Mies linkitti minulle juuri hyvän huomenen toivotusten kera uutisen tapahtumasta, johon osallistuisin itsekin jos olisin tänään Helsingissä:
Suomen ensimmäinen kehopositiivisuuden juhla Body Pride. Juhlakulkue järjestetään tänään Helsingin Esplanadin puistossa kello 16.30.
Sanoma on mielestäni valtavan tärkeä. Olisi ihanne jos jokaisella olisi hyvä olo omassa kehossaan eikä kukaan joutuisi tuntemaan näyttävänsä vääränlaiselta; liian paksulta, liian laihalta, liian kulmikkaalta, liian miltä tahansa. Body Pride antaa kaikkien näkyä sellaisina kuin ovat.
Kuva: Markus Paukkula Photography
Minulle ehkä moni sanoo että mitä sinäkin laiha muija tiedät kehon ongelmista, mutta kyllä minä tiedän. Laihoja kiusataan siinä missä ylipainoisiakin. Minua on kiusattu nuorena pienistä rinnoistani niin paljon, että se surun ja häpeän määrä ei unohdu koskaan. Se vaikutti ratkaisevasti moniin asioihin nuoruudessani ja kuvittelin vielä 20-vuotiaanakin ettei minun kuulukaan koskaan saada kumppania koska näytän siltä miltä näytän. Kätkin ja peittelin kehoani ja mietin miksi olin syntynyt tällaiseen vartaloon.
Nyt aikuisena asiat ovat toisin, mutta kesti melkein 3-kymppiseksi että koin olevani sujut itseni kanssa ja hyväksyin vartaloni sellaisena kuin se on. Kirjoitin tissikompleksistani blogiin melkein tasan neljä vuotta sitten, siksikin Body Priden ajoitus tuntui jotenkin niin osuvalta.
Kenenkään, ei kenenkään pitäisi joutua kiusatuksi tai epäasiallisesti kohdelluksi ulkonäkönsä takia. Me olemme kaikki ihmisiä joilla on sydän ja tunteet siellä kehon sisällä. Me olemme hyviä juuri sillä kropalla mihin synnymme ja mikä meille on annettu.
Pienet tissit, isot tissit, läskit, muhkurat, allit, kaksoisleuat, isot nenät, lihapiirakkatakamukset... kaikki hyviä! <3 Jos olet tänään Helsingissä, mene Esplanadille näyttämään että näin on marjat.
Hei ja anteeksi tällainen pätkäpostaus mutta luin tämän artikkelin juuri äsken ja haluan saman tien jakaa sen koska se on niin hyvä.
(Artikkelin lukeakseen täytyy olla HS:n tilaaja mutta HS:n sivulla on parhaillaan "Lue digi-lehteä ilmaiseksi kaksi viikkoa" -tarjous ja sitä kautta pääsee lukemaan ei-tilaajakin.)
Saara asenteineen on aina ollut mun suosikki-ihmisiä (ja yksi syistä miksi itse muinoin inspiroiduin aloittamaan oman kauneusblogin) ja yllätyin kun luin millaisia paineita Saara oli kokenut kauneusbloggaajavuosinaankin. Tulin jälleen kerran surulliseksi siitä, millaisiin asioihin (kauneus)kulttuurimme meitä painostaa... Tai minkä koemme jollain nyrjähtäneellä tavalla välttämättömäksi jotta kelpaamme, vaikka kuinka sisimmässämme tietäisimme että todellakin kelpaamme ja olemme ihan mahtavia tyyppejä sellaisina kuin olemme.
(En viitsi Hesarin sivulta tähän kuvaa ottaa niin laitoin ekana omasta arkistostani löytyneet Saara-aiheiset kuvat...)
Saara on puhunut ulkonäköpaineista julkisuudessa aiemminkin, mutta tällä kertaa myös kauneusbloggaajan näkökulmasta.
Voi että tuo juttu herätti minussa ihan valtavasti dialogia (jollaista olen pyöritellyt päässä niin monet kerrat) ja tästä riittäisi ihan älyttömästi kirjoitettavaa. Ehkä palaan aiheeseen jossain vaiheessa laajemman pohdiskelun muodossa.
Helsingin Sanomien artikkelista (Hanna Syrjälä / HS):
"Lisää ripsiä pikselityökalulla. Hoikempi vyötärö ja silmät samanparisiksi.
Sellaisia toimia 18-vuotias Saara Sarvas teki omakuvilleen kuvankäsittelyohjelma Photoshopilla. Kun kuvat ovat valmiit, hän latasi ne Suosikki-lehden sivulla olevaan Tiptoes-blogiinsa."
(...)
"Sarvaksen mukaan moni tavoittelee hyvää ulkonäköä ajattelematta, mitä se edes tarkoittaa. Jos asiaa pysähtyy miettimään, saattaa yllättyä.
Usein se tavoiteltu kauneus tarkoittaa sitä, että näyttää pantavalta, siis seksuaalisesti viehättävältä. Moni laittaa itsestään nettiin kuvia, jollaisilla eläinmaailmassa yritettäisiin saada lisääntymiskumppani.”
Kauneuden tavoittelu on omanlaistaan huippu-urheilua. Siinä vain ei pääse koskaan maaliin. Mikä edes on maali? Sekö, että joku tuntematon kehuu kauniiksi ja ihmiset, joiden et halua lähestyvän seksuaalisesti, lähestyvät?”
Niinpä.
Palaan tähän vielä.
Ja siis ihana Saara!
Muovit ja niiden ympäristövaikutukset ovat monia askarruttava aihe. Mutta muoveihin liittyy myös toinen suoraan terveyteemme liittyvä seikka, jonka myönnän itse käytännössä jättäneeni kokonaan huomiotta: muovikemikaalien sisältämät hormonihäiritsijät. Olen ollut niistä tietoinen, mutta pakko myöntää, että en ole jaksanut ajatella niitä sen syvemmin omassa arkielämässä.
Sain pitkästä aikaa pienen muistutuksen aiheesta, kun minulle lähetettiin testattavaksi - - terveellisempiä juomapulloja. Kyllä, kauneusbloggaaja saa välillä sellaisiakin pr-lähetyksiä, jotka eivät liity kosmetiikkaan. Pullot kuitenkin liittyvät löyhästi teemoihin joista kirjoitan, kuten terveys ja kemikaalikuorman vähentäminen (luonnonkosmetiikan kautta).
Miten näitä nyt testaisi..? Katselin pulloja. Toinen valmistettu lasista, toinen ruostumattomasta teräksestä. Kyllä niistä varmaan vesi maistuu ihan samalta kuin siitä kuluneesta vissypullosta jota kannan aina mukanani. Taas sysäsin mielestäni perusteen niiden takana: ne pahat muovikemikaalit.
Pullot seisoivat viikon toimettomina lattialla keittiön pöydän alla. Jep, joskus pöydän alunenkin toimii testituotteiden säilytyspaikkana... Ne muistuttivat olemassaolostaan osuessaan aika ajoin jalkoihini ja vieriessään kolisten ympäriinsä. Eräänä päivänä vihdoin googlasin "muovikemikaalit juomapulloissa".
Muutaman artikkelin luettuani minulla oli kutakuinkin tällainen tiivistelmä päässäni: hormonihäiritsijöinä pidettyjä ftalaatteja ja BPA:ta eli bisfenoli-A:ta ei käytetä virvokejuomapullojen (PET-muovia) tai treenijuomapullojen (PE-HD tai PE-LD-muovia) muoveissa. Nämä ovat niitä juomapulloja joita itse käytän eniten. Saksalaistutkimuksen mukaan PET-muovistakin kuitenkin liukenee jonkin verran estrogeeniä matkivia aineita.
Oli tavallisten virvoke- tai treenijuomapullojen ksenoestrogeeniriski merkittävä tai ei, kysyntä muovittomille juomapulloille on kasvanut viime vuosina koko ajan, meidän kosmetiikkamyymäläänkin tuli sellaisia vuosia sitten. Jo tuolloin mieleeni iskostui, että olisi fiksumpaa vaihtaa lasiseen tai teräksiseen juomapulloon. Minulle lähetetyt vaihtoehtopullot ovat nekin tulleet Ruohonjuuren valikoimaan nimenomaan asiakkaiden toiveesta; pullojen perään oli kyselty niin paljon, että Ruohonjuuri pyysi lopulta Nordic Health Systemsiä alkamaan tuoda niitä maahan. Tässä muuten aika hyvä konkreettinen esimerkki siitä, kuinka asiakastoiveilla ja -palautteella todellakin on merkitystä. Jos jotain haluaa valikoimaan, kannattaa oikeasti sanoa siitä kauppiaalle eikä jäädä ääneti harmittelemaan päänsä sisällä.
Pullojen kaatuiltua keittiön pöydän alla tarpeeksi kauan otin ne lopulta käyttöön. Miksipä en ottaisi..? Kai sitä voi pelata varman päälle..? Ja onhan tällainen pullo nyt kivemman näköinen pöydällä kuin Pirkan kivennäisvesipullo (jota olen tähän saakka aina täyttänyt uudelleen, pidän vesipulloa koko ajan näkyvillä että muistan juoda tarpeeksi). Nämä ovat myös käytännöllisemmän muotoisia mukanakannettaviksi.
Päivän kysymys ja suuri uteliaisuuden aiheeni kuuluu:
Kuinka moni teistä huomioi muoviastioiden kemikaaleja?
Onko moni vaihtanut juomapullonsa tai keittiön muoviastioita muovittomiin vaihtoehtoihin?
NHS:n teräksiset ja lasiset juomapullot ovat Ruohonjuurissa toukokuun loppuun saakka tarjouksessa: lasipullo 15,95€ (norm. 17,95€) ja teräspullo 17,95€ (norm. 21,95€).
Kuukausi sitten pääsin osallistumaan unelmatapahtumaan; viiden päivän joogaseminaariin Amorgoksen saarelle, näyttämönä maisemat, jotka jo itsessään tarjoavat luontaiset puitteet retriitille ja hiljentymiselle luonnon kauneuden keskellä.
Massaturismi ei ole saavuttanut Amorgosta ja sen kuvankauniita kyliä, ja paikka on kuin luotu kiireettömään oleiluun jossa luonnonkauneudesta, Egean saarten satumaisesta valosta ja meren loputtomasta sinestä nauttiminen on loman parasta ohjelmaa.
Elysia Yoga Convention järjestettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa ja on ensimmäinen laatuaan koko Kreikassa. Tapahtuma kokosi pieneen Egialin kylään joogan harrastajia ja opettajia ympäri maailmaa, kauimpaa tulleet olivat Indonesiasta ja Etelä-Afrikasta.
Tapahtuman järjestänyt, jooga- ja hyvinvointimatkailuun erikoistunut Aegialis Hotel toivoo seminaarista vuosittaista tapahtumaa. Huhtikuun alkuun sijoitettu tapahtuma auttaa muassaan aikaistamaan saaren matkailusesonkia. Kreikassa eletään aikoja, jolloin matkailuyrittäjienkin on mietittävä kaikki keinot sesongin pidentämiseksi.
Pienellä, äärettömän luonnonkauniilla ja ei-valtavirtaturismia vetävällä Amorgoksen saarella hyvinvointimatkailu on se juttu. Tänne tullaan patikoimaan, joogaamaan, mietiskelemään ja keräämään villiyrttejä. Idyllisten kylien rauhallinen tunnelma viehättää matkailijaa, joka etsii autenttisempaa Kreikka-tunnelmaa matkamuistomyymälöiden tuolla puolen (- vaikka kyllä niitäkin täältä löytyy, ei vain tungokseksi saakka.)
Kuten viime syksynä kirjoitin, Amorgoksen Aegialis-hotellin sijainti on poikkeuksellisen kaunis, ympäröivän maiseman muodostaessa sellaisen harmonian että tuntuu kuin olisi sisällä jossain Välimeren kauneutta ylistävässä elävässä taulussa. Luonto maalaakin ne kauneimmat taulut.
Aegialis on paikka, jossa minunkin kaltaiseni levoton menijä ja kokija hidastaa ja rauhoittuu, kokee halua pysähtyä aloilleen vain olemaan ja nauttimaan. Jos voin Santorinin lisäksi nyt nimetä Kreikassa paikan, jonne voisin mennä lomalle vain istuakseni hotellin terassilla katsomassa maisemaa, se on Amorgoksen Aegialis. Jos täällä käy, ymmärtää mitä tarkoitan.
Yksi seminaarin puhujista, norjalainen Kat Gellin, ainakin tietää; hänet ja miehensä vihittiin Aegialiksessa viime syksynä.
Kerronpahan, että yritys kirjoittaa kevyen tiiviissä paketissa blogiformaattiin tällaisesta minun kokemuspohjallani ainutlaatuisesta tilaisuudesta on ollut yhtä vaivatonta kuin lajitella meidän saranoiltaan pursuavan varastomme sisältöä ja tiivistää se parille hylllylle siisteiksi pinoiksi. Kuvia, tuntemuksia, ajatuksia, oivalluksia ja analyyseja viikolta on niin valtavasti. Oman varastonsa täydeltä.
Yritä nyt siinä valita kaikesta materiaalista mitä jättää pois ja miten muuntaa jäljelle jäänyt lukuystävälliseen muotoon ja helposti kulutettaviin some-viihdepaloihin. Pitkän linjan blogikirjoittajana tiedän hyvin minkä tyyppisiä ja minkä pituisia tekstejä jaksetaan lukea. Välillä kirjoitustilanteet aiheuttavat ristiriitaa; on kokenut jotain josta haluaisi kertoa suunnilleen kaiken, mutta samalla tietää, ettei siinä ole järkeä koska sen jaksaisi lukea viisi ihmistä ja äitini. Välillä tuntuukin, että tarvitisin oman toimittajan joka lukisi ja tiivistäisi kirjoituksiani ja sanoisi, "Tämä riittää, tämä on hyvä. Jätä tuo pois." :)
Viisi päivääni ja kuusi yötäni joogien keskellä yhdessä Kreikan kauneimmista kohteista oli kuitenkin sen laatuinen kokemus, josta haluan kirjoittaa monisanaisesti ja -kuvaisesti. Se lukekoon ken jaksaa. :)
Tässä osassa kerron fiiliksistäni joogaretriitin ensikertalaisena ja viikon mielenkiintoisimmista tunneista.
Elysia-viikolle osuneilla upeilla säillä oli yksi huono puoli; hellivä aurinko ja hotellin kutsuva allasalue saivat monet osallistujat valitsemaan iltapäivätuntien ja sisätiloissa pidettyjen luentojen sijaan köllöttelyn aurinkotuolissa... Ei yllättävää kun ympäristö on tällainen, vaikka tyhjät penkit luennoilla varmasti vähän järjestäjiä harmittivatkin.
Itsekin myönnän altaan vetäneen minut puoleensa pariksi iltapäivän kuumimmaksi tunniksi ensimmäisenä päivänä... ;)
Aegialiksessa on joogasaleja sekä sisä -että ulkotiloissa. Hotellin suosiosta joogaretriittien kohteena kertoo yläoikealla näkyvä tänä vuonna valmistuva lisärakennus, johon tulee lisää saleja kahdessa kerroksessa.
Joogaryhmät ovat itse asiassa Aegialiksen suurin asiakasryhmä. Oletteko tulleet ajatelleeksi, että joogamatkailu on niin suuri oma matkailun muotonsa..? Minulle tämä tuli vähän uutena juttuna, vaikka minunkin entinen joogaopettajani on mainostanut kurssilaisten omia matkoja etelään joogailemaan.
Hotellin johtaja Irene Giannokopoulos toivottamassa seminaarin osallistujat tervetulleiksi.
Hotelli on Giannokopouloksen perheen omistuksessa eli kyseessä on ehta kreikkalainen perheyritys.
Minä ja jooga
Olen joogaajana varsin kokematon; olen käynyt vuosien varrella vain satunnaisilla kansalaisopiston hathajooga-tunneilla. Muista joogamuodoista en tiedä mitään enkä ylipäänsä ole perehtynyt joogaan millään lailla syvällisesti. Minulle jooga on edustanut yhdenlaista tapaa huoltaa kehoaan (ja mieltään) ja harjoittaa kiireettömyyttä.
Kävi ilmi, että Elysian ohjelma on suunnattu edistyneemmille joogan harjoittajille ja meitä vasta-alkajia oli mukana vain kourallinen. Suurin osa osallistujista oli pitkän linjan joogeja ja tuntui, että joka toisella oli myös opettajan pätevyys.
Koinkin ensimmäisellä joogatunnilla pientä "apua, mihin olen joutunut..!" -tunnetta tuntien tason käydessä selväksi. Opettajan huudellessa mihin asanaan eli asentoon seuraavaksi taivuttaisiin, olin useimmiten ihan kysymysmerkkinä, sillä eiväthän nuo sanskriitin termit minulle mitään sano. Joogien puheessa vilisi sanoja kuten prana ja chakra jotka olen epäilemättä joskus kuullut, mutta joogaan syvällisemmin perehtymättömänä en tiennyt mitä ne tarkoittivat.
Vasta-alkajuuteni sekä joogakielellinen muuri aiheuttivatkin minulle retriitin aikana lievää ulkopuolisuuden tunnetta. Alkupäivinä jopa koin, että jaa, täällähän pitäisikin olla tietyllä valaistumisen tasolla ja suhtautua joogaan ihan eri tavalla kuin mitä se kaltaiselleni perusjumppailijalle edustaa, että "kuuluu joukkoon".
Tosiasiassa ulkopuolisuuden loin kuitenkin vain minä itse perusteettomilla oletuksillani ja alemmuuden tunteisiin taipuvaisella luonteellani. Joogien asenteessa ei ollut minkäänlaista vähemmän arvostavaa suhtautumista meitä tuntien "säheltäjiä" kohtaan, opettajat olivat ystävällisiä ja gurut juttelivat meille taviksille yhtä sydämellisesti kuin kaltaisilleen.
Voin kuitenkin kuvitella, että yhteenkuuluvuuden tunne on ihan erilainen ryhmässä, jonka jäseniä yhdistää tietty elämänkatsomus, harrastus ja perehtyneisyys lajiin. Heistä monella olisi varmasti ollut yhtä hassu olo kosmetiikkabloggaajien seminaarissa ^_^
Hannah Faulknerin tunnilla haettiin yhteyksiä joogaliikkeiden ja antiikin Kreikan taiteen välillä
Ja hei - vaikka aurinkotervehdykset eivät sujuisikaan niin mahdottoman sulavasti, onko se kovin kamala juttu tällaisten maisemien äärellä?
Kun oma kömpelyys kiukutti, katsoin vain ulos joogasalin terassilta. Mieli tyyntyi nopeasti ja omat vaatimukset itseä kohtaan lähinnä nolottivat.
Kaikki seminaaripäivien tunnit eivät suinkaan olleet joogaa tai ylipäänsä liikunnallisia.
Kat Gellinin ja Vivian Richmondin workshopissa avattiin skandinaavisen elämäntyylin saloja työn ja vapaa-ajan näkökulmasta. Koin aiheen yhtenä seminaarin mielenkiintoisimpina, ehkä sen suhteellisen keveyden kannalta verrattuna muuhun luennolliseen ohjelmaan (johon kuului mm. surun käsittelyä, masennuksen hoitoa ja ayurvedan perusteita), ehkä oman pohjoismaalaisuuteni kannalta.
Skandi-workshopissa annettiin konkreettisia vinkkejä pohjoismaalaisen elämäntyylin noudattamiselle, kuten kokonaisvaltaisen puhtauden tavoittelu; juomaveden filtteröinti, luomutuotettujen vihannesten syöminen, kemikaalikuorman vähentäminen ja synteettisten kemikaalien vaihtaminen luonnollisiin.
Lontoossa asuva Kat kertoi, että suomalainen "sisu" on viime vuonna kohonnut Englannissa yhdeksi elämäntapasanaston trendi-ilmaisuksi tanskalaisen "hyggen" ohella.
Mielenkiintoista :)
Tanskalainen, sittemmin amerikkalaistunut näyttelijä Mette Kolding oli minulle henkilökohtaisesti yksi seminaarin inspiroivimpia luennoitsijoita ja persoonallisuuksia. Mette piti heti seminaarin aloituspäivänä valtavan kiinnostavan esityksen aiheesta "Jooga ja julkinen esiintyminen", jossa annettiin työkaluja esiintymisjännityksen helpottamiseen joogan keinoin - ja ilman joogaa.
Tiedättekö, kun välillä kohtaa henkilöitä joiden karisma oikein huokuu yli ja mistä tahansa he puhuvat, se tempaa mukaansa? Mette on juuri tällainen henkilö. Kävin hänen kanssaan viikon aikana keskusteluja myös illallispöydässä ja lumouduin hänen elämänasenteestaan. Kuuntelin maailmaa nähnyttä ja paljon saavuttanutta naista, ja kun pääsimme aiheeseen slow living Mette sanoi; "Tiedätkö mitä, Sanni? Olen elänyt koko elämäni hidasta elämää, en ole varmaan ikinä tehnyt täysipäiväistä työviikkoa tai pitkiä päiviä." Silti hän on saavuttanut ja tehnyt aivan valtavasti. CV täyttäisi pienen kirjan...
On se kiehtovaa miten eri lailla elämänsä voi järjestää. Miten siihen voi suhtautua.
Minäkin vain stressaan ja stressaan ja luon huolia, vaikka sivustakatsoja näkee kaikki mahdollisuudet kauniiseen, rauhalliseen elämään. Millä sitä saisi ne omat lasinsa puhdistettua näkemään vain sen oleellisen, millä on oikeasti merkitystä ja mihin keskittyä...
New Yorkin mies David Kennet lukeutui niinikään seminaarin kiinnostavimpiin tuttavuuksiin. Muusikko/ääniparantaja/holistinen allergiahoitaja/hieroja (tittelilista jatkuu varmaan loputtomiin) piti viikon aikana workshoppeja shamaanisten äänten voimasta ja vaikutuksista. Davidin tunnit lukeutuivat ohjelman suosituimpiin, ja osallistujat kuvailivat vuolaasti vahvoja kokemuksiaan.
Minäkin osallistuin yhdelle Davidin tunnille. Oma kokemukseni ei ehkä ollut suorastaan hengellinen mutta voimakas, kyllä. Ainakin ihan uudenlainen kokemus elämän kokemuspankkiin talletettavaksi.
Makasimme alustoillamme silmät ummessa Davidin alkaessa laulaa ja soittaa rumpuaan. Melkein teki mieli avata silmät ja tarkistaa, oliko paikalla enää David Kennet vai oliko huoneeseen ruumiillistunut toinen henkilö, niin erilaiselta miehen shamaaniääni kuulosti. Joku kuvaili myöhemmin joutuneensa laulun aikana lähes transsin kaltaiseen tilaan tai vähintään irtautuneensa Aegialiksen kylpylän joogasaliympäristöstä.
Minä saatoin vain todeta rentoutuneeni täydellisesti ja unohtaneeni kaiken muun ympäriltäni, luovuttaneeni itseni ääneen ja sen väreilyyn. Rummun hypnoottiseen kumahteluun. Riittävän voimakas kokemus minulle sekin.
Kerron lopuksi miehestä, jolla oli ehkä lämpimin aura jollaisen olen koskaan kohdannut. Seminaarin sympaattisin mies.
Reiki- ja kristalliparantaja Steven Mangini Oklahomasta kuuluu Aegialis-hotellin omistajaperheen ystäviin ja oli saapunut jooga-tapahtumaan antamaan halukkaille virallisen ohjelman ulkopuolella kristallipyramidihoitoa. Ja kenties vain levittämään mahdottoman lämmintä säteilyä ja hyvää mieltä.
Kerroin aikaisemmin, etten ollut Elysia-viikon aikana ihan tämän vuoden parhaissa mahdollisissa tunnelmissa (liittyen henkilökohtaisiin juttuihin, ei jooga-tapahtumaan). Steven oli kuin äänetöntä, ihmisen muotoista energiaterapiaa. Saatoin istua hotellin terassilla suremassa, ja Steven ilmestyi hiljaa jonnekin taustalle. Joskus hän suoritti toiselle kristallihoitoaan, joskus ei. Riitti että hän oli samassa huoneessa. Hänen läsnäolonsa rauhoitti ja vei piikit huolen ja murheen tuntemuksiltani.
Puhuimme toisillemme vasta seminaarin viimeisenä päivänä, jolloin rohkaistuin kysymään, voisinko minäkin kokeilla kristallipyramidia. Se onnistui, totta kai.
Steven kertoi, että kristallipyramidi vastaa mittasuhteiltaan Egyptin pyramideja. En tiedä mitä merkitystä sillä on, tai pyramidiin käytetyllä kristallilaadulla (muistaakseni kvartsia), mutta hoidosta tulee hyvä olo.
Kuten Davidin shamaaniääniterapia, Stevenin kristallihoito on eri ihmisille varmasti hyvin erilainen kokemus omista lähtökohdista riippuen. Näin viikon aikana joidenkin nauravan, hymyilevän, nukahtavan tai murtuvan kyyneliin pyramidin sisällä. Ne olivat kaikki tunnelatautuneita hetkiä. Steven laskee pyramidin hoidettavan pään ympärille ja kilauttelee kristallirakennetta sauvalla niin, että se ikäänkuin soi. Pyramidin soidessa Steven kertoo hoidettavalle, että tämä on rakastettu ja ainutkertainen.
"The sun came out for you today", sain kuulla. "How could you be anything less than perfect".
En tiedä tuliko energia kristallista vai Stevenistä itsestään, eikä sillä ollut merkitystä. Minulle tuli valtavan lämmin, tyyni ja hyvä olo. Ja lopulta juuri sillä on merkitystä minulle; saada kokea hyvää ja hyvyyttä.
En ollut joogaretriitin jälkeen yhtään sen henkisempi, valaistuneempi tai välttämättä edes vakuuttuneempi, että jooga on juuri minun juttuni. Mutta olin mielettömän hienoa kokemusta ja ihmisiä rikkaampi.
Ja sydämessäni uusi lempipaikka Kreikassa.
Stressi. Oletteko huomanneet, miten siitä on tullut itsestäänselvä, hyväksytty osa päivittäistä elämäämme?
Stressaantuneesta tilasta on tullut meidän "oletustilamme", default setting. We stress, therefore we are.
Stressi on totta kai myös normaalia elämää ja on tilanteita, joissa sopiva stressi jopa auttaa suorituksessa. Meidän kuuluukin tuntea stressiä. Mutta koko ajan?
Kaikissa mainoksissa korostetaan nykyään stressiä. Puhutaan tuotteista stressaantuneelle iholle, mainostetaan elintarvikkeita, välineitä ja ratkaisuja jotka sopivat "kiireiseen ja stressaavan elämäntyyliimme."
"Tästä nopeat valmiiksi maustetut pakastevihannekset koska kellään ei enää ole aikaa tehdä ruokaa", "Tästä vitamiinipilleriä että jaksaa", "Lähde lomalle stressiä karkuun". Mainosfilmeissä uupuneet ihmiset juoksevat elämän juoksumatolla kunnes putoavat kun eivät pysy tahdissa. Laivayhtiö tarjoaa taukoa pikaratkaisuna.
Surullisinta on se, että tämä kaikki pitää paikkansa. Meidän elämäntyylimme on muuttunut stressaavammaksi. Me olemme itse siihen syyllisiä, hukutamme itsemme tekemiseen. Jo lapset saattavat uupua harrastuksiinsa joita on melkein joka viikonpäivälle. Balettia, jalkapalloa, kanteleensoittoa, kuoroa, kerhoa... Vanhemmat haluavat tietysti lastensa parasta mutta onko määrä aina laatua..?
Emilia Vuorisalmen kolmuni Voi Hyvin -lehdessä 09/16
Miksi me kuormitamme itsemme tekemisellä? Elämme jonkinlaista jatkuvan viihdytyksen ja ärsykekoukun aikakautta - koemme tarvetta koko ajan stimuloda aistejamme. Emme ikäänkuin osaa enää vain olla. Joutilaisuus alkaa olla sukupuuttoon kuollut ajanviete. (Olen saanut aiemmin palautetta ärsyttävästä tavastani yleistää mutta pyydän jälleen kärsivällisyyttä ja että sallitte tämän kaltaiset yleistykset aiheen pohdinnan nimissä, totta kai on joutilaitakin ihmisiä ja myös sairaudet vievät toimintakykyä. Kuitenkin "stressaava, ylistimuloiva elämäntyyli" on tunnettu ilmiö ja siitä haluaisin kirjoittaa.)
Olin keskiviikkona Helsingissä Laveran 10-vuotisjuhlaseminaarissa, jossa puhui mm. inspiroiva Katja Kokko. Katjan aiheena oli luonnollinen ihonhoito, ja esityksessä sivuttiin myös ei-kosmetiikan keinoja tukea ihon hyvinvointia. Yksi kohta puhutteli minua erityisesti. "Ota tarpeeksi aikaa joutilaisuudelle ja vietä vähemmän aikaa sosiaalisessa mediassa," Katja sanoi.
"Some vie hirveästi aikaa ja energiaa."
Sosiaalinen media. Yksi merkittävimmistä viihdemuodoista ja stimulanteista joka koukuttaa ja vie aikaamme. Ja paradoksaalisesti - viihteen ohessa myös stressaa, ahdistaa ja tuo paineita.
Some-uupumus ja -ahdistus ovat tuttuja ilmiöitä yhä useammalle. Olemme luoneet itsellemme kyberympäristön, jonka on ollut tarkoitus viihdyttää ja rentouttaa, tehdä helpoksi tavoittaa ystäviä ja tuttuja. Pikkuhiljaa siitä onkin muodostunut jonkinlainen itsensä antiteesi - kevyt ja helppo kommunikaatio on muuttunut sosiaalisen vahvistuksen ja velvollisuuksien loputtomaksi sykliksi ja koukuttavaksi viihteeksi joka imee päivistämme parhaimmillaan (tai pahimmillaan?) tunteja. Some-aktiivisuudella mitataan meitä ystävinä, kavereina, jopa työssä. Some vahvistaa ja määrittää meitä. Lopulta kaverien huomioiminen ja vuorovaikutuksen ylläpito somessa voi muuttua uuvuttavaksi työksi - kokemukset siitä, että on jatkuvasti oltava tykkäämässä, kommentoimassa ja osallistumassa eivät ole täysin vieraita monellekaan. Epäaktiivisuus koetaan toisten ignorointina. Enhän halua vaikuttaa välinpitämättömältä.
Miksi kirjoitan tästä johtuu siitä, että minullakin on ongelmia somessa vietetyn ajan hallinnassa. Ja minäkin hukutan itseni tekemiseen. Kuulun juuri niihin ihmisiin, joista tekstin alussa kirjoitin - stressiväestöön. Ihmisiin, jolle stressaantuneesta olotilasta on muodostunut oletusarvoinen tila, normi tila. Ja minä en haluaisi sitä. Haluan taistella sitä vastaan.
Some ja internet ylipäänsä ovat pahimpia aikasyöppöjä mitä on. Netissä vietettyä aikaa on vaikea hallita, "istun tässä vain hetken ja vastaan nopeasti pariin viestiin" voi muuttua huomaamatta kolmeksi tunniksi. Koko ajan on uusia tilanteita; uusia sähköposteja, Facebook-statuksia, blogikommentteja, kiinnostavia kuvia... Omia blogipostauksia, toisten blogipostauksia, omia insta-kuvia, toisten insta-kuvia. Some-kommunikaatiossa ei ole koskaan "valmis", se on jatkuva virta jonka vietäväksi voi helposti antautua niin ettei juuri muuta teekään kuin osallistuu somessa.
Hallittu someilu on hyvä asia. Some on hyvä asia kun siihen ei katoa eikä se ota ylivaltaa, mutta toisille siitä muodostuu juuri sitä tekemistä jolla lopulta tulee kuormittaneeksi itsensä.
Vaikkei itse netissä vietetty aika stressaisi, kyse on myös siitä mitä jää tekemättä koska on netissä. Someen, Netflixiin tai pelaamiseen käytetty aika on pois jostain muusta, ja balanssi elämän eri osa-alueiden välillä voi häiriintyä. Läsnäolo on tärkeä sana. "You get distracted so easily", sanoi ystäväni Sheila kun vierailin hänen luonaan marrakuussa. Hän oli oikeassa. Sen sijaan että olisin läsnä hetkessä, olenkin jossain muualla. Netissä, useimmiten. Jos en netissä niin ajattelemassa nettiä. Ja mitä seuraavaksi teen siellä.
Ehkä koti olisi siistimpi jos viikottain käyttäisin muutaman some-tunnin siivoamiseen? Ehkä olisin enemmän viivalla läheisteni tärkeistä asioista, jos kuuntelisin heitä tässä todellisuudessa, enkä keskittyisi ihmisten asioihin tai oman napani vahvistamiseen kybertodellisuudessa...?
Minun kohdallani mainoksen tarjoama laivaristeily ei auta katkaisemaan kuormittavaa, ylitekevää elämäntyyliä. Minun on vaikutettava suoraan ongelmiin, eli ajankäyttööni. Tahdon sanoa EI sille, että meidän kuuluu stressata.
Haluan ottaa aikaa rauhoittumiselle, joutilaisuudellekin. Haluaisin tuntea sen tunteen ettei tarvitse tehdä mitään. Ja nauttia siitä.
Onneksi olen sentään jo päässyt irti useimmista listoistani. Mikä aika kaikkien niiden täyttämiseenkin meni....
Vuosi 2017 on alkanut näissä ajatuksissa.
Johan täällä oli kommenttilaatikkoon melkein syntynyt pieni "hius-gate" Hiusakatemia-vierailuraporttini ympärille. Avasin viikonlopun jälkeen kommenttilaatikon ja viimeisten kommenttien joukossa minua syytettiin jopa pseudotieteen levittäjäksi ja tuohtunut lukija ilmoitti lopettavansa blogini lukemisen. Huh huh...
Kaikki tämä ilmeisesti vain siksi, että olin, omista varauksistani huolimatta, kirjoittanut vierailujutussani uskovani, että Hiusakatemian menetelmillä hiustenlähtöön voi saada apua. Näin uskon edelleen, oli Hagros-Kosken tieteellinen uskottavuus millainen tahansa. Mitä hänen tutkimuksensa "uraauurtavuuteen" tulee, tämä oli myönnettävästi huono sanavalinta ja pohjautui omaan käsitykseeni hänen tutkimustyönsä tuloksista, ei tieteellisten julkaisuiden tuomaan vakuutukseen.
Suhtauduin omassakin tapaamisessani skeptisesti moniin asioihin, kuten siihen, miten maidon fosfaatin aiheuttamat vauriot muka näkyisivät vain tietyllä, tarkasti rajatulla alueella (ja kyllä, ihan siihen monen hämmästelemään Juice-Plussaankin). En kuitenkaan kyennyt perustelemaan itselleni yrityksen leimaamista "silkaksi huuhaaksi", kun heidän menetelmänsä on kuitenkin tuottanut myönteisiä tuloksia. Henkilökohtaisesti voi olla kuulemastaan ja suosituksista kaikenlaista mieltä, mutta enhän voi olla ottamatta kokonaiskuvassa huomioon, että moni todellakin on saanut hiuksensa takaisin, tai avun muihin hiuspohjan ongelmiin, Hiusakatemian hoito-ohjeilla.
Jos kyseessä olisi ollut tapaaminen vastaperustetun "hiusklinikan" vastaanotolla, suhtautumiseni olisi epäilemättä ollut hyvinkin erilainen. Hiusakatemia on kuitenkin toiminut 32 vuotta. Kyllä noihin vuosiin on varmasti aika monta onnistunuttakin hoitotulosta mahtunut, muuten on vaikea perustella miten heillä koskaan kävisi uusia asiakkaita tai miten toiminta on laajentunut ympäri Suomea.
Joku vertasi kommenteissa Hiusakatemian "humpuuki"menetelmää homeopatiaan: "onhan homeopatiakin ollut suosittua sata vuotta". Jes, niin on, koska joku on silläkin saanut tuloksia :)
Mitä tieteelliseen uskottavuuteen tulee, mielestäni on lopulta sama, tanssiiko joku asiakkaansa ympärillä sadetanssia vai pohjautuuko hoitomenetelmä virallisiin tieteellisiin tutkimuksiin, jos hoidolla saavutetaan toivottu tulos.
Aihe vaikuttaa herättäneen sen verran suurta kiinnostusta että vastaan vierailujutussani esitettyihin kysymyksiin ja kyseenalaistuksiin tässä. En ole varmaan koskaan saanut minkään kirjoitukseni tiimoilta yhtä paljon kysymyksiä...! :) Osan ohjaan Hiusakatemialle, josko sieltä haluttaisiin näihin vielä antaa tarkennuksia.
Kuvituksena hiuskuvia blogivuosien varrelta. Näitä katsellessa muuten tajusin, kuinka älyttömän paljon huonompaan kuntoon lovi tosiaan viime vuoden aikana meni... :/
Juice Plus
Kyllä, itsekin ihmettelin nähdessäni tämän tuotteen hoito-ohjeiden listalla. Aika ei kuitenkaan riittänyt kaikkien ihmetysteni läpikäymiseen, hoito-ohjeet saadessani olin jo viettänyt paikalla 30 minuuttia yliaikaa.
"Mun maallikon ajatusmaailmaan ei mitenkään uppoa, että jos sun takaraivolla olisi vaurioitunut alue, niin miksi vaurio näkyisi hiuksen latvassa eikä juuressa? Ettäkö hius kasvaisi ihan nätisti ja normaalisti kymmenen senttiä, jonka jälkeen hiusjuuressa oleva vaurio katkaisisi sen? Selittikö ne tätä ollenkaan?"
Selittivät, ihmettelin ihan samaa. Hiusjuuren vaurio kuulema ei estä hiusta kasvamasta, mutta hidastaa sen kasvua, vaikuttaa heikentävästi hiuksen laatuun ja saa lopulta aikaan sen, että hius kuolee ennenaikaisesti ennen kasvusyklinsä päättymistä (hiuksen elinikä on yleensä 4-6 vuotta). Kuollessaan kesken kasvusyklinsä hius ei saavuta täyttä pituuttaan. Tämä sitten selittäisi sitä, miksi takaraivon alueen hiukset jäävät lyhemmiksi ja ovat laadultaan hauraammat kuin muun alueen hiukset.
Bemer-hoito
Tätä ei minulle avattu sen kummemmin, eli en ole muodostanut tästä mielipidettä. Vaikka se oli raksittu mukaan hoito-ohjeeseen, siitä ei puhuttu mainintaa kummemmin tapaamisen aikana. Maininta oli laatua; "...myös Bemer-hoidoista on havaittu olevan apua hiuspohjan ongelmissa". Jälkeenpäin mietinkin, oliko tutkija raksinut sen minun hoito-ohjeisiini vahingossa, kun hoitojen määrääkään ei oltu laitettu.
"Eikö helppo ratkaisu olisi leikata kaikki hiukset samaan pituuteen, jolloin lovea ei enää näkyisi"
Ei sellaiselle henkilölle, joka pitää pitkistä hiuksista ja haluaa pitää hiuksensa sellaisina :) Itse asiassa helpoin "ratkaisu" minulle on olla katsomatta hiuksiani peilistä takaapäin. Edestä päin hiukset näyttävät normaaleilta, eikä minulle loppupeleissä ole suurikaan kosmeettinen vaiva jos hiukset takaapäin ovat epätasaiset. Ennen kaikkea lovi-ilmiö ja hiusten hapertuminen on mietityttänyt ja kummastuttanut minua, ei niinkään vaivannut. Ilmiön syitä on kiinnostavaa selvittää, mutta en varsinaisesti kärsi loven olemassaolosta.
"Olen diagnosoinut kainaloni ja tullut siihen tulokseen, että oikeassa kainalossani on huomattavasti enemmän apokriinisiä hikirauhasia. (...). Voisikohan hiuslovesi olla seurausta jostain samankaltaisesta ilmiöstä? Ehkä takaraivolla vaan sattuu olemaan synnynnäisesti stressille ym. tekijöille herkkiä hiusjuuria?"
Jotain tämän suuntaista olen kyllä arvellut. Uskon, että hapertunut alue on monen tekijän summa, johon ko. alueen juurten vauriot ovat vain yksi vaikuttava palanen. (Ja nyt sain tutkimuksen kautta varmistuksen sille, että alueen juuret todella ovat vaurioituneempia kuin muualla päässä.) Heikompana kasvava hiuslaatu tällä alueella tekee alueesta myös alttiimman kemiallisten käsittelyjen ja hiuspompuloiden kuluttaville vaikutuksille. Hiusten värjäys, pompulat ja hainhammasklipsit aivan varmasti lisäävät hiusten rispaantumista. Rispaantuminen vain näkyy muita pään alueita selvemmin takaraivolla, koska sillä aueella hius kasvaa (juurivaurioiden perusteella) jo valmiiksi hauraampana kuin muualla.
"Tartuin heti tuohon maitokieltoon ja sen perusteluun fosfaatilla. Miksi maidon fosfaatti on paha, mutta esimerkiksi siementen sisältämä ei? Piti ihan finelistä kaivaa, niin kärkipäässä on useita pähkinöitä ja siemeniä, kuten seesamin-, auringonkukan- ja kurpitansiemeniä, leseitä ja täysjyväjauhoja. Myös useita soijatuotteita kuului kärkipäähän."
"Mä mietin kanssa tuota että miksi juuri maidosta tuleva fosfaatti olisi pahasta ja onko tätä väitettä tukemaan jotain oikeaa tutkimustietoa? Mistä tietää hiusjuurta katsomalla että juuri maidosta peräisin oleva fosfaatti on aiheuttanut muutoksen?"
Erittäin kiinnostava huomio, laitan tästä Hiusakatemialle kyselyn. Olisikohan oletusarvoisesti niin, että nuo muut mainitut ruoat eivät kuulu Akatemian kieltolistalle, kun niitä syödään maitotuotteisiin verrattuna niin paljon vähemmän..? Paitsi että hmm, täysjyväjauhot... Niitähän Suomessa kyllä syödään.
"Entä sellainen kompromissi, että noudattaisi vain tuota ruokavaliota? Ei tarvitsisi alkaa ihan ituhipiksi, mutta ei tarvitsisi myöskään ostaa noita kalliita hoitoja ja lisäravinteita.
Ei kyllä sekään tunnu vaivan arvoiselta. Kyllä meikäläisen kohdalla puntari heilahtaa tuorejuustojen puolelle :), ongelman kuitenkin ollessa elämän kokonaiskuvassa aika mitätön eikä lovi minua aktiivisesti vaivaa. Mieluummin syön lempiruokiani kuin luovun niistä näin pienen murheen takia. Juustoista luopuminen olisi suurempi murhe :)
"Kirjoitit tuossa, että samalla aluella jossa on maitojuuria näkyy myös rasvan ja nesteen vähyyttä sekä stressiä. Tuosta tulikin mieleeni, että voisiko loven kasvaminen osaltaan liittyä viime vuoden FitFarm-kokeiluun, joka veti kroppasi hyvinkin timmiksi ja rasvattomaksi? Tosi alhainen rasvaprosentti ymmärtääkseni on etenkin naisten kropalle kohtalaisen iso stressitekijä."
Hyvä pointti jota en ollut itse tullut ajatelleeksi! Tällähän saattaisi hyvinkin olla merkitystä. Lovi meni viime vuoden aikana todellakin huomattavasti huonompaan kuntoon mitä se on koskaan aiemmin ollut. Mikään tekijä hiustenhoito- ja käsittelyrutiineissakaan ei muuttunut, joten syy loven syvenemiseen on todennäköisemmin jossain mikä ei liity suoraan hiuksiin. FitFarm-kokeilu vaikutti kehooni aika rankastikin ja voidaan tosiaan puhua kohonneesta stressitilasta viime talven ja kevään aikana, ei siis varmaan ihan poissuljettu vaihtoehto etteikö sillä ole voinut olla vaikutusta. :/
Siis aivan pelkkää huuhaata. Lopeta nutturan käyttö vuodeksi, ehkäpä tulisi halvemmalla tulosta ;)
Nojoo, hahah :) Näinhän se on, kukas sitä tosiaan tietää mitä tapahtuisi jos en pitäisi vuoteen hiuksiani kiinni. Nutturaa en kyllä käytä mutta ymmärrän pointtisi :) - ja uskon kyllä, että hiusten kiinnipitäminen osaltaan vaikuttaa lovialueen haurastumiseen. Se on yksi palapelin paloista, mutta ei kokonaan selittävä tekijä.
"Päteviä tutkimuksia on pätevä tekemään vain väitellyt tohtori, kandilla ei sellaista osaamista ole, ei edes osaamista tulkita tutkimuksia ja niiden luotettavuutta. Kyllä tuossa nyt viedään ihmisiltä rahat tekotieteellisellä hömpällä. Väitteet ovat silkkaa pätevän oloisesti esitettyä muka tieteellistä huttua, joille ei todellisuuspohjaa ole".
Mitä "tekotieteelliseen hömppään" tulee, viittaan siihen mitä kirjoitin postauksen alkuun. Hömppää tai ei, on ihmisiä, jotka ovat saaneet hiuksensa takaisin tämän puljun hoidoilla. Oli tulosten takana sitten sinapinsiementen heittely otsaan tai arvostetussa yliopistossa Oikean Tohtorin tekemä tunnustettu tutkimus, jos asiakas saa toivomansa ja hakemansa avun, onko väliä, onko yrityksen tarjoama hoito "hömppää" vai tieteellisesti tunnustettua? Ymmärrän hyvin että on helppoa dissata jotain asiaa kun se ei pohjaudu tutkittuun tieteeseen, mutta dissaus ei vie pois onnistuneita tuloksia.
En tunne henkilökohtaisesti Akatemian asiakkaita (ehkä olisi pitänyt heitäkin haastatella ennen tämän jutun kirjoitusta ^_^), mutta en keksi miten hiustenlähdön hoitoon keskittynyt yritys selviäisi 30 vuotta laajeten ympäri Suomea, ilman onnistuneita hoitotuloksia..? Kuka heille enää tulisi asiakkaaksi, jos kaikki kertoisivat epäonnistuneesta hoidosta?
Hiusakatemiaa minulle suositteli kampaajani, hänkin on siis ilmeisesti kuullut positiivisia kokemuksia.
Skeptinen ja kyseenalaistava saa olla, kannustan itse kaikkia siihen, mutta täytyyhän ihmisten aidot kokemukset ottaa huomioon. Menetelmiin ja analyysiin saa suhtautua miten haluaa, kyllä minäkin nostin kulmiani monille seikoille tapaamisen aikana ja saamaani materiaalia lukiessa, mutta en voi kyseenalaistaa sitä, että yritys on myös onnistunut antamassaan palvelussa.
En yritä tehdä Hiusakatemiasta sen luotettavampaa tai uskottavampaa tahoa kuin se on, ei minulla ole sellaiseen mitään motiiveja :)
"Voisiko nukkuma-asennolla olla merkitystä tuon loven kannalta? Muistan jonkun ulkomaisen julkimon julistaneen silkkisten tyynyliinojen puolesta, jotta hiukset pysyvät paremmassa kunnossa."
Nukkuma-asennon vaikutuksesta omalla kohdallani en osaa sanoa, mutta tyynyliinan materiaalia olen vaihtanut vuosien varrella selvittääkseni sen mahdolliset vaikutukset. Ei eroa tyynyliinojen välillä.
Sanon nyt ihan suoraan mitä ajattelen: Ensinnäkin tuo maitoon keskittyminen on minusta ihan hassua. Vaikea uskoa, että hiusjuuresta voi ”diagnosoida” jotain maitoyliherkkyyttä, jota ei ole muutoin havaittu.
Erikoista se on minustakin.
"Jotkut ehkä litkivät litrakaupalla rasvatonta maitoa janojuomana, toisille se on tärkeä eläinproteiinin, rasvan ja vähän hiilareidenkin lähde, kuten sulle."
Itse asiassa en juo maitoa lainkaan, puhdas maito ei kuulu ruokavaliooni. Monet muut maitotuotteet jogurtista juustoihin taas kuuluvat.
"Mitä muuten sanoivat vähähiilarisesta ruokavaliosta? H-K kirjoitteli jossain, että liika proteiinikin on huonoksi hiuksille…"
Eivät sanoneet mitään.
"Mikä noiden hiustutkijoiden koulutus on?"
Ymmärtääkseni Hagros-Koski on heidät kouluttanut, mutta voin kysyä tarkempia tietoja.
Hagros-Koskihan on luonnontieteiden kandi. Mainitsit, että on tehnyt uraauurtavaa tutkimusta? Missä?
Muodostin käsityksen Hagros-Kosken meriiteistä tapaamisessa kuulemani informaation ja aiemmin Hiusakatemian hoidoista kuulemani perusteella. Mitä hänen tutkimusartikkeleihinsa tulee, voin kysyä niistä tarkemmin Hiusakatemiasta.
Miten monta hiusjuurta tuossa tutkittiin? Otos ei välttämättä ole ihan kattava. Meillä on päässä aikamoinen määrä hiuksia ja iso osa on niistä aina vain odottamassa poistippumista. :)
Mietin tätä itsekin. En laskenut montako hiusta tutkija päästäni yhdellä nyppäisyllä kiskoi, mutta niitä otettiin kolme "kimppua" per alue, kolmelta eri alueelta. Sanoisin, että juuria tutkittiin ainakin parisenkymmentä, tai sen verran juuria minulle näytettiin ruudulta. Mikroskoopin alla "kimpussa" näkyi mahdollisesti useampia juuria. Mutta kyllä, mietin itse aivan samaa, että voiko näin pienestä määrästä juuria tehdä päätelmiä koko hiuspohjan alueesta.
"Eikös noita kapillaarinesteitä voi mitenkään levitellä sinne päänahkaan itse? :D Käsittääkseni se oli ihan vain jotain päänahkaa rauhoittavaa ainetta. Inci-listaa, kiitos…? ;)"
Kysyin totta kai eikö kapillaarihoitoja voi tehdä itse kotona ;) Tähän sain vastauksen, että hoitoon käytetyn heravalmisteen pH on niin hapan (3), että se vaurioittaa silmiä jos joutuu silmiin. Tämän vuoksi hoitoa ei voi tehdä itse, koska silmät on suojattava. Tokihan nesteen voisi levittää kotioloissa joku kaveri tai perheenjäsen, mutta ainetta ei joka tapauksessa haluta myydä kotikäyttöön koska ei voida taata hoidon turvallisuutta. Näin minulle selitettiin :)
"Tsekkailin myös, mitä nuo lisäravinteet sisältävät. Hyvä monivitamiini kattaa varmasti enemmän perusvitamiineja, kuin mitä noissa Evonioissa on."
Tästä minulle sanottiinkin, että minun tulee tarkistaa ettei Evonioiden ja monivitamiinin kanssa tule päällekkäisyyksiä.
"Ihan mielenkiinnosta: Kasvaako sun tukka ohimoilta ja hiusrajasta vahvana ja pitkäksi? Ne ovat kai tyypillisestä sellaista ”vauvahius”-aluetta."
Kasvaa vauvahiuksena niskasta ja ohimoilta. Niskassa hiuslaatu on aina ollut sitä klassista "niskavillaa" :)
"Kasvaako sulla tuossa lovialueella hiukset kuitenkin samaa vauhtia kuin muut vai katkeeko ne latvasta?"
Tähän en osaa vastata, tai vastaan näin: itse luulin, että hiukset katkeavat/nirhautuvat/rispaantuvat poikki latvasta, mutta Hiusakatemian tutkijan mukaan hiusten lyhyempi pituus tällä alueella johtuu siitä, että hius ei hiusjuurivaurioiden takia kasva tällä alueella normaalipituiseksi vaan kuolee kesken kasvukauden. Eli hiukset eivät tällä alueella "ehdi" samaan pituuteen kuin muut hiukset, koska kuolevat ja irtoavat ennen kasvukauden loppua.
"Jos lovi häiritsee kovasti niin oletko ajatellut ostaa klipsipidennyksiä?"
Lovi ei itse asiassa niinkään häiritse vaan lähinnä kiinnostaa ja ihmetyttää minua. Minähän en käytännössä koskaan edes näe lovea ellen katso peilistä takaraivoani. Siksi saatan välillä unohtaa koko loven pitkäksi aikaa kunnes joku kampaaja taas huomauttaa siitä.
En siis ole kokenut tarpeellisena korjata lovea pidennyksillä. Minulle tarjottiin muutama vuosi sitten mahdollisuutta kokeilla Mago-pidennyksiä, ja niillä lovi peittyi pariksi kuukaudeksi, mutta en nyt tiedä oliko siitä minulle suuressa kuvassa niin paljon iloa kun en näe hiuksiani takaapäin :D
"Blogisi takia käytät varmasti paljon erilaisia hiustuotteita ja myös värjäät hiuksiasi. Olisiko sellainen vaihtoehto mahdollista, että pitäisit pientä taukoa värjäyksestä ja tuotekokeiluista? Olisit vaikka kevään ajan tai vaikka parikin kk käyttäen ihan paria hiustuotetta, ilman ylimääräistä rasitusta ? Vai oletko todennut aiemmin, että hiuksesi olisivat kärsineet tuotekokeilujen vuoksi?
En käytännössä haluaisi tällaista kokeilua toteuttaa, etenkään nyt kun pidän hiuksissa liilaa väriä. Se vaatii jatkuvaa ylläpitoa ja vaikka ei olekaan yhtä rasittavaa kuin vaalennus, niin väriähän se on joka tapauksessa. En ole koskaan todennut minkään tuotekokeilun rasittaneen hiuksiani, sillä en ylipäänsä usko, että hiustuotteet kuten shampoot ja hoitoaineet voivat hiuksia merkittävästi edes rasittaa - ainakaan minun kolmen päivän välein tapahtuvalla pesusyklilläni. Muotoilutuotteita taas käytän todella vähän, näistä ainoastaan kuivashampoo on sellainen, jonka mahdollisesta rasituksesta hiusjuurille puhuimme Hiusakatemiassa.
Hiusten vaalennus on varmasti rasittavinta mitä hiuksilleni teen, ja olisi kieltämättä kiinnostavaa nähdä, millaisia vaikutuksia vaalennuksen poisjättämisellä olisi hiusteni kokonaiskuntoon. Tässä tullaan taas siihen puntariin, jossa ylempänä olivat juustot ja hiuslovi. Vaaka ei tälläkään kertaa painu loven puolelle, sillä se on lopulta minulle elämänlaadullisesti niin vähäinen ongelma että en sen vuoksi halua luopua mukavasta hiusväristä jossa viihdyn. Vaalentamisen lopettamisen vaikutukset olisivat kiinnostavaa tietoa, totta, mutta eivät niin kiinnostavaa, että minulla olisi kärsivällisyyttä odottaa 2-4 vuotta mikä aika vaikutusten toteamiseen menisi.
"Entä lisäravinteet, voisiko niiden käyttöä harkita?"
Lisäravinteita olen käyttänyt vuosien varrella laajan kirjon; biotiinia, keratiinia ja mitä näitä kaikkia hiusravintolisiä onkaan. Olen nähnyt vaikutuksia vain kynsissä mutta en hiuksissa.
"Oletko kokeillut useamman kuukauden Viviscal- tai Piimax C + biotiini -kuuria?"
Viviscalia en ole kokeillut mutta biotiinia kyllä, "puhtaana" sekä osana muita ravinteita sisältäviä kapseleita ja tabletteja, viimeismpänä Elivo. Ei havaittuja vaikutuksia hiuksiin.
Toisaalta, myönnän että en ole jaksanut syödä mitään ravintolisiä pidempään kuin puoli vuotta, mikä minun hiuksissani on todennäköisesti liian lyhyt aika vaikutuksen toteamiseen. Hiukseni kasvavat kuukaudessa alle sentin, eli vaadittaisiin varmaankin vähintään vuoden ajanjakso jotta ravintolisän vaikutukset alkaisivat näkyä.
"Huomasitko, että vaikuttiko Fitfarmin dieettijakso tuohon loveen mitenkään? Entä aikoinaan hiilihydraatittoman ruokavalion aloitus?"
HeidiB nosti tuon FitFarm-jutun aiemmin esiin ja sillä saattaa hyvinkin olla yhteys loven pahenemiseen viime vuoden aikana. Vähähiilihydraattisella ruokavaliolla en ole huomannut olleen vaikutusta loveen.
"Jännä juttu, että suoistuksiin kuului niin ’tavistuote’ kuin Redken, joka on osa ’pahaa’ isoa konsernia"
Redkenin suosittelu pisti minullakin heti silmään, tosin ei "isopahakonserniutensa" vaan ei-luonnollisuutensa pohjalta, muut hoitotuotesuositukset kun ovat hyvin luonnonmukaisia. Kaakinen selitti, että Hiusakatemiassa vain on vuosien aikana todettu Redkenin syväputsari käytössä tehokkaimmaksi, sillä lähtee "mömmöt" hiuksista ja hiuspohjasta parhaiten :)
"Ihmettelin sitä, miksi ja millä oikeutuksella Hiusakatemia kerää rekisteriä ihmisten terveydentilasta. Kuka tahansa ei voi kerätä tietoa ihmisten sairaushistoriasta ym., vaan tällöin kyseessä on laiton henkilörekisteri."
Hmm, tämä on minulle uutta tietoa. Laitanpa tämänkin kysymyksen muiden jatkoksi Hiusakatemialle. Pidin itse ihan ymmärrettävänä miksi he kyselevät sairaushistoriasta, sillä sairaudet ja lääkitykset vaikuttavat hiusten kuntoon. Ei tullut mieleen että se olisi laitonta.
"Itse sanoisin, että värjäys ja muut kemikaalit ja kuumakäsittelyt ovat pahinta hiuksille, sekä liian usein ja liian pesevällä shampoolla peseminen. Jännä etteivät ottaneet tähän mitään kantaa..?"
Ottivat kantaa kyllä, siksi he esimerkiksi suosittavat luonnonkosmetiikan shampoita ja hoitoaineita (poislukien syväpuhdistus, luonnonmukaisilla puhdistusaineilla kun ei voi syväpuhdistaa). Myöskin muotoilutuotteiden käytöstä ja negatiivisista vaikutuksista puhuttiin paljon, esim. lakka on kuulema yksi pahimpia aineita hiusjuurille.
*
Noniin, täältä tulisi nyt sitten vihdoin juttua vierailustani Hiusakatemiaan.
Jutun kirjoitus viivästyi viikoilla kun unohdin kaiken vierailulta saamani materiaalin, analyysi ja hoito-ohjeet mukaanlukien, Tampereelle kun lähdin joulunviettoon Savoon ja palasin vasta tällä viikolla.
Mysteeri
Toisaalta, minulle jäi hyvin aikaa kypsytellä saamiani ohjeita ja päättää, lähdenkö yrittämään hiuslovialueen "elvytystä". Hoito-ohjeet merkitsevät nimittäin aikamoisia kompromisseja, eikä takuuta onnistumisesta tietenkään ole.
Kerron ensin vierailusta yleisesti, se oli erittäin mielenkiintoinen ja asiakkaaseen todella käytetään aikaa. Varaamani hiusjuuritutkimus kestää yleensä kaksi tuntia, minun tapauksessani (kun olen, köh, aika puhelias asiakas :D) aikaa meni melkein kolme...!
Hiusjuuritutkimus maksaa 140 euroa (- eikä tämäkään ole yhteistyöpostaus vaan olen maksanut tutkimuksen itse).
Ennen tutkimusta asiakas täyttää kattavan terveydentilakyselyn; kaikki mahdolliset sairaudet, lääkitykset ja kiputilat, myös kokemus henkisestä hyvinvoinnista (stressi, masennus, pakkoajatukset) tulee kertoa.
Sain kuulla hiustutkija Anne Kaakiselta, että hiukset ovat koko terveydentilamme peili ja niissä näkyvät niin sairauden, lääkitysten, stressin kuin ravinnonkin vaikutukset.
Kaavakkeeseen täytetään myös ruokailutottumuksia, ja tapaamisen alussa oli huvittava hetki kun Kaakinen nosti katseensa hämmästyneenä paperistani ja kysyi, "Siis, syöt kasviksia 21 kertaa viikossa..?" Paperiin piti täyttää montako kertaa viikossa syö kasviksia, kysymys, jonka asettelu oli minusta kenties huvittavampi kuin vastaukseni Kaakisesta. Kai ihmiset kuitenkin syövät kasviksia päivittäisellä tasolla..? Itse syön niitä joka aterialla joten vastaukseksi tuli 21 kertaa viikossa.
Anne Kaakinen
Kun asiakkaan terveydelliset ja elämäntavalliset seikat ja niiden mahdollinen vaikutus hiuksiin on kartoitettu, tehdään varsinainen hiusjuuritutkimus. Päästä irroitetaan hiuksia juurineen ja ne tutkitaan mikroskoopilla asiakkaan edessä. Tulokset ja analyysin saa heti.
Suomut... ;)
Ennen analyysiä Kaakinen selvitti minulle hiuksen elinkaarta ja havainnollisti kuvin, miten terve ja vaurioitunut juuri eroavat, ja millaisia vaurioita hiusjuuressa ylipäänsä voidaan nähdä. Hiusjuuri voi vaurioitua mm. stressin, huonon ravinnonsaannin, kiteytyneen talin tai talipunkin seurauksena. Tai maidon vaikutuksesta!
Viimeisin oli minulle erikoisin ja yllättävin tieto; maidon sisältämät ainesosat, näistä etenkin fosfaatti ja kaseiini, voivat tutkimusten mukaan haurastuttaa hiusta ja surkastuttaa hiusjuuria. Tämä on kuulema aika yleistäkin, mutta näkyy toisilla voimakkaammin kuin toisilla. Edit. Tekstiä korjattu maidon ainesosien osalta.
Minun hiusjuurissani nähtiin mikroskoopilla stressin, bakteerien, kiteytyneen talin ja maidon aiheuttamia vaurioita.
"Stressijuuri" - vaurio muodostuu hiuksen karvankohottajalihakseen kiinnittyneen sidekudoksen puristuessa hiusjuuren ympärille. (Voimakas stressi saa aikaan sen, että karvankohottajalihas reagoi.) Hius joutuu kasvamaan tämän puristuksen läpi ja tukahtuu, seurauksena kasvun hidastuminen tai jopa hiuksen katkeaminen. Puristusvaurio on selvästi nähtävissä mikroskooppikuvissa; juuri on mennyt puristuksen voimasta ihan "mutkalle".
Bakteerin vaurioittama juuri - hiustupen alueelle päässeet bakteerit vaurioittavat juurta niin että se kuolee kesken kasvukautensa.
Kiteytynyt tali - myöskin bakteerien aikaansaamaa. Hiusjuuri käyttää ravinnon välittäjäaineena talia, jota talirauhanen erittää. Talin kuuluu olla juoksevaa jotta hius pystyy sitä hyödyntämään. Bakteerit voivat aiheuttaa talin kiteytymistä ja jähmettymistä, jolloin hiusjuuri ei enää saa ravintoa ja kuolee ennen aikojaan.
"Maitojuuri" - Maidon sisältämän fosfaatin haurastuttama ja surkastuttama juuri. Aivan eri näköinen kuin normaali, terve tai muiden seikkojen vaurioittama juuri. Sananmukaisesti surkastunut. Hius ei kasva normaalisti ja kuolee ennenaikaisesti.
Mielenkiintoisesti, maitojuuria löytyi eniten takaraivon alueelta eli juuri sieltä, missä hius haurastuu niin että muodostuu tuo rispaantunut lovi. Tällä alueella näkyi Kaakisen mukaan voimakkaana myös stressin vaikutus, bakteerien vaurioittamia juuria ja kehon kuivuutta eli rasvan ja nesteen vähyyttä. Näitäkin siis voi todeta pelkästään hiusjuuresta.
Okei, eli tässä voisi siis olla selitys hiuslovelle. Ainakin sillä alueella todella oli enemmän vaurioituneita juuria kuin pään muilla alueilla. Check.
Sitten ihmettelevä osuus:
Jos maito tosiaan vauroittaa hiusjuuriani näin, miksi vauriot sijoittuvat juuri tietylle alueelle? Eikö maidon pitäisi surkastuttaa juuria yhtä lailla ja yhtä tiheästi kaikkialla hiuspohjassa? Ja miksi alue ei ole aina näyttänyt tältä, vaikka olen käyttänyt runsaasti maitotuotteita koko elämäni?
Tähän Anne Kaakinen ei osannut vastata vaan sanoi, että vauriot eivät aina näy tasaisesti koko hiuspohjassa eikä aina pystytä selittämään, miksi vauriot voivat ilmetä voimakkaammin tietyillä alueilla.
Mietin myös sitä vaihtoehtoa, että hiukseni olisivatkin aina "aikojen alusta" olleet takaa haurastuneet, mutta en vain ole tajunnut kiinnittää asiaan huomiota. Se ei kuitenkaan tunnu todennäköiseltä, sillä olen 13-vuotiaasta saakka käynyt säännöllisesti kampaajalla ja uskon, että kampaajat olisivat huomauttaneet lovesta jos se olisi ollut olemassa kaikki nämä vuodet. Panin loven merkille kutakuinkin vuonna 2004 tai 05, ja siitä saakka ovat kampaajatkin lovesta kommentoineet. Taisi jopa olla niin, että nimenomaan joku kampaaja huomasi rispaantuneen alueen ensimmäiseksi.
Joka tapauksessa, hiusanalyysi kertoi oman tarinansa ja jää minun päätettäväkseni kuinka informaatioon suhtaudun, ja teenkö sen pohjalta elämäntapamuutoksia. Haluanko selvittää, voiko esimerkiksi maituotuotteiden poisjättäminen vaikuttaa siten, että haurastunut alue elpyy ja hiukset alkavat kasvaa täyteen mittaansa?
Hiusakatemian antamia hoitosuosituksia on paljon, ja niihin sitoutuminen ei merkitse pelkästään hyvästejä raejuustolle ja jogurtille, vaan myös aikamoista taloudellista sijoitusta.
En vilpittömästi epäile yhtään, etteikö Hiusakatemia tiedä asiaansa ja etteikö heidän neuvoillaan voi saavuttaa tuloksia. Yritys on toiminut vuodesta 1985 ja menestyksekkäästi hoidettuja asiakkaita riittää, kaljuuntunutkin voi saada hiuksensa takaisin. Mikään pulju tuskin pysyisi pystyssä yli 30 vuotta jos palvelut olisivat pelkkää huuhaata, eli aivan varmasti hiustenlähtöön ja hiuspohjaongelmiin voi saada Akatemiasta apua. Annikki Hagros-Kosken hiustutkimus on ollut alalla uraauurtavaa. Korjaus, kiitos tuohtuneen lukijan. Hagros-Koski ei ole tehnyt alalla tieteellistä, virallisissa julkaisuissa julkaistua hiustutkimusta, pahoitteluni harhaanjohtavasta sanavalinnasta. Tieteellistä tai ei, Hiusakatemian menetelmä on auttanut useita ihmisiä hiustenlähdössä.
Kysymys vain kuuluu minun kohdallani: kuinka paljon olen valmis sijoittamaan ja "uhraamaan" saadakseni mahdollisesti tuuheamman tukan..? Paljonko hiukset painavat puntarissa?
Katsotaanpa millaisia hoitosuosituksia sain.
RAVINTO
LISÄRAVINTEET JA VITAMIINIT
HIUSTEN KOTIHOITO
HOIDOT HIUSHOITOLASSA
Tuotemerkeistä: kysyin Anne Kaakiselta, mihin suositusten tuotemerkkivalinnat perustuvat. Huomioni nimittäin kiinnittyi heti siihen, että yleisluontoisempien "Käytä mielellään luonnonkosmetiikan shampoota" tai "Käytä Omega-3-valmistetta" -suositusten sijaan ohjeissa mainittiin kirjaimellisesti tiettyjä tuotemerkkejä. Onko kyseessä sopimus näiden merkkien kanssa? Kaakisen mukaan ei ole, vaan merkit ja tietyt tuotteet ovat valikoituneet vuosien aikana Hiusakatemiassa tehtyjen hoitojen ja seurannan kautta. Suositukset siis perustuvat käytännön työssä toimiviksi todettuihin tuotteisiin.
Jälkitarkastusaika suositeltiin varattavaksi neljän viikon päähän siitä, kun hoitotoimenpiteet on aloitettu. Seurantatarkastus, jossa kartoitetaan hoitojen todellinen vaikutus, suositellaan pidettävän 12 kuukauden kuluttua edellisestä tarkastuksesta.
Koska hius kasvaa hitaasti, vaaditaan vuoden seurantaika hoidon vaikutusten selvittämiseksi.
Hiukset tammikuussa 2017. Pituutta pätkäisty, lovi näkyy yhtä selvänä.
HOITOKOKEILUN HINTA?
Kaikkien suositeltujen lisäravinteiden ja hiusten kotihoitotuotteiden hintaa en jaksa lähteä laskemaan, mutta pelkästään Evonia-Keratiini tulisi maksamaan vuodessa noin 200 euroa ja Immufixit noin 230 euroa. Puhutaan varmastikin kaikkien suositeltujen tuotteiden osalta yhteiskustannuksiltaan yli 4-numeroisesta summasta.
Kapillaarihoidoista kertyy 847€ (laskin Helsingin Hiusakatemian oman hinnaston perusteella, eri toimipisteillä muualla Suomessa voi olla omat hinnat), ja mikäli hieronnat ottaisi suositellun mukaisesti kampaajalla, niistä kertyisi 1846 euroa. Päälle vielä Bemer-hoidot joiden hinta varmasti myös liikkuu vuoden ajalta satasissa, en löydä netistä näiden hoitojen hintatietoja.
Shampoot, hoitoaineet, tehohoidot ja lisäravinteet: yli 1000€
Hoitolahoidot: 847 - 2693 euroa (+ Bemer-hoidot)
Tarkastuskäynnit HiusAkatemialla: 107,50€
Yhteensä: > 2000 - 4000 euroa
Jotta voisin selvittää mahdollisuuden päästä eroon hiuslovesta ja saada takaraivolle tuuhea, normaalipituiseksi kasvava tukka, minun pitäisi olla valmis sijoittamaan hoitoon vuoden aikana jopa 4000 euroa sekä luopua tuorejuustoista (hyvästi lempiruokiini kuuluvat leipäjuusto, fetajuusto ja raejuusto) ja vaihtaa lehmänmaitojogurtti ja -rahka soijavastaaviin (tai lopettaa niiden syöminen kokonaan).
Puhutaan siis aika suurista sijoituksista ja elämäntapamuutoksista.
Tuorejuustot esimerkiksi muodostavat niin merkittävän osan ruokavaliotani (= proteiinia ja rasvaa), että ei voida puhua vain niiden poisjättämisestä vaan ne on korvattava muulla, samat ravintoarvot sisältävällä elintarvikkeella. Haaste, johon en ihan heti keksi ratkaisua. Pähkinästä valmistetut vegejuustot...? Yksi mahdollisuus, kenties, mutta ei ihan helppo ja halpa sellainen.
Luulen, että arvaatte jo päätökseni. En selvitä tätä korttia ja jään elämään vaurioituneiden hiusjuurteni kanssa. Niin vakavana tai haitallisena ongelmana en hiusloveani kuitenkaan pidä, että olisin valmis ryhtymään näin mittavaan ja arvokkaaseen kokeiluprojektiin. Vaikka hiusten elpyminen olisi takuuvarma asia, en tekisi tällaista sijoitusta. Mieluummin jatkan namin narskujuuston syöntiä, lähden Kreikkaan ja testaan erilaisia shampoita :)
Jos alkaisin kaljuuntua, asenne olisi varmasti aivan erilainen. Siinä jäisi ehkä Santorinikin toiseksi arvoasteikolla. Vaikka en sano etteikö elämästä - ja Santorinista - voi nauttia täysillä myös hiuksitta :) Minulla on yksi lukijakin joka on hieno esimerkki tästä, terkut Sinulle, tiedät kuka olet :)
*
Päähäni kertyi tutkimuskäynnin aikana vielä paljon muutakin kiinnostavaa materiaalia jonka haluan jakaa, mm. Akatemian yleisiä suosituksia hiusten optimaaliseen hoitoon. Hihittelin sisäisesti kun saatoin todeta noudattavani niistä jo melkein kaikkia :)
Olisiko joku teistä valmis satsaamaan tuhansia euroja hapertuneiden hiusten hoitoon? Entä muiden hiusongelmien hoitoon?
.
Lentomatka ruokatarjoiluineen on hiilihydraattitietoiselle tilanne, jossa ruokavaliota on käytännössä mahdoton noudattaa. Lentoateriat kun pohjautuvat 90-prosenttisesti riisiin, perunaan ja pastaan, ja kyljessä tulee leipää, välipalojenkin koostuessa vehnäisestä pullasta tai croissantista. Hyvällä lykyllä (lihaa syömättömän kannalta) proteiinin lähteenä voi olla kalaa, mutta pari ruokalusikallista eväkästä ei riitä pitämään kylläisenä 10 tuntia.
"Karppaajan" (en pidä tästä sanasta, tiedätte, mutta helppo käyttää) ruokavalio ei ymmärrettävästikään ole niin mainstreamia, että lentoyhtiöt tarjoaisivat erikoisruokavaliovaihtoehdoissaan vhh:ta. Niinpä vähähiilarinen matkustaja ottaa lennoille aina omat eväät. Euroopan sisäisen lennon pärjää vielä jotenkuten proteiinipatukalla, mutta Atlantin yli lentoa ei.
Mun eväskassi koostuu näistä:
Tonnikalaa, kananmunaa, kirsikkatomaattia, porkkanaa, selleriä, paprikaa, Koskenlaskija-juustoa, kaura-minihiilarileipää ja proteiinipatukoita.
Muistan kun joskus aiemmassa blogijutussa kerroin ottavani usein lentokone-evääksi tonnikalaa, joku älähti että "Eihän lentokoneeseen saa ottaa kalaa, kun joku voi olla allerginen". Esimerkiksi Norwegianin itse tarjoamissa aterioissa on vaihtoehtona kala. Kalaevään mukaanottaminen ei siis ole kiellettyä. Jäin nimittäin tuon aiemman kommentin jälkeen huolestuneena miettimään, että olenko oikeasti tietämättäni tuonut koneeseen kiellettyä ruokaa, mutta niin ei sitten olekaan.
Leipä ei tunnetusti kuulu säännöllisesti syömääni ruokaan, edes näinä minihiilari-versioina, mutta eipä sitä käy kieltäminen että eväänä leipä toimii älyttömän hyvin. Siemennäkkärikään kun ei ole reissuystävällistä ruokaa (murenee reppuun saman tien), tartun evästilanteissa mielelläni näihin kaupan valmiisiin vhh-leipiin.
Hienoa että nyt vhh-trendin laskettua muutama vähähiilihydraattinen leipätarjokas on kuitenkin säilynyt kaupoissa, toivon että ne eivät koskaan katoa. Ja nythän on tullut niitä uusia vatsaystävällisempiä leipiäkin, eivät vhh:ta mutta muuten viljalaadun kannalta vatsaystävällisemmiksi kehitettyjä. Minusta on hyvä juttu että tarjolla on erilaisia vaihtoehtoja, vaikka kaupoista tuntuukin etenkin rahka- ja jogurttituotteiden kohdalla kohta loppuvan hyllymetrit... ^_^
Lihattoman lokakuun kasvisruokajuttujen päätösjakso tulee tänään.
Aiheena mun lempparikasvisruoat ja lisukkeet kotona.
Syön ihan älyttömästi kasviksia. Minimissään päivässä menee runsas puoli kiloa, usein kilokin. Kilo menee helposti jos valmistan raskaita vihanneksia kuten juureksia, jotka kutistuvat paahdettaessa ja 400 grammaakin menee kerta-annoksena että heilahtaa.
Syön kasviksia päivän aikana suunnilleen näin:
Aamiainen 150 g (salaattivihanneksia kuten kurkkua, tomaattia ja paprikaa)
Lounas: kasvislisuke 200-400 g (jos syön pääruoaksi salaatin, kasvisten osuus on ainakin 300 g)
Päivällinen: kasvislisuke 200-400 g
Näiden lisäksi syön joskus kasviksia myös välipalaksi (juuston kaverina), kuten selleriä, kirsikkatomaattia tai porkkanaa.
Tänään haluan kirjoitella lempparikasviksistani ja niistä kasvisproteiinin lähteistä joita käytän eniten. Useimmilla aterioilla otan proteiinin kalasta tai juustosta, mutta lautaselta löytyy viikoittain myös kasvisproteiinia.
Kuvassa yksi uudempia vihannestuttavuuksiani, myskikurpitsa. Pidän värikkäästä ruoasta ja koen, että värikäs ruoka myös maistuu paremmalta ja toimii yhtä lailla mielen piristäjänä kuin vatsan täyttäjänä. :) Punajuuri, eri väriset paprikat, porkkana, bataatti, tomaatti, punakaali... Entisen elämäni kalpeat, ravinneköyhät riisit ja makaronit ovat vaihtuneet näihin.
Aloitetaan suosikkilisukkeistani.
1. Parsakaali
Voisin syödä, ja usein syönkin, parsakaalia joka ikinen päivä. Se on mielestäni parhaimmillaan höyrytettynä vain hyvällä oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla maustettuna.
Parsakaali on minulle tavallaan kuin uusi "pasta", eli ruoka-aine/lisuke, jota himoitsen kaikkein eniten. Jos en vähään aikaan saa parsakaalia, sitä tulee todella ikävä.
Tiesittekö, että parsakaali on muuten kaikkein proteiinipitoisin ainakin Suomesta saatavista kasviksista? Sadasta grammasta saa 4,6 g proteiinia. Vain nokkosesta saa enemmän proteiinia, mutta harva jaksaa syödä niin paljon nokkosta kerralla että määrästä kertyisi mainittavaa määrää protskua. :)
Jos on pieni nälkä, saatan syödä parsakaalia myös pääruokana. Silloin maustan sen vaikkapa parmesaanilla ja pinjansiemenillä tai paahdan uunissa. Alemmassa kuvassa seurana uunipaahdettua selleriä.
Myös pesto on loistava kaveri parsakaalille. Herkkuiltapala on kulhollinen pestossa pyöräytettyjä parsakaalinnuppuja hunnutettuna parmesaanilla. Mums.
2. Kukkakaali
Kukkakaali on neutraaliudessaan todella monipuolinen raaka-aine ja käytän sitä vaikka missä ruoissa tortilloista sosekeittoihin ja salaateista pizzoihin. Syön sitä yhtä paljon niin raakana kuin kypsennettynäkin.
Eniten kukkista tulee käytettyä wokeissa tai arkisesti höyrytettynä muiden kaalien kaverina, tai sitten heitän sen uuniin ja teen gratiinin. Kuvassa kukkakaalia kookoskermassa.
...ja vaikka tämän päivän juttu käsittelee nimenomaan kotiruokaa, en malta olla vilauttamatta helsinkiläisen Boulevard Social -ravintolan kasvisruokalistan detaljia:
Parsa- ja kukkakaalin voi tarjoilla myös tähän tapaan, slurps-deluxe..! Maistoin näitä kumpaakin kun olin viimeksi Helsingissä ja ystäväni kanssa vain hymistelimme miten älyttömän hyviä makuja kaalien tyylisiin arkisiin kasvislisukkeisiin voikin saada kun on taitoa. Olisin halunnut syödä ravintolan koko kasvisruokalistan alusta loppuun ^_^ Kasvisruokia oli yli 10....
3. Ruusukaali
Mun top-kolmosesta näkee että tykkään kaalikasviksista :) Ruusukaali oli minulle nuorempana käytännössä ihan tuntematon vihannes. Liekö olen sitä koskaan ainakaan vapaaehtoisesti syönyt... Minullahan on se hullu historia "kasvis"syöjänä jonka kasvikset olivat käytännössä pasta, peruna, leipä ja riisi.
Nykyään ruusukaali on yksi kirkkaasti eniten syömiäni kasviksia ja sitä löytyy lautaseltani joka viikko. Useimmiten nautin ruusukaalit höyrytettyinä, kuten parsakaalin, tai sitten paistan ne valkosipuliöljyssä tai käytän osana wokkia. Tuore ruusukaali maistuu suussani lähes makealta, todella aromaattinen kasvis.
Kuvassa ruusukaaligratiini uunissa kera pinaatin ja saksanpähkinöiden.
4. Bataatti
Bataatti on lempparihiilariruokaani, kuten olen täällä useasti julistanut :) Se on käytännössä ainoa korkeahiilihydraattinen ruoka jota vielä syön säännöllisesti. Pastaan ja perunaan verrattuna se on järkevämpi hiilihydraatti imeytyessään hitaammin ja ollessaan paljon ravinnepitoisempi.
Uunipaahdettu bataatti, pannulla valkosipulin kanssa paistetut bataattisiivut ja bataattisosekeitto ovat lempparibataattiruokiani. Eilen oltiin ajelemassa kohti anoppilaa ja sanoin miehelle, "Voi kun anoppi olisi jotenkin telepaattisesti aistinut että mun tekee älyttömästi mieli bataattia..." Ja mies vastasi: "Siellä on kuulema bataattikeittoa odottamassa".
<3
5. Porkkana (ja paahdetut kasvikset ylipäänsä)
Paahdettu porkkana on melkein yhtä hyvää kuin bataatti :)
Makua voi muuttaa maustamalla porkkanat erilaisilla yrteillä, suosikkejani ovat rakuuna ja timjami.
*
Salaatit
Kun syön salaattia pääruokana, teen lähes aina "perustylsän" pohjan johon tulee vihreää salaattia, kurkkua, tomaattia ja paprikaa. Jos haluan vähän hifistellä, laitan salaattiin uunipaahdettuja kirsikkatomaatteja tai paistettuja, ohuita munakoiso- tai kesäkurpitsasiivuja.
Vuosien varrella reseptiplakkariin on kuitenkin kertynyt muutama "erikoissalaatti", joita valmistan harvemmin mutta antaumuksella. Tässä neljä sellaista.
1. Marokkolainen porkkanasalaatti
Bongasin reseptin aikoinaan Alkon Etiketti-lehdestä, ja tästä on muodostunut kirkkaasti suurin lempparini "erikois"salaateista. Ihan älyttömän hyvän makuinen ja vaikka onkin ainesosiltaan yksinkertainen, se on makumaailmaltaan ihan erilainen kuin arkiset perussalaattini.
Tästä salaatista on näkynyt tänä vuonna lehdissä monta eri versiota, kaikille yhteistä paahdetut porkkanat ja feta. Minulle tämän herkkusalaatin avainraaka-aineita ovat porkkanan ja fetan lisäksi minttu, kikherneet ja paahdetut mantelit. Hienostuneimman makuelämyksen saa kun jaksaa valmistaa harissa-sitruunakastikkeen ja käyttää dukkah-mausteseosta, mutta salaatti on tosi hyvää vaikka pelkällä oliiviöljy-viinietikka-kastikkeellakin. Hunaja sopii joukkoon kuin nenä päähän, vhh:lainen voi korvata sen sirottamalla vinegretteen vähän steviaa tuomaan makeutta.
Kuvan versiossa olen paahtanut porkkanat chiasiementen kanssa.
2. Raejuusto-maustekurkkusalaatti
Tomaattia
Tuoretta basilikaa
Kevätsipulia
Mauste/pikkukurkkuja
Raejuustoa
Hyvää oliiviöljyä
Suolaa ja pippuria
Tämän reseptin oli anoppini joskus löytänyt jostain ja resepti siirtyi häneltä mieheni kautta minulle. Tästä salaatista on tullut meille vakkarilisuke etenkin mökillä grilliruoan kanssa. Sisältämänsä raejuuston (= proteiinin lähde) puolesta salaatti sopii myös pääruoaksi.
Tämä on erinomainen esimerkki siitä, kuinka tutut ja tavalliset raaka-aineet yhdistettynä juuri tietyssä kombinaatossa tuottavat joskus aivan erityisen maukkaan kokonaisuuden joka on ikäänkuin enemmän kuin osiensa summa :) Tämän simppelin salaatin avainraaka-aineita ovat maustekurkut (pikkukurkkumuoto sopii parhaiten), kevätsipuli ja tuore basilika.
3. Surf'n'Turf-salaatti
Tästä salaatista voi nyt lihattomalla lokakuulla jättää seafood-osuuden pois jos haluaa täysin vegeversion :) Surf'n' turf tarkoittaa ruokaa, jossa on sekä lihaa että mereneläviä, ja meidän valmistamassa versiossa lihana toimii kasvismakkara.
Tämän salaatin salaisuus on romesco-kastikkeessa, joka tekee siitä myös niin aikaavievän ettei salaattia tule valmistettua ihan harva se kuukausi. Se on minulle vähän juhlavampaa ruokaa jota valmistan jos on tulossa vaikka vieraita.
Salaatin reseptin voi käydä kurkkaamassa täältä. Romesco-kastikkeen valmistuksen vaiva kannattaa todellakin nähdä, se on jotain ihan käsittämättömän maukasta. Täyteläinen, luonnostaan makea kastike syntyy paahdetusta paprikasta, tomaatista, chilistä, sipulista, valkosipulista ja manteleista. Jos kastikkeeseen haluaa oikein paksun koostumuksen, voi joukkoon laittaa myös palan vaaleaa leipää.
4. Bataatti-mansikkasalaatti
Paahdettua bataattia
Persiljaa
Kikherneitä
Mansikoita
Pinjan- tai auringonkukansiemeniä
Kastike: oliiviöljyä + tuoreen sitruunan mehua
Tämä raikas, marjainen salaatti debytoi meillä viime juhannuksen ruokapöydässä ja meni saman tien suosikkien joukkoon. Aivan törkeän hyvän makuinen setti! Ei ehkä kaikkein ruokaisin, sillä se on aika niukkaproteiininen, mutta lisukkeena aivan out-of-this-world.
*
Kasvisproteiinin lähteet
1. Tofu
Tofu on keittiössäni kasvisproteiinin lähde numero 1. Sitä tulee syötyä viikottain. Se on helppo raaka-aine koska sopii neutraalin makunsa puolesta vaikka mihin. Ostan nykyään lähes pelkästään maustamatonta tofua ja marinoin sen itse, maustetuista suosikkini on kylmäsavutofu.
Eniten tofua tulee käytettyä wok-tyyppisissä ruoissa mutta olenpa heittänyt sitä myös piirakkaan, keittoon ja laatikkoruokaankin. Ja kasvishamppariin pihviksi.
Tofua, fetaa ja uunipaahdettuja kasviksia.
Kurkuma-marinoitua tofua, paahdettua paprikaa ja kesäkurpitsaa (ylempi kuva), ja vähän erikoisempi kokeilu jossa toin pinaattikeittoon proteiinia tofulla ja halloumilla. Ei ehkä makumaailmallisesti onnistunein kokonaisuus mutta nälkä lähti ^_^
2. Soijapyörykät
Soijavalmisteista käytän eniten ruotsalaisen Anamman soijapyöryköitä, joita olen täällä monesti kehunut. Niissä on erittäin lyhyt ainesosalista (= vähän lisäaineita) ja hyvät ravintoarvot etenkin vhh:laisen vinkkelistä. Monissa pakastealtaan soijatuotteissa on kaiken maailman tärkkelyksiä, muita jauhoja ja maltodekstriiniä, Anamman pullat ovat "puhtaimmat".
Tykkään syödä soijapullia yleensä jossain kastikkeessa kuten kermaisessa sienikastikkeessa tai tomaatti-tuorejuustokastikkeessa.
Soijavalmisteita tulee kuitenkin nautittua tofua lukuunottamatta aika harvoin, ehkä muutaman kerran kuussa. Syön mieluiten niin puhdasta ja vähän prosessoitua ruokaa kuin mahdollista, siksi "soijaeinekset" ovat luonnostaan jääneet ruokavaliossa pienempään rooliin kuin aikaisemmin. Esimerkiksi kuivana myytävä teksturoitu soija on jäänyt keittiöstäni pois lähes kokonaan.
3. Soijanakit
Kuten lihanhimo-jutussani kerroin, minulla on "soft spot" soijanakkeja kohtaan. Kun lopetin lihan syömisen, en voinut yli 10 vuoteen kuvitellakaan syöväni mitään lihan kaltaista ja kaikki mukaliha oli minusta ällöä ja vastenmielistä. Sitten kaikki muuttui mystisesti, ja aloin yhtäkkiä himoitsemaan kasvislihatuotteita. Soijanakit ovat niistä ehdottomasti parasta.
Soijanakit ovat minulle ennen kaikkea mökkiruokaa. Grillatut nakit makeaksi haudutetun punasipulin ja grillatun kukkakaalin kanssa ovat ihan klassikkolounas mökillä kesäisin.
4. Papupasta
Papupasta on mielestäni yksi kivoimpia kasvisproteiinin lähteitä. Ja hyvä lähde se onkin - papupastassa on yli 40% proteiinia. Kuvan lautasilla on 40 g pastaa (vakioannokseni), ja määrä sisältää melkein saman verran proteiinia kuin 100 g lohta.
Voisin mielestäni syödä papupastaa vähän useamminkin vaihteluna hyvin kalapainotteiselle proteiininsaannilleni, mutta totuttuani pois pastaruokien mieliteoista sitä tekee mieli lopulta aika harvoin. Papupastan kanssa on kiva kokeilla erilaisia kasviskastikkeita, proteiininlähdettä ei tarvitse enää erikseen lisätä kun pasta sisältää sen jo itsessään.
Viimeksi kokeilin Pirkan ruokalehden ohjeella lehtikaalipestoa (alin kuva), oli kyllä hyvää :) Sen sijaan supersuosittu parin vuoden takainen somehitti avokadopasta (eli avokadokastike) ei herättänyt minussa erityistä innostusta. Se oli aika pliisun makuista.
5. Quorn
Kasvisproteiininlähde numero 5 on sieniproteiinista valmistettu quorn. Tätä käytin yhteen aikaan paljonkin, etenkin silloin kun asuin pysyvästi Ahvenanmaalla eikä quornia vielä saanut manner-Suomesta.
Sittemmin jotenkin kyllästyin quornin makuun ja nykyään käytän vain rouhetta, josta valmistan itse pyöryköitä (kuvassa) tai kasvisbolognese-kastiketta.
*
Tänään olen vihdoin pääsemässä kokeilemaan Härkistä. Anoppi oli ostanut sitä ja miettii tuossa nyt parhaillaan että miten sen maustaisi. Nyhtökauran kanssa en ole edelleenkään osunut kauppaan samaan aikaan. Taitaa nyhtis jäädä pian paremmin saatavilla olevien kilpailijoidensa jalkoihin... Kuulun niihin kuluttajiin jotka eivät jaksa kytätä erikoisaikoja milloin joku elintarvike sattuisi olemaan lähikaupassani, ostan sitä mitä on saatavilla.
Pian selviää mitä mieltä makuaisti on Härkiksestä :)
Kasvisruoan iloa, ihmiset! ^_^
