta, siitä on tullut säännöllinen osa treenipäivien ruokailua. Juomani koostuu maustamattomasta heraproteiinista, vedestä ja raakakaakaojauheesta. Joskus lisään joukkoon myös banaanijauhetta.
En juo palkkaria reissussa ollessa (vaikka kävisin salilla) koska en jaksa raahata proteiinipulveria mukana. En myöskään tykkää ostaa valmiita kalliita ja lisäaineita pursuavia palautusjuomia.
Lounastreffit ystävän kanssa ravintolassa.
Kuvasta puuttuu alkukeitto, unohdin kuvata sen. Tuo toinen keitto oli vähän turha extra mutta pakko oli maistaa kun ystäväni sitä tyrkytti ja sanoi että on niin peijakkaan hyvää (hän otti ravintolan seisovan pöydän salaattilounaan johon kuului myös keitto, ja hän vain kylmän viileästi haki minullekin pöydästä keiton.... :p). Ja olihan se hyvää ^_^
Anoppilassa: lohta, salaattia, parsaa, kananmunasilppua.
Keltainen kukkamuki on mun vakkarimuki anoppilassa ^_^
Jäi vielä nälkä niin piti ottaa vähän lisää jogurttia ja marjoja.
Lohta ja kasviksia.
Kävin juoksulenkillä ja sen jälkeen oli niin kova nälkä ettei pystynyt odottamaan illalliseen asti. Söin Koskenlaskija-juustoa, kurkkua ja porkkanaa.
Appiukon tekemää ihanaa uunilohta tuorejuustokastikkeessa, bataattimuusia, salaattia ja anopin munajuustoa.
Leivän näköiset palat tomaattikuutioiden vieressä ovat munajuustoa.
Samaa kuin perjantain illallisella + paistettua siikaa.
Lohta, paistettua munakoisoa, sinihomejuustolla täytettyä paprikaa ja salaattia.
Jälkiruoaksi lampaanmaitojuustoa ja pari lasia viiniä. Unohdin ottaa kuvat illalla, viinilasikuva on arkistosta. :)
Yhdistelmä edellispäivien jämäkaloja (savulohta, uunilohta, siikaa) + kasviksia ja viimeinen nokare bataattimuusia.
Automatkalla anoppilasta Kuopioon söin puolikkaan Vanilla Almond Crunch Quest -patukan ja pienen kourallisen manteleita. Unohdin ottaa kuvan joten kuvat netistä täältä ja täältä.
Söimme Kuopiossa illallista tosi myöhään ja olin ihan järjettömän nälkäinen. Alkuruoaksi iso rapukeitto (naaam!!) ja sen kylkeen savulohisalaatti.
Palan painikkeeksi lasi viiniä.
Hotelliaamiainen. Useimmiten yövyn Kuopiossa tietysti äiskän luona "koti-kotona", mutta tällä kertaa mies oli Kuopiossa työmatkalla ja yövyin hänen huoneessaan.
Kyseisen hotellin munakokkeli on kyllä jotain niin ala-arvoista että... En tiedä tunnistaisiko edes kananmunaksi jos sokkona maistaisi.
Kokkelit jäivät lautaselle ja hain tilalle pari vanhaa kunnon keitettyä munaa, näihin voi aina luottaa. :)
Ennen salille menoa tuntui siltä ettei aamiainen ollut ollut ihan riittävä ja vetäisin vielä lisäenergiat rahkan ja pähkinöiden muodossa.
Quest-patukka sai proteiinijauheen puutteessa toimittaa palkkarin virkaa.
Lounaalle äidin luokse. Tonnikala-leipäjuustosalaattia.
Yritys saada kuvaan eloisuutta äidin kissan kautta, eihän tuo pentele tietenkään suostunut poseeraamaan.
Illallinen myös äidin luona: paistettuja kasviksia ja lohikuutioita.
Liityin myöhemmin illalla miehen ja hänen työkaverinsa seuraan ravintolaan. Miehet söivät taas vaihteeksi älyttömän myöhäistä dinneriä. Mr. Karkkipäivän hamppariannoksen kyljessä olleet bataattiranut vetivät meikäläistäkin puoleensa, nehän ovat puuron ohella mun suurinta hiilariherkkua. :)
Lopulta piti tilata oma annos ^_^ :) On se jännä miten suuri ero perunan ja bataatin välillä onkin vaikka ovat niin samantyyppisiä juureksia, peruna on aina ollut mulle ihan "meäääh" mutta bataatti... Ihan sairaan hyvää.
Ruokaviikko sai hienon lopetuksen tällä näkymällä! ^_^
.
Tällaisella ruokavaliolla painoni ei nouse eikä laske ja pysyn ihan normikuosissa. Keho ei näytä yhtä kuivalta kuin FitFarm-ruokavaliolla ja olo on kaikin puolin normalisoitunut. Kehossa on tuttu olo. <3
