Saksalainen kosmetiikkasuosikki ja todennäköisesti ainakin Euroopan markkinoiden laajimman tuotevalikoiman omaava luonnonkosmetiikkamerkki Lavera päivitti tänä vuonna hiustuotteidensa koostumukset ja pakkaukset. Suomeen päivitetyt versiot tulivat myyntiin syksyllä.
Edellinen uudistus vuodelta 2013 ei ollut ihan mieleeni (...ei mennyt niinkuin Strömsössä...). Edellisen uudistuksen yhteydessä vanhat lirut ja hyytelökoostumukset saatiin päivitettyä erittäin hyviksi mutta toiminnallisuudeltaan tuotteet jättivät toivomisen varaa. Nyt minulla on parempaa sanottavaa :)
Uudistuneen shampoo- ja hoitoaineperheen vahvuudet tiivistyvät vieläkin hiotumpiin, miellyttävämpiin koostumuksiin, erinomaiseen pesevyyteen, ihastuttavaan tuoksumaailmaan ja suloisiin pakkauksiin.
Jos minulla on aiemmin ollut mitään huomautettavaa Laveran shampoiden koostumuksista (ja luonnonkosmetiikan shampoiden kohdalla huomautettavaa tunnetusti riittää), niin ei enää. Koostumukset on todellakin saatu kohdilleen ja nämä veijarit eivät valu kämmeneltä lattialle. Ne ovat myöskin keskimääräistä pesevämpiä eli shampoota ei tarvitse holvata päähän kämmenkaupalla. Monet luonnonkosmetiikan shampoot ovat onnettoman epätaloudellisia koska niistä valuu puolet jonnekin ihan muualle kuin hiuksiin ja niitä täytyy lisätä useampi kourallinen että saa kunnolla puhtaan tuloksen. Laveran kohdalla ei ole tätä ongelmaa.
Shampoovalikoima koostuu seitsemästä shampoosta. Sain testiin kaikki paitsi edullisempaan ns. koko perheen Basis Sensitiv -linjaan kuuluvan Moisture & Care -shampoon. Tuotekuvauksen perusteella Moisture & Care kuulostaisi edesmenneen suosikkini Almond Milk -shampoon reinkarnaatiolta, täytyy joskus testata onko koostumus edelleen yhtä hellävarainen ja superhoitava.
Laveran sivulta nappaamani hoitavuustaulukon mukaan Moisture & Care tosin sijoittuu hoitavuudessaan vasta viidenneksi, joten ehkä koostumus on muutettu.
Tämänhetkinen Laveran shampoo- & hoitoainevalikoima Suomessa on tämännäköinen:
Repair & Care -shampoo ja -hoitoaine kuiville ja vaurioituneille hiuksille
Color & Shine -shampoo ja -hoitoaine värjätyille hiuksille
Gloss & Bounce -shampoo ja -hoitoaine kiillottomille, elottomille hiuksille
Moisture & Care -shampoo ja -hoitoaine kuiville hiuksille ja herkälle päänahalle
Volume & Strength -shampoo hennoille ja hauraille hiuksille
Freshness & Balance -shampoo rasvoittuville hiuksille
Deep Care & Repair 2 in 1 -shampoo erittäin kuiville ja vaurioituneille hiuksille
Yleisesti voin todeta, että kaikki Laveran uudistuneet hoitoaineet ja melkein kaikki shampoot tuntuvat hiuksissani lähes samanlaisilta. Eniten vaihteleva ominaisuus on tuoksu, ja kahden shampoon kohdalla myös koostumus.
Shampoon koostumus on paksun geelimäistä, jopa paksumpaa kuin monet normikosmetiikan shampoot. Shampoo vaahtoaa hyvin ja vaahdossa on miellyttävä, pehmeä rakenne jota on helppo työstää, sormet liukuvat hiuksissa vaivatta. Huuhdellessa tyvi jää natisevan puhtaaksi.
Päätoimisena pesevänä ainesosana on natrium-kookossulfaatti, jonka yhtäläisyyksistä ärsyttävänä tunnettuun, synteettisistä shampoista ja puhdistustuotteista tuttuun natriumlauryylisulfaattiin (SLS) näkee netissä paljon keskustelua.
Itse kun käytän ihan tyytyväisenä sulfaattipitoisia shampoita eikä minun päänahkani niistä ärry niin en osaa lähteä ottamaan kantaa kysymykseen niiden tarpeellisuudesta vs. tarpeettomuudesta luonnonkosmetiikassa. Natrium-kookossulfaatti on kasvipohjainen ainesosa ja se sallitaan NaTrue-sertifioidussa kosmetiikassa. Juuri kiitos sen ainesosan, nämä ovat paljon pesevämpiä kuin useimmat muut luonnonkosmetiikan shampoot.
Voisin muotoilla kannanottoni aiheeseen siten, että kaikille riittää shampookoostumuksia luonnonosmetiikkamarkkinoilla. Minun puolestani sulfaattipitoisetkin ovat tervetulleita. Ne, joiden päänahkaa sulfaatit ärsyttävät, voivat valita shampoon sulfaatittomasta sarjasta kun taas pesevämpää tulosta hakevat vailla sulfaattiherkkyyttä voivat valita esimerkiksi tällaisen kookossulfaattipitoisen shampoon.
Paksu, voidemainen koostumus. Kuin kuohkeaa vartalovoidetta, eri tuntuinen kuin paksut normikosmetiikan hoitoaineet.
Tuntuma hiuksiin levittäessä on tuttu sertifioiduista hoitoaineista; voide ei tunnu erityisen liukkaalta ja ikäänkuin katoaa hiuksiin sen sijaan että jäisi pyörimään hiusten "pinnalle". Myöskään huuhdellessa tunne ei ole samalla lailla silkkinen kuin kvatteja tai silikoneja sisältäviä hoitoaineita käyttäessä. Hoitoaineen sisältämät kasviöljyt kuten avokado ja arganöljy pitävät kuitenkin huolen siitä, että hiukset ovat kuivuttuuan pehmeät ja taipuisat. Helmiuute tuo kiiltoa.
Erittäin hyvä, paksu koostumus, jopa aavistuksen napakampi kuin Gloss & Bouncessa. Käyttäytyy hiuksissa yhtä hyvin; vaahtoaa kiitettävästi, on helppo työstää ja vaahdon rakenne on säilyvä ja hyvä. Voimakkaampi, hedelmäinen ja jopa vähän itämainen tuoksu.
Paksu, voidemainen koostumus. Tuntuu vähän kermaisemmalta kuin Gloss & Bounce mutta ei sen liukkaammalta huuhdellessa. Hiukset ovat kuivuttuaan pehmeät ja siloiset.
Joukon ohuin koostumukseltaan mutta ei kuitenkaan lirun nestemäistä niinkuin niin monet luonnonkosmetiikan shampoot. Mieto, pehmeä tuoksu, suosikkini tähän astisista. Pesee ihanan pehmeällä vaahdolla joka antaisi odottaa hoitavampaa tunnetta kun shampoon pesee hiuksista. Hiukset jäävät kuitenkin nitisevän puhtaiksi niinkuin muidenkin sarjan shampoiden jälkeen.
Kuivuttuaan hiukset ovat ihanan ilmavat ja tyvi tuntuu erinomaisen hyvin puhdistuneelta, samaa voi käytännössä sanoa kaikista nyt testatuista shampoista. Ilmavat. Se on näiden shampoiden pesutuloksen avainsana.
Samanlainen voidemainen koostumus kuin kahdessa muussakin hoitoaineessa. Hoitotuntuma myös samanlainen, ei tee hiuksia mainittavan liukkaiksi huuhdellessa mutta kuivuttuaan hiukset ovat ilmavat ja pehmeät.
Tuntee, että Laveran hoitoaineet eivät ainakaan lätsäytä hiusta. Tätä voikin odottaa koostumukselta, jossa ei ole voimakkaasti kalvoa muodostavia silikoneja tai kvatteja (myös osa kvateista tarrautuu ja jopa kerrostuu hiukseen).
Kuva: Lavera.de
En ihmettele, että hoitoaineet tuntuvat hiuksissa niin samanlaisilta, sillä niiden incitkin ovat pitkälle samanlaiset. Kyseessä on samoihin, tehokkaasti pehmentäviin ja kosteuttaviin ainesosiin (mm. soijaöljy, avokadoöljy, arganöljy, hernepeptidit) perustuva hoitoainepohja johon on lisätty eri aktiiviaineita kuten Gloss & Bouncessa helmiäisuutetta, Color & Shinessa karpalouutetta ja Repair & Caressa ruusuvettä.
Lavera olisi hyvin voinut kehittää vain yhden ainoan, kaikille hiustyypeille osoitetun yleishoitoaineen. Kuluttajien mieltymykset ovat kuitenkin sellaiset, että moni tykkää ostaa shampoon kanssa samaa sarjaa olevan hoitoaineen ja eri vaihtoehdot shampooseen mätsäävillä pakkauksilla palvelevat kuluttajien odotuksia ja toiveita.
Näille shampoille ei kuitenkaan ole tehty omaa hoitoainekaveria:
Ihana tuoksu <3 !
Rasvoittuvien hiusten sitruunamelissaa ja minttua sisältävä shampoo on yhtä miellyttävän tuntuinen kuin sarjan muutkin shampoot. Tämä alkaa jo olla toistoa: paksu, napakan geelimäinen koostumus joka vaahtoaa mukavan runsaasti ja pehmeästi ja pesee hiukset putipuhtaaksi. Ei näistä shampoista kerrassaan ole mitään huonoa sanottavaa.
Ainahan se on plussaa jo shampookin vielä jättää pituudet huuhdellessa selviksi, mutta koska sen homman hoitoon on joka tapauksessa hoitis, niin mieluummin otan shampoon joka ennen kaikkea pesee tehokkaasti takuttamatta jättäen hiukset ilmaviksi. Lättätukalle tärkeä ominaisuus. Laveran shampoilla myös monen päivän hiuspuuteri-, suolavesisuihke- ja kiinnekerrostumat ovat peseytyneet vaivatta.
Vielä ihanampi tuoksu! Lempparini koko sarjasta.
Jo tutuksi käynyt paksu koostumus ja erinomainen vaahtoavuus ihanan mehukkaalla appelsiinin tuoksulla. Kaiken kaikkiaan hyvin miellyttävä pesukokemus. Huuhdellessa hiukset jäävät narskuviksi mutta eivät takkuisiksi.
Volyymiefektiä en voi sanoa havaitsevani, minun hiuksissani kaikki testishampoot ovat jättäneet samanlaisen jälkifiiliksen. Incit kuitenkin ovat shampoissa huomattavasti toisistaan poikkeavammat kuin hoitoaineissa, joten en osaa keksiä miten ne silti tuntuvat hiuksissa samalta. Mysteeri. Esimerkiksi tämän appelsiinishampoon pitäisi incinsä perusteella olla paljon vähemmän hoitava kuin vaikka Repair & Caren.
Tässä shampoossa on täysin erilainen koostumus kuin muissa: se on kirjaimellisesti kuin voidemaisen hoitoaineen ja geelimäisen shampoon sekoitus. Täyteläinen koostumus vaahtoaa hiuksissa ihanan pehmeästi pähkinäisen tuoksun peesatessa. Manteli- ja makadamiaöljyt pehmentävät rasittunutta hiusta ja tämän shampoon ainakin odottaisi jättävän hoidetumman ja sanalla sanoen raskaamman tunteen hiuksiin. Vaan ei. Myös Deep Care & Repair jättää hiukset ilmaviksi. Ilman muuta tämä shampoo on joukon hoitavin, mutta ei onnistu lätsäyttämään tukkaa niinkuin superhoitavat shampoot yleensä. Mielenkiintoista.
En käyttäisi tätä yksinään vaan hoitoaineen kanssa, ei mielestäni aja hoitoaineen asiaa vaikka onkin hoitavampi shampoo.
*
Summa summarum: uudistuneiden shampoiden tasalaatuinen käytös ja jälkitunne hiuksissa yllätti mutta oli myös erittäin positiivinen kokemus. Ylellisen kermaisten hoitoaineiden hoitoteho tulee parhaiten esiin vasta hiusten kuivuttua; kvatittomat (ja silikonittomat) hoitoaineet eivät anna kosteaan hiukseen yhtä selkeää kammattavuutta kuin kvatilliset, mutta kuivuttuaan hius tuntuu mielettömän pehmeältä ja taipuisalta. Sen saavat aikaan kasviöljyt.
Kaikkein parasta on shampoiden napakka koostumus ja erinomainen pesevyys, siitä valtavan suuri peukku tältä kymmenet luonnonkosmetiikan shampoot kokeilleelta, ja useimpiin pettyneeltä kosmetiikan testaajalta.
Toivottavasti pääsen muuten tulevan vuoden aikana vihdoin viisastumaan aiheessa "luonnonosmetiikan hoitoaineet ja niissä sallitut ainesosat". Tämä "kvatteja vai ei" -aihe on kutkuttanut ja vaivannut uteliaisuuttani jo vuosia. Haluaisin päästä haastattelemaan sellaista kosmetiikkakemistiä joka on tekemisissä sertifioidun luonnonkosmetiikan kanssa ja osaisi valottaa asiaa.
Hei ystäväiseni.
Vähän vielä tekisi mieli "laiskotella" ja möllöttää kuusen valossa pelaamassa Muuttuvaa Labyrinttia glögimukia täytellen mutta eiköhän laiteta jo postausta ulos. :) (Glögiä voi juoda myös blogatessa ;))
Joulukalenterini suosituimmaksi osoittautuneen upean Lumene Invisible Illumination -luukun kommenteista selvisi, että Karkkipäivän lukijakunnassa on kuin onkin vielä ihmisiä joita Lumenen uutuuslanseerauksen hehkutukset eivät vielä olleet syksyn aikana tavoittaneet. Korjataanpa tilanne välittömästi tällä jutullani - vaikka luukun jälkeen viimeistään näiden ihanuuksien valo oli varmasti langennut kaikkien päälle... ^_^
Kuten luukun yhteydessä mainitsin, oma suosikkini tästä hehkusarjasta on väriseerumi, Instant Glow Beauty Serum.
Rakastan luonnollista, näkymätöntä ja kuulasta meikkipohjaa, eikä ihoni kaipaa paljon peittoa. Ohuenohut, kosteuttava väriseerumi jättää läpikuultavan ja uskomattoman kauniisti valoaheijastavan pinnan joka luo välittömästi keijukaismaisen kuulaan ihon.
Kasvoilla Lumene Invisible Illumination -tuotteet: Instant Glow Beauty Serum Nordic Light Serum Concealer Nordic Light Instant Illuminizer, sävy Rosy Dawn Nordic Light Instant Illuminizer, sävy Shimmering Dusk Nordic Light Lip Perfector Balm
Valoaheijastava, hehkuva pinta kaunistaa etenkin kuivan, samean ja ikääntyneen ihon mutta ihan kaikille se ei ole paras meikkipohja; suurihuokoiselle ja rasvoittuvalle iholle en tämäntyyppistä tuotetta suosittelisi. Helmiäispigmentit korostavat huokosia eikä Beauty Serum olisi minullakaan kaunistavin ratkaisu "suurihuokospäivinä". Mutta ihoni ollessa normaalissa kuosissaan rakastan valoaheijastavaa, jopa hieman kostean näköistä meikkipohjaa :)
...joudun myöntämään, että käytettyäni nyt koko syksyn hyvin kuulasta, voidemaista meikkipohjaa (Natural Code CC <3), tuntui ihana Lily Lolokin kumman mattaiselta... :D
Beauty Serum tuo jo itsessään erittäin heleän pinnan, mutta lisähehkua saa halutessaan Instant Illuminizer -valopisaroilla. Hohtavan, kevyen poskipunan tapaan toimiva Rosy Dawn on näistä kahdesta suosikkini. Valopisaroita voi käyttää yksinään tai sekoittaa väriseerumiin - tai miksei muuhunkin meikkivoiteeseen johon kaipaa lisähehkua.
Monet arastelevat nestemäisiä poskipunatuotteita kokien, että niitä on vaikeampi levittää ja häivyttää kuin puuterimaisia. Invisible Illumination -sarjan tuotteissa on niin läpikuultava pigmentti ja niin helposti iholla liukuva koostumus, ettei niillä voi saada aikaan jumahtavia länttejä. Päinvastoin, väitän että näillä tuotteilla saa helpommin luonnollisen tuloksen kuin puuteriposkipunalla. Puuterimainen tuote voi jättää jauhoisen pinnan etenkin kuivalla iholla, mutta nämä kosteuttavat koostumukset levittyvät iholle jättäen äärimmäisen luonnollisen, raikkaan ja läpikuultavan jäljen.
"Rautalanka"kartta valopisaroiden sijainnista kasvoillani :) Mm. tällä tavoin valopisaroita voi käyttää.
Sivelin valkoista Shimmering Dusk -sävyä ohutkärkisellä peiteainesiveltimella myös silmien sisänurkkaan ja alaluomelle. Amorinkaarellakin on hipaisu, sinne jäi nuoli laittamatta :P Tällä tuotteella saa helposti luotua todella eteerisen Fairy -lookin. Mutta tosiaan, jos iho kiiltelee helposti jo luonnostaan, korostukset on parempi tuoda kasvoille puuterimaisella tuotteella ihon kiiltoa hillitsevän mattameikkipohjan päälle.
Olen saanut Invisible Illumination -tuotteet Lumenelta.
*
Ainiin jouluaaton arvonta! :) Tuoksuvan Bath & Body Works -vartalovoidesetin voitti Coconut. Voittajaan on otettu yhteyttä.
Jatketaan Niilon "pihahoitojen" esittelyä vartalotuotteiden osalta.
Yhteenvetona seitsemän tuotteen Neal's Yard Remedies -kokemuksen pohjalta voin todeta, että NYRistä päällimmäisenä jää mieleen vahva eteerisiin öljyihin pohjautuva tuoksumaailma. Mitä koostumuksiin tulee, sarja nojaa perinteinen - moderni -akselilla enemmänkin perinteisen suuntaan. Jos tätä sarjaa sokkotestaisi, ei jäisi epäilystäkään että kyseessä on luonnonkosmetiikkaa.
Pakkausdesign miellyttää silmääni ja ylipäänsä merkistä on muodostunut minulle pelkän markkinointikommunikaation perusteella myönteinen mielikuva. Mielikuvaan nähden tuotekokemukset olivat ehkä aavistuksenomainen pettymys, odotin tuoksukuvausten perusteella rakastuvani tuoksuihin. Ne olivatkin sitten aivan liian vahvoja, pippurisia ja itämaisia. Tuotteiden laatu tuntui kuitenkin kautta linjan oikein hyvältä ja niin sanoakseni hieman ylellisemmältä peruspäivittäiskosmetiikkaan verrattuna.
Tuotteet olen saanut Eleven.fi-verkkokaupalta.
12,40€ / 50 ml
Erittäin voimakkaasti tuoksuva, täyteläinen käsivoide. Mintun ja bergamotin tymäkkä tuoksu on miellyttävä, mutta vahvuudeltaan nuhanenän avaavaa tasoa (mikä sopiikin minulle, sillä olen kuudetta viikkoa nuhassa... Sain USAsta jonkun todella sitkeän flunssaviruksen...).
Voide on koostumukseltaan paksua ja suhteellisen rasvaista ja sopii yökäyttöön. Erinomainen talvikuiville käsille, tosin ei yllä kosteuttavuudessaan ja ravitsevuudessaan ykköslempparieni tasolle.
22,30€ / 200 ml
Tässä erittäin hellävaraisessa suihkuvaahdossa on sama pohja kuin eilen esitellyssä Orange Flower -kasvoputsarissa: auringonkukansiemenöljy, vesi ja sodium cocoamphoacetate. Loppuincissä on liuta hoitavia ja tuoksuvia öljyjä - ja pieni tujaus etanoliakin. Kuten appelsiininkukkaputsari, tämäkään tuote ei vaahtoa. Se on ensimmäinen vaahtoamaton suihku"geeli" jota olen koskaan käyttänyt. Vaahtohan ei tunnetusti liity tuotteen pesevyyteen, mutta kuluttajan mielessä se kertoo että tuote pesee hyvin.
Vaahdottomuudessa on yksi huono puoli - tuote levittyy ja leviää iholle paljon huonommin kuin vaahtoava. Näin ollen NYRin suihkuvoide ei ole käytettävyydeltään kovin riittoisaa. Yhtä kämmenellistä ei saa kunnolla levitettyä ympäri vartaloa, tämä oli ainakin minun kokemukseni.
Tuoksu on jälleen todella voimakas ja suitsukemainen, kiitos frankincensen (suitsukepihka). Itämaisten (tai miehekkäiden) tuoksujen ystäville pop, mutta muille kenties vähän liian persoonallinen. Makeutta Neal's Yardin tuoksuissa ei ole lainkaan, ainakaan niissä seitsemässä tuotteessa joita testasin.
22,30€ / 150 g
Samalla tuoksulinjalla jatketaan. Nealin vartalokuorinta ei valitettavasti saa minulta kiitosta ja se jäi testisatsin jumboksi. Makuasioitahan nämäkin tietysti ovat, mutta tämän testaajan maku tykkää pieni- ja tiheärakeisista kuorinnoista.
Frankincense & Mandarin -kuorintavoiteessa kuorivana ainesosana on riisipuuteria ja jauhettua karpalonsiementä. Karpalonsiemenpartikkelit ovat mallia "suurpiirteinen jauhatus" ja niitä on voiteessa suhteellisen harvassa, mikä luo miedon kuorintatuloksen. Ainakin kun iho on tottunut kahvinpurukuorinnan tasoiseen megasilottavuuteen ^_^ Suosikkini Yves Rocherin kroppakuorinnat edustavat myös pienempää ja tiheämpää, hiekkamaista kuorinta-ainetyyliä ja niille NYR häviää ikävä kyllä 6-0. Muuten ainesosalista on kyllä täynnään hyviä ihoa hoitavia ainesosia oliiviöljystä montmorilloniitti-saveen, joka sekin osaltaan syväpuhdistaa ihoa.
9,40€ / 50 g
Tämän tuotteen kohdalla olisi ollut hyvä, jos olisin silmäillyt edes käyttöohjeet ennen ensimmäistä käyttöä ^_^ :D Kyseessä on nimittäin pelkkään eteerisillä öljyillä hajustettuun kookosöljyyn perustuva naamio, siinä ei ole muita ainesosia kuin kookosöljy + tuoksuöljyt (seetri, rosmariini, laventeli).
Kookosöljyhän on tunnetusti hiustenhoidon supersankareita ja ehkäpä se kaikkein tehokkaimmin hiukseen imeytyvä kasviöljy. Se tekee hyvää myös hiuspohjalle. Jos kookosöljyä (tai mitä tahansa öljyä) haluaa käyttää naamiona, se tulee levittää kuiviin hiuksiin ennen shampoopesua.
Koska en ollut lukenut Seetri-Rosmariini-tehohoidon pakkaustekstejä, aloin hieroa tuotetta päähäni normaalitapaan shampoopesun jälkeen. Vähän hölmistyin kun sormet tapasivatkin rasvaisen koostumuksen. Kosteaan tukkaan levitettynä pelkkä öljy ei jostain syystä imeydy ja hoida niin hyvin kuin kuiviin hiuksiin levitettynä (öljy-hoitoaineseos on eri juttu). En koskaan ole päässyt selvyyteen mistä se johtuu.
Pidän seetristä ja rosmariinista, ja tämän tuotteen voimakas tuoksu miellytti minua. Ihanaa aromaterapiaa...
Vähän noottia siitä että pieni 50 g purkki ei riitä moneen käsittelyyn, ehkä kolmeen jos hiukset ovat pitkät. Pakkaus saisi olla isompi, kun kyseessä ei kuitenkaan ole näytekoko.
*
Oli kyllä taas kiinnostavaa päästä tutustumaan uuteen luonnonkosmetiikkamerkkiin, kiitokset Elevenille mahdollisuuden tarjoamisesta. :) Seuraavakin testisarja on minulle ihan uusi (vaikkakin suomalaisille niin tuttu): Oriflame. Oriflamen valikoimaan lanseerattiin tänä vuonna ekosertifioitu EcoBeauty-sarja, ja se tulee olemaan seuraavana Sannin luupin alla.
Vihdoin pääsin tutustumaan brittiläiseen pitkän linjan luonnonkosmetiikkamerkkiin, Neal's Yard Remediesiin. Yrityksen osoite Lontoossa on muuten 1 Neal's Yard :) Firma on toiminut tässä osoitteessa vuodesta 1981, jolloin se perustettiin. "Niilo" on siis lähes saman ikäinen kuin minä :)
NYR aloitti taipaleensa luonnonmukaisena apteekkimerkkinä ja kehittyi siitä vuosien varrella pesunkestäväksi luomukosmetiikkamerkiksi, saaden brittiläisen Soil Association Organic -luonnonkosmetiikkasertifikaatin vuonna 2001. NYRin tuotteet ovat myös 100% vegaanisia ja yrityksellä on Leaping Bunny - logo tunnustuksena eläinkokeettomuudesta.
On muuten jotenkin virkistävää lukea välistä sellaisenkin luonnonkosmetiikkamerkin historiaa, jossa tausta ei mene tämän 2000-luvun luomusarjoille tyypillisen syntytarinan mukaan; "Perustaja Hilkan iho oli niin herkkä ettei hän löytänyt markkinoilta mitään toimivaa kosmetiikkasarjaa ja niinpä hän päätti alkaa valmistaa sellaista itse". Tämän tarinan saa kuulla nykyään suunnilleen kaikkkien uusien luonnonkosmetiikkamerkkien yhteydessä, oletteko huomanneet?
Sain Neal'sin tuotteita testiin Eleven.fi-verkkokaupan kautta. Minulle niin tuttuun tapaan innostuin kynäilemään kasvotuotteista sen verran pitkät fiilistelyt että jätetään vartalotuotteet toiseen postaukseen.
Sain testattavaksi seuraavanlaisen satsin NYRiä: Orange Flower -kasvoputsari, Frankincense-kasvovoide, Rose Formula -silmänympärysvoide, Garden Mint & Bergamot -käsivoide sekä Frankincense & Mandarin -vartalokuorinta ja suihkuvoide.
38,20€ / 50 g
Tämän voiteen tuotetiedot hämmentävät. NYRin sivuilla voidetta kuvaillaan sanoin "this beautifully light, bestselling organic moisturiser", ja itse purkissa sitten lukee "use as a rich, deep moisturiser during the day or at night". Jälkimmäinen pitää paikkansa, voide on koostumukseltaan erittäin täyteläistä ja paksua, todellakin yllättävän "rikasta" ollakseen kaikille ihotyypeille suunnattu päivävoide.
Voide ei kuitenkaan jätä ihoa kiiltävän rasvaiseksi vaan imeytyy lämmettyään hyvin ja jättää iholle suojaavan, himmeän kalvon. Tekee ihosta todella pehmeän ja mukavan tuntuisen. Frankincense Cream sopii jopa itselläni meikin alle kun sen antaa kunnolla imeytyä. Ehdottomasti kuitenkin kylmän vuodenajan voide minun normaalille ihotyypilleni, kesällä en voisi näin täyteläistä voidetta käyttää.
Mirhan ja suitsukepihkan eteeristen öljyjen tuoma tuoksu on hyvin voimakas ja luonnonkosmetiikkamainen. Ei raikas, kukkainen tai makea vaan yrttinen, puinen ja jopa pippurinen. Kuvailisin tuoksua jopa miehekkääksi.
Kenelle? Kuivaihoiselle tai normaali-ihoiselle joka pitää enemmän täyteläisistä koostumuksista. Henkilölle, jolle kosmetiikan luomupitoisuus on tärkeä; voiteen luomuainesosien pitoisuus on 91%.
33,80€ / 10 ml
Ensimmäinen ajatus: tulee ihan mieleen muinainen Kibio..! Minulle jäävät eri tuotemerkkien koostumukset tosi hyvin mieleen, ja assosioin tuotteita tuoksun lisäksi usein koostumuksen mukaan. Neal's Yardin Ruusu-silmänympärysvoiteessa on ohut ja maitomainen, melkeinpä seerumimainen koostumus. Samantapainen kuin Kibion ohuissa päivävoiteissa.
Ja kuulkaas, taas tuli se alkoholiefekti... Ihan sama juttu kuin Mossan silmänympärysvoiteen kanssa kesällä. En nykyään katso testituotteideni incejä ennen testausta jotta en muodostaisi ainesosien perusteella odotuksia, ja niinpä en tiennyt että NYRin sy-voiteessa on alkoholia. Kun laitoin sitä ensimmäistä kertaa, alkoholihuurut saivat silmät kevyesti vettymään. Tartuin saman tien pakkaukseen ja tokihan se denaturoitu alkoholi sieltä löytyi.
Kuva: Neal's Yard Remedies
En tosiaan sano että alkoholi huuruefekteineenkään on välttämättä pahasta kasvovoiteessa (minähän kuulun siihen leiriin joka ei nyrpistele alkoholipitoisillekaan voiteille), mutta halusin kuvailla kokemusta ja kertoa alkoholista niille jotka sitä haluavat kosmetiikassaan välttää. Itsekin kyllä kahden samantapaisen vaihtoehdon välillä valitsen mieluummin "huuruttoman" :D version, mutta en yleisesti jätä hyvää tuotetta käyttämättä vain jos siinä sattuu olemaan etanolia.
Ruusu-silmänympärysvoiteen tuoksu on todella erikoinen, taas voisi sanoa että "Kibio-osastoa". Kasvimainen, vähän kaurapuuromainen, pistävä... Voide ei sisällä hajusteita, eli sen tuoksu tulee raaka-aineista. Kukaan valmistaja ei tokikaan tarkoituksella tee tuotteistaan ikävän tuoksuisia, mutta toiset valmistajat laittavat enemmän arvoa tuotteen ominaistuoksun muokkaamiseen hajusteilla ja ominaistuoksun peittäjillä, toiset taas valitsevat mennä tuotteen oman tuoksun ehdoilla. Virolainen Nurme on yksi esimerkki jälkimmäisestä, Nurme ei käytä tuotteissaan mitään lisättyjä hajusteaineita.
Kenelle? Ohuiden silmänympärysvoiteiden ystäville, uteliaille satsaajille (--> kallis hinta! Pakkauksessa vain 10 milliä tavaraa.)
22,30€ / 100 ml
Suosikkituotteeni testituotteista! Ihana "hybridi"koostumus; jossain emulsion, öljyn ja vaahtoavan putsarin välillä. Tuote lupaa pakkaustekstin mukaan "vaahdota hellästi", mutta sitä se ei oikeastaan tee. Se ei kuitenkaan tunnu perinteiseltä emulsioputsariltakaan. Incissä on ensimmäisenä auringonkukansiemenöljy, sitten vesi ja sitten sodium cocoamphoacetate ja lauryl betaine jotka ovat hellävaraisesti puhdistavia ainesosia.
Olen itse käyttänyt NYRin Orange Flower -putsaria Foreo Luna -kasvoharjan kanssa eli tulos on aina ollut erinomaisen puhdas kiitos Foreon, mutta uskoisin, ettei Orange Flower varmaankaan poista vahvaa (synteettistä meikkiä).
Appelsiininkukkaputsari jättää ihon todella miellyttävän tuntuiseksi vailla nihkeyttä, rasvaisuutta tai muitakaan vähemmän toivottuja jälkituntemuksia (blogin pitäjän tunnetaan erittäin kriittisenä ja nirsona kasvoputsaristina; jos tuote jättää yhtään epämieluisan tunteen niin en käytä.)
Kenelle? Kuivaihoiselle luomun ystävälle (putsarin luomuainesosaputoisuus on 89%) joka mieluummin käyttää muita putsarikoostumuksia kuin kuivaihoisen perinteistä emulsiota.
Heräsin tänä aamuna siihen, että minulla oli ikävä sisareni chihuahuoita. Olin nähnyt niistä unta.
Päädyin mussukoita kaivatessani selailemaan blogini Chihuahua-tägiä - ja päädyin sen kautta yllättäen odottamattomalle nostalgiatripille joka ei liity mitenkään koiriin.
Chihu-asiasanalla merkittyjen postausten viimeisenä oli marraskuussa 2009 kirjoitettu postaus joka nosti hymyn huulille.
Tässä ote kyseisestä postauksesta:
Voi eih mitä muistoja..! Miten kaukaiselta tuo aika tuntuu..!
Tietääkö joku kuka on "Golden Girl"..? Ja kuinka moni muistaa Inkiväärin...?
He ovat Ostolakossa-blogin Virve ja minä, tuon aikaisine nimimerkkeinemme ^_^
Tässä seisomme neljää vuotta myöhemmin Lontoossa, jossa kävin vierailemassa Virven luona hänen ollessaan siellä opiskelemassa.
Mitä kaikkia muistoja päähäni tulvikaan tuon chihuahua-tunnisteen takaa löytyneen postauksen ansiosta... (Postaus oli muuten nimeltään "Mikä ilahduttaa tänään", se selittää miten saman tägin alta löytyy juttua chihuista ja työpäivästä :))
Nyt jo melkein kahdeksan vuotta bloganneena tuntuu hullulta ajatella, että kahdeksaan vuoteen mahtuu aika, jolloin olin vasta kauneusalan töistä haaveileva harrastelijakosmetiikkafriikki, ammattiin opiskelu, vuodet myyjänä kosmetiikkaliikkeessä ja sitten aika myymälätyön jälkeen.... Irtisanoutuminen, elämän ensimmäinen yksin tehty reppureissu... Kuka muistaa kun läppärini varastettiin tuolla matkalla Lissabonin rautatieasemalla... Postasin teille haikeana jostain nettikahvilasta.
Kaikkea sitä onkin mahtunut näihin vuosiin.
Syksy 2009. Olin aloittanut kosmetiikkamyyjän opinnot Valkeakoskella ja asunut Tampereella puoli vuotta. Tunsin Virven netin kautta (kaikki me kosmetiikkahörhöt tunnetaan toisemme kummasti netin kautta :D) ja olimme muistaakseni kerran tavanneet jonkun foorumimiitin yhteydessä. Tai sitten emme. Joka tapauksessa, kosmetiikkamyyjän hommissa jo oleva Virve päätyi samalle luokalle kanssani Valkeakoskelle, ja minä puolestani hain työharjoittelupaikan Virven työpaikalta ^_^ Näin tutustuimme.
Virve oli myyjän alkutaipaleeni suurimpia mentoreita ja häneltä opin mm. ensimmäiset hajuvesitärppini..! <3 Muistan miten hermostunut olin ensimmäisinä päivinä ja viikkoina työharjoittelupaikallani nimenomaan tuoksuasiakkaiden kohdalla - hyllyissä oli joku 5000 + tuoksua ja yhtäkkiä olisi pitänyt osata löytää ja suositella jollekulle hänen hakukriitereihinsä sopiva hajuvesi..! Apua..!
Myöhemmin tuoksuista muodostui yksi mieluisimmista myyntialueistani, rrrrakastin myydä tuoksuja :)
<3
Jäin miettimään vuosiani myyjänä ja selailin sen ajan postauksiani blogista. Olin kirjoittanut edistyksestäni, ilostani, kohtaamisista asiakkaiden kanssa, havainnoista myyjän työhön ja kosmetiikka-alaan liittyen. Jopa pakkausmateriaalin haaskaamisesta tuotteiden toimituksissa. :)
Hauskoja juttuja, muistoista tuli iloinen mieli. Ihanaa, että tuo aika on dokumentoitunut niin hyvin blogini sivuille. Vaikka blogini ei olekaan päiväkirjamainen lifestyle-blogi, tykkään lukea vanhoja merkintöjä päiväkirjan omaisesti. Paljon vanhoja edesottamuksia palaa mieleen blogin ansiosta.
Off topic - vanha kuva vuodelta 2009 kertoo, että hiuslovi on ollut välillä noinkin näkymättömissä...
Kokosin nostalgiahuuruissani tähän teille pienen aikajanallisen postauksia vuosistani kosmetiikkamyyjänä. Kehityksen kaari :)
Aluksi olin blogissa jotenkin hyvin salaperäinen ja vaitonainen opinnoistani enkä kirjoittanut niistä tai työharjoittelustani paljonkaan. Mutta vakituisen työpaikan saatuani ja kiinnostuttuani syvemmin myös ihonhoidosta ja kosmetiikan markkinoinnista, aloin hyödyntää työpaikan tuomia mahdollisuuksia myös blogisisällön tuottamiseen :D ^_^ Kaksi kärpästä yhden iskulla. Samalla kun opettelin incejä ja vertailin tuotteita kehittyäkseni ammatissani, sain niistä aiheita myös blogiin. Kuinkahan monet liikkeen uutuusmeikit kuvasin niitä testatessani myös blogiin ^_^
Muistatteko näitä lookkeja...
Ai että, mun pitää varmaan tehdä ensi vuonna joitain koosteita noiden vuoden postausten kuvista. Saattaisi olla hauskaa katsottavaa uudemmillekin lukijoille jotka eivät tiedä noista ajoista. Tuntuu, että samalla olen muuttunut paljon ja en yhtään.
Sanni vm. 2009 - ja ne kamalat ohuiksi vivoiksi meikatut kulmat ^_^
Tästä on hyvä aloittaa: mun ensimmäinen inci-aiheinen postaus jossa tutkin ja vertailen kahden eri hintaluokan (tosi kalliin ja tosi halvan) saman tyyppistä tuotetta. :)
Neiti Etsivä ja voidepurkin sisällön arvoitus 10/2009
Olin tuolloin vielä koulussa ja innoissani kaikesta parhaillaan oppimastani ja luotin opettajan sanaan kuin kiveen. Sittemmin olen jonkin verran poisoppinut osasta meille väitettyjä totuuksia. Nyt tiedän esimerkiksi, että vaikka jotain ainesosaa olisi reseptissä vain pikkuinen pitoisuus, se voi silti vaikuttaa paljon (meille opetettiin että vain incin noin kuudella ensimmäisellä ainesosalla on merkitystä...)
Mikä ilahduttaa tänään? 11/2009
Kosmetiikkamyyjän työpäivä 05/2010 - onnellinen työntekijä <3
Vuosi kosmetiikkamyyjänä 10/2010 - ensimmäisen vuoden fiilistelyjä
Kun asiakas ei tiedä, mitä tarkoittaa 11/2010 - tämä on hauska ^_^
Asiakaspalvelu kosmetiikkaosastolla 03/2011
Mikä olisi sellainen ripsiväri joka ei varise? 08/2011 - asiakkaiden yleisimpiä kysymyksiä
Youth Code - köyhän miehen Genifique 11/2011- minusta tehtiin tämän jutun pohjalta haastattelu NYTtiin...! ^_^ Mun eka lehti-appearance :D
Sanni ja blogi esittäytyvät 02/2012
Mikä kosteusvoide sopii meikin alle? 02/2012 - toinen asiakkaita suuresti askarruttava kysymys
Lähdössä 09 / 2012 - kun irtisanouduin työstäni
(...irtisanoutumisen jälkeen jatkoin vielä extrana melkein vuoden, ja tein viimeisen työvuoroni muistaakseni kesällä 2013.)
Nuo ajat ovat toisaalta lähellä, mutta toisaalta jotenkin jo niin kaukana. Hassua.
Mutta onneksi ne ovat täällä tallella ja voin lukea niistä sittenkin kun oma pää on liian vanha muistamaan :)
Olen kertonut monesti ahtaasta, pienestä "kenkälaatikko"kodistamme ja vaikeuksista löytää paikkaa sille kosmetiikkamäärälle jota bloggaajana vastaanotan. (Jo ihan tavallisena, blogittomana kosmetiikkafriikkinä tähän miniasuntoon olisi vaikea järjestää tilaa kosmetiikka-aarteille.)
(Olisin laittanut tähän linkin aiempaan asuntoesittelypostaukseeni mutta huomasin että sieltäkin puuttuvat lähes kaikki kuvat :/)
Pitkään kosmetiikka majaili hajautettuna ympäri asuntoa. Purkkeja löytyi pinottuna sohvan alta, niitä oli kasseissa seinän vierustoilla, tungettuna keittiön astiakaappiin (!!) ja makuuhuoneen sängyn alle (no, siellä on edelleen yksi kestojemma). Kirkkaasti suurin määrä oli säilöttynä saunan lauteilla. Muutaman vuoden purkkikaaoksen keskellä elettyämme päätimme (tai päätin) tehdä asialle jotain (muuta kuin heittää purnukat parvekkeelta pihalle, mikä oli miehen - ymmärrettäväkin - uhkaus). Ostin Ikeasta Hemnes-lipaston joka olisi purkkien uusi koti.
Ongelma: ei meidän asuntoon oikeasti mahdu Hemnesiä.
Vai näyttääkö siltä että lipasto sopii luontevasti sohvan ja kirjahyllyn väliin? :/
Pari vuotta tuota on katseltu. Nyt saa riittää. Ihan kamalan näköinen. Sitä paitsi - Hemneskään ei enää pysty nielemään kaikkea kosmetiikkaa. En vain onnistu prosessoimaan saapuvaa työkosmetiikkaa (--> päättämään testaanko ja/tai kirjoitanko niistä --> suorittamaan itse testauksen --> laittamaan tuotetta eteenpäin) tarpeeksi tehokkaalla syklillä. Yhtä prosessoitua purkkia kohden saapuu kolme.
Tänä syksynä sain entistä tarmokkaamman raivauskohtauksen ja päätin, että sohvapöytäkin saa lähteä. Se ja kasa Hemnesiin mahtumatonta kosmetiikkaa (plus, öh, muutakin sälää :() täyttää nyt portaiden juurta. Voi tätä meidän tavarakotia.
Ja entäs parvi... Ihan hävettää esitellä tällaisia kuvia mutta no... mitäs sitä silottelemaan. Me ollaan tällaisia. Minulla on kosmetiikkani ja miehellä levykokoelmansa. Ei sekään saa levyjään järjestykseen tai tilattua parvelle räätälöityä hyllyjärjestelmää.
Viimeiset vuodet parven harrastenurkkausta on täyttänyt vielä minun pikkuinen kuvaus"studioni" jonka hankin välttääkseni pimeän vuodenajan kuvausongelman. Yksi parhaita hankintojani koskaan, mutta vei ikävästi tilan miehen Fatboy-säkkituolilta jossa äijä oli tykännyt lojua kuuntelemassa levyjään. Nyt Fatboy on... nohh, kuvastahan sen näkee.. rutattuna toimettomana seinän viereen ja peitetty mun kosmetiikkalähetyksillä.
Fatboyn toiselta puolelta paljastuu lisää kasseja, pussukoita ja laatikoita täynnä kosmetiikkaa. Ja levyjä. Ja kaunis taulu miehen kotitalosta joka ansaitsisi olla jossain ihan muualla kuin tässä.
Haluaisin viedä taulun Ahvenanmaan asuntoon mutta mies ei ole antanut. (Se on hänen.) Ehkä mä vien sen joskus ilman lupaa ^_^ Se sopisi sinne rauhallisempaan ympäristöön arvoiselleen paikalle.
Päätin viimeisimmässä raivaus- ja järjestelyinnossani tehdä seuraavaa: Hemnes saa lähteä ahdistamasta olohuoneen nurkkaa ja testikosmetiikka muuttaa parvelle "näkymättömiin". Valoboksi ja studiovalot siirtyvät alakertaan Hemnesin paikalle. Eivät nekään tietenkään mitenkään upeasti siihen seinustalle asetu, mutta minkäs teet 47 neliön asunnossa. Realiteetti on se, ettei tämän kokoisessa kahden huoneen asunnossa ole missään luontevaa, sopivaa paikkaa kuvauspömpelille valoineen. On huonoja ja tosi huonoja paikkoja.
Hemnes siirtyy makuuhuoneeseen ja makuuhuoneen halvempi, heikkolaatuisempi senkki (sekin Ikeaa..) saa lähteä kierrätyskeskukseen.
Olohuoneesta haluaisin vielä heivata toisen puolen L-sohvasta saadakseni lisää vapaita neliöitä. Miehellä ei muuten ole mitään näitä suunnitelmia vastaan, en ole raivaustyranni :D Sohva-aikeistani kuullessaan sisareni huomautti, että missäs hän (tai muut vieraat) sitten nukkuvat meillä yökyläillessään. Totta... Sohva on myös meidän vierasvuode. Miehen näkemys tähän oli, "Ei sitten kutsuta enää ketään yöksi". No, ratkaisuhan sekin... mutta ei mieleinen. :)
Tässä postauksessa minun piti kuitenkin kertoa parvesta ja mihin siellä eilen edettiin. Päivä alkoi retkellä Ikeaan josta palasimme myöhemmin Vittsjö-hyllykön ja 18 Samla-muovilaatikon kanssa. Tiedän, ei mikään esteettisin ratkaisu mutta halvin ja nopein. Meidän pitäisi (ja piti jo asuntoon muuttaessa monta vuotta sitten..) suunnitteluttaa ja tilata parvelle puusepältä kustomoitu hyllyratkaisu niin miehen levykokoelmalle kuin minun purkeilleni. Mutta.... emme vain saa aikaiseksi :( Ja niin etenemme väliaikaisratkaisusta toiseen.
Tässä tämän kertainen väliaikaisratkaisu.
Samla-laatikko toisensa jälkeen täyttyy. Hyllyyn mahtuu max. 18 Samlaa (ellei päälle pinoa vielä korkeampaa kasaa), arvelin että niiden pitäisi riittää.
Muutamien tuntien huhkimisen ja kierreportaissa puuskutuksen jälkeen näytti tältä. Siistiä...! Kaikki mahtui...?
Vai mahtuiko....?
Ei.
Nämä kassit ja laatikot jäivät yli.
Aion taas kerätä jouluksi satsin kosmetiikkaa lahjoitettavaksi hyväntekeväisyyteen, ja toivon että seinusta on joulun ja lahjoitusten jälkeen saatu tyhjäksi. Tai sitten mä kutsun tamperelaisia lukijoita meille tyhjentämään ^_^
Laveran käsivoiteet odottavat vuoroaan. Niinkuin muutama sata muuta tuotetta.
Testikosmetiikkahylly toiseen suuntaan. Takana häämöttää meikkausnurkkaukseni.
Ikealle nuhteita siitä, etteivät muovilaatikoiden viivakooditarrat irtoa repäisemällä, ne pitäisi ilmeisesti liottaa kuumassa vedessä että irtoaisivat. Mur.
Tehtävänä on vielä laatikoiden sisällön etiketöinti. Hiustuotteet, meikit, mineraalimeikit, välineet, paletit jne jne.
Ihanteellisinta olisi saada omat laatikot testausta odottaville ja jo testatuille tuotteille. Siihen tila ei kuitenkaan anna mahdollisuutta vaan tuotteet on mahdutettava samoihin laatikoihin.
Mitä alakertaan ja eiliseen kello seitsemän kaaostilanteeseen tulee... Emme saaneet projektia päätökseen illan aikana. Tilanne jäädytettiin ja se jatkuu kun palaan Tampereelle runsaan viikon kuluttua.
En malta odottaa miten pahalta tai siedettävältä kuvauslaitteeni tulevat näyttämään olohuoneessa... Yksi asia ainakin helpottuu: ei tarvitse enää taiteilla lautasten kanssa ylös parvelle kun ottaa ruokakuvia ;D
Olen kotona ja yritän pitää silmiä suunnilleen tikuilla auki. Blogin kirjoitus toimii yhtenä tikkuna. :) Mun kropan mielestä kello on nyt aamu-kahdeksan eikä se oikein tykkää siitä että en ole päästänyt sitä tänään nukkumaan.
Aina kun on ollut pidempään matkoilla tekee kotiin palattua heti mieli pureutua kosmetiikkajuttuihin. Tässä tulee taas tällainen jo tutuksi käynyt kosmetiikka-aiheinen reissustapaluupostaus jossa vain lähinnä ihastellaan purkkeja. :)
Kosmetiikkapostia oli tällä kertaa kertynyt matkan aikana aika maltillisesti. Mikä on ihan hyväkin juttu.
Ainakin Lily Lolon luomiväripaleteista saatte varmasti lukea lähempää infoa lähiaikoina. :)
Lumenen Sisu-tuotteet oli pakattu havun oksiin..! <3 Nuohan olisivat kelvanneet melkein maljakkoon ja joulukoristeet kyytiin :)
Minulla oli muuten kova aikomus aloittaa joulukoristelu heti tänään, mutta arvatkaa vain olenko jaksanut...
Saapuneista PR-tuotteista välittömään testiin päätyi kaksi kynsilakkaa: Essien talvikokoelman Oh Behave ja IsaDoran joulukauden kokoelman Vintage Gold.
Kimaltavan roosapersikkaisen Oh Behaven ikuistus kuviin ei onnistunut (näyttää kuvissa ihan cremeltä eikä niin roosaiselta kuin livenä).
Kuvasin sitten vain Vintage Goldin - mutta ei senkään kaunis, vienon pinkki shiftaus erotu kuvissa. Kuten todettua, minusta ei tulisi kynsibloggaajaa. ;)
Tänään ihkaensimmäinen ohjelmanumeroni Tampereelle päästyä oli muuten kynsihuolto. Ahhh. Tällä kertaa ehti vierähtää melkein 7 viikkoa huoltojen välillä...
Ilokseni löysin PR-pakettien joukosta myös joulukalenterin. Kiitos L'Oreal :) Niin nätin näköinen :) En ole itse ehtinyt hankkia tänä vuonna lainkaan joulukalenteria joten tämä oli iloinen ylläri. Kyllä luukkujen availu vain kuuluu joulukauteen :)
Reissussa oli ihanaa saada käyttää koko kuukausi samoja tuotteita, mukaan lähti setti eri merkkien suosikkejani kuten EkoPharmaa ja Estelle & Thildiä. Vaikka kosmetiikan testailu on tosi kivaa hommaa, niin on ihana "saada" välillä käyttää myös useampi viikko lemppareitaan :)
Tänä iltana aloitan seuraavan testisarjan läpikäymisen: kuvan kauniissa lahjapaketissa loikova Neal's Yard Remedies.
Ja muuta tänään testiin lähtevää:
Elektroninen Foreo Luna -kasvoharja. Jep, vihdoin ja viimein testaan jotain näistä viime vuosien kasvoharjahiteistä. En tiedä mikseivät ne oikein ole jaksaneet minua kiinnostaa, kun muuten rakastan fiilistellä erilaisia puhdistustuotteita.
Kai se on se minun perustavanlaatuinen anti-innostukseni sähköisiä kauneudenhoitolaitteita kohtaan. Minulla ei ole säännöllisessä käytössä mitään muuta elektronista kauneudenhoitovimpainta kuin Schollin jalkaraspi, siihen myönnän ihastuneeni mutta sekin vei aikaa. Lämpenen näille tosi hitaasti.
Saa nähdä miten minun ja Foreon käy. :)
Pakko vielä jakaa yksi viime hetken nostalgiahankinta USAssa. (Ja ostin mä yhden voidemaisen violetin luomivärinkin... ;))
En tiedä kuinka monelle teistä Nexxus sanoo mitään, merkkiä kun ei myydä Suomessa, mutta minulle se merkitsee hiustuotteiden aatelia ja liittyy vahvasti nettikauneushörhöilyni alkuaikoihin. Hurahdin Nexxukseen vuosia sitten (tarkalleen ottaen 10 vuotta sitten) lukiessani siitä suitsutuksia Juurikasvu-keskustelupalstalla.
Koska Nexxusta ei saanut tilattua Suomeen kovinkaan halvalla, pyysin USAlaisystäviäni ostamaan minulle pieniä matkakokoisia pulloja ja lähettämään niitä minulle. Niin palavasti halusin päästä tutustumaan merkkiin. Kun sitten talvella 2007 teimme misterin kanssa reissun New Yorkiin, ostin laukun kirjaimellisesti puolilleen Nexxusta ^_^ :D (..toinen puoli täyttyi My Little Poneista :)) Tein tuohon aikaan ostoslistoja Juurikasvun suositusten perusteella ja olin niiiiin onnellinen kun pääsin toteuttamaan hankintoja :)
Yksi suosikkishampoistani oli kosteuttava Therappe. Kun törmäsin tällä reissulla Nexxukseen Walgreensin hyllyllä, en voinut vastustaa 90-millisen pikku-Therappen ostamista ihan vain nostalgiasyistä. Se tuoksuu vieläkin ihan samalle..!
Tällaiset mitättömät jutut ilahduttavat kosmetiikkafriikkiä ja nostalgistia valtavasti :)
.
P.S. Näyttääkö nuo kuvalliset hymiöt teistä ihan hassuilta..? Otanko hymiöt pois päältä..? Mä en ole vielä ihan varma tykkäänkö niistä tuollaisina kuvina vai en... ehkä se on vain tottumiskysymys..?
Jos jokin tällä matkalla harmittaa (vähän) niin se, että pakkasin laukkuni lähes täyteen kilorajaan saakka jo kotona. En ole shoppailevaa tyyppiä eikä minulla ole yleensä mitään vaikeuksia pidättäytyä täyttämästä laukkuani ostoksilla matkoilla ollessa. Mutta nyt....
Tällä kertaa olisin helposti voinut täyttää toisen 20 kilon laukun ostoksilla (en vähiten Bath & Body Worksissa).
Koska kuitenkin tiedän että en oikeasti tarvitse yhtään mitään ja kotona on edelleenkin meneillään hitaasti mutta varmasti etenevä ”eroon ylimääräisestä kamasta” –projekti, en ostanut uutta laukkua paluumatkalle ja olen niellyt ”tahtois…!” –tunteita kosmetiikkaliikkeissä ja (köh) vastustamattoman pehmeitä trikoopaitoja pursuavissa vaatekaupoissa. Saatoin kyllä ostaa neljä saman mallista (mutta eri väristä) trikoopaitaa GAPin 40% alennuksesta… Sen jälkeen en ole enää uskaltanut mennä GAPiin tällä matkalla.
Meikithän eivät paina juuri mitään joten niitä voisi ostaa enemmänkin, mutta tarvitsenko niitä? En tietenkään.
Olen saanut meikkiostokset rajoitettua tässä postauksessa esiteltyyn minimaaliseen määrään. Ihan yllätyin kun en löytänyt MACiltäkään mitään muita haluttavia luomivärejä kuin kaksi jo tuttua suosikkia. 6 dollarin hintainen refill-nappi tuntuu lähes ilmaiselta…. Ainakin verrattuna Urban Decayn 20 dollarin hintaisiin luomiväreihin. Yhden UD:n ostettuani muistin, että onhan Decayllakin irtonappeja ja heti alkoi harmittaa. Miksi en ostanut sellaista…? Vai olikohan niin, että UD:lla refillejä ei saa ostaa yksinään vaan ne täytyy ostaa tyhjän paletin kanssa…? En muista systeemiä mutta tosiasia on se, että noilla hylsyillä en tee mitään ja tuntuu hullulta maksaa muovireunuksista yli 10 dollaria….
MACiltä mukaan päätyivät vain kotona juuri hajotettu Beautiful Iris ja luonnonvaalea highlighter-ikisuosikki, L’Orealin edesmenneen Golden Beigen ohella paras nudevaalea luomiväri, Shroom.
Minun on pitänyt jo vaikka kuinka kauan omistaa oma postaus näille silmämeikin ”työhevosille” eli perusvaaleille luomiväreille. Hiljaisia, näkymättömiä, mutta niin tarpeellisia. Vaikka nudevaaleat luomivärit voivat ulospäin näyttää hyvin samanlaisille, luoden tunteen että ”Ihan sama mitä niistä käyttää”, se ei suinkaan ole sama. Vaaleissa, päälle päin lähes identtisiltä näyttävissä luomiväreissä on eroja, jotka ainakin meikkifriikki huomaa selvästi.
Itse ostin edellisen Shroomini loputtua tilalle MACin Ricepaper-sävyn, ihan vain kokeilunhalusta, ja totesin ettei se toiminut lainkaan niin hyvin kuin Shroom. Ricepaper on ratkaisevasti kellertävämpi sävy eikä sovi yhtä monipuoliseen käyttöön kuin neutraali Shroom joka sopii niin viileiden kuin lämpimien meikkien kanssa. Ricepaper on jäänyt lähes käyttämättä.
Sephorasta ostin Z-paletin irtonapeille. Taas sarjassamme ”tää on pitänyt ostaa jo niiiin kauan”. Näitä olisi voinut ostaa saman tien useammankin. Tykkään koostaa omia paletteja ja irtonappisysteemi on minulle kaikkein mieleisin. Omiin paletteihin koottavat napit vievät reissussakin kaikkein vähiten tilaa.
Muut luomivärihankinnat (sain näköjään jonkun keltavihreäkohtauksen): Kat Von D’n ihana räikeä kellanvihreä Electric Warrior ja likainen vihertävä kulta Trasher (tooodella metallista jälkeä jota rakastan). UD:lta kuvassa varsin vaisulta näyttävä mutta livenä ihana kultavihreä sävy Sideline, samaa duochrome-laatua kuin jo haalimani iki-ihanat Tonic ja Fireball.
Tonic on muuten varmaan koko vuonna eniten käyttämäni luomiväri, vaikka ostin sen vasta syksyllä. Se on yksi parhaita silmämeikkihankintojani koskaan. Juuri tämän vuoksi meikkifriikki ostaa aina vain lisää samoja sävyä (esim. minä loputtomiin violetteja): niissä on valtavasti nyanssi- ja koostumuseroja ja kun jaksaa metsästää, aina välillä osuu todelliseen kultasuoneen. Vain harva hankinta osoittautuu lopulta Tonicin (ja Beautiful Irisin) kaltaisiksi superhelmiksi. :)
Tässä sitten on matkan hutiostos. Voi että harmitti.
Innostuin kun bongasin Sephorassa nämä Lancômen vain Sephorassa myytävät Extreme Longwear-kynät, joissa oli tosi ihania sävyjä ja ihanasti liukuva koostumus. Näitä ei saa Suomesta, must get one here..!
Päädyin kädenselkä-swatchien perusteella suloiseen vaaleanliilaan sävyyn nimeltä Baroque (swatcheista alimmaisin). Mun kokemuksella olisi kyllä pitänyt tajuta miltä sävy näyttää pohjoismaalaisen vaalean henkilön luomilla…. Ei oikeastaan yhtään miltään. Sävy on aivan liian vaalea tehdäkseen varsinaista rajausefektiä, joten se on käytännössä kuin vaalea liila luomiväri. Lisäksi sävy on niin punertava, että se saa ilmeen näyttämään raikkaan sijaan väsyneeltä. Kaikkea muuta kuin imarteleva sävy minulle, siis.
Tällainen pastellinen rajaussävy toimisi upeasti tummalla ihonsävyllä jossa se loisi makean kontrastin. Vaalealla iholla sävy jää täysin pliisuksi. Höh. Sinne meni 21 dollaria. Baroque tulee toimimaan minulla vain pohjustuskäytössä, ja siihenkin se on turha koska omistan jo kivoja liiloja pohjustussävyjä.
Tässä meillä taas on esimerkki amerikkalaisesta erikoisesta kosmetiikan markkinointityylistä, josta kirjoitin jutun Floridan matkalla. Tällainen markkinointi ei ole sallittu Suomessa.
USAssa eri kauppaketjut (luulin aiemmin että vain CVS) voivat kehittää omia talon sarjojaan, joiden tuotteet ovat suoria kopioita tunnettujen brändien menestystuotteista. Niin suoria kopioita, että pakkaukseen on valmiiksi painettu minkä tuotteen kopio on kyseessä. Ihan hullua! :)
Myymälöissä kopiotuotteet on yleensä vieläpä sijoitettu alkuperäisten viereen. Eli jos asiakas on hakemassa Aveenon voidetta x, hänelle on tehty helpoksi löytää voiteesta talon oma, halvempi versio. Aveenon sijaan asiakas saattaakin valita alkuperäisen vieressä nököttävän Walgreensin tai CVS:n kopioversion. Jotenkin ihan kreisiä että tällainen menettely on USAssa laillista. Miettikää jos Suomessakin esim. Pirkan hedelmäjogurtti olisi hyllyssä suoraan Valion kyljessä ja siinä lukisi, ”Kuin Valion Hedelmäpommi”. Tai Rainbow’n suklaapatukkaan olisi painettu, ”Kuin Fazerin sininen”.
.
Loppukevennyksenä vielä toisenlainen esimerkki amerikkalaisesta markkinointiviestinnästä, jollainen ei ihan Suomessa menisi läpi.
Half & Half, paikallinen kahvimaito. (Voi sitä toki muuhunkin käyttää mutta on standardi nimenomaan kahvimaitona.)
Half & Half on sekoitus maitoa ja kermaa, mutta ei kirjaimellisesti suhteessa 50-50, kermapitoisuus on vain muutamia prosentteja. Juoman kokonaisrasvapitoisuus on noin 9. Jo nimitys ”puolet ja puolet” olisi Suomessa kielletty, sillä Suomessa mainosteksteissä ei saa esittää väitteitä tai vihjauksia joilla ei ole totuuspohjaa. (Esim. voimariinin piti vaihtaa nimi oivariiniksi koska se ei sisällä pelkkää voita.)
Mielenkiintoisesti, Half & Halfista on myös olemassa…. rasvaton versio..! Siis tuote joka on ”puolet kermaa, puolet maitoa”, mutta jossa ei ole lainkaan rasvaa. Ööö? :D Onko joku kuullut rasvattomasta kermasta..?
Tuoteseloste kertoo, että juomassa on kermaa sen verran, että ”rasvapitoisuus on mitätön”. Mikä ihme on tämän tuotteen tarkoitus? Kyseessä on rehellinen rasvaton maito, skimmed milk. Kuitenkin sitä on sallittua markkinoida nimellä ”Half & Half”. Kuluttajalle luodaan kuva täyteläisemmästä tuotteesta, ja hän luulee ostavansa terveellisemmän version kermamaidosta, vaikka hän todellisuudessa ostaa rasvatonta maitoa. On nämä jenkit hassuja…
Aamun winter-wonderland... <3
.
Blogin muutto lähestyy.... torstaina Karkkipäivä löytyy osoitteesta
Kun näkisitte taas missä bloggaan... ^_^ Istun pienen motellin aulassa Utahin Moabissa kahviautomaatin vieressä, kaulahuiviin ja fleeceen kääriytyneenä, palellen ja styroks-mukista yllättävän hyvää kahvia juoden. Yllättävän hyvää siksi että motellin kahvinkeitin on päällä 24/7 ja koska olen a) aamun ensimmäisiä asiakkaita ja b) ollaan Utahissa jossa yli puolet väestöstä ei juo kahvia (--> mormoneja) joten tämäkin kahvi lienee seissyt keittimessä a few good hours... ^_^
Halusin tehdä pienen hiuspäivityksen. Tällä kertaa ei niinkään koskien hiusväriäni (joka on säilynyt täällä USAn reissussa oikein hyvin, muuttuen paikoin harmaansiniraidalliseksi). Mutta niiden kunto. :/
Se lovi. Muistatteko sen mystisesti hapertuvan kohdan hiuksissani joka on sitkeästi pysytellyt hiuksissani jo kohta 15 vuotta..? Kirjoittelin siitä ja hiustenhoitorutiineistani aikoinaan täällä. Viimeisten parin vuoden aikana lovi oli vähän talttunut ja hiukseni näyttivät välillä takaa melkein normaaleilta, mutta nyt.... Katsokaa:
:( :(
Sinikin ihmetteli lovea värjätessään hiuksiani syyskuun alussa (ponihiusprojekti). Hän vinkkasi Helsingin Hiusakatemiasta jossa tehdään hiusjuuritutkimuksia, ja tiedättekö mitä - päätin että menen sinne tutkimuksiin. Haluan selvittää mikä tämän kummallisen ilmiön taustalla on. Miten voi ihmiselle yhtäkkiä 24 vuoden iässä ilmestyä takaraivolle alue, jossa hiukset eivät enää kasva normaalisti? Mun päälle ei ole tapahtunut mitään mikä voisi selittää sitä. Kaikki asiaan mahdollisesti vaikuttavat jutut on kokeiltu: ponnarin paikka, hiusten pesutyyli, tyynyliinan materiaali, hiusharjan materiaali.... Lovi on jo pysyy vuodesta toiseen, ollen välillä miedompi, välillä kuin saksilla nirhattu, kuten nyt. :(
Kun palaan Suomeen, otan yhteyttä Hiusakatemiaan.
.
Meanwhile, meillä oli eilen aivan fantastinen päivä Archesin luonnonpuistossa... En malta olla liittämättä jutun loppuun paria kuvaa. Pakko todeta, että Utah yllätti totaalisesti maisemillaan, en ollut varautunut siihen että täällä on näin kaunista... Jo pelkkä neljän tunnin ajomatka Archesiin tarjosi niin upeita vistoja että se itsessään olisi riittänyt päivän ohjelmaksi. Utah on kirkkaasti koko reissun luonnonkaunein kohde, ihan mieletön paikka <3 Hullua että minulla on ollut aina, koska tahansa mahdollisuus tulla tänne koska minulla on täällä sukulaisia, enkä vain ole käyttänyt tilaisuutta. Nyt en enää odota toista 25 vuotta ennenkuin tulen tänne uudestaan...!
Flunssa on edelleen päällä ja kuulostan ihan Simpsonien Pattylta ja Selmalta, mutta pärjäähän täällä ilman ääntäkin ^_^
.
Blogi muuttaa 1.12. osoitteeseen https://karkkipaivablogi.com/
