Söin tänään matkan ensimmäisen munakoisoruokani.
My food heaven.
Rakastan munakoisoa. Nimenomaan kreikkalaisen keittiön munakoisoa.
Munakoiso on Kreikassa yksi yleisimmistä kasvisruokien raaka-aineista ja sitä tarjotaan perinteisesti pitkään haudutettuna fetan, sipulin ja tomaatin kanssa. Joskus mausteena on myös minttua, erityinen suosikkini :)
Tämän ruoan taikasanoja ovat oliiviöljy ja pitkä, lempeä haudutus. Munakoiso suunnilleen hukutetaan oliiviöljyyn ja laitetaan muhimaan tunneiksi uuniin. Tuloksena hajoavan pehmeä, suuhun kirjaimellisesti sulava makean aromaattinen munakoiso jota ei meinaa tunnistaa samaksi kasvikseksi jota meillä päin tarjoillaan. Mikään kaloriniukka ruoka tämä ei todellakaan ole vaikka kasvisruokia yleensä ajatellaan kevyinä :) En tohdi edes veikata kuinka paljon oliiviöljyä yksi munakoiso imee tuntien haudutuksen aikana.
Feta on yleisin munakoison kaverina käytetty juusto mutta ravintoloilla on omia variaatioitaan, etenkin saarilla joissa käytetään paljon paikallisia juustoja ja annoksissa näkee niin kypsytettyä, kovaa gravieraa kuin pehmeitä tuorejuustojakin. Zakynthoksella söin yhden elämäni parhaista munakoisoruoista - koiso tarjoiltiin peräti kolmen eri juuston kanssa. Annos taisikin melkein olla juustoa kera munakoison ^_^
Kuvasin viime syksynä jokaisen reissun aikana syömäni munakoisoannoksen. Tässä ne ovat.
Kauniista, harkitummista annoksista konstailemattomaan kotiruokatyyliin.
Kefalonialla.
Lefkadalla.
Ateenassa.
Zakynthoksella.
Lefkadalla.
Ateenassa.
Kefalonialla.
Ateenassa.
Ithakalla.
Ja tässä vielä tämänpäiväinen. Nautittu Exarchian Rozalia-tavernassa. Hajoamispisteeseen kypsennetty mössö ei ulkonäöllä koreile mutta vie syöjänsä euforiaan.
Tämä ruoka on kuin horiatiki-salaatti; klassikko johon ei väsy koskaan. Muutamat yksinkertaiset raaka-aineet luovat täydellisen makuharmonian. Tämä on ruokaa, josta haaveilen Suomessa.
Ja nyt sitä taas saa seuraavat viisi viikkoa <3
Katsotaan mihin munakoisoannoslukuun pääsen tänä vuonna :)
Pakastimeni mysteerimössö kiinnosti teitä niin paljon (kuukauden neljänneksi luetuin postaus), että lienee paikallaan kertoa, että lopulta kuitenkin uskaltauduin maistamaan sitä ja älysin mistä "mömmöstä" oli kyse :D
Olin pakastanut pussiin täytetyistä paprikoista ylijäänyttä täytettä.
Valmistan täytteen yleensä soija- tai quorn-rouheesta, pieneksi raastetuista kasviksista sekä juustoraasteesta. Paprikoista irrallaan täyte on tietysti aika tunnistamattoman näköinen "ruokalaji". ^_^ Enkä sitä kyllä yksinään söisikään.
Mutta tässä nyt vastaus ainakin tyydyttämään niiden muutaman uteliaisuus, jotka kyselivät enkö tosiaan aio maistaa mössöä :)
(Joo kielioppipoliisit, tiedän ettei 'jotka'-sana voi seurata 'uteliaisuutta' mutta en jaksa miettiä lausetta uusiksi :p)
.
Samaan hengenvetoon voin myös julistaa viikonlopun arvontojen voittajat, niin tulee vähän muutakin sisältöä tynkäpostaukseen :)
Vartalotuotesetin voitti Elina
Kasvotuotesetin voitti Katariina
Essie-kynsilakkasetin voitti Henna
Lumene-kynsilakkasetin voitti Katjah78
MAC-setin voitti Ikuus
Jane Iredale -setin voitti Noora
MSCHIC-näytteet voitti Sonja
Lumene TBS Dermosil -setin voitti Sanska
.
Onnea! Voittajiin on otettu yhteyttä :)
Kasviksia kun tykkään syödä, niin meidän juhannuspöydässä nähtiin jälleen kasvisvoittoinen lisukekimara. Salaatit ovat minun juttuni, ja vaikka arkena olen jumittunut syömään saman peruspohjan salaattia kurkku-tomaatti-vihersalaattilinjalla, juhlapäivinä innostun kokeilemaan uusiakin reseptejä.
Tänä juhannuksena valitsin pöytään kaksi hedelmäistä ja kaksi vihreää salaattia. Inspiraatiota hain mm. Ulrika Hofferin Good Mood Food - ja Celia Brooks Brownin Uusi Kasviskeittiö -kirjoista - ja jostain ulkomaisesta ruokalehdestä jota satuin selailemaan Suomenlinnan ravintolassa ^_^
Aijoo - ja valmistin myös violettia kalaa ^_^ <3
Kun näin Ulrika Hofferin kirjassa reseptin; Lila fisk i paket tiesin, että tuohan on kuin mulle luotu annos :D
Keitä kvinoa ohjeen mukaan ja anna jäähtyä. (En laita ohjeisiin määriä koska se riippuu ihan syöjien määrästä :)) Marinoi ohueksi suikaloitua punasipulia etikka-suola-sokeriliemessä vähintään 20 minuuttia. Käytä loppu marinadi salaatinkastikkeena yhdessä oliiviöljyn kera. Sekoita muut salaatin ainekset kuin kvinoa ja mausta pikkelikastikkeella ja oliiviöljyllä. Levitä tarjoiluastialle kvinoapeti ja kasaa päälle muu salaatti, möyhi kivan näköiseksi kokonaisuudeksi :)
Mums :) Pehmeän persikan ja kirpsakan makean sipulin liitto lempeän kvinoan seurassa oli todella onnistunut.
Rucola olisi tuonut salaattiin kivasti lisäsärmää mutta loppu mikä loppu.
Pariloi tai paista ohuiksi suikaloidut, oliiviöljyllä maustetut kesäkurpitsat. Laita paistetut kesäkurpitsat kulhoon ja valuta päälle valkoviinetikkaa (n. 4 tl kiloa kesäkurpitsaa kohden, eli ei paljon) kun kurpat ovat vielä lämpimiä. Lisää suola ja pippuri ja anna jäähtyä. Revi sekaan tuoretta minttua ja murenna päälle fetaa.
Tässä salaatissa minttu on todellakin se juttu, it makes all the difference :)
Kuutioi bataatti pieniksi lohkoiksi ja mausta oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla. Paista bataattia noin. 15 minuuttia 200 asteessa. Anna jäähtyä. Paahda siemenet pannulla. Kokoa tarjoiluastialle bataatti, kikherneet, revitty persilja ja kuutioidut mansikat. Sekoita yhteen oliiviöljy ja sitruunamehu ja kaada salaatin päälle. Ripottele päälle paahdettuja siemeniä.
Pilko kala annospaloiksi. Raasta appelsiinin kuori ja purista mehu, sekoita kuori ja mehu yhteen. Jaa kalapalat leivinpaperiarkeille ja mausta kevyesti suolalla ja pippurilla. Lisää päälle appelsiinimehua ja mustikoita ja nokare voita tai kookosrasvaa. Sido leivinpaperinyytit kiinni nyörilllä tai kääri nyytit folioon. Paista 200 asteessa noin 15-20 minuuttia palojen paksuudesta riippuen. Anna kalan jälkikypsyä nyyttien sisällä huoneenlämmössä vielä hetki ennen tarjoilua. Viimeistele tuoreella tillillä (jos tykkää voimakkaammasta tillin mausta, tillin voi laittaa jo nyytin sisään uuniin.)
Suikaloi kaalit ja sokeriherneet pieneksi tai aja monitoimikoneessa silpuksi. Tee kastike: sekoita 2/3 bulgarian jogurttia ja 1/3 majoneesia, sitruunamehua (maun mukaan, en osaa sanoa määrää, kunnes tulee sopiva happamuus :)), suolaa ja pippuria. Lisää halutessasi vähän makeutta.
Tämä coleslaw oli aivan erityisen rapea kiitos raa'an parsakaalin ja sokeriherneiden jotka rouskuivat hampaissa ihanasti :) Se oli juhannuksen salaateista kenties arkisin mutta nousi raikkaudessaan juhannusvieraiden suosikiksi.
Värikkäät ruoka-annokset ovat ilo silmälle :)
Mustikkakala vaikutti minusta maullisesti niin hullulta ajatukselta että se oli tosiaan pakko kokeilla - vaikka vähintään jo värinsä puolesta! ^_^ Maku oli yllättävä - ei itse asiassa juuri lainkaan makea appelsiinimehusta huolimatta. "Tyylikäs ja hienostunut", oli juhannusseurueen arvio. Tykkäsin!
Alkupaloina tarjoiltiin mm. uunipaahdettuja Roquefortilla täytettyjä suippopaprikoita jotka ovat Mr. Karkkipäivän "speciality". Misteri bongasi tämän superhelpon kahden raaka-aineen reseptin jostain aikoja sitten ja paprikoista on muodostunut illallispöytiemme vakioherkku.
Sinihomejuustoksi kannattaa valita nimenomaan Roquefort, muilla, etenkin miedommilla sinihomeilla maku ei pääse oikeuksiinsa. Roquefort + suippopaprika ovat taivaallinen liitto :)
Grillatut sienet kuuluvat nekin mökkiruokien ykkösherkkuihin. Ja kyllä, nuo pekoniin käärityt versiot näyttivät taas niin houkuttavilta... ;) Heheh. Pitäydyin totta kai tuorejuustolla maustetuissa ^_^
Tällä kertaa jälkiruokajuustot muuten jäivät syömättä, ohoh...! ;)
Äänestän itse juhannuksen suurimmaksi hitiksi bataatti-mansikka-salaattia, aivan tajuttoman hyvää :) Bataatin ja mansikan makeat maut sulavat suussa ikäänkuin toffeiseksi sinfoniaksi... Kannattaa kokeilla :)
*
Juhannusarvonnoissa Essien kynsilakat voitti nimimerkki Tiuku ja The Body Shopin seerumin nimimerkki PiiA. Onnea :) Voittajiin on otettu yhteyttä.
Välillä on vaikeaa kun on niin paljon kirjoitettavaa :D Entten-tentten... mikä aihe vedetään tänään luonnosten korista? Onko se uusi kimpparipsariarvostelu? Kulmageelijuttua? Prahan tunnelmia? Skin Summit -sisältöä?
Suunnittelen hyvin harvoin etukäteen, minkä jutun päivittäin julkaisen. Materiaalia on runsaasti ja annan fiiliksen päättää. Tänään fiilis kallisteli pitkään parin aiheen välillä mutta sanoi lopulta: laita ruokajuttu.
Joten tässä sellainen :)
Alkuun ruokavaliokokeilukuulumiset.
Olen nyt ollut viikon verran reissussa, eikä FitFarm-ruokavalion noudattaminen näissä olosuhteissa ole tietenkään mahdollista sillä tarkkuudella, millä lautaselliset pitäisi koostaa. Vaikka punnitseminen ei ole FitFarm-ruokafilosofian itsetarkoitus, ja asiakkaan olisi tarkoitus oppia kokoamaan silmämääräisesti säädetyt määrät proteiinia, hiilarin lähdettä ja kasviksia, tämä toimii käytännössä vain jos syöt joka päivä samoja tuttuja ja simppelisti koostettuja ruokia, esim. kanaa riisillä, jauhelihaa perunalla jne. Ravintolaolosuhteissa tämä ei oikein ole mahdollista. Vähintään kastikkeet pitäisi aina jättää syömättä eikä ravintola-annoksissa ylipäänsä ole yhtä korkeita määriä proteiinia tai edes kasviksia joita ruokavalio edellyttäisi.
En ole livennyt mässäilemään juustoilla tai kermakastikkeilla (poikkeuksena kuvan kala mantelikastikkeella ;)), mutta olen muuten syönyt vapaan ateriarytmin mukaan yrittämättä koostaa lautasia FitFarmin makropohjan mukaan. Ja kuinka ollakaan, vaikka olin kotioloissa jo hyvinkin tottunut uuteen neljän (tai viiden jos palautusjuoma lasketaan) aterian rytmiin, palauduin matkalla välittömästi itselleni luontaiseen kolmen aterian rytmiin. Syön aamiaisen yhdeksän maissa, lounaan kahden-kolmen aikoihin ja illallisen kahdeksan tienoilla. Kokeiluruokavalion rytmi saattaa tukea ihanteellisesti liikunnassa jaksamista, mutta ei ole omalle biorytmilleni luonnollinen.
Treenitaukoa tuli viisi päivää, mutta Prahassa olen pystynyt taas treenaamaan kun hotellissa on kuntosali. Mielenkiintoisesti, vaikka olen matkalla syönyt vähähiilihydraattisesti, ei ainakaan viikon vaje hiilarivarastojen täytössä ole tuntunut treenissä vaan olen jaksanut erinomaisesti. Toissapäivänä tein taas uuden ennätyksen juoksumatolla :)
Mutta nyt sitten jutun otsikkoon eli pastaa pastalla.
Haluan jakaa pari ruokavaliokokeilun lemppariruokaani, jossa on kahdenlaista pastaa: papupastaa proteiinin lähteenä ja tattaripastaa hiilarin lähteenä. :) Superproteiinipitoinen papupasta on mielestäni yksi vaihtoehtoruokien ykköskeksintöjä, eikä se itse asiassa oikeastaan edes ole mikään uusi keksintö sillä Aasiassa on valmistettu nuudeleita mungpavuista jo ties kuinka kauan. Länsimaihin papupasta kuitenkin on saapunut vasta viime vuosina lähinnä kasvaville gluteenittomien tuotteiden markkinoille. Itse asiassa tattaripastakin on tuttu Aasiasta, japanilaiset sobanuudelithan valmistetaan tattarijauhosta.
Olen tykästynyt Ruohonjuuresta ostamiini Amisa-merkkisiin tattarifusilleihin. Ovat halvimmasta päästä gluteenittomien pastojen joukossa.
Papupastaan pohjautuva ruoka on esimerkki FitFarmin perusruokavaliokonseptin ulkopuolisesta ateriatyypistä, mutta sellainen on mahdollista koostaa makroja seuraamalla. Viimeisin ruokavaliopäivitykseni poisti kaikki kirjaimellisesti säädetyt ravintoaineiden lähteet ja paperissa lukee nyt vain makrot grammoina. Tällaisiakin vaihtoehtoja FitFarmilla on tarjolla asiakkaasta riippuen. Koska ilmaisin halukkuuteni luovempaan ja soveltavampaan kokkailuun, Mikko muutti ruokavalioni pelkiksi numeroiksi.
Ihmettelin jo valmennuksen alussa miksi kaltaiseni kala-kasvissyöjän ruokavaliossa ei ollut lainkaan papuja tai linssejä. Mikko selitti että se johtuu osin kasviproteiinin heikommasta aminohappokoostumuksesta ja osin siitä, että optimaalinen makrojakauma on yksinkertaisesti helpoin ja tehokkain toteuttaa eläinproteiini-perushiilari-kasvis-kombinaatiolla. Palkokasveissa on sekä proteiinia että hiilaria, joten niiden sisällyttäminen monimutkaistaa heti ruokavalion koostamisen, vaikka on toki mahdollista.
Tässä lihattomassa ja kalattomassa annoksessa proteiinin lähteenä on papupastan ohella feta. Annoksen makrot uteliaille:
Hiilihydraattia: 23 g
Proteiinia: 40 g
Rasvaa: 18,5 g
Kaloreita: 472
En ole koskaan entisessä pastanpuputtajaelämässänikään yhdistänyt pastaan fetaa, ajatuskin tuntui oudolta. Näin kuitenkin jossain lehdessä houkuttavan kuuloisen reseptin fetapinaattipastasta, joten ei kun kokeilemaan. Feta ja pinaattihan on aina toimiva makuyhdistelmä joten miksipä ei myös pastan kyljessä :)
Ainekset: mustapapupastaa, tattaripastaa (unohtui kuvasta), fetaa, pinaattia ja pinjansiemeniä.
Laitoin omaan pastaani vielä herkkusieniä kun niitä sattui olemaan jääkaapissa valmiiksi paistettuna.
Höyrytin pinaatin ja lisäsin joukkoon sienet kunnes lämpenivät ja viimeiseksi fetan, jonka halusin sulavan vain osittain niin että se säilyttää ihanan kokkareisen rakenteen pehmentyen kuitenkin kermaiseksi.
Yhdistin fetapinaattimössön keitettyyn papu- ja tattaripastaan ja sirottelin päälle paahdettuja pinjansiemeniä. Sulanut feta ja kostea pinaatti muodostavat pastalle kastikkeen ja mehustavat annoksen. Halutessaan joukkoon voi toki vielä lorauttaa oliiviöljyä.
Tämä oli aivan mielettömän hyvän makuinen annos jota tulen tekemään jatkossakin :) Ruokavalion peruskaavaa noudattaville salaateille ja kala-vilja-kasvisannoksille on vaihtoehtoja! :) Mutta tällaisia on turha odottaa näkevänsä FitFarmin valmiissa ruokavalioissa.
Tässä vielä pari muuta samalla proteiini/hiilarikonseptilla valmistettua pastaruokaa:
Huomaatte että hyödynsin herneenversoviljelmiäni! ^_^
Ainekset:
Soijapapupastaa ja tattaripastaa
Tomaattimurskaa
Maustamatonta tuorejuustoa
Höyrytettyä lehtikaalia
Fetaa
Herkkusieniä (tykkään tunkea näitä vähän kaikkialle :))
Suolaa ja pippuria
Päälle siroteltuna ravintohiivaa (toimii parmesan-juuston tapaan)
(Herneenversoja)
Arkisin pläjäys: soijapapupastaa + tattaripastaa, tomaattimurskaa, tonnikalaa, herkkusieniä ja kevytjuustoraastetta.
*
Tänään ajattelin käydä testaamassa yhden Prahan vegaaniravintoloista. Yllätyin miten paljon kasvisruokaravintoloita täällä onkaan, kasvisruokatrendi lienee saavuttanut viime vuosina Tshekinkin. Aiemmilla vierailuillani en muista juurikaan kohdanneeni vegemestoja mutta nyt niitä osuu silmiin kaikissa kaupunginosissa. Peukku! :)
Moni syö päivittäin salaatteja, mutta kuinka moni tunnustaa juuttuvansa helposti tuttuun kurkku-tomaatti-paprika-settiin? Hyväähän sekin on eikä siinä mielessä tylsää, mutta vaihtelukin virkistää ja kelläpä olisi jotain vielä maukkaampaa salaattia vastaan? ^_^
Itse myönnän kuuluvani tuohon perussalaattijengiin, minun salaateistani ei löydy kuin aniharvoin trendikkäitä ja kalliita ainesosia kuten ituja, herneenversoja, avokadoa tai persimonia. Vihreä salaattipohjakin on minulla useimmiten halvin (ja valitettavasti myös ravinneköyhin) jäävuorisalaatti. Helppous ja edullisuus ovat avainsanoja minun keittiössäni.
Tässä joku aika sitten keksin ihan vahingossa huippuherkullisen lisukkeen salaattiin, eikä tämä arkinen ainesosa kevennä kukkaroa yhtä rankasti kuin hienot superfood-lisukkeet: paistettu munakoiso ja kesäkurpitsa. Nimenomaan paistettu.
Maku hyötyy seisomisesta, eli näitä herkkuviipaleita kannattaa paistaa kerralla isompi läjä ja laittaa rasiassa jääkaappiin maustumaan. Viipaleet säilyvät useita päiviä ja maku vain paranee päivien myötä kasvisten mehustuessa omassa liemessään. Salaattia kootessa on sitten helppo napata rasiasta valmiiksi marinoituneita 'koisoja tai kesäkurpitsoita. :) Mehuaan tihkuvat viipaleet tuovat samalla muassaan luonnollisen salaatinkastikkeen :)
Näissä marinoituneissa herkuissa on nolla grammaa lisäaineita: vain aavistus paistoöljyä, suolaa ja pippuria. Muita mausteita et tarvitse, kasvisten oma maku tulee todella intensiivisesti esiin paistamisen ja seisomisajan tuloksena. :) Ja miten halpoja verrattuna kaupan valmiiksi marinoituihin munakoisoihin esimerkiksi! ^_^
Itselleni ei ollut aiemmin käynyt melessäkään laittaa salaattiin munakoisoa, ja kesäkurpitsaakin olin käyttänyt vain raakana (ja let's face it: raaka kesäkurppa on lopulta aika tylsän makuista).
Yhtenä päivänä löysin jääkaapista ison palan munakoisoa joka oli menemäisillään pahaksi, ja pilaantumisen pysäyttämiseksi päätin saman tien paistaa mokoman. Laitoin nahkeat viipaleet rasiaan odottamaan käyttöä seuraavaan päivään, ajatuksena heittää ne kenties jonkun wokin sekaan ja käyttää lämpimänä lisukkeena. Seuraavana päivänä rasiasta löytyikin pehmentyneitä, mehustuneita ja aromaattisesti tuoksuvia koisoja. Laitoin ne wokin sijaan salaattiin ja loppu on historiaa... Nyt salaatissani on munakoisoa harva se päivä :D Kokeilin koiso-oivalluksen jälkeen samaa myös kesäkurpitsalla ja tulos oli jos mahdollista vielä herkullisempi! ^_^
Tee näin:
(Toivottavasti en loukkaa kenenkään älyä :D Ymmärrän kyllä että resepti on itsestäänselvä mutta joukossa saattaa vaikka olla entisen minun kaltaisia tyyppejä joille mikään ruoanlaitossa ei ole itsestäänselvää ;))
Viipaloi pesty munakoiso tai kesäkurpitsa ohuiksi viipaleiksi. Rasva-asenteestasi riippuen hulauta pannuun joko reilusti ruokaöljyä (itse käytän rypsiä tai kookosrasvaa, opin juuri ettei kylmäpuristettua oliiviöljyä ole hyvä käyttää paistamisessa) tai pyyhkäise öljyyn kastetulla pullasudilla pannun pintaan superohut rasvapinta.
Kuumenna pannu ensin melkein kuumaksi (minä käytän induktioliedellä tasoa 8) ja aseta viipaleet pannuun. Rouhi päälle suolaa ja pippuria. Kun viipaleiden toinen puoli on mukavasti ruskistunut, alenna lämpötila keskilämmölle (induktio 5) ja käännä viipaleet. Anna viipaleiden paistua ja kuivua noin 10 minuuttia. Nosta pannulta, jäähdytä ja laita rasiaan tekeytymään.
Kesäkurpitsaviipaleet maistuvat tosi hyviltä ilman mehustumisaikaakin, munakoisot hyötyvät jääkaappiseisomisesta ja niiden maku on huomattavasti aromaattisempi seuraavana päivänä.
Myös paistettu tomaatti on oiva ja superhelppo keino tuoda salaattiin reilusti makua ja mehukkuutta. Kerroinkin aiemmin, että tomaatin terveyshyödyt itse asiassa paranevat kun sen syö kypsennettynä tai mehustettuna. Niin hullulta kuin se kuulostaa, purkkitomaattimurska on vitamiiniensa kannalta jopa tuoretta tomaattia terveellisempää. :)
Mukavaa sunnuntaita kaikille ja inspiroivia salaattihetkiä! ^_^ Muita edullisia salaatintuunausvinkkejä otetaan ilolla vastaan. :)
Blogeissa on viime viikkoina vilissyt vaihtoehtoisia reseptejä joulun perinneruoille, etenkin vegaanisina versioina.
Päätinpä sitten minäkin kokeilla omia versioita. :) Joululaatikoista lanttu ja porkkana (ilman riisiä) ovat tietenkin jo valmiiksi suhteellisen hyvin omaan ruokavaliooni sopivia, ja perheeni laatikkovastaava eli toinen sisareni on jo vuosia valmistanut ne sekä minun että nuorimman sisareni ruokavalioita kunnioittaen; vegaanisina ja vähähiilihydraattisina. Meillä laatikot ovat olleet eläinkermattomia ja kananmunattomia niin kauan kuin muistan (olen niin tottunut soijakerman makuun etten huomaa mitään eroa), ja viimeiset neljä vuotta myös korppujauhottomia ja siirapittomia. Perunalaatikon sijaan meillä on syöty bataattilaatikkoa jo pitkään.
Mitä erilaista halusin nyt sitten itse kokeilla? Noh, kookoskermaa meillä ei ole koskaan laatikoissa käytetty, ja inspiroiduin Ainon blogissa bongaamistani kookoskermaversioista. Kookos ja lanttu...? Miksipä ei :)
Lisäksi inspiroiduin tänä syksynä löytämästäni minulle uudesta vihanneksesta, juuriselleristä. Monelle kenties hyvinkin tuttu juures, minun lautasellani jostain syystä kutakuinkin tuntematon. En ole koskaan ostanut juuriselleriä ja joskus jopa miettinyt, ovatko varsi- ja juuriselleri saman kasvin eri osia. (En itse asiassa vieläkään tiedä. Googlasin. Ovat eri kasveja.)
Marraskuussa söin yhden varmaan parhaista ja yllättävistä kasvisruoka-annoksista joita olen ravintoloissa koskaan maistanut. Maarianhaminan Indigossa oli tarjolla juurisellerin ympärille rakennettu vegepääruoka, jossa oli voissa paistettua juuriselleriä kera edamame-papujen, joidenkin eksoottisen nimisten linssien ja omenapyreen. Kuulosti tosi arkiselta ja sanalla sanoen tylsältä, mutta tarjoilija kehui annosta erinomaiseksi ja niinpä päätin ainaisen kalan sijaan valita kasvisruoan. (Suomessa ravintoloiden kasvisruoka-annokset ovat valitettavan usein mielikuvituksettomia risottoja ja pastaa...)
Kuva: K-ruokakauppa.fi
Hyvä että kuuntelin tarjoilijaa, annos oli ihan törkeän hyvän makuinen! Rapeaksi paistetut juurisellerit, makeanhapan omena ja purutuntumaa antavat pavut ja linssit tarjosivat tosi mielenkiintoisen maku- ja tekstuuriyhdistelmän. Lisäksi annos oli paljon isompi kuin kaverini tilaama hampurilainen :D Kerrankin näin päin! ^_^
No anyway, tässä oli pitkä alustus sille, miksi innostuin käyttämään juuriselleriä laatikossa. :)
Juurisellerissä on miellyttävän makeahko maku, vähän palsternakan tapainen, ja siinä on nauriin ja lantun ohella juureksista alhaisin hiilihydraattipitoisuus (4,6%). Päätin kokeilla yhdistää juurisellerin bataattiin laskeakseni bataattilaatikon sokeripitoisuutta, ja koska muutenkin olin vain utelias juurisellerin toimivuuden suhteen jouluisessa ruoassa.
Tässä ainekset, jotka erottavat vhh-laatikon tavallisesta laatikosta. Korppujauhojen sijaan mantelijauhoa "taikinaan" ja Pofiber-jauhoa laatikon pinnalle. Normaalisti käytämme siirapin tilalla ihan pienen lorauksen agave-siirappia, mutta nyt keksin kokeilla Rovaniemeltä ostamaani sokeroimatonta siirappia.
Tajusin itse asiassa vasta myöhemmin, että pullossahan lukee Caramel... Ehm... toimii ehkä pannareiden kanssa, joka oli alkuperäinen käyttökohteeni siirapille, mutta mitenkähän on laatikkoruoassa...? Päätin kuitenkin kokeilla, sitähän varten koekeittiöt ovat! :)
Lanttulaatikko:
(pieni annos kahteen puolen litran vuokaan)
500 g lanttua
1 dl kookoskermaa
1 kananmuna
1/4 dl sokeritonta siirappia
1/2 dl mantelijauhoa
1/2 tl suolaa
1/2 tl inkivääriä
1/4 tl maustepippuria
1/4 tl muskottipähkinää
pinnalle ropsaukset pofiberiä
Lanttulaatikosta tuli oikein hyvää, eikä kookoksen maku tullut liian voimakkaasti esiin vaan komppasi pehmeää lanttua oikein kivasti.
Tässä laatikossa en maistanut siirapin makua lainkaan, liekö jäänyt kookoksen alle. Mutta sanotaan näin, että kyllä soija- tai normikermaversio on makuuni silti parempi, koska siinä mikään ei muokkaa lantun makua vaan lanttu maistuu omana itsenään. Lanttulaatikko on lempparini jouluruoista <3 Tietysti kalan ja rosollin kanssa.
Kookoslanttulaatikkoni makuelämystä saattoi verottaa sekin, että muun jouluisen ruoan puutteessa nautin laatikkoa soijapyöryköiden lisukkeena (kun kotona ei sattunut olemaan kalaa). Ei todellakaan toimiva makuyhdistelmä :D
Juuriselleri-bataattilaatikko
300 g juuriselleriä
200 g bataattia
1/2 dl kermaa
1 kananmuna
1/4 dl sokeritonta siirappia
1/2 dl mantelijauhoa
1/2 tl suolaa
1/2 tl kanelia
1/2 tl valkopippuria
1/4 tl inkivääriä
pinnalle pofiberiä
Päällimmäinen kommentti: kyllä, selleri toimi bataatin kanssa oikein hyvin, laatikko oli tosi hyvän makuista. Mutta, tässä laatikossa siirapin karamellimainen makuhäivähdys tuntui vähän liian makealta - tai väärällä lailla makealta. Eihän karamellimaisuus kuulu tämän tyyppiseen ruokaan :p Normisiirapin maku on syvempi ja mausteisempi, kuten myös agavesiirapin. No, tulipahan kokeiltua! :D
Tulos: taidan valmistaa selleri-bataattilaatikkoa toisen satsin jouluna, mutta agavesiirapilla. Ja tietysti siskon vuoksi kananmunattomana ja soijakermalla. Kananmuna ei lopulta tuo laatikkoon kuin vähän kiinteämmän rakenteen, makuun se ei vaikuta.
Selleri-bataattilaatikon seuraksi paistoin silakoita ja rosollin kaipuussa (mutta ainesten puutteessa) toin annokseen vähäsen kitkeryyttä punasipulin muodossa taittamaan laatikon überpehmeyttä ja makeutta. Raa'asta sipulista saa muuten syöntiystävällisempää liottamalla sipuliviipaleita n. 10 minuuttia kylmässä vedessä. Vesi huuhtelee leikatun sipulin pinnalta rikkiä, jolloin sipulin maku ei ole niin ärtsy.
Mitkä on teidän lempparijouluruokia? Mitä laatikoita teillä syödään?
Myös punajuuribataattilaatikko on nam! :) Porkkana on aina ollut mun vähiten suosikki, mutta aloin tykkäämään siitä nyt riisittömänä versiona.
Kaupoista löytyy nykyään vaikka minkälaista vaihtoehtoa perinteiselle vehnäpastalle - on tattaripastaa, riisipastaa, papupastaa, konjac-pastaa. Syökö monikaan enää edes tavallista pastaa, etenkin näinä gluteenittomuutta suosivina aikoina?
Siinä missä tämän pastaholistin ns. terveellisemmät vaihtoehdot entisessä elämässä olivat täysjyväpasta ja systemaattisesti vatsanpuruja aiheuttava proteiinipasta (ero tavalliseen pastaan: siihen on lisätty gluteenia), voi nyt syödä oikeasti proteiinipitoista ja ravintorikkaampaa pastaa niin halutessaan. Tosin - halpaa se ei ole.
Tässä muutamia vähähiilihydraattisia pastakokkailujani vuosien varrelta:
Vhh-piireissä legendaarinen tuorejuustosta valmistettu "philadelphiapasta" oli pitkään ainoa pasta jota söin, kunnes papupastat vyöryivät Suomen markkinoille vuonna 2013. Ja niiden jälkeen konjac-pastat ja -nuudelit.
Olen jälleen maistanut kahta minulle uutta vähähiilihydraattista pastatuotetta, ja nyt olisi tarkoitus turista niistä. Olen saanut pastat testiin vähähiilihydraattisiin elintarvikkeisiin erikoistuneelta YesDeli-verkkokaupalta.
Raaka-aineet ovat ennestään tuttuja eli papua (ylempi pasta) ja konjac-glukomannan-kuitua (alempi).
Minulla on entuudestaan huonoja ja hyviä vhh-pastakokemuksia. Huonoin on soijaproteiiniin ja vehnäproteiiniin pohjautuva "karppispagetti" ja ykkössijaa pitävät erilaiset papupastat joiden koostumus on mielestäni hyvin aidosti pastamainen. Etenkin fettuccine-mallinen pasta muistuttaa hyvin autenttisesti tuorepastaa.
Miten selvisivät tämän kertaiset kokelaat?
Slim-spagetti
Esittelin syyskuussa Slim-sarjan riisin, nyt vuorossa sarjan spagetti. Slim-tuotteet pohjautuvat glukomannan-kuituun eli ovat sitä "ruoatonta ruokaa"; ravintoa vailla energiaa tai muitakaan ravintoarvoja. Niistä saa vain hitusen kuitua. Slim-spagetissa on glukomannanin lisäksi myös kaurakuitua. Hintaa pastalla on 5 € / 200 g (valutettua pastaa).
Aiemmin olen maistanut glukomannan-pastaa nuudelimuodossa, joka on aika yhdentekevää lautasen täytettä. Sinnehän se uppoaa kivasti wokkiin mutta syön wok-ruoat nykyään mieluummin ilman mitään nuudelinkorvikkeita. Konjac glukomannan -nuudeli onkin ollut minulla käytössä lähinnä induktion yhteydessä.
Nyt testasin glukomannania spagettimuodossa. Näyttää aika ehdalta spagetilta.
Tuote on pakkauksessa kosteassa ja valmiiksi "kypsennetyssä" muodossa, sille ei tarvitse tehdä muuta kuin huuhtoa jotta ikävä ominaistuoksu katoaa. Slim-sarjan spagetti on valkoisempaa ja jämäkämpää kuin toisen sarjan aiemmin testaamani glukomannan-tuotteet (jotka olivat jonkin verran läpikuultavia). Glukomannan ei maistu miltään, joten koostumus ratkaisee eron muihin vastaaviin tuotteisiin.
Spagetin "haarukkakäytös" on hyvin autenttisen vehnäpastamainen, samoin suutuntuma. Testasin kummatkin pastat samalla miedolla kastikkeella (herkkusieni) saadakseni parhaan vertailutilanteen.
Slim-spagetti pärjäsi oikein hyvin, etten sanoisi erinomaisesti. Koska vehnäspagettikaan ei itsessään maistu juuri miltään, tuntui glukomannan-pasta oikeastaan ihan samanlaiselta makukokemukselta kuin tavallinen pasta. Sillä erolla ettei vatsaa turvota.
Toinen kokelas oli ExploreAsian-sarjan soijapapuspagetti.
ExploreAsian tuntuu korvanneen monilla jälleenmyyjätahoilla aiemmin esittelemäni A La Econ papupastat ollen nyt yleisin Suomesta löytyvä papupastamerkki.
Hintaa ExploreAsian-pastoilla on 5 € / 200 g.
ExploreAsian-pastaa on saatavilla tavallisen narumaisen spagetin ja leveämmän fettuccinen muodossa. Sain kokeiltavaksi kaikki eri laadut ja aloitin perinteisintä spagettia muistuttavimmasta eli soijapapu-laadusta.
Kuten aiemmin testaamissani papupastoissa, myös tässä on oivalliset ravintoarvot (per 100 g): proteiinia 42 g, ravintokuitua 20 g (eli sitä imeytymätöntä), hiilihydraattia 14 g ja rasvaa 4 g.
ExploreAsian-pasta kypsyy 5-6 minuutissa. Rakenteeltaan tämä testattava on karkeampaa kuin aiemmin maistamani papupastalaadut, mutta ei niin karkeaa kuin huonoimmaksi rankkaamani soija/vehnäproteiinipasta. Siinä on myös jollain tapaa hieman erottuvampi maku kuin aiemmin maistamissani, mutta kokonaisuutena maku on silti neutraali eikä vaikuta kastikkeen makuun.
Sitten vertailutulokseen.
Kumpi pasta-annos oli parempi puhtaasti maun ja pastamaisuuden perusteella?
Slim-glukomannan-spagetti.
Oli yllätys itsellenikin :)
Kokonaisuus oli todella aidon pastamainen. Tavallinen vehnäpasta on pehmeää, joustavaa ja kastikkeeseen "katoavaa", ja Slim-spagetti käyttäytyy juuri näin. ExploreAsian-spagetti on myös hyvää, mutta sen aavistuksen karkea ja normipastaa hieman jäykempi koostumus verottivat annoksen true-pastamaisuutta. Tätä spagettia syödessä tiesi koko ajan syövänsä jotain muuta kuin vehnäpastaa.
Jos katsotaan ravintoarvoja, on papupasta luonnollisestikin parempi vaihtoehto.
.
Kuinka moni teistä syö vaihtoehtopastoja? Mikä on suosikki?
.
P.S. Mulla on YesDeli-testituotelaatikossa odottamassa vielä paha koetin - vhh-"Nutella".... Auts. Olin lukioaikoina järjettömässä Nutella-koukussa tunnetuin seurauksin... Onkohan ihan fiksua maistaa ylipäänsä mitään versiota tästä pahasti addiktoivasta tuotteesta...? Katsellaan miten käy :)
Ateenassa sijaitsee yksi parhaita kasvisruokaravintoloita joissa olen koskaan käynyt: Rosebud. Olen syönyt siellä Ateenassa käydessäni neljä tai viisikin kertaa, saaden aina erinomaista palvelua - viime viikon maanantain tehdessä mieleenpainuvan poikkeuksen.
Kirjoitin ravintolasta kaksi vuotta sitten blogiinkin, kehuen heidän taivaallista mustaa makkaraansa. Missään, toistan: missään en ole saanut näin hyvää kasvismakkaraa. En edes Zürichin maailmankuulussa Hiltlissä.
Halusin tarjota Mariannalle illallisen kiitoksena hänen vaivannäöstään Urban Decay -meikkijutun kanssa.
Marianna halusi Rosebudiin. Hän kertoi, että kahden vuoden takainen Rosebudissa jakamamme kikhernepizza oli edelleen muistoissa yhtenä erikoisimmista ja herkullisimmista ruokakokemuksista. Marianna ei ole kasvissyöjä, eikä hän normaalisti käy vegeravintoloissa. Siksi Rosebud edustaa hänelle hyvin erityistä ravintolaelämystä.
Eli osoitteeksi Rosebud, Kolonaki siis. :) Kolonaki muuten on Ateenan keskustan rikkaiden kaupunginosa, ns. mini-Beverly Hills. ("Todellinen" Beverly Hills on Kifissian lähiö keskustan ulkopuolella.) Kolonakista et juurikaan löydä perinteisiä halpoja tavernoita vaan valkopöytäliinaisia, kalliimman tason ja lähtökohtaisesti myös paremman palvelutason ravintoloita, ovathan alueen asukkaat jotain ihan muuta kuin perusduunareita.
Mukava illanviettomme sai hämmentävän käänteen, kiitos kuvassa näkyvän pizzan.
Tilasimme alkuruoaksi punajuuri-vuohenjuustosalaatin. Nam. Rosebudin hintataso on kreikkalaisittain korkeampi, mutta suomalaiselle ei mitenkään erityisen kallis; punajuurisalaatti esimerkiksi maksoi 9,50€.
Minä tilasin pääruoaksi samantyylisen kustomoidun setin kuin aiemminkin, eli kasvismakkaraa ja grillattuja kasviksia. Tällä kertaa pyysin mukaan myös hampurilaispihvin (lautasen ylälaidassa näkyvä köntti), sitä kun en ole aiemmin maistanut. Normaalisti kasvismakkara ja hampparipihvi kuuluvat hot dog - ja hampurilaisannoksiin, mutta ravintolalle ei ole koskaan ollut ongelma tuunata minulle special-lautasta jossa saan nautiskella näistä herkuista ilman leipää ja ranskalaisia perunoita.
Sillä nämä ovat oikeasti jotain NIIN hyvää. N-i-i-n hyvää. Rosebudin kasvismakkara valmistetaan sienestä ja fava-pavuista, hampurilaispihvi taas kolmesta eri sienestä ja salaisesta mausteseoksesta. En kertakaikkiaan voi tarpeeksi ylistää näiden herkullisuutta. Olen syönyt elämäni aikana hemmetin monta versiota kasvisnakeista ja -pihveistä, mutta nämä ovat aivan eri levelillä. Kasvisruoan gourmet-tasoa, todellista artesaaniruokaa.
Marianna halusi myös maistaa kuuluisaa hot dogia, ja tilasi omansa normaaliversiona.
"Taivaallista!" kuului kommentti. "En ole koskaan syönyt yhtä hyvää hodaria, vaihtaisin normaalihodarin tähän koska tahansa!"
.
Mutta sitten se pizza.
Ennen tilausta varmistimme, että pizza todellakin oli se sama jonka olimme syöneet aiemmin. Kyseessä on siis raaka-vegaanipizza, jonka pohja tehdään vehnän sijaan kikhernejauhosta, eikä pizzaa kypsennetä uunissa. Osoitin sormella pizzaa menun sivulla, ja kysyin, tehdäänkö pohja edelleen kikherneistä. "Kyllä", kuului vastaus.
Kun pizza tuotiin pöytään, huomasimme heti, että se oli perinteinen paistettu, vehnäpohjaan tehty pizza. Marianna kysyi tarjoilijalta, oliko keittiössä sattunut joku erhe, sillä tilasimme kikhernepizzan. Keskustelu käytiin kreikaksi, mutta kielimuurinkin yli pystyi havaitsemaan, kuinka tarjoilija närkästyi. Seurasi Mariannan ja tarjoilijan välinen keskustelu, joka nopeasti sai väittelyn sävyn. Tässä vaiheessa Marianna kääntyi puoleeni ja kysyi, emmekö todellakin olleet syöneet kikherneestä tehdyn pizzan täällä aikaisemmin.
Tottakai olimme syöneet, minullahan oli siitä kuviakin. Sanoin tämän tarjoilijalle englanniksi, joka flippasi täysin.
"It is impossible!" tarjoilija sanoi, ja äänenvoimakkuus vain kohosi hänen jatkaessaan, "Rosebud has never, ever had a pizza made out of chick peas! It is impossible that you order such pizza because we don't have one! I bring you the only pizza we have on the menu!"
Huomauttessani tarjoilijalle, että olin varta vasten ennen tilausta kysynyt, valmistetaanko pizza edelleen kikhernejauhosta, tarjoilija hermostui yhä enemmän. Hän kiisti että olimme ikinä pizzan raaka-aineista keskustelleetkaan, ja väitti luulleensa, että olin puhunut kasvisnakeista. (Häh? Nehän tehdään ihan muusta kuin kikherneistä...)
Olimme Mariannan kanssa hyvin hämmentyneitä. Tiesimme kummatkin, miten tilanne oli mennyt, ja tässä tarjoilija seisoi inttämässä vastaan raivon partaalla, vieläpä väittäen että olimme keksineet aiemman kikhernepizzan päästämme.
Sanoin tarjoilijalle, että voisimme näyttää blogista kuvan kikhernepizzasta. Tällöin tarjoilija menetti loputkin itsehillinnästään. Hän huusi: "You are making me crazy! There has never ever been a chick pea pizza in this restaurant, never!"
Sitten hän syöksyi keittiöön. Jäimme istumaan järkyttyneinä.
No, ainakin pizzan täyte näytti hemmetin hyvältä.
Hetken kuluttua tarjoilija palasi. Hän oli mitä ilmeisimmin keskustellut asiasta keittiöhenkilökunnan kanssa.
"Okay. So there has been a chick pea pizza here before."
Saatoin vain arvata miten vaikeaa oli tunnustaa tappionsa.
"But so what? There isn't one anymore, so there you have it, the only pizza we offer right now."
Sitten mies poistui, eikä palannut ennen kuin halusimme maksaa illan päätteeksi. Mies ei pyytänyt anteeksi käytöstään emmekä luonnollisestikaan saaneet laskuun mitään hyvitystä miehen väärinkäsityksestä.
Sanomattakin on selvää, että loppuiltamme oli osittain pilalla pizzavälikohtauksen jälkeen. Herranjestas - joutua nyt tarjoilijan riehunnan kohteeksi kun hän ymmärtää väärin..!
Suomessa mies olisi todennäköisesti saanut käytöksestään vähintään varoituksen. Itsekin asiakaspalvelualalla työskennelleenä tiedän, ettei vastaan väittäminen, äänen korottaminen ja asiakkaalle inttäminen ole millään muotoa sopivaa tai hyväksyttävää käytöstä, totaalisesta itsehillinnän menetyksestä puhumattakaan. Miehen olisi pitänyt mennä välillä keittiön puolelle vetämään henkeä ja laskemaan kymmeneen. Uskomatonta, ettei hän pyytänyt anteeksi edes siinä vaiheessa, kun myönsi olleensa väärässä pizzan suhteen.
Illasta jäi paha mieli.
Mutta - siitäkin huolimatta, ja melkein harmittaa edelleen suositella paikkaa jossa voi joutua tällaisen asiakaspalvelukokemuksen kohteeksi:
Rosebudissa saa maailman parasta kasvisruokaa mitä olen maistanut.
Jopa se pizzan täyte; sientä, jotain kermaista tuorejuustoa, kasvis"bolognese"kastiketta, yrttejä... en edes tunnistanut mitä kaikkea herkullista siinä oli mutta se oli käsittämättömän hyvää. Voisin tilata mokoman vehnäplätyn uudestaan ja maksaa koko hinnan pelkästä täytteestä.
Ja ymmärrän, ettei yksi tarjoilija ja hänen huono päivänsä kerro mitään koko ravintolan henkilökunnasta tai asenteesta. Meillä vain kävi huono tuuri juuri tuona iltana.
Mutta mielenkiintoisesti - Rosebudista ei ole vastattu mitään, kun laitoin sinne palautetta miehen epäasiallisesta käytöksestä. Se tietysti kertoo jotain.
P.S. Oletteko te koskaan joutuneet tarjoilijan kiukun kohteeksi?
Ainakin minulle. ;)
(Samalla voisin muutenkin kertoa salaattien maailmasta Kreikan ravintoloissa.)
Mutta ensin: horiatiki. Eli kreikkalainen salaatti.
Horiatiki tarkoittaa "kylänmukaista" eli perinteistä, (c)hora = kylä. Horiatiki on Kreikassa yhtä selvä osa ateriaa kuin meillä, hmm, mikähän se voisi edes olla? Joku vihreä salaatti?
Mikä minua nyppii suomalaisissa kreikkalaisissa ravintoloissa, on horiatikin epäoikeaoppinen ja sanalla sanoen halvennettu koostumus. Eikä muunnos jää pelkästään kreikkalaisiin ravintoloihin, vaan tilasitpa kreikkalaisen salaatin missä ruokapaikassa tahansa Suomessa, saat sen vesitettynä.
Oikeaoppinen kreikkalainen salaatti koostuu näistä:
Kurkku, tomaatti, vihreä paprika (nimenomaan vihreä), punasipuli (nimenomaan puna ;)), oliivit ja feta. Siinä raaka-aineet horiatikiin.
Mausteeksi oreganoa ja kastikkeeksi oliiviöljyä.
Juuri nämä ainesosat yhdessä luovat horiatikille sen ominaisen maun. Jätä yksikin pois, niin salaatti ei ole ihan horiatiki. Jos vaikka vain vaihtaa paprikan punaiseen, maut eivät toimi samalla lailla yhteen.
Jep, hyväähän se on muullakin paprikalla ;) Mutta ei sama asia.
Joskus Kreikassa tapaa versioita, joissa on oliivien sijaan tai lisäksi kapriksia, tai koristeen ominaisuudessa peperonia (aika harvinaista, mutta esim. Thymaloksen versiosta niitä löytyi).
Salaatin rakenteeseen kuuluu myös ainesten suurpiirteinen pilkkominen, ne ovat kulhossa isoina, mehevinä lohkoina ja feta yhtenä palana kasvisten päällä. Aineksia on runsaasti, jopa niin paljon että yksi horiatiki käy usein omasta ateriastaan.
Tilaa sama salaatti Suomessa, ja se tulee melkein aina vihreällä salaattipohjalla. Oletteko huomanneet? Suomessa vihreä salaatti (usein halvin mahdollinen eli jäävuorisalaatti) muodostaa suurimman osan salaatista, ja salaatinlehtien seassa on pilkottuna vähän tomaattia, kurkkua ja paprikaa. Oliivit ja/tai sipuli saattavat usein puuttua. Ja feta on lähes aina kuutioitua, kumimaista "salaattijuustoa", ei aitoa fetaa.
Jonkun mielestä on varmasti pikkusieluista ärtyä tällaisesta. Mitä väliä? Mutta minä ärryn, koska horiatikin klassinen maku vesittyy salaatinlehdillä. Ne eivät kuulu kreikkalaiseen salaattiin. Lisäksi ärryn, koska salaatinlehdet muuttavat horiatikin vähemmän ruokaisaksi, ja koska veikkaan, että niiden funktio on edullistaa salaatti = vähemmän kustannuksia ravintolalle. Täytä kulho isoilla tomaatti-, kurkku- ja paprikalohkoilla, on tuloksena tietysti kustannuksiltaan kalliimpi annos kuin höttöisillä, kivasti tilaa vievillä salaatinlehdillä täytetty lautanen.
Noniin. Mutta se horiatikista. :)
Salaatit Kreikassa.
Suuressa kreikkalainen keittiö -jutussani kerroin, kuinka Kreikassa 'salaatti' on paljon laajempi käsite kuin meillä, sisältäen mm. kaikki ylläolevassa kuvassa näkyvät ruoat (takimmaisena olevaa pinaattipiirasta lukuunottamatta).
'Salaatti' voi siis olla meille tuttu salaatinlehdistä ja muista perinteisistä salaattivihanneksista tehty sekoitus, mutta se voi olla myös tahna, pyree tai dippi tai lämmin kasvislisuke kuten lautasellinen keitettyä punajuurta tai höyrytettyä kesäkurpitsaa. Käytännössä mikä tahansa lämmin tai kylmä kasvislisuke on kreikkalaiselle 'salata'.
Ajattelin jakaa muutaman sanan salaatin valinnasta Kreikassa ruokaisuutensa näkökulmasta. Täällä nimittäin salaatin koko, koostumus ja hinta eivät kulje minkäänlaisessa loogisessa synkassa.
Jos salaattijorinat eivät kiinnosta ja skippaat mielelläsi loppupostauksen, niin postauksen ydin on tässä: hinta-laatu-ruokaisuus-suhteeltaan ei ole horiatikin voittanutta. Se maksaa 4-6€, ja sisältää hintaansa nähden kiistatta kaikkein eniten syötävää. Kerran laskin, että horiatikissani täytyi olla ainakin neljä isoa tomaattia. Aina en edes jaksa syödä kaikkea. Salaatin päällä lepäävä fetapala on sekin useimmiten erittäin reilu kimpale.
Mutta tilaapa joku muu salaatti...
Tässä esimerkiksi pääruokalistalta tilattu mustekala-linssi-salaatti. Hintaa 15,90€, eli todella kallis kreikkalaisen ravintolan annokseksi. Kun annoksessa on seafoodia, hinta pompsahtaa heti. Katkaravut nostavat salaatin aina korkeimpaan hintaluokkaan, mustekala tulee heti seuraavana.
Salaatin koostumus: muutama vihreä salaatinlehti ja keko linssejä, joiden seassa muutama toisiaan etsivä kuutio kurkkua ja paprikaa. Mustekalaa salaatista oli vaikea löytää tai maistaa, kai sitä oli jokunen ihan pieneksi leikattu pala jossain linssikeon uumenissa.
Jäikö nälkä? Todellakin.
Tässä erilliseltä Salaatit-listalta tilattu annos, eli pääruoaksi luokiteltava, hintaa 9€. Hyvin tyypillinen esimerkki pääruokasalaatista.
Mediterranean Salad -niminen annos sisälsi menun mukaan vihreän salaattipohjan, punakaalia, grillattua munakoisoa, aurinkokuivattua tomaattia, paprikaa ja fetaa. Kuulostaa hyvältä, eikö? Välillä menen siihen lankaan, että tilaan näitä vihreän salaattipohjan pääruokasalaatteja (kun vaihtelukin kiinnostaa), mutta petyn aina.
Kuten näkyy, annoksesta 80% muodostuu vihreästä salaatista ja punakaalista, jota on lautasella hyvin ilmavasti siroteltuna = vatsantäyttöarvo minimaalinen. Entä grillattu munakoiso? Salaatinlehtien alla on muutama ohut koisoviipale. Paprikaa ja aurinkokuivattua tomaattia on myöskin hyvin niukanlaisesti. Fetaa muutama kuutio.
On se hullua. Saman ravintolan horiatiki maksaa 4,50€ eli puolet vähemmän, ja sisältää arvoltaan 10 kertaa arvokkaammat ainesosat. Puhumattakaan täyttävyydestä. Sama kuvio lähes kaikissa ravintoloissa.
Tässä puolestaan on alkuruokasalaatti, hinnaltaan 4€. Löytyi ruokalistalta nimellä Seasonal Salad, ja sisältää vihreää salaattia, kurkkua, tomaattia, porkkanaa ja oliiveja. Ruokaisuusavoltaan aivan vastaava kuin edellisen kuvan Mediterranean-salaatti.
Panee suomalaisasiakkaan kovasti miettimään, millä kummalla Mediterranean-salaatin hinta perustellaan.
Kreikkalaisravintoloiden epälooginen logiikka tuntuukin olevan: kun ruoka on Orektika/Mezedes-listalla, se on halpa, vaikka olisi saman kokoinen tai suurempi kuin pääruokalistan annos.
Suosi siis alkuruokalistaa ;)
Myös lämpimien alkuruokasalaattien ruokaisuus on mitä parhain. Tässä yksi lempiannoksiani ja kreikkalaisten tavernoiden vakkareita, grillattuja kasviksia balsamicokastikkeella. Joskus annos tulee halloumin kanssa, useimmiten ei. Halloum-versio maksaa yleensä noin 7€, pelkät kasvikset 5-6€.
Ruokaisuusarvo on lähes yhtä hyvä kuin horiatikissa. Argostolin Arhontikon-ravintolassa annokseen kuului poikkeuksellisesti myös perunaa, klassinen sekoitus koostuu munakoisosta, sipulista, kesäkurpitsasta ja paprikasta. Joskus mukana on myös sieniä = yhä vain parempaa :)
.
Tämä annos, Manouri-salaatti, maksoi 10€. Jälleen, ainoa ruokaisa ainesosa on juusto.
Vihreä salaatti on näppärä keino tehdä annoksista kookkaan ja näyttävän näköisiä, samalla kun annoksen kustannukset pysyvät alhaalla. Kun annos koostuu lähes pelkästään vihreästä salaatista, odottaisi hinnankin tietysti kuvastavan tätä, mutta niin ei ole. En koskaan lakkaa ihmettelemästä tätä, mutta bisness is bisness.
Manouri on halvimpia arkijuustoja Kreikassa, kilohinta 6 euron luokkaa. Kun tällainen annos myydään 10 eurolla, tulisi horiatikin hinnan olla ainesosiensa puolesta 20 euroa. Silti se on aina listan kaikkein halvin juustoa sisältävä salaatti. Juustottomat kaali- ja kurkku/tomaattisalaatit ovat kaikkein edullisimpia. Jos et tykkää fetasta ja mieli tekee ihan perussalaattivihanneksia, tilaa Tomato-Cucumber Salad. Saat kolmella eurolla suuren kulhollisen tomaattia ja kurkkua, usein mukana voi olla vähän paprikaa ja oliiviakin.
Itse asiassa, jos haluaa ruokaisan salaatin juustolla, kannattaa tilata listalta erikseen kaali- tai tomaattisalaatti (3€) ja juusto (3-4€). Hinta jää alemmaksi kuin pääruokasalaatin, mutta saat enemmän ruokaa :)
Seafood Salad. Tällä Naoussan sataman kalatavernassa nautitulla annoksella oli hintaa 12,50€. Huomattavasti parempi investointi tällä kertaa kuin ylempänä ollut mustekala-linssiviritelmä.
Annoksiin vaikuttaa luonnollisestikin myös ravintolan tyyli. Mitä hienostuneempi paikka, sitä pienemmät annokset. Mustekala-linssisalaatin tarjonnut ravintola Ithakalla pyrkii olemaan ns. vähän tyylikkäämpi estiatorio. Tavallisessa tavernassa saat useimmiten aina parempaa vastinetta rahoillesi. Paitsi kun on kyse niistä vihreän salaattipohjan pääruokasalaateista... ;)
Lopuksi: leipäyllätykset salaateissa.
Monia tämä ei tietenkään haittaa, mutta mikäli ei halua salaattinsa sekaan leipää, kannattaa pitää silmät auki sanoille dakos ja paximadi.
Nämä ovat kostutettuja, korppumaisia leivänpaloja, erityisen suosittuja Kreetalla mutta hyvin yleisiä myös muualla Kreikassa. Joskus leipä-lisää ei edes mainita salaatin tiedoissa, kuten kuvan tomaatti-kritamo-mizithra-salaatin kohdalla. (Kritamo = merenrannassa kasvava villivihannes, mizithra = anthotiron tapainen mutta vielä pehmeämpi tuorejuusto).
Salaatti kootaan leipäpalojen päälle, joten leivät on toki helppo jättää syömättä, mutta ne voivat joissain tapauksissa muodostaa jopa puolet salaatin tilavuudesta. Tämä on hyvä tietää jos ei syö leipää eikä mielellään maksa turhasta ainesosasta.
Muuten tuo kuvan salaatti oli yksi reissun parhaimmista... Niin ihanan raikas yhdistelmä "meriyrttiä", marinoitua tomaattia ja hapokasta mizithraa...
.
Mutta perus-horiatikiinkaan ei koskaan kyllästy. Tavallinen kreikkalainen syö sitä melkein joka päivä.
Nyt keksin mikä meillä suomalaisessa ruokapöydässä vastaisi horiatikia - ruisleipä. Kummatkin yhtä olennainen osa maansa ruokakulttuuria.
.
P.S. Kaverini jakoi äsken Karkkipäivän Facebook-sivulla vinkin kuvan kera Espoon Haukilahdessa rannalla sijaitsevasta kreikkalaisesta kahvilasta, jossa horiatiki tarjoillaan täysin oikeaoppisena ja mitä muhevimpana! Ei näemmä koossa kursailla! :)
Tästä tuli mieleen, että kertokaa ihmeessä vinkkejä jos tiedätte muuallakin päin Suomessa sijaitsevia paikkoja, joissa saa kunnollista kreikkalaista salaattia! :)
