BB-voidekuume sen kuin jyllää, ja kevään aikana Suomen markkinoille on ilmestynyt kaksi selektiivistä versiota tästä hittituotteesta. Jos et tiedä mitä ovat BB-voiteet (onko joku voinut välttyä siltä...?), lue ensin tämä postaus.
Seuraavassa arviot Diorin ja Estee Lauderin BB-voiteista.
DIOR Hydra Life BB Creme SPF 30 (50 ml 65,50€)
Diorin BB-voiteesta on vain yksi sävy, joka on perusvaalealle suomalaiselle hiukan liian tumma. Minut tämä sävy saa näyttämään selvästi ruskettuneelta. Olenkin vitsaillut että Diorin BB on viime aikoina toiminut minulla kuin itseruskettavana, sävy on sen verran kaunis ja tasainen että menee päivetyksestä eikä näytä pelkästään vääränsävyiseltä meikkivoiteelta.
Ruskettuneen lookin saaminen jääkin omalla kohdallani ainoaksi positiiviseksi kokemukseksi tästä voiteesta. Voiteen kuiva, puuterinen tuntu ei ole yhtään mieleeni. Voiteen koostumus näyttää ohuelta ja notkealta kun sen pumppaa ulos pullosta, mutta kasvoille levittäessä aine onkin yllättävän jämäkkää ja kankeasti levittyvää. Sanalla sanoen; kuivaa. Vaikka BB-voiteen olisi tarkoitus korvata myös kosteusvoide, on tämän beebeen alle laitettava vähintään kosteusseerumi tai kuivemmalla ihotyypillä kosteusemulsio tai -voide. Saara Sarvas oli tullut omassa arviossaan samaan tulokseen, tosin hän oli kaiken kaikkiaan ihastunut voiteeseen tajuttuaan laittaa alle seerumia.
Vertasin mielenkiinnosta Hydra Life BB Cremeä samaisen linjan sävyttävään päivävoiteeseen (Hydra Life Pro Youth Skin Tint, arvio täällä). Ja huhheijaa että Skin Tintin koostumus tuntuu minun ihollani miellyttävämmältä kuin BB Cremen. Peittävyys on melkein samaa luokkaa, tosin BB jättää ihon tasaisemmaksi puuterisen koostumuksensa ansiosta. BB:ssä on myös korkeampi suojakerroin.
ESTEE LAUDER DayWear BB Antioxidant Creme SPF 35 (30 ml 43€)
Siinä missä Diorin BB-voide näyttää ohuelta mutta käyttäytyy iholla jähmeästi, näyttää Lauderin BB paksummalta mutta tuntuukin iholla huomattavasti Dioria notkeammalta ja kosteuttavammalta. Lauderin etuna on myös kaksi eri sävyvaihtoehtoa; Light ja Medium. Light sopii pohjoismaalaisen vaalealle iholle, ei kuitenkaan lumikki-hipiäiselle.
Lauderin BB:ssä on myös (ainakin toistaiseksi) Suomen markkinoiden korkein suojakerroin - 35. Joillekin se on tärkeää.
En oikein osaa sanoa EL:n versiosta muuta kuin että "tuntuu ihan kivalta". Tämän alle en tarvitse erillistä kosteusvoidetta ja se peittää ja tasoittaa ihoa meikkivoiteen tavoin. DayWear-linjan tyypillinen tuoksu tuntuu voimakkaasti. Täytyy sanoa, että pidän kuitenkin edelleen eniten Garnierin BB-voiteen koostumuksesta. Lauderin, Diorin ja Garnierin välillä valitsisin Garnierin. Se on kolmikosta vähiten puuterisin ja eniten tavallisen sävyttävän päivävoiteen kaltainen. Minä en kai sitten oikein kaipaa kosteusvoiteeseeni puuterisuutta...
Markkinoille on tullut yksi apteekkiversiokin BB-voiteista, Vichyn Neovadiol Lumiere. Tätä en ole kokeillut, mutta netin arviot kertovat voiteen olevan hyvin läpikuultavaa ja tuovan iholle lähinnä tervettä hehkua varsinaisen tasoituksen ja virheiden peiton sijaan. Voiteessa ei myöskään ole lainkaan suojakerrointa, mikä on epätyypillistä BB-voiteelle. Tuubin koko on 40 ml ja hinta 29,30. Onko joku lukijoista kokeillut Vichyn BB:tä..?
Markettipuolella markkinoita on hallinnut yksin Garnierin BB, mutta se on juuri saanut "kilpailijan" saman talon eli L'orealin Nude Magique BB Creamista (30 ml 16,90€).
L'orealin versiossa on Garnierin tavoin kaksi sävyä, mutta muuta yhteistä niillä ei olekaan. Nude Magique on enemmänkin kuin markettiversio Estee Lauderin klassisesta DayWear Sheer Tint -voiteesta. Se tulee tuubista vaaleanharmaan sävyisenä (tai vaaleana jossa on harmaita "rakeita"), mutta muuttuu ihon lämmön vaikutuksesta rusehtavaksi. Markkinointikielellä voide "imitoi ihon tekstuuria ja hehkua luoden täydellisen paljaan ihon vaikutelman". Tuotteessa on suojakerroin 12.
Nude Magique on erittäin ohutta, melkein fluidimaista, eikä sillä ole juurikaan peittokykyä. Kuten Lauderin Sheer Tint, se tuo iholle lämmintä sävyä ja tervettä hehkua ja tasoittaa ihon sävyä ehkä hitusen. Kalpealla iholla efekti muistuttaa kevyttä rusketusta.
Tätäkään en ole vielä kasvoille kokeillut, ainoastaan kämmenselälle.
Muuten, aiemmin esittelemäni alkuperäinen Schrammekin BB-voide on osoittautunut täydelliseksi näppyjen nirhaajaksi! Jos ihossa näkyy epäpuhtauksien alkua, levitän yöksi päälle Schrammekia ja iho on viimeistään parin käsittelyn jälkeen kunnossa. :) Madeiran matkalla hoidin Schrammekilla myös auringonpolttaman nenänvarren. Tulehdus laski heti!
* * *
Meidänkin hyllyjen tyhjentyessä jatkuvasti BB-voiteista voin vain hymyillen todeta, että on tämä markkinoinnin maailma sitten ovelaa. Esimerkiksi Garnierin BB-voide on ollut Suomessa ihan mieletön menestys, mutta mitäs luulette, vietäisiinkö se käsistä jos se olisi lanseerattu "sävyttävänä kosteusvoiteena"? Kaikki uusi ja erikoinen kiehtoo kuluttajaa, ja kun BB-termin ympärille kehitettiin taitava härdelli ja saatiin voide kuulostamaan joltain ihan uudelta tuotteelta - ja ennenkaikkea erottumaan joukosta, niin johan tyhjenee hyllyt. Mahtavaa! Näitä juttuja on vain niiin kiehtovaa seurata.
Tein muuten sivupalkkiin aiheen inspiroimana uuden kyselyn.
Huomaan, että jaksan enää harvoin tehdä erillisiä kokeilevia meikkikuvia blogia varten.
Minut välillä vallannut beigekausi on kuitenkin ollut jo pitkään ohi, ja arkimeikeissäni on lähes joka päivä jotain väriä. Tykkään myös sävyttää huulet ja silmät samansävyisiksi, vaikka se joissain meikkaus"säännöissä" tuomitaankin epätrendikkääksi.
Kokosin kuvia muutamista päivämeikeistäni toukokuulta.
Keltaista ja turkoosia. Luomen sisänurkassa MACin Bright Sunshine, ulkonurkassa ja alaluomella NYXin Wild Fire ja alaluomella myös vaaleanvihreää IsaDoran Blooming Spring -paletista. Yläluomen rajaus Indeliblen voidemaisella luomivärillä, sävy Forest.
Korallia ja vihreää. Versio tästä meikistä alapilkulla nähtiinkin blogissa joku aika sitten. Joku kommentoi tuolloin että pilkku oli ihan älytön idea ja "olisit laittanut vihreällä koko alaluomen!", ja näinhän mä useimmiten teenkin. Tässä siis tavallinen versio. (Itse tykkään edelleenkin enemmän pilkusta, se oli kivan erilainen!)
Yläluomella Coastal Scentsin Coral, L'orealin Natural Peach ja Mad Mineralsin Big Apple. Alaluomella vihreää IsaDoran Delirious-paletista.
Persikkaa ja vaaleanpunaista. Blogin pitkän linjan lukijat muistanevatkin, että persikka & pinkki on yksi mun ehdottomia suosikkiyhdistelmiä! Tällainen silmämeikki yksinkertaisuudessaan saattaa olla mun THE lempimeikki. Palaan siihen aina uudestaan ja uudestaan.
Luomen sisäpuolikkaalla L'orealin Natural Peach, ulkopuolikkaalla Lumenen viime kesän kausisävy Helletuuli. Huulilla yksi uusista Viva La Diva -huulipunahankinnoistani, syötävän ihana Hard Rock Sweetie.
Keltaista ja oranssia. Koko luomella MACin Bright Sunshine, luomivaossa Make Up Storen Sepia ja Lingerie. Huulilla Viva La Divan Chill Out -huulipuna ja sen päällä Diorin Apricot Syrup -kiilto.
Fuksiaa ja harmaanliilaa. Luomella vaalean ja keskitumman harmaanvioletin sävyjä Maybellinen Velvet Crush -paletista, rajaus Pure Luxen Bloom-sävyllä.
Huulipuna on Lumenen - - mutta en kuollaksenikaan nyt saa päähäni sävyn nimeä. (Olen anoppilassa enkä pääse penkomaan meikkivarastojani...) Veikkaan, että kyseessä voisi olla Natural Coden Sweet Pink.
.
Tällaisia naamoja toukokuussa.
Maskaravertailua, olkaa hyvä! :)
Aivan kuten kosteusvoiteidenkin kohdalla, alalle siirtymisen ja bloggauksen seurauksena ripsivärivarastonikaan ei enää koskaan pääse hupenemaan. Ei minulla "entisessä elämässä" mitään varastoa edes ollutkaan, käytin 1-2 maskaraa kerrallaan.
Mutta nyt näitä pötkylöitä riittää.... Ajattelin, että voisin taas pitkästä aikaa tehdä maskaravertailun. Tällaiset jutut ovat minusta varsin viihdyttäviä, etenkin kun ne niin hyvin demonstroivat miten vähän ripsareilla loppujen lopuksi on eroa. Ainakin minun ripsissäni. Aiemmin olenkin kertonut, ettei esimerkiksi pidentävillä maskaroilla ole ripsissäni minkäänlaista vaikutusta. Laitoin sitten pidentävää, paksuntavaa tai erottelevaa maskaraa, on lopputulos ulkoisesti lähestulkoon aivan sama.
Kokemus "hyvästä ripsarista" syntyykin ennenkaikkea siitä, miltä harja tuntuu ja miten massa käyttäytyy levittäessä.
Löysin ripsaripurkistani myös kaksi avaamatonta, vedenkestävää maskaraa. Ne ovat Yves Rocherin Lash Plumping Mascara ja Wet'nWildin Mega Length Mascara. Koska en itse voi sietää vedenkestäviä ripsareita, laitan nämä eteenpäin. Ekat jotka huikkaa "Yves" tai "Wettis" kommenttilootassa saa maskaran.
Riviin, järjesty! :)
.
Ripset luonnontilassa.
Max Factorin Lash Extension Effect on porukan ainoa ruskea maskara. Siinä on pitkä, pehmeä polymeeriharja ja lyhyet harjakset. Yves Rocherin 360 Length on muovisen tuntuinen ja kova. Maybellinen ovaalin muotoinen harja "nuljuu" hassusti käyttäessä.
Max Factor Lash Extension Effect.
Lupaus: "Antaa hetkessä ammattilaisen tekemiä ripsenpidennyksiä muistuttavan lopputuloksen."
Kokemus: Ei pidennä sen kummemmin kuin mikään muukaan maskara. Ei klimpitä yhtään, tosin ei kerrostukaan vaan lähinnä vain värjää ripset. Tekee siistit, ohuet ripset.
Yves Rocher 360 Length Mascara.
Lupaus: "Jopa 65% pidemmät ripset. Pallomainen harja tavoittaa jopa lyhimmät ja ohuimmat silmänurkkien ripset."
Kokemus: Hyvä, erotteleva maskara. Ei pidennä. Harja voisi olla pehmeämpi.
Maybelline One By One Volum' Express.
Lupaus: "Röyhkeän runsaat ripset ilman paakkuja".
Kokemus: Tekee hieman paakkuista jälkeä. Perusmaskara, ei herätä mitään erityisiä tunteita.
Bare Mineralsin Flawless Definition Volumizing -maskarassa on iso, paksu ja tiheä kuituharja. Muistuttaa hiukan Diorin Diorshow'ta. Yves Rocherin Sexy Pulpissa on myöskin paksu, keskeltä kapeammaksi leikattu (minulle tulee tästä mieleen ampiainen..!) ja pörröinen kuituharja. Benecosin maskarassa on hyvin perinteinen spiraaliharja.
Bare Minerals Flawless Definition Volumizing.
Lupaus: "Eksklusiivinen NutriPlump-yhdiste turvottaa ripsiä dramaattisesti jopa 600% tehden ripsistä ennenkuulumattoman paksut ja runsaat."
Kokemus: Suuri harja on omaan silmänmuotooni vähän liiankin suuri ja sotkee luomivaon. Ei paakuta. Ei tee sen runsaammaksi kuin muutkaan volyymimaskarat. Ihan ok, perushyvä ripsari.
Yves Rocher Sexy Pulp Ultra-Volume.
Lupaus: "Muotoilee ripset kauniisti ja antaa maksimaalista volyymia ilman paakkuja."
Kokemus: Suuri harja tekee vaikeaksi yltää ihan ulkonurkan ripsirajaan. Koostumus "kostea" ja voidemainen, ei paakkuunnu. Erotteleekin ihan mukavasti. Yksi tämän hetken lemppareita.
Benecos Super Long Lashes.
Lupaus: "Runsaspigmenttinen ja pidentävä ripsiväri joka hoitaa ripsiä ja levittyy kauniisti".
Kokemus: Spiraaliharjat eivät ole omaan makuuni, mutta Benecosin ripsari pelittää ihan kivasti. Ei kuitenkaan tuo mitään lisäpituutta. Tuoreena maskara tuntui liian "vesimäiseltä" eikä kerrostunut (yleinen ongelma luonnonkosmetiikan ripsareissa), mutta nyt vanhennuttuaan massa on tiheämpää ja kerrostuu tuoden volyymia. Jälki hieman paakkuista johtuen siitä että maskara ei enää ole ihan tuoretta.
Lavera Volume Mascaran kartion muotoinen harja on pienehkö ja hyvin perinteiseen tyyliin leikattu. IsaDoran uutuusmaskara Precisionissa on kaikkein pienin harja mitä olen koskaan nähnyt (Diorin uusimman New Look Mascaran ohella). Kumisessa harjassa on erittäin lyhyet harjakset ja se sopii pienimmillekin silmille. L'orealin False Lash Telescopikin harja on muun Telescopic-linjan tyyliin "kalju" ja askeettinen, tosin harjasrivejä on tässä enemmän kuin perus-Telescopicissa.
Laveran maskarasta löytyy meikkuva mm. täältä. Minusta se on Laveran paras maskara. En ottanut nyt uutta kuvaa kun tajusin että ripsarihan on jo tosi vanha ja unohtunut purkkiin muiden sekaan, heitin sen menemään.
IsaDora Precision Mascara.
Lupaus: "Kapea harja tavoittaa jokaisen ripsen tarkasti ja vaivattomasti. Luonnollisia ja synteettisiä vahoja yhdistelevän koostumuksen avulla saat aikaan tarkasti erotellut, pitkät ja näyttävät ripset ilman sotkua."
Kokemus: Kuva ei näytä sen kummemmalta kuin muutkaan, mutta tämä on minun tämän hetken THE maskarani! Kirkkaasti paras maskara mitä olen tänä vuonna kokeillut. Pikkuruinen harja nysäharjaksineen ei näytä vakuuttavalta volyymintuojalta, mutta tämä ripsiväripä kerrostuukin aivan upeasti! Kuvassa maskaraa on poikkeuksellisesti vain yksi kerros (muissa kuvissa kaksi kerrosta), ja tulos on jo sillä noin hyvä. Tarkkuusharja on aivan täydellinen pienelle ja ahtaalle silmälleni, tämä erottelee todellakin ilman sotkuja ja ulottuu hentoisimpiinkin ripsiin ja massan saa harjattua aivan tyvestä kärkeen saakka. Parhautta!!!
Ja sitten vielä Lorkun uutuus.
L'oreal Telescopic False Lash.
Lupaus: "Uuden koostumuksen mikrokuidut tuovat ripsille teleskooppimaista pituutta."
Kokemus: Lisäpituudesta ei jälleen tietoakaan. Miten ihmeessä nämä kuidut eivät vain toimi minun ripsissäni..?? Tekee hieman paakkuista jälkeä, ei mikään suosikkimaskarani.
* * * *
Mitäs sanotte? Huomaatteko ripsareissa selkeitä eroja kuvien perusteella? Minä en. :)
Nyt taas moni hygieniafriikki kokee puistatuksia lukiessaan seuraavaa.
Käytän tällä hetkellä kasvovettä, jonka parasta ennen -päiväys oli lokakuussa 2010.
Löysin kasvoveden varastoistani edellisen kasvoveden loppuessa viime kuussa. Muistin saaneeni sen töistä juurikin syksyllä 2010, kun tuote piti poistaa myynnistä päivämäärän mennessä vanhaksi. Miksi se on jäänyt jemmoihini pyörimään - ken tietää.
Kyseessä on Weledan Villiruusu-kasvovesi.
Olin jo aikeissa heittää 1,5 vuotta sitten vanhentuneen putelin pois, kun uteliaisuus vaati minua kokeilemaan sitä.
Nuuhkaisin pulloa; ei haise pahalle. Ja sehän on säilytetty omassa pakkauksessaan viileässä ja avaamattomana. Okei, nythän on kysymys luonnonkosmetiikasta jossa ei ole muita säilöntäaineita kuin alkoholi ja eteeriset öljyt, mutta päätin silti kokeilla.
Pullo jäi käyttöön. :)
Weledan Villiruusu-kasvovesi on ehkä paras kasvovesi mitä olen kokeillut. Ainakin se jättää ihon hämmästyttävän pehmeäksi ja sileäksi. Jos en tietäisi paremmin, kuvittelisin että se jotenkin kuorii ihoa. Iho on kertakaikkisesti älyttömän sileä. En voinut heittää pulloa menemään.
Etenkään, kun tätä ei enää valmisteta. Weledan ihonpuhdistustuotteet uusiutuivat...hmm...varmaankin joskus vuosi sitten, ja Villiruusukasvovettä ei enää ole. Tämän käytän kyllä viimeistä pisaraa myöten. Ja pisaroita ei kovin runsaasti olekaan, sillä pullon tilavuus on vain 100 ml.
Paula Begoun ei ainakaan missään nimessä juhlisi kasvoveden ainesosaluetteloa. Yksinkertainen inci pitää sisällään vettä, alkoholia, taikapähkinätislettä, myskiruusu-uutetta ja sekoituksen eteerisiä öljyjä kuten iiristä, mimosa-absoluuttia, neilikkaa, geraniumia, greippiä ym.
Alkoholia sisältäviä kasvovesiä ei yleisesti suositella kuivalle iholle (tai joidenkin asiantuntijoiden kuten Begounin mielestä ei millekään iholle), ja Weledankin tuoteselosteessa neuvotaan käyttämään Villiruusukasvovettä kuivalle iholle vain kerran päivässä tai joka toinen päivä. Mielenkiintoista. Sittenhän on myös niitä valmistajia, kuten vaikkapa Clinique, jotka kiven kovaa väittävät että heidän käyttämänsä alkoholi ei kuivata ihoa, vaan haihtuu ennenkuin tuote ehtii iholle. (Ketunmarjat, sanon minä! ;) Jos alkoholi haihtuisi tuotteista tuolla nopeudella ei esimerkiksi hajuvesistä ehtisi iholle puoliakaan kun niitä suihkauttaa....)
Itse olen ilmeisesti yleisen "aivopesun" seurauksena aina halunnut välttää alkoholipitoisia kasvovesiä, ja Paulan juttuja luettuani myös taikapähkinä on alkanut arveluttaa. Siitä huolimatta luotan Villiruusukasvoveden kohdalla enemmän ihofiilikseen, ja kun iho tuntuu samperin hyvältä niin kyllä mä tämän putelin käytän ilolla vaikka se sisältääkin jonkun kosmetiikkaekspertin tuomitsemia ainesosia.
Ainiin - tuo otsikko. Miten niin ruma?
No mun mielestä Weledan tuotteet on aina olleet rumia. Pakkaussuunnittelu on todella vanhanaikaista ja pullot näyttävät kuuluvan enemmän mummoni kuin minun kylpyhuoneen kaappiin. Hiljattain tapahtunut "facelift" ei juuri auttanut, ja pullot ovat yhä auttamattoman karuja verrattuna modernimpiin, nuorekkaampiin kilpailijoihinsa kuten vaikka Mádaraan ja Estelle & Thildiin. Nuori, uuteen vihreään aaltoon kasvava kuluttajakunta valinnee ennemmin raikkaan vaalean ja linjakkaan purkin kuin yskänlääkepulloa tai hammastahnatuubia muistuttavan kosmetiikkapakkauksen. Vaikka värjätyt lasipullot ja alumiinituubit kuinka säilövät sisältönsä huomattavasti muovipulloa paremmin.
Saa nähdä mitä Weledan designille tapahtuu tulevaisuudessa. Pitääkö firma kiinni vanhanaikaisesta, lääkkeenomaisesta imagostaan vai antautuuko se uusien tuulien vietäväksi. Kuluttajathan sen loppupeleissä määräävät.
Kumpiko pullo teistä on miellyttävämpi = herättää enemmän ostohalua? (Sillä ostohalun luomisestahan pakkausdesignissa on aina pohjimmiltaan kyse, vaikka säilyvyysseikat siihen luonnonkosmetiikassa vaikuttavatkin.)
Olin viime viikonloppuna teatterissa äitini ja siskoni kanssa. Väliajalla seuralaiseni tilasivat isot viipaleet porkkanakakkua, joka sai kuolan valumaan muuan kahviin tyytyneen vähähiilihydraattisen neidon suupielistä.
Seuratessani noiden muhevien leivonnaisten katoamista lautasilta, päätin vakaasti kokeilla karppiystävällisen porkkanakakun valmistusta heti kotiin päästyäni. Damn it, mä todistaisin että ilman vehnäjauhoja ja sokeriakin voi tehdä yhtä herkullista kakku-unelmaa!
Ja niin mä teinkin! :) Perinteisten herkkujen karppiversioihin muuten niin skeptisesti suhtautuva hra Karkkipäiväkin joutui myöntämään, että kyllä oli pirun hyvää.
Saako olla sunnuntaikahvin seuraksi...?
.
Ohje on n. puolen litran pieneen kakkuvuokaan. Kakusta tulee n. neljä reilua viipaletta, hiilareita per viipale vain 2,3 g!
Vatkaa muna ja sokeri/muu makeutus vaahdoksi. Sulata voi. Lisää munasokerivaahtoon vuorotellen voi, kerma ja yhdistetyt kuiva-aineet sekä porkkanaraaste. Levitä taikina voideltuun ja korppu-(tai manteli)jauhotettuun vuokaan. Paista 175 asteessa n. puoli tuntia.
Yhdistä kuorrutuksen aineet (laitoin silmämääräisesti sen verran kun arvioin kakun tarvitsevan, mitat viitteellisiä) ja levitä jäähtyneen kakun päälle.
.
...saattoi käydä niin, että söin kuvauksen aikana yli puolet kakusta.... Se oli vain niin hyvää. En voinut hillitä itseäni.
.
Ohjeen hasselpähkinäjauheen voi vaihtaa kookosjauhoonkin. Sekaan voi myös laittaa hyppysellisen kookoshiutaleita tai pähkinärouhetta.
Ensi kerralla taidan ottaa oman kakkuviipaleen teatteriin mukaan...! ;)
Minulla on pitkät hiukset. En osaa muotoilla niitä millään lailla, kuten olen blogissakin kertonut. En osaa tehdä yhtäkään kampausta, en lettiä, en tupeerata, en tehdä kunnollista nutturaakaan.
Haaveilin viime kesänä esimerkiksi tällaisesta Kalastajan Vaimon demonstroimasta lettikampauksesta, mutta videon helpon näköinen hiusten näpräys vaatisi minulta varmasti kymmenien tuntien yhtämittaisen harjoittelun. Myönnän, että hermot ja kärsivällisyys eivät vain riitä siihen.
Niinpä hiukseni näyttävät joka ikinen päivä tältä:
Haluaisin kovasti osata tehdä jotain hiuksilleni, mutta satunnaiset yritykseni jättävät minut entistä lannistuneemmaksi. Hiustenlaittoon verrattuna meikkauksen opettelu on kuin harjoittelisi keittämään spagettia. Ja hiukset ovat kuin soufflé.
Tämä juttu kertoo eräästä keväisestä iltapäivästä ystäväni Leenan luona ja yrityksestä oppia laittamaan hiuksiini jotain muuta kuin iänikuinen hainhammas. Ehtona oli, että kampaus ei vaadi tupeerausta tai letitystä. Leena otti haasteen vastaan.
Opettelisin tekemään kahdesta osiosta koostuvan kiepsutettavan "letin".
Hiuksiin tehtiin sivujakaus ja kaksi osiota kieputettiin "rullalle". Apua, mä en edes osaa näitä termejä!
Tämänkin über-helpon vaiheen Leena joutui näyttämään minulle monen monta kertaa peilin kautta ennenkuin osasin itse kieputtaa hiukset niin että ne pysyivät edes jotenkuten kasassa.
Kiepillä on!
Seuraavaksi hiusrullat kieputettiin yhteen. Rullat täytyy kieputtaa samansuuntaisesti, jotta ne solmiutuvat yhteen letiksi. Väärän suuntaisen kieputuksen seurauksena letti purkautuu samantien.
Yritin ensin kieputtaa lettiä taakse, mutta sivulle kieputus osoittautui vähemmän haastavaksi.
..."mullahan menee kädet ihan solmuun....miten tää pitäisi pystyä tekemään yksin..?" ^_^
Lopulta monien naurujen jälkeen kieppiletti oli valmis. Olisiko tässä mulle uusi arkikampaus?
Hmmm... ei näytä kovin pro'lta... Lettihän lähti löystymään samantien.
...ja levisi sitten kokonaan... No mutta tämähän oli vasta ensimmäinen kerta..! Kyllä se siitä Sanni! (Who am I kidding? :D)
Leena päätti näyttää, miten homma oikeasti hoituu.
Tiukat ja napakat kiepit!
Miksi tämä näyttää nyt niin siistiltä...?
Näin.
Tykkäsin letistä, mutta kaipasin tyveen volyymia. Kieppi jätti päähäni kevyesti patamaisen vaikutelman.... Mutta miten tuoda nostetta kun en osaa tupeerata? :/
Vastaus: tietysti kuivashampoolla ja hiuspuuterilla. Jokaisen hiustenlaittotaidottoman ystävä!
Ja sitten vain harjoittelemaan kotona!
Tyvi nousikin kivasti kun hieroin juuriin hiuspuuteria ja kieppiletti pysyi paremmin näpeissä kun karhensin hiusten pintaa kuivashampoolla. Ensin sainkin aikaan samannäköisen letin kuin Leenan luona.
Mutta.....
Ei se pysynyt kasassa. :( Kiepitin mielestäni osiot samaan suuntaan ja tein kaiken niinkuin Leena oli näyttänyt, mutta kieppi vain purkautui kerta toisensa jälkeen.
Lopulta luovutin ja sidoin koko homman matalalle sivuponnarille. Ohimokieppi sentään kesti, ja töissä huomattiin heti että olin "laittanut" hiukset! Pomokin lausui kohteliaisuuden. Olin iloinen.
Tällä etenemisellä en selvästikään ihan heti ole luomassa päät kääntäviä bilehiuksistoja, mutta seuraavasta hiustenlaitto-oppitunnista Leenan luona on jo puhuttu.... Askel kerrallaan.
Tämä juttu valotti toivottavasti monelle kyselijälle syitä siihen, miksi tästä kauneusblogista puuttuvat hiustenlaittojutut kokonaan. Kun jonain päivänä etenen kiepistä seuraavalle tasolle, saatte asiasta varmasti raportin! :)
Siinä missä muissa blogeissa iloitaan eniten uusista tuotteista, on Karkkipäivässä aina jonkun tuotteen kuluminen juhlan arvoista! :D Karkkipäivä-maailmassa meikkituote saavuttaa arvokkaan aseman saapuessaan "pohjaikään".
Edellisten pohjien noteerauksista onkin jo kulunut vuosi. Tänä vuonna tähän harvojen joukkoon liittyvät Laveran aurinkopuuteri ja Rimmelin poskipuna. Huraa! Toivotamme kaksikon tervetulleeksi Pohjakerhoon.
Pitää olla erityisen friikki kosmetiikan kuluttaja, että tuntee suurta iloa pohjapannun pilkahtaessa.... ^_^ Mutta tiedän, että en ole ainoa!
Ei mulla muuta tänään. Jännityksellä odotamme, koska pääsen raportoimaan seuraavasta peräti loppuun kuluneesta meikkituotteesta. Ainiin - kuluihan mulla tänä vuonna jo yksi Lily Lolon mineraalipohja loppuun. Se siitä.
P.S. Olen aiemmin luullut, ettei tuota Rimmelin suosikkipunaani Santa Rosea enää myydä. (Muuten tykkäisin suositella sitä kaikille hyvän arkipunan etsijöille!) Hiljattain huomasin, että kuuluhan se edelleenkin Rimmelin valikoimaan, pakkaukset vaan on uudistuneet.
Lumenen jokakesäiset tutut, aurinkoiset ihonsävynheleyttäjät ovat täällä taas.
Sun Radiance -heleyttäjiä on kaksi; helmiäisenhohtoinen sävy 10 Honey Glow sekä matta ja tummempi sävy 20 Natural Tan.
Nämähän toimivat joko meikinpohjustajina, yksinään tai meikkivoiteeseen sekoitettuna.
Kuvassa taaempana Lumenen perusvalikoimaan kuuluva Beauty Base Crystal Radiance Primer, joka on käytännössä samaa kamaa kuin Sun Radiance Honey Glow. Honey Glow'n hehku vain on kullanhohtoinen, Crystalin pinkki-persikkainen. Erona myös hinta; Crystal Radiance myydään pienemmässä pakkauksessa ja on kalliimpaa.
.
Crystal Radiance vs. Sun Radiance. Honey Glow on Crystalia vielä paljon helmiäisempi, ja jättää ainakin allekirjoittaneen ihon todella hohtavaksi. Tuote sopii yksinään käytettäväksi parhaiten kuivemmalle, pienihuokoiselle ihotyypille. Seka-rasvaisella tai muuten vain suurihuokoisella iholla se vain korostaa ihohuokosia, itse en voisi kuvitellakaan käyttäväni tätä yksinään.
Jääkö talvikauden meikkivoiteesi kesällä liian vaaleaksi? Sun Radiance Perfect Tan -sävy sopii loistavasti meikkivoiteen päivittämiseen kesäksi - sekoita vain tarvittava määrä Perfect Tania meikkivoiteeseesi kunnes saat kesäihollesi sopivan sävyn.
Olen käyttänyt Honey Glow -sävyä meikkipohjan alla. Ylemmässä kuvassa Honey Glow paljaalla iholla ja alemmassa kuvassa meikkipohja (Honey Glow + mineraalimeikkipohja) illalla.
Kun aamulla pyörittelen mineraalimeikkipohjan Honey Glow'n (tai Crystal Radiancen) päälle, sammuttaa mineraalipuuteri ihon hohdon eikä primerin jättämästä jäljestä ole tietoakaan. Nestemäisen meikkivoiteen kanssa tulos on varmasti toisenlainen.
Päivän aikana, meikkipohjan hieman kuluessa, alkaa primerin hohto kuitenkin säteillä kevyesti meikkipohjan läpi. Ja tulos on lopulta tosi kaunis. Iltakuvassa ihon hehku tulee hyvin näkyviin. Ja meikkipohja on todella siisti vielä 10 tunnin jälkeen.
Ihanteellisimmin nämä voidemaiset ihon sävyn heleyttäjät toimivat mielestäni meikkivoiteeseen sekoitettuna, tai miksei vaikkapa kosteusvoiteeseenkin mikäli ei käytä kesäisin lainkaan meikkivoidetta. Honey Glow toimii kauniisti myös highlighterina kevyesti kulmaluulle tai poskipäille sipaistuna.
Jutun tuotteet on saatu Lumenelta. Vastaavia kullan/pronssinhohtoisia heleyttäjiä löytyy myös muilta merkiltä, esimerkiksi Clarinsilta, Smashboxilta, Benefitiltä ja Yves Rocherilta. Dr. Hauschkallakin oli oma heleyttäjänsä parin vuoden takaisessa Summer Impressions -kokoelmassa, ehkäpä tätä tuubia voi vielä löytää luontaistuotekaupoista.
Eräällä talvisella vierailulla vanhaan kotikaupunkiini Maarianhaminaan silmiini osui liike, jollaista ei vielä ollut kaupungissa siellä asuessani.
Norragatanille on viime joulukuussa ilmestynyt Ahvenanmaan ensimmäinen täysin luonnonmukainen kampaamo ja kauneushoitola - Lustans.
Kurkkasin sisään liikkeeseen joka lumosi minut heti tunnelmallisella sisustuksellaan. Päätin, että tästä täytyy kirjoittaa juttu blogiin, ihana paikka! Vappuna palasin kameran, kynän ja paperilehtiön kanssa.
Lustansin omistaja/perustajalle Nina Axell Hartvikille luonnonmukaisuus on intohimo ja elämäntapa. Hän haluaa tarjota hoitolassaan enemmän kuin ”pelkkiä” kauneushoitoja – Lustansin ideologiaan kuuluu kokonaisvaltainen mielen ja kehon hyvinvointi. Salongista saa hiustenleikkauksen ja kasvohoidon lisäksi myös apua stressinhallintaan, ravintoneuvontaa ja ohjausta terveellisiin elämäntapoihin.
Astuessa sisään Lustansiin huomio kiinnittyy heti ihastuttaviin antiikkisiin huonekaluihin. Nina kertoo hänen ja miehensä Thomasin kiinnostuksesta vanhoihin tavaroihin. Jokaisella Lustansin huonekalulla on oma tarinansa ja nimensä.
Aidot italialaiset parturituolit vuodelta 1952 Nina ja Thomas hankkivat Ranskasta. Niiden edellinen omistaja, italialainen parturi, oli käyttänyt niitä aina viime vuoteen saakka kunnes vihdoin hankki uudet, modernit tuolit. Lustansin salongissa tuolit tunnetaan nimillä Viktor ja Hugo.
20-30-lukua henkivä Edit-sohva on pelastettu ahvenanmaalaiselta kaatopaikalta ja kattokruunut ovat Marokosta. Peilillinen lipasto puolestaan on peräisin Tukholman Italian suurlähetystöstä.
Nina on ammatiltaan alun perin maanviljelijä, joten kiinnostus luontoa ja maan antimia kohtaan on ollut mukana kaikissa elämänvaiheissa. Ennen kauneudenhoitoyrityksen perustamista Nina käytti kotona eteerisiä öljyjä ja valmisti viljelemistään yrteistä teetä, yrttisuolaa ja salvoja joita hän myi markkinoilla.
Kipinä Lustansin syntyyn lähti Ninan ystävästä, joka oli pitkään kärsinyt vaikeasta ihottumasta. Apteekissa työskentelevä ystävä ei ollut saanut apua ihottumaansa lääkevoiteillakaan, ja pyysi Ninaa valmistamaan hänelle yrttisalvaa. Salva auttoi, ja voiteen tehosta vaikuttunut ystävä kysyi eikö Nina ollut miettinyt uraa luonnonkosmetiikan parissa. Sillä hetkellä palaset loksahtivat kohdalleen, ja Nina päätti lähteä opiskelemaan luonnonmukaista ihonhoitoa Ruotsiin.
Ekokosmetologin koulutuksen lisäksi Nina on opiskellut psykologiaa ja on seuraavaksi kouluttautumassa yrtti, -aroma ja puhepedagogiksi.
Katselen Lustansin kattavaa listaa kampaamo- ja ihonhoitopalveluista ja kysyn, eikö luonnonmukaisuus aseta jotain rajoitteita salongin tarjoamille käsittelyille. Nina kertoo, että vain permanenttia ei voi tehdä, kaikki muut käsittelyt onnistuvat luonnon raaka-aineilla. Hiukset pystyy siis myös vaalentamaan luonnonmukaisesti. Tätä en tiennytkään entuudestaan..!
Siinä missä tavallisessa kampaamossa hyllyillä seisoo rivissä erilaisia hapetteita ja synteettisiä väriaineita, näyttää Lustansin hiustenhoitohylly enemmänkin keittiön maustekaapilta. Hiusten värjäykseen käytetään perinteisen hennan lisäksi mm. punaviiniä, kahvia ja viinietikkaa.
Luonnonmukainen hiustenvärjäys kestää ”tavallista” värjäystä kauemmin, n. 3 tuntia. Asiakas voi halutessaan käydä vaikka välillä kotona väriaineen vaikuttaessa hiuksissa, tällöin hän ei maksa vaikutusajasta vaan ainoastaan värikäsittelystä. Moni asiakas käyttää ajan kuitenkin hyödyksi salongissa valitsemalla vaikutusajalle esimerkiksi hierontaa tai kasvohoitoja. Kaikkiin värjäyksiin kuuluu joka tapauksessa intialainen päähieronta.
Lustans myy valmiita ihonhoito- ja meikkituotteita sekä ravintolisiä monilta eri merkeiltä, mutta Nina valmistaa voiteita myös tilauksesta.
Salongin nurkassa on pieni kosmetiikkakeittiö, jossa haastattelun aikana on valmistumassa viiksivahaa kanta-asiakkaalle. Seuraan kiehtoutuneena kuinka Nina hämmentää seostaan kattilassa. Nina kertoo ajatuksistaan luksuksesta kosmetiikassa.
”En maksaisi kultareunuksisesta ja painavan lasisesta merkkipurkista. Minulle on luksusta pystyä itse valmistamaan omalle iholleni sopiva luonnollinen hoitotuote”.
Ihmettelen, eikö asiakkaan tarpeisiin varta vasten salongissa räätälöity voide sitten maksa paljon, ja Nina yllättää minut esittelemällä miellyttävän tuntuisen, aiemmin päivällä valmistamansa kosteusemulsion joka kustantaa 18,90€ / 50 ml. No jopas…! Kalleimpia tuotteita ovat seerumit, joiden hinta menee yli 40 euron. Mutta tällöinkin myyntikoko on 50 ml, ei 30 niin kuin perinteisten kaupan seerumeiden.
Olen vaikuttunut. Aika mahtavaa. Lustansin asiakkaalle voidaan konsultaation jälkeen valmistaa juuri hänen ihotyypilleen sopiva hoitotuote vaikka odottaessa, ja hinnat sopivat taatusti joka kukkarolle.
Nina korostaa, että Lustansissa ei myydä tuotteita asiakkaille myymisen vuoksi. ”Yhtä hyvin kuin myydä voiteen, voin antaa asiakkaalle myös reseptin. Asiakkaan ihon tarpeista riippuen voin kertoa hänelle, että sinä et tarvitse mitään voiteistamme, riittää kun kosteutat ihoasi kotona oliiviöljyllä.”
Nina kertoo, että heille tärkeintä on opettaa ja jakaa tietoa asiakkaille. ”Sisäinen hyvinvointi peilautuu ulkoiseen ihoon. Meidän metodimme mukaan ihoa hoidetaan kokonaisvaltaisesti ja siihen vaikuttaa kaikki elintavoista ruokailutottumuksiin.”
”Kun asiakas saapuu meille ensimmäisen kerran emme kysy, ’Mitä kasvorasvaa olet aiemmin käyttänyt?’ vaan lähdemme kartoittamaan, miten asiakas voi; miten hän syö ja nukkuu ja kärsiikö hän stressistä.” Ensimmäisessä konsultaatiossa asiakkaalta mitataan myös pH-arvo.
Voisin kuunnella Ninaa vaikka kuinka pitkään, hänen asenteensa ja ajatuksensa kauneudenhoidosta kuulostavat todella mielenkiintoisilta ja inspiroivilta. Alan miettiä, onkohan nykyisessä kotikaupungissani vastaavaa hoitolaa….
Tällä kertaa minulla ei ollut aikaa kokeilla mitään Lustansin hoidoista, mutta ennen seuraavaa asiakasta ehdin istahtaa hetkeksi saamaan demonstraation intialaisesta päähieronnasta. Kesällä aion ehdottomasti varata ajan Ninan hemmoteltavaksi!
Lustansin myymälästä löytyy merkkejä kuten Maria Åkerberg, Sante, Lavera, Rosenserien, Faith In Nature ja c/o Gerd. Nina on erityisen mieltynyt pohjoismaalaiseen luonnonkosmetiikkaan. Elintarvikepuolelta löytyy teetä, ravintolisiä, mehuja, mausteita ja öljyjä.
Lustans: Norragatan 1 A, Maarianhamina.
Onko lukijoilla kokemuksia ekologisista kampaamoista tai kauneushoitoloista?
