Joulukalenteri, luukku 11.

Kaipaan mun pitkiä hiuksia.

Minulla on pitkähiuksisen identiteetti. Hiukseni ovat olleet pitkät lähes koko aikuiselämäni, ja olen vaalinut niiden pituutta välillä mittanauhan tarkkuudella. Koen hiukseni lyhyiksi, jos niiden pituus jää rintojen yläpuolelle.

Yhdistelmä pitkähiuksisen identiteetti & kuivat, luonnonkiharat hiukset eivät ymmärrettävästi luo parhaita mahdollisia olosuhteita, joten hiukseni ovat vuosikaudet olleet pitkät, mutta samalla kuivat ja  latvoista rispaantuneet. Se ei ole minua haitannut - kunhan ole saanut pitää pituuden.

Viime vuonna hiusten pituudesta oli pakko luopua. Voimakkaan värinpoistokäsittelyn seurauksena hiukseni menivät niin huonoon kuntoon, että melkein puolet niistä yksinkertaisesti hapertui ja katkesi. Hiukset oli pakko leikata lyhyiksi

😥

Pisimmillään hiukseni ulottuivat pitkälle alaselkään.

(Kuva saippua-shampoon kokeilujaksolta ja hiuksissa on saippuatahmaa....)

Nyt ne ovat tämän mittaiset.

En vain totu tähän pituuteen, ja ikävöin pitkiä hiuksia koko ajan. Vaikka ne kuinka olivat kuivat ja hapsuiset. Ne olivat minua. Minä olen pitkähiuksinen ihminen, ja nyt minusta puuttuu jotain olennaista.

Hiukset ovat pikku hiljaa vahvistuneet värinpoistotrauman jälkeen uuden hiuksen kasvaessa ja korvatessa vaurioituneen hiuksen, mutta tulee menemään vielä kauan, ennen kuin pituus yltää jälleen rintoihin, - alaselkäpituudesta puhumattakaan. Hiukseni kasvavat vuodessa hädin tuskin 12 cm.

Värinpoisto tehtiin elokuussa 2019, minkä jälkeen tervettä hiusta on ehtinyt kasvaa noin 27 cm. Rintapituuteen tarvitaan vielä toiset 27 cm, ja hiusten hoidollisten tasausleikkausten viemät sentit mukaanlaskettuna pitkien hiusten aikaan tulee  menemään vielä ainakin kolme vuotta.

Kyllä mä jaksan odottaa, eihän tässä muutakaan voi. Mutta on hassua, että näinkin triviaali asia kuin hiusten pituus voi olla niin vahva osa identiteettiä, että se aidosti surettaa, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Toisiin asioihin tottuu, toisiin ei - kuten mun vuonna 2012 ostaman MacBook Pro'n näppikseen, johon en todellakaan koskaan tottunut, vaikka olen kirjoittanut koneella yhdeksän vuotta 😅 Loppukevennys....

(....uutta konetta ei onneksi tarvitse odottaa yhtä pitkään kuin hiuksia...)

Joulukalenteri, luukku 10.

Thirasia - se tuntematon osa Santorinia.

Tässä on yksi niistä kolmesta luukusta, joita olin valmistellut kesken jääneeseen Kreikka-joulukalenteriin.

Santorinin länsipuolella sijaitseva Thirasian saari erkani Santorinista tulivuorenpurkauksessa 3600 sitten. Se on osa Santorinin kalderan länsireunaa. Kauan sitten, ennen tulivuoren purkausta Santorini, Thirasia sekä kraaterisaaret Nea Kameni ja Palaia Kameni muodostivat ympyrän muotoisen Theran saaren.

Monelle Santorinin vierailijalle Thirasia on vain pääsaarelta avautuvan klassisen Santorini-maiseman horisontissa kohoava kallioinen muoto (kuvassa.) Harva tulee ajatelleeksi, että sekin on osa historiallista Santorinia, ja vielä harvempi siellä vierailee.

Ei Thirasia välttämättä mitään ainutlaatuista tarjoakaan, eikä varmasti yhtä kosmopoliittista menoa kuin jet-set-vieraita, hääpareja ja luksushotelleja pursuava Santorini - mutta juuri siksi sinne kannattaa mennä.

Näköala Thirasian kylästä Santorinille

Hiljaisella ja epäturistillisella Thirasialla voi tavallaan kokea Santorinin sellaisena, kuin Santorini oli ennen turismia. Jyrkkänä mereen putoavat kalliot, vulkaaniset värit sekä kalderamaisemat ovat yhtä dramaattiset kuin Santorinin puolella ja tunnusomainen arkkitehtuuri samanlaista.

300 asukkaan Thirasia on kuin miniatyyri-Santorini kauan sitten.

Saaren pääkylässä Manolasissa eli Thirasian kylässä on jonkin verran majoitusta ja tietysti viehättäviä tavernoita - niin pientä kylää ei Kreikasta löydykään, ettei siellä ole tavernaa..! ❤️

Thirasian satamaan kulkee pieniä yhteysaluksia Oian ja Firan satamista sekä nopeampi katamaraaniyhteys pari kertaa viikossa. Yöpyminen Thirasiassa on maaginen elämys; valoissa kylpevä Santorinin saari piirtyy pimeyden keskellä eteesi kuin Kreikan Las Vegas. Uneliaan Thirasian perinteinen tunnelma ja verkkaisuus luovat vahvan ja äärimmäisen kiinnostavan kontrastin kimaltelevalle emo-Santorinille.

Santorini ylipäänsä tarjoaa Kreikan ystäville monitasoisen ja jopa eettisesti haastavan kokemuksen joka kutsuu miettimään, missä lopulta kulkee aitouden säilyttämisen ja kaupallisen hyödyntämisen raja.

Santorini on ilman epäilystäkään yksi Kreikan ja ehkä koko maailman kauneimpia saaria ja kaikki me haluaisimme osamme tästä ainutlaatuisuudesta - mutta kiitos sen, onko aitoa Santorinia enää olemassakaan, vai osallistummeko Santorinilla vieraillessamme päälle rakennettuun Disneyland-elämykseen..?

Suosittelen lämpimästi kaikille Santorinin ystäville vierailua Thirasiaan. Se on kuin matka aikaan, jota ei enää ole.

Thirasian satama

Joulukalenteri, luukku 9.

Tämä aamu.

Luukun aiheena spontaanisti aamu kännykällä ikuistettuna.

Lähdin varhaisella aamujunalla Turun satamaan ja nousin koirien kanssa laivaan, kohteena Ahvenanmaa. Jälleen voi todeta, että eye love mornings. 😍

Seniorikoirien nappulat pehmenemässä hytin kylppärissä.

Vanhojen koirien ruokailut - ainakin näiden kahden - ovat ohjelmanumero, jolle täytyy varata reilusti aikaa. Kummallakin on oma dieettiruokansa ja ruoat on pehmennettävä huolellisesti lähes-hampaattomien suiden syötäväksi. Toiseen annokseen lisätään lääke.

Itse syöminen on myös emännän valvontaa ja mukanaoloa vaativa tapahtuma. Toiselle ruoka täytyy syöttää hitaasti lusikalla ettei se ahmi ja sen seurauksena oksenna ruokaa, toinen taas keskeyttää syömisen pari kolme kertaa kulhollisen aikana, eikä jatka syömistä ellei sille anna lupaa jatkaa.

Senioreiden elämää..! ☺️

Olen kotiutunut Siljan Turun laivojen kahvilaan. Matkustan laivoilla todella paljon - tai matkustin ainakin ennen pandemiaa -, ja laivojen kahviloilla ja ravintoloilla on valtavan suuria eroja niin tunnelman kuin tarjoilujen puolesta. Kahvin laadusta puhumattakaan. Siljan kahvilat hakkaavat Viikkarin kahvilat 6-0, ja nimenomaan Turusta kulkevien laivojen kahvila on mun suosikki. Aina tänne tullessa tuntuu, kuin tulisi omaan olohuoneeseen - tai yhteen niistä.

Aamuvuorojen laivoilla on niin hiljaista ja rauhallista, että välillä kahvilassa saa istua melkein yksinään. Sekin on osa kahvilan viehätystä. ❤️

Mun rutiini: ostan ison kupin kahvia ja pian sen perään santsikupin ja aloitan työt. Myöhemmin aamun edetessä olen törkeä (kahvilan asiakkaana) ja kaivan eväsboksistani keitettyjä kananmunia - vakkariaamupalani. Voi todeta, että laivojen kahvilat & aamiainen ovat melkeinpä ainoa ravintolatilanne, jossa vhh-ruokavalion noudattaminen ei vain onnistu.

Annan omien eväiden syömisen törkeyden itselleni anteeksi, koska olen tukenut laivayhtiöitä aika massiivisesti kohta 20 vuoden ajan. ;) (On se silti huono tapa, tiedän.)

Laivatoimiston ikkunoista avautuvat maisemat keventävät ja rauhoittavat mieltä. <3

Miten teidän päivä on alkanut?

Joulukalenteri, luukku 8.

Sanni 12 vuotta sitten.

Selasin vanhoja blogikuva-arkistojani ja löysin tämän kuvan marraskuulta 2009. Sileäkasvoinen ja ohutkulmakarvainen Sanni. Tässä kuvassa taitaa harvinaislaatuisesti myös näkyä oikea, värjäämätön hiusvärini.

Olin ottanut kuvan pikkujoulumeikki-tutorial-postaukseeni. Tästä kuvasta postaukseen päätyi vain puolikas, sillä tuohon aikaan pidin blogissa yllä tiettyä anonyymiteettiä enkä rohjennut julkaista kokokasvokuvia. Kirjoitin myös nimimerkin alla - Karkkipäivää kirjoitti tuolloin Inkivääri. ☺️

Kun aloin kirjoittaa Karkkipäivää, blogi käsitteli pelkästään meikkejä. En ollut edes kiinnostunut ihonhoidosta - minulla ei ollut minkäänlaisia ihohaasteita ja ihoni hyväksyi kaikki tuotteet. Käytin pelkästään peruskosteuttavia tuotteita apteekista, Yves Rocherilta ja Dermosililta.

Tässä sama naama tänään. Uurteet ovat syventyneet ja iho silmien ympärillä ohentunut ja veltostunut. On tosi mielenkiintoista havainnoida ikääntymisen vaikutuksia blogikuvien kautta. Nyt kun on oppinut hyaluronihapon vaikutuksesta ihoon, niin senkin näkee kuvissa - miten ihon luontainen "pyöreys" eli täyteläisyys vähenee ihon oman hyaluronihapon vähentyessä.

Silmien meikkaus ei totisesti enää ole yhtä suurta huvia kuin 12 vuotta sitten, koska löysälle iholle on niin paljon vaikeampi tehdä varjostuksia tai ylipäänsä saada nyansseja erottumaan. Mutta yhtä paljon mä tämän naaman puunaamisesta tykkään. ❤️ Luomivärikikkailut ovat vaihtuneet kasvovesi-, seerumi- ja -öljyrakkauteen :)

Olen tallentanut blogiarkistoihini muutakin kuin valokuvia. Vuodelta 2009 olin tallettanut kaikki lukijoille tekemäni kyselyt - tuohon aikaan kyselyt sai näppärästi upotettua suoraan omalla widgetillään blogin sivupalkkiin. (Sivupalkki - sinua yhä kaivaten...)

Syyskuussa 2009 olin kysynyt lukijoiltani, millaista sisältöä he tulevaisuudessa toivoisivat Karkkipäivään. Tässä otteita vastauksista:

📍"Olis kiva kuulla miten voi säästää kosmetiikkakuluissa, jos osaat neuvoa :D Myös näitä hyper-mega älyttömän värikkäitä meikkejä on kiva katella =) toivon, ettei karkkipäivä muutu miksikään lifestyle blogiksi, kun se on täydellinen näin."

📍"ihanaa saada selvennystä (mikäli siis tiedät) selvennystä INC(I?)eihin! Esim. mitä silmämeikinpoistoaine saa/ei saa sisältää ja muutenkin asioita, joita pitäisi löytyä jokaiseelta. Apua en osaa selittää, hope you understand!"

📍 "INCI-jutut kiinnostaa aina. Mitä mieltä olet esim parabeeneista ja silikonista, näistä kosmetiikkamaailman kummituksista (jotka opettajani mukaan eivät ole niin pahoja kummituksia kuin huhut antavat olettaa)?"

📍"Täällä onkin jo tullut hyviä ideoita, mutta mitä itse kaipaan eniten: alan tietoutta. Tietoutta siitä, mikä kosmetiikkafirma toimii minkäkin alaisena, mitkä tuotteet on täysin samaa kamaa eri purkissa, mitä kosmetiikka-ala on käytännössä ja miten se toimii. :)
Myös ihonhoito- ja hiusjutut ovat tervetulleita!"

Kyllä näistä on selvästi otettu vuosien varrella onkeen :)

Mutta siitä olen iloinen, että Karkkipäivä ei jäänyt vain kauneusblogiksi! ❤️

Vaikka olen kosmetiikan ostolakossa vuoden loppuun asti, tein yhden harkitun repsahduksen.

Silmiini osui Lidlissä Cien Nature -luonnonkosmetiikkasarjan kausituotteita, jotka eivät kuulu normaalivalikoimaan. Katselin tuotteita ja mietin, että jos en nyt osta näitä, ne ovat kohta poissa... Ja koska en ole pitkään aikaan kirjoittanut tosihalvasta kosmetiikasta, päätin rikkoa ostolakkoa. On kiinnostavaa välillä testailla ja analysoida myös näitä kaikkein halvimpia kosmetiikkatuotteita. :)

Valitsin Sensitive Almond -sarjasta ainesosiltaan kolme parasta tuotetta, ja tässä ne ovat: puhdistusvaahto, vartaloöljy ja suihkuvoide. Kaikkien hinta on 3,49€.

Sarjan muita tuotteita ovat käsivoide, kasvovoide sekä silmänympärysvoide. Eivät nekään millään tapaa huonoilta näyttäneet inciensä perusteella, mutta aika tavanomaisilta. Valitsemani kolme ovat  hinta-laatu-suhteeltaan parempia sekä lisäksi tuotteina itseäni enemmän kiinnostavia.

Sensitive Almond -sarjasta voi yleisesti ottaen todeta seikan, joka on kosmetiikan markkinoinnissa niin kovin yleistä. Valitaan nimikkoaineosa jolla tuotetta markkinoidaan ja jota korostetaan vaikutuksista puhuttaessa, mutta joka ei oikeasti ole tuotteen pääasiallinen vaikuttava aine. Sensitive Almond -linjassa tämä ainesosa on manteliöljy. Sarjan tosiasiallinen pääraaka-aine on auringonkukansiemenöljy, jota on kaikissa tuotteissa incin kärjessä - poislukien puhdistusvaahto, jossa ei ole öljyä lainkaan - vaan manteliuutetta.

SENSITIVE ALMOND 3 IN 1 CLEANSING FOAM 3,49€ / 150 ml

Rakastan pumppuvaahtoja, ja tässä vaahdossa on varsin mukavasti kosteuttava koostumus. Ennen peseviä ainesosia incissä on glyserolia ja sukroosia, jotka kosteuttavat ihoa tehokkaasti.

Pesevien aineiden (coco-glucoside ja sodium coco-sulfate) jälkeen on kolme hoitavaa ainetta: aloe vera, betaiini ja manteliuute. (Manteliuutteen hoidollinen ominaisuus tosin on epämääräinen, sillä se ei ole emollientti eikä humektanttikaan, mutta ei se mitään pahaakaan iholle tee. 😀)

Näiden jälkeen tulevat pH:n säätäjä, hajuste ja säilövät aineet. Oikein simppeli ja hyvännäköinen kokonaisuus: tämä putsari pesee hellästi ja jopa sitoo ihoon kosteutta. Muistattehan, että sanan 'sulfate' näkeminen incissä ei automaattisesti tarkoita, että kyseessä on voimakkaasti pesevä tuote. Muut ainesosat sekä reseptin kokonaisuus ratkaisevat.

Sensitive Almond -vaahdossa on löysähkö mutta mukavan liukas koostumus, joka jättää iholle hoidetun tunteen. Pehmeän makeassa tuoksussa on kenties tavoiteltu jotain mantelijälkiruokamaista. Sama tuoksu on kaikissa tuotteissa.

SENSITIVE ALMOND BODY OIL 3,49€ / 100 ml

Tässä täytyy olla Suomen edullisin vartaloöljy - joka on samalla myös oikeasti laadukas! 👌

Kuten tiedämme, esteriöljyillä saadaan öljykoostumuksista edullisempia - ja samalla "kuivemman" tuntuisia, eli toki niillä on etunsakin -, ja näin halvassa öljyssä odottaisi näkevänsä runsaasti estereitä. Sensitive Almond -öljy sisältää kuitenkin vain kokonaisia kasviöljyjä: auringonkukkaa, mantelia, avokadoa, jojobaa sekä iltahelokkia. Näiden lisäksi pullossa on pari säilyvyyttä parantavaa ainetta, hajusteita sekä rauhoittavaa bisabololia.

100 ml pullo maksaa 3,49€ - melkein kolme kertaa vähemmän kuin Suomen seuraavaksi halvin vartaloöljy, Urtekramin Laventeliöljy. Ja Urtekramin öljyssä on estereitä ;)

Käytän vartaloöljyjä samaan tapaan kuin kasvoöljyjä - eli sekoitan niitä toiseen kosteuttavaan tuotteeseen, jolloin saan öljyn hyödyt ilman öljyn rasvaista tunnetta iholla :) Useimmiten lisään öljyä pari tippaa vartalovoiteeseen, mutta joskus saatan sekoittaa myös kasvovettä ja vartaloöljyä ja tehdä ikäänkuin vartaloseerumin..!

(Olen muuten taas lähtenyt panostamaan vartalon kosteutukseen tämän vuoden laiminlyönnin jälkeen - kylmän vuodenajan edetessä iho on alkanut muistuttaa hoidon tarpeesta kuivalla ihopölykerroksella... 😬😄)

SENSITIVE ALMOND SHOWER CREAM 3,49€ / 250 ml

Ihon kosteutuksesta ja kylmästä vuoden ajasta puheen ollen - myös suihkutuotteet olisi hyvä talvella päivittää hoitavampiin. Öljypitoinen suihkuvoide on tähän mainio ratkaisu!

Sensitive Almond -suihkuvoiteessa on varmaan hoitavin vartalonpuhdistustuotteen inci jonka olen koskaan nähnyt...! * Yleensähän puhdistavat aineet ovat suihkuvaahdoissa 3-5 ensimmäisen ainesosan joukossa, mutta kuunnelkaapa tätä; vesi, glyseroli, auringonkukansiemenöljy, aloe vera -mehu, sheavoi, glyseryylistearaatti... (hetkinen, onko täällä peseviä ainesosia ollenkaan..! :D). Tuotteen ainoa puhdistava ainesosa, kookos- ja sokeripohjainen coco-glucoside, on vasta sijalla 8. (Pullon kyljessä mainostettu manteliöljy on sijalla 11..! 😅)

Jos ottaa verrokiksi vaikka Weledan öljypitoisen suihkuvoiteen (joita itse rakastin yhteen aikaan..!), Weledan inci alkaa: vesi, puhdistava aine, seesaminsiemenöljy, alkoholi.... 🤔 Ja hinta yli nelinkertainen Lidlin suihkuvoiteeseen verrattuna!

Sensitive Almond Shower Cream on mielestäni oikea löytö! 💯

*) Nohh - kyllä Evolven suihkuöljyn inci kieltämättää hakkaa tämänkin... mutta hinta? Melkein 30€ / 250 ml!

*

Sensitive Almond -sarjan tuotteet eivät kuulu Lidlin normaalivalikoimaan (miksihän..?), joten jos kiinnostuitte sarjasta ja kuljette lähiaikoina Lidlissä, luokaapa katse kausituotteiden hyllyyn. Tampereen Hallituskadun Lidlissä näitä oli vielä puolitoista viikkoa sitten.

Annan näille kolmelle vahvan suosituksen. 👌 Ja eivät sarjan muutkaan tuotteet tosiaan huonoilta vaikuttaneet, edustavat sitä reseptiikkaa, jota edullisen hintatason luonnonkosmetiikkavoiteilta odottaa. Nämä kolme taas voisivat helposti maksaa enemmänkin, etenkin öljy..! Tuotteilla on Natrue-sertifikaatti ja ne ovat vegaanisia.

Joulukalenteri, luukku 7.

Neljä vuodenaikaa.

Yksi asioista joita rakastan Suomessa on neljä vuodenaikaa. Olen monella tapaa ääripäissä ja kontrasteissa viihtyvä ihminen (en kuitenkaan poliittisesti..!), ja tämä näkyy myös suhteessani vuodenaikoihin.

En pidä haaleudesta. Pidän siitä, että kun ollaan, ollaan kunnolla. Rakastan sitä, että talvella on kunnolla lunta ja pakkanen nipistelee poskia kuten myös sitä, että kesällä on reilusti lämmintä ja aurinkoista ja saa läträtä aurinkovoiteilla ja ostaa kotiin tuulettimen.

Lempivuodenaikani on syksy väreineen ja hämärtyvine iltoineen, syksyn tunnelma on lyömätön. Rakastan jopa syksyn kosteutta; kosteiden lehtien multaisessa tuoksussa on jotain oudolla tavalla viehättävää.

Syksyn jälkeen lempivuodenaikani on talvi. Etenkin silloin, kun on oikein kylmä ja paljon lunta.

Juuri talven voimakkuudessa ja dramaattisuudessa - että paleltaa ja on puettava päälle monta kerrosta että selviää, ja ripset ja parta huurtuvat pakkaskävelyillä uniikeiksi taideteoksiksi, on jotain äärettömän kaunista ja lumoavaa. Jotain, joka saa tuntemaan syvästi.

Talvi on suurelle osalle maapallon väestöstä vieras ja pelottavakin ääriolosuhde. Pimeys, jäätyvät järvet ja meret, höyryävä hengitys sekä hyytävä alle -30 asteen kylmyys on monelle ihmiselle todellisuutta, jota heidän on vaikea edes kuvitella - puhumattakaan, että he pystyisivät asumaan ja selviytymään arjesta normaalisti näissä olosuhteissa.

Ja me suomalaiset koemme tämän joka vuosi. 💙

(...ainakin he, jotka asuvat Lapissa.)

Huurteinen delfiini juhlisti eilen itsenäisyyspäivää Tampereen Särkänniemessä. ❄️

Neljä vuodenaikaa on yksi asioista, jotka tekevät suomalaisista suomalaisia. 🇫🇮❤️

Joulukalenteri, luukku 6.

Loviisan joulukodit.

Toiveeni oli tänä vuonna päästä Loviisan Wanhat Talot tai Loviisan Wanhan Ajan Joulukodit -tapahtumaan. Pääsin jälkimmäiseen. ❤️ Kiertelin eilen suloisessa joulutunnelmassa loviisalaisissa kodeissa, joiden omistajat avaavat ovensa vieraille yhtenä joulukuisena viikonloppuna.

Olen ihminen, jonka usein tekisi mieli pistäytyä ventovieraissa kodeissa, kun kuljen talojen ohi etenkin hämärän aikaan, ja valaistut ikkunat välittävät ripauksen elämästä seinien takana. Joulukodit-tapahtumassa tähän on mahdollisuus luvan kanssa. :)

Näiden tunnelmallisten kuvien myötä toivotan kaikille hyvää itsenäisyyspäivää.

Ehkä jonain päivänä minullakin on joulu omassa kodissa...?

Kiitos loviisalaiset kotienne avaamisesta ja kauniin tunnelman jakamisesta muiden kanssa. ❤️ Jaettu ilo - paras ilo.

Joulukalenteri, luukku 5.

Wolfgang Amadeus Mozart.

Näin kahdeksannella luokalla tv:stä elokuvan Amadeus. Se on Miloš Formanin vuonna 1984 ohjaama kahdeksan Oscar-palkintoa voittanut elokuva, joka kertoo säveltäjä W.A.Mozartin ja Antonio Salierin välisestä kilpailusta ja Mozartin viimeisestä elinvuodesta.

Elokuva vaikutti minuun käsittämättömällä tavalla. Seurauksia voi kuvata lähes fanaattisiksi: ihan kuin olisin nähnyt rock-konsertin ja mennyt sekaisin karismaattisen tähden lumovoimasta. Se oli todella kummallinen kokemus 15-vuotiaalle - ainakin sille rämäpäiselle 15-vuotiaalle, joka minä olin. Klassinen musiikki oli ehkä viimeisin minua kiinnostava asia. Kuitenkin, yhtäkkiä elokuva oopperasäveltäjästä kahden sadan vuoden takaa sai minut täysin pianoa soittavan peruukkipään pauloihin..!

Mozartin tarina ja elämä koskettivat minua syvästi. Epäilemättä Tom Hulcen mainiolla roolisuorituksella, kuten myös Salieria näytelleen F. Murray Abrahamin Oscarilla palkitulla vedolla, oli asiaan perustavanlaatuinen vaikutus. Lainasin kirjastosta kaikki Mozartia käsittelevän kirjallisuuden ja myötäelin sydän pamppaillen nuorena kuolleen säveltäjäneron elämänvaiheita.

Kiihkeyttäni ei millään lailla vähentänyt huomio, että jaamme saman syntymäpäivän.

Meillä oli kotona runsaasti klassisen musiikin levyjä, mutta ostin Mozartin sävellysten levytyksiä myös itse.

Syvimmin minuun vaikutti Amadeus-elokuvassa dramaattisesti soiva Requiem, joka saa minut yhä kananlihalle.

Elämäni muistorikkaimpiin hetkiin kuuluvat Requiemin sekä Don Giovanni -oopperan esitysten näkeminen Prahassa. Praha symboloi minulle yhä vahvasti Mozartia - viettihän säveltäjä siellä monta vuotta elämästään ja moni hänen oopperansa sai siellä ensi-iltansa. Olen myös matkustanut Itävallan Salzburgiin vain nähdäkseni Mozartin synnyinkaupungin.

Mozartilla on elämässäni omalla tavallaan yhtä suuri merkitys kuin eilisessä luukussa esitellyllä toisella muusikolla. Välillä mietin, tuliko Mozart musiikkeineen elämääni vain sen sattuman kautta, että eräänä jouluna teini-ikäisenä satuin näkemään tv:stä yhden elokuvan..?

Niin ihmeellisesti voivat pienet asiat vaikuttaa elämän mittaisesti.

*

Suositeltavaa kuunneltavaa: Amadeus soundtrack.

Joulukalenteri, luukku 4.

Kööpenhamina, lokakuu 1996.

Soundgarden ja elämäni paras konsertti.

Lähdimme ystäväni Maijan kanssa syyslomareissulle Kööpenhaminaan. Olin samana vuonna hurahtanut toden teolla Soundgardeniin (huono ajoitus, kun bändi oli hajoava seuraavassa tammikuussa...) ja harmitellut, kun yhtyeen Suomen konsertti osui juuri Köpiksen reissumme ajankohtaan.

Melkein heti Kööpenhaminaan saavuttuamme silmiimme osui keikkajuliste - Soundgarden esiintyi Kööpenhaminan KB-Hallenissa samana iltana! (Tuohon aikaan minulla ei ollut jostain syystä käynyt mielessäkään tarkistaa, mihin muihin Pohjoismaihin kiertue ulottui, ja että hyvällä tuurilla orkesteri olisi Tanskassa samaan aikaan kuin me. Ja olihan se. 🙂)

Kirmasimme saman tien lähimpään konserttilippupisteeseen tiedustelemaan vapaita lippuja, ja sellaisia oli yhä saatavilla. Eihän Soundgarden koskaan lyönyt Euroopassa niin isosti läpi, että halli-kokoiset keikat olisivat olleet loppuunmyytyjä. Meidän onni. :)

Saavuimme KB-Halleniin hyvissä ajoin ja saimme paikat aivan eturivistä.

Ilta oli niin mahtava kuin vain odottamaton suosikkiyhtyeen konsertti jo muutenkin fantastisessa Kööpenhaminassa voi olla...! 😍 Pieni Yashica-pokkarikamera tukevasti käteen liimautuneena lauloin, kiljuin ja nautin läpi illan - ja jossain vaiheessa purin (!!) eteeni väkisin tunkevaa naista käsivarteen..! 🙈 Eihän mun ja Chris Cornellin väliin tulla..!

Soundgarden-nostalgikot voivat kurkata konsertin biisilistan täältä. Keikka avautui Spoonmanilla ja päättyi No Attentionin ja Jesus Christ Posen muodostamaan encoreen.

Konsertista minulla on lukuisten valokuvien lisäksi muistona XXL-kokoinen keikkapaita (pienet koot oli kai myytyn loppuun..? :D) jota en ole käyttänyt kertaakaan, ja joka on yhä tallella Kuopiossa lapsuudenkodissani. :)

Reissukuvissa tapaamme sen aikaisen, kuvissa-aina-niin-totisen Sannin.... Ilmeestä ei pystyisi päättelemään, että kuvan henkilö on päivää aiemmin ollut elämänsä keikalla...! :D

.

(...mutta lopulta tuonkin konsertin ylitti Cornellin akustinen soolokeikka Helsingin Finlandia-talossa 20 vuotta myöhemmin. Se jäi viimeiseksi kerraksi, kun näin Cornellin konsertissa, keväällä 2017 tämä hieno ja minulle kautta aikain merkityksellisin artisti poistui keskuudestamme.)