Mä rakastan syödä hyvin. Hyvä ruoka ja hyvä tunnelma ovat intohimoni.
Missä ikinä kuljenkin, etsin aina ruokahelmiä. Kiinnostavia menuja, hyviä raaka-aineita, tunnelmaa ja omaleimaisuutta. Se voi olla loistava viini, hurmaava sisustus, erityinen kodikkuus, taivaalliseksi haudutettu munakoiso... Syitä ja reseptejä ihaniin ruokakokemuksiin on monia, mutta niitä kaikkia yhdistää tämä: tähän paikkaan palaisin.
Tässä sellaisia paikkoja Prahan matkalta. :)
KOGO HAVELSKÁ
Osoite: Havelská 27, vanhakaupunki.
Hintataso: vähän Prahan keskitasoa korkeampi, pasta- ja risottoruoat irtoavat alle 15 eurolla.
Vähän fiinimpi mutta sopivan rento italialaisravintola. Astetta "fine dinempi" ja kalliimpi toinen Kogo sijaitsee Na Prikopé -kadulla, mutta minä tykästyin nimenomaan Havelskáan.
Tämä ravintola oli menunsa puolesta koko matkan suurin suosikkini: laajasta ruokalistasta löytyi niin monia houkuttavia kasvis, kala- ja äyriäisruokia että olisin voinut syödä täällä vaikka joka päivä.
Kogo sijaitsee vain kivenheiton päässä vanhankaupungin keskusaukiolta ja Venceslauksen aukiolta.
Ravintola sijaitsee kahdessa osassa; toisella puolella on savuton "valkopöytäliinapuoli", toisessa osassa (eri sisäänkäynti) savullinen ja kasuaalimpi bistro-puoli.
Jos menusta löytyy munakoisoa, minähän tilaan sitä :) <3 Se on selvää. Tämä juustogratinoitu munakoisotorni suli suussa.
Tällaisissa ravintoloissa ei voi kuin harmitella että ihmisellä on vain yksi mahalaukku....
Pahoittelen muuten kuvien heikkoa laatua, vaikka iPhone selviää luonnonvalossa mitä kiitettävimmin, hämärässä valaistuksessa kuvista tulee heti pehmeän rakeisia.
Seafood-lautasessa riitti syötävää. Tämä oli yksi ruokalistan tyyriimpiä annoksia runsaan 20 euron hinnallaan.
Palvelu oli sympaattista ja asiallista, viinilista vallan mainio. Paikallisten valinta kun haluaa syödä kaupungin parasta italialaista.
*
LA PICCOLA PERLA
Osoite: Perlova 1, vanhakaupunki
Hintataso: edullinen/keskitaso
Mies halusi eräänä iltana pizzaa ja googlasi: "best pizza in Prague". Vastaus oli La Piccola Perla. Itse en pizzerioista niin perusta mutta lähdin kuitenkin seuraksi ajatellen, että saa sieltä varmasti jonkun salaatin.
"Pikkuinen helmi" yllätti iloisesti: ruokalistalta löytyi pizzan, pastan ja monien salaattien lisäksi myös runsas seafood-kattaus simpukoista meribassiin ja kalmariin. Suomalaisessa pizzeriassa tällaisesta voi vain haaveilla.
Meidät ohjattiin savuttomaan alakertaan ja ajoituksemme oli täydellinen: hetkeä myöhemmin kaikki pöydät olivat täynnä. Yläkerran interiööri on alakertaa tunnelmallisempi, mutta käry on aika vahva enkä tiedä miten tupakoivat ihmiset itsekään jaksavat illastaa moisessa savussa.
Mutta simppeli alakertakin osoittautui tunnelmaltaan mitä viihtyisimmäksi, ja päädyimme istumaan mutkattoman ravintolan vilkkaassa puheensorinassa koko pitkän sateisen illan erinomaisen viinin seurassa. Kyseinen viini oli niin hyvää että olisin voinut palata Piccola Perlaan vain nautiskellakseni lisää tuota italialaista herkkujuomaa. :)
Mies arvioi pizzansa "ihan perushyväksi", ei lopulta kuitenkaan mitään tajunnan räjäyttävää. Pohja oli kuulema oikeaoppisen ohut ja rapea ja erityiskiitosta mies antoi pizzan miellyttävälle ja "elegantille" täytteen määrälle: pizzaa ei oltu hukutettu paksuun juustokerrokseen ja vaikka se oli kooltaan valtava, ei sen syötyä ollut kuulema tavanomaista pizzaähkyä.
Jos etsit tunnelmallista, vähän parempaa pizzeriaa laadukkaalla menulla ja törkeän hyvällä viinillä, ota osoitteeksi Perlova 1. :)
*
RISTORANTE GIOVANNI
Osoite: Kožna 11, vanhakaupunki
Hintataso: keskitasoa
Ja taas italialaista ^_^ "Eikö ne syöneet mitään paikallista", siellä jo mietitte. Söimmehän me, mies varmaan ihan väsymiseen saakka työlounailla (hän oli Prahassa työmatkalla) ja halusi illalla mieluummin jotain muuta. Pari kertaa kävimme yhdessäkin tsekkiläisen keittiön ravintolassa ja tuossa seuraavaksi sellainen tuleekin, mutta nyt vielä Välimeren kokkailuja :)
Giovanni tunnetaan erinomaisena pizzeriana, mutta myös kalaruoistaan. Tunnelmaltaan ja interiööriltään se on todella romanttinen, tätä paikkaa suosittelisin etenkin pariskunnille. Menu on suppeampi kuin Piccola Perlassa ja tunnelma fiinimpi, jotenkin ei tulisi mieleen tulla tällaiseen paikkaan syömään pizzaa.
Just tällaisista rustiikkisista, kaariholvikattoisista paikoista mä tykkään! <3
Tämän tyyppisissä ravintoloissa viihdyn ehkä kaikkein parhaiten: paikoissa, jotka ovat samaan aikaan kotoisia, rentoja ja lämmintunnelmaisia mutta kuitenkin vähän elegantimpia kuin "Rossot ja Amarillot", tiedätte mitä tarkoitan. Sellaisia "ei-ihan-fine-dining" -paikkoja, mutta hienompia kuin pubit, oluttuvat ja kotiruokamestat.
(Sille lukijalle, joka kommentoi lasieni vinoutta: ne on nyt kiristetty ja pysyvät taas toivon mukaan vähän aikaa suorassa :D)
Tilaamani grillattu kalmari oli täydellistä. Siis ihan nappi annos. Jos en tietäisi paremmin olisin voinut kuvitella olevani Kreikassa nauttimassa tuoretta kalmaria. Aijjai...
Kadulla jolla Giovanni sijaitsee, on muuten muutama erittäin kivan näköinen ja tunnelmallinen paikallista ruokaa tarjoava perinteinen ravintola hyvin edullisilla hinnoilla. Kožna-katu on huomaamaton, kapea sivukatu joka lähtee Zeleznalta. Ihan hätkähdin kun bongasin niin edullisia ja selvästi myös suosittuja ravintoloita niin läheltä vanhankaupungin aukiota. Jos aika olisi riittänyt, olisin käynyt testaamassa myös nuo! Kala/kasvis- tai kasvissyöjällä ei ole mitään ongelmia löytää listoilta ruokaa mistä tahansa ravintolasta Prahassa :)
*
U MODRÉ KACHNICKY
Osoite: Nebovidská 6, Mala Strana.
Hintataso: keskitasoa korkeampi (mutta suomalaiselle silti edullinen)
Tämä on ainoa opaskirjan perusteella löytämäni ravintola, paikkaa suositellaan Berlitzin viime vuoden Praha-painoksessa sanoin; "features art-nouveau images on the walls and olf-fashioned decor with lots of dark wood and overstuffed chairs". Kuulostaa hyvältä! :) Paikka tarjoaa perinteistä tsekkiläistä ruokaa, ja tänne suuntasimme eräänä iltana miehen työkaveriporukalla.
Vaikeasti lausuttava nimi muuten tarkoittaa "At the Blue Duck's", miten tuon nyt sitten suomentaisi, "Sinisen ankan kupeessa"? :) Ravintola on erikoistunut riistaruokaan, mutta kalansyöjälle löytyy "päivän kala" ja kasvissyöjille peräti kaksi pääruoka-annosta salaattien lisäksi. (I told you, Prahassa huomioidaan kasvissyöjät todella mahtavasti :))
Saimme yhden huoneen kokonaan itsellemme. Harmittaa kun en tullut ottaneeksi "Sinisessä ankassa" parempia kuvia, sillä paikka oli todella persoonallinen ja tunnelma samalla hienostunut ja "kuin mummolassa". :) Ehkä sellaisessa hienommassa mummolassa? :D
Saimme kuulla, että rakennus on aikoinaan ollut Prahan linnan hevostalli. Etummaisessa ruokailutilassa tallin rakenteet ovat vielä hahmotettavissa.
Aivan ihastuttava paikka! Vaati vähän pyörimistä Google Mapsin kanssa ennenkuin löysimme paikan (ei sijaitse vilkkaan turistikadun varressa), mutta suosittelen tuon vaivan näkemistä :)
Olimme yhtä mieltä paikan uniikista charmista ja kaikki paitsi muuan tietämättään peuransorkkia tilannut (ei tunnistanut "fallow deer knucklea" menusta ja luuli muuksi ;)) hehkuttivat maistuvia annoksiaan. Juurevaa tsekkiläistä ruokaa gourmet-tyyliin :)
"Päivän kala" ei näytä kuvassa kummoiselta, mutta oli suussasulavan herkullinen. Päällä on muuten pehmeäksi paistettua sipulia kermakastikkeessa, ei pastaa. :)
*
ALCRON
Osoite: Štěpánská 40, vanhakaupunki
Hintataso: kallis
Prahassa on kolme Michelin-tähden ravintolaa, ja halusimme juhlistaa miehen synttäreitä yhdessä niistä.
Päädyin varaamaan pöydän Alcronista, joka sijaitsee samannimisessä hotellissa yhdellä Venceslauksen aukiolta uuteenkaupunkiin päin lähtevällä kadulla.
Ravintolaan pääsee sisään hotellin aulatilan kautta.
Nyt puhutaan jo todella fiinistä, tämä on sellainen paikka jossa alkaa jo vähän hermostuttaa ettei vain mokaa.
Ja tottakai mä sitten mokasinkin heti alkuun... :(
En tiedä kehtaanko edes kertoa, mutta kerrotaan nyt, kai sille voi nyt jälkeenpäin jo nauraa. Tai sitten ei, kokea vain myötähäpeää jutun lukiessaan... ^_^
Minulla oli todella pitkästä aikaa huulipunaa. Halusin juhlistaa iltaa kirkkaanpunaisella huulipunalla, jota muutenkin käytän tosi harvoin.
Näemmä niin harvoin, että olin ravintolaan päästyä jo ehtinyt unohtaa, että minulla mitään huulipunaa onkaan.
Näette kuvassa kaksi lasia. Kummassakin on punaista huulipunaa.
Arvatkaa mitä tapahtui?
Olin siemaillut laseista muutaman siemauksen, kun tarjoilija tuli kattamaan pöytäämme seuraavan ruokalajin viinilasin. Sinä hetkenä kun hän laski uuden lasin pöydälle ja minä katsoin tähän lasiin, katseeni osui samanaikaisesti vieressä olevaan huulipunaiseen lasiin. Aivoissani tapahtui joku aivan käsittämätön synapsihäiriö, ja tilanne välittyi niihin tällaisena: tarjoilija oli kattanut pöytään huulipunaan tahraantuneen lasin. Ja minullahan ei ollut huulipunaa.
Hätkähdin ja osoitin lasia spontaanisti, ynähtäen jotain kauhistunutta tarjoilijalle, joka puolestaan katsoi minua hillityn hämmentyneenä. Ehdin sanoa, "There's... lipstick on my glass..!" johon tarjoilija vastasi tahdikkaan pehmeästi, "Yes, it is your lipstick".
Tajusin asian itsekin samassa sekunnin murto-osassa. Mutta en voinut enää peruuttaa reaktiotani. Luulin ohikiitävän sekunnin ajan, että minulle oli katettu Michelin-tasoisessa ravintolassa huulipunan tahraama lasi...! Voiko olla kiusallisempaa momenttia...?
Mieheni oli myös hetken kuin halvaantunut. "Oletko sinä ihan kunnossa?" hän kysyi hitaasti. Sillä hetkellä tuntui, että en tainnut kyllä olla ja istuin vain siinä miettien, mitä hemmettiä olin juuri sanonut, naama varmaankin yhtä punaisena kuin huulet. Mies tajusi onneksi samantien muuttaa äänensävynsä ja lämmittää tilanteen toteamalla, että relataanpas nyt, tänne tultiin viettämään mukavaa iltaa. Olin varmastikin niin ylijännittynyt että aivot sakkasivat.
Taisin alkaa rentoutua muutamaa lasillista myöhemmin... :) Tarjoilijakin vaikutti tajunneen nolostumiseni ja palasi hetken kuluttua kysymään lämpimästi hymyillen että onhan meillä kaikki kunnossa.
Meillä oli alku, eh, kankeuden jälkeen mitä mukavin ilta, maistellen kuuden ruokalajin menua. Pikkuisen vain häiritsi katsoa kirkkaanpunaisia huulipunanjälkiä laseissa koko ilta, enpä tiedä laitanko enää noin kirkasta huulipunaa hienoon ravintolaan...
.
Illan aikana syötyä (kuvista puuttuu yksi miehen hummeriannos):
Se sentään on kivaa, ettei älypuhelinten aikana ole enää millään lailla noloa kuvailla annoksiaan ravintoloissa, edes paremmissa.
Alcronissakin suunnilleen joka pöydässä kuvattiin kaikki annokset ^_^
Mies sai yllätysjälkiruokana pienen synttärikakun kynttilällä :)
Ja minä....
...aaa, now we're talking! ^_^
Illan päätti yksi parhaista juustolautasista mitä olen koskaan maistanut <3 Oi, taivas.
Tässä vaiheessa olin jo hyvin rela ^_^
*
Minun oli tarkoitus esitellä tässä jutussa myös Prahan kasvisravintoloita, mutta jätän ne toiseen kertaan postauksen jälleen venyttyä varsin kiitettävään mittaan.
Minulle tuli Prahassa samanlainen tunne kuin viime keväänä Tallinnassa: mä haluan tulla tänne vain syömään. :) Mikä valikoima ihania, tunnelmallisia, persoonallisia, monipuolisia ravintoloita - ja millä hinnoilla...! Pelkästään kasvisruokaravintoloiden testailuun saisi kulumaan pari viikkoa. Halvin syömäni annos maksoi hädin tuskin neljä euroa. Kahdella kympillä Prahassa syö jo todella, todella hyvin.
Budjettitietoisen gourmandin paratiisi.
Prahan kävijät saavat mieluusti jakaa kommenteissa omiakin vinkkejään! :)
Olen viettänyt viimeiset viisi viikkoa risiiniöljykuurilla kohteena kulmakarvat ja viimeiset neljä kuukautta Elivon hiusravinnekuurilla kohteena hiukset.
Tuloksia?
Risiiniöljy tunnetaan ikiaikaisena ripsien ja kulmien hoitajana, ja olen vuosien aikana saanut risiiniöljyvinkin niin moneen kertaan että voi vain ihmetellä miten meni näinkin kauan ottaa aine testiin.
Risiiniöljyllä pitäisi olla kaikenlaisen karvan kasvuun vaikuttavia vaikutuksia, oli sitten kyse ripsistä, kulmista, hiuksista, ihokarvoista (!). No, en tiedä kuka noita viimeisiä haluaisi tuuhentaa, mutta joka tapauksessa risiiniöljyn pitäisi buustata näiden kaikkien kasvua. Lukemani perusteella öljyn sisältämä risinoleiinihappo olisi tässä avainasemassa. Esim. hiusten vahvistamiseksi risiiniöljyä voi käyttää hiuspohjanaamiona.
Risiiniöljykuurin alussa laitoin ainetta myös ripsirajaan, mutta luovuin tästä pian sillä öljy valui jatkuvasti silmiin ja tuntui ikävältä. Käytin öljyn annosteluun topsipuikkoa ja ilmeisesti öljyä tuli kerralla liikaa, arvaan että eyeliner-tyyppinen applikaattori olisi tässä parempi väline.
Kulmakarvoihin olen hieronut öljyn sormin. Öljy oli mukana Pariisin ja Prahan matkallakin ja olen unohtanut toimenpiteen viiden viikon aikana vain nelisen kertaa.
Tässä kulmakarvani helmikuussa.
Ja tässä kulmakarvani tänä aamuna.
Kuva kertoo kaiken: ei tuloksia.
Olen vähän pettynyt. Olisin niin kovasti halunnut uskoa tähän. No - voihan tämä toimia jollain muulla, ja maineestaan päätellen varmasti toimiikin. Tuskin ainetta olisi käytetty jo "antiikin ajoista" jos sillä ei olisi kuvailtuja vaikutuksia.
Vasen kulmakarvani on se "paksumpi" kulmani. Tässä karvoja on sentään harvuudestaan huolimatta suhteellisen tasaisesti koko kaaren matkalla.
Oikea kulma on niin harva ja etenkin tuon alku"puskan" jälkeen niin ohut, että olen usein leikitellyt ajatuksella laskea kaikki karvat yksitellen. Luulen että se olisi ihan mahdollista tehdä.
Olen nyt testannut sekä synteettisen että luonnollisen karvankasvattajan. Ei vaikutuksia. Seuraavana vuorossa kulmakarvojen tatuointi?
Ja sitten toinen "karvabuusteri".
Elivon biotiinia sisältävä hiusravinne. Tälle luvattiin näkyviä tuloksia kahdessa kuukaudessa. Olen nyt popsinut kapseleita neljä kuukautta, enkä voi sanoa havaitsevani minkäänlaisia vaikutuksia.
Tammikuun lopusta kertynyt tyvikasvukin kertoi, että hiukset ovat kasvaneet yhtä hitaasti kuin normaalisti.
Edit. Toisaalta - nyt kun luen tuon pakkaustekstin uudestaan, niin lupauksethan ovat hyvin ympäripyöreitä eikä tekstissä varsinaisesti luvata hiusten paksunemista tai nopeampaa kasvua: "--ravitsee hiusjuurta ja näin edistää hiusten pysymistä normaaleina". Mitä tuo edes tarkoittaa..?? :D Mikä on normaali hius?
Biotiini on vitamiini, joka tutkitusti oikeasti vaikuttaa hiuksen kasvuun, mutta pitoisuus on tietysti olennainen asia.
Kysyin Elivon edustajalta, minkä verran Elivon kapseleissa on biotiinia markkinoiden tunnetuimpaan biotiinivalmisteeseen Prioriniin verrattuna. Elivossa sitä on vähemmän. Se olisi tosin selvinnyt kysymättäkin; Elivossa on biotiinia 60 mikrogrammaa per vuorokausiannos, Priorinissa 200 mikrogrammaa.
Itse kapselit muuten maistuvat voimakkaasti lihaliemivalmisteelle. :/ Ei taida olla vegaaninen.
Toistaiseksi ainoat kauneuslisäravinteet, joilla olen saanut näkyviä tuloksia, ovat kynsien kasvuun vaikuttavat vitamiinit.
Kommentoidessani sähköpostitse laimeita Elivo-tuloksia muuan tuttavalle, tämä totesi, "Voi olla, että sä syöt niin terveellisesti, ettei ravintolisällä enää saada muutosta aikaan. Mutta harva syö."
Hahhaa, mä syön niin terveellisesti ettei biotiinitkaan auta tukkaan? ^_^ Niin varmaan :D Silloinhan mun olisi pitänyt huomata ero heti ruokavaliomuutoksen yhteydessä, mutta mun hiukset ovat valitettavasti aina olleet yhtä huonokuntoiset (esim. se mystinen, hapertunut "aukko" takaraivolla) ja hitaasti kasvavat.
Onko joku saanut tuloksia hiuslisäravinteilla? Tai risiiniöljyllä?
Testatut tuotteet saatu blogin kautta.
Aaahh, minulla on perheessä ihan loistava ihokoekaniini!
Sisarellani on punoittava, hieman couperoottinen pintakuiva sekaiho johon tulee helposti mustapäitä. Ihon pinta on karhea, huokoset usein laajentuneet ja talvisin iho vetää koppurakuivaksi. Siis iho, johon voisi suunnilleen testata kaikkki mahdolliset tökötit...! Aina kun sisareni tulee yökylään sormeni syyhyävätkin päästä kirjaimellisesti hänen iholleen purkkiarsenaalin kera.
Kuten olen joskus blogissa maininnut, kosmetiikkafriikkiys ei ole levinnyt perheen muihin jäseniin eikä sisarenikaan juuri kiinnostu erinäisistä erityishoitotuotteista joita hänelle sujauttelen jouluna ja, no, aina kun on tilaisuus :D Yksi erittäin hyödyllinen hoitotuote helposti tukkiutuvalle iholle, tai mun mielestä kaikille ihotyypeille mutta etenkin sellaiselle jonka huokoset herkästi keräävät talia, on kuorinta. Perusihonhoidon juttuja, mutta sisareni hallussa on tällä hetkellä jo kaksi korkkaamatonta "Hyvää joulua t. Sanni" -toivotusten kera annettua kasvojenkuorintaa. Ei hän niitä muista käyttää.
Kyläilyn aikana suoritin sisarelle ihon syväpuhdistuksen kuorinnalla ja turvenaamiolla ja oi mikä pehmyt, kirkkaampi ja tasaisempi hipiä sieltä paljastui.
Ennen hoitokäsittelyä ehdin kuitenkin hyödyntää huokostilanteen :D ja testasin siskon iholle NYXin infotilaisuudesta saamaani Pore Filleriä.
Tältä näyttää sisareni puhdistettu ja kosteutettu iho. (Siis ei syväpuhdistettu vaan perusputsarilla pesty ja tavallisella päivävoiteella kosteutettu.) Iho punoittaa ja kiiltää vaikka voide on ehtinyt imeytyä jo hyvän tovin. Huokoset erottuvat selvästi.
Pore Filler, näytä mihin pystyt!
Ja sehän pystyi..! Katsokaas tätä! Ihan kuin iholle olisi laitettu meikkivoidettakin tai peiteainetta, jollain kumman ilveellä läpinäkyvä Pore Filler onnistui myös tasoittamaan ihon sävyä.
Inci on odotetun kaltainen eli tehot tulevat silikoneista ja silicasta: dimethicone crosspolymer, silica, dimethicone, cyclopentasiloxane, isononyl isononanoate, isododecane, polymethyl methacrylate, vp/hexadecene copolymer, trimethylsiloxysilicate, phenoxyethanol, caprylyl glycol.
Pore Fillerin koostumus tuntui erittäin miellyttävältä eikä liian kuivalta. Hyvin usein vedettömät silikonipohjustajat ja blurraajat saavat etenkin pintakuivalla, karhealla iholla kuivat kohdat näkyviin ja jopa vähän rullaavat levittäessä.
Ei NYX, se levittyi silkkisesti ja näkymättömästi, tehden juuri sen minkä lupaa: häivyttäen huokosia ja luoden tasaisen, mattaisen ihonpinnan.
Wau! Tätä voisi todellakin käyttää vain yksinään luonnolliseen lookkiin. Iho näyttää meikkaamattomalta mutta sen pintaa on näkymättömästi paranneltu. Sitähän meikkipohjatuote on parhaimmillaan: näkymätön apuri joka huomaamattomasti kohentaa ihon ulkonäköä.
.
Illalla iho sitten sai syvällisemmän käsittelyn.
Iho kuorittiin Kivvin Bambu-kuorinnalla ja peiteltiin sen jälkeen turvenaamiolla.
Olen nyt testannut itsekin kumpaakin Sosarin naamiota; turvetta ja mutaa, ja tykkään kovasti. Näissähän on vain yksi ainoa raaka-aine: turve tai muta. Siinä missä "normikosmetiikan" savi/muta/turvenaamioissa ko. ainesosa on vain yksi osa tuotteen formulaa, Sosarin naamiot ovat pelkkää sitä itseään.
Olen saanut naamiot Sosarin maahantuojalta.
Turve on todella intensiivisen tummanruskeaa, mutanaamio puolestaan vihertävän ruskeaa.
Naamiot tuntuvat iholla erilaisilta kuin normikosmetiikan savi/mutanaamiot, jotenkin kosteammilta, märemmiltä. Iho ei myöskään jää yhtä kuivan tuntuiseksi näiden jälkeen kuin "tavanomaisten" sekasynteettisten savi/muta/turvenaamioiden. Jos naamion antaa ohjeiden vastaisesti kuivua iholle kokonaan, sitä on jopa vaikea saada irtoamaan, niin hanakasti maapartikkelit tarttuvat ihoon. Naamiot kirkastavat ihoa, kuorivat kevyesti ja supistavat tehokkaasti huokosia, nämä ovat ulkoisesti todettavia välittömiä vaikutuksia. Näiden lisäksi on sitten niitä lukuisia pitkäkestoisempia ja syvällisempiä vaikutuksia joista kerroin Sosar-jutun yhteydessä.
Siskon iho näytti silminnähden ilahtuvan hoidosta:
Heleämpi, tasaisempi ja pehmeämpi iho.
Iho ei varmaan panisi pahakseen jos saisi tällaisia hoitoja vähän useamminkin... ;)
Ennen...
Jälkeen.
Vielä kun saisi ujutettua jonkun BHA-happotuotteen siskolle säännölliseen käyttöön niin mustapäätkin saisi kyytiä...! ^_^
Älkää ymmärtäkö väärin, jokainen saa mielestäni hoitaa ihoaan juuri niinkuin tykkää eikä naaman puunaaminen todellakaan ole mikään itseisarvo. En menetä yöuniani vaikka perheenjäseneni jättäisivätkin antamani seerumit ja kuorinnat käyttämättä :D Yhtä rakkaita he ovat mustapäineen ja pintakuivuuksineenkin <3 Heidän ihonsa pakkohoitaminen ei kuulu peleihini... ;D
Kauneusfriikit voivat kuitenkin todennäköisesti ymmärtää, miten ihanaa on saada konkreettisesti nähdä "tököttien" toimivan ja saavan muutoksia aikaan iholla. Kun mahdollisuus pehmeämpään ihoon on vain purkin päässä, niin sitä purkkia tekee mieli tarjota...! <3
(NYX Pore Filler jäi kuitenkin toistaiseksi omaan haltuuni... :))
P.S. NYX-arvonnassa voitti zinde.
Hahah, Iltalehti uutisoi tänään aiheesta josta Karkkipäivä kirjoitti jo runsas vuosi sitten: proteiinirahkoissa onkin jopa vähemmän proteiinia kuin tavallisissa rahkoissa.
Juttuani siteerattiin tuolloin muissakin medioissa ja se levisi hulluna somessa, saan edelleen pitää kyseenalaisen kunnian olla rahkapostauksestaan tunnettu kosmetiikkabloggaaja :)
"Proteiinirahkoiksi nimetyt rahkat ovat pelkkä markkinointikikka". No shit ^_^ :D
Iltalehti, tämä on muutenkin jo so yesterday's news, aiheesta on tehty laaja vertailu myös Kuluttaja-lehdessä syksyllä 2014.
Mutta aihe on toisaalta sopivan viihteellinen ja rahkat arkisuudessaan koskettavat monia suomalaisia, joten mikäpä ettei uutista kannattaisi kierrättää vielä muutamaan otteeseen. Aina löytyy uusia klikkailijoita. :) Proteiinirahkabuumi ei ole osoittanut laantumisen merkkejä ja eri merkkien proteiinituoteperheet sen kuin kasvavat, Valion Pro Feel ja Arla Proteiini -sarjat käsittävät nykyisellään juomia, jogurtteja, rahkoja, jogurttirahkoja ja lisäproteiinilla buustattua maitoa.
Muissa tuotteissa ymmärrän lisäproteiinin, mutta proteiinirahkat ovat mielestäni edelleen kiusallisen kömpelö markkinointikikka. Ilmeisesti löytyy kuitenkin edelleen valtavasti kuluttajia jotka ajattelevat, että proteiinirahkoiksi nimetyissä tuotteissa on enemmän proteiinia kuin tavallisessa rahkassa.
Mitä muuten on proteiinimaito? Se on maitoa, jossa on 1,8 g / 100 g enemmän proteiinia kuin tavallisessa maidossa, ja tuo lisäproteiini on tuotu heraproteiinin muodossa. Tavallisen, käsittelemättömän maidon proteiinista valtaosa on kaseiineja eli vähän hitaammin imeytyviä proteiineja. Proteiinimaidon voisi siis ajatella sopivan tavallista maitoa paremmin palautumisjuomaksi treenin jälkeen sen sisältäessä enemmän nopeasti imeytyvää heraa.
Maitotietoiskuja kosmetiikkablogissa...! ^_^
Karkkipäivän jutun proteiinirahkoista voi lukea täällä.
Vaikka mä luulen, että aika moni teistä on sen jo lukenut, ja kuten todettua, eiköhän tämä proteiinirahkauutinen ala olla jo vanha juttu. :)
Tai kuuliko joku nyt Iltalehden uutisen kautta ensimmäistä kertaa proteiinirahka"huijauksesta"?
Tämä aihe tuli mieleeni, kun luin Beauty Highlights -blogin keskustelua Glamglow'n naamioista. Kommenteissa jaettiin kokemuksia ja rakkauden julistuksia Glamglow'n naamioista ja puhuttiin yleisesti naamioiden ihanuudesta.
Etenkin Mian kommentti, "Hyväntuoksuiset ja oikeasti tehokkaat naamiot saa rakastumaan vieläkin enemmän, on ne vaan niin "nopea apu" melkein kaikkiin pulmiin" sai mut mietiskelemään omaa suhdettani naamioihin ja ylipäänsä sitä, mitkä tuotteet itselle olisi niitä kosmetiikan rakkaustuotteita.
Olen vasta viime aikoina tajunnut, että saatan ilmeisimmin kuulua vähemmistöön mitä tulee suhteeseeni naamioihin. Minulle ne ovat aina olleet se kaikkein vähiten kiinnostava kosmetiikan tuoteryhmä, ja tylsästi joudun usein vastailemaan lukijoiden naamiokyselyihin että "En ole testannut"...
Myönnän, että rasvaisen, ravitsevan naamion iholle levittäminen tuntuu minusta jopa vastenmielisiltä. En ole koskaan ollut voiteilla läträilijä ja tykkään mahdollisimman ohuista voidekoostumuksista ja rasvattomasta tunteesta iholla. Tältä pohjalta kosteuttavat naamiot ovat luonnostaankin edustaneet minulle ei-niin-houkuttavaa tuoteryhmää. Toisille naamiot ovat ihanaa, hellivää hemmottelua josta iho vieläpä silminnähden hyötyy, minulle ne ovat aina olleet yhdentekeviä. Naama näyttää ja tuntuu kosteusnaamion jälkeen ihan samalta kuin ennen naamiota.
Syväpuhdistavat savi- ja mutanaamiot ovat poikkeus, niitä olen käyttänyt koko aikuisen ikäni ja niistä pidän. Ne tietysti vaikuttavatkin iholla eri lailla kuin rasvaiset kosteusnaamiot.
Tälle iholle riittää vain pesu + kosteusvoide
Koska itse pidän naamioita niin tylsinä tuotteina, oli kiinnostavaa ja jotenkin virkistävää lukea keskustelua, jossa naamiot nousivat esiin ihon "kaikissa pulmissa" auttavina ihanuustuotteina. Oma kokemukseni ei todellakaan kerro mitään siitä, mitä naamiot voivat saada aikaan toisten iholla. Melkein alkoi jo kosmetiikkafriikkinä harmittaa, että itse olen jäänyt paitsi noista kokemuksista.
Keskustelussa mainittiin myös Glamglow'n Thirstymud-naamio, joka kuulema tuoksuu toffeelta. Tämä on se ainoa Glamglow-tuote joka itsellänikin on hallussa (näytekokoinen tuubi tuli viime syyskuun LivBoxin bloggaajaboksissa). Nyt mä testasin sen viimein! :)
Toffeevanukkaan tuoksu tuo heti mieleen Tigi-maailman. Niinikään kinuskikastikkeen näköinen koostumus saa aikaan halun nuolaista tuotetta... :)
Naamion koostumus on lopulta aika ohut eikä niin valtavan rasvaisen tuntuinen, sitähän kosteusnaamion ei tietenkään tarvitse olla. Kun voiteen levittää kasvoille avautuu makean toffeen keskeltä vielä herkullinen eksoottisen hedelmän tuoksu sekä tujaus mentolia.
Naamion vaikutettua iholla hetken alkaa tuntua siltä, ettei mentolia olekaan tuotteessa niin kovin vähän. Ihoa nipistelee ja kuumottelee. Katsastan incin, ja löydän ainesosan vastuussa kuumottelusta: menthoxypropanediol. Se on synteettinen mentolijohdannainen, Paula Begounin mukaan "can result in allergic dermatitis and carries the same potential for irritation as menthol."
Menthoxypropanediolia käytetään tuotteissa hajusteena ja tuomaan kihelmöinnin tunnetta ja elämyksellisyyttä --> kokemusta siitä, että iholla "tapahtuu jotain" ja aine vaikuttaa. EU:n mukaan menthoxypropanediol on kuitenkin turvallinen kosmetiikan raaka-aine eikä sen käyttöön liity rajoituksia. On hyvä kuitenkin tietää, etteivät nämä iholla kihelmöivät ainesosat hoida ihoa tai ole merkki siitä, että voide vaikuttaa.
Annan Thirstymudin vaikuttaa puolisen tuntia. Se ei imeydy. Lopulta huuhdon sen pois ja kuivaan ihon. Iho jää ihan tavallisen tuntuiseksi, sellaiseksi miltä se tuntuu pesun ja kosteusvoiteen levityksen jälkeen. Ei mitään extra-glow'ta. Vain mentolin ikävä pistely iholla joka jatkuu vielä pitkään naamion poispesun jälkeenkin. Sellainen pikareissu Hollywoodin glam-maailmaan.
.
Mitkä sitten ovat niitä mun rakkaustuotteita kosmetiikassa? Jos pitäisi valita yksi ainoa tuoteryhmä josta innostun eniten, mikä se olisi?
Putsarit.
Kaikessa arkisuudessaan :) Mä kerta kaikkiaan rakastan puhdistustuotteita. Niin shampoita kuin kasvoputsareita. (Suihkugeelit jäävät jumboksi eivätkä aiheuta niin suuria tunteita.)
Olen miettinyt, mistä ihastukseni putsareihin johtuu. Se liittyy varmaankin ihoni kuntoon ja siihen, ettei ihollani juuri koskaan ole ollut erityisvaatimuksia. Se on aina (yhtä poikkeuksellista aknevuotta lukuunottamatta) ollut helppo ja tasapainoinen. Näin ollen millään hoitavilla aineilla ei ole ollut sen kunnon kannalta merkitystä. On ihan sama mitä voidetta olen käyttänyt tai ollut käyttämättä.
Mutta putsarit. Normaali ja tasapainoinenkin iho likaantuu, ja se täytyy puhdistaa. Ja JOS sitä ei puhdista kunnolla, silloin se reagoi. Ainakin minun ihoni. Puhdistus on siis itse asiassa se kauneudenhoidollinen toimenpide, joka näkyy ihossani selvimmin. Silloin kun olosuhteet eivät salli ihon perusteellista puhdistusta lämpimällä vedellä ja runsaalla, poishuuhdottavalla puhdistusaineella, kuten vaikkapa retkeillessä, ihoni kertoo sen heti. (Juttu ihonhoidosta eräolosuheissa täällä.)
Näin on ollut koko ikäni. Tarvitsi mennä nukkumaan vain pari kertaa teininä meikit naamassa että opin läksyni: iho meni heti tukkoon. Ei, meikit naamassa nukkumaanmeno on asia jota en vain kerta kaikkiaan tee ^_^ Sellaisia promilleja en ole kuunaan vetänyt että naamanpesu olisi unohtunut :D
Putsarit ovat siis minun "naamioni", se rakkaustuoteryhmä joka on kaiken ihonhoitoni perusta ja jolla on kaikkein olennaisin vaikutus ihoni kuntoon. Olen mieluusti vaikka ilman kosteusvoidetta mutta putsari on oltava ja puhdistus suoritettava joka ilta, oli kasvoilla meikkiä tai ei.
Kuvassa on muuten yksi luonnonkosmetiikan suurimpia lemppariputsareitani, Kivvin vaahtoava Salvia-Piparminttu -pesuneste ja viimeisin luonnonkosmetiikan tuotetuttavuuteni, hyvin mielenkiintoinen ja erilainen putsari, Flow Kosmetiikan Mustikka-öljygeeli. Siitä pian lisää tulevalla teemaviikolla :)
Kertokaas te, mikä on teille se kosmetiikan tuoteryhmä, josta innostutte eniten? Onko se kosteusvoiteet? Seerumit? Shampoot? Naamiot? Ripsivärit? I'm all ears! :)
Nojoo, tiesinhän mä että viileän vaalean hiusvärin aikaansaaminen kaupan väreillä on haasteellista. Juuri siksi olen värjäyttänyt hiukseni kampaajalla päätettyäni vaihtaa viileään viime kesänä. Jotenkin mä vain niin näin sieluni silmin, että ei se onnistu markettiväreillä.
Ja tänäänhän tuo tuli todistetuksi.
Lämmin vaalea ei ole mikään ongelma, sen kanssa olen aina saanut hyvän tuloksen kaupan väreilläkin. Tulos ei ole edes koskaan ollut liian keltainen, vaan aina nätti ja sellainen minkä olen halunnutkin.
No, nyt sain keltaisen tyven! :D
Minun oli tarkoitus varata aika kampaajalle, mutta kemppariosastolla pyöriessä keksin hetken mielijohteesta kokeilla kuitenkin edes kerran kaupan väriä viileän vaaleiden sävyjen puolelta. L'Oreal Preference Blondissimes Ultra Light Cool Crystal Blonde näytti juuri siltä mitä halusin; vieläkin kirkkaammalta kuin nykyinen sävyni (alla).
Heipat tyvikasvulle. Lämpimän sävyn aikoina tyvikasvuni pääsi harvoin näin karseaan tilaan koska hoidin sitä värjäysten välillä vaalennussuihkeella, mutta viileän sävyiseen tukkaan se ei sovi.
Värin vaikutettua hetken näytti tyvi jo huolestuttavan punertavalta. Kuuluuko viileän sävyisen värin näyttää tältä..?
Noo, ajattelin, että useinhan värit näyttävät vaikutusvaiheessa ihan erilaiselta kuin lopputulos. Kuitenkin arvelutti, että näinköhän tuo oranssius huuhtoutuu pesussa pois ja alta paljastuu pakkauksen kaunottaren platinan kirkas sävy.
No, eihän sieltä paljastunut. Tyvestä tuli tällainen persikkainen kulta. Cool Crystal Blonde? No, ehkä jollain toisella :)
Jo vaalennetut pituudet eivät kellertyneet yhtä voimakkaasti mutta kokonaisuus jäi silti lämpimäksi.
Ihan nätti sävy jos hakee kullanvaaleaa.
...mutta aika kaukana pakkauksen sävystä.
Mitä tästä opimme? Palaan kipin kapin kampaajalle - ainakin niin kauan kuin haluan ylläpitää viileää vaaleutta.
Mutta tulipahan kokeiltua ja varmistuttua siitä, että mutu-tuntumani oli oikea ;)
Tiedän että aineet toimivat eri hiuksissa eri lailla joten en kysy vinkkiä vaan ihan uteliaisuudesta: onko monikin teistä onnistunut saamaan markettiväreillä kunnon viileän vaalean sävyn?
....oli tää viime kesänä värjätty sävy kyllä niin ihana <3 <3 Yli 30 vuotta viihdyin hunajablondina mutta nyt myönnän viihtyväni paremmin viileänä :)
*
P.S. Jos nyt jotain hyvääkin Préférencen hiusväristä voi sanoa, niin ainakin se tuntui todella hoitavalta, samaa tasoa suosikkini Korresin kanssa. Hiukset tuntuivat sileiltä ja selviltä jo väriä poishuuhdellessa, ennen hoitoainetta. Näköjään kauppojen hiusväreissä on tapahtumassa paljon kehitystä hoitavampaan suuntaan.
Älkää olko huolissanne vaikka otsikon lattea ilmaisu antaa siihen ehkä aiheen. Luvassa ei ole pseudofilosofista pohdiskelua elämässä selviämisestä ja yhteiskunnan pelikentillä kahlailusta.
Ajattelin kirjoittaa havainnosta, jonka olen tehnyt elämääni ja luonteeseeni liittyen.
Tänä aamuna avasin pakastimen palauttaakseni mieleeni, mitä kaikkea olinkaan sinne tunkenut ennen reissuun lähtöä. Minulla on tapana pakastaa kaikki mikä suinkin on mahdollista tilanteissa, joissa ruokaa ei pysty hyödyntämään sen normaalin säilymisajan sisällä. Minun tekee pahaa heittää syömiskelpoista ruokaa roskiin, joten pidemmälle matkalle lähtiessä pyrin pakastamaan kaiken mikä muuten uhkaa jäädä jääkaappiin pahentumaan. Pakastan rahkat, juustot, kermat, soijamaidot, tofut ja tomaattikastikkeen jämät.
Tällä kertaa olin heittänyt pakastimeen kokonaisen kesäkurpitsan ja jopa omenoita. Sellaisenaan.
Pilkkoessani lötköksi sulanutta kesäkurpitsaa, aloin miettiä omaa toimintaani. Miksi minulle on niin tärkeää säästää euron maksanut vihannes ja vielä syödä se vaikka pakkasen pilaama rakenne on kaikkea muuta kuin freesi? Eihän kesäkurpitsa teknisesti ottaen ollut pilaantunut, mutta harva muu ehkä olisi enää halunnut lautaselleen tuota vettyneeksi pehmennyttä, surkean näköistä pötkylää. Roskiin vain, eipä tuossa nyt suurta taloudellista vahinkoa tapahdu.
Mutta minä koin jonkinlaista nyrjähtänyttä iloa ja tyydytystä pystyessäni välttämään kesäkurpitsan roskiin heittämisen. Hitaasti kuiviksi paistettuina kurpat vieläpä maistuivat ihan samalle kuin tuoreena. Mielessäni ikäänkuin voitin. Jonkun näkymättömän, abstraktin haasteen jonka olen itselleni asettanut.
Itse asiassa, kesäkurpitsa edustaa peliä. Tämä on se oivallus, jonka olen tehnyt.
On monia muitakin hassuja ja monien mielestä täysin turhia juttuja joita tykkään tehdä ja suorittaa, juttuja jotka tuovat samanlaista mielihyvän, ilon ja "voiton" tunnetta kuin tuon kesäkurpitsan hyödyntäminen. Kulutettujen shampoomillilitrojen tilastointi, elintarvikkeiden hiilihydraattipitoisuuden vertailu, halvimman vaihtoehdon hakeminen silloinkin kun olisi varaa kalliimpaan... Kahvin keittäminen tarkalleen samalla kaavalla kahvijauhon grammat tarkasti mitaten.
Vaikka nämä toiminnot ovat harmittomia ja itselleni pelkästään hauskoja, tajuan, että ne voivat näyttäytyä ulkopuolisille sangen omituisina ja jopa neuroottisina. Tämä on kova sana: kontrollifriikkeytenä.
Nojoo, olenhan minä tietyllä tapaa ihan ehta kontrollifriikki; järjestys tasapainottaa vilkasta ja välillä kaoottistakin mieltäni ja järjestyksen kaipuu voi ilmetä vaikka niinä loputtomina listoina ja tilastoimisena ja tiettyjen ravitsemuksellisten kehysten tarkkana seuraamisena. Listat ja "säännöt" luovat pysyvyyttä ja ankkuroivat, omalla tavallaan rauhoittavat luodessaan tuttuna toistuvan kuvion.
Ehkä joku saa kiinni mitä tällä tarkoitan..?
Muinaisia listoja kosmetiikkahankinnoista ja luomivärien kulutuksesta (!!)
Kuitenkin, ylivilkkauden ja temperamentikkuuden lisäksi minulla on myös toinen hallitseva luonteenpiirre: lapsellisuus. Ja minun mielestäni lapsellisuus ihan hyvällä tavalla.
Sopiva lapsenmielisyys on spontaaniutta, kykyä ilostua ja innostua helposti ja ihmetellä asioita, niinkuin lapset tekevät. Minusta moni asia maailmassa on todella ihmeellistä, ja jään välillä miettimään ja kummastelemaan (tai ihailemaan) niitä pitkäksikin aikaan. Joskus kirjoitan niistä blogiinkin.
Vakavalla luonteella varustetut eivät usein ihmettele, tai eivät ainakaan tee sitä ääneen. Se on sopimatonta. Se on kai sitä tietynlaista aikuisuutta... Joidenkin ihmisten käytöstä ja koko olemusta ohjaa ajatus siitä, että enhän vain tee mitään tai näytä sellaiselta mikä on oman kulttuurini yleisten mittapuiden mukaan sopimatonta. Saako 60-vuotias purskahtaa raikuvaan nauruun keskellä tavarataloa ja kiljua riemusta? Useimmista se olisi kenties kiusallista käytöstä. Minusta tuntuu, että saattaisin olla sellainen 60-vuotias. :)
Mjaa, taas ajauduin muihin rönsyihin kun piti kertoa lapsellisuuden kautta siitä pelistä.
Olenhan minä välillä miettinyt, mistä nämä kaikki listamaniat, kahvinmittausrutiinit sun muut näennäiset pakkotoiminnot kertovat, ja olisivatko ne oikeasti oireita jostain syvemmästä psyyken konfliktista (whoa miten pompööseja sanoja, jätetään tuollaiset :D).
Mutta en mä usko että kyse on mistään neurooseista. Olen lapsellinen tyyppi, ilostun lapsellisista jutuista. Olen oivaltanut, että kaikki nuo suorittamani jutut ovat kuin peli, leikki jonka "sääntöjä" seuraamalla koen voiton ja ilon tunteita. Vähän niinkuin lapsi.
"Löydä kaikkein vähähiilihydraattisimmat maitorahkat ja raejuustot" - yksi peli. Eihän siinä ole mitään järkeä, mutta kun löytää sen alhaisimman hh-grammapitoisuuden niin joku kumma tyydytyksen tunne siitä tulee. Voi mielessään laittaa raksin ruutuun: "Onnistuin". :)
"Listaa kaikki violetit luomivärisi" - toinen peli. Vielä vähemmän järkeä, mutta onko hiekkakakun rakentamisessakaan järkeä? :) Ei kaikessa kuulukaan olla valtavaa, perusteltua hyöty/kehitysnäkökulmaa, ihan tyhjänpäiväisiä juttujakin voi tehdä vain siksi kun ne ovat hauskoja. Eiks niin? :)
Kirjoitinko mä tän kaiken vain saadakseni hyväksynnän mun friikkailuilleni..? :D
Viimeksi Prahassa havahduin siihen, että noudatin jälleen "pyri selviämään niin halvalla kuin mahdollista" -peliä. Edullisten vaihtoehtojen hakeminen on minusta niin hauskaa ja tyydyttävää, että harrastan sitä silloinkin, kun budjetti antaisi mahdollisuuden muuhunkin. Kun selviän halvalla, voitan. Kävimme tästä taas eloisaa keskustelua miehen kanssa, hänen filosofiansa näissä asioissa ei voisi olla kauempana omastani. Mutta konfliktitilanteilta vältyttiin, toisin kuin silloin Ranskassa... ;)
Tällaisia ajatuksia tänään. Vaikka olin suunnitellut kirjoittavani meikkipostauksen. :)
Onko muilla omia outoja tai ainakin muiden silmissä erikoisia tai neuroottisia tapoja ja periaatteita joiden noudattaminen tuottaa selittämätöntä iloa ja hyvää mieltä? Onko teidän elämässänne "pelejä"? :)
.
Aiheeseen liittyen:
Lähipostini tädit näkevät minua usein.
Mietin aina välillä mitä he ajattelevat paketteja noutaessaan.
"Tuolla naisella on ongelma"...
No, niinhän mulla tavallaan onkin, kun nämä eivät meinaa mahtua minnekään ^_^
Ja silti tulin juuri matkoilta omienkin tuomisten kanssa. Tällaista kosmetiikkafriikin bloggaajan elämä on. :)
Päivän saaliin kiinnostavin tuote on Mádaran uuden SOS-sarjan seerumi.
Saa nähdä skippaako se jonon ja pääsee testiin heti kun viimeinen sarja kotimaisen kosmetiikan teemaviikolle on kokeiltu. Ahh, seerumit....
Sillä välin kun tein Prahassa tuttavuutta tshekkikosmetiikan kanssa, ovat suomalaiset päässeet tekemään lähempää tuttavuutta NYXin kanssa sarjan tullessa viime viikolla myyntiin Sokoksille. Oliko joku teistä lanseeraustilaisuudessa tai oletteko muuten jo ehtineet käydä norkoilemassa hyllyillä..? Mä en ehtinyt vielä tänään käydä vaikka tarkoitus oli.
Yhdestä postisaaliin kuoresta paljastui sama setti NYX-tuotteita jotka olin jo saanut viime kuussa NYXin infotilaisuudessa. Tai melkein sama, setissä on Butter Glossin sijaan kahden sävyn Eyebrow Cake Powder ja lisäksi White Liquid Liner.
Tuon valkoisen lainerin voisin pitää, mutta laitetaan loput kuoren sisällöstä jonkun teistä iloksi. Itsehän en tee kahdella setillä mitään.
Pika-arvonta :) Jos kuvan NYX-pläjäys (miinus Butter Gloss mutta plus kulmakarvapuuteri sävyssä 05 Brunette) kiinnostaa, ilmaise intosi kommenttilaatikossa. Settiin kuuluu:
Osallistumisaikaa arvontaan on lauantaihin 16.4. kello 24.00 saakka.
Edit. Arvonnassa voitti: zinde. Onnea! :) Zindeen on otettu yhteyttä.
*
Arvatkaa mikä näky odotti kotona kun palasin matkalta.
Yksi onnettomista herneenversoviljelmistäni oli ihmeen kaupalla selvinnyt kaksi viikkoa kastelematta ja vieläpä kasvanut uuteen kukoistukseen vaikka olin juuri ennen lähtöä saksinut siitä kaikki pituudet salaattiin! Uskomatonta! Tässä yksilössä oli siis elämää! ^_^ Tiedä kuinka monta satoa siitä vielä saa :D
Home sweet home :)
Eilisellä kävelyllä Vinohradyn kaupunginosassa törmäsin kauppaan, jollaista ei ehkä odottaisi kohtaavansa Prahassa, vielä vähemmän Vinohradyssa joka ei muutenkaan ole tunnettu ostosalueena.
Suomikauppa. Tarkemmin sanottuna Tulikiven edustus Tshekissä, mutta mikä tarttui silmääni oli kaupan muu tarjonta:
Suomalaisia superfuudeja, kaviaaria, luomujäätelöä (!!)...
....vaatteita ja asusteita...
...ja luonnonkosmetiikkaa.
Siis holy cow, Prahassa myydään Davvia, yhtä Suomen pienimmistä, uusimmista ja varmasti myös tuntemattomimmista luonnonkosmetiikkamerkeistä!
Exkluzivne z Finska! :)
Davvin neljän tuotteen valikoima lanseerattiin niinkin hiljattain kuin lokakuussa 2015. En ole toistaiseksi nähnyt niitä vielä missään Suomessa, mutta nyt törmään merkkiin Tshekissä :) Onpa hassua. Ja tietysti myös hienoa, onhan mahtavaa että suomalainen luonnonkosmetiikka kiinnostaa myös ulkomailla.
Minulla on Davvin tuotteita testissä ja tulette kuulemaan niistä myöhemmin tässä kuussa osana kotimaisen kosmetiikan teemaviikkoa vol. 2 :)
Jos jotakuta Prahaan matkaavaa sattuisi kiinnostamaan kuriositeettina tämä liike (jonka ikkunoissa muuten lukee "avaamme pian", se ei siis ole vielä auki), niin liike löytyy Anglickan ja Legerovan kulmasta lähellä Namesti Mirua.
*
Ja nopeat "tuli-vain-mieleen-jakaa" -jutut:
Ahh, mitä luksusta meikäläiselle: matkustaa ison matkalaukun kanssa! ^_^ Panin tällä kertaa ihan elämän risaiseksi ja maksoin Norskille 12 euron matkalaukkulisän :) Yleensähän olen niin cheapo että matkustan vain käsimatkatavaralla.
No ei, ei se kuitenkaan pelkästään 12 euron säästämisestä ole kiinni vaan oikeasti myös tykkään helposta reissaamisesta mahdollisimman kevyellä tavaramäärällä :) Ja on kivaa, kun ei tarvitse odotella laukkuja kenttien matkatavarahihnoilla. Tällä kertaa kuitenkin tiesin, että tulen palaamaan reissusta reilusti litran määrän ylittävien kosmetiikkatuliaisten kanssa, joten käsimatkatavaralla matkustus ei ollut mahdollista.
...ja lähtipä kotoakin sitten tietysti mukaan runsaasti normaalia suuremmat kosmemäärät kun kerran ei tarvinnut rajoittua litran pussiin. Jopa risiiniöljy ja kaksi eri hiusöljyä kulkivat mukana :)
Laukun reunassa L'Orealin Skin Summit -tuliaisia.
Ja mitäs täältä löytyy? Hiilarituliainen! Tämäkin päivä nähtiin että mä ostan hiilaria tuomisiksi ulkomailta! :D Ruokavaliokokeilulla on todellakin vaikutuksensa :)
Olen lukenut viime aikoina paljon freekehistä eli vihreästä vehnästä. Näitä tämän hetken trendiviljoja maailmalta; antiikin vanhat viljalaadut ovat kokeneet uuden tulemisen terveellisen ruokabuumin myötä. Ne ovat paljon uusia, jalostettuja viljoja ravinteikkaampia ja väitetäänpä jopa että viljalle herkät sietävät niitä paremmin. Saa freekehiä varmaan Suomestakin mutta kaikki nämä erikoisfuudit tuppaa olemaan meillä kalliita joten nappasin täältä halvan pakkauksen kun sellaisen näin :)
Ja hei, löysin sattumalta tshekkiläistä luonnonkosmetiikkaa! Se on muuten täällä todella harvassa. Itse asiassa tämä merkki lienee maan ainoa oikea luonnonkosmetiikkamerkki, sillä on myös paikallinen sertifiointi:
Havlik Apoteka.
Kerron tuotteista, merkistä ja muista paikallisista kosmetiikkalöydöistäni ja -havainnoista lisää myöhemmin :)
Tänään tuli asioitua muutaman tarkkaan harkitun ostoksen merkeissä myös Manufakturassa. Loppujen lopuksi kauppa tuotteineen alkoi kummasti vetää puoleensa vaikka ensin totesin, että tuskin kannan sieltä mitään kotiin... ;) Eihän nyt Tshekistä voi lähteä ilman olutshampoota! ;D
