Hikinen, tahmea tervehdys kun odottelen suihkuveden lämpiämistä.
Täytyy kai se nyt yksi Kreikka-päivitys tämän päivän puolella vielä laittaa kun kerran bannerikin jo vaihtui ^_^
(Instagram-seuraajat saattoivat aiemmin päivällä todeta että joo, sieltähän se kuvafloodaaja nyt kuoriutui... ^_^ Mä niin arvasin tämän. Täällä reissussa tulee kyllä hinku jakaa kuvia ja hetkiä. Ehm, onko instassa jotain etikettiä siitä kuinka paljon on liian paljon kuvia..?)
Rakas, rähjäinen Ateena. Vastahan minä sinut hyvästelin.
Ja nyt olen täällä taas. Tällä kertaa ovi avautui yhteen ehdottomista lempikaupunginosistani, Psirriin. Asun täällä persoonallisessa kaksikerroksisessa Airbnb-kämpässä kaikkien (!) Ateenan ystävieni ollessa tänä viikonloppuna muissa maisemissa. Talo vaikuttaa aika lailla hylätyltä, en tiedä asuuko täällä edes muita kuin mä... :D
Ylimmät kuvat on mun kotikadulta. Airbnb-emäntäni katsoi hiuksiani ja liila-minttuja kynsiäni ja sanoi, että värityksen puolesta ainakin sovit tänne :)
Colours of Athens.
Perinteisesti, syön aina kreikkalaisen salaatin ensimmäisenä matkapäivänä. Tätä tulee tehtyä kotonakin harva se viikko mutta eihän se ole sama asia Suomessa kuin täällä. Ei maistu samalle.
Mielessä matkaonnen lisäksi tänään:
Vuosi vuodelta, siedän aurinkovoiteisen tahmeaa ihoa vähemmän ja vähemmän. Rasvausoperaatio ärsyttää ihan hemmetisti. Ja pakko vain on rasvata, sen tietää mitä seuraa jos sen skippaa. Ainakin nyt alussa kun iho pitää taas totuttaa aurinkoon.
Toive: voisiko joku pian keksiä tabletin muodossa otettavan aurinkosuoja-aineen? Jep, rusketusta edistäviä aurinkopillereitä on jo, mutta niiden antama suoja ei ole riittävä. Eivätkä ne käsittääkseni suojaa UVA:lta joka on ihoa ikäännyttävä säteily, UVB:n polttaessa. Mutta oikeasti - mä en jaksaisi rasvata. Joka vuosi mietin eikö ihon suojaamiseen jo keksitä jotain vähemmän vaivalloista ja tahmeaa tapaa. Joku muu jolla vastaavat antipatiat aurinkovoiteita kohtaan?
Lampputaiteella koristettu Pitaki-katu Psirrissä ilahduttaa minua joka kerta kun kuljen tästä. Lamput eivät ole väliaikainen projekti vaan ovat olleet kadulla jo vuosia.
Väreissä on jotain joka saa minut iloiseksi. Siksi Psirri kuuluu mun lempparihengailupaikkoihin Ateenassa, täällä seinät ovat täynnään graffiteja ja muuta taidetta. Eikä sekään haittaa että Psirrissä on keskustan halvimpia ravintoloita. :)
Oho, nyt paukkuu ukkonen. Ja kunnolla.
Ainiin - minua luultiin tänään neljä kertaa paikalliseksi..! Kolme kreikkalaista tuli puhuttelemaan minua kreikaksi, ensimmäinen jopa aloitti sanomalla, "Oletko Kreikasta?" Sen verran ymmärrän kreikkaa. Ruokakaupassa saksalainen turisti tuli kysymään, puhunko englantia, ja kun vastasin myöntävästi, hän kysyi voisinko suositella jotain hyvää kreikkalaista jogurttia. Seisoimme siis jogurttiosastolla. Kun sanoin että voinhan toki suositella mutta en tunne jogurtteja yhtä hyvin kuin paikallinen, turisti oli ihan että "Whaat, you're not local?"
Kai tätä voi pitää vahvana indikaationa sille, että olen täällä jo niin kotonani että olemus on enemmän paikallisen kuin turistin? :) Silti, en kyllä käsitä miten tämän näköistä tyyppiä voisi pitää kreikkalaisena.
Mun suihkuvesi on nyt lämmennyt, lähden hinkkaamaan päivän aurinkovoide-hiki-ilmankosteustahmat iholtani. Aamulla herään epäilemättä yhtä tahmeana. Tästä ilmankosteudesta eivät tykkää kuin kynnet...
Kreikkalaisissa kodeissa vesi lämmitetään aina erikseen suihkua tai muuta lämminvesitarvetta varten, tavallisilla ihmisillä ei ole varaa pitää vesiboileria päällä koko päivää koska sähkö maksaa niin paljon.
Olen tämänkin jutun jo muistaakseni kertonut aiemmin mutta kerronpa vielä uudelleen, kun se on jäänyt minulle pieneksi traumaksi ja kuvaa hyvin suomalaisen ja kreikkalaisen suhtautumiseroa veteen.
Olin muinoin, parikymppisenä nuorena tyttönä viikon mittaisella vierailulla ystäväni Miltonin luona Kreikassa. Milton asui tuolloin vielä vanhempiensa luona. Minulle näytettiin miten boileri laitetaan päälle mutta ei viitsitty ilmeisesti vieraskohteliaisuudesta sanoa, että veden lämmitystä sitten rajoitetaan. Kävin joka päivä lämpimässä suihkussa ja saattoipa boileri joskus jäädä jäljiltäni vähän turhan pitkäksi aikaa päälle. Kun vierailu oli ohi ja minä palannut Suomeen, Miltonin äiti oli todennut järkyttyneenä että "Se Sanni käytti viikossa saman verran lämmintä vettä kuin me vuodessa..!" Olin tajuamattani aiheuttanut perheelle tuntuvat lämmityskulut. Milton halusi varmaankin vähän "näpäyttää" minua ja kertoi siksi äitinsä reaktiosta. Ai herranjestas että olin nolona... Myöhemmin minulle selvisi, että monet paikalliset käyvät usein kylmässä suihkussa säästääkseen lämmityskustannuksissa ja suorittavat ehkä kerran viikossa perusteellisemman peseytymisen lämpimällä vedellä.
Kyllä meillä on Suomessa luksusta kun vain väännämme hanan päälle ja kuumaa vettä tulee loputtomiin. Meidän on ollut helppo tottua tuhlailevaan veden käyttöön...
.
Vaikka mieli on nyt Kreikka-moodissa, tarkoitus olisi saada huomenna valmiiksi matkarapsa Riian matkalta.
Riiassakin on muuten värikästä arkkitehtuuria :) <3 Ihana kaupunki sekin.
Hei - jos joku matkalla mukana olleista muistaa sen Lottea avustaneen symppiksen miehen nimen niin laittakaa mulle! :D Mä kysyin sen nimen vaikka kuinka monesti matkalla mutta taas olen unohtanut...
Karkkipäivän lukijajoukko lähettää terveisiä Riiasta ja Mádaralta :)
Minä ja Mádaran Lotte.
Hetki, kun Lotte tajusi tiputtaneensa vahingossa lukijani Lusan päälle jotain kasviöljyä jota oli juuri demonstroimassa ^_^ :D
.
On ollut tosi kiva päivä joka jatkuu vielä illallisen merkeissä.
Olin ahkera bussimatkalla Tallinnasta Riikaan ja saatan jopa ehtiä huomisaamuna julkaisemaan hoitoainearvostelun ^_^
Niinhän siinä sitten kävi, että en tullut kuluneen vuoden aikana kirjoittaneeksi yhtäkään kaavailemistani Kreikka-jutuista. Kotiutuessani viime syksyn reissusta kirjoitin intoa täynnä:
"Koska Kreikka-materiaalia on ihan hurjasti, ajattelin, että jospa tekisin niin, että julkaisisin joitain Kreikka-juttuja syksyn ja talven aikana ikään kuin pieninä aurinkomuistoina pimeän ajan keskellä. :) Miltäs kuulostaa?"
Mutta syksy, talvi ja kevätkin menivät enkä kirjoittanut Kreikasta mitään. Ei ehkä lopulta niin yllättävää, kun tämän bloggaajan ideapankista ja materiaalivarastoista jää joka vuosi muutenkin yli kymmeniä juttuja koska kaikkea ei vain ehdi kirjoittaa.
Mutta tänä aamuna heräsin sillä fiiliksellä, että tänään on Kreikkabloggauspäivä. :) Olin suunnitellut kirjoittavani kimpparipsariarvostelu vol 3:n, mutta se saa nyt puolestaan jäädä syrjään vielä joksikin aikaa.
Aamuiseen inspiraatioon vaikutti epäilemättä se, että kulutin valtaosan eilispäivää tulevan syysmatkan reittiä suunnitellen. Olin siis eilen ikään kuin Kreikassa.
Mitä haluan tänään Kreikasta kirjoittaa on aihe, joka oli tarkoitus pukea postaukseksi heti viime syksyn reissusta palattua. Nimittäin Joonian saarten "yhteenveto", ja minkä kokonaisfiiliksen alue jätti minuun.
Viime syksyn matkallahan valitsin Joonian alueen pääkohteekseni ja vietin siellä neljä viikkoa. Aiemmin olen käynyt kahdesti Korfulla, joka muuten oli ihkaensimmäisen Kreikan matkani kohde vuonna 1996. - No mutta hei WOW, nythän vietetäänkin minun ja Kreikan 20-vuotisjuhlavuotta...!! <3
Kuva: Wikipedia
Joonian saariryhmään kuuluvat Korfu, Paxos, Antipaxos, Ithaka, Lefkada, Kefalonia, Zakynthos ja aivan eteläisimpänä ja erillään muista Peloponnesoksen niemimaan kupeessa Kythera ja Anti-Kythera, joita moni ei edes miellä Joonian saariksi. Maantieteellisesti ne ovatkin lähempänä Argo-Saronian saariryhmää, mutta hallinnollisesti ne lasketaan osaksi Jooniaa.
Joonian saaret eroavat tunnelmaltaan merkittävästi Egeanmeren puoleisista saarista, ei vähiten niiden Italiaa lähellä olevan sijaintinsa mutta myös luonnonmullistusten seurauksena. Vuoden 1953 maanjäristykset vaurioittivat monia Joonian saaria niin tuhoisin seurauksin, että suuri osa kylistä ja kaupungeista etenkin Zakynthoksella, Kefalonialla ja Lefkadalla piti rakentaa kokonaan uusiksi. Näin ollen Joonian arkkitehturinen tyyli on modernimpi ja aivan erilainen kuin Egeanmeren perinteisissä pikkukylissä. Esimerkiksi Kykladeilta tuttuja valkoisiksi kalkittuja sokeritoppataloja, jotka monet mieltävät niin klassiseksi kreikkalaiseksi saaristoarkkitehtuuriksi, ei Joonialta löydä.
Joku suorasanaisempi sielu saattaisi jopa todeta, että Zakynthoksen, Kefalonian ja Lefkadan kylät ovat rumia ja epätunnelmallisia verrattuna muuhun Kreikkaan. Myös syntyperäinen zakynthoslainen nuorukainen johon saarella tutustuin, oli tätä mieltä. ”Ei täällä oikein ole mitään erityisen sieviä kyliä”, hän totesi kun kysyin vinkkejä retkikohteista.
Neljän Joonia-viikon jälkeen en olisi lähellekään valmis allekirjoittamaan tällaisia näkemyksiä, mutta kyllä, tunnelma näillä saarilla on kauttaaltaan hyvin erilainen kuin Egeanmeren puolella. Jos tulee Kreikkaan hakemaan oikein perinteistä saaritunnelmaa labyrinttikujaisine kylineen, tuulimyllyineen ja sinikupolisine kirkkoineen, Joonia ei ole paras kohde. Luonnonkauneutta, klassisia postikorttinäkymiä ja Kreikan parhaita rantoja alueelta ei kuitenkaan puutu, ja maanjäristykseltä pääosin säästynyt Korfun italialaishenkinen pääkaupunki on Kreikan kauneimpia.
Saarten parhaat
Tässä koottuna fiiliksiä viime syksyn reissulta. Paxos ja Kythera ovat vielä Joonialta näkemättä ja Korfun, joka ei kuulunut viime syksyn reittiin, jätin tämän jutun ulkopuolelle.
Ithaka
Kruunaan koko ihastuttavan, pikkuisen Ithakan suurimmaksi Joonia-suosikikseni. Tämä pakettiturismilta säästynyt, Odysseuksen kotisaarena tunnettu dramaattisten maisemien saari teki minuun aivan erityisen vaikutuksen. Ehkä osuutensa oli myös sydämellisellä isännälläni, merikapteeni Dimitriksellä.
Massaturismin puute luo saarelle heti erilaisen, autenttisemmin kreikkalaisen tunnelman kuin Ithakan voimakkaasti turistillisilla naapurisaarilla. Valtaosa Ithakan turismista koostuu purjeveneilijöistä ja Kefalonialta saapuvista päiväretkeilijöistä.
Sanni suosittelee: henkeäsalpaavien maisemien autoretkeä pääkaupunki Vathysta saaren pohjoisosan ympäri. Tsekkaa upeat maisemat Moni Katharon luostarilta alas Vathyyn ja aja länsirannikon reunaa seuraavaa tietä Frikesin ja Kionin kyliin.
Ithaka-bloggaukset:
Lefkada
Saaresta käytetään yleisesti kahta nimeä: Lefkas ja Lefkada. Ero lienee historiallinen, toisen ollessa vanhempaa kreikkaa, mutta kukaan paikallinen keneltä kysyin ei oikein osannut selittää eroa. Kreikkalaiset itse puhuvat enemmän Lefkadasta.
Lefkada sijaitsee lähes kiinni manner-Kreikassa ja yhdistyy mantereeseen sillalla.
Lefkada Town
Lefkadan pääkaupunki tuskin juuri rekisteröityy Lefkadan kävijöiden mieliin saaren vetäessä turisteja puoleensa ennen kaikkea Kreikan upeimpiin kuuluvilla eeppisillä hiekkarannoillaan (kuten Porto Katsiki). Matkailijat majoittuvat kauas kaupungista länsi- ja etelärannikon lomakyliin, eikä pääkaupunkiin usein ole muuta kontaktia kuin sen läpiajo mantereen puolella sijaitsevalta lentokentältä tullessa. Opaskirjatkaan eivät mainitse Lefkada Townia must-see-paikkana, mutta minulle kaupunki näyttäytyi Zakynthoksen ja Kefalonian jälkeen oikein viehättävänä ja vaelteluystävällisenä paikkana vanhankaupungin kapeiden kujien oikein kutsuessa eksymään varsilleen.
Ylempänä mainitsin, että käytännösä kaikki Joonian kaupungit ja kylät tuhoutuivat vuoden 1953 järistyksessä ja rakennettiin uudelleen. Lefkada Townin vanhakaupunki eroaa muista sillä, että se päätettiin uudelleenrakentaa seuraten järistystä edeltänyttä, keskiaikaista venetsialaisten rakentamaa kaupunkikaavaa. Näin ollen Lefkafa Townin tyyli muistuttaa enemmän Korfun Kerkyraa kuin Zakynthoksen ja Argostolin modernia, suoraviivaista kaupunkirakennetta. Tykkäsin lujasti!
Lefakada-bloggaukset:
Kefalonia
Luonto
Wow, mitkä maisemat…! Tämän voi varmaan allekirjoittaa jokainen Kefalonian kävijä (ellei sitten juutu pelkästään lomakylänsä rannalle..)
Saaren vuoristoinen profiili ja poikkeuksellinen vehreys erottavat Kefalonian Joonian sisaristaan ja monesta Egeanmerenkin saaresta. Ajoretki saaren läpi on yhtä ihastunutta huokailua ja huudahtelua kun kukkuloiden ja kallioseinämien takaa paljastuu yhä vain kuvauksellisempia näkymiä. Etenkin itärannikkoa seuraava tie Ithakalle avautuvine maisemineen on aivan mieletön näköalareitti.
Fiskardo
Kefalonialta löytyy myös niitä kuuluisia valkoisen sirpin muotoisia postikorttirantoja (mm. Myrtos Beach) ja yksi Joonian viehättävimmistä (vaikkakin nykyään myös totaalisesti turistien täyttämistä) pikkukylistä; Fiskardo. Saaren pohjoisimmassa kärjessä eristyksissä nököttävä Fiskardo on Kefalonian kylistä ainoa, joka onnistui säästymään pahimmilta maanjäristystuhoilta. Kylän kauniit rakennukset ovat venetsialaisajalta.
Sanni suosittelee: auton vuokrausta ja päiväretkeä Argostolista Myrtos Beachin kautta Assoksen kylään ja Fiskardoon. Tai ajokortittomana istumista paikallisliikenteen bussin kyytiin reitille Argostoli - Sami - Fiskardo. Matka kestää yli tunnin mutta on kaiken "perspuutumisen" arvoinen ^_^
Kefalonia-bloggaukset:
Seikkailu, johon en halunnut osalliseksi
Zakynthos
Zakynthos on Joonian saarista Korfun ohella kaikkein eniten pakettiturismin leimaama eikä tätä myöten ehkä tule yllätyksenä, että se oli myös vähiten suosikkini Joonian kohteista.
Ilmaisultaan paikoin vähän turhankin karhean ja asenteellisen (vaikkakin samalla suorasukaisuudessaan viihdyttävän) Greek Island Hopping -kirjan mukaan; ”Regrettably, what was once an undeniably attractive island has been badly scarred by the unhappy combination of a major earthquake and insensitive package tourism development, that leads some visitors wishing for another one”. Auts.
Pahasti sanottu, mutta tavallaan voin tuon kannan ymmärtää. Saaren etelärannikolta Laganasinlahden alueelta ei käytännössä löydä mitään autenttista kreikkalaisuutta vaan diskot jumputtavat aamusta iltaan turisteille rakennetuissa lomakeskuksissa. Joista on vaikea edes käyttää sanaa ’kylä’.
Jos haluaa hämmentyä, voi tsekata Zakynthoksen Laganasin joka on kuin jossain muussa todellisuudessa kokoon pantu bilekeskus ja tipautettu sitten keskelle Kreikan idyllistä maaseutua. JA, valitettavasti myös keskelle harvinaisen ja uhanalaisen caretta caretta -kilpikonnan pesimäaluetta.
Kysymys kilpikonnien suojelu vs. turismi jatkaa joka vuosi kiehumistaan Zakynthoksella ja aiheuttaa monenlaista ristiriitaa. Kun vastakkain on saarelaisten elanto ja harvinaisen eläinlajin suojelu, ei olla helposti ratkaistavan asian äärellä. Ikäviä juttuja.
Zakynthokselta minun on vaikea nimetä mitään muuta erityisesti mieleen painunutta suosikkiasiaa kuin mahdollisesti Kreikan halvimpiin kuuluva, ihana ravintola Thymalos pääkaupungin rantakadulla.
Zakynthos Town itsessäänkin oli oikein mukava ja viihtyisäkin kaupunki jossa kyllä tykkäsin kuljeskella, enkä missään nimessä pidä sitä rumana. Epäperinteikkyys ei ole minulle synonyymi epäviehättävyyden kanssa, kuten suuri ihastukseni Karpathoksen yleisesti tylsänä pidettyyn pääkaupunkiin Pigadiaankin kertoo. :)
Kuitenkin, vaikka Zakynthos tarjosi paljon kivoja paikkoja ja tasalaatuisen miellyttävää Kreikka-hengailua, mikään sen nähtävyyksistä tai ominaisuuksista ei nosta sitä kirjoissani yli muiden Kreikan saarten. Kun moni vierailemani saari jättää kaipuun paluusta, Zakynthos ehkä ainoana Joonian saarena ei sellaista jättänyt.
Zakynthos-bloggaukset:
Zakynthos, naapurin tyttö joka bailaa
.
.
Tämän syksyinen reittini vie minut Kykladeille. Tällä kertaa tarkoitus on vierailla vähän vähemmän tunnetuilla saarilla laivareittien "periferiassa" ^_^
Zermatt, alppikylä Sveitsin eteläosassa, Valaisin kantonissa. Vailla autoliikennettä. Pieni kooltaan, suuri maineeltaan.
Sijainti vaikuttavan Matterhornin juurella tekee Zermatista yhden maailman tunnetuimmista alppikylistä ja hiihtokeskuksista, mutta 29 nelitonnisen vuorenhuipun ympäröimä kylä olisi ilman kuulua Toblerone-tötteröäkin maisemiltaan yksi Sveitsin ja koko Euroopan kuvauksellisimmista. Suomalaiseen lättämaisemaan tottunut ei voi kuin keräillä täällä haaviaan.
Jo Zermatt itse sijaitsee korkeammalla (1608m) kuin Suomen korkein kohta. Massiivisten vuortenseinien vaikuttavuutta on vaikea pukea sanoiksi… Siinä ne vain nousevat ylväinä ja määrätietoisina, kuin jättiläinen olisi tarttunut kourallaan Keski-Eurooppaan ja rutistanut maat valtaville krepeille.
Minä ja Zermatt
Ensikohtaamiseni Zermatin kanssa ei kuitenkaan ollut rakkautta ensi silmäyksellä.
Vierailin kylässä ensimmäisen kerran kesällä 2011. Majoituimme miehen kanssa naapurikylässä Täschissä, camping-alueella. Täsch on lähin paikka johon pääsee autolla, siitä eteenpäin jatketaan Zermattiin junalla. Olin tuolloin vasta toista kertaa Sveitsissä ja alppimaisemissa ylipäänsä.
Nousin junasta Zermatin asemalla suurin odotuksin. Miltäs tämä nyt näyttää, tämä kuuluisa kylä kuuluisan vuoren kupeessa. En ollut lopulta hurjan vaikuttunut. Pääkatu tupaten täynnä kauppoja ja hotelleja, hurjan turistillinen.
En löytänyt erityistä tunnelmaa. Julkkisvuorikin oli pilven peitossa, hahmotin vain vilauksen rinteistä pilviharson takaa. Kävelimme kylän päähän jossa saturoituneen vihreät, rinteitä kiipeävät niityt alkavat ja hotellit vaihtuvat perinteisiin vanhoihin hirsiaittoihin. Siitä maisemasta pidin. Kävimme myös kiipeilijöiden hautausmaalla joka jätti vahvan tunnelatauksen. Muuten Zermatt ei juuri puhutellut.
Seuraavana päivänä palasimme vaelluksen merkeissä. Hapuilin henki pihisten Snickersini perään jo alle kilometrin kohdalla, polun noustessa Winkelmattenista metsän läpi kohti Riffelalpia. Katselin havupuiden läpi alas Zermatin kattoja pulssin rytmin hakatessa korvissa. Olen aina tykännyt liikkua luonnossa mutta nyt olin ekaa kertaa elämässäni vuoripatikalla. Ja ei hemmetti, tämähän olikin vähän rankempaa kuin reippailu Puijolla!
Näiden muistojen saattelemana tapasin Zermatin uudemman kerran viime kesänä. Tällä kertaa asetelma oli toisenlainen; Täschin telttakylän sijaan majoituimme Zermatin ydinkeskustassa, Matterhorn näyttäytyi kaikessa komeudessaan, ehdin samoilla kylän kaikki nurkat ja kiivetä 4164 metrin korkeuteen Breithornin huipulle. Menetin viikon ja kymmenien patikkakilometrien aikana sydämeni pienelle kylälle josta ei saa kummoista ruokaa, mutta jonka luonnonkauneus ja erityislaatuinen tunnelma ruokkii nälkäisimmänkin mielen.
Zermatt on jännä paikka. Siellä yhdistyvät vertaansa vailla olevat luontoelämykset, maanläheinen pikkukylämäisyys ja luksuslomailu. Vaeltajat pölyisissä buutseissaan kohtaavat ylellisten kylpylöiden allasalueilla kylmiä cocktailejaan siemailevat status-turistit ja vuoristomajoille köysineen ja hakkuineen suuntaavat kirkassilmäiset kiipeilyporukat. Kaikki ovat Zermattiin yhtä tervetulleita.
Ja täällä kaikki ovat samanarvoisia; ökyhotellin terassilla suoraan päivän retkiltään saapuvat hienhajuiset haikkaajat saavat yhtä hyvää palvelua kuin siistit silkkipaitatyypit.
Oikeastaan, vaikka Zermatt pullistelee neljän ja viiden tähden hotelleja ja sanalla sanoen vähän paremmin toimeentulevia matkailijoita, tunnelma on kaikkialla rento eikä luksushotellin vieras välttämättä juuri eroa habitukseltaan vuokramökin kiipeilyjannusta. Juuri siitä minä pidän Zermatissa. Zermatt ei ole olevinaan. Zermatt on kallis, Zermatt on bling, mutta Zermatt on myös meidän kaikkien tavan talliaisten kylä ja pukukoodi vaellusbuutsit & t-paita käy kaikkialla. Itse asiassa, jos Zermatissa jokin virallinen pukukoodi olisi, se olisi varmastikin juuri tuo.
Ja kyllä, Zermatt on überturistillinen, eikä vuoden 2011 kokemukseni ”Alppien Disneylandista” ole ihan kaukaa haettu. Mutta samaan tapaan kuin Santorinin kohdalla Kreikassa, hyperturismi ei onnistu pilaamaan Zermatt-viehätystäni. Santorinilla ja Zermatilla on yhteistä; niiden kauneudessa ja tunnelmassa on jotain niin ainutlaatuista etteivät turistimassat ja niiden mukanaan tuoma kaupallisuus sitä pysty varjostamaan. Paikat ovat maineensa ansainneet täysin syystä.
Minä ja Zermatt siis ystävystyimme viime vuonna, ja tämänkesäinen jälleennäkeminen oli tunteellinen - minulla on tunnetusti taipumus inhimillistää paikkojakin. Sydänalassa puristi kun juna kaartoi Vispistä Mattertalin laaksoon ja Monte Rosan vuoristomassiivi alkoi häämöttää horisontissa. Siellä, radan päässä odotti Zermatt.
Talvi on Zermatin huippusesonki, heinä-elokuun ollessa vilkkainta kesäkautta. Kevät ja syksy ovat hiljaisempia, samoin tammikuu. Patikointi- ja kiipeilykausi on lopulta aika lyhyt, vain kesäkuun lopusta syyskuulle, muina aikoina reitit ovat lumen peitossa. Talvellakin tosin on mahdollista suorittaa talvipatikointia tai lumikenkäilyä muutamilla erityisesti talvikaudelle valmisteltavilla reiteillä. Itse kun en hiihdä tai laskettele niin olen jo tässä vähän mietiskellyt milloin kävisin tsekkaamassa Zermatista talvisenkin version, vaikka lumikenkäilyn merkeissä. Olisi upeaa nähdä alue myös valkoisessa asussaan.
Majoituksesta
Ellei ole camping-ihmisiä, edullisin tapa majoittua Zermatissa on vuokrahuoneistossa tai –mökissä eli chaletissa. Kahdelle kulut eivät vielä ole mainittavan halvat mutta jos porukkaan kuuluu kolme tai enemmän, voi kylässä majoittua edullisesti ja oikein mukavasti. Meidän viime kesäinen mökkimme kustansi kolmen hengen seurueellemme noin 50 euroa per lärvi per yö, ja mökkiin olisi mahtunut vielä lisää ihmisiä. Mökkivaihtoehtoja tai huoneistoja voi etsiä mm. Zermatt Homesin kautta.
Tänä kesänä mökkivaihtoehto ei ollut järkevä miesten viettäessä enemmän aikaa ylhäällä vuoristotuvissa. Yksin majoittuvalle ns. oikeasti halpaa ratkaisua ei juuri ole, mutta onnistuin mielestäni löytämään todellisen helmen.
Minulle majapaikassa tärkeintä ovat sopivan hinnan lisäksi keskeinen sijainti ja self-catering-mahdollisuus, mutta kun en löytänyt Zermatista paikkaa jossa yhdistyivät kaikki, päädyin valitsemaan budjettiin sopivan, sijainniltaan parhaimman majoituksen jonka hintaan kuului aamiainen - eli ainakin säästäisin kalliit aamukahvimaksut ^_^ Minun aamuisella kahvinkulutuksellani kahvila-aamiaiset eivät todellakaan tule halvaksi.
Sain pikkuisen, ei juuri laivan hyttiä suuremman yhden hengen huoneen jaetulla kylpyhuoneella. Perheomisteisen, vaatimattoman mutta sitäkin kodikkaamman hotellin sijainti Zermatin keskusaukion laidassa kylän hienoimpien hotellien ympäröimänä on lyömätön, tämän keskeisempää sijaintia saa Zermatista hakea.
Ulos astuessa silmien edessä avautuu maisema elämää kuhisevan Matterhorn Plazan, Kirchplatzin ja historiallisen Monte Rosa –hotellin yli Matterhornille. Pidän siitä että saan asua keskellä tapahtumien ydintä – jopa paikassa jonne olen tullut päästäkseni vuorille vaeltamaan.
Voisin kirjoittaa tuosta pikkuisesta, oranssiverhoisesta huoneestani pienen novellin verran. Huone oli kulunut ja askeettinen ja minä viihdyin siellä. Ikkunasta avautui näkymä naapuritalon kasvimaalle, - tupaten täyteen rakennetussa Zermatin keskustassa harvinaisuus.
Aamuisin naapurin rouva kävi poimimassa kasvimaalta yrttejä. Rouva oli aikainen herääjä, niin kuin minäkin. Naisen rauhallisen puuhailun seuraamisesta kasvimaallaan, heräilevän kylän uneliaassa hiljaisuudessa muodostui joka-aamuinen, lähes meditatiivinen rituaali. Saatoin istua puoli tuntia ihan paikallani, vain katsellen naista touhuissaan. Kasvimaan takana näkymää reunustivat Hinterdorffin alueen historialliset, kylän vanhimpiin kuuluvat tummasta puusta rakennetut ladot.
Gandegghütte
Yhden yön verran kävin nukkumassa ylhäällä vuorillakin. Halusin päästä kokemaan aidon alppimajan tunnelmaa vuortenhuippujen keskellä. Se oli ikimuistoinen kokemus.
Majoitus alppimajoilla ei muuten suinkaan ole edullista, halvimmillaan vuoteen jaetusta huoneesta saattaa saada noin 50 eurolla. Matterhornin juurella sijaitsevassa Hörnlin majassa vuodepaikasta saa maksaa lähemmäs 150 euroa. Hintaan kuuluvat kuitenkin usein kolmen tai neljänkin ruokalajin illallinen sekä aamupala.
Me suuntasimme ensimmäiseksi Zermatt-yöksi Gandeggin majalle 3030 metrin korkeuteen.
Hütten sijainti on häkellyttävän kuvauksellinen; yhdellä puolella kohoavat Breithorn ja Klein Matterhorn sekä Theodulin jäätikkö, toisella puolella itse Matterhorn ja majan takana levittäytyy Gornerin jäätikkö.
Vaikka Gandegg ei ole mainittavan eristyksissä sivilisaatiosta (sinne on lähimmältä hissiasemalta vain puolen tunnin patikkamatka), on näkymä keskellä ”ei-mitään” nököttävästä majasta tunnelmallisine terasseineen alppimajakulttuuriin tottumattomalle todella mieleenpainuva.
Majojen palvelutasot vaihtelevat, ja Gandeggin tuvalla esimerkiksi ei ole suihkuja.
Ainoa peseytymismahdollisuus (kädet, kasvot) on majan taakse sijoitetulla vesisaavilla. Harvemmin on tullut pestyä hampaat yhtä kuvauksellisissa maisemissa, jäätikön levittäytyessä edessä.
Heräsin keskellä yötä käymään vessassa. Tassuttelin ulos majan taakse tähtikirkkaan taivaan valaistessa hallusinatorisen kaunista maisemaa.
Hämärän keskeltä nousi jäätikön alla virtaavan veden kumea kohina, kuin jostain syvältä maan keuhkoista nouseva murina. Ääni oli hätkähdyttävän voimakas. Päiväsaikaan siihen ei kiinnitä samalla lailla huomiota, yöllä jäätikön äänimaailma ottaa vallan ja soittaa vuorten hämärien siluettien keskellä yliluonnollista sinfoniaansa. Hetki oli äärettömän kaunis.
Näkymä Gandegg-tuvan makuuhuoneen ikkunasta
Patikoinnista
Zermatin alueella on on satoja kilometrejä merkittyjä vaellusreittejä helpoista patikkapoluista vaativiin alppihaikkaus-tason reitteihin.
Reitit on merkitty niin selvästi että täällä selviää noviisikin, eksymisvaaraa ei juuri ole. Vaikkakin vuoristosäät voivat itsessään muodostaa riskin. Sää voi muuttua yllättävän nopeasti täysin aurinkoisesta kylmän tuuliseksi tai ukkossateeksi, joten patikoille on aina syytä varautua pakkaamalla mukaan säänkestävää vaatetusta. Valtavan yleistä ukkosmyrskyn kastelemaksi joutuminen ei kuitenkaan ole.
Vaelluskarttoihin reittien vaativuustasot on merkattu vihreällä, keltaisella ja punaisella, maastossa vaativimmat alppireitit tunnistaa sinisistä kylteistä tai sinivalkoisista maastomerkeistä. Punaiset eli perusvaellusreittien vaativimmat eivät nekään ole mitään varsinaisesti vaikeita (lapsetkin niillä kulkevat), mutta sisältävät suhteessa enemmän korkeuseroja ja välillä hyvinkin jyrkkiä pudotuskohtia vailla mitään tukirakennelmia, joten ne eivät sovellu korkean paikan kammoisille.
Jyrkät ylämäkipolut 3000 metrin korkeudessa ovat raskaudeltaan ihan toista luokkaa kuin ylämäet Suomen olosuhteissa. Normaalilla peruskunnolla kuitenkin selviää mainiosti. Ja kuten todettua, pikkuiset nappulatkin vetävät reittejä kevyissä lenkkareissa, mitä oikeasti ihmettelen joka kerta täällä käydessäni. Itse vaellan kunnon tukevissa vaelluskengissä ja ilman niitä nilkkani olisivat varmasti entiset.
Kunnosta puheen ollen, alppivaellusviikko viimeistään tarjosi oivalliset olosuhteet alkuvuoden kestävyyskuntoprojektin tulosten arvioimiselle. Vaikka kesän alussa koin meneväni takapakkia ja ehdin jo hieman masentua, Zermatissa saatoin iloisena todeta, että jaksamistaso edellisvuoteen nähden oli huomattavasti parempi (kesästä 2011 puhumattakaan…).
Miesseuralaisille en toki pärjää ensinkään ja noille ”vuorikauriille” tahtini on kuin paikallaan polkemista, mutta minulle vaellus ei ole urheilusuoritus vaan luontoelämys. Koin voittajafiilistä kun viime vuonna suunnilleen kaikki voimani vienyt Hörnlin reitti (jouduin oikeasti pitämään askelten välillä taukoja) sujui tänä vuonna kevyesti vailla suurempia puuskutuksia. :)
Tuon klassisen, Matterhornin perusleiriin vievän Hörnlin reitin lisäksi suosikkireitteihini kuuluvat mm. henkeäsalpaava Wisshornweg, Gornergratille vievät Riffelseeweg ja Aussichtsweg sekä helpohkokulkuinen Mark Twain Weg Riffelalpista Riffelbergiin, jota voin suositella jokaiselle Zermatin kävijälle jos yhden ainoan patikan haluaa tehdä. Reitti on vain 2,5 km pituinen ja tarjoaa upeat, monipuoliset maisemat alas laaksoon, ympäröiville vuorille ja Matterhornille.
.
Videolla maisemia Mark Twain Wegiltä - ja kuukauden idoli ;)
10 päivää sain taas viettää satumaisessa maailmassa, eikä varmasti mene kauaa ennen kuin huikeat polut, eeppinen vuorisiluetti ja sympaattinen Zermatt alkavat taas vetää puoleensa. Täällä koen elämyksiä jonka kaltaisia en ole kokenut missään muualla, Alpit ovat todella erityinen ja erilainen kohde mittavassa ja kirjavassa matkailuhistoriassani.
Valtaosa kaikista elämäni reissuista on suuntautunut kultturelleihin kaupunkikohteisiin tai leppoisille saarille, ilman miestäni tuskin olisin koskaan päätynyt sveitsiläiseen alppikylään – en välttämättä koko Sveitsiin. Nyt on helppo todeta, että Sveitsi on minulle Kreikan ohella kirkkaasti rakkain ja palkitsevin matkailumaa. Vaikka hinnat hirvittävät ja ruoka on suunnilleen pelkkää röstiä ja fondueta, meillä on Sveitsin kanssa oikea kemia. Sen tuntee heti kun tänne saapuu.
Toivottavasti näemme jälleen pian, vien terkkuja Kreikkaan. <3
Aiempia Sveitsi-juttujani:
Solothurn, Gryuères, Murten, Neuchâtel ja Fribourg
Bern - taskukokoinen pääkaupunki
Budjettireissaajan vinkit Sveitsiin
.
P.S. Tänään on muuten Sveitsin kansallispäivä. :)
Vain Sveitsissä? Tilaat kuoharin ja sen seurana tuodaan snäkkinä ruisleipää...! ^_^
Ahh, tämän maan mystinen ruokakulttuuri...
Itse asiassa halusin vain sanoa, että pidän vielä jonkinasteista blogilomaa loppukuun ajan. Minullehan tällainen ei-päivittäinen päivitystahti on käytännössä lomaa ja tuntuu, että olen saanut paljon etäisyyttä blogijuttuihin ja tervetulluttakin pääntuulettelua täällä raikkaassa vuoristoilmassa. :) Kesäkuussa kerroin, että olen koko 7 blogivuoden aikana pitänyt vain yhden kerran varsinaista harkittua blogitaukoa. Pienet breikit silloin tällöin tekisivät varmasti hyvää ettei ihan "yliblogiinnu" mutta kun tää on niin... <3 <3 Nyt tuntuu, että olen oikeasti ollut vähän blogilomalla tässä kuussa :)
Viivyn Sveitsissä elokuun alkuun ja meinasin vielä loman aikana paiskata teitä jonkinlaisella luontoelämys/vaelluskertomuspostauksella joka ei varmastikaan kaikkia kauneusjuttuja odottavia ja janoavia kiinnosta, mutta minua kiinnostaa joten kirjoitan siitä :) Elokuussa palaillaan sitten taas enemmän kauneusjuttujen äärelle.
Rakkauksin,
Sanni
Tunnelmia viime viikonlopulta ystäväni häistä Ranskan Normandiasta. Onnellista päivää juhlittiin Château de Bouellesin idyllisessä kartanossa keskellä Ranskan kauneinta maaseutua.
Kartanon terassilla järjestetyn cocktail-tilaisuuden aikana saimme mm. seuraa pihalla laiduntavista lehmistä <3
Ihastuin ranskalaiseen kuivaan siideriin...
Leena teki häiden kukka-asetelmat itse.
Häätuoksuna Guerlainin Aqua Allegoria Pera Granita <3
Uskaltauduin muuten sittenkin värjäämään hiukset taas itse.... vaikka viimeisen epäonnistumisen jälkeen vannoin, etten enää yrittäisi kotivärjäillä viileää vaaleaa. Mutta säästin senkin 140 euroa matkakassaan ;) Kuten kuvista näkee, tällä kertaa ei mennyt niin metsään vaan tulos oli puhtaampi vaalea. Nappasin marketin hyllystä Schwarzkopf Blonde -värin sävyssä L100 Ice Blonde (joku olisi kuitenkin kysynyt :))
Jälkiruokiin saittekin jo tutustua aiemmin :)
Loppukaneetti: nuo iltapukujen tissikupit... huoh :D ^_^ Osta puku ja saat rinnat kaupan päälle ^_^
*
Vielä kerran onnea Leena ja Philippe <3
Maisemat ovat taas vaihtuneet.
Olen Normandian rannikolla Deauvillessa.
Loma. <3
Viikko huipentuu ystäväni häihin pienessä satulinnassa Normandian kauniilla maaseudulla.
.
Lähdin matkalle ei-niin-pienenkään stressin ja vähän apean mielen saattelemana (alkukesän työkuvioihin liittyneet moninaiset jutut saattoivat liittyä asiaan) ja pakkasin tavaroita suunnilleen vielä kun mies soitti taksia lentokenttäbussille. Vihaan pakkaamista. Lennollakin pelotti taas tuttuun tapaan ja rentouduin yhtä tuttuun tapaan viinilasillisella ja - kiitos Norskin netin - myös lukemalla eteenpäin teidän lukijoiden esittelyjä. Kiitos seurasta :)
Tämäkin aamu alkoi vielä pienellä murinalla kun aamiainen näytti tältä:
...ranskalaiset aamiaiset... :/
Tiesittekö, että Ranskassa esimerkiksi kananmunilla ei ole paikkaa aamiaisella vaan munakkaita tilataan lounaaksi tai esimerkiksi illallisella alkuruoiksi? Ranskassa myöskään kasvikset eivät kuulu aamupalapöytään vaan leivän (tai croissantin, pullien ja pasteijoiden) päälle laitetaan meille rakkaiden kurkun ja tomaatin sijaan hilloa.
Järkytin keittiötä pyytämällä, enkö mitenkään voisi saada jotain kasviksia ja keitettyä kananmunaa, ja ärsytin samalla miehenkin jonka mielestä maassa kuuluu syödä maan tavalla. Hän on tavallaan ihan oikeassa, kyllä minä ymmärrän että tapani syödä näyttäytyy välillä ihan älyttömänä jääräpäisyytenä. Mutta siinähän olen jääräpäinen, mä haluan kunnon ruokaa enkä vehnähöttöä ja hilloa aamiaiseksi. Silloin mä käyttäydyn vaikka kuin aasi.
Ja kyllä mulle sitten tuotiin keittiöstä kaksi tomaattia ja arviolta 18 minuuttia keitettyjä kivikovia kananmunia. :)
Kahvi oli hyvää. Niinkuin se aina on Ranskassa. <3
Alkumatkakin meni vielä vähän harmaissa tunnelmissa. Kunnes...
...hetkeä myöhemmin taivas kirkastui.
Ja mieli alkoi keventyä.
Viimeistään seistessäni Deauvillen kultahiekkaisella rannalla aloin päästä lomamoodiin.
Simpukkakulhon äärellä istui vähän tavallista vaitonaisempi mutta iloinen Sanni. Ja opin tänään uuden asian Mr. Karkkipäivästä, kaikkea uutta oppii vielä 12 vuoden jälkeenkin.
"Simpukat on vähän niinkuin munuaisia ja osterit vähän niinkuin sisäfile". -"Täh?" -"Niin. Simpukat on itse asiassa ihan älyttömän pahan makuisia. Ne on vähän niinkuin seafoodin munuaiset". - "Ööö, ihan totta? Siis sä et tykkää simpukoista? Miksi sä sitten tilasit mun kanssa tän kulhon puokkiin?" - "No kun sinä halusit niitä."
En tosiaan ole tiennyt että avopuolisoni ei pidä simpukoista ^_^ Sainpahan itse enemmän :D
Loma.
Tiedän kyllä mitä kaikkea on vielä luvassa. Kauniita maisemia, hyviä viinejä, kyyneleitä häissä ja seuraavalla viikolla vaellusmonoa toisen eteen alppimaisemissa. Mutta ihan varmasti myös vääntöä illallisbudjeteista ja hotellien tasoista. Tällaista on loma rakkaan kanssa, me ollaan niin erilaisia ja samalla... niin hyvä köysistö <3. Kai se erilaisuus pitää kaiken tuoreena ja kiinnostavana vuodesta toiseen. :)
Tässä tulee opas Maarianhaminan ruokapaikkoihin, olkaa hyvä :) Ehkäpä jokunen teistä on vielä tänä kesänä - tai tulevina - suuntaamassa Ahvenanmaan lomalle ja vinkeistä on hyötyä :)
Hyötyä tai ei, ainakin itselleni on ilo näitä kirjoittaa ^_^
Ahvenanmaalla melkein kaikki on kalliimpaa kuin mantereella eivätkä ravintolat tee poikkeusta. Jos haluaa mennä ihan "ravintola-ravintolaan" eli muualle kuin pikaruokaloihin tai lounaspaikkoina tunnettuihin kotiruokatyyppisiin paikkoihin, on keskihinta pääruoalle jossain 25 euron paikkeilla. Lasi viiniä + kaksi ruokalajia irtoaa harvoin alle viidellä kympillä Maarianhaminassa.
Vähän edullisempiakin paikkoja kuitenkin on, kun tietää mihin mennä :) Jaottelin ravintolat kolmeen ryhmään niiden hintatason mukaan. Oppaassa ei luonnollisestikaan ole mukana ihan jokainen Maarianhaminan murkinamesta mutta valitsin mukaan suosituimmat ja itsestäänselvimmät, tai sellaiset jotka mielestäni ansaitsevat olla mukana. Lopussa on lista Maarianhaminan ulkopuolella sijaitsevista tärkeimmistä ravintoloista.
Älkää antako hintojen pelästyttää, Ahvenanmaa on tunnettu erinomaisesta paikallisia ja pitkälle luomuja raaka-aineita suosivasta ruoastaan ja löytyypä saarelta myös yksi Suomen parhaimpiin lukeutuvista ravintoloista. Kyllä tänne passaa tulla syömään ja naatiskelemaan :)
MAARIANHAMINAN RAVINTOLAT
EDULLISET
Yksi kaupungin suosituimmista ja vakiintuneimmista ravintoloista, Dino's tarjoili rentotunnelmaisessa miljöössä messeviä pihvejään ja burgereitaan jo vuonna 2003 kun itse muutin kaupunkiin. Paikan konsepti on mielenkiintoinen; se on kaupungin rock-kansan suosima elävän musiikin rock-baari JA perheystävällinen, rento ruokaravintola. Tunnelman täydentää tatuoitu (ja ystävällinen) henkilökunta, joskus mietin onko Dinosin työllistymisehdoissakin vaatimus tatuoinnista... :) Tämä jos mikä on Maarianhaminan kaiken kansan paikka, jos et keksi minne mennä syömään ja tykkäät rehdistä, konstailemattomasta ruoasta joka täyttää vatsan, tule Dinosiin.
Erityishuomio: burgereistaan tunnettu Dino's yllättää kaupungin luovimmalla kasvisruokamenullaan! Täällä kasvisruokailijan ei tarvitse tyytyä tavanomaisiin risottoihin ja salaatteihin, kesän listalla komeilee mm, get this: tempehiä..!! Kasvisruoasta kiinnostuneena kävin testaamassa Dinon vegeannoksia ja vaikutuin, niistä juttua myöhemmin loppukesällä (suunnitteilla kasvisruoalle omistettu teemaviikko...)
Pääruoat 15,90€ - 29,80€.
En tiedä älyäisikö monikaan turisti suunnata tänne syömään, sillä paikka on itse asiassa minigolfradan yhteydessä. Koko nimi kuuluukin Ångbåtsbryggans Äventyrsgolf eli "Höyrylaivalaiturin Seikkailugolf" :D (Alueella sijaitsi muinoin kaupungin höyrylaivasatama.).
Ei-kulinaristisesta assosiaatiostaan huolimatta golf on supersuosittu myös ruokapaikkana, ja ravintola voi ylpeillä kaupungin halvimmilla hinnoilla. Ruoan tyyli on toki sen mukainen, ja Bryggan (kuten paikkaa puhekielessä kutsutaan) onkin jotain "kunnon" ravintolan ja pikaruokapaikan väliltä. Plussaa kasvisruokavaihtoehdoista, listalta löytyy mm. tofua. Mutta älkää odottako huolella harkittuja makuyhdistelmiä ;)
Pääruoat 12,50€ - 19,90€.
Kävelykatu-Torggatanin pienessä kauppakeskuksessa sijaitsevaa Sittkoffska Gårdenia voi suositella mitä lämpimimmin lounaspaikaksi tai miksei illallisellekin jos tykkää illastaa vähän varhaisemmin (ja jos kauppakeskusmiljöö vastaa toivettasi illallispaikasta...). Keittiö sulkee kello 19.30 ja ravintola kello 20.00.
Tunnelmallisesti sisustettu ravintola tarjoaa päivittäin maistuvaa lounasta lähiraaka-aineista ja listalla on aina liha-, kala- ja kasvisvaihtoehto. Ravintolan yhteydessä toimii delicatessen-puoti joka myy ahvenanmaalaisia herkkuja kuten mustaa leipää, juustoja ja leikkeleitä.
Lounas 10,50€, à la carte 15€ - 20€.
Ja sitten vähän pizzaosastoa:
Suosittu Niska itäsataman Merikorttelissa tarjoilee ahvenanmaalaisesti "plåtbröd"-nimellä kulkevaa pizzaa persoonallisilla täytteillä, ei kotipizza-meininkiä. Pizzan lisäksi listalla myös salaatteja ja uuniperunaa. Auki kesäisin.
Lyömättömällä paikalla auringonlaskun puolella kaupungin länsisatamassa museolaiva Pommernin kupeessa. Jos haluat pizzasi kaupungin parhaalla maisemalla (olettaen että tykkäät merestä ja veneistä ja tunnelmallisista auringonlaskuista), tule Albiniin. Niskan tavoin myös Albinin pizzat edustavat raikkaampaa, persoonallisempaa täyteideologiaa kuin perushalpispitserioiden tarjokkaat. Auki kesäisin.
Kotipizza
Löytyy täältä Kotipizzakin sen tutun ja turvallisen ystäville :)
Kotipizzan naapuri Diablo tarjoilee Maarianhaminan ainoat kiviuunipizzat kaupungin keskeisimmällä paikalla.
Länsisatamassa lähellä Vikingin ja Siljan terminaalia sijaitseva suosittu sport-baari ja pizzeria samannimisen hotellin yhteydessä. Miksi tulla tänne? No, ehkä katsomaan jotain matsia pizzan mätön ohella :)
.
KESKIHINTAISET (= kalliihkot, Ahvenanmaalla kun ollaan)
Kiistatta yksi Ahvenanmaan suosituimmista ja mukavimmista paikoista, Indigo on valintasi jos haluat varman nakin mutta naapuri-Dinosin "rock meets Rosso" -konsepti ei ihan iske ja haluat jotain asteen fiinimpää.
Yläkerran baarissa ja kesäterassilla voi tilata edullisemmalta ja simppeliltä bistro-listalta, alakerran ravintolassa harkitummalta ja hinnakkaammalta à la carte -menulta. Yläkerran hämyisä baari on viikonloppuisin supersuosittu alkuillan istuskelupaikka DJ'llä tai elävällä musiikilla höystettynä. Indigo kuuluu M:haminan ehdottomiin lempipaikkoihini ja tarkempi esittely paikasta löytyy täältä. Samalla tyylikäs, samalla kotoisa, samalla fiini, samalla rento, tänne voi tulla kahville, viinilasilliselle, tanssimaan, illallistreffeille tai vaikka tekemään töitä kun netti ei toimi kotona :D Indigo on ihan kaikkea <3
Pääruoat à la carte 21€ - 32€
Uudistuneen Hotelli Pommernin yhteyteen viime vuonna avannut Kvarter-vitonen Ålandsvägenillä on vuoden aikana voittanut puolelleen paikallisten suopeuden, vaikka ei suosiossaan Indigon ja Dinosin kanssa kilpailekaan. Hotellimiljöö antaa paikalle väistämättä leimansa, mutta ollakseen hotellin ravintola on "Vitonen" kuitenkin oikein viihtyisä ja erottautuu Maarianhaminan muista ravintoloista viini- & snacks -konseptillaan. Laadukkaan à la carte -listansa lisäksi paikka houkuttelee asiakkaita ahvenanmaalaisten tapasten ja viinilasin ääreen Indigon ohella kaupungin parhaalla viinilistalla.
Edit 2018 - vuoden 2018 aikana Kvarter 5 kapusi ruokansa puolesta minulle henkilökohtaiseksi suosikkiravintolaksi, ja etenkin kasvisruoka-annokset vakuuttavat mielettömän vivahteikkailla mauillaan ja fine-diningia lähestyvine kokoonpanoineen. Toivottavasti kasvisruoan taso säilyy tällaisena, ihan huipputasoa!
Terassi vilkkaasti liikennöidyn läpikulkuväylä Ålandsvägenin varrella ei ole ihan itsestäänselvä hitti (kuka haluaa katsella lasillisensa äärellä autotietä ja ruokakaupan seinää?), mutta Kvarter 5:n terassi onnistuu kummasti olemaan varsin viehättävä ja vetää ainakin allekirjoittanutta helposti puoleensa ilta-aurinkoisuudellaan. Muut keskustan terassit jäävät varjoon jo päivällä tai alkuillasta.
Pääruoat 14€ - 32,50€. Kvarter 5:n tarkempi esittely ruokakokemuksineen täällä.
Supersuosittu "auringonlaskupaikka" länsisatamassa ja kaupungin vanhimpia ravintoloita. Paviljongenin terassin tunnelmaa ei voita mikään aurinkoisena kesäiltana.<3
Rakastan tätä paikkaa vaikka hinta ja laatu eivät aina kohtaa; annosten koot vaihtelevat ja olen saanut Paviljongenissa niin naurettavan pikkuruisen taideahvenannoksen josta tuli vain vihaiseksi kuin hervottoman katkarapusalaatin jossa ällistyttävän valtava rapukeko hukutti alleen kaikki vihannekset. Mutta ruoka on täällä (minulle) melkein sivuseikka sillä paikka on tunnelmassaan ainutkertainen eikä näkymää veneiden mastojen taakse valuvasta auringosta lämpimänkultaisine hämyineen voita mikään. Auki kesäisin.
Pääruoat 19€ - 32€
Suosikkipaikkani itäsatamassa - ja muuten ainoa paikka itäisellä puolella jossa voi nauttia (ulkokannella) auringosta lähes sen laskuun saakka. Tärkeä tekijä aurinkofriikille ;) Muut itäsataman paikat jäävät varjoon jo alkuillasta.
Laivaravintola Von Knorringissa on monien muiden maarianhaminalaisravintoloiden tapaan kaksi menua, yksinkertaisempi terassi/ulkokansimenu ja arvokkaampi à la carte -lista. Paikan marinoitu munakoisoannos saa Sannilta (alias munakoiso-aficionado) täydet pisteet. Laivan kansi on ÅSS Paviljongenin jälkeen minulle mieluisin paikka nauttia lasillinen ilta-auringossa :)
Pääruoat 14,60€ - 30,90€
Kuva: Visitaland
Maarianhaminan yöelämän keitaassa eli hotelli Arkipelagin ("Arken") yhteydessä sijaitseva Arken Garden mainostaa itseään kaupungin suosituimpana kesäravintolana. Suosio perustunee Arkenin yökerhon ylivertaiseen dominanssiin koko Ahvenanmaan viihde-elämän keskuksena. Allekirjoittaneen mielestä katettu terassi hotellirakennuksen varjossa ei ole erityisen tunnelmallinen, mutta se on suosittu kuin mikä ja monelle etenkin viikonloppuisin itsestäänselvä illanaloituspaikka. Pääseehän Gardenista myöhemmin illalla ilmaiseksi yökerhoon joraamaan ;)
En tiedä onko Arken Garden turistille mikään erityisen persoonallinen Maarianhaminaelämys, mutta suosion paikallisten keskuudessa ymmärtää kun "täällähän ovat kaikki". Garden on yhtä lailla näyttäytymis- kuin ruokailupaikka. Yhdeksästä alkaen terassilla soi trubaduurimusiikki.
Pääruoat 15€ - 30€ (myös mukava valikoima kasvisruokavaihtoehtoja)
.
KALLIIT
White Guiden noteeraama, Ahvenanmaan arvostetuin, paras ja samalla tietysti kallein ravintola. Nautical on kohde sinulle, jolle ruokahetki on kulinaristinen elämys, ei pelkästään nälästä eroon hankkiutumista. Jos vain kukkaro sallii, suosittelen Nauticalin kuuden ruokalajin maistelumenua viiniparituksineen. Ravintola on tunnelmaltaan klassisen hienostunut valkoisine pöytäliinoineen ja hovimestari-tyylisine tarjoilijoineen. Palvelua saa myös suomeksi ja erityisruokavaliot huomioidaan maistelumenun yhteydessä kun niistä ilmoittaa varauksen yhteydessä. Itse söin lihattoman version maistelumenusta toukokuussa 2013, taivaallinen makumatka josta kerroin kuvineen täällä.
Nautical sijaitsee länsisataman puolella samassa rakennuksessa kuin Merenkulkumuseo.
Pääruoat 34€ - 41€, maistelumenu 75€.
Jos yläkerran arvokkaampi "pönötys" - ja hinnat - eivät ole sinun juttusi (vaikka ei täällä tosiaan tarvitse pönöttää :D), valitse alakerran rennompi terassibaari Nauticaltan joka on auki juhannuksesta kesäsesongin loppuun. Altanilla tarjoillaan maukasta terassiruokaa terassihinnoin, Nauticalin korkeasta laadusta tinkimättä. Jos käyt syömässä Ångbåtsbrygganilla ja tulet sitten Nauticaltaniin jossa nautit samanhintaisen annoksen, voit vain miettiä mistä h*mmetistä ylipäänsä maksoit Brygganilla ;)
.
Hyviä ravintoloita Maarianhaminan ulkopuolella
Manner-Ahvenanmaa
HavsVidden, Geta - Upeassa ja uniikissa miljöössä meren ja karun luonnon keskellä, kaukana kaikesta muusta :) Hotelli HavsViddenin ravintolan keittiö tunnetaan Nauticalin ohella Ahvenanmaan parhaana. HavsViddenin esittely täällä.
Smakbyn, Sund - Ahvenanmaan oman tähtikokki Michael Björklundin ruokaelämyskeskus Kastelholman linnan kupeessa.
Soltuna, Geta - sympaattinen Soltuna Geta-"vuoren" huipulla ei prameile ulkonäöllään mutta tarjoaa erinomaista, huolella valmistettua ja kauniisti esillepantua ruokaa. Soltunan joulupöytä on Ahvenanmaan suosituimpia.
Pub Stallhagen, Finström - Stallhagenin panimon yhteydessä sijaitseva gastropub on yksi henkilökohtaisia suosikkejani, aina takuuvarman hyvää ruokaa rennossa, tunnelmallisessa miljöössä. Hinta-laatu-suhde etenkin lounaalla on aivan huikea. 2-3 annosvaihtoehdosta koostuva lista vaihtuu päivittäin. Stallhagenin esittely täällä.
Kuva: Seagram
Saaristo
Seagram, Föglö - kalaherkkuja notkuvasta saaristolaisbuffetistaan tunnettu erittäin suosittu ravintola Degerbyn keskustassa lähellä vierassatamaa. À la carte -listalla myös liharuokia, kasvisvaihtoehto puuttuu.
Glada Laxen, Kumlinge - omalla pienellä Bärön saarella sijaitseva kalaruokiin erikoistunut kotoisa ravintola. Bäröön pääsee omalla veneellä tai tilaamalla ilmaisen kuljetuksen, Laxenin omistaja Henrik hakee vieraat Kumlingen satamasta. Ei kasvisruokia.
Salteriet, Sottunga - saariston tuoreimpia krouveja, kesällä 2014 Sottungan vierasvenesatamaan avattu kotiruokaravintola Salteriet on noussut nopeasti suosioon.
Brudhäll, Kökar - Karlbyn vierassataman yhteydessä sijaitsevan hotelli Brudhällin tyylikäs ravintola tarjoilee suussasulavaa saaristolaisruokaa. Brudhäll ja Kökar kuuluvat paikkoihin joita suosittelen ehdottomasti osaksi Ahvenanmaan vierailua jos vain aikaa riittää retkeillä manner-Ahvenanmaan ulkopuolella. Brudhällin laiturista lähtee kesäisin taksivene Källskärin pikkusaarelle jota ei pidä missata, tämän uniikimpaa paikkaa saa hakea!
.
P.S. Olen vihdoin saanut päivitettyä aiemmat Ahvenanmaan "lomaoppaani" niin että tiedot ovat nyt ajan tasalla. :)
Löydät vinkit Ahvenanmaan ja Maarianhaminan vierailuille täältä:
Suurella ilolla ja innolla saan tänään julkistaa seuraavan Karkkipäivän lukijamatkan kohteen :)
Tammikuussa oltiin porukalla tutustumassa Tallinnan luonnonkosmetiikkatarjontaan ja teema jatkuu yhä luonnollisena.
Kohteena on Latvian pääkaupunki Riika ja suomalaisten suosikkiluonnonkosmetiikkamerkkeihin lukeutuva Mádara jonka tehtaalla pääsemme vierailemaan :)
Matkan ajankohta on 2. - 4. syyskuuta 2016.
Ohjelma:
PERJANTAI 2.9.
Lähdemme matkaan Helsingistä M/S Baltic Queen -laivalla. Kokoonnumme Länsisatamassa alkaen kello 17.00, laiva lähtee kello 18.30.
LAUANTAI 3.9.
Kello 9.00 Lähdemme bussilla Tallinnasta kohti Riikaa. Matkan aikana kuulemme matkan varrelle jäävistä matkakohteista sekä Viron ja Latvian matkatarjonnasta suomenkielisen oppaan kertomana.
Kello 11.00 Tauko Pärnussa meren rannalla.
Kello 13.00 Lounastauko ennen Riikaa viehättävässä Annas Dārzs -ravintolassa (omakustanteinen).
Kello 14.00 Saapuminen Riikaan ja Mádaran tehtaalle.
Luvassa mielenkiintoinen iltapäivä, jonka ohjelmassa:
Kello 18.30 Majoittuminen Tallink Hotel Rigaan. Illanvietto vapaasti. (Yhteinen illallinen halukkaille Tallinnan tyyliin?)
SUNNUNTAI 4.9.
Buffet-aamiainen hotellissa.
Kello 9.00 Lähtö Riian kiertoajelulle suomenkielisen oppaan johdolla. Näemme kaupungin tärkeimpiä nähtävyyksiä kuten vanhankaupungin ja Raatihuoneen torin. Kierroksen jälkeen omaa aikaa Riiassa.
Kello 13.00 Lähtö kohti Tallinnaa. Matkalla tauko Pärnussa.
Kello 18.00 Saapuminen Tallinnaan jossa vielä hieman aikaa ostoksille.
Kello 19.30 Tallink Shuttle -pika-alus lähtee Helsinkiin. Matka kansipaikoin. Saapuminen Helsinkiin kello 21.30.
Lukijamatkalaisilla on halutessaan mahdollisuus yöpyä Helsingissä Sokos Hotel Presidentissä erikoishintaan. Varaustiedot Pohjolan matkan sivulla.
Matkan hinta on 177€ ja sisältää:
Hintaan eivät kuulu:
Matkan varaus ja tarkat ohjelmatiedot Pohjolan Matkan sivulla.
Karkkipäivä ja sen kirjoittaja eivät hyödy varauksistanne taloudellisesti (jos se nyt jotakuta kiinnostaa ;)).
Naispaikan voi varata sähköpostitse: internet-varaukset@pohjolanmatka.fi.
Jos matkaan on lähdössä kolmen hengen porukka ja kolmas henkilö haluaisi majoittua 2 hengen huoneessa lisävuoteella, myös tällöin on otettava sähköpostitse yhteys Pohjolan Matkaan, tällainen varaus ei onnistu suoraan netin varausjärjestelmästä.
IKÄRAJASTA:
Matkalle on 18 vuoden ikäraja. Alle 18-vuotias voi osallistua matkalle mikäli mukana on huoltaja, huoltajan valtuuttama perheenjäsen tai huoltajan valtuuttama vähintään 25-vuotias valvoja, jolloin mukana on oltava huoltajan allekirjoittama matkustuslupa (voi tulostaa linkistä).
Vierailin itse Riiassa ja Mádaran tehtaalla lokakuussa 2014, jutut voi lukea täältä:
Ihana päivä Riikassa (minulle selvisi vasta jälkeenpäin että 'Riika' taivutetaan Riiassa... ^_^)
Mádara - luonnonkosmetiikkaa Latviasta
Mádaran tuotekehittelystä ja ainesosista
*
Toivottavasti nähdään näissä merkeissä syyskuussa :)
Matkalle voi ilmoittautua heinäkuun loppuun saakka ja mukaan mahtuu 40 henkeä.
