Aina yhtä ihana Praha.

Olen vieraillut kaupungissa kymmenisen kertaa, ensimmäisen kerran vuonna 1995. Tuolloin kohtaamani Praha oli vielä hyvinkin "neuvostoliittolainen" ja länsimainen elämäntyyli loisti poissaolollaan. Keskustassa oli vain muutamia ankeita, niukan valikoiman kauppoja joissa myytiin paikallisia tuotteita tiskin takaa niinkuin kommunistisissa maissa oli tapana. Ruokatarjonta oli yhtä kuin perinteiset tshekkiläiset oluttuvat rasvaisine makkaroineen ja pihveineen. Muistan kuinka mielettömän vaikeaa oli tuolloin löytää kaupungista kasvisruokaa.

Kun seuraavan kerran saavuin Prahaan neljä vuotta myöhemmin, oli kaikki muuttunut. Venceslauksen aukio oli kuin toisesta maasta kauppoineen ja tavarataloineen. Oli tapahtunut länsimaistuminen. Muistan kuinka kurkistin uteliaana sisään Yves Rocherin liikkeeseen, se oli ensimmäisiä Tshekkiin saapuneita länsimaisia ketjuja. Myymälän edustalla seisoi aseistettu vartija (!) joka tuijotti sisääntulijoita kulmat kurtussa.

Vuosien varrella Praha on muuttunut vuosi vuodelta ja tänä päivänä kaupungin kattaus ostostennälkäisille tai kulinarististen elämysten etsijöille ylittää jo melkein kulttuuritarjonnankin, josta kaupunki tietysti aina on ollut erityisen tunnettu. Kasvisruokaakin täältä löytää nykyään jopa enemmän kuin Helsingistä, uskaltaisin väittää!

Tänään siis vähän Prahan tunnelmia.

Mutta teille kosmetiikkalukijoille, joita matkajutut eivät niin kiinnosta, ladataan ensin pieni kosmetiikka-annos niin voitte sitten skipata loppujutun ^_^ Ruoasta kiinnostuneille teen myöhemmin kokonaan erillisen postauksen.

Edellisen vierailuni jälkeen, joka oli 2011, on myös Sephora viimein saapunut kaupunkiin. Liikkeitä on keskustassa useitakin.

Valitettavasti hinnat ovat samaa tasoa kuin Ranskassa :( Toivoin niin löytäväni edullisempaa Urban Decayta, Benefitiä ja Make Up For Everiä mutta hinnat ovat samat kuin kalliimmissa naapurimaissa. Paikallisten silmissä Sephoran täytyy olla todellinen luksusmyymälä, niin kalliita tuotteet ovat tshekkiläiseen hintatasoon verrattuna.

Venceslauksen aukion Debenhams-tavaratalon sisällä olevasta Douglas-myymälästä bongasin Inglotin, muissa Douglaseissa (joita Prahassa on runsaasti) en Inglotia ole toistaiseksi nähnyt.

Inglot on Prahassa yhtä edullinen kuin muuallakin: paletteihin kerättävät irtonapit maksavat 100 korunaa eli alle 4 euroa. Vähän tässä harkitsen pitäisikö suorittaa hankintoja... ;D Sephoran jätän suosiolla väliin koska tein jo Pariisin Sephorassa ne hankinnat joita sieltä halusin.

Yves Rocherin alkuperäinen Prahan liike Venceslauksen aukion reunassa on edelleen paikallaan, mutta ilman vartijoita :)

Ihastelin Rocherin suihkugeeli - & vartaloemulsiolinjan uudistusta, kerrassaan herkullisia uutuustuoksuja ja onnistunut, kaunis pakkauspäivitys. Ennen Les Plaisirs Nature  -nimellä kulkenut sarja on pudottanut LPN-nimensä ja samalla pakkausten ulkonäköä on päivitetty uudella muotoilulla ja käytännöllisemmällä klikkikorkilla (vanhoissahan oli kierrekorkki). Myös koostumus on muokattu luonnollisemmaksi: nyt suihkugeelit ovat 97-prosenttisesti luonnollisista ainesosista. Uutuustuoksuihin kuuluvat mm. Vadelma-Piparminttu, Sitruuna-Basilika ja Mango-Korianteri. Nam!

Kyllä suretti kun ajattelin, että Suomessa en enää voi mennä liikkeeseen hypistelemään ja tuoksuttelemaan näitä :(

Matkamuistomyymälöistäkin voi bongata kosmetiikkaa; miten olisi Myyrä-shampoo tai hoitoaine? :)

Tshekkiläisiä kosmetiikkamerkkejä ei ole osunut silmiin paljonkaan, oikeastaan vain yksi: Manufaktura. Tyylikkään näköisiä purnukoita mutta ei toisaalta mitään niin houkuttavaa että ihan lähtisin kotiin kantamaan. Tuotteet eivät ole luonnonkosmetiikkaa mutta ainakin merkillä näyttäisi olevan Leaping Bunny -logo.

Miesten tuotelinja on aika hauskan näköinen, voi olla että ostan miehelle jonkun setin kuitenkin. :)

Kosmelukijat: teidän osuus päättyy tähän :)

*

Tshekki ei ole tunnettu juustoistaan, mutta juustoliikkeitä täältä toki löytyy - ja ahhhh miten edullisia hintoja..! Olen edelleen pitäytynyt yllättävän uskollisesti ruokavaliokokeiluni kehyksissä ja syönyt juustoa hyvin vaatimattomasti. Vähänhän se harmittaa mutta tällä mennään nyt.

Pakallista raejuustoa olen kyllä testaillut ja se on oikein hyvää, kermaisempaa kuin meillä myytävä.

Sitten muutama sana uudesta "kamerastani" eli iPhone 6S:sta. Teissä olikin kiinnostuneita kuulemaan mitä mieltä olen ollut kamerasta, kun sen ominaisuuden vuoksi koko pelin käytännössä hankin.

Tiivistettynä:

1 Kamera on sen verran hyvä että en ole tällä matkalla juuri Olympusta käyttänytkään (E-PL 5 on normaalisti ollut mun matkakamera).

2 Kamera on hyvä ennen kaikkea automaattisen HDR-ominaisuuden vuoksi. Ihmettelin pitkään miten miehen puhelimellaan ottamat kuvat haastavissa valaistusolosuhteissa (kuten paikoissa joissa on paljon sekä kirkasta valoa että tummaa varjoa) olivat huomattavan paljon parempia kuin minun Canon 6D:llä ottamani (ja se on sentään ammattilaistason järkkäri), ja syyhän olikin lopulta niin simppeli kuin tuo HDR-toiminto.

(Useimmat teistä varmasti tietävät mitä HDR tarkoittaa mutta jos termi on jollekin vieras, niin kirjaimet ovat lyhenne sanoista 'High Dynamic Range'. HDR-kuvauksella tuotetaan useamman peräkkäisen valotuksen kautta kuvia, joiden sävyalue on laajempi kuin mitä yhdellä valotuksella saadaan aikaan. Kamera ottaa peräjälkeen monta kuvaa jotka se sitten yhdistää yhdeksi kuvaksi.)

3 Zoomatessa kuvien laatu kuitenkin heikkenee välittömästi ja niistä tulee muruista pikselimössöä.

Summa summarum: täydellä laajakulmalla otetut kuvat ovat useimmiten erittäin hyviä ja fantastisesti valottuneita kiitos HDR:n, kun taas lähikuvat tai zoom-kuvat ovat laadultaan heikkoja. Kamera siis sopii parhaiten yleiseen maisema- ja tilannekuvaukseen.

Voin sanoa olevani hankintaan tyytyväinen :) Nyt en missaa mitään tilaisuutta minkä haluan ikuistaa.

Esimerkki zoom-kuvasta: kuva on pehmeän mössöinen ja rakeinen.

Tässä toinen. HDR-valotuksen kautta sekä valossa että varjossa erottuu yksityiskohtia, mutta kuva on auttamattoman puuroinen.

Tässä taas esimerkki loistavasti onnistuneesta, ei-zoomatusta kuvasta päiväsaikaan. Jos olisin ottanut tämän kuvan Canonilla tai Olympuksella, katu olisi ollut käytännössä musta vailla kiveyksen yksityiskohtia tai auringon valaisemat rakennuksen osat olisivat olleet valkoisiksi ylivalottuneita.

Tässä toinen mielestäni hienosti valottunut esimerkki. Mustassa autossakin on erotettavissa kaikki yksityiskohdat, samoin kuin hyvin tummassa katukiveyksessä ja tolpissa, samalla kun erittäin vaaleat talojen seinät ovat myös säilyttäneet detaljinsa.

Tässä yksi Prahan lukuisista kasvisravintoloista, Malá Stranan Nerudova -kadun Vegan's.

Ja vielä yksi valotusdemo: vasemmalla ei-HDR-kuva, oikealla HDR. Kummatkin ovat ylivalottuneita oikeasta reunastaan mutta HDR-kuvassa taivaan sini ja pilvet ovat säilyneet.

Jos ette meinaa saada oikeanpuoleisen näköisiä kuvia aikaiseksi kameroillanne (joissa ei ole sisäänrakennettua HDR-toimintoa), on syynä se että yhdellä valotuksella ei ole mahdollista valottaa oikein sekä kovin tummia varjoalueita että hyvin vaaleita valoalueita. Tämä on tietysti paljon kuvaaville itsestäänselvää peruskauraa, ei ole tarkoitus loukata kenenkään älyä :D Mutta kaikki eivät ehkä tule ajatelleeksi kameran valotuksen haasteita, kun ihmissilmä kuitenkin näkee maisemat aina täydellisesti ja tasapainoisesti valottuneina, kiitos aivojemme oman "HDR-toiminnon". :)

En muuten tiennyt että piparkakut ovat Tshekissä yleinen ja perinteinen leivonnainen, ei pelkästään joulun aikaan kuuluva herkku :) Tämä söpö piparkakkuliike on Nerudova-kadulla.

Ylempänä kuvaamani Vegan's -ravintolalla on ehkä maailman söpöin kahden hengen kattoterassi ^_^ Tuonne mä niin haluaisin syömään!

...harmillisesti Mr. Karkkipäivää on aivan turha maanitella vegeravintolaan, sitä päivää ei ilmeisesti tulla näkemään että misteri ottaisi lihan tai kalan sijaan vapaaehtoisesti pelkkiin kasviksiin rakentuvan annoksen.

Prahan linnakukkula ja sen alla levittäytyvä Malá Strana kuuluvat lempikaupunginosiini.

Tämä alue on vanhankaupungin (Staré Mesto) jälkeen Prahan turistillisin, mutta ei ihan yhtä paha kuin Staré Mesto. Ryysis ei korkeuserojenkaan vuoksi ole ihan niin valtava, kaikki eivät jaksa kävellä Malá Stranan mäkisiä katuja ja tyytyvät ihailemaan linnaa Kaarlensillalta käsin. :)

Triviaa: Starbucksin isoin latte maksaa 98 korunaa eli noin 3,60€. Costa-ketjun vastaava maksaa 94 korunaa :) Paikallisittain erittäin kalliita. Kummastakin saa laten myös soijamaidolla ilman extrakulua :)

Iso soijalatte on minulle arjen luksusta parhaimmillaan... Referenssiksi: samaan hintaan voi myös syödä kokonaisen aterian, kun vain löytää oikean paikan. Turistillisissa ravintoloissa 100 korunalla saa yleensä vain jonkun alkuruoan kuten keiton, tosin nekin ovat paljon suurempia kuin Suomessa.

Malá Stranan Mostecká-katu.

Kampan saari, Prahan mini-Venetsia.

Olen ehtinyt treffaamaan Prahassa paikallista ystävääni Radkaakin.

Radkalta sain mm. kuulla faktaa hintatasosta. Suomalaiselle kun esimerkiksi turistipaikkojenkin hinnat tuntuvat suhteellisen edullisilta (esimerkiksi kalaruoka 300-500 korunaa = 11 - 18 euroa), mutta täkäläisille ne ovat luksustasoa ja moisia summia maksetaan vain jos ollaan menossa syömään juhlavasti johonkin hienompaan ravintolaan. Radkan mukaan 150 korunaa on aika normihinta pääruoasta, 200 vielä ok mutta 300 jo kallis.

Kun kerroin suunnitelmastamme mennä tiistaina syömään yhteen Prahan Michelin-tähden ravintoloista Radka melkein haukkoi henkeään illallisen hinnan kuullessaan. Kieltämättä Michelin-tason ravintoloiden hinnat täällä vaikuttavat sellaisilta, ettei niitä ole mitoitettu ihan perustshekkiläisen palkoille. Ehkä niissä käyvät syömässä vain paremmin toimeen tulevat...? No, mielenkiinnolla odotan millaista porukkaa huomisessa ravintolassa aterioi, vai onko siellä pelkästään turisteja :)

Säät eivät oikein ole suosineet tällä matkalla. Vain yhtenä päivänä on ollut lämmintä ja aurinkoista, muuten on saanut vetää kaikki neuleet ja takin päälleen ja varautua sateenvarjolla.

Kuvia Malá Stranasta:

Lisätään tänne vielä kamerahuomio selfien näkökulmasta: en tajua miten jengi saa otettua niitä upeannäköisiä selfieitä mitä somessa näkee :D Minkä filtterin läpi ne niitä kuvia vetää? ^_^ Eihän kännykkäkameran laajakulmalla voi saada imartelevia kuvia kun kulma tuo auttamattomasti horseface-efektin. :)

Jos siis jostain saa "undo horseface effect" tai "undo root growth" -filtterin niin vinkkejä tänne päin :D

Loppuun pari kuriositeettia:

Praha on toistaiseksi ainoa paikka maailmassa jossa olen törmännyt siihen, että matkalaukulle täytyy ostaa julkisessa liikenteessä oma lippu.

Täällä on aivan häkellyttävän siistit vessat kaikkialla. Kuppaisimmissakin pubeissa. Kuvan WC on kuvattu Raatihuoneen aukion irkkupubissa, jonka muu decor ei todellakaan antaisi odottaa näin puhdasta, juuri pestyn näköistä vessaa.

Tämä vessa on puolestaan ikuistettu eilen paikallisjunassa. Jos ikivanhan, ränsistyneen R-junan vessakin näyttää tältä, niin ei voi kuin antaa ison käden maan vessahuollolle :D

Kaduillakaan ei muuten näy roskia ollenkaan.

Siisti maa. Ja kiva sellainen :) Tule sinäkin Prahaan jos et ole vielä käynyt ^_^

Olen viettänyt runsaan kuukauden älypuhelinelämää.

Ja tiedättekö mitä, huoleni vaikuttavat ainakin toistaiseksi olleen täysin turhia. :) Minusta ei ole tullut puhelinnäprääjää. Itse asiassa: olen käyttänyt iphonea kameraa lukuunottamatta suunnilleen ihan samalla tavalla kuin antiikkisia, älyvapaita puhelimianikin. Soitan ja lähetän viestejä.

("Mitäh, ai sä laitat vielä tekstiviestejä, mä en edes muista milloin olisin laittanut tekstaria kun käytän vain Whatsappia", oli yksi matkaseuralaisen kommentti tähän :))

Statistiikka kuukaudelta:

Otettuja valokuvia: 450 + (joista selfieitä 17 :))

Kuvattuja videoita: 6 (Chris Cornellin keikalla <3)

Ladattuja sovelluksia: kaksi. Airbnb ja Whatsapp, mutta kumpaakaan en ole vielä käyttänyt paitsi pari testiviestiä Whatsappilla miehen kanssa :)

Eniten käytetyt sovellukset: ajastin ja kalenteri.

Tsekattu blogikommentteja puhelimen selaimella: ehkä kymmenisen kertaa.

Vastattu blogikommentteihin puhelimella: yksi tai kaksi kertaa.

Kirjoitusvirheiden määrä viestejä kirjoittaessa: loputon.

Soittoääni: se mikä puhelimessa oli valmiina, en ole muita edes kuunnellut.

Olen ollut puhelimeen tosi tyytyväinen kiitos juuri niiden ominaisuuksien miksi sen ensisijaisesti hankinkin: kameran ja kartta-avun. Kameraa tulee käytettyä kaiken aikaa ja Helsingissä olen jo kerran onnistunut eksymään ja paikantamaan sitten itseni karttasovelluksen avulla :)

Mutta emmää tällä mitään nettijuttuja jaksa säätää... ^_^ Siihen puhelin on ihan liian pieni, ei vain jaksa pitkään lukea saati kirjoittaa mitään noin pienellä ruudulla. Jes! :) Nettiselain jäänee juuri siihen käyttöön mitä toivoinkin: ns. hätä-backupiksi kun en ole koneella ja joku asia pitää selvittää / varata matkalippu / löytää osoite jne.

Louvren kävijän pakollinen? Mona Lisa -selfie.

Muiden palatessa Suomeen (ja Virven Ruotsiin) minä jäin vielä Pariisiin. Tänään illalla hyppään junaan ja herään huomenna Prahassa :)

Kaikki meistä eivät kuitenkaan ilmeisesti ole viherpeukaloita, tuli taas selvitettyä :D

Sain salaatintuunaus-postauksen yhteydessä moneltakin teistä vinkin kylvää itse ituja ja herneenversoja. Edullista, vaivatonta ja "pitäisi onnistua kaikilta".

Tältä näyttää mun komeat versoviljelmät kahden viikon jälkeen :D Saiskohan näistä nyt yhteen salaattiin vähän lisuketta...? XD

Vaiva/hyöty-suhde ei ole kovin kummoinen: herneistä alle neljännes on itänyt.

...ja yksi viljelmistä näyttää tältä :D

Idätin herneet ensin pimeässä ja huolehdin päivittäisestä kastelusta. Siirsin valoon kun vartta alkoi näkyi. Tein kaiken ohjeiden mukaan. Menestys jäi heikoksi.

Mutta kivaa oli kokeilla :) Pienikin lisävihreys kämpässä buustaa sitä paitsi aina kodikkuutta, me thinks! ^_^

Anopin pääsiäisohra näyttää voivan vähän paremmin kuin mun versot :)

Pääsiäisarvonnassa Carmex-huulirasvan ja arskalasit voittivat:

pööpö, Iita, mja, Jonnaajon, susu, Katinka, Marika, Kaisla, Niina ja Veera. Onnea! :) Voittajiin on otettu yhteyttä.

Meitsin pääsiäinen on kulunut superrennoissa merkeissä mökillä lueskellessa ja saunoessa (ja avannossakin tuli toki käytyä), ja nyt nautin anoppilan leppoisasta maalaistunnelmasta peltomaisemineen. Kohta voisi lähteä ulkoiluttamaan kumppareitaan mämmimäiseen maastoon.

Pääsiäinen huipentuu illan Chris Cornellin keikkaan - Cornell akustisena: tätä on odotettu..!! <3 Se olkoon mun pääsiäismuna! ^_^

En keksinyt parempaakaan otsikkoa tälle postaukselle jossa tekee vain mieli jakaa monta random-asiaa. :)

Yksi. Mies pyysi ostamaan lisää Garnierin BB-roll-on-silmänympärysvoidetta. Wow, hän todella pitää siitä! ^_^ Ja oli vieläpä selvästi vähän harmissaan kun en tuonut sellaista laivalta (siellä ei ollut, kyllä mä katsoin kulta).

Kerroin pari vuotta sitten miten onnistuin ujuttamaan peittävän semi-meikiksi laskettavan tuotteen miehen olemattomaan ihonhoitorutiiniin ja tuosta BB-roll-onista on todellakin tullut miehelle yllättävän tärkeä. Kerran todistin pientä hermokohtausta anoppilassa kun mies oli kadottanut BB:nsä kylppäriin. :D Kun omistaa oikein tummat silmänaluset, kyllä silloin mieskin jo oivaltaa myönteisen vaikutuksen kun niille sipaisee vaikka vain aavistuksenkin peittävää ainetta.

Kaksi. Tänään se nähtiin. Mies oli täyttänyt pippurimyllyn ensimmäistä kertaa ikinä. Palasin Ahvenanmaalta ja siinä se oli: lähtiessä tyhjä mylly täytettynä.

Kun kerroin kirjoittavani tästä historiallisesta hetkestä blogiin, mies halusi minun lisäävän että oli myös imuroinut sängyn alusen. Tämäkin mitä ilmeisimmin ensimmäistä kertaa koskaan.

Kolme. Päivän terveyssana: kurkuma. Kyllähän meistä osa on tiennyt jo pitkään että kurkuma on maustehyllyn oma superfood :) Ja kenties halvimpia kaikista  ns. superfoodeista. ;)

En muista mistä aikoinani kuulin kurkuman terveyseduista (Kaisa Jaakkola?) mutta siitä lähtien eli pari viime vuotta olen keksinyt tapoja lisätä sitä ruokiin. Ja nyt siitä oli aukeaman juttu lehdessä ja "kaikki" kuulema puhuvat siitä. :)

Jos maku tuntuu vähän vieraalta ruokien mausteena niin kannattaa kokeilla kananmunien päällä :) Keltuaisen rasvaisuus edesauttaa rasvaliukoisen kurkumiinin imeytymisessä. Voi Hyvin -lehden jutun mukaan kurkuman imeytyminen tehostuu vielä yli satakertaisesti kun sitä syödään samaan aikaan mustapippurin kanssa - sitä siis päälle myös. :)

Neljä. Lumenen kevätkokoelman lakka #18 Aamukaste saa violettifanin huokailemaan ihastuksesta. (Saatu blogin kautta.)

Minulla heräsi idea alkaa keräämään blogiin jonkinlaista violeteille meikeille pyhitettyä ihastuscorneria. "Sesongin parhaat liilat" tai vastaavaa. Tai ehkä oma erillinen osio Suosikkituotteeni-sivulla violetille. <3

Viisi. Minua huvitti kun bongasin samaisesta kurkuma-jutun sisältäneestä Voi Hyvin -lehdestä Laveran Illuminating -silmänympärysvoiteen. Ehkä joku muistaa kuinka omassa marraskuisessa Lavera Illuminating -jutussani hyväntahtoisesti vähän vinoilin printtimedian tuote-"esittelyille" ^_^ ja niiden ympäripyöreydelle.

Tähän tyyliin:

Aika lähellä Voi Hyvin -lehden versiota :)

Mutta esteetikkona täytyy sanoa, että kyseinen tuote-esittelysivu oli kokonaisuudessaan todella kaunis. Vaikkei itse kuvateksteistä  tule informaation kannalta  hullua hurskaammaksi, sivu on niin kaunis että sitä kelpaa katsella.

Jotkut bloggaajat ovat omaksuneet blogikuviinkin jo tällaista taiteellisuutta, mutta allekirjoittanut ei ole toistaiseksi esteettisyydestään huolimatta jaksanut panostaa rekvisiittaan ja tarjoaa omille lukijoilleen edelleen tylsiä valkotaustaisia kuvia ;)

Tällaisia tänään.

Ja jos saa lisätä vielä yhden jutun niin:

Kuusi. Koirat ovat tänään iltavierailulla ja se on mukavaa. Olen katsellut viime päivät tätä Naamakirjassa jaettua kuvaa enkä saa siitä tarpeekseni.

Totti on muffini, Viivi ehkä rusinapulla :)

Sanni on jättänyt museon. Uskotteko.

Viime viikolla tunsin sen. Nyt on viimein aika.

Blogikollegani Maria sen sanoi;

"Hei, älä ajattele sitä puhelimena. Ajattele se kamerana jolla voi myös soittaa puheluita."

Kyllä. Ehkä juuri tämä lause ratkaisi asian minulle. Sillä juuri kamera on se ominaisuus, jonka hyödyllisyyttä älyluureissa en voi kieltää. Näppärin ja pienin taskukamera jolla saa (näemmä) tietyissä tilanteissa parempia kuvia kuin ammattilaisjärkkärillä. Olen ollut sata kertaa hetkessä jossa olen toivonut, että minulla olisi ollut mukana jotain jolla kuvata.

Ja myönnettäköön: myös väline jolta näen reittioppaan.

Nyt on aika: olen kypsynyt.

Kävelin tänään puhelinliikkeeseen.

Tuntia myöhemmin poistuin huojentuneena empaattisen naismyyjän kohtaamisesta ja uuden laitteen omistajana.

Nyt minulla on sellainen: kamera, jolla voi myös soittaa ja etsiä reitin kohteeseen. :) A.k.a. älypuhelin.

Olen päivittynyt 2010-luvulle.

Puhelinteni historiasta voi lukea täältä.

Vasemmanpuoleinen pinkki Nokia 7230, lahjoitus ystävältäni, oli minulla käytössä viime vuoden helmikuusta tähän päivään saakka. Minusta ja 7230:sta ei lupaavan alun jälkeen tullut kovin hyviä ystäviä.

Kehitys ei aina ole mennyt eteenpäin puhelinmallien välillä, sillä 7230:lla on huomattavasti työläämpää kirjoittaa viestejä kuin paljon vanhemmalla, minua 11 vuotta palvelleella Nokia 3510i:lla (kuvassa oikealla). Itse asiassa juuri tekstarinkirjoituksen vaivalloisuus sai minut lopullisesti menettämään hermoni ja tekemään päätöksen uudesta puhelimesta.

3510i oli käytössäni kesästä 2003 kesään 2014. Se on minulle hyvin rakas. Elokuussa 2014 sen korvasi lukijalta (!) saamani beigekuorinen 3510i.

Kun tästäkin 3510:sta jätti aika, pohdin olisiko vihdoin älykkään puhelimen aika. Se aika vaati vielä runsaan vuoden kypsymisen.

Tää uusikin on vähän niinkuin pinkki. <3

Katsotaan mitä meille tapahtuu. Toivon, että huoleni eivät käy toteen. En halua niskakenoiseksi luurintuijottajaksi. En halua ajatusteni harhailevan ja käteni hapuilevan kohti puhelinta istuessani kahvilla ystäväni kanssa. Tai nauttiessani auringonlaskusta Santorinilla. "Onks joku kommentoinu? Onko tullut meiliä? Tykkäskö joku mun kuvasta Facebookissa?" En halua sinne, tuohon tilaan. Eivätkä kaikki sinne joudukaan, tunnen ihmisiä jotka eivät ole yhtään riippuvaisia älyluureistaan.

Tunnistan kuitenkin itsessäni valitettavan vahvan potentiaalin muuttua juuri tuollaiseksi puhelimenräplääjäksi. Siksi en ole älypuhelimeen kaikkina näinä vuosina vaihtanut.

Mutta tällaisen jääräpäänkin on myönnettävä älypuhelinten hyvät puolet ja hyväksyä, että aika menee eteenpäin. Älypuhelinta voi käyttää myös fiksusti. Toivottavasti minulla pysyy homma kasassa ja puhelimesta tulee minulle juuri se näppärä pikku kamera-apulainen ja help center jollaiseksi sen hankin. :)

Tuolla se uusi föne nyt latautuu.

Jännittävissä tunnelmissa uuteen viikkoon ^_^

Nähdäänkö muumio vielä jonain päivänä Instagramissakin..?

P.S. Tunnustan: jouduin katsomaan YouTubesta videon miten saan sim-kortin sisään luuriini... Hyvin alkaa :D

Ai että mä olen hyväntuulinen tänään, on ollut tosi kiva päivä! Ja vielä äsken sain niin iloisia uutisia että ne on pakko jakaa täälläkin vaikka eivät oikeastaan blogiin mitenkään liitykään..!

Koska hyviä uutisia ei koskaan ole liikaa ;)

Muistatteko israelilaisen ystäväni Idanin, josta kerroin toissa talvena? Israelilaisen, joka on hulluna Suomeen ja jonka suurin haave on viimeiset kuusi vuotta ollut päästä opiskelemaan Suomeen.

Miehen unelma toteutuu vihdoin sillä nyt tärppäsi - Idan on päässyt opiskelemaan ensi lukuvuodeksi Helsingin yliopistoon!

Ensi syksynä Idan pääsee taas syömään rakkaita karjalanpiirakoitaan ja puhumaan suomea ihan oikeesti...! :D

Ihan mahtavaa! Miten voikin tulla niin iloiseksi toisen puolesta. :)

Tutustuimme Couchsurfingin kautta kesällä 2013 kun houstasin Idania Ahvenanmaalla ja yhteys on säilynyt siitä saakka. Joidenkin Couchsurfing-tyyppien kanssa sitä vain kemiat kolahtaa ja ystävyys säilyy luonnostaan.

Idan on käynyt Suomessa viimeksi talvella 2014 jolloin kerroin hänen Tampere-päivästään blogissa. Vein miehen mm. Pyynikin näkötornin legendaariseen munkkikahvilaan ja tietysti maistamaan mustaa makkaraa Kauppahalliin. Päivä päättyi ultimaattiseen Suomitalvikokemukseen: avantouintiin. Uskalsihan kaveri lopulta pulahtaa veteen vaikka pikkuisen Israelin miestä jännitti...! :)

Me suomalaiset olemme vaatimattomia kotimaamme suhteen ja ajaudumme usein jopa vähättelemään maatamme (itse en ole pekkaa parempi, jatkuvasti huokailen tylsän kaupunkiarkkitehtuurimme epäesteettisyyttä), siksi on hyvä välillä nostaa esiin toisenlaisia tunnelmia vieraiden näkökulmasta. Suomeen voi tosiaan rakastua ja joku voi kokea "kylmän ja harmaan Härmämme" maailman parhaana maana! :) Amerikkalainen ystäväni Sheila muuten kuuluu myös Suomi-faneihin. "Astiankuivauskaapit, ah, parhaita keksintöjä koskaan..!" ^_^

Ei muuta kuin tervetuloa Suomeen, Idan! :) Ensi talvena avanto varmasti sujuu jo kuin vanhalta konkarilta ;)

P.S. Jaoin uutisen Idanin luvalla :)

Minulla ei ole tänään mitään asiaa, koska päätin kirjoittamisen sijaan lukea ja olla vain. Ja täytellä moninaisia listojani ja Excel-taulukoitani. Se on rentouttavimpia ajanvietteitä mitä tiedän.

Tykkään kuitenkin jakaa fiiliksiä etenkin kun tulen jostain asiasta iloiseksi. Siksi en malta olla kertomatta teille lumesta.

Olen ollut kiukkuinen talvelle, koska se jäi tänäkin vuonna niin lyhyeksi. Rakastan kunnon vuodenaikoja ja nautin pitkistä ja kylmistä talvista, haluan kuulla pakkasen narskuvan kengän alla ja katsella katuvaloissa kimaltavaa vastasataneen lumen pehmeää, hiutaleista pintaa. Lisäksi olen ihminen, jonka mielialaan sää ja valo vaikuttavat voimakkaasti. Viime päivien masentava harmaus, kura ja sade ovat saaneet minut jälleen kerran haaveilemaan "talvilappilaisuudesta". Ollapa kolme kuukautta lumen ja kunnon talven ympäröimänä...

Mies ehdotti, että menisimme viikonlopuksi mökille. Jotain iloa vähälumisessa talvessa kun auraamattomia mökkiteitä pystyy käyttämään helmikuussa, normilumisena talvena mökille ei ole asiaa tähän aikaan vuodesta.

Ajoimme mökille laittamaan sähköt päälle, että mökki on huomenna lämmin ja valmis vastaanottamaan meidät. Kun auto kääntyi räntäsateen pieksämältä päätieltä mökkitielle, oli kuin olisimme sukeltaneet toiseen maailmaan. Narnia-efekti. Täällä, mökkiläisten pimeään vuodenaikaan hylkäämässä hiljaisten puiden valtakunnassa on jäljellä Talven Ihmemaa. Ei tietoakaan kuraisesta sohjosta. Jopa räntäsade taukosi taianomaisesti kun livuimme talviseen postikorttimaisemaan.

Auto puski hitaasti viimeiset sata metriä läpi kevyen lumipeitteen mökin pihaan. Hiljaisuus. Rauha. Kostean lumen peittämät raskaat oksat kurottuivat utuista järvenselkää kohti.

Tällaiset asiat tekevät minut niin iloiseksi ja onnelliseksi.  Luonto ja sen tarjoamat kauniit yllätykset joita ei odota.

Ilostuin mä kovasti eilenkin kun päivän paketista paljastui Urban Decayn Gwen Stefanin poskipunapaletti, mutta se on niin eri juttu. Kirjoitan kauneusblogia, mutta en halunnut rynnätä hihkumaan teille Gwenin Blush-paletista. Sen aika on sitten joskus. Mutta tällaisen hetken mä haluan jakaa. Kun autoilimme talviseen Narniaan.

Mukavaa ystävänpäiväviikonloppua kaikille. :)

Täytän tänään kolmekymmentäseitsemän vuotta ja minulla on hyvä olo! :)

Ikääntyminen on kiinnostava taival, johon kaikeksi onneksi ei välttämättä liity vanheneminen sanan ikävässä merkityksessä, kuten tuossa joku aika sitten juteltiin. Vuodet karttuvat, sitä ei voi estää, mutta missään ei sanota että mielen täytyisi muuttua tai olemuksen vakavoitua.

Kauneusbloggaajana huomaan seuraavani ikääntymisen merkkejä ihan eri tavalla kuin tekisin ilman blogia. Olen kuvannut itseäni blogiin viikottain viimeiset kohta seitsemän vuotta, ja tämän kautta tulee väkisinkin tarkkailtua itseään tarkemmin kuin ehkä keskivertoihminen. Kuviin dokumentoituvat syvenevät uurteet, oheneva iho, kasvoille piirtyvät läiskät, silmäluomien veltostuminen ja jopa ihon sävyn ympärivuotinen tummuminen.

Olen iässä, jossa kronologisen ikääntymisen merkit kiihtyvät joka vuosi. Jossain vaiheessa ajattelin, että asian seuraaminen olisi masentavaa, mutta nyt yhä lähemmäksi neljän kympin rajapyykkiä lipuessani voin todeta, että ei se olekaan. Ruttuja ja pigmenttiläiskiä enemmän minussa aiheuttaa melankoliaa elämän kuluminen. Elämä on niin hauskaa että täällä viettäisi mielellään vielä 100 vuotta. <3

Minä olen 37-vuotias joka:

* Innostuu helposti vaikka mistä eikä osaa kätkeä sitä

* Ei osaa piilottaa muitakaan tunteitaan

* Ei ole oppinut näin monen vuoden aikana laittamaan hiuksiaan eikä enää piittaa siitä

* On nuorempana samaistunut Daria Morgendorfferiin mutta nykyään enemmän johonkin myönteisempään hahmoon

* Kokee arvot kuten terveys ja läheisten hyvinvointi tärkeämpinä kuin minkään muun

* On iloinen kun ympärillä on iloa

* On vieläkin yhtä hulluna shampoiden ja hoitoaineiden fiilistelyyn kuin 13-vuotiaana

* On todennäköisesti lapsellisempi kuin 16-vuotiaana :)

Kuvitus aiheuttaa varmaankin taas jotain porua. Kroppaansa esittelevä on aina liian laiha, liian läski tai liian omahyväinen. Minä en ole mielestäni mitään noista, vaan tasapainossa itseni ja kaveri kroppani kanssa. Komplekseja ja ahdistuksia liittyy jokaisen naisen ja miehen elämään ja kasvuun, ja jos jossain vaiheessa voi todeta olevansa itsensä kanssa ihan sujut niin se on minusta hyvä juttu ja sen voi näyttää olematta itsetunto-ongelmainen huomion kerjääjä.

.

37-vuotias Sanni on tällä hetkellä matkalla Ahvenanmaalle jossa juhlii viikonloppuna omia ja sisarensa synttäreitä tunnelmallisessa Björnhufvudissa. Tämä Sanni harkitsi pitkään koneen jättämistä Tampereelle.

37-vuotias bloggaaja-Sanni taas on revetä innostavien blogijuttujen keskellä ja haluaisi kirjoittaa vaikka heti jutut Korresin voiteista, Uoga Uogan meikeistä, juureksista, Tallinnan lukijamatkasta, ravinto- ja liikuntavalmennuksen etenemisestä, Idunin persikkaisesta luomiväristä, EkoPharman puhdistusvaahdosta, RMS Beauty -tuotteista, vadelmaetikkahiushuuhtelusta ja jakaa videon sydämen särkevästä koirasta. No, viimeinen ei aikaa vie: Disabled dog given another chance in life. <3

Saanko lisätunteja vuorokauteen?

Olen älyttömän pahoillani mutta en ehdi vielä tänäänkään suorittaa arvontaa enkä edes vastata kommentteihin. :( Minulle tulee kauhean huono omatunto kun kommentteihin vastaaminen venyy :( Vaikka tiedän että ei ole mahdollista ehtiä kaikkea eikä minun edes tarvitse sitä selitellä. Silti tulee paha mieli. Kun ne odotukset.

Mun päivä:

07.00 Ulos koirien kanssa

07.30 Meikkaus ja aamukahvi. Kuvien ottoa esittelyä odottavasta luomiväristä.

08.00 Haastattelumateriaalin esivalmistelu.

8.30 Lähtö kotoa.

09.00-11.00 Tapaaminen ravintovalmentajan kanssa.

11.20 Kotona. Vastaan kahteen sähköpostiin.

11.40 Seuraavaan tapaamiseen PR-toimisto Riannolle.

12.00-13.00 Lounas ja tulevien yhteistyöjuttujen suunnittelua.

13.20 Kotona. Koirien kanssa ulos.

14.00 - 16.00 Vastaan lehden lähettämään haastatteluun.

16.00 Luen viisi Tallinnan ravintolavarauksia koskevaa päivän aikana tullutta sähköpostia. Yksi kommentti: en suosittele yritystä varata 19 hengen porukalle pöytää Tallinnasta. Nyt risuja tallinnalaisravintoloiden asiakaspalveluasenteelle. >:-(

Tallinnan illalliseen liittyvä viestittely jatkuu.

17.25 Mies tulee kotiin. Olen juuri saanut raskaimman prioriteetin sähköpostit hoidettua ja syöksyn siivoamaan keittiötä ennenkuin mies näkee astioita täynnä olevan tiskialtaan. Mies ei voi sietää mun sotkuja keittiössä. Syystäkin.

18.00 Ruokakauppaan hakemaan illallistarvikkeita. Emme ole nähneet koko viikkoon koska mies on töissä toisessa kaupungissa.

18.45 Kotona ja koirien kanssa ulos.

19.00 Koneelle ja uusimmat sähköpostit. Koirille ruokaa.

19.45 Mies ojentaa käteeni Napue Gin Tonicin ja minä valitan heti tonicin sokeripitoisuudesta. "Olisit laittanut mun omaan vissyä".

"Vissyä..? Napueen..! Eihän Grand Cru -viiniinkään kaadetta vettä..!"

No joo. Mä olen tällainen. Varmaan välillä rasittava kaikkine "juttuineni" mutta välillä ihan kivakin.

Mutta tänään en ehtinyt vastata kommentteihin enkä vieläkään arpoa :( Halusin tehdä huutajaisista reilummat mutta samalla arvonnasta tuli myös ratkaisevasti aikaavievempi.

Kone menee nyt kiinni ja ilta on pariskunta-aikaa.

P.S. Juuli - en ole ehtinyt palaamaan siihen Kreikan majoitusasiaan josta meilasit maanantaina :( Olen pahoillani. Vastaan heti kun ehdin.