Jatketaan Niilon "pihahoitojen" esittelyä vartalotuotteiden osalta.
Yhteenvetona seitsemän tuotteen Neal's Yard Remedies -kokemuksen pohjalta voin todeta, että NYRistä päällimmäisenä jää mieleen vahva eteerisiin öljyihin pohjautuva tuoksumaailma. Mitä koostumuksiin tulee, sarja nojaa perinteinen - moderni -akselilla enemmänkin perinteisen suuntaan. Jos tätä sarjaa sokkotestaisi, ei jäisi epäilystäkään että kyseessä on luonnonkosmetiikkaa.
Pakkausdesign miellyttää silmääni ja ylipäänsä merkistä on muodostunut minulle pelkän markkinointikommunikaation perusteella myönteinen mielikuva. Mielikuvaan nähden tuotekokemukset olivat ehkä aavistuksenomainen pettymys, odotin tuoksukuvausten perusteella rakastuvani tuoksuihin. Ne olivatkin sitten aivan liian vahvoja, pippurisia ja itämaisia. Tuotteiden laatu tuntui kuitenkin kautta linjan oikein hyvältä ja niin sanoakseni hieman ylellisemmältä peruspäivittäiskosmetiikkaan verrattuna.
Tuotteet olen saanut Eleven.fi-verkkokaupalta.
12,40€ / 50 ml
Erittäin voimakkaasti tuoksuva, täyteläinen käsivoide. Mintun ja bergamotin tymäkkä tuoksu on miellyttävä, mutta vahvuudeltaan nuhanenän avaavaa tasoa (mikä sopiikin minulle, sillä olen kuudetta viikkoa nuhassa... Sain USAsta jonkun todella sitkeän flunssaviruksen...).
Voide on koostumukseltaan paksua ja suhteellisen rasvaista ja sopii yökäyttöön. Erinomainen talvikuiville käsille, tosin ei yllä kosteuttavuudessaan ja ravitsevuudessaan ykköslempparieni tasolle.
22,30€ / 200 ml
Tässä erittäin hellävaraisessa suihkuvaahdossa on sama pohja kuin eilen esitellyssä Orange Flower -kasvoputsarissa: auringonkukansiemenöljy, vesi ja sodium cocoamphoacetate. Loppuincissä on liuta hoitavia ja tuoksuvia öljyjä - ja pieni tujaus etanoliakin. Kuten appelsiininkukkaputsari, tämäkään tuote ei vaahtoa. Se on ensimmäinen vaahtoamaton suihku"geeli" jota olen koskaan käyttänyt. Vaahtohan ei tunnetusti liity tuotteen pesevyyteen, mutta kuluttajan mielessä se kertoo että tuote pesee hyvin.
Vaahdottomuudessa on yksi huono puoli - tuote levittyy ja leviää iholle paljon huonommin kuin vaahtoava. Näin ollen NYRin suihkuvoide ei ole käytettävyydeltään kovin riittoisaa. Yhtä kämmenellistä ei saa kunnolla levitettyä ympäri vartaloa, tämä oli ainakin minun kokemukseni.
Tuoksu on jälleen todella voimakas ja suitsukemainen, kiitos frankincensen (suitsukepihka). Itämaisten (tai miehekkäiden) tuoksujen ystäville pop, mutta muille kenties vähän liian persoonallinen. Makeutta Neal's Yardin tuoksuissa ei ole lainkaan, ainakaan niissä seitsemässä tuotteessa joita testasin.
22,30€ / 150 g
Samalla tuoksulinjalla jatketaan. Nealin vartalokuorinta ei valitettavasti saa minulta kiitosta ja se jäi testisatsin jumboksi. Makuasioitahan nämäkin tietysti ovat, mutta tämän testaajan maku tykkää pieni- ja tiheärakeisista kuorinnoista.
Frankincense & Mandarin -kuorintavoiteessa kuorivana ainesosana on riisipuuteria ja jauhettua karpalonsiementä. Karpalonsiemenpartikkelit ovat mallia "suurpiirteinen jauhatus" ja niitä on voiteessa suhteellisen harvassa, mikä luo miedon kuorintatuloksen. Ainakin kun iho on tottunut kahvinpurukuorinnan tasoiseen megasilottavuuteen ^_^ Suosikkini Yves Rocherin kroppakuorinnat edustavat myös pienempää ja tiheämpää, hiekkamaista kuorinta-ainetyyliä ja niille NYR häviää ikävä kyllä 6-0. Muuten ainesosalista on kyllä täynnään hyviä ihoa hoitavia ainesosia oliiviöljystä montmorilloniitti-saveen, joka sekin osaltaan syväpuhdistaa ihoa.
9,40€ / 50 g
Tämän tuotteen kohdalla olisi ollut hyvä, jos olisin silmäillyt edes käyttöohjeet ennen ensimmäistä käyttöä ^_^ :D Kyseessä on nimittäin pelkkään eteerisillä öljyillä hajustettuun kookosöljyyn perustuva naamio, siinä ei ole muita ainesosia kuin kookosöljy + tuoksuöljyt (seetri, rosmariini, laventeli).
Kookosöljyhän on tunnetusti hiustenhoidon supersankareita ja ehkäpä se kaikkein tehokkaimmin hiukseen imeytyvä kasviöljy. Se tekee hyvää myös hiuspohjalle. Jos kookosöljyä (tai mitä tahansa öljyä) haluaa käyttää naamiona, se tulee levittää kuiviin hiuksiin ennen shampoopesua.
Koska en ollut lukenut Seetri-Rosmariini-tehohoidon pakkaustekstejä, aloin hieroa tuotetta päähäni normaalitapaan shampoopesun jälkeen. Vähän hölmistyin kun sormet tapasivatkin rasvaisen koostumuksen. Kosteaan tukkaan levitettynä pelkkä öljy ei jostain syystä imeydy ja hoida niin hyvin kuin kuiviin hiuksiin levitettynä (öljy-hoitoaineseos on eri juttu). En koskaan ole päässyt selvyyteen mistä se johtuu.
Pidän seetristä ja rosmariinista, ja tämän tuotteen voimakas tuoksu miellytti minua. Ihanaa aromaterapiaa...
Vähän noottia siitä että pieni 50 g purkki ei riitä moneen käsittelyyn, ehkä kolmeen jos hiukset ovat pitkät. Pakkaus saisi olla isompi, kun kyseessä ei kuitenkaan ole näytekoko.
*
Oli kyllä taas kiinnostavaa päästä tutustumaan uuteen luonnonkosmetiikkamerkkiin, kiitokset Elevenille mahdollisuuden tarjoamisesta. :) Seuraavakin testisarja on minulle ihan uusi (vaikkakin suomalaisille niin tuttu): Oriflame. Oriflamen valikoimaan lanseerattiin tänä vuonna ekosertifioitu EcoBeauty-sarja, ja se tulee olemaan seuraavana Sannin luupin alla.
Vihdoin pääsin tutustumaan brittiläiseen pitkän linjan luonnonkosmetiikkamerkkiin, Neal's Yard Remediesiin. Yrityksen osoite Lontoossa on muuten 1 Neal's Yard :) Firma on toiminut tässä osoitteessa vuodesta 1981, jolloin se perustettiin. "Niilo" on siis lähes saman ikäinen kuin minä :)
NYR aloitti taipaleensa luonnonmukaisena apteekkimerkkinä ja kehittyi siitä vuosien varrella pesunkestäväksi luomukosmetiikkamerkiksi, saaden brittiläisen Soil Association Organic -luonnonkosmetiikkasertifikaatin vuonna 2001. NYRin tuotteet ovat myös 100% vegaanisia ja yrityksellä on Leaping Bunny - logo tunnustuksena eläinkokeettomuudesta.
On muuten jotenkin virkistävää lukea välistä sellaisenkin luonnonkosmetiikkamerkin historiaa, jossa tausta ei mene tämän 2000-luvun luomusarjoille tyypillisen syntytarinan mukaan; "Perustaja Hilkan iho oli niin herkkä ettei hän löytänyt markkinoilta mitään toimivaa kosmetiikkasarjaa ja niinpä hän päätti alkaa valmistaa sellaista itse". Tämän tarinan saa kuulla nykyään suunnilleen kaikkkien uusien luonnonkosmetiikkamerkkien yhteydessä, oletteko huomanneet?
Sain Neal'sin tuotteita testiin Eleven.fi-verkkokaupan kautta. Minulle niin tuttuun tapaan innostuin kynäilemään kasvotuotteista sen verran pitkät fiilistelyt että jätetään vartalotuotteet toiseen postaukseen.
Sain testattavaksi seuraavanlaisen satsin NYRiä: Orange Flower -kasvoputsari, Frankincense-kasvovoide, Rose Formula -silmänympärysvoide, Garden Mint & Bergamot -käsivoide sekä Frankincense & Mandarin -vartalokuorinta ja suihkuvoide.
38,20€ / 50 g
Tämän voiteen tuotetiedot hämmentävät. NYRin sivuilla voidetta kuvaillaan sanoin "this beautifully light, bestselling organic moisturiser", ja itse purkissa sitten lukee "use as a rich, deep moisturiser during the day or at night". Jälkimmäinen pitää paikkansa, voide on koostumukseltaan erittäin täyteläistä ja paksua, todellakin yllättävän "rikasta" ollakseen kaikille ihotyypeille suunnattu päivävoide.
Voide ei kuitenkaan jätä ihoa kiiltävän rasvaiseksi vaan imeytyy lämmettyään hyvin ja jättää iholle suojaavan, himmeän kalvon. Tekee ihosta todella pehmeän ja mukavan tuntuisen. Frankincense Cream sopii jopa itselläni meikin alle kun sen antaa kunnolla imeytyä. Ehdottomasti kuitenkin kylmän vuodenajan voide minun normaalille ihotyypilleni, kesällä en voisi näin täyteläistä voidetta käyttää.
Mirhan ja suitsukepihkan eteeristen öljyjen tuoma tuoksu on hyvin voimakas ja luonnonkosmetiikkamainen. Ei raikas, kukkainen tai makea vaan yrttinen, puinen ja jopa pippurinen. Kuvailisin tuoksua jopa miehekkääksi.
Kenelle? Kuivaihoiselle tai normaali-ihoiselle joka pitää enemmän täyteläisistä koostumuksista. Henkilölle, jolle kosmetiikan luomupitoisuus on tärkeä; voiteen luomuainesosien pitoisuus on 91%.
33,80€ / 10 ml
Ensimmäinen ajatus: tulee ihan mieleen muinainen Kibio..! Minulle jäävät eri tuotemerkkien koostumukset tosi hyvin mieleen, ja assosioin tuotteita tuoksun lisäksi usein koostumuksen mukaan. Neal's Yardin Ruusu-silmänympärysvoiteessa on ohut ja maitomainen, melkeinpä seerumimainen koostumus. Samantapainen kuin Kibion ohuissa päivävoiteissa.
Ja kuulkaas, taas tuli se alkoholiefekti... Ihan sama juttu kuin Mossan silmänympärysvoiteen kanssa kesällä. En nykyään katso testituotteideni incejä ennen testausta jotta en muodostaisi ainesosien perusteella odotuksia, ja niinpä en tiennyt että NYRin sy-voiteessa on alkoholia. Kun laitoin sitä ensimmäistä kertaa, alkoholihuurut saivat silmät kevyesti vettymään. Tartuin saman tien pakkaukseen ja tokihan se denaturoitu alkoholi sieltä löytyi.
Kuva: Neal's Yard Remedies
En tosiaan sano että alkoholi huuruefekteineenkään on välttämättä pahasta kasvovoiteessa (minähän kuulun siihen leiriin joka ei nyrpistele alkoholipitoisillekaan voiteille), mutta halusin kuvailla kokemusta ja kertoa alkoholista niille jotka sitä haluavat kosmetiikassaan välttää. Itsekin kyllä kahden samantapaisen vaihtoehdon välillä valitsen mieluummin "huuruttoman" :D version, mutta en yleisesti jätä hyvää tuotetta käyttämättä vain jos siinä sattuu olemaan etanolia.
Ruusu-silmänympärysvoiteen tuoksu on todella erikoinen, taas voisi sanoa että "Kibio-osastoa". Kasvimainen, vähän kaurapuuromainen, pistävä... Voide ei sisällä hajusteita, eli sen tuoksu tulee raaka-aineista. Kukaan valmistaja ei tokikaan tarkoituksella tee tuotteistaan ikävän tuoksuisia, mutta toiset valmistajat laittavat enemmän arvoa tuotteen ominaistuoksun muokkaamiseen hajusteilla ja ominaistuoksun peittäjillä, toiset taas valitsevat mennä tuotteen oman tuoksun ehdoilla. Virolainen Nurme on yksi esimerkki jälkimmäisestä, Nurme ei käytä tuotteissaan mitään lisättyjä hajusteaineita.
Kenelle? Ohuiden silmänympärysvoiteiden ystäville, uteliaille satsaajille (--> kallis hinta! Pakkauksessa vain 10 milliä tavaraa.)
22,30€ / 100 ml
Suosikkituotteeni testituotteista! Ihana "hybridi"koostumus; jossain emulsion, öljyn ja vaahtoavan putsarin välillä. Tuote lupaa pakkaustekstin mukaan "vaahdota hellästi", mutta sitä se ei oikeastaan tee. Se ei kuitenkaan tunnu perinteiseltä emulsioputsariltakaan. Incissä on ensimmäisenä auringonkukansiemenöljy, sitten vesi ja sitten sodium cocoamphoacetate ja lauryl betaine jotka ovat hellävaraisesti puhdistavia ainesosia.
Olen itse käyttänyt NYRin Orange Flower -putsaria Foreo Luna -kasvoharjan kanssa eli tulos on aina ollut erinomaisen puhdas kiitos Foreon, mutta uskoisin, ettei Orange Flower varmaankaan poista vahvaa (synteettistä meikkiä).
Appelsiininkukkaputsari jättää ihon todella miellyttävän tuntuiseksi vailla nihkeyttä, rasvaisuutta tai muitakaan vähemmän toivottuja jälkituntemuksia (blogin pitäjän tunnetaan erittäin kriittisenä ja nirsona kasvoputsaristina; jos tuote jättää yhtään epämieluisan tunteen niin en käytä.)
Kenelle? Kuivaihoiselle luomun ystävälle (putsarin luomuainesosaputoisuus on 89%) joka mieluummin käyttää muita putsarikoostumuksia kuin kuivaihoisen perinteistä emulsiota.
Heräsin tänä aamuna siihen, että minulla oli ikävä sisareni chihuahuoita. Olin nähnyt niistä unta.
Päädyin mussukoita kaivatessani selailemaan blogini Chihuahua-tägiä - ja päädyin sen kautta yllättäen odottamattomalle nostalgiatripille joka ei liity mitenkään koiriin.
Chihu-asiasanalla merkittyjen postausten viimeisenä oli marraskuussa 2009 kirjoitettu postaus joka nosti hymyn huulille.
Tässä ote kyseisestä postauksesta:
Voi eih mitä muistoja..! Miten kaukaiselta tuo aika tuntuu..!
Tietääkö joku kuka on "Golden Girl"..? Ja kuinka moni muistaa Inkiväärin...?
He ovat Ostolakossa-blogin Virve ja minä, tuon aikaisine nimimerkkeinemme ^_^
Tässä seisomme neljää vuotta myöhemmin Lontoossa, jossa kävin vierailemassa Virven luona hänen ollessaan siellä opiskelemassa.
Mitä kaikkia muistoja päähäni tulvikaan tuon chihuahua-tunnisteen takaa löytyneen postauksen ansiosta... (Postaus oli muuten nimeltään "Mikä ilahduttaa tänään", se selittää miten saman tägin alta löytyy juttua chihuista ja työpäivästä :))
Nyt jo melkein kahdeksan vuotta bloganneena tuntuu hullulta ajatella, että kahdeksaan vuoteen mahtuu aika, jolloin olin vasta kauneusalan töistä haaveileva harrastelijakosmetiikkafriikki, ammattiin opiskelu, vuodet myyjänä kosmetiikkaliikkeessä ja sitten aika myymälätyön jälkeen.... Irtisanoutuminen, elämän ensimmäinen yksin tehty reppureissu... Kuka muistaa kun läppärini varastettiin tuolla matkalla Lissabonin rautatieasemalla... Postasin teille haikeana jostain nettikahvilasta.
Kaikkea sitä onkin mahtunut näihin vuosiin.
Syksy 2009. Olin aloittanut kosmetiikkamyyjän opinnot Valkeakoskella ja asunut Tampereella puoli vuotta. Tunsin Virven netin kautta (kaikki me kosmetiikkahörhöt tunnetaan toisemme kummasti netin kautta :D) ja olimme muistaakseni kerran tavanneet jonkun foorumimiitin yhteydessä. Tai sitten emme. Joka tapauksessa, kosmetiikkamyyjän hommissa jo oleva Virve päätyi samalle luokalle kanssani Valkeakoskelle, ja minä puolestani hain työharjoittelupaikan Virven työpaikalta ^_^ Näin tutustuimme.
Virve oli myyjän alkutaipaleeni suurimpia mentoreita ja häneltä opin mm. ensimmäiset hajuvesitärppini..! <3 Muistan miten hermostunut olin ensimmäisinä päivinä ja viikkoina työharjoittelupaikallani nimenomaan tuoksuasiakkaiden kohdalla - hyllyissä oli joku 5000 + tuoksua ja yhtäkkiä olisi pitänyt osata löytää ja suositella jollekulle hänen hakukriitereihinsä sopiva hajuvesi..! Apua..!
Myöhemmin tuoksuista muodostui yksi mieluisimmista myyntialueistani, rrrrakastin myydä tuoksuja :)
<3
Jäin miettimään vuosiani myyjänä ja selailin sen ajan postauksiani blogista. Olin kirjoittanut edistyksestäni, ilostani, kohtaamisista asiakkaiden kanssa, havainnoista myyjän työhön ja kosmetiikka-alaan liittyen. Jopa pakkausmateriaalin haaskaamisesta tuotteiden toimituksissa. :)
Hauskoja juttuja, muistoista tuli iloinen mieli. Ihanaa, että tuo aika on dokumentoitunut niin hyvin blogini sivuille. Vaikka blogini ei olekaan päiväkirjamainen lifestyle-blogi, tykkään lukea vanhoja merkintöjä päiväkirjan omaisesti. Paljon vanhoja edesottamuksia palaa mieleen blogin ansiosta.
Off topic - vanha kuva vuodelta 2009 kertoo, että hiuslovi on ollut välillä noinkin näkymättömissä...
Kokosin nostalgiahuuruissani tähän teille pienen aikajanallisen postauksia vuosistani kosmetiikkamyyjänä. Kehityksen kaari :)
Aluksi olin blogissa jotenkin hyvin salaperäinen ja vaitonainen opinnoistani enkä kirjoittanut niistä tai työharjoittelustani paljonkaan. Mutta vakituisen työpaikan saatuani ja kiinnostuttuani syvemmin myös ihonhoidosta ja kosmetiikan markkinoinnista, aloin hyödyntää työpaikan tuomia mahdollisuuksia myös blogisisällön tuottamiseen :D ^_^ Kaksi kärpästä yhden iskulla. Samalla kun opettelin incejä ja vertailin tuotteita kehittyäkseni ammatissani, sain niistä aiheita myös blogiin. Kuinkahan monet liikkeen uutuusmeikit kuvasin niitä testatessani myös blogiin ^_^
Muistatteko näitä lookkeja...
Ai että, mun pitää varmaan tehdä ensi vuonna joitain koosteita noiden vuoden postausten kuvista. Saattaisi olla hauskaa katsottavaa uudemmillekin lukijoille jotka eivät tiedä noista ajoista. Tuntuu, että samalla olen muuttunut paljon ja en yhtään.
Sanni vm. 2009 - ja ne kamalat ohuiksi vivoiksi meikatut kulmat ^_^
Tästä on hyvä aloittaa: mun ensimmäinen inci-aiheinen postaus jossa tutkin ja vertailen kahden eri hintaluokan (tosi kalliin ja tosi halvan) saman tyyppistä tuotetta. :)
Neiti Etsivä ja voidepurkin sisällön arvoitus 10/2009
Olin tuolloin vielä koulussa ja innoissani kaikesta parhaillaan oppimastani ja luotin opettajan sanaan kuin kiveen. Sittemmin olen jonkin verran poisoppinut osasta meille väitettyjä totuuksia. Nyt tiedän esimerkiksi, että vaikka jotain ainesosaa olisi reseptissä vain pikkuinen pitoisuus, se voi silti vaikuttaa paljon (meille opetettiin että vain incin noin kuudella ensimmäisellä ainesosalla on merkitystä...)
Mikä ilahduttaa tänään? 11/2009
Kosmetiikkamyyjän työpäivä 05/2010 - onnellinen työntekijä <3
Vuosi kosmetiikkamyyjänä 10/2010 - ensimmäisen vuoden fiilistelyjä
Kun asiakas ei tiedä, mitä tarkoittaa 11/2010 - tämä on hauska ^_^
Asiakaspalvelu kosmetiikkaosastolla 03/2011
Mikä olisi sellainen ripsiväri joka ei varise? 08/2011 - asiakkaiden yleisimpiä kysymyksiä
Youth Code - köyhän miehen Genifique 11/2011- minusta tehtiin tämän jutun pohjalta haastattelu NYTtiin...! ^_^ Mun eka lehti-appearance :D
Sanni ja blogi esittäytyvät 02/2012
Mikä kosteusvoide sopii meikin alle? 02/2012 - toinen asiakkaita suuresti askarruttava kysymys
Lähdössä 09 / 2012 - kun irtisanouduin työstäni
(...irtisanoutumisen jälkeen jatkoin vielä extrana melkein vuoden, ja tein viimeisen työvuoroni muistaakseni kesällä 2013.)
Nuo ajat ovat toisaalta lähellä, mutta toisaalta jotenkin jo niin kaukana. Hassua.
Mutta onneksi ne ovat täällä tallella ja voin lukea niistä sittenkin kun oma pää on liian vanha muistamaan :)
Olen kertonut monesti ahtaasta, pienestä "kenkälaatikko"kodistamme ja vaikeuksista löytää paikkaa sille kosmetiikkamäärälle jota bloggaajana vastaanotan. (Jo ihan tavallisena, blogittomana kosmetiikkafriikkinä tähän miniasuntoon olisi vaikea järjestää tilaa kosmetiikka-aarteille.)
(Olisin laittanut tähän linkin aiempaan asuntoesittelypostaukseeni mutta huomasin että sieltäkin puuttuvat lähes kaikki kuvat :/)
Pitkään kosmetiikka majaili hajautettuna ympäri asuntoa. Purkkeja löytyi pinottuna sohvan alta, niitä oli kasseissa seinän vierustoilla, tungettuna keittiön astiakaappiin (!!) ja makuuhuoneen sängyn alle (no, siellä on edelleen yksi kestojemma). Kirkkaasti suurin määrä oli säilöttynä saunan lauteilla. Muutaman vuoden purkkikaaoksen keskellä elettyämme päätimme (tai päätin) tehdä asialle jotain (muuta kuin heittää purnukat parvekkeelta pihalle, mikä oli miehen - ymmärrettäväkin - uhkaus). Ostin Ikeasta Hemnes-lipaston joka olisi purkkien uusi koti.
Ongelma: ei meidän asuntoon oikeasti mahdu Hemnesiä.
Vai näyttääkö siltä että lipasto sopii luontevasti sohvan ja kirjahyllyn väliin? :/
Pari vuotta tuota on katseltu. Nyt saa riittää. Ihan kamalan näköinen. Sitä paitsi - Hemneskään ei enää pysty nielemään kaikkea kosmetiikkaa. En vain onnistu prosessoimaan saapuvaa työkosmetiikkaa (--> päättämään testaanko ja/tai kirjoitanko niistä --> suorittamaan itse testauksen --> laittamaan tuotetta eteenpäin) tarpeeksi tehokkaalla syklillä. Yhtä prosessoitua purkkia kohden saapuu kolme.
Tänä syksynä sain entistä tarmokkaamman raivauskohtauksen ja päätin, että sohvapöytäkin saa lähteä. Se ja kasa Hemnesiin mahtumatonta kosmetiikkaa (plus, öh, muutakin sälää :() täyttää nyt portaiden juurta. Voi tätä meidän tavarakotia.
Ja entäs parvi... Ihan hävettää esitellä tällaisia kuvia mutta no... mitäs sitä silottelemaan. Me ollaan tällaisia. Minulla on kosmetiikkani ja miehellä levykokoelmansa. Ei sekään saa levyjään järjestykseen tai tilattua parvelle räätälöityä hyllyjärjestelmää.
Viimeiset vuodet parven harrastenurkkausta on täyttänyt vielä minun pikkuinen kuvaus"studioni" jonka hankin välttääkseni pimeän vuodenajan kuvausongelman. Yksi parhaita hankintojani koskaan, mutta vei ikävästi tilan miehen Fatboy-säkkituolilta jossa äijä oli tykännyt lojua kuuntelemassa levyjään. Nyt Fatboy on... nohh, kuvastahan sen näkee.. rutattuna toimettomana seinän viereen ja peitetty mun kosmetiikkalähetyksillä.
Fatboyn toiselta puolelta paljastuu lisää kasseja, pussukoita ja laatikoita täynnä kosmetiikkaa. Ja levyjä. Ja kaunis taulu miehen kotitalosta joka ansaitsisi olla jossain ihan muualla kuin tässä.
Haluaisin viedä taulun Ahvenanmaan asuntoon mutta mies ei ole antanut. (Se on hänen.) Ehkä mä vien sen joskus ilman lupaa ^_^ Se sopisi sinne rauhallisempaan ympäristöön arvoiselleen paikalle.
Päätin viimeisimmässä raivaus- ja järjestelyinnossani tehdä seuraavaa: Hemnes saa lähteä ahdistamasta olohuoneen nurkkaa ja testikosmetiikka muuttaa parvelle "näkymättömiin". Valoboksi ja studiovalot siirtyvät alakertaan Hemnesin paikalle. Eivät nekään tietenkään mitenkään upeasti siihen seinustalle asetu, mutta minkäs teet 47 neliön asunnossa. Realiteetti on se, ettei tämän kokoisessa kahden huoneen asunnossa ole missään luontevaa, sopivaa paikkaa kuvauspömpelille valoineen. On huonoja ja tosi huonoja paikkoja.
Hemnes siirtyy makuuhuoneeseen ja makuuhuoneen halvempi, heikkolaatuisempi senkki (sekin Ikeaa..) saa lähteä kierrätyskeskukseen.
Olohuoneesta haluaisin vielä heivata toisen puolen L-sohvasta saadakseni lisää vapaita neliöitä. Miehellä ei muuten ole mitään näitä suunnitelmia vastaan, en ole raivaustyranni :D Sohva-aikeistani kuullessaan sisareni huomautti, että missäs hän (tai muut vieraat) sitten nukkuvat meillä yökyläillessään. Totta... Sohva on myös meidän vierasvuode. Miehen näkemys tähän oli, "Ei sitten kutsuta enää ketään yöksi". No, ratkaisuhan sekin... mutta ei mieleinen. :)
Tässä postauksessa minun piti kuitenkin kertoa parvesta ja mihin siellä eilen edettiin. Päivä alkoi retkellä Ikeaan josta palasimme myöhemmin Vittsjö-hyllykön ja 18 Samla-muovilaatikon kanssa. Tiedän, ei mikään esteettisin ratkaisu mutta halvin ja nopein. Meidän pitäisi (ja piti jo asuntoon muuttaessa monta vuotta sitten..) suunnitteluttaa ja tilata parvelle puusepältä kustomoitu hyllyratkaisu niin miehen levykokoelmalle kuin minun purkeilleni. Mutta.... emme vain saa aikaiseksi :( Ja niin etenemme väliaikaisratkaisusta toiseen.
Tässä tämän kertainen väliaikaisratkaisu.
Samla-laatikko toisensa jälkeen täyttyy. Hyllyyn mahtuu max. 18 Samlaa (ellei päälle pinoa vielä korkeampaa kasaa), arvelin että niiden pitäisi riittää.
Muutamien tuntien huhkimisen ja kierreportaissa puuskutuksen jälkeen näytti tältä. Siistiä...! Kaikki mahtui...?
Vai mahtuiko....?
Ei.
Nämä kassit ja laatikot jäivät yli.
Aion taas kerätä jouluksi satsin kosmetiikkaa lahjoitettavaksi hyväntekeväisyyteen, ja toivon että seinusta on joulun ja lahjoitusten jälkeen saatu tyhjäksi. Tai sitten mä kutsun tamperelaisia lukijoita meille tyhjentämään ^_^
Laveran käsivoiteet odottavat vuoroaan. Niinkuin muutama sata muuta tuotetta.
Testikosmetiikkahylly toiseen suuntaan. Takana häämöttää meikkausnurkkaukseni.
Ikealle nuhteita siitä, etteivät muovilaatikoiden viivakooditarrat irtoa repäisemällä, ne pitäisi ilmeisesti liottaa kuumassa vedessä että irtoaisivat. Mur.
Tehtävänä on vielä laatikoiden sisällön etiketöinti. Hiustuotteet, meikit, mineraalimeikit, välineet, paletit jne jne.
Ihanteellisinta olisi saada omat laatikot testausta odottaville ja jo testatuille tuotteille. Siihen tila ei kuitenkaan anna mahdollisuutta vaan tuotteet on mahdutettava samoihin laatikoihin.
Mitä alakertaan ja eiliseen kello seitsemän kaaostilanteeseen tulee... Emme saaneet projektia päätökseen illan aikana. Tilanne jäädytettiin ja se jatkuu kun palaan Tampereelle runsaan viikon kuluttua.
En malta odottaa miten pahalta tai siedettävältä kuvauslaitteeni tulevat näyttämään olohuoneessa... Yksi asia ainakin helpottuu: ei tarvitse enää taiteilla lautasten kanssa ylös parvelle kun ottaa ruokakuvia ;D
Olen kotona ja yritän pitää silmiä suunnilleen tikuilla auki. Blogin kirjoitus toimii yhtenä tikkuna. :) Mun kropan mielestä kello on nyt aamu-kahdeksan eikä se oikein tykkää siitä että en ole päästänyt sitä tänään nukkumaan.
Aina kun on ollut pidempään matkoilla tekee kotiin palattua heti mieli pureutua kosmetiikkajuttuihin. Tässä tulee taas tällainen jo tutuksi käynyt kosmetiikka-aiheinen reissustapaluupostaus jossa vain lähinnä ihastellaan purkkeja. :)
Kosmetiikkapostia oli tällä kertaa kertynyt matkan aikana aika maltillisesti. Mikä on ihan hyväkin juttu.
Ainakin Lily Lolon luomiväripaleteista saatte varmasti lukea lähempää infoa lähiaikoina. :)
Lumenen Sisu-tuotteet oli pakattu havun oksiin..! <3 Nuohan olisivat kelvanneet melkein maljakkoon ja joulukoristeet kyytiin :)
Minulla oli muuten kova aikomus aloittaa joulukoristelu heti tänään, mutta arvatkaa vain olenko jaksanut...
Saapuneista PR-tuotteista välittömään testiin päätyi kaksi kynsilakkaa: Essien talvikokoelman Oh Behave ja IsaDoran joulukauden kokoelman Vintage Gold.
Kimaltavan roosapersikkaisen Oh Behaven ikuistus kuviin ei onnistunut (näyttää kuvissa ihan cremeltä eikä niin roosaiselta kuin livenä).
Kuvasin sitten vain Vintage Goldin - mutta ei senkään kaunis, vienon pinkki shiftaus erotu kuvissa. Kuten todettua, minusta ei tulisi kynsibloggaajaa. ;)
Tänään ihkaensimmäinen ohjelmanumeroni Tampereelle päästyä oli muuten kynsihuolto. Ahhh. Tällä kertaa ehti vierähtää melkein 7 viikkoa huoltojen välillä...
Ilokseni löysin PR-pakettien joukosta myös joulukalenterin. Kiitos L'Oreal :) Niin nätin näköinen :) En ole itse ehtinyt hankkia tänä vuonna lainkaan joulukalenteria joten tämä oli iloinen ylläri. Kyllä luukkujen availu vain kuuluu joulukauteen :)
Reissussa oli ihanaa saada käyttää koko kuukausi samoja tuotteita, mukaan lähti setti eri merkkien suosikkejani kuten EkoPharmaa ja Estelle & Thildiä. Vaikka kosmetiikan testailu on tosi kivaa hommaa, niin on ihana "saada" välillä käyttää myös useampi viikko lemppareitaan :)
Tänä iltana aloitan seuraavan testisarjan läpikäymisen: kuvan kauniissa lahjapaketissa loikova Neal's Yard Remedies.
Ja muuta tänään testiin lähtevää:
Elektroninen Foreo Luna -kasvoharja. Jep, vihdoin ja viimein testaan jotain näistä viime vuosien kasvoharjahiteistä. En tiedä mikseivät ne oikein ole jaksaneet minua kiinnostaa, kun muuten rakastan fiilistellä erilaisia puhdistustuotteita.
Kai se on se minun perustavanlaatuinen anti-innostukseni sähköisiä kauneudenhoitolaitteita kohtaan. Minulla ei ole säännöllisessä käytössä mitään muuta elektronista kauneudenhoitovimpainta kuin Schollin jalkaraspi, siihen myönnän ihastuneeni mutta sekin vei aikaa. Lämpenen näille tosi hitaasti.
Saa nähdä miten minun ja Foreon käy. :)
Pakko vielä jakaa yksi viime hetken nostalgiahankinta USAssa. (Ja ostin mä yhden voidemaisen violetin luomivärinkin... ;))
En tiedä kuinka monelle teistä Nexxus sanoo mitään, merkkiä kun ei myydä Suomessa, mutta minulle se merkitsee hiustuotteiden aatelia ja liittyy vahvasti nettikauneushörhöilyni alkuaikoihin. Hurahdin Nexxukseen vuosia sitten (tarkalleen ottaen 10 vuotta sitten) lukiessani siitä suitsutuksia Juurikasvu-keskustelupalstalla.
Koska Nexxusta ei saanut tilattua Suomeen kovinkaan halvalla, pyysin USAlaisystäviäni ostamaan minulle pieniä matkakokoisia pulloja ja lähettämään niitä minulle. Niin palavasti halusin päästä tutustumaan merkkiin. Kun sitten talvella 2007 teimme misterin kanssa reissun New Yorkiin, ostin laukun kirjaimellisesti puolilleen Nexxusta ^_^ :D (..toinen puoli täyttyi My Little Poneista :)) Tein tuohon aikaan ostoslistoja Juurikasvun suositusten perusteella ja olin niiiiin onnellinen kun pääsin toteuttamaan hankintoja :)
Yksi suosikkishampoistani oli kosteuttava Therappe. Kun törmäsin tällä reissulla Nexxukseen Walgreensin hyllyllä, en voinut vastustaa 90-millisen pikku-Therappen ostamista ihan vain nostalgiasyistä. Se tuoksuu vieläkin ihan samalle..!
Tällaiset mitättömät jutut ilahduttavat kosmetiikkafriikkiä ja nostalgistia valtavasti :)
.
P.S. Näyttääkö nuo kuvalliset hymiöt teistä ihan hassuilta..? Otanko hymiöt pois päältä..? Mä en ole vielä ihan varma tykkäänkö niistä tuollaisina kuvina vai en... ehkä se on vain tottumiskysymys..?
Jos jokin tällä matkalla harmittaa (vähän) niin se, että pakkasin laukkuni lähes täyteen kilorajaan saakka jo kotona. En ole shoppailevaa tyyppiä eikä minulla ole yleensä mitään vaikeuksia pidättäytyä täyttämästä laukkuani ostoksilla matkoilla ollessa. Mutta nyt....
Tällä kertaa olisin helposti voinut täyttää toisen 20 kilon laukun ostoksilla (en vähiten Bath & Body Worksissa).
Koska kuitenkin tiedän että en oikeasti tarvitse yhtään mitään ja kotona on edelleenkin meneillään hitaasti mutta varmasti etenevä ”eroon ylimääräisestä kamasta” –projekti, en ostanut uutta laukkua paluumatkalle ja olen niellyt ”tahtois…!” –tunteita kosmetiikkaliikkeissä ja (köh) vastustamattoman pehmeitä trikoopaitoja pursuavissa vaatekaupoissa. Saatoin kyllä ostaa neljä saman mallista (mutta eri väristä) trikoopaitaa GAPin 40% alennuksesta… Sen jälkeen en ole enää uskaltanut mennä GAPiin tällä matkalla.
Meikithän eivät paina juuri mitään joten niitä voisi ostaa enemmänkin, mutta tarvitsenko niitä? En tietenkään.
Olen saanut meikkiostokset rajoitettua tässä postauksessa esiteltyyn minimaaliseen määrään. Ihan yllätyin kun en löytänyt MACiltäkään mitään muita haluttavia luomivärejä kuin kaksi jo tuttua suosikkia. 6 dollarin hintainen refill-nappi tuntuu lähes ilmaiselta…. Ainakin verrattuna Urban Decayn 20 dollarin hintaisiin luomiväreihin. Yhden UD:n ostettuani muistin, että onhan Decayllakin irtonappeja ja heti alkoi harmittaa. Miksi en ostanut sellaista…? Vai olikohan niin, että UD:lla refillejä ei saa ostaa yksinään vaan ne täytyy ostaa tyhjän paletin kanssa…? En muista systeemiä mutta tosiasia on se, että noilla hylsyillä en tee mitään ja tuntuu hullulta maksaa muovireunuksista yli 10 dollaria….
MACiltä mukaan päätyivät vain kotona juuri hajotettu Beautiful Iris ja luonnonvaalea highlighter-ikisuosikki, L’Orealin edesmenneen Golden Beigen ohella paras nudevaalea luomiväri, Shroom.
Minun on pitänyt jo vaikka kuinka kauan omistaa oma postaus näille silmämeikin ”työhevosille” eli perusvaaleille luomiväreille. Hiljaisia, näkymättömiä, mutta niin tarpeellisia. Vaikka nudevaaleat luomivärit voivat ulospäin näyttää hyvin samanlaisille, luoden tunteen että ”Ihan sama mitä niistä käyttää”, se ei suinkaan ole sama. Vaaleissa, päälle päin lähes identtisiltä näyttävissä luomiväreissä on eroja, jotka ainakin meikkifriikki huomaa selvästi.
Itse ostin edellisen Shroomini loputtua tilalle MACin Ricepaper-sävyn, ihan vain kokeilunhalusta, ja totesin ettei se toiminut lainkaan niin hyvin kuin Shroom. Ricepaper on ratkaisevasti kellertävämpi sävy eikä sovi yhtä monipuoliseen käyttöön kuin neutraali Shroom joka sopii niin viileiden kuin lämpimien meikkien kanssa. Ricepaper on jäänyt lähes käyttämättä.
Sephorasta ostin Z-paletin irtonapeille. Taas sarjassamme ”tää on pitänyt ostaa jo niiiin kauan”. Näitä olisi voinut ostaa saman tien useammankin. Tykkään koostaa omia paletteja ja irtonappisysteemi on minulle kaikkein mieleisin. Omiin paletteihin koottavat napit vievät reissussakin kaikkein vähiten tilaa.
Muut luomivärihankinnat (sain näköjään jonkun keltavihreäkohtauksen): Kat Von D’n ihana räikeä kellanvihreä Electric Warrior ja likainen vihertävä kulta Trasher (tooodella metallista jälkeä jota rakastan). UD:lta kuvassa varsin vaisulta näyttävä mutta livenä ihana kultavihreä sävy Sideline, samaa duochrome-laatua kuin jo haalimani iki-ihanat Tonic ja Fireball.
Tonic on muuten varmaan koko vuonna eniten käyttämäni luomiväri, vaikka ostin sen vasta syksyllä. Se on yksi parhaita silmämeikkihankintojani koskaan. Juuri tämän vuoksi meikkifriikki ostaa aina vain lisää samoja sävyä (esim. minä loputtomiin violetteja): niissä on valtavasti nyanssi- ja koostumuseroja ja kun jaksaa metsästää, aina välillä osuu todelliseen kultasuoneen. Vain harva hankinta osoittautuu lopulta Tonicin (ja Beautiful Irisin) kaltaisiksi superhelmiksi. :)
Tässä sitten on matkan hutiostos. Voi että harmitti.
Innostuin kun bongasin Sephorassa nämä Lancômen vain Sephorassa myytävät Extreme Longwear-kynät, joissa oli tosi ihania sävyjä ja ihanasti liukuva koostumus. Näitä ei saa Suomesta, must get one here..!
Päädyin kädenselkä-swatchien perusteella suloiseen vaaleanliilaan sävyyn nimeltä Baroque (swatcheista alimmaisin). Mun kokemuksella olisi kyllä pitänyt tajuta miltä sävy näyttää pohjoismaalaisen vaalean henkilön luomilla…. Ei oikeastaan yhtään miltään. Sävy on aivan liian vaalea tehdäkseen varsinaista rajausefektiä, joten se on käytännössä kuin vaalea liila luomiväri. Lisäksi sävy on niin punertava, että se saa ilmeen näyttämään raikkaan sijaan väsyneeltä. Kaikkea muuta kuin imarteleva sävy minulle, siis.
Tällainen pastellinen rajaussävy toimisi upeasti tummalla ihonsävyllä jossa se loisi makean kontrastin. Vaalealla iholla sävy jää täysin pliisuksi. Höh. Sinne meni 21 dollaria. Baroque tulee toimimaan minulla vain pohjustuskäytössä, ja siihenkin se on turha koska omistan jo kivoja liiloja pohjustussävyjä.
Tässä meillä taas on esimerkki amerikkalaisesta erikoisesta kosmetiikan markkinointityylistä, josta kirjoitin jutun Floridan matkalla. Tällainen markkinointi ei ole sallittu Suomessa.
USAssa eri kauppaketjut (luulin aiemmin että vain CVS) voivat kehittää omia talon sarjojaan, joiden tuotteet ovat suoria kopioita tunnettujen brändien menestystuotteista. Niin suoria kopioita, että pakkaukseen on valmiiksi painettu minkä tuotteen kopio on kyseessä. Ihan hullua! :)
Myymälöissä kopiotuotteet on yleensä vieläpä sijoitettu alkuperäisten viereen. Eli jos asiakas on hakemassa Aveenon voidetta x, hänelle on tehty helpoksi löytää voiteesta talon oma, halvempi versio. Aveenon sijaan asiakas saattaakin valita alkuperäisen vieressä nököttävän Walgreensin tai CVS:n kopioversion. Jotenkin ihan kreisiä että tällainen menettely on USAssa laillista. Miettikää jos Suomessakin esim. Pirkan hedelmäjogurtti olisi hyllyssä suoraan Valion kyljessä ja siinä lukisi, ”Kuin Valion Hedelmäpommi”. Tai Rainbow’n suklaapatukkaan olisi painettu, ”Kuin Fazerin sininen”.
.
Loppukevennyksenä vielä toisenlainen esimerkki amerikkalaisesta markkinointiviestinnästä, jollainen ei ihan Suomessa menisi läpi.
Half & Half, paikallinen kahvimaito. (Voi sitä toki muuhunkin käyttää mutta on standardi nimenomaan kahvimaitona.)
Half & Half on sekoitus maitoa ja kermaa, mutta ei kirjaimellisesti suhteessa 50-50, kermapitoisuus on vain muutamia prosentteja. Juoman kokonaisrasvapitoisuus on noin 9. Jo nimitys ”puolet ja puolet” olisi Suomessa kielletty, sillä Suomessa mainosteksteissä ei saa esittää väitteitä tai vihjauksia joilla ei ole totuuspohjaa. (Esim. voimariinin piti vaihtaa nimi oivariiniksi koska se ei sisällä pelkkää voita.)
Mielenkiintoisesti, Half & Halfista on myös olemassa…. rasvaton versio..! Siis tuote joka on ”puolet kermaa, puolet maitoa”, mutta jossa ei ole lainkaan rasvaa. Ööö? :D Onko joku kuullut rasvattomasta kermasta..?
Tuoteseloste kertoo, että juomassa on kermaa sen verran, että ”rasvapitoisuus on mitätön”. Mikä ihme on tämän tuotteen tarkoitus? Kyseessä on rehellinen rasvaton maito, skimmed milk. Kuitenkin sitä on sallittua markkinoida nimellä ”Half & Half”. Kuluttajalle luodaan kuva täyteläisemmästä tuotteesta, ja hän luulee ostavansa terveellisemmän version kermamaidosta, vaikka hän todellisuudessa ostaa rasvatonta maitoa. On nämä jenkit hassuja…
Aamun winter-wonderland... <3
.
Blogin muutto lähestyy.... torstaina Karkkipäivä löytyy osoitteesta
Kun näkisitte taas missä bloggaan... ^_^ Istun pienen motellin aulassa Utahin Moabissa kahviautomaatin vieressä, kaulahuiviin ja fleeceen kääriytyneenä, palellen ja styroks-mukista yllättävän hyvää kahvia juoden. Yllättävän hyvää siksi että motellin kahvinkeitin on päällä 24/7 ja koska olen a) aamun ensimmäisiä asiakkaita ja b) ollaan Utahissa jossa yli puolet väestöstä ei juo kahvia (--> mormoneja) joten tämäkin kahvi lienee seissyt keittimessä a few good hours... ^_^
Halusin tehdä pienen hiuspäivityksen. Tällä kertaa ei niinkään koskien hiusväriäni (joka on säilynyt täällä USAn reissussa oikein hyvin, muuttuen paikoin harmaansiniraidalliseksi). Mutta niiden kunto. :/
Se lovi. Muistatteko sen mystisesti hapertuvan kohdan hiuksissani joka on sitkeästi pysytellyt hiuksissani jo kohta 15 vuotta..? Kirjoittelin siitä ja hiustenhoitorutiineistani aikoinaan täällä. Viimeisten parin vuoden aikana lovi oli vähän talttunut ja hiukseni näyttivät välillä takaa melkein normaaleilta, mutta nyt.... Katsokaa:
:( :(
Sinikin ihmetteli lovea värjätessään hiuksiani syyskuun alussa (ponihiusprojekti). Hän vinkkasi Helsingin Hiusakatemiasta jossa tehdään hiusjuuritutkimuksia, ja tiedättekö mitä - päätin että menen sinne tutkimuksiin. Haluan selvittää mikä tämän kummallisen ilmiön taustalla on. Miten voi ihmiselle yhtäkkiä 24 vuoden iässä ilmestyä takaraivolle alue, jossa hiukset eivät enää kasva normaalisti? Mun päälle ei ole tapahtunut mitään mikä voisi selittää sitä. Kaikki asiaan mahdollisesti vaikuttavat jutut on kokeiltu: ponnarin paikka, hiusten pesutyyli, tyynyliinan materiaali, hiusharjan materiaali.... Lovi on jo pysyy vuodesta toiseen, ollen välillä miedompi, välillä kuin saksilla nirhattu, kuten nyt. :(
Kun palaan Suomeen, otan yhteyttä Hiusakatemiaan.
.
Meanwhile, meillä oli eilen aivan fantastinen päivä Archesin luonnonpuistossa... En malta olla liittämättä jutun loppuun paria kuvaa. Pakko todeta, että Utah yllätti totaalisesti maisemillaan, en ollut varautunut siihen että täällä on näin kaunista... Jo pelkkä neljän tunnin ajomatka Archesiin tarjosi niin upeita vistoja että se itsessään olisi riittänyt päivän ohjelmaksi. Utah on kirkkaasti koko reissun luonnonkaunein kohde, ihan mieletön paikka <3 Hullua että minulla on ollut aina, koska tahansa mahdollisuus tulla tänne koska minulla on täällä sukulaisia, enkä vain ole käyttänyt tilaisuutta. Nyt en enää odota toista 25 vuotta ennenkuin tulen tänne uudestaan...!
Flunssa on edelleen päällä ja kuulostan ihan Simpsonien Pattylta ja Selmalta, mutta pärjäähän täällä ilman ääntäkin ^_^
.
Blogi muuttaa 1.12. osoitteeseen https://karkkipaivablogi.com/
Saatoin eilen vähän pimahtaa.
Bath & Body Works, satumaa värikkäiden ja erityisesti tuoksuvien vartalotuotteiden ystäville. Itse en ole aiemmin kokenut niin valtavaa vetovoimaa B & B Worksia kohtaan, sillä tuoksut ovat todellakin sieltä imelämmästä ja voimakkaammasta päästä (minulle vähän liian päänsärkyosastoa), mutta eilen... Kohtasin San Luis Obispon pääkadulla Bath & Body Worksin jouluasussaan.
Iiiik! Voi sanoa että oikeasti lähes sekosin.
Olen kertonut monesti että olen asiakas, jonka voi saada ostamaan melkein mitä tahansa pelkästään kauniilla, houkuttelevilla pakkauksilla. Pakkauksilla ja esillepanolla on valtavan suuri merkitys kaltaiselleni asiakkaalle. Toki suosin hankinnoissani myös minulle mieleistä koostumus- ja raaka-ainemaailmaa (--> luonnonkosmetiikka), silloin kun olen ostamassa jotain tarpeeseen. Mutta kun näen jotain älyttömän ihanan näköistä kosmetiikkaa, tunnen välitöntä himoa ostaa tarpeeseen katsomatta. Tuskin täysin vieras tunne muillekaan..? ;)
Minun kohdallani tällaiset tuntemukset ovat kuitenkin harvinaisia, en ole shoppailevaa tyyppiä enkä joudu usein ostosmielitekojen valtaan. Ehkä kohdalleni ei siis osu tarpeeksi houkuttavan näköistä kosmetiikkaa tarpeeksi usein..? ^_^
Eilen jouduin kuitenkin kunnon rehellisen ostomanian valtaan. Bath & Body Worksin joulutuotteet lumosivat minut täysin. Ja kun kyltit toitottivat tarjousta "Ota 6, maksa 3", voitte arvata lopun....
Kosmetiikan jouluinen karkkimaa. Eilen oli todellakin Sannin Karkkipäivä. :)
Jopa sisareni, joka ei muuten erityisemmin jaa kosmetiikkafriikkeyttä kanssani, myönsi että liike oli "aivan ihana paikka". :)
Katsokaa näitä kynttilöitä... <3
H-o-u-k-u-t-u-s d-e-l-u-x-e.
Nämä kynttilät... Siis herranjestas. Niin ihania, niin ihania..!! Miten joku voi olla onnistunut suunnittelemaan näin törkeän söpöjä kynttilöitä jotka ovat juuri mun aaltopituudella...? Olisin voinut katsella näitä kynttilöitä tuntikaupalla. Olisin halunnut ne kaikki.
On ehkä pakko palata vielä ostamaan tämä violetti talvikaunotar.... <3 <3 Nuo violetit lapaset, aaawwww...!
Nämä vain painavat niin älyttömästi että en tiedä miten saan laukun pysymään 20 kilon rajassa...
Eiliseltä karkkiretkeltä mukaan lähti koko Bath & Body Worksin jouluinen vartalovoidekokoelma. Ja tiedättekö mitä? Vaikka nämä ovat aivan ihania, minun ei tarvitse pitää näitä itse :) Nämä ovat lahjaksi. Minulle tuotti suurta mielihyvää saada ostaa tämä suloinen, jouluinen viisikko, mutta en tarvitse niitä eikä mielihyvään liity (aina) omistaminen. En ikinä edes saisi näitä käytettyä loppuun vaikka yrittäisin. Kotona on jatkuvasti enemmän testikosmetiikkaa kuin ikinä ehdin käyttää.
Jokunen läheiseni tulee siis löytämään näitä aattona kuusen alta... ^_^
No, aika monta kynttilää haluaisin kyllä ihan itselleni <3
P.S. Bath & Body Worksia myydään Suomessa ainoastaan Viking Linen Turku-Tukholma -reittiä kulkevalla Grace -laivalla.
.
P.P.S. Pakko myöntää että en meinaa millään löytää tällä matkalla aikaa tehdä kunnon perusteellisia matkabloggauksia :/ Ohjelmaa on aamusta iltaan ja matka on laadultaan sosiaalisempi kuin normaalisti. (Hahah, kuulostaa varmaan ihan hassulta.. ^_^) Aloitin eilen junassa kirjoittamaan juttua Bay Arean osuudesta, katsotaan saanko sen tällä viikolla loppuun... Tänä aamuna (täällä on nyt siis aamu) tuntui siltä, että halusin ennemmin jakaa karkkimaafiilikset kuin San Franciscoa ja Oaklandia :)
*
Blogi muuttaa 1.12. osoitteeseen https://karkkipaivablogi.com/
Max Factorin False Lash -ripsariperhe on kasvanut uudella tulokkaalla josta innostuin kovasti: False Lash Epic. Alkuperäinen False Lash Effect on yksi vuosien takaisia suosikkejani, ja tämän maskaraperheen uudet tulokkaat kiinnostavat aina. Pääsin mukaan Max Factorin kampanjaan esittelemään uutukaista kera Masterpiece Cappuccino Nudes -meikkitutorialin ja täältä pesee :)
False Lash Epicissä on pallokärkinen harja jonka tyyppistä maskaraharjaa en ole itse aiemmin käyttänyt ajatellen että se sotkisi ahtaalla silmäalueellani. Mutta päinvastoin - FLE'n pallokärki on mitä parhain ripsien selvittäjä ja aukikampaaja - joka samalla tuo vielä siististi lisää massaa yksittäisiin ripsiin!
Neljästä eri harjastyypistä ja kaksipuolisesta rungosta koostuvaa harjaa voi käyttää maun mukaan monella tapaa. Massiivisimman tuloksen saa vetämällä maskaraa ensin harjan tasaisella puolella ihan ripsien tyvestä saakka (tasainen puoli osuu kauttaaltaan ihan ripsien juureen), erottelemalla ripset sen jälkeen harjan kaarevalla puolella ja lisäämällä sen jälkeen pallokärjellä massaa sisä- ja ulkonurkan pienimpiin ripsiin.
Omaksi suosikkitavaksi on muodostunut vetää perusmaskarointi kaarevalla puolella ja lisätä sitten extramassaa ja erottelua pallokärjellä. Tuo pallokärki on tosiaan jännä kun se samalla tuo vahvasti lisää volyymia, mutta myös vetää auki mahdolliset paakut. Tykkään myös siitä kun sen voi helposti kohdentaa sisä- tai ulkonurkkaan. Kärki näyttää kuvassa kömpelömmältä kuin se on käytössä. Kapeakärkisellä maskaraharjalla saavuttaa myös hyvin ahtaat kohdat, mutta FLE'n harjaksinen pallokärki mahdollistaa sen, että kärki tavoittaa ne ihan piskuisimmatkin ripset ja tallettaa niihin maksimaalisesti väriä.
Hintaa False Lash Epicillä on 19,90€ / 13,1 ml ja maskaraa saa mm. Sokokselta.
Tein Cappuccino Nudes -paletilla kaikille silmien sävyillle sopivan pehmeän ruskean ja beigen sävyisen arkimeikin. No, jollekulle tämä ehkä olisi juhlameikkikin, minulle arkinen :)
Paletissa on kahdeksan sävyä joista puolet ovat mattaisia, puolet hohtavia. Tasa-arvoa mattaisten ja hohtavien sävyjen ystäville! ^_^
Paletin sävyt ovat vaalea, läpikuultava kulta (hohtava), luonnonvaalea nude (matta), ruusubeige (hohtava), hyvin vaalea ihonsävyinen beige (matta), toffeinen ruskea (hohtava), tummanruskea (matta), tummanruskea (hohtava) ja syvä tummanruskea (matta).
Cappuccino Nudes -meikki + FLE-ripsari ennen ja jälkeen.
2. Levitä seuraavaksi valo ja varjot: ulkonurkkaan mattaista tummanruskeaa (mattaisella saat parhaan varjoefektin), luomen keskelle ja luomivakoon hohtavaa toffeenruskeaa ja sisänurkkaan valoa hohtavalla ruusubeigellä.
3. Rajaa yläluomi paletin tummimmalla sävyllä, mattaisella syvällä tummanruskealla. Käytä rajaukseen ohutkärkistä luomivärisivellintä.
4. Viimeistele meikki lisäämällä kulmaluulle highlight paletin vaaleimmalla sävyllä. Lisää halutessasi alaluomelle pehmeä rajaus paletin tummanruskealla ja toffeenruskealla sävyllä.
5. Harjaa ripsiin maskara.
Kauniisti erotellut, siistit ripset ja hillitty meikki joka piirtää silmät esiin pehmeästi mutta tehokkaasti. Sopii kaikille :)
KILPAILU. Minulla olisi teille kolme kappaletta False Lash Epic -maskaroita arvottavana. :) Osallistut arvontaan kertomalla, mitä sävyjä sinä käytät mieluiten arkimeikissäsi.
Kilpailun säännöt täällä. Osallistumisaikaa on 22.11. kello 24.00 saakka. Jätäthän osallistumiskommenttiisi myös sähköpostiosoitteesi sille varatulle riville
Yhteistyössä Max Factor
Arvonta suoritettu. Maskaran voittivat Veera, Elanor ja sari. Onnea voittajille :)
