Olimme miehen kanssa viime viikolla vierailulla Laitikkalan kylässä Pälkäneellä keskellä perinteisintä suomalaista maaseutua.
Olen ystävystynyt laitikkalalaisten maitotilallisten Annikan ja Pekan kanssa viime vuotisen juustolatyöharjoitteluni jälkeen, ja olimme kylällä Annikan ja Pekan kutsumina. Äijän viimeiselle lomaviikolle oli mukava saada mahdutettua vähän kotimaan matkailuakin :)
Ferrari tai Fendt - Mr. Karkkipäivä on yhtä vaikuttunut ^_^
Laitikkala on poikkeuksellisen eloisa kokoisekseen pikkukyläksi eikä yritteliäisyydestä ole puutetta. Termin "Makukylä" on kuulema aikoinaan lanseerannut Helsingin Sanomien toimittaja jossain artikkelissaan. Lähiruoka on täällä vetonaula numero yksi.
Annika ja Pekka veivät meidät kiertoajelulle kylään ja matkalla poimimme mukaan illallispöydän grillattavat ja tuliaisia tilapuodeista.
Lihat grilliin Katajan Lihasta. (Vähemmistön edustajalle oli tarjolla lohta ;)).
Kunnon old school meininki. Katajan Lihan Kesänmaku-myymälä toimii vanhoissa kylän pankin tiloissa, ja täällä on sellaiset tosi vanhat kassatiskit jollaisia muistan lapsuudestani. (Voiko käyttää ilmaisua tosi vanha kun puhun omasta lapsuudestani...? No, viivataan tuo 'tosi' yli ;D Emmää vielä niin vanha ole ;))
Suttisen marjatilan myymälässä vierähtää helposti pitkäkin tovi. Täällä on paljon hypisteltävää ja maisteltavaa :)
Tilan omilta pelloilta tulee mansikoita, vadelmia, kurkkua, kaaleja ja maissia. Lisäksi myymälässä on muita kotimaisia elintarvike- ja lahjatuotteita.
Myymälän yläkerran vinttipuodissa on suomalaista käsintehtyä sisustus- ja lahjatavaraa sekä kosmetiikkaa. Oli ilo nähdä Flow Kosmetiikka edustettuna maaseudun tilapuodissakin :)
Myös alakerran myymälässä on Flow Kosmetiikalle omistettu nurkkaus. Uudemmille lukijoille haluan kertoa, että Flow oli muuten ihkaensimmäisen kosmetiikkatehdasvierailuni kohde. :) Tutustuin hyvinkääläisen Flow'n tuotteisiin ja valmistustiloihin kesällä 2012. Flow'n tuotteisiin perustui myös legendaariseksi muodostunut palashampookokeiluni... :D
Suosikkituotteeni Flow'lta on kuitenkin meikkituote - Lily Lolon veroinen mineraalipohja. Nyt kesällä minulla on käytössä Amber-sävy, talvella Peach.
Annika esitteli yhden lemppariherkuistaan, Tannisen Chilisen hunajaisen valkosipulihillokkeen. Makeat jutut eivät ole minun makuuni mutta misterin ostoskoriin sujahti joku noista Tannisen makeista chilisäilykkeistä.
Oma löytöni oli Hamppusnacks. Siemennäkkärin näköinen kuva veti heti puoleensa, mutta nämä snacksit eivät ole pelkistä siemenistä. Ainesosissa on maissijauhoa, vettä, hampun- auringonkukan- ja pellavansiemeniä, rypsiöljyä ja suolaa. Maissipohjaisina nämä eivät ole ihan täysin vhh:ta, mutta 23% hiilaripitoisuudellaan kuitenkin huomattavasti vähähiilarisempia kuin viljasnacksit. Sanni totesi; "Tahtoo", ja osti kaksi pakkausta.
Pussin takana lukeva teksti saa hymyilemään: "Hamppusnacks sopii hyvin kahvipöydän pikkusuolaisiin tai sohvalle murustettaviin tv:n katselu naposteltaviin". (Juuri noin kirjoitettuna :))
Misteri taisi maistaa tuollaisen limun. Makua enemmän hän saattoi tosin olla innostuneempi "siististä viiltokorkista". :) Noista tosiaan tuli helposti haava sormeen. Muistaakseni vanhoissa smurffilimuissa oli tuollaiset...
Söpöt keppihevoset odottavat Suttisen pihalla lapsivieraita.
Seuraavaksi pysähdyimme Pekan ja Annikan naapuriin Rönnvikin viinitilalle. "Teidän ei ainakaan tarvitse ottaa taksia kotiin tältä terassilta", naureskelin.
Rönnvik on yksi Suomen suurimmista viinitiloista, ja tilan tuotteita on palkittu useaan otteeseen. Se on myös suosittu kesämatkailukohde.
Otin neljän viinin maistiaistarjottimen tilan kuivimmista viineistä koostuen (näyttää paljolta mutta laseissa on yhteensä vain 16 cl). Suosikkeja olivat karviaisviini Egil (joka itse asiassa on puolikuiva) ja viherherukkaviini Rönnvik.
Anopille lähti tuliaisiksi pullo Rönnvikiä ja omaan kotiin kalaruoan kaveriksi karviaisviini.
Ystävystyminen Annikan kanssa on muuttanut suhdettani suomalaiseen ruokaan. Jokaisen olisi tietysti hyvä suosia kotimaista, se on selvää, mutta tässä(kään) asiassa en voi pitää itseäni hyvänä esimerkkinä. Kuten blogista on voinut lukea, on edullisuus useimmissa tapauksissa merkittävin valintakriteerini. Olen pyrkinyt suosimaan kotimaista tilanteissa, joissa hintaero ulkomaiseen on pieni, mutta varmasti olisin voinut elämäni aikana ostaa paljon enemmän kotimaista ilman että talouteni olisi siitä kärsinyt.
Asennettaan voi kuitenkin tarkistaa. :)
Kotimaiset tuotteet eivät aina edes tule kalliimmiksi kuin ulkomainen vaihtoehto, etenkin jos on mahdollista ostaa suoraan tiloilta ilman välikäsiä. Mahdollisuus tähän ei tietenkään ole kaikille yhtäläinen, mutta jos kohtuullisen ajomatkan päässä on maatilamyymälöitä, kannattaa niitä ehdottomasti hyödyntää.
Syön edelleen ja tulen aina syömään ulkomaisia juustoja, mutta minusta on tullut myös Annikan eli Heikkilän Juustolan asiakas.
Heikkilässä käydessäni tai Annikaa kaupungissa tavatessa ostan aina satsin Heikkilän juustoja. Niitä saa myös kotikaupunkini kauppahallista ja Stockmannilta, mutta ostan suoraan Annikalta.
Kun on omin silmin nähnyt, mistä juustot tulevat, niitä syö ihan eri fiiliksellä.
Kun tutustuu ruoan juuriin, sitä arvostaakin eri tavalla.
Heikkilän pitojuustoa Sannin tapaan chilillä ja kanelilla ("sokerina" erytritolia).
Olen aina arvostanut käsityöammatteja. On huisia ajatella, että joka viikko juustokuormat lähtevät Heikkilästä vain koska Annika herää aamuisin, hakee Pekan tai isänsä lypsämän maidon, käynnistää juustolassa separaattorin ja valmistaa juuston. Annika on tietysti ihan tottunut tähän, mutta minulle se näyttäytyy aivan mielettömänä. Kaikki on Pekasta ja Annikasta kiinni. Omat lehmät, omat kädet, oma työ.
Ja seuraavalla viikolla joku viipaloi lautaselleen Annikan pitojuustoa kotona Lauttasaaressa tai tamperelaisessa ravintolassa. Tai Finnairin lennolla. Heikkilän Nuoriherra-juustoa on tänä vuonna tarjottu Finnairin business-luokassa. Vain, koska Annika on herännyt aamuisin ja mennyt töihin :)
Kun on itse ollut työssä, jossa oma poissaolo ei juuri vaikuta töiden kulkuun suuntaan tai toiseen, hommat pyörivät joka tapauksessa, on tällainen artesaaniammatinharjoitus jotain aivan erityistä.
Heikkilän valkosipulilevitettä ja Murtolan hamppusnacksejä.
*
Näkyvästi esillä ollut Sinivalkoinen jalanjälki -kampanja on sekin saanut minut miettimään. Jos jokainen meistä ostaisi kuukaudessa vain kymmenellä eurolla enemmän suomalaisia tuotteita, se merkitsisi 10 000 uutta vuosityöpaikkaa. Niin pienestä se on kiinni. Olen nyökytellyt mainokselle, mutta hakenut kaupasta edelleen sen saksalaisen maitorahkan. Miksi? Kummasti jotkut hyvät aikeet jäävät meillä usein vain ajatuksen tasolle.
Minulla on siis tässä petraamista, mutta olen jo hyvällä tiellä.
Haastan muutkin muistamaan kotimaisen vaihtoehdon siellä kaupan hyllyillä. Halpis-asenne voi olla elämäntyyli, mutta pienillä valinnoilla voi säästäväisinkin tukea kotimaista. ;)
*
Onko kotimaisuudella teille paljon merkitystä?
Kuka muu myöntää katsovansa useammin hintaa kuin suomalaisuutta?
Tänään paljastui virallisesti, että minä ja Virve kuulumme myös tämän syksyn LivBoxin Bloggaajaboxiin. Aiemmin on paljastettu Nude-blogin Erikan osallisuus.
* * *
LivBox lienee konseptina tuttu jo monelle kosmetiikkablogien lukijalle. Kyseessä on siis palvelu, jossa voi tilata itselleen kerran kuussa kotiin toimitettavan yllätyslaatikollisen pieniä kosmetiikkanamusia. Tosi moni kauneusbloggaaja tekeekin LivBoxin kanssa yhteistyötä ja boxien sisältöä odotetaan, arvaillaan ja ruoditaan somessa antaumuksella joka kuukausi.
Itse en ole ajankäytön rajallisuuden ja testituotteiden valtavan määrän vuoksi lähtenyt mukaan LivBoxien vastaanottajaporukkaan, mutta bloggajaboxiin oli hauska ottaa osaa.
Arvaakohan kukaan mun lempparituotetta...? :) Yhtäältä se on mielestäni aika itsestäänselvä, mutta toisaalta on mahdollista, että moni lähtee veikkausten kanssa väärään suuntaan muuan toisen selkeän lempparisuuntaukseni pohjalta. :)
Edit. Heh, minähän olen pätkäissyt LivBox-kuvakaappauksen juuri siitä kohtaa, minkä jälkeen oma tuotevihjeeni lukee :D Mun vihje tuotteesta kuuluu siis näin: "Tämän tuotteen ottaisin mukaan autiolle saarelle, tai minne vain, jos mukaan saa valita vain yhden ainoan kosmetiikkatuotteen."
* * *
Me valitut bloggaajat emme ole saaneet tietää muista valituista ennen kuin nimiä nyt lähdettiin paljastamaan. En siis tiennyt ennen tätä päivää, että Virvekin on mukana. Alkoi heti kutkuttamaan, että mitähän nuo Virven suosikit on (Virve on saanut mukaan kaksi tuotetta). :) Yksi tuli heti mieleen vinkin perusteella, mutta että kaksi samalta valmistajalta.... hmmmm.... jännää :D
No, syyskuussa selviää. :)
Kesä ei todellakaan ole ollut ihanteellinen aurinkotuotteiden testaukseen, ja niinpä tämäkin kaksikko on jäänyt (tähän saakka) kokeilematta.
Sveitsiin en ottanut näitä mukaan, koska osasin jo kokemuksen pohjalta odottaa, ettei niiden koostumus ole minulle se mieleisin. (Eikä myöskään suojakerroin, en edelleenkään käytä näin korkeita kertoimia.)
Acorelle.
Merkki on tullut minulle tutuksi ensisijaisesti hurmaavien tuoksujensa kautta, ja tuoksut lienevätkin merkin vahvin alue.
Acorellen valikoima on minusta jotenkin hassu, jos suotte tällaisen aiheen ulkopuolelle rönsyilevän puheenvuoron. Merkki keskittyy tuoksuihin ja karvanpoistotuotteisiin, jotka ovat käsittääkseni alusta saakka muodostaneet Acorellen ytimen. Matkan varrella valikoima täydentyi pienellä viiden tuotteen anti-age -ihonhoitosarjalla, jota tosin ei markkinoida kovinkaan näyttävästi. Lisäksi merkillä on deodorantteja, vauvatuotteita, muutama meikinpoistoaine ja aurinkosuojatuotteita. Jokseenkin erikoinen tuotevalikoima, mutta tämä on vain minun mielipiteeni :)
Sain maahantuojalta testiin SK30-aurinkosprayn vartalolle sekä SK30-aurinkogeelin kasvoille. Kun tällä viikolla vihdoin päästiin Suomessakin nauttimaan oikeasta kesäsäästä, kaivoin kaksikon esiin ja päätin testata sen ennenkuin kalenteri kääntyy syksyn puolelle. Tokihan tuotteiden koostumukset voi testata ilman aurinkoakin, mutta olen ehkä outo ihminen tinkimättömyydessäni kun haluan testata aurinkotuotteet nimenomaan niitä vaativissa olosuhteissa :D
Olen parhaillaan maalla, ja mikä sopisikaan paremmin tuotteiden hc-testaukseen kuin marjanpoiminta porottavan auringon alla :)
Sun Spray SPF 30
Luonnonkosmetiikasta kun on kysymys, muodostuu tuotteen aurinkosuoja tietenkin mineraaleista. (Tosin nyt on eräs toinenkin ainesosa noussut viralliseksi luonnolliseksi aurinkofiltteriksi, kuten toinen testituotteista vahvistaa.) Acorellen SPF30-sprayssa aurinkosuojan tuo tuttu titaanidioksidi. Kiinnostuneet voivat käydä tsekkaamassa incin täältä. Spray on koostumukseltaan emulsiomaista ja väriltään valkoista.
Tuotekuvauksessa kerrotaan, että koostumus on miellyttävän ohut ja hyvin levittyvä, eikä tuote jätä ihoa valkoiseksi. Valitettavasti joudun olemaan tästä jonkin verran eri mieltä. Tuote on ohutta, mutta levittäessä tuntuu selvä, korkean titaanidioksipitoisuuden aikaansaama nahkeus. Ja iho kyllä jää valkoiseksi. Ja tahmeaksi. Voidetta täytyy hieroa ihoon tovi jotta valkea pinta katoaa. Emulsio on vedetön ja voidepohja muodostuu öljyistä ja rasvoista. Tuote siis jättää ihon selvästi rasvaiseksi, ja itse jouduin pesemään kädet saippualla kolmesti ennenkuin kaikki rasvaisuus huuhtoutui pois.
Vietettyäni pari tuntia auringon alla marjapuskissa, oli kyynärtaipeissani valkoiset voidekerääntymät. Halusin äkkiä suihkuun.
Olisi väärin sanoa, että en pidä juuri tästä aurinkovoiteesta. Totuus on, että luonnonkosmetiikan aurinkovoiteissa nyt vain on sallittujen raaka-aineiden sanelemana tämän tyyppinen koostumus, eikä se ole koskaan ollut minulle mieleen. Jos haluaa käyttää luonnonkosmetiikan aurinkosuojaa, on hyväksyttävä samaan pakettiin tahmeus, nahkea levittyvyys ja useimmiten vaalea pinta. Voiteet ovat varmasti tehokkaita työssään UV-säteilyä vastaan, mutta kosmeettisessa miellyttävyydessä luonnonkosmetiikan aurinkotuotteet eivät pysty kilpailemaan normikosmetiikan kanssa.
Ainoat tähän saakka testaamani, miellyttävän tuntuiset luonnonkosmetiikan aurinkosuojat ovat Aubreyn SK 15-voide ja Lovean edesmennyt SK 15 Spray.
Aurinkogeeli SPF 30
Tämä tuote kiinnosti minua kovasti, sillä se on tarkoitettu nimenomaan kasvoille. Nimi geeli antoi ymmärtää, että kyseessä olisi kevyt, nopeasti imeytyvä ja rasvaton tuote.
Vaan ei.
Kyseessä on vedetön, öljyyn pohjautuva tuote. Käytännössä jämäkkä balsami. Tuote puristuu tuubista ulos geelimäisen näköisenä, mutta kun sitä alkaa levittää, paljastuu rasvainen, tahmea koostumus. Joka tosin olisi selvinnyt jo ainesosaluetteloa katsomalla.
Aurinkogeelin inci: karanja seed oil, trihydroxystearin, parfum, dicaprylyl carbonate, titanium dioxide, bisabolol, tocopherol, sunflower seed oil, aluminum hydroxide, stearic acid, polyglyceryl-3 diisostearate, healianthus annuus hybrid oil, olive fruit oil, propolis extract, pollen extract, benzyl benzoate, benzyl salicylate, eugenol, geraniol, linalool.
Tuliko flashback viime kesältä? Kuka tunnisti/muisti karanjaöljyn? Siitähän käytiin viime kesänä blogissa varsin perusteellista keskustelua, joka päättyi tähän. Eli karanjaöljy on kuin onkin sallittu, "oikea" UV-filtteri vaikkei sillä lainsäädännöllisesti ole sellaista funktiota. Acorellen "geeli" pohjautuu karanjaöljyyn, ja lisäksi UV-suojaa tuo titaanidioksidi, jota tuotteessa kuitenkin on niin vähän ettei se näy tai tunnu.
Tuote on niin rasvainen, että käsiin jää tuotteen levityksen jälkeen täysin vettä hylkivä pinta. Kuten sprayemulsionkin kohdalla, kädet sai pestä saippualla moneen kertaan jotta rasvaisuus liukeni.
Ja silti....
...tuotetiedot kertovat "ettei tuote jätä ihoa tahmeaksi". Oikeasti, tämä aiheuttaa kerta toisensa jälkeen vilpitöntä ihmetystä. Miten vedetön, rasvoihin ja öljyihin pohjautuva tuote voisi olla jättämättä iholle tahmeaa pintaa...? Samaa tahmattomuutta lupaa myös Biosoliksen öljy, joka on paksua kuin ruokaöljy. Miksi pakkaukseen on painettava tällaisia? Jotta kuluttaja tekisi sen perusteella ostopäätöksen? "Haa, ei tahmaa, otan tämän!" Mutta onko asiakas sitten tyytyväinen kun tuote paljastuukin rasvaiseksi? En ymmärrä.
Hei, ja kahvilusikallinen...! ^_^ Onko se eri kokoinen kuin teelusikka?
En muuten pystynyt laittamaan tätä kasvoille. Testasin tuotetta sääriin, jotka kiilsivät koko marjanpoiminnan kuin ne olisi valeltu margariinilla. Iho myös toimi tahmeutensa ansiosta tehokkaana kärpäspaperina ja sääriin olikin takertunut jos jonkinlaista pikku ötökkää ja heinänkortta puskista palatessani.
Acorellen aurinkotuotteet eivät olleet mieleeni, mutta kyllä maalla on mukavaa.
.
...Ja onneksi Acorelle osaa kuitenkin valmistaa niitä ihania tuoksuja ;)
Sveitsi ei todellakaan ole ykköskohde, jos haluaa matkustaa hyvin niukalla budjetilla.
Halpamatkustamisen rajan määrittelee toki jokainen itse, yhdelle se voi olla 100 euron päiväbudjetti (jolla Sveitsissä pärjääkin), toiselle 30 euroa. Viidenkymmenen euron päiväbudjetti alkaa jo olla Sveitsissä haastava. Se on mahdollista, jos pystyy majoittumaan ilmaiseksi (kaveri, Couchsurfing) tai ei juuri käytä julkista liikennettä (suuntaa vain yhteen kohteeseen tai liikkuu liftaamalla). Mutta jos suunnitelmissa on matkustaa maan sisällä useammassa kohteessa eikä majoitu sohvasurfaus-periaatteella, 50 euroa ei riitä.
Kokosin tähän muutamia vinkkejä budjettitietoisen Sveitsin matkalle.
Frangi-hinnat ovat käytännössä samat euroissa.
Matkustus
Julkinen liikenne Sveitsissä on kallista, ja melkein kaikilla sveitsiläisillä onkin jonkinlainen alennuskortti. Yleisin niistä on Half Fare Card, jota myydään myös turisteille. Turistiversio maksaa 120 frangia (noin 117 euroa) ja on voimassa kuukauden. Kuten nimi kertoo, lipulla saa kaikki julkisen liikenteen liput (niin junat, bussit, laivat kuin vuoristohissit) puoleen hintaan.
Jos matkustat vuoristokohteeseen jossa tiedät käyttäväsi paljon hissejä tai köysiratakuljetuksia, Half Fare Card maksaa itsensä hetkessä takaisin. Vuoristohissit ovat kalliita, esimerkiksi Klein Matterhornin hissi maksaa rapeat 100 frangia meno-paluu.
Budjettimatkaajan ylin ystävä Sveitsin junaliikenteessä ovat Supersaver-liput, joita on saatavilla lähes kaikille yhteyksille (lukuun ottamatta alle 30 minuutin lähijunayhteyksiä).
Lippujen sanotaan olevan sitä edullisempia mitä aikaisemmin ne varaa, mutta kolmen viikon aikana panin merkille, että lippuja on käytännössä tarjolla hyvinkin lyhyillä varoajoilla. Vielä edellisenä iltanakin saattoi varata alennuslipun tietylle välille.
Supersaver-lippujen ainoa huono puoli on se, että niitä voi ostaa vain netistä ja ne on tulostettava. (En tiedä toimiiko SBB:n mobiililippusysteemi ulkomaisissa liittymissä.) Lippujen ostaja on siis riippuvainen nettikahviloiden tai majoituspaikkojensa tulostusmahdollisuudesta. Supersaver-lippua ei voi tulostaa asemalla lipputoimistolla tai SBB:n automaatista.
Half Fare –kortilla saa vielä Supersaver-hinnankin puoleen hintaan. Tällä yhdistelmällä on mahdollista matkustaa vielä paljon halvemmalla kuin millään Sveitsin rautateiden tarjoamalla passiratkaisulla (tai VR:n One Country –reilipassilla, jota jotkut lukijat minulle suosittelivat).
Supersaver-hinnat näkyvät SBB:n sivuilla vähän miten sattuu, välillä punainen tarjouslogo näkyy jo ensimmäisellä hakutulos-sivulla, joskus vasta kun on syöttänyt matkustajatiedot ja valinnut hintaperusteen (normaali/Half Fare). Pelkkiä tarjouslähtöjä voi myös etsiä omalla hakukentällään täällä.
Flexi-passi, jota harkitsin pitkään, olisi ollut minulle kalliimpi vaihtoehto kuin Half Fare Cardilla ja Supersaver-lipuilla matkustaminen. Kolmen viikon aikana matkustin yhteensä 13 päivänä yhteensä 18 matkaa, ja kaikkien matkojen hinnaksi Half Fare Cardin kera tuli 430 euroa. Näistä vuoristohissien osuus oli 130 euroa.
15 päivän Swiss Travel Passille olisi tullut hintaa 440 frangia jonka päälle vielä vuoristohissien hinnat, joista passin haltijankin täytyy maksaa puolet. Flexi/Half Fare -combo olisi tullut vieläkin kalliimmaksi.
Ruoka
Ravintolaruoka Sveitsissä on kallista ja eväillä säästää huomattavasti. Todella niukan budjetin matkaaja varustautuukin pitämällä päivärepussa/olkalaukussa aina mukana eväsrasiaa ja aterimia.
Ruokakaupoista voi ostaa valmiiksi kootun salaattirasian (niukan kokoisia kylläkin), mutta kaikkein edullisimmin selviää ostamalla salaattiainekset erikseen ja kokoamalla salaatin mukana kulkevaan rasiaan. (Tämä on oma perussysteemini maassa kuin maassa.) Ruokakaupoissa myydään valmiiksi pestyjä salaattisekoituksia ja jopa salaatinkastikkeita kerta-annoksina. Erittäin kätevää. Ja, kuten tuli huomattua, kaupasta saa myös valmiiksi keitettyjä munia. Käteviä jos majapaikassa ei ole keittomahdollisuutta.
Extravinkkejä:
* Muoviaterimia saa ilmaiseksi ainakin Coop-myymälöistä, niitä voi ottaa mukaan ulko-ovien läheisyydessä sijaitsevista pisteistä.
* Folio sekä minigrip-pussit ovat käteviä eväiden pakkauksessa. Folion avulla jääkaappikylmät ruoat pysyvät lämpimässäkin säässä viileinä jopa tunteja. Migros-myymälöiden pähkinälaareilta voi kahmaista maksutta mukaansa kätevän kokoisia Minigrippejä. Tuli hyödynnettyä säännöllisesti ;)
Pikaruoka kuten hampurilaiset sekä leipomoiden ja kahviloiden valmiit täytetyt sämpylät ja patongit ovat klassista halpaa ruokaa. Sveitsissä täytetyt sämpylät eivät kuitenkaan ole erityisen halpoja, hinta kulkee keskimäärin 6-7 frangissa pienehköstä sämpylästä tai täytetystä patonginpalasta. Jälleen tulee huomattavasti edullisemmaksi ostaa leivät ja täytteet kaupasta.
* Vinkki vhh:laiselle: Migros- ja Manor-kaupoissa myydään Low Carb –leipää. Etenkin Manor-kaupan leipä on supervähähiilihydraattista, hakkaa Vaasan Minihiilarinkin.
Zürichin Hiltl - maailman vanhin kasvisravintola
Ravintoloissa röstit ja fonduet ovat edullisinta ruokaa. Näitä voi saada 25 frangilla. Alle 20 frangilla voi ruokailla vain pikaruokaloissa.
Salaatit maksavat keskimäärin 20-25 frangia, mutta täytteet eivät usein ole niin ruokaisia kuin mihin meillä on totuttu. Pelkkä vihreä salaattikin maksaa usein 16 frangia.
Bernissä ja Zürichissä on erinomaisia kasvisruokaravintoloita, joiden kilohintaperiaatteella hinnoitelluista noutopöydistä saa ruokaa suhteellisen edullisesti muihin ravintoloihin verrattuna. Edullisimmaksi tulee kun otat ruoan take-awayna.
Kalaruoat ovat Sveitsin ravintoloissa niin kalliita että jouduin itse jättämään ne kokonaan väliin tällä reissulla. Zermatissa, joka tosin on Sveitsin tyyreimpiä paikkoja, kalaruokien hinnat huitelivat jopa yli 50 frangissa. Ja nyt puhutaan ihan tavallisista ravintoloista, ei fine diningista. Muuallakin Sveitsissä on suoranainen ihme, jos löytää edes yksinkertaisimman lohi-peruna-annoksen alle 35 frangilla.
Söin vajaan kolmen viikon aikana ravintolassa neljä kertaa. Kaksi kertaa hain takeawayn ja kaikki loput ruokailut olivat eväsperiaatteella tai majapaikassa kokattuja.
Oma vakiokalaruokani reissussa oli kaupasta ostettu, vakuumipakattu kylmäsavulohi tai lämminsavutaimen. Tai se tuttu tonnikala.
Majoitus
Hotellien hintataso on systemaattisesti korkea ja samalla tasolla kuin Suomessa. Alle 70 euron hotellihuoneen voi löytää vain todellisella tuurilla. Myöskään hostellit eivät ole erityisen halpoja, esimerkiksi Zürichissä makuusalipaikka irtoaa alkaen n. 40 eurolla, Bernissä 36 eurolla. Yksityishuoneesta saa jo maksaa paljon enemmän.
Budjettimatkaajan vaihtoehdoiksi jäävät Couchsurfing, Airbnb tai leirintäalueet. Jos matkustaa isommalla porukalla ja on suuntaamassa alppikyliin, chaletin (mökin kaltainen huoneisto) vuokraus on varteenotettava vaihtoehto. Kalliissa Zermatissakin chaletin sai edullisesti kun kustannuksia oli jakamassa useampi henkilö.
Airbnb’kään ei ole mainittavan edullinen Sveitsissä, keskimääräisen yö-hinnan ollessa noin 50-60 euroa. Tietysti Airbnb on heti edullisempi jos kustannuksia on jakamassa matkaseuralainen. Airbnb-huoneen voi saada jopa 30 eurolla jos on tuuria, mutta näitä huoneita on tarjonnasta vain murto-osa.
Oma Sveitsin matkani mahdollistui yhdistelmällä kesätyöpalkkaa, junalippujen huolellista suunnittelua, eväitä, sukulaisen sohvalla nukkumista, Airbnb'tä ja vuokramökkiä. Kreikan matkailuun verrattuna Sveitsi budjettiversionakin on erittäin kallis.
Vietin Sveitsissä 19 vuorokautta. Koko matkaan kuluneella summalla olisin viettänyt Kreikassa makeaa elämää jokapäiväisillä ravintola-aterioilla puolitoista kuukautta.
Sveitsi on kallis. Mutta joka sentin arvoinen.
Olen liikkuvaista sorttia, ja etenkin kesäisin tulee kuljettua aika monen osoitteen ja välillä jopa maan välillä.
Tänä kesänä päätin pitää taukoa käytännössä kaikesta uusien ihonhoitotuotteiden testauksesta, ja mukana on kulkenut kesäkuun puolesta välistä yksi ja sama ihonhoitosetti. Vaikka tuotteiden testaus on kivaa, on ollut ihanaa antaa ihon "lomailla" ja saada valikoida käyttöönsä lempituotteita.
Tässä kurkkaus kesänesessäärini sisältöön. Löytyipä sieltä muuten kuvia ottaessani yksi tuote, jota en ollut muistanut koko kesänä :D En näköjään ole missään vaiheessa tyhjentänyt koko toilettilaukkua.
Tuo sana muuten aiheuttaa minulle jatkuvasti päänvaivaa, siis toilettilaukku/nesessääri/kosmetiikkalaukku - millä ihmeen ilmaisulla voisi järkevästi kutsua suomen kielellä pussia/pikkulaukkua, jossa kuljettaa kosmetiikkaa? Minusta kaikki olemassa olevat vaihtoehdot ovat tyhmiä tai huonon suomen kielen kuuloisia. Meikkilaukkukin on väärä ilmaisu kun kyse ei ole meikeistä.
Aurinkotuotteet.
* Clinique Even Better Dark Spot Defense SPF 45. Tämän ostin viime vuonna huulten ympäryksen melasman estoon (noh, hillitsemiseen) MUFEn erinomaisen UV Primen loputtua. Cliniquen on toiminut hommassa oikein pätevästi. Littana purkki on onnen omiaan kulkemaan käsilaukussa. Itse asiassa tämä purkki ei käytännössä asu toilettilaukussa vaan nimenomaan käsilaukussa sillä tarvitsen sitä aina jos aurinko vähänkään vilahtaa.
* Clinique City Block Sheer SPF 25. Kesän turhake. Ajattelin saattavani tarvita tätä Sveitsin reissussa Alpeilla, kun ihoni ei vielä ollut tottunut porotukseen. Suomen kesä kun ei ollut juurikaan antanut iholle aurinkostimulaatiota. No, taisin käyttää tätä kerran ja siirryin sitten vanhaan tuttuun, eli:
* Clarinsin SK 15 -aurinkovoiteeseen. Käytin tässä välissä pari pulloa Biothermin erinomaista Sun Vivo -kasvoaurinkovoidetta, mutta koska sitä ei ollut laivalla, ostin vanhaa kunnon Clarinsia jota olen käyttänyt niinkin nuoresta kuin 15-vuotiaasta saakka. Koostumus on ehkä hitusen paksumpaa kuin Sun Vivon, mutta ihoni ei näppyynny tästä. Clarinsin etu on iso 75 millin tuubi, jolloin laivan hintaa (jotain 23 euron tienoilla) voi jo pitää oikeasti edullisena. Clarinsia on tullut käytettyä vartalollakin Sveitsin patikoilla kun ei viitsinyt tuoda reppuun painoa isommalla kroppa-aurinkovoiteella.
Puhdistustuotteet.
* Clarins Gentle Refiner -kuorintavoide. Tämä ei millään lailla ole suosikkejani (Clarinsin vaahtoava, keltaoranssi putsarikuorinta on huikeasti parempi), mutta otin sen "kesäkassiin" pienen kokonsa vuoksi. Nämä on näitä myymälätöistä aikoinaan saamiani tuotteita, niitäkin on vielä loputtoman tuntuiset varastot kylppärin kaapeissa. Clarinsilta sai paljon matkakokoja - käteviä reissuissa. ;)
* Kicks Pure & Simple Foaming Face Wash. Tämä kuuluu siihen settiin näytekokoisia Kicks-ihonhoitotuotteita jonka ostin keväällä. Kokeilin putsaria saman tien (ne kun on mun suosikkeja ihonhoitotuotteista) muiden Kicks-uutuuksien jäädessä kiltisti odottamaan (missä tilassa ne ovat edelleen nyt 5 kk myöhemmin :D) - ja ihastuin välittömästi. Suloisen melonin tuoksuinen voidemainen puhdistusvaahto taitaa päätyä vuoden suosikkituotteideni listalle. Todella miellyttävä pehmeä vaahto, eikä koostumus ole kuivattava, niinkuin joissain tämän tyyppisissä vaahtoavissa putsareissa.
* Natural Code -silmämeikinpoistogeeli. Ei siis MUFEn Sens'Eyes, käytän vain MUFEn vanhaa pulloa kun se on kätevän kokoinen matkalla. :) Menossa on muuten tällä hetkellä vihoviimeinen Natural Coden vuonna 2011 jemmaamistani putsareista. Nyyyh... Eron hetki lähenee.
* Clinique Mild Clarifying Lotion -kasvovesi (Clarinsin pikkupullossa). Otan melkein aina Cliniquen kasvovettä reissuun kun minulla on sitä niin iso pullo ettei se meinaa koskaan loppua.
Kasvojen kosteutus.
* Nafha-päivävoide. Testailin Nafhaa keväällä, ja ohuen ohut kasvovoide jäi tuotteista suosikiksi ja vakituiseen käyttöön. Tykkään tästä vilpittömästi todella paljon. :) Täytyy sanoa, että oli aivan ihanaa ottaa tämä jälleen käyttöön loppukevään ei-niin-onnistuneen Exuviance-testikauden jälkeen. Testailin välissä Natura Sibericaakin, mutta Siberican voide on tähän verrattuna todella paksua. NS sai jäädä Ahvenanmaalle, Nafha on seurannut mukanani koko kesän. <3
* Lavera Cranberry & Argan Wrinkle Smoother. Tässä tuote, joka alunperin oli minusta vain "ihan kiva" (arvio kesältä 2014), mutta josta myöhemmin on muodostunut yksi kaikkien aikojen suosikkituotteitani. Tästä huomaa, kuinka lyhyehkö testiaika voi vaikuttaa tuotekokemuksiin. Joskus tuote paljastaa todellisen olemuksensa vasta kuukausien yhteiselon kuluessa.
Käytän Smootheria silmänympärysvoiteena, ja se on kenties paras luonnonkosmetiikan (tai minkä tahansa kosmetiikan) silmänympärysvoide jota olen käyttänyt. Koostumus on makuuni ihan täydellinen, ja vaikka en juonteidenhävitys-lupauksiin olekaan taipuvainen uskomaan, niin väittäisin että silmänympärykseni ovat oikeasti pysyneet sileämpinä tällä tuotteella. Lavera, älkää lopettako tätä tuotetta!
Vartalon kosteutus.
* Anne Lindin Appelsiini-Inkiväärivartaloemulsio MUJIn matkatuubissa.
* Weledan Skin Food jota käytän jalkavoiteena. Ei, pikkutuubi ei tosiaan ole kestänyt koko kesää, vaan aluksi käytin pois matkapurkin Exuviancen Heel Repair -voidetta.
Hiukset.
Suurin osa hiuskosmetiikastani kulkee erillisessä pussukassa, sillä ne on muotoilutuotehaasteen vuoksi ollut pakko ottaa mukaan täysikokoisina. Nämä kaksi ovat päätyneet ihonhoitotuotteiden seuraan.
* Korres Aloe & Provitamin B5 -hoitoaine. Näitä Korresin pikkupulloja tuli kahmittua mukaan aikamoinen läjä viime syksyn Ateenan hotellista. Olen kokeillut Korresilta vasta kahta hoitoainetta, ja kumpikin on ollut oikein hyvä. Hiusvärin mukana tullut Sunflower & Mountain Tea tosin oli vieläkin parempi ;) Korresin hiustuotekokemukset ovat olleet kaiken kaikkiaan pelkästään positiivisia.
* Kiehl's Amino Acid Shampoo. Tämä on unohtunut koko kesäksi. "Löysin" sen eilen purkaessani toilettilaukun kuvausta varten. :) No, en ole sitä tarvinnutkaan kun Lushin Daddy-O vain kummasti riittää ja riittää. Amino Acid -shampoo on mieto ja todella hoitava shampoo, alkuperäinen arvostelu täällä.
*
Ihon "loma" päättyy ensi viikolla, kun ryhdyn testaamaan kotimaista Ekopharma-sarjaa. Tutustuminen alkoi jo tällä viikolla hoitolakäynnin myötä. Siitä lisää piakkoin :)
Töpöiksi jäivät.
Kynnet siis.
Stoorini vieraissa käymisestä otettiin kynsisalongillani vastaan huvittuneisuuden ja järkytyksen sekaisin tuntein. Siinä vaiheessa kun kerroin "syrjähyppylaittajan" kieltäytyneen ovaaliin muotoon viilaamisesta, salongin tytöt repesivät. Sain kuulla, että Lahdessa mm. on paikka, jossa osataan tehdä vain ranskalaista manikyyria. Näitä siis löytyy.
Kuten arvelinkin, laittajani totesi, että on parempi odottaa kynsien kasvua jotta niihin saa muotit.
Ne geelattiin ja reunat huoliteltiin. Voi mitkä töpöt. Ehjinä säilyneisiin peukaloihin ja nimettömiin jätettiin pikkuisen pituutta, mutta olo on silti ihan "kalju". Puolessa vuodessa ehti hyvin taas tottua pitkiin kynsiin, se on niin minua. Enää en ole ihan Deinonychus, mutta kynnet ovat mitä olennaisin osa minun, heh, asusteitani. :)
Töpökynsillä IsaDoran Scuba Blue ja Natural Coden Blue Galaxy.
Tajusin, ettei minulla ole ollut varmaan koko vuonna sinisiä kynsiä. Vaikka pituus on mitä on, olen ollut koko päivän extrailoinen aina kynsiä katsoessani. Pelkästään söpönsinisen värin takia :) Kosmeettisia iloja yksinkertaisimmillaan. :)
Aijoo, opin kynsihuollossa uutta. Olen aina luullut, että kynsieni ruma muoto lyhyenä johtuu niiden lapiomaisuudesta. Nyt sain kuulla, että kynsipedin pituus määrittelee hyvin pitkälle kynnen muodon ja esteettisen vaikutelman. Minulla on kaikissa kynsissä nimettömiä lukuunottamatta lyhyt kynsipeti, siksi kynnet näyttävät leveiltä ja lapiomaisilta. Pidempi kynsipeti luo siromman vaikutelman.
Olen joskus miettinyt, miksi toisten kynnet näyttävät pidemmiltä vaikka kynnet eivät juuri yltäisi sormenpään yli. Nyt tiedän miksi - heillä on pitkä kynsipeti :)
Tulipahan mieliteko kommentoida halpaa laatua.
Minähän pidän tunnetusti H&M:n trikoopaidoista. Lyhythihaisista, pitkähihaisista, topeista. Kaikista. Sellainen on päälläni kutakuinkin joka ikinen päivä.
Ne maksavat 4,90€-9,90€. En ole tainnut koskaan maksaa Henkkamaukan trikoosta kymppiä enempää.
Minusta niiden hinta-laatu on erinomainen. Vaikka pidän niitä päivittäin, ne kestävät hyvänä monen monta vuotta. Itse asiassa jopa ällistyttävän pitkään ottaen huomioon käyttötiheyden.
Ostinpa tässä kerrankin vähän kalliimman perustrikoon. Ihanan sitruunankeltainen toppi Sokoksella. Talon omaa merkkiä, Kaiio.
Tässä on H&M:n trikoopaita, ikä noin 3-4 vuotta. Hinta: 4,90€. Ei nukan nukkaa.
Tässä on Kaiion trikoopaita yhden käyttöviikon jälkeen. Hinta: 24,90€.
Toppi oli mukanani interraililla touko-kesäkuussa. Ostin sen juuri ennen reissuun lähtöä. Viikon jälkeen se näytti tältä.
Itse asiassa minun oli tarkoitus kirjoittaa tämä juttu saman tien reissusta tultua.
.
Välillä saa tosiaan miettiä, että mitä se laatu loppujen lopuksi on, ja saako parempaa kun maksaa enemmän.
Itse pysyn tästäkin eteenpäin uskollisena vitosen trikoilleni.
Lily Lolon Laid Bare -luomiväripaletin piti alun perin ilmestyä vain viime joulun kausituotteena, mutta paletti koki niin suuren suosion että Lolo päätti jättää sen pysyvään valikoimaan. Viisas ratkaisu :)
Laid Bare sisältää tämän hetken nudepalettitrendin mukaisesti maanläheisiä, neutraaleita sävyjä. Paletissa on kahdeksan sävyä, joilla jokaisella on Lolon sivuilla annettu nimet (paletissa nimet eivät näy).
Sävyt ja niiden kuvaus Lolon sivujen mukaan:
Stark Naked - matta, nude pinkki-beige (taas tämä Lolon "matta", koostumus ei ole matta vaan siinä on selvää hohtoa. Se laatu mitä Lololla kutsutaan mataksi, on muilla merkeillä nimeltään "satiini").
Au Naturel - hohtava nudepinkki
Skinny Dip - hohtava, kultainen beige
Shy Away - hohtava, savuinen taupe (minä nimitän tätä toffeeksi :))
Lady Godiva - hohtava, runsas kulta
Birthday Suit - matta harmaanruskea (minä kutsun satiiniseksi kaakaonruskeaksi)
Exhibitionist - matta oliivinruskea (ei ole oikea matta tämäkään)
Exposed - semimatta, hiilenmusta (satiininen harmaanmusta)
.
Toteutin meikkimallilleni Mialle Laid Bare -paletilla klassisen meikin, joka korostaa hienovaraisesti ja luonnollisesti Mian piirteitä.
Olen saanut paletin ja muut tutorialissa käytetyt tuotteet Biodelly-verkkokaupalta.
Mian look luotiin seuraavilla Lily Lolon tuotteilla:
Silmät
Eye Primer
Laid Bare –luomiväripaletti
Chocolate Brown –rajauskynä
Eyebrow Duo
Kasvot
Mineraalimeikkipohja sävyssä Warm Peach
Poskipuna sävyssä Cherry Blossom
Huulet
Huulikiilto sävyssä Clear
Silmämeikissä käytettiin viittä sävyä Laid Bare –paletista. Paletin numerot viittaavat tutorialin vaiheisiin.
Silmämeikki viimeisteltiin maskaralla ja kulmien huolittelulla. Harjasin Mian kulmakarvat ojennukseen Lily Lolon Eyebrow Duon värittömällä kulmavahalla. Kulmakarvojen sävy on Mian luonnollinen.
Tein meikkipohjan Warm Peach -sävyllä ja pyöräytin poskille ruusuisen hehkun Cherry Blossom -poskipunalla. Ihastuttava Cherry Blossom on viimeisin suosikkipunani Lololta, näkyy omalla ihollani tässä postauksessa.
Huulilla vieno persikkabeigen sävyinen Clear-huulikiilto. Ei nimestään huolimatta täysin läpinäkyvä.
Valmista tuli. Laid Bare! :)
.
Biodellyn Tanjalla on jälleen tarjota Karkkipäivän lukijoille alennuskoodi verkkokauppaan: koodilla KARKKI10 saa 10% alennusta kaikista Biodelly-verkkokaupan tuotteista elokuun loppuun saakka.
Tuttuun tapaan en hyödy koodin käytöstä mitenkään. Etu on teille. :)
Vihdoin olen kokeillut elämäni ensimmäistä MACin ripsiväriä.
MACiä ei jostain syystä tunneta ripsiväreistään, vaikka merkin valikoimassa on niitä toistakymmentä kappaletta eri versioineen (maskaramarkkinoille vakiintuneet vedenkestävät ja supermustat versiot).
Studio Sculpt Superblack Lash.
Sain tämän maskaran MACiltä muistaakseni joskus viime keväänä, ja interwebbi tietää kertoa, että se on ilmestynyt MACin valikoimaan viime syksynä. (MACin pressilähetysten mukana ei mielenkiintoista kyllä tule koskaan minkäänlaista tiedotetta näytetuotteista, vaan tiedot on etsittävä itse netistä.) MACin sivun mukaan Upward Lash on viimeisin lisäys merkin maskaraperheeseen, joten olisiko Studio Sculpt Superblack sitten toisiksi uusin..?
Superblack. Ahh, kyllä. Näitä supermustia versioita, joita allekirjoittanut ei ole koskaan ymmärtänyt. Minun ripsissäni ei ole havaitavissa eroa perusmustan ja tosimustan välillä - hädin tuskin edes ruskean ja mustan välillä. ;)
Studio Sculpt -maskaran "se juttu" on erikoinen, kuin kahteen hammasrivistöön jakautunut harja. Kunkin harjaksen päässä on vielä haara. En ole koskaan nähnyt tämän muotoista harjaa, ja se aiheutti välittömän uteliaisuuden. Kampamainen muoto antoi odottaa ainakin tehokasta erottelua. Nimi "sculpt" ei paljasta, onko maskaran tarkoitus tehdä ripsistä pidemmät, paksummat vai kenties kaartuvammat.
MACin sivuilla erikoismuotoillusta harjasta kerrotaan (vapaasti suomennettuna) näin:
"Jokaisessa harjaksessa on haarakärki, joka tarttuu ripsiin tuoden parempaa erottuvuutta, kaartuvuutta ja pituutta. Pieni harja saavuttaa täydellisesti jokaisen uloimman, sisimmän ja alimman ripsen, kermaisen, hiilenmustan koostumuksen hoitaessa ripsiä tekemättä niitä raskaiksi."
Studio Sculpt Superblack Lash -maskaran avainlupaukset ja Sannin kokemus niiden täyttymisestä:
* Ei paakuta (Jep, ei paakuta)
* Ei varise eikä sotke (Pitää paikkansa, mutta minulla mikään ripsari ei varise tai sotke)
* Kestää koko päivän (Kyllä)
* Erottelee (Ehdottomasti)
* Kaareuttaa (En huomannut)
* Pidentää (En huomaa vaikutusta, kuten en missään pituutta lupaavassa maskarassa)
* Muotoilee (Mitä tämä edes tarkoittaa...?)
* Sopii piilolinssien käyttäjille (En osaa ottaa kantaa)
* Hiilenmusta väri (Ihan tavallinen musta minun mielestäni)
Aluksi innostuin harjan erottelevuudesta kovasti. Harja todellakin kampaa ripset todella siisteiksi eikä jälki ole yhtään paakkuista. Mutta - tämä harvaripsinen kaipaa volyymia. Ripset jäävät Studio Sculptilla varsin ohuiksi. Volyymia ripsari ei lupaakaan, eli sinällään se toimii kuten lupaa.
Studio Sculpt menettää jonkin verran siisteyttään kun sitä alkaa kerrostaa. Seuraavat kerrokset levittyvät aavistuksen "nukkaisesti", eli ripsiin alkaa ilmestyä lievää pörröisyyttä ja havaittavissa on myös ripsien yhteen liimautumista. Ei kuitenkaan mitään varsinaista klimppiintymistä, mutta oma kokemukseni on, että Studio Sculpt tekee kauneinta jälkeä yhdellä kerroksella.
(Kerros = ripsiväriä vedetään ripsiin useampi harjanveto antamatta kuivua välillä.)
Kaiken kaikkiaan Studio Sculpt jäi sellaiseksi "ihan kiva" -ripsarikokemukseksi. Pidän kyllä kovasti erottelevista harjoista, ja harjan kokokin on oikein passeli minun silmäni koolle.
Maskaran hintaa en valitettavasti tiedä, koska MAC ei lähetä tuotteidensa mukana myöskään hintatietoja.
Millaisia kokemuksia teillä on MACin maskaroista?
