Hei muruset! Aion nyt kirjoittaa tällaisen jutun ihan vain siksi, että en itse ennen tunturipatikalle lähtöä löytänyt netistä yhtäkään vähähiilihydraattiseen retkeilyruokaan liittyvää keskustelua ja olisin todella kaivannut apua vaellusruokien suunnitteluun. Nyt ehkä joku samassa tilanteessa oleva kasvissyöjä-karppaaja saa tästä postauksesta vinkkejä.

Kuvat kesäkuiselta vaellukseltamme Kilpisjärveltä Kalottireittiä Ruotsiin ja Norjaan.

Mitä ihmettä karppaaja siis syö retkieväänä? Olen tehnyt ruokavaliomuutokseni jälkeen vain yhden lyhyemmän patikkareissun, ja tällöin eväs oli lähes pelkkää tuoreruokaa joka säilyi hyvin kahden yön retken ajan. Nyt olisimme näreessä viisi päivää.

Mies hieman pyöritteli silmiään ja totesi että olen ihan naurettava jos en yhden vaelluksen ajaksi voi tinkiä ruokatottumuksistani ja sanoi, että tulen joka tapauksessa kuluttamaan niin paljon kaloreita että korkeahiilaripitoinen ravinto olisi välttämätöntä. Hän saattoi olla ihan oikeassa. Minä olen kuitenkin sen verran itsepäinen periaatteen ihminen että en ihan hevillä taivu tällaisissa asioissa :).

Kevyet, käytännölliset ja perinteiset retkeilyeinekset kuten pasta- & riisiruoat ja pussikeitot eivät kuuluisi minun vaelluseväisiini. Eivät myöskään suklaa- tai myslipatukat, keksit tai riisikakkuset. Minun ruokani tulisi painamaan ja viemään enemmän tilaa. Selkä ei ilahtunut, mutta se oli periaatteen hinta.

Ensin lähdin liikkeelle proteiinista. Sitä oli oltava joka päivän pääaterialla. Koska en syö lihaakaan, jäljelle jäi kala ja soijaproteiini. Tässä kohtaa päätin joustaa ruokavaliossani sen verran, että sisällytin ruokiin myös kikherneet ja linssit. Palkokasvit eivät kuulu alakarppaajan ruokalistalle. Kikherneissä ja linsseissä on kuitenkin runsaasti proteiinia, ja niiden sisältämä hiilihydraatti on hidasta. Katsoin niiden näin ollen olevan retkiruoaksi ehdottomasti parempi kompromissi kuin lähes ravintoarvottomat, lisäaineilla ryyditetyt pussipastat.

Mukaan lähti tonnikalaa, makrillia, kalapullia, soijarouhetta sekä tuoreruokana soijapyöryköitä ja soijamakkaraa jotka söin ensimmäisinä päivinä.

Viiden päivän eväät.

Pääruoan lisukkeeksi valitsin tomaattimurskan. Maustetut tomaattimurskat ovat maukkaita, säilyviä ja ruokaisia – vaikkakin tietysti tajuttoman painavia ja tilaavieviä. Pussikeittojen joukosta löysin yhden suhteellisen matalahiilarisen yksilön joka sopi juustokastikkeeksi - Knorrin Sveitsiläinen juustokeitto.

Kikherneitä, punaisia linssejä ja (kuivattua) sientä tomaattivalkosipulikastikkeessa.

Aamiaistarpeiksi valikoitui omatekoinen siemennäkkileipä, Karppis-ruispalat, sulatejuustotahna, omatekoinen viljaton mysli sekä kompromissi numero 2 - muutama kaurapuuropussi. Hiutalepuuro on ihan ok hyväkarppauksessa, mutta oma ruokavalioni on enemmän alakarppauslinjalla. Mies otti mukaan myös tuoreita kananmunia, ja oli aikamoista luksusta syödä parina aamuna munakasta.

Snacksien kohdalla tein kolmannen ja huomattavimman kompromissin – valitsin mukaan rusinoita ja kuivattua aprikoosia. Kuivatut hedelmät ovat erittäin sokeripitoisia (vaikkakin sisältävät tietysti fruktoosia mikä on aina sakkaroosia parempi) eivätkä kuulu vähähiilihydraattiseen ruokavalioon. Tiesin, että tulisin patikan uuvuttamana himoitsemaan jotain makeaa herkkua, ja nämä olisivat minun "karkkini".

Välipala

Siinä missä miehen snack-varasto koostui karkkipusseista, perunalastuista ja salamipötköistä, minun napostelupussukkani oli täytetty rusinan ja aprikoosin lisäksi pähkinöillä, porkkanoilla, kukkakaalinpaloilla ja 70-prosenttisella tummalla suklaalla. (Suklaata tuli sitten loppujen lopuksi syötyä ehkä 5 palaa koko reissun aikana…) Ostin varuiksi myös muutaman Lo Carb –proteiinipatukan, mutta niillekään ei ollut lopulta tarvetta.

Soijamakkaraa chilitomaattimurskassa.

Ensimmäiset vaelluspäivät raskaan ruokataakan kanssa laittoivat selän koville, mutta pian rinkka siitä keveni enkä lopulta kokenut ruokarajoitteideni asettaneen suuriakaan haasteita retkiruokailuun. Lisäksi tein sellaisen havainnon, että vaikka epäilemättä kulutin huomattavasti enemmän kaloreita kuin normaaliarjessani, ei ravintoa oikeastaan kulunut sen enempää kuin kotioloissakaan enkä kokenut olevani sen nälkäisempi.

Tölkkikalapullia löytyi vasta Ruotsin puolelta - mmmmm mitä herkkua!

Lohipullia, kikherneitä ja aurinkokuivattua tomaattia juustokastikkeessa - reissun paras ateria. (Etenkin kun se nautittiin kylmästä kohmeisena sateen ropistessa teltan ulkopuolella....)

Ainoastaan sokeroimatonta kaakaota jäin kaipaamaan. Seuraavalle vaellukselle valmistan itse sekoituksen tummasta kaakaojauheesta, maitojauheesta ja steviasta!

Jos lukijoille tulee mieleen jotain hyviä VHH-retkiruokaideoita niin otan niitä mielelläni vastaan.

.

Pyörän voi keksiä vain kerran. Ja tietyt meikki- & kauneus”totuudet” eivät koskaan muutu. Oletteko huomanneet lukevanne lehdistä vuodesta toiseen samoja artikkeleita ihonhoidosta ja meikkinikseistä?

Tajuan kyllä, että joka vuosi jutut lukee myös joukko uutta kohdeyleisöä, ja olenhan itsekin joskus ollut 12-vuotias ja kuullut ensimmäistä kertaa että ihoa olisi hyvä kuoria säännöllisesti. Jollekulle tieto on aina uutta. Ja osa meistä kaipaa välillä muistutustakin perusasioista.

En siltikään voi välttää haukotusta kun naistenlehdet esittelevät jokakesäisiä nudemeikkiohjeitaan tai antavat vinkkejä kestävälle meikkipohjalle. ”Voit levittää ihon sävyistä luomiväriä koko luomelle ja harjata ripsiin yhden kerroksen maskaraa.” Aijaa? ”Huulimeikin kestoa voi lisätä rajaamalla huulet.” Ihanko totta?

Entäpä oletteko huomanneet vuodenaikojen vaihtumiseen liittyvät kauneudenhoidon standardiartikkelit? Jos ette, niin kiinnittäkääpä huomiota mitä lehdissä neuvotaan joka kevät ja syksy. Yllättäen ohjeet niin talven kuin kesänkin kuluttamalle iholle ovat lähes samat.

Talven jälkeen: ”Kirkasta pimeän vuodenajan ja pakkasten samentama ihosi kuorinnalla ja valmista hipiäsi kesään syväkosteuttavalla naamiokuurilla. Vaihda päivävoiteesi kevyempään ja meikkivoiteesi ohuempaan.” Kesän jälkeen: ”Uudista auringonpaahtaman ihosi pinta tehokkaalla kuorinnalla ja palauta ihon kosteus ravitsevilla kosteusnaamioilla. Valmista iho talveen päivittämällä kevyet kosteusemulsiot suojaavampaan, täyteläisempään voiteeseen ilmojen viilentyessä.”

Oli vuodenaika tai tilanne mikä hyvänsä, aina suositellaan kuorintaa ja naamioita. Kesälle sitten ne kevyemmät kosteusvoiteet ja talvelle tanakammat…. Olenkohan kuullut tämän joskus aiemminkin..? Ei mutta niinhän se vain on että ihonhoito ja perusehostus eivät ole niin kuin esimerkiksi vaatemuoti joka vaihtuu joka sesonki. Muotitoimittajien ei tarvitse kahtena syksynä peräjälkeen nostaa esiin samoja asusteita ja trendivärejä. Kaneusreporttereilla on tylsempää… Onneksi on sentään catwalkien inspiroimat trendimeikit ja eri merkkien kausilookit!

Olen havahtunut pohtimaan tätä vakioartikkelien toistumista kirjoittaessani silloin tällöin editorial-juttuja Indiedaysin etusivulle. ID:n päätoimittajan tilatessa minulta juttuja olen usein päätynyt vastaamaan, ”Mutta minähän olen jo kirjoittanut sellaisen viime vuonna…” johon päätoimittaja naurahtaa takaisin että ”Kuules Sanni, tällaista se journalismin maailma on.” Ja tiedänhän minä sen. Hän on tietysti ihan oikeassa ja minä en vain osaa nähdä asiaa ammattitoimittajan näkökulmasta. Minun täytyisi oppia sujahtamaan kirjoittajana eri rooliin kun teen editorial-materiaalia.

Tykkään hurjasti kirjoittamisesta, ja blogiympäristö on minulle se kaikkein luontevin ”media”. Tämähän on tosiaan vähän kuin oma lehteni jota toimitan, ja täällä kirjoittamistani ohjaa halu tehdä juttuja joista itse kokisin saavani hyötyä/kiinnostavaa tietoa/naurunpirskahduksen tai hymynkareen arjen keskelle. Jos olisin fiksu, kierrättäisin vanhoja suosituimpia postauksiani. Minun kannattaisi epäilemättä kirjoittaa aika ajoin uudelleen jutut vaikkapa eri muotoisten silmien meikkauksesta, klassisesta smoky-meikistä, vanhojen tansseihin sopivasta juhlameikistä tai silmien rajauksesta. Mutta en tee niin.

On tietysti melko lailla mahdotonta pitää monta vuotta kauneusblogia sivuamatta koskaan samaa asiaa useamman kerran, mutta punaisena lankana on koko ajan ollut pyrkimys välttää itsensä toistamista. Niinpä olen vähemmän fiksu ja linkkaan smoky- & juhlameikkien kyselijöille vanhoja postauksiani. Eikä Karkkipäivässä tulla koskaan neuvomaan kuinka ihon saa joka kevät kuulaaksi kuorinnalla. Siitä voitte lukea naistenlehdistä.

Erinäiset tahot tekevät hiustuotteiden vähennysprojektini mahdottomaksi.

Vähän aikaa sitten intoilin, että saan tämän vuoden aikana vihdoin shampoovarastoni loppuun ja voin ostaa uuden shampoon ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2007 (!).

Cutrin pilasi nyt kuitenkin aikeeni. Firmalta on kopsahtanut minulle kaksikin eri hiustuotepakettia kevään aikana, ja nämä tuotteet ovat "ikävä kyllä" niin hyviä että ne jäävät omaan käyttöön.

Hiljattain minulle lähetettiin myös Kevin Murphyn Full.Again -muotoiluvoide. Tämän tuotteen taidan kyllä laittaa eteenpäin, saatattepa hyvinkin saada huutaa sen itsellenne syksyllä seuraavissa Kosmetiikkahuutajaisissa.

Mutta ensin Cutrin-arvioita. En ole koskaan aiemmin käyttänyt Cutrinin tuotteita, koska imago ei ole minua juuri vetänyt puoleensa. Mutta nämähän ovat, pirhana, tosi hyviä...!

Luontoystävällinen GREEN-linja ei sisällä parabeeneja, silikoneja, väriaineita, synteettisiä hajusteita tai mineraaliöljyjä. Tuotesarja on kehitetty ja valmistettu kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti raaka-aineista pakkauksiin asti.

Minulle lähetettiin shampoo, hoitoaine ja tehohoito värjätyille ja kuiville hiuksille. Tuotteiden mieto tuoksu tuo minulle hassusti mieleen appelsiinisuklaan...! (Tuotekuvaus puhuu sitrus-mantelista... :p) Shampoo tuntuu hellävaraiselta ja hoitavalta, eikä pese hiuksia narskuviksi. Hoitoaineen koostumus on kevyen emulsiomainen, ja se selvittää hiukset tehokkaasti. Naamio on paksua ja muuttuu hiuksiin hieroessa kevyen moussemaiseksi. Hiukset tuntuvat huuhdellessa mukavan sileiltä ja jämäkiltä. Mitään megasilkkistä tulosta Green-tuotteet eivät tee, mutta hoitotehot ovat erittäin kiitettävät ja kokonaisfiilis hiuksissa aivan ihana. Tykkään todellakin!

SENSITIVE-linja vaikuttaa minusta hyvin samanlaiselta kuin Green, mutta hajusteettomana. Näissäkään tuotteissa ei ole parabeeneja, silikoneja, väriaineita, mineraaliöljyjä eikä myöskään alkoholia. Vaikuttavana aineena on hiuspohjaa rauhoittava orgaaninen pellavauute, sama aine jota käytetään myös Lumenen Sensitive Touch -linjassa.

Minulle lähetettiin värjättyjen hiusten shampoo, hoitoaine kaikille hiustyypeille sekä hoitosuihke kuiville ja käsitellyille hiuksille. Shampoon pesutulos on todella lempeä, muistuttaa hoitavuudessaan melkein Laveran Almond Milk -shampoota. Hiukset eivät mene yhtään takkuun vaan jäävät vaahdotuksen jälkeen jopa selviksi. Shampoon koostumus saisi tosin olla paksumpi, aine on niin nestemäistä että valuu helposti kämmeneltä lattialle.

Hoitoaine tuntuu hyvin samanlaiselta kuin Green-hoitis, ehkä vähän miedommat hoitotehot. Tuoksuton tuoksu ei ole se kaikkein miellyttävin tässä tuotteessa. Mutta muuten ei mitään pahaa sanottavaa. :) Hoitosuihketta en ole ehtinyt kokeilla.

Sitten Kevin.Murphy-kokemus.

Kevin.Murphyn Full.Again-tuotteen lehdistötiedotteessa kerrotaan lupaavasti näin:

"Full.Again on kehitetty tekemään hiukset paksumman tuntuisiksi. Tuotekehityksessä on hyödynnetty uutta teknologiaa, jossa hiuksen pintaan kiinnittyy erittäin pieniä, muovista tehtyjä viskoosikuituja. Nämä pienen pienet kuidut kiinnittyvät hiuksen keratiinikuituihin ja näin ne todella paksuntavat hiusta. Full.Again -tuotteen ansiosta ohuet hiukset tuntuvat paksuilta ja ne myös käyttäytyvät paksujen hiusten tavoin."

Etenkin tuo viimeinen lause toi hymyn huulille...! Siis käyttäytyvät kuin paksut hiukset. Miten paksut hiukset käyttäytyvät...?

Koska hiukseni ovat hentoiset, olen aikamoinen "sucker" mitä tulee tuuhentaviin tuotteisiin. Odotukset Full.Againille olivat siis kovat.

Ikävä kyllä tuote osoittautui hiuksissani flopiksi. Ensin kokeilin sitä ilman föönausta, ja se tuntui hiuksissa kuin miltä tahansa kevyesti muotoilevalta voiteelta joka korostaa vähän kiharoita. Sitten luin että tuote on lämpöaktivoituva, ja kokeilin sitä pari kertaa föönin kanssa. Yllä olevassa kuvassa on Kevinillä buustatut, föönatut hiukset. Paksut? No ei. Allaolevassa verrokkikuvassa en ole föönannut hiuksiani, ja niihin on puristeltu toista muotoiluvoidetta.

"Kevyesti kosteuttavan vaikutuksensa ansiosta Full.Again sopii erinomaisesti myös värjätyille ja vahingoittuneille hiuksille. Se saa hiukset tuntumaan paksuilta, sileiltä ja kosteutetuilta."

Ei minulla. :( Hiukset tuntuvat lähmäisiltä ja karheilta. Juuri sellaisilta, miltä ne tuntuvat useimpien muotoilutuotteiden jäljiltä.

No, plussaa sentään siitä että kuidut ovat vesiliukoisia ja lähtevät pesussa helposti pois.

Ei tullut minusta ja Kevinistä rakastavaisia. Mutta toisten naisten kanssa hänellä on mennyt paremmin. Tsekkaa vaikka Colour Me -Ian upea tukka.

”Hips don’t lie”, sanoo Shakira. Minä voisin laulaa samaa takamuksestani.

(Ja kerron nyt heti alkuun että tämä postaus ei käsittele mitään jumppaliikkeitä vaan ihonhoitoa. ;))

Minulla ei ole koskaan ollut mitenkään erityisen kuiva iho vartalossa, mutta sääret ja reidet ovat kaivanneet säännöllistä rasvausta. Lisäksi takamuksen iho on ollut kuin eriparia muun ihon kanssa – karhea ja epätasainen. Käsite ”pehmeä kuin vauvan peppu” ei koskaan pitänyt paikkaansa ainakaan minun kohdallani.

Olen käyttänyt ennen luonnonkosmetiikkaan vaihtamista mitä voiteita milloinkin – The Body Shopia, Dermosilia, Yves Rocheria, paljon perus-Niveaakin. Rutiiniin kuului voidella iho aina suihkun jälkeen ja iltaisin. Voiteiden kosteusteho ei kuitenkaan koskaan tuntunut riittävän vuorokauttakaan – seuraavaan iltaan mennessä säärten iho oli taas vaaleiden ”kalansuomujen” peitossa.

Luonnonkosmetiikkaan siirryttyäni iho kuitenkin muuttui. Tiedän, että tämä kuulostaa nyt ihan joltain luonnonkosmetiikka”propagandalta”, mutta hyöty on ollut niin huomattava että jaksan aina siitä intoilla..! :) Kasvojen ihossa en ole havainnut mitään eroa (suurin vaikutus on epäilemättä ollut mineraalimeikeillä), mutta vartalossa todellakin.

Vartalovoidejemmani. Poistuvia Anne Lindejä tuli hamstrattua muutama kappale vuodenvaihteessa....

Säärten ja reisien kuivuus on ollut muisto vain. Iho pysyy siloisena ja pehmeänä pesujen välisen ajan, eikä kalansuomuista ole tietoakaan. Ja entäs peppu! Se on nyt sileä ja tasainen, ihan eri nahka kuin kolme vuotta sitten. ”Ass don’t lie…!” Oikeasti, mikään aiempi voide ei ole vaikuttanut tuohon ongelmaihoalueeseen.

Mikä luonnonkosmetiikan voiteissa sitten oikein tehoaa? En keksi muuta selitystä kuin sen, että korkeat pitoisuudet aitoja kasviöljyjä pystyvät pureutumaan pehvan paksuun ihoon ja pehmentämään sen. Tavallisen kosteusvoiteen ja luonnonkosmetiikan tuotteen eronahan on se, että tavallisessa kosteusvoiteessa on useimmiten mineraaliöljyjä ja silikoniyhdisteitä, kun taas luonnon tuotteissa on pelkkiä aitoja kasviöljyjä.

Estelle & Thildin vartalovoide tekee ihon kaikkein pehmeimmäksi <3

Mineraaliöljy ja silikonit muodostavat ihon pinnalle silottavan ja pehmeän tuntuisen kalvon, joka estää kosteutta haihtumasta ihosta. Kasviöljyt taas imeytyvät ihoon, ja ravitsevat ihoa syvemmältä. Kummatkin siis kosteuttavat, mutta eri tavoilla. Minun ihooni kasviöljyihin pohjautuvat emulsiot näkyvät tehoavan huomattavasti tavallisia voiteita paremmin. Yleisestikin kuivalle iholle suositellaan aina kasviöljyjä mineraaliöljyjen sijaan.

Lisäksi luonnonkosmetiikan vartalovoiteissa minuun vetoavat aidot, herkulliset tuoksut.

Joskus muinoin ihmettelin Virven vartalovoideobsessiota, mutta nykyään ymmärrän häntä vähän paremmin...! ^_^ Ihan yhtä paljon en kropparasvoja lotraa kuin Virve, mutta nyt voiteilla on merkitystä. Peppu sen varmisti.

Kerroin teille kynsieni murheellisesta tilasta maaliskuussa.

Silloin kynnet näyttivät tältä.

Kesäkuussa tilanne on tämä.

TehoPii & Kalkki+D-kuurilla oli selvästi vaikutusta, ja aion jatkaa lisäravinteiden syömistä. Odottelen juuri iHerbistä tilausta joka sisältää teidän lukijoiden suosittelemia lisäravinteita kuten biotiinia, MSM:ää ja silicaa.

Hoitolakan vaihdoin OPIsta Rejuvacote-nimiseen lakkaan jonka sain Charming Nailsilta. CN puolestaan oli saanut sen arvosteluun Cesarsshopista, mutta arveli että minun kärsineet kynteni olisivat lakalle parempi testialusta. :) Rejuvacoten pitäisi olla OPIn Nail Envyn veroinen huonokuntoisten kynsien korjaaja ja amerikkalaisen Nail Pro -lehden lukijat valitsivat sen vuoden 2012 parhaaksi kynnenhoitotuotteeksi.

Lakka on tuntunut oikein hyvältä ja se on myös erinomainen aluslakka pidentäen värilakan kestoa. En kuitenkaan osaa sanoa miten paljon Rejuvacotella on ollut osuutta kynsieni tämänhetkiseen kuntoon, kun olen syönyt samanaikaisesti TehoPiitä.

Kynsiöljynä minulla on tällä hetkellä Viva La Divan vehnänalkioöljy.

Kynnet ovat saavuttaneet hyvin pituuttakin, ja olen jopa (kenties monen teistä iloksi ^_^) viilannut niitä lyhyemmiksi.

Tässä nudelakkaus BeYu + Yves Rocher.

BeYu'n harmaaseen taittavalla nudelakalla saa hyvän ja tasaisen cremepohjan, ja päälle vedin kerroksen läpikuultavaa Rocheria joka toi lakkaukseen hohtavanbeigen pinnan.

Viimeisin lakkahankintani on IsaDoran kesäkokoelmasta; Surfers Paradise.

.

Tulee näyttämään törkeän hyvältä ruskettuneella iholla...! Jos vain tänä kesänä ehtii väriä pintaan saadakaan....

Juhannuskynnet järvessä. :) Dependin #222.

Kuvissa ei näy oikeanpuoleista kättäni, jonka keskisormen kynsi on ikävä kyllä edelleen heikossa hapessa. Se murentui jälleen viimeksi juhannuksena. :( Vaikka kynnet ovat selvästi hyötyneet kevään tehohoidosta, ne ovat edelleen kaukana suurimman "kukoistuksensa" ajoista.

Äitini muuten kertoi etteivät hänen kyntensä ole koskaan kokeneet tehokkaampaa kuuria kuin Kiinan matka. Kahden viikon matkan jälkeen kynnet olivat kuulema uskomattoman vahvat ja sileän tuntuiset ja kasvaneet reilusti pituutta. Vaikutuksen täytyi johtua ilmastosta. Pitäisiköhän kokeilla...? ;)

Tämän kosmetiikkabloggarin ainoa "maski" seuraavan viikon aikana tulee olemaan hyttysverkko, ja ihonhoitoarsenaali vaihtuu Rainbow'n kasvopyyhkeisiin. :) Suuntana on Kilpisjärvi ja aikeena laittaa vähän jalkaa toisen eteen ja harrastaa yleistä eräjormailua/donnailua.

Palaan ihmisten ilmoille taas joskus ensi viikon aikana. Olen ajastanut muutaman blogipostauksen (ohoh, kuinka epätyypillistä Karkkipäivälle...! Täällä kuulkaas silmät ristissä niitä naputtelin aamuyöhön saakka! ^_^) reissuni ajaksi, mutta kommentteja pääsen lukemaan vasta kun kotiudun eli arviolta 4. tai 5.7.

Juhannusarvonnan voittajiksi arpoutuivat muuten nimimerkit satsumas (Yves Rocher -setti) ja Iida (Lovea-setti). Voittajiin on otettu yhteyttä. Onnittelut heille! :)

Viime syksyn patikkareissulla Seitsemisellä.

Mineraalimeikkipohjistaan tunnettu menestysbrändi Bare Minerals lanseerasi ihonhoitotuotteensa maaliskuussa 2011. Tuotelinjassa on vaikuttavana aineena Active Soil Complex, joka on tuttu BM:n mattameikkipohjasta. Soil Complex on 82 makro- ja mikromineraalista koostuva cocktail, jonka tarkkaa koostumusta ei paljasteta. Mutta ainakin siellä on magnesiumia, kalsiumia ja sinkkiä. Kompleksin luvataan supistavan ihohuokosia, heleyttävän ihoa, häivyttävän juonteita, kiihdyttävän solujen uusiutumista ja yleisesti parantavan ihon rakennetta.

Alkuperäinen tuotelinja koostuu kolmesta kosteusvoiteesta, kahdesta silmänympärysvoiteesta, kahdesta puhdistustuotteesta, yöpuuterista ja jauhemaisesta näpynhoitotuotteesta. Viime syksynä linja täydentyi neljällä suojakertoimellisella (SK20) voiteella, seerumilla ja kuorivalla puhdistustuotteella. Kasvovettä sarjassa ei ole edelleenkään.

BM:n voiteissa on kolme koostumusta; ohut emulsio sekaiholle, hieman täyteläisempi voide normaalille ja kuivalle iholle sekä kaikkein täyteläisin kuivalle iholle. Voiteissa ei ole silikoniyhdisteitä, mineraaliöljyjä, PEG-emulgaattoreita tai parabeeneja, lukuunottamatta SPF-voiteita joihin on lisätty silikonia.

Uusissa suojakertoimellisissa voiteissa on kahta laatua; sävytetty ja sävyttämätön. Koostumukset ovat sekaiholle ja normaali/kuivalle. Sävytetyt versiot eivät peitä, vaan tuovat vain tervettä hehkua ja sävyä kasvoille, vähän samaan tyyliin kuin esimerkiksi Lumenen ja Clarinsin läpikuultavat sävyttävät päivävoiteet.

Olen kokeillut melkein kaikkia linjan tuotteita, ja seuraavassa kokemuksia. Omat suosikkini ovat Purely Nourishing –kosteusvoide sekaiholle sekä yöpuuteri. Yöpuuterista kirjoittelin jo lokakuussa ja viimeksi nyt kesäkuussa. Purely Nourishing -voide pääsi Vuoden 2011 Parhaat -listalleni.

PUHDISTUS

* Deep Cleansing Foam

- mukava tuoksu, laventelia. Pieni määrä vaahtoaa runsaasti, tuntuu iholla saippuamaiselta, samanlaiselta kuin muidenkin sarjojen voidemaiset vaahtoputsarit. Vaahtoa pitää huuhtoa tovi ennenkuin kaikki lähtee iholta, iholle jää sellainen tunne kuin sille jäisi ohuenohut vahamainen kalvo. Vesipisarat iholla näyttävät myös siltä kuin ne olisivat kevyen filmin päällä. Tämän tunteen vuoksi putsarista ei tule suosikkia. Iho jää supernarskuvaksi ja nihkeäksi.

* Purifying Facial Cleanser

- juoksevan geelimäinen, vaahtoaa hyvin niukasti, tuntuu kasvoilla tosi liukkaalta. Poistaa myös silmämeikin kirvelemättä. Suosikkini putsareista, jättää ihon miellyttävän tuntuiseksi.

* Exfoliating Treatment Cleanser

- vähän niinkuin Dermalogican jauhomainen klassikkotuote. Purkissa on siis jauhoa, sitä kaadetaan kämmenelle about puoli ruokalusikallista, lisätään tilkka vettä ja hierotaan syntynyt mönjä kasvoille. Tuote puhdistaa lian ja kevyen meikin ja kirkastaa ihoa kemiallisella kuorinnalla. Olen kokeillut Dermalogicankin versiota ja se jätti muistaakseni ihon vielä sileämmän tuntuiseksi. Kun kokeilin BM:n jauhetta ekat kerrat, laitoin sitä ilmeisesti liian vähän sillä tulos oli todella mitäänsanomaton; kuin olisin huuhdellut kasvot pelkällä vedellä. Reilummalla annostuksella iho jäi mukavan ja puhtaan tuntuiseksi. On tämä sen verran erikoinen tuote että en vaihtaisi  perusputsariani tällaiseen. Sameaihoiset saattavat huomata vaikutuksia, minä en.

KOSTEUTUS

* Purely Nourishing Moisturizer for Combination Skin

- ihana voide! Todella hyvä, miellyttävä koostumus ja persoonallinen, kevyen laventelinen tuoksu. Superpitkä inci! Voide jättää ihon kauniin kuultavaksi vähän samaan tapaan kuin Oliv' Antioksidanttivoide, mutta miedommin. Incissä ei kuitenkaan ole micaa, joten hohteen täytyy tulla muista mineraaleista (soil minerals).

* Advanced Protection SPF 20 Moisturizer for Normal/Dry Skin

- hurjan nihkeä ja paksu koostumus, levittyy todella kankeasti. Jättää vahamaisen tunnun iholle ja iho jää hieman kiiltäväksi. Liian paksua iholleni, en pidä koostumuksesta. Oletan, että jähmeähkö koostumus johtuu jauhomaisesta UV-suojasta (mineraalit).

* Advanced Protection SPF 20 Moisturizer for Combination Skin

- hyvin ohutta ja helposti levittyvää, kuitenkin tässä aistii mineraali-UV-filtterin jähmeän fiiliksen Purely Nourishing -voiteeseen verrattuna.

* Advanced Protection SPF 20 Sheer Tint for Normal/Dry Skin

- kullanbeige sävy, ei peitä vaan tuo iholle hyvin kevyesti tervettä hehkua. Koostumus notkeaa mutta levittyy iholle hieman jähmeästi (sama homma siis kaikissa näissä BM:n suojakertoimellisissa voiteissa). Jättää iholle aavistuksen vahamaisen tunteen. Vettähylkivä vahamainen kalvo näkyy selvästi kun pesee käsiä voiteen levityksen jälkeen, ennen käsien saippuoimista kalvo näkyy sormenpäissä kiiltävänä ja vesi kerääntyy sen päälle pisaroiksi. Imeytyy kuitenkin kasvoille hetken kuluttua, iho jää suojatun tuntuiseksi. Voiteessa on miellyttävä tuoksu niinkuin koko BM-voidelinjassa.

* Advanced Protection SPF 20 Sheer Tint Moisturizer for Combination Skin

- täyteläisempi kuin sekaihon Purely Nourishing -voide, koostumus melkein moussemainen. Levittyy kuitenkin notkeasti ja imeytyy hyvin. Sävyä tulee näkyvästi, hiusrajaa täytyy varoa. Pronssisempi sävy kuin normaalin/kuivan ihon versiossa. Koostumus on myös hyvin valoaheijastava, mahdollisesti jopa liian hohtava jonkun makuun. Sopii hyvin mineraalimeikkipohjan alle.

* Active Cell Renewal Night Serum

- jättää iholle hieman kalvomaisen, napakan tunteen. Ei ihan minun mieleeni. Ei tunnu syväkosteuttavalta, ei poista iholta kireyttä yksinään niinkuin lemppariseerumini. BM:n seerumi saattaa tietysti hoitaa hommansa eli auttaa soluja uudistumaan yön aikana, mutta minun kaltaiselleni kuluttajalle tuotteen fiilis iholla on tärkeintä.

Onko teillä kokemuksia BM:n ihonhoidosta?

Minusta linjan design on oikein tyylikäs, koostumukset aika onnistuneita, tuoksut mukavia ja mineraalien hoitava vaikutus varmasti havaittavissa. Plussaa siitä että kaikki kosteusvoiteet yhtä lukuunottamatta ovat pumppupulloissa. Mutta kuten niin monen tuotesarjan kohdalla, hinnoittelu Suomessa sijoittaa sarjan meidän markkinoilla ihan eri ryhmään kuin kotimaassaan (USA). Se on harmillista.

Hiphei ja hyvät jussit kaikille!

Juhannuksen kunniaksi vähän kesäistä arvontaa, jonka tarjoavat Lovea ja Yves Rocher.

Voit voittaa Cosmebio-sertifioidun Lovean aurinkovoidesetin johon kuuluu SK30-suihke-emulsio sekä rusketuksen kestoa pidentävä monoï-kuivaöljy (ainakin tuote lupaa pidentää...). Lovean aurinkovoidehan on mun henkilökohtainen suosikki luonnonkosmetiikan aurinkovoiteista. Olisin halunnut arvontaan lempparini eli SK15-voiteen, mutta maahantuojalta kerrottiin että sen valmistus lopetetaan.

Tai, voit voittaa Yves Rocherin Flowerparty Summer -setin, johon kuuluu Edt-tuoksu 50 ml ja suihkugeeli 100 ml. Flowerparty-tuoksun Summer-versio tuoksuu mandariinille, sitruunalle, appelsiinille ja magnolialle.

Osallistut arvontaan ilmaisemalla kommenttiboksissa "Lovea" tai "Yves". Jätä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kohtaan, se näkyy vain minulle. Osallistumisaikaa on sunnuntai-iltaan 24.6. klo 23.59 saakka.

Eipä sitten muuta kuin hyvää viikonloppua kaikille! :)

Törmäsin hiljattain alan lehdessä ruotsalaisen Skinplan-merkin aurinkovoideuutuuteen nimeltään Sun Control. Tämä älyvoide kertoo sinulle kuinka kauan voit oleskella auringossa palamatta!

Purkin nokassa on UV-sensori (!!) joka mittaa säteilyn voimakkuuden. Ota korkki pois ja suuntaa purkki aurinkoon, ja sensorin väri kertoo UV-säteilyn vahvuuden asteikolla 1-4. Sitten vain tsekkaat purkin kyljestä miten kauan sinun ihotyypilläsi voi oleskella auringossa palamatta SkinPlanin voiteella suojattuna. Sun Control -voiteessa on suojakerroin 30, ja esimerkiksi minä voisin näköjään oleskella erittäin voimakkassa säteilyssä kaksi tuntia 20 minuuttia polttamatta nahkaani tällä kertoimella voideltuna.

(Eipä tulisi kyllä mieleenkään käyttää omalla ihollani kolmeakymppiä koska tosiaankin tahdon ruskettua - jos laittaisin SK 30 -voidetta niin mun olisi varmaan ihan sama jäädä sitten sisälle ^_^.)

SkinPlania ei myydä Suomessa mutta jos joku innostui tuotteesta niin sitä voi tilata vaikka eleven.se-nettikaupasta (tai noiden postikulujen hinnalla voi melkeinpä hypätä Ruotsin laivaan.... ^_^).

Mitenkähän luotettava tuo UV-sensori oikein on...? Ja miten se oikein toimii...? Tätä puolta eivät SkinPlanin sivut valota. Voisin kyllä hankkia tuollaisen putelin ihan vain uteliaisuuttani pelkän sensorin vuoksi ja testailla säteilyn voimakkuutta eri paikoissa... :P